• PDF

Funktionaalinen sopiminen, osa I: kohti uudenlaista sopimusajattelua

Oikeus 1/2018 s. 65–80
16.4.2018
Asiantuntija-artikkeli

Sopimuskäytäntöjen muuttuessa myös sopimusoikeuden on vastattava tähän muutokseen. Tuotantotoiminnan sirpaloituessa pistemäisestä kansallisesta tuotannosta kohti hajautettua ylikansallista tuotantoa on jaottelu klassiseen ja uusklassiseen sopimusoikeuteen saanut seurakseen mm. relationaalisen sopimisen ja transaktiokustannusteorian tarjoamat uudet näkökulmat sopimuskäytäntöihin. Nämäkään eivät kuitenkaan ole pystyneet tarjoamaan uskottavaa vastausta kysymykseen sopimuksen roolista tuotantotoiminnan järjestämisessä nyky-yhteiskunnassa.

Tässä kaksiosaisessa kirjoituksessa esitetään, että funktionaalisen sopimusteorian analyyttinen lähestymistapa pystyy avaamaan sopimuskäytännön ja sopimusoikeuden umpisolmun. Yhden yhtenäisen sopimusmonoliitin sijaan funktionaalinen sopiminen pureutuu tarkastelemaan sopimuksen erilaisia funktioita, kuten osapuolten taloudellisen aseman turvaamista, osapuolten välisen suhteen mukauttamista muuttuneisiin olosuhteisiin ja osapuolten välisen suhteen koordinointia. Lähestymistapa tarjoaa juridisesti relevanttia tietoa sopimusten eri käyttötarkoitusten kirjosta yhteiskunnassa ja siitä, miten oikeuden tulisi suhtautua käyttötarkoituksiin, joita ei aina pysty hahmottamaan perinteisen osapuolten taloudellista asemaa turvaavan sopimusparadigman kautta. Samalla funktionaalinen sopiminen johtaa väistämättä muutoksiin sopimuksen ja sopimisen juridisessa ymmärtämisessä, sopimuskäytännöissä ja sopimusjuristin kuvassa.

Asiasanat
• Sopimus