Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Vertaisarvioitu

Moralismi, liberalismi ja rikosoikeuden rajat

Aalto-Heinilä, Maija

Oikeus 3/2014 s. 259–272
5.11.2014
Asiantuntija-artikkeli

Tiivistelmä

Tarkastelen artikkelissani oikeuden ja moraalin suhdetta lainsäätäjän kannalta ja kysyn, millaisiin asioihin rikosoikeuden tulisi puuttua: onko lainsäätäjän tehtävä estää vain ihmisten keskinäiset vahingonteot, vai pitäisikö rikosoikeuden puuttua myös ihmisten yksityisen moraalin alueelle, tai peräti yrittää muokata heistä parempia ja täydellisempiä ihmisiä? Tämä kysymys nousee esiin mm. Venäjän kiisteltyjen homolakien yhteydessä. Esittelen siihen kolme erilaista teoreettista lähestymistapaa: milliläisen liberalismin, jossa rikosoikeuden tehtäväksi nähdään vain toisten ihmisten vahingoittamisen estäminen; oikeudellisen moralismin, jossa lainsäätäjän sallitaan puuttuvan myös sellaiseen moraalittomana pidettyyn käytökseen, joka ei vahingoita ketään; sekä aristotelisen ”perfektionistisen pluralismin”, jossa lainsäätäjän tehtäväksi nähdään ihmisen moraalisen kehityksen edistäminen. Väitän, että arvoneutraaliuteen pyrkivä liberalistinen lainsäätäjä ei onnistu vetämään rikosoikeuden rajoja pelkkään valinnanvapauteen ja vahinkoperiaatteeseen vedoten, vaan joutuu usein ottamaan kantaa siihen, millaiset asiat ovat tai eivät ole ihmisille hyväksi, ja että liberalismi/moralismi -vastakkainasettelu on tässä mielessä harhaanjohtava. Moraaliarvostelmien välttelyn sijaan lainsäätäjän on siis parempi miettiä sitä, millaiset moraalia tai ihmisen hyvää koskevat kannanotot ovat rationaalisempia kuin toiset

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.