• PDF

Argumentointi hallituksen esityksissä: keskeiset ehdotukset ja vaikutusten arviointi

Oikeus 2/2016 s. 159–183
6.7.2016
Asiantuntija-artikkeli

Hallituksen esitys on lainvalmistelun keskeisin asiakirja, joka on tarkoitettu poliittisen päätöksenteon ja keskeisten kohderyhmien lausuntojen taustaksi. Siltä on perusteltua odottaa paitsi selkeitä

ratkaisujen perusteluja myös yleistä ymmärrettävyyttä. Tätä taustaa vasten artikkelissa analysoidaan hallituksen esitysten argumentointia tai sen puutetta. Aineistona on kolme hallituksen esitystä vuodelta 2012: uudistus Yleisradion rahoituksesta (HE 28/2012), pikaluottojen tarjonnan rajoittamisesta (HE 78/2012) ja energiatodistuksen laadinnasta (HE 161/2012). Uudistukset ovat suhteellisen yleistajuisia, selkeästi toimeenpantavissa ja vaikutuksiltaan laaja-alaisia kohdentuen konkreettisin tavoin kansalaistasolle asti. Hallituksen esitysten yleisperustelujen analyysiin sovelletaan Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa ja siihen sisältyviä argumentaatiotekniikkoja. Tarkastelu kohdistuu lakiehdotusten ja vaikutusarvioiden perusteluihin

ja niiden vakuuttavuuteen: mikä on tiedon ja arvojen rooli argumentoinnissa, minkälaisia taustaoletuksia siitä voi erottaa, miten eri tyyppiset perustelut luovat (tai eivät luo) vakuuttavuutta ja miten

ohjausrakenteet näkyvät argumentoinnin luonteessa. Argumentoinnin erittelyssä painottuu myös sen kommunikatiivinen ulottuvuus ja tapa puhutella kohdeyleisöä. Teoreettisesti lainvalmistelua tarkastellaan

jännitteisenä kenttänä, jonka dynamiikkaa säätelevät niin hankkeiden ohjausrakenteet eri tahojen intresseineen kuin ympäröivä sääntely-ympäristö. Hallituksen esitysten argumentoinnissa onkin keskinäistä vaihtelua, joka voidaan paikantaa paitsi hankkeiden sisältöihin myös taustalla vaikuttaneisiin lainvalmisteluprosessia taustoittaneisiin voimiin tarkoittaen sekä poliittisen ohjauksen luonnetta että keskeisten intressiryhmien mahdollisuutta vaikuttaa prosessiin.

Asiasanat
• Lainvalmistelu