Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Vertaisarvioitu

Totaalikieltäytyminen on mitä korkeinta lain kunnioittamista

Rautiainen, Pauli – Annala, Iiris – Lappalainen, Petra – Salmela, Teemu

Oikeus 1/2015 s. 6–25
22.4.2015
Asiantuntija-artikkeli

Tiivistelmä

Totaalikieltäytymistä on perinteisesti lähestytty omantunnonkonfliktina, joka asettaa yksilön radikaalisti valtiota vastaan. Tämä asetelma manifestoituu esimerkiksi Kari Palosen 1980-luvulla esittämässä jäsennyksessä aseistakieltäytymisestä omantunnon ja valtionedun konfliktina, jossa valtioon kohdistuva vastarinta politisoituu siten, että totaalikieltäytymisteosta muodostuu eräs valtiovastaisuuden ehdottomimmista muodoista. Tämä kirjoitus on avaus totaalikieltäytymistä koskevan keskustelun päivittämiseksi 2000-luvulle. Kirjoituksessa tarkastellaan kerätyn haastatteluaineiston avulla, miten 2000-luvun totaalikieltäytyjät itse kuvaavat totaalikieltäytymistä. Aineiston perusteella 2000-luvun totaalikieltäytyjyys ei perustu ehdottomalle valtiovastaisuudelle. Haastateltujen totaalikieltäytyjien itseymmärrystä leimaa joustava pasifismi: väkivallan käyttöä ja yhteiskunnan väkivaltakoneistojen olemassaoloa ei absoluuttisesti tuomita vaan pidetään joissain tilanteissa hyväksyttävänä, kunhan tarvittava väkivalta organisoidaan valtion väkivaltamonopolin kautta ja samalla huolehditaan, ettei yksilöitä vastoin heidän tahtoaan saateta osaksi väkivaltakoneistoa. Haastatteluaineistosta välittyvän totaalikieltäytyjäkuvan ja perinteisen totaalikieltäytyjäkuvan välistä eroa selittää muun muassa haastateltujen vaikeus identifioitua osaksi kollektiivista poliittista tekoa. Näin 2000-luvun totaalikieltäytyminen näyttäytyy osana Pierre Rosanvallonin kuvaamaa tälle ajalle ominaista vastapolitiikkaa.

Linkit

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.