• PDF

"Minä olen joki, joki on minä" – Ympäristö, ihmisoikeudet ja ontologinen muutos

Oikeus 4/2021 s. 559–569
20.12.2021
Lyhyempi kirjoitus

Ympäristökysymykset ovat viime vuosina nousseet kansainvälisellä ihmisoikeuskentällä yhä selkeämmin esille. Samaan aikaan näiden välillä on kiistattomasti jännitettä. Kuinka nämä lähtökohdiltaan voimakkaasti poikkeavat aihepiirit saataisiin keskenään entistä tiiviimpään yhteistyöhön? Kuinka ihmisoikeuksien käsitteen tulisi muuttua, jotta se kykenisi edesauttamaan ympäristökriisin ratkaisua?

Tämä katsausartikkeli tarkastelee näitä kysymyksiä kolmesta eri näkökulmasta, joita kaikkia yhdistää vesi. Tämän katsausartikkelin ensimmäinen näkökulma luotaa, kuinka sekä vesi että ympäristö ovat kuluneina kahtena vuosikymmenenä määrittyneet yhä enemmän ihmisoikeuksiksi. Toinen näkökulma keskittyy ylisukupolvisten oikeuksien – ja vastuiden – teemaan. Kolmas tarkastelukulma kääntää analyyttisen asetelman päälaelleen tarkastellen viimeaikaisia tapauksia, joissa oikeuksia on alettu eri tuomioistuimissa myöntää ympäristölle, esimerkkinä joet ja muut vesistöt.

Katsausartikkeli pohtii erityisesti ihmisoikeuksien ontologiaa. Artikkeli kysyy, mitä tapahtuu analyyttisesti ihmisen siirtyessä syrjään ihmisoikeuksien keskiöstä. Voiko ajatus ympäristön ihmisoikeuksista olla perusteltua? Onko ylipäätään perusteltua puhua nimenomaisesti ympäristön, tai muun ei-elollisen, ihmisoikeuksista – miksei tämän sijaan puhuta ympäristön oikeuksista?

(Edilex-toimitus)

Asiasanat
• Ihmisoikeudet - Ilmastonmuutos - Vesi - Vesialue - Ympäristönsuojelu - Ympäristöoikeus