Vireilletulo

Eduskunta on 11 päivänä marraskuuta 2008 ­lähettänyt valtiovarainvaliokuntaan valmistelevasti ­käsiteltäväksi hallituksen esityksen laeiksi autoverolain, arvonlisäverolain ja ajoneuvolain 60 §:n muuttamisesta ( HE 192/2008 vp).

Jaostovalmistelu

Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan ­verojaostossa.

Asiantuntijat

Verojaostossa ovat olleet kuultavina

• ylijohtaja Lasse Arvela , lainsäädäntöneuvos Merja Sandell , lainsäädäntöneuvos Suvi Anttila , valtiovarainministeriö
• tulliveropäällikkö Marko Koski , Tullihallitus
• johtava asiantuntija Markku Kärkkäinen , Ajoneuvohallintokeskus AKE
• toimitusjohtaja Pentti Rantala , Autoalan Keskusliitto ry
• toimitusjohtaja Pekka Puputti , Autotuojat ry
• toimitusjohtaja Tero Vauraste , First Rent A Car Finland Oy/Hertz International Franchisee edustaen Suomen Autovuokraamojen Liitto ry:n, Suomen Taksiliitto ry:n, Suomen Autokoululiitto ry:n ja Lease­Plan Finland Oy:n sekä ALD Automotiven työryhmää
• johtava asiantuntija Reima Letto , Finanssi­alan Keskusliitto
• professori Esko Linnakangas , Helsingin yliopisto
• toimitusjohtaja Lauri Säynäjoki , Suomen Taksiliitto
• kuljetusasiantuntija Petri Murto , Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
• johtaja Heikki Ojanperä , Teknisen Kaupan Liitto ry

Kirjalliset lausunnot ovat toimittaneet

• Autoliitto ry
• Suomen Yrittäjät ry
• MP-Kauppiaat ry.

Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus ovat ilmoittaneet, ettei niillä ole huomauttamista asiaan.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi autoverolakia ja arvonlisäverolakia. Lisäksi ajoneuvo­lakiin tehtäisiin asiaan liittyvä vähäinen muutos.

Autoverolakia muutettaisiin siten, että pakettiautojen autovero muutettaisiin yleiseen kuluttajahintaan perustuvaksi henkilöautojen ja moottoripyörien autoveron tavoin. Samalla ­pakettiautojen vero porrastettaisiin auton hiilidioksidipäästöjen perusteella samalla tavalla kuin henkilöautojen. Ajoneuvojen luokittelu henkilö- tai pakettiautoluokkaan menettäisi autoverotuksessa lähtökohtaisesti merkityksensä. Alennettuun veroon oikeutettujen pakettiautojen tavaratilan vähimmäiskokoa koskevista vaatimuksista luovuttaisiin. Kookkaampien tavarankuljetukseen tarkoitettujen pakettiautojen kuljetuskyky kuitenkin otettaisiin huomioon hiilidioksidipäästöihin perustuvan veron määrää vähentävänä tekijänä. Niistä pakettiautoista, joista ei ole päästötietoa, veroa kannettaisiin auton kokonaismassan ja käyttövoiman perusteella määräytyvän laskennallisen päästötiedon perusteella. Ehdotettavia muutoksia sovellettaisiin sekä ­uusiin että käytettyinä ensiverotettaviin pakettiautoihin. Käytettyinä verotettavien pakettiautojen verotukseen sovellettavista erityissäännöksistä luovuttaisiin.

Moottoripyörien verotusta ehdotetaan muutettavaksi siten, että luovuttaisiin soveltamasta ennen vuotta 2003 valmistettuihin käytettyinä ensiverotettaviin moottoripyöriin niin sanottuja mallikohtaisia veroprosentteja. Kaikki käytetyt moottoripyörät verotettaisiin siten iskutilavuuden perusteella samojen veroprosenttien mukaan kuin uudet moottoripyörät.

Autoverolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös vientipalautuksesta, joka mahdollistaisi tietyin edellytyksin ajoneuvon arvossa jäljellä olevan autoveron palautuksen, kun käytetty ajoneuvo viedään maasta pysyvästi toisessa maassa tapahtuvaa käyttöä varten.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi autoverolakia siten, että luovuttaisiin kantamasta autoverolle arvonlisäveron suuruista veroa. Arvonlisäverolaista kumottaisiin vastaavasti kyseisen veron vähennysoikeutta koskevat säännökset. Lisäksi autoverolain säännöksiä verotettavasta tapahtumasta ja verovelvollisuudesta muutettaisiin siten, ettei autoveroa enää pääsääntöisesti tarvitsisi lukea ajoneuvon myynnistä suoritettavan arvonlisäveron perusteeseen. Muutosten seurauksena ajoneuvojen verotus ei kuitenkaan kevenisi, koska autoveroa korotettaisiin autoverolle suoritettua arvonlisäveroa vastaavalla määrällä. Muutos koskisi kaikkia autoveron alaisia ajoneuvoja.

Esitykseen sisältyy lisäksi eräitä muita autoverolain muutoksia.

Esitys liittyy valtion vuoden 2009 talous­arvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Autoverolain vientipalautusta koskeva ehdotus tulisi kuitenkin voimaan vasta vuoden 2010 alusta. Palautus koskisi vain niitä ajoneuvoja, jotka ensiverotetaan esityksessä ehdotettujen veroperusteiden mukaan.

Yleisperustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin vähäisin tarkennuksin.

Hallituksen esitys sisältää laajan asiakokonaisuuden, jossa on kolme erillistä ja merkittävää aihealuetta:

• pakettiautojen veroperusteiden rakenteellinen muutos, jossa verotus perustuisi ajoneuvon yleiseen vähittäismyyntiarvoon nykyisen maahantuojan hankinta-arvon sijasta. Lisäksi pakettiautojen veroprosentti määräytyisi hiilidioksidipäästöjen perusteella samaan tapaan kuin henkilöautoilla. Tavarankuljetukseen tarkoitettujen pakettiautojen kuljetuskyky otettaisiin kuitenkin huomioon päästöperusteista verotusta kohtuullistavana tekijänä.
• autoveron ja arvonlisäveron suhteen selkiinnyttäminen niin, että autovero muutettaisiin autokaupassa arvonlisäverottomaksi läpikulkueräksi ja autoverolle kannettavasta arvonlisäveron suuruisesta verosta, ns. elv:stä luovuttaisiin. Samalla nykyisiä autoveroprosentteja korotettaisiin vastaavalla määrällä eli 1,22-kertaisiksi, jolloin verorasitus ja verotulot kokonaisuutena säilyisivät lähes ennallaan, sekä
• autoveron vientipalautusjärjestelmän käyttöönotto, jolloin edellä olevien muutosten voimaantulon jälkeen verotetuissa ajoneuvoissa jäljellä oleva autovero voitaisiin ­palauttaa eräin rajoituksin, kun tällainen ajoneuvo viedään maasta pysyvästi ulkomaille käytettäväksi.

Kysymys on siis periaatteellisesti merkittävistä linjauksista, joista aiheutuu laajoja tarkistustarpeita autoverolain säännöksiin. Lopputuloksena on kuitenkin nykyistä yksinkertaisempi, läpi­näkyvämpi ja hallittavampi säännöskokonaisuus. Sellaisena se palvelee nykysäännöstöä ­paremmin niin verovelvollisten kuin viranomaisten tarpeita. Lisäksi se ottaa huomioon myös yhteisöoikeuden asettamat vaateet.

Muutokset edellyttävät tietoteknisiä ja muita muutostöitä autoalalla ja tullissa. Tämä on tarkoitus ottaa huomioon lain voimaantuloaikaa vahvistettaessa. Tarkoitus on, että muutokset ­tulisivat voimaan vientipalautusjärjestelmää ­lukuun ottamatta mahdollisimman pian ensi keväänä, aikaisintaan kuitenkin maaliskuun alusta. Vientipalautusjärjestelmä tulisi voimaan vuoden 2010 alusta.

Uusia säännöksiä on tarkoitus soveltaa lain voimaantulon jälkeen ensiverotettaviin ajoneuvoihin. Sitä ennen verotettuihin ajoneuvoihin sovellettaisiin sen sijaan nykyisiä säännöksiä koko niiden käyttöiän. Vientipalautuksen piiriin tulisivat puolestaan vuoden 2009 muutoksen voimaantulon jälkeen ensiverotettavat ajoneuvot, koska veroperusteet ovat vasta siitä alkaen yhteneväiset koko ajoneuvokannalle. Tätä aiemmin verotettujen ajoneuvojen vero on yksilöllinen ja työläs selvittää. Se tulisi kuitenkin tietää, koska vientipalautus ei saa olla vientihetkellä jäljellä olevaa veroa suurempi. Muutoin sitä ­pidettäisiin kiellettynä vientitukena.

Esityksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on yhdenmukaistaa henkilö- ja pakettiautojen veroperusteita ja luopua nykyoloissa epätarkoituksenmukaisiksi osoittautuneista pakettiautojen tavaratilan verotuksellisista mittavaatimuksista. Lisäksi verotusta halutaan kehittää hallitusohjelman mukaisesti edelleen niin, että se tukee ­liikenteen päästövähennystavoitteita sekä energian säästöä ja energiatehokkuutta. Pakettiautojen hankintaa pyritään ohjaamaan sen vuoksi kuljetustarpeeseen nähden tarkoituksenmukaisiin ja mahdollisimman vähän polttoainetta ­kuluttaviin malleihin.

Muiden keskeisten muutosten taustalla on ­yhteisöoikeuden asettamat tavoitteet ja vaateet. Samalla vähennettäisiin myös vireillä olevista rikkomusmenettelyistä aiheutuvaa epävarmuutta. Autoveron ja arvonlisäveron väliseen suhteeseen liittyvät muutokset koskisivat kaikkia autoveron alaisia ajoneuvoja. Samoin vientipalautus koskisi soveltamisalaa koskevin rajauksin kaikkia maasta toiseen valtioon pysyvästi siirrettäviä ajoneuvoja.

Valiokunnan yleisarvio

Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja johdonmukaisena jatkona vuosi sitten aloitetulle ympäristöohjaukseen perustuvalle verojärjestelmän rakennemuutokselle. CO₂-perusteinen ympäristöohjaus kattaisi tämän jälkeen kaikki autoverotuksen piirissä olevat ajoneuvot moottoripyöriä ja kevyitä linja-autoja koskevin poikkeuksin.

Veron perusidea säilyisi edelleen yksinkertaisena ja ymmärrettävänä: jokainen päästögramma vaikuttaa verotasoon — mitä pienemmät päästöt, sitä matalampi vero ja päinvastoin. Samoin veroprosentti olisi edelleen helposti todettavissa suoraan verotaulukosta. Tämä koskisi yhtä lailla tavarankuljetukseen tarkoitetuille ­pakettiautoille säädettävää huojennusta.

Esitys on saanut yleisesti hyväksyvän vastaanoton myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Siihen on todettu liittyvän kuitenkin eräitä ongelmakohtia, joista pääosa kohdistuu autoveron ja arvonlisäveron suhteen muutokseen. Vaikka autoverosta tulee arvonlisäveroton läpikulkuerä autokaupassa, yritysten oman liiketoiminnan käyttöön hankituista ajoneuvoista maksetulle — ja nyt elv:n verran nousevalle —autoverolle kertyy arvonlisäveroa, kun ajoneuvo myydään. Autovero sisältyy vastaavasti ­auton vuokraus- tms. käytöstä perittävään ­arvonlisäverolliseen hintaan.

Eräät asiantuntijat ovat pitäneet esitystä tältä osin epäneutraalina. Se aiheuttaa lisäksi lisäkustannuksia erityisesti niille aloille, jotka käyttävät autoja tällaisessa tuotannollisessa toiminnassa. Näitä ovat mm. leasing-, autokoulu- ja vuokraus­toiminta sekä henkilökuljetus siltä osin kuin ­nykyinen taksialennus ei kata verotason nousua. Muutos johtaisi asiantuntijoiden mukaan myös epäneutraaliin verotukseen leasingin ja muun ajoneuvojen hankintaan käytettävän ­rahoituksen välillä. Se nostaisi ­lisäksi kuluttajahintoja ja hidastaisi ajoneuvojen uusinvestoin­teja.

Osa verorakenteen muutoksista aiheutuvista ongelmista on kyetty ratkaisemaan esityksessä varsin tyydyttävällä tavalla. Tämä koskee tavarankuljetukseen tarkoitettuja kookkaita pakettiautoja sekä autoliikkeiden esittelyautoja;

Pakettiautojen veroa esitetään alennettavaksi auton kokonaismassan perusteella määräytyvällä vähennyksellä perusverotaulukosta. Alennettu autovero koskisi suurinta osaa pakettiautoista. ­Vähennyksen laskentatapa ja suuruus on mitoitettu lisäksi niin, ettei verotaso kokonaisuudessaan nousisi merkittävästi nykyisestä, joskin yksittäisten merkkien ja mallien verotasojen muutokset voivat olla suuria. Veromalli suosii joka tapauksessa vähän polttoainetta kuluttavia pakettiautoja kaikissa kokoluokissa. Autoliikkeiden esittelyautoille esitetään puolestaan kuuden kuukauden pituista väliaikaista verotonta käyttöoikeutta.

Muut asiantuntijakuulemisessa esitetyt huomautukset koskevat mm. vientipalautusjärjestelmän soveltamisalaa, moottoripyörien veroluokkia ja verotasoa sekä eräitä verovelvollisen ­oikeusasemaan liittyviä kysymyksiä.

Valiokunta käsittelee seuraavassa näitä asiantuntijakuulemisessa esille nousseita näkökohtia. Esitys ei anna aihetta edellä olevaa tarkempaan arviointiin muulta osin.

Verovelvollisuus ja oikeussuoja

Esitys sisältää merkittäviä muutoksia autoverolain verotettavaa tapahtumaa ja verovelvol­lisuutta koskeviin säännöksiin. Verotettava ­tapahtuma kytkettäisiin ajoneuvon rekisteröintiin ja autoverovelvolliseksi säädettäisiin se, jonka nimiin ajoneuvo rekisteröidään. Tällä tarkoitetaan sitä, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi[Yksityiskohtaisiin perusteluihin viitaten osamaksukaupassa verovelvollinen olisi haltija.].

Jos ajoneuvon maahantuojana on tullin rekisteröity asiamies, se hoitaisi autoverotuksen omistajan sijasta suoraan lain nojalla ja vastaisi veron suorittamisesta. Asiamieheen sovellettaisiin tällöin myös ­veronoikaisua, jälkiverotusta ym. koskevia ­menettelysäännöksiä samoin kuin lain verovelvolliselle takaamia oikeussuojasäännöksiä.

Asiantuntijakuulemisessa on katsottu, että muutoksista aiheutuu ongelmia käytettyjen autojen kaupallisessa tuonnissa, koska kauppias ei voi ilmoittaa ennen verotusta käytetyn auton ­verotusarvoa eikä autoveron suuruutta. Tämän takia verotusarvona tulisi käyttää auton toteutunutta kauppahintaa. Puutteena on pidetty myös sitä, ettei kuluttajan asemassa oleva verovelvollinen voi tietää, kuka on rekisteröity asiamies, vaikka sillä voi olla huomattava vaikutus hänen asemaansa. Kuulemisessa on huomautettu lisäksi siitä, että ajoneuvon omistajaksi merkittävän ostajan oikeussuojakeinojen kavennukset ovat ­perustuslain vastaisia.

Valiokunta toteaa ensinnäkin, etteivät laajennettu verovastuu ja siihen liittyvät oikeussuojakeinot kavenna verovelvollisen oikeuksia. Niissä tapauksissa, kuten yksityistuonnissa, joissa omistaja vastaa veron suorittamisesta, omistajalla on verovelvollisen oikeussuojakeinot. Jos ­verosta vastaa rekisteröity asiamies, omistajalla ei ole vastuuta veron suorittamisesta. Verosaatavan perintään voitaisiin käyttää silloin myös ­rekisteröidyn asiamiehen Tullille asettamaa ­vakuutta.

Verovelvollisuus syntyy rekisteriin merkitylle omistajalle vain niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa ­veron määrää ei saada perityksi ­rekisteröidyltä asiamieheltä. Tällöinkin omis­taja vapautuu verovelvollisuudestaan, jos hän osoittaa maksaneensa autoveron määrän asiamiehelle tai tämän edustajana toimivalle autokaupalle.

Jos verovelvollisuus kaikesta huolimatta kuitenkin syntyy ajoneuvon omistajalle, hänelle lähetetään verotuspäätös ja hänellä myös on valitusoikeus.

Koska esityksessä on tarkoitettu, että valitusoikeus olisi verovelvollisella vain tässä tilanteessa, valiokunta ehdottaa tätä koskevaa täsmennystä 74 a §:ään. Muutosehdotusta on perusteltu tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Valiokunta katsoo lisäksi, etteivät muut huomautukset anna aihetta muutoksiin;

Käytettyjen tuontiajoneuvojen verotusarvo määritetään ajoneuvon yleisen vähittäismyyntiarvon perusteella samalla tavalla kuin uusien ajoneuvojen. ­Yhdenmukainen menettely on ­perusteltua EY-oikeudellisen syrjimättömyysvaatimuksen takia. Verotusarvon määrittäminen on varmuudella tiedettävissä nykyisinkin vasta verotusajankohtana. Tämän ei kuitenkaan ole katsottu vaikeuttavan käytettyjen ajoneuvojen kauppaa. Parhaimmillaan Tulli voi vahvistaa ­verotusarvon ja veron määrän heti, kun ajoneuvo ilmoitetaan ­verotettavaksi. Harvinaisempien mal­lien verotus saattaa vaatia jonkin verran enemmän aikaa.

Ajoneuvon omistajaksi merkittävä ostaja saa tiedon rekisteröidystä asiamiehestä. Tätä koskeva tieto lisätään ajoneuvon kauppasopimukseen. Tieto on myös saatavissa Tullilta.

Autovero ja sille kannettava arvonlisävero

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty edellä yleisessä osassa kuvatun neutraalisuusongelman ratkaisuksi muutosta arvonlisäverolakiin. Sen mukaan arvonlisäverovelvollisen yrityksen käyttöomaisuuteen kuuluvan ajoneuvon arvossa jäljellä oleva autovero ei sisältyisi ajoneuvon edelleenmyynnistä suoritettavan arvonlisäveron perusteeseen.

Valiokunta puoltaa hallituksen esityksessä omaksuttua ratkaisua. Autovero muuttuu rekisteröintiveroksi, joka on kertaluonteinen ja jota ei ole sidottu ajoneuvon käyttöaikaan. Se ei ole ­siten ajoneuvon käytettävissäolo- tai käyttö­vero. Kysymys ei ole ostajan nimissä ja lukuun kertyneiden kustannusten korvauksesta, eikä sitä voida jättää ­arvonlisäveron perusteen ulkopuolelle.

Eri asia on, että käyttöomaisuuteen kuuluvan ajoneuvon myyntihinnassa jäljellä oleva auto­veron määrä — ja siten myös sille suoritettavaksi tulevan arvonlisäveron määrä — alenee ajoneuvon arvon alentumisen myötä.

Arvonlisäverodirektiivissä säädetään, mistä arvosta arvonlisäveroa on suoritettava. Arvonlisäveron peruste on direktiivin ja arvonlisäverolain mukaan palvelusta tai tavarasta ostajalta ­perittävä vastike. Käyttöomaisuudeksi hankittavista ajoneuvoista suoritettu autovero on arvonlisäverovelvollisen toimijan oma kustannus, ja se sisältyy osaltaan niihin vastikkeisiin, joita toimija perii asiakkailta. Se tulee siten sisällyttää myös suoritettavan arvonlisäveron perusteeseen.

Koska esityksen yhtenä tarkoituksena on muuttaa verojärjestelmän rakennetta varmuudella yhteisöoikeuden ja komission esittämien tavoitteiden mukaiseksi, valiokunta katsoo, ettei lakiin tulisi sisällyttää ehdotetunkaltaista säännöstä.

Ehdotettu ratkaisu olisi lisäksi epäneutraali muun tyyppisessä liiketoiminnassa käytettävien ajoneuvojen verokohteluun nähden. — Oma ­kysymyksensä on, missä määrin on perusteltua rinnastaa jakelutienä arvonlisäverovelvollisen yrityksen käyttöomaisuuteen kuuluvan ajoneuvon myynti ajoneuvojen tavanomaiseen kuluttajamyyntiin autokaupasta. Kysymys ei ole välttämättä jakelutieneutraliteetista. Neutraliteetti­tavoitteella ei voida kuitenkaan puolustaa arvonlisäverodirektiivin vastaista ­autoveron vähennysoikeutta leasing- ja vuokraus- ym. toiminnan arvonlisäverotuksessa.

Valiokunta ei pidä myöskään esitettyjä ympäristönäkökohtia esteenä esitykselle; Suomen Ympäristökeskuksen teettämän selvityksen mukaan autokannan uudistaminen on ympäristön kannalta myönteistä, jos kysymyksessä on vanhan ajoneuvon vaihtaminen uuteen. Sen sijaan uudehkojen ajoneuvojen tiheällä vaihtamisella ei vastaavia ympäristöetuja saavuteta, vaan ­ympäristön kannalta on parempi pitää tällainen ajoneuvo mahdollisimman pitkään käytössä.

Esittelyajoneuvojen väliaikainen verovapaus

Autoliikkeiden esittelykäytössä olevien autojen verotus on tarkoitus lykätä siihen ajankohtaan, jona autot myydään ja rekisteröidään asiakkaan nimiin. Esitykseen sisältyy sen vuoksi uusi säännös, jonka mukaan myytäväksi tarkoitettua ajoneuvoa voidaan käyttää tietyin edellytyksin väliaikaisesti veroa suorittamatta. Uudet esittely­autot verotettaisiin aikanaan uusina ajoneuvoina väliaikaisesta käytöstä huolimatta.

Väliaikainen veroton käyttö voi kestää enintään kuusi kuukautta. Autoala on esittänyt, että aika pidennettäisiin yhdeksään kuukauteen. ­Lisäksi tällaisen ajoneuvon rekisteröintikatsastusta ennen myyntiä on pidetty tarpeettomana. Epäkohtana ja kustannuksia lisäävänä on pidetty lisäksi sitä, ettei autokaupan esittelyautoja voida enää käyttää myyntihenkilöstön työsuhdeautoina.

Valiokunta puoltaa esittelykäyttöä koskevan ajan pidennystä. Muutosta on perusteltu tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa. Muut huomautukset eivät sen sijaan anna aihetta muutoksiin;

Rekisteröintikatsastus on välttämätön, jotta rekisteriin saadaan tieto ajoneuvon todellisesta käyttöönottopäivästä ennen rekisteröintiä. Tämä on mahdollista vain rekisteröintikatsastuksessa. Tieto vaikuttaa mm. liikennevakuutusten hinnoitteluun, ja sillä on merkitystä myös kulutta­jien välisessä autokaupassa. Menettely on pakollinen nykyisin käytettynä maahan tuoduille ajoneuvoille. Ehdotus on perusteltu siten myös samanlaisen kohtelun takaamiseksi. Asiaan liittyvät käytännön järjestelyt voidaan hoitaa auto- ja katsastusalan kesken hallinnollisesti mahdol­lisimman kevyellä menettelyllä.

Esittelyautojen väliaikainen veroton käyttö perustuu siihen, että autot on tarkoitus myydä ­lyhyen ajan sisällä kuluttajille. Ne poikkeavat tässä suhteessa työsuhdeautoista, jotka kuuluvat yrityksen pidempiaikaiseen käyttöomaisuuteen. Myöskään muiden yritysten kannalta ei ole perusteltua, että autokaupan työsuhdeautot rinnastettaisiin esittelyajoneuvoihin, jolloin ne olisivat verotuksellisesti eriarvoisessa asemassa ­auto- ja ajoneuvoverotuksessa, koska verotonta käyttöä koskevalta ajalta ei peritä myöskään vuotuisia käyttöveroja.

Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu lisäksi harkittavaksi, pitäisikö lakiin lisätä esittelyajoneuvon vientiä koskeva sanktiosäännös autoverolain 35 a §:n tapaan. Esittelyautoja ei voitaisi siten palauttaa ulkomaille seuraamuksitta.

Valiokunta ei pidä muutosta tarpeellisena ainakaan tässä vaiheessa. Autoverolain 35 a §:stä poiketen kysymys on kaupallisessa toiminnassa käytettävistä esittelyajoneuvoista. Jos jokin esittelyajoneuvo ei mene kaupaksi Suomessa, sen poisvienti on tarkoituksen­mukaista sallia ilman seuraamuksia. Samaan lopputulokseen pääsemiseksi ajoneuvon verottaminen ja kannetun veron palauttaminen vientipalautuksena ei ole hallinnollisesti perusteltua. Esittelyajoneuvojen käyttöä seurataan ja lakia muutetaan tarvittaessa myöhemmin.

Taksien autoveropalautus

Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että ­autoveron taksipalautus nostettaisiin nykyisestä 9 600 eurosta 13 000 euroon. Tätä perustellaan sillä, että useista takseista jäisi muutoksen jälkeen maksettavaksi elv:n määrällä ­korotettua autoveroa. Tämä lisäisi taksiyrittäjän pääomakustannuksia esimerkiksi yleisimmässä taksi­autoluokassa yli yhdeksän prosenttia.

Lisäksi on ehdotettu, että esteetön taksi olisi täysin veroton invataksien tapaan ja että taksi­palautuksen kuoleentumisaika lyhennettäisiin nykyisestä neljästä (verottomat invataksit) tai kolmesta vuodesta (muut taksit) kahteen tai 2,5 vuoteen.

Valiokunta ei pidä taksipalautuksen enimmäismäärän korotusta perusteltuna ainakaan yleisesti kaikkien taksien osalta. Auton hankintakustannusten osuus taksien kustannustekijöistä on varsin pieni, ja nykyinen taksipalautus riittää yleensä kattamaan taksien autoveron. Lisäksi edun suhteellinen merkitys kasvoi muille kuin suuripäästöisille ajoneuvoille vuodenvaihteessa, kun taksipalautusta ei pienennetty verotason laskusta huolimatta.

Taksiyrittäjät voivat vaikuttaa myös auton ­valinnalla suoritettavan veron määrään. Vähäpäästöisiä malleja on myös tilavissa autoissa, eikä auton kuljetuskyvystä tai muista ominaisuuksista tarvitse siten välttämättä tinkiä verotuksen vuoksi. Ratkaisu tukee näin ympäristö­perusteisen autoveron ohjausvaikutusta takseihin.

Valiokunta pitää kuitenkin aiheellisena selvittää taksipalautuksen enimmäismäärän porrastusta esimerkiksi henkilökuljetuskyvyn eli ­istuinpaikkojen perusteella. Muutos voi olla perusteltu mm. tilatakseille. Tällä tavoin voitaisiin ottaa huomioon mm. haja-asutusalueiden oppilas-, vanhus- ym. erityiskyytien asettamat erityistarpeet ja riittävä liikenneturvallisuus. Asiaa koskeva esitys on perusteltua tuoda eduskuntaan pikimmiten seuraavan autoverotusta koskevan lainmuutoksen yhteydessä.

Muut ehdotukset eivät anna sen sijaan aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Eräiden pakettiautojen verovapaus

Asian käsittelyn yhteydessä on ehdotettu myös sitä, että autovero palautettaisiin luvanvaraista tavaraliikennettä harjoittaville kuljetusyrityksille.

Valiokunta pitää ehdotusta kuitenkin ongelmallisena pakettiautojen ja niitä käyttävien yritysten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Tavaraliikenneluvan saaneen kuljetusyrittäjän käytössä olevia pakettiautoja kohdeltaisiin verotuksessa eri tavalla kuin muita kuljetuksiin käytettäviä pakettiautoja. Kuitenkin yritystoiminnassa käytettävistä pakettiautoista vain osaa käytetään ­luvanvaraisessa tavaraliikenteessä. Ehdotus on näin kilpailuneutraliteetin lisäksi ongelmallinen myös yhteisön valtiontukisäännösten kannalta.

Vertailu taksiyrittäjiin ei ole perusteltu sen vuoksi, että — toisin kuin tavaraliikennelupia — taksilupia myönnetään rajoitetusti tarveharkinnan perusteella. Veroedun edellyttämää valvontaa ei olisi siten mahdollista perustaa ainakaan liikennelupiin. Käytössä ei ole myöskään muuta helppoa keinoa.

Moottoripyörien veron alentaminen

Moottoripyörät eivät ole vielä CO₂-perusteisen ympäristöohjauksen piirissä, koska moottoripyörille ei ole toistaiseksi yhteismitallista päästöjen mittausmenetelmää. Käytössä on osin tästä syystä paljon vanhoja ja päästöiltään epäedullisia moottoripyöriä. Jotta kysyntä kohdistuisi nykyistä enemmän uusiin ja huomattavasti ­kehittyneempiin moottoripyöriin, asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu verotasoa alennet­tavaksi kuudenneksella, kuten henkilöautoilla tämän vuoden alusta.

Valiokunta katsoo kuitenkin, ettei uusien moottoripyörien kysyntää voida lisätä pelkästään verotasoa alentamalla. Alennus olisi myönnettävä myös käytetyille moottoripyörille, eikä suhteellinen hintaero siten kapenisi. Käytettyjä moottoripyöriä suosinut ikähyvitysjärjestelmä poistettiin lisäksi vuoden 2003 autoverouudistuksessa, jolloin siirryttiin verottamaan uudet ja käytetyt moottoripyörät pääosin yhdenmukaisten veroperusteiden mukaisesti. Verotasoa alennettiin samassa yhteydessä.

Vertailu henkilöautoihin ei sekään ole riittävä peruste, koska vuodenvaihteen veronalennus liittyi nimenomaan ympäristöperusteisen veromallin käyttöönottoon. Moottoripyörien vero ei ole muutoinkaan sidoksissa henkilöautojen ­veroon, vaikka molempien ajoneuvoryhmien ­verotusarvona käytetään ajoneuvon yleistä ­vähittäismyyntiarvoa. Valiokunta ei puolla näistä syistä moottoripyörien verotason alennusta.

Valiokunta pitää sen sijaan aiheellisena moottoripyörien iskutilavuuteen perustuvien kokoluokkien tarkistusta. Se voidaan tehdä vuonna 2009 annettavassa esityksessä, joka koskee eräiden ajoneuvojen teknisiä määritelmiä verolainsäädännössä. Muutoksella ei olisi vaikutusta ­verotuottoon.

Huojennuspäätöksestä valittaminen

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty autoverolain 50 §:ssä säädetyn valituskiellon poistamista autoverotuksen huojennuspäätöksistä.

Valiokunta ei pidä pykälän muuttamista tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisena. Valituskiellon asema on perusteltua selvittää erikseen, ­yhdessä muiden vastaavien eri verolakeihin s­isältyvien huojennussäännösten kanssa.

Yksityiskohtaiset perustelut

Laki 1

4 §:n 1 ja 4 momentti.

Autoverovelvolliseksi sää­dettäisiin esityksen mukaan se, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi. Säännöstä ­tulisi tarkentaa siten, että siinä otettaisiin huo­mioon myös osamaksukaupan tilanteet.

Osamaksukaupassa ajoneuvon myyjä tai rahoittaja pidättää vakuutena ajoneuvon omistusoikeuden itsellään, kunnes ostaja on suorittanut koko kauppahinnan. Kun kauppahinta on maksettu, ajoneuvon omistusoikeus siirtyy ostajalle. Jotta autoverovelvolliseksi saataisiin hallituksen esityksen tavoitteen mukaisesti ostaja, 4 §:n 1 momenttiin tulisi lisätä tarkennus, jonka ­mukaan osamaksukaupassa verovelvollisena on rekisteriin merkitty ajoneuvon haltija. Tällä tarkoitettaisiin osamaksukaupan ostajaa, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon ensimmäiseksi haltijaksi.

Tarkennus on tarpeen, koska ajoneuvon omistajaksi merkitään osamaksu­kaupassa myyjä, joka olisi siten myös autoverovelvollinen.

Pykälän 4 momentissa säädetään toissijaisesta verovastuusta. Säännöstä tulisi tarkentaa myös tältä osin vastaavasti. Jos siis veroa ei saada perityksi rekisteröidyltä asiamieheltä, verovelvollinen olisi 1 momentissa tarkoitettu omistaja tai haltija säännöksessä tarkemmin mainituin poikkeuksin.

35 b §:n 1 momentti.

Säännös koskee myytäväksi tarkoitettujen esittelyautojen verokohtelua. Tällaista ajoneuvoa voitaisiin käyttää tietyin edellytyksin väliaikaisesti veroa suorittamatta myyntitarkoituksessa tapahtuvaan koeajoon tai esittelyyn enintään kuuden kuukauden ajan. Tätä ­aikaa on pidetty liian lyhyenä ainakin kalliiden autojen myynnissä. Valiokunta esittää sen vuoksi väliaikaista verotonta käyttöä koskevan ajan ­pidentämistä yhdeksään kuukauteen.

74 a §:n 1 momentti.

Säännös koskee verosta vastuussa olevan oikeusasemaa.

Verosta vastuussa olevaan sovelletaan mm. niitä oikeussuojakeinoja, jotka koskevat verovelvollista. Tämä on perusteltua, koska rekisteröidyllä asiamiehellä on ensisijainen ja suoraan lakiin perustuva vastuu veron suorittamisesta. Sen vuoksi myös mahdolliset veronoikaisu- ja jälkiverotustoimenpiteet koskisivat ensisijassa rekisteröityä asiamiestä. Ostajan vastuu realisoituu sitä vastoin harvoin, kuten yleisperusteluissa on edellä todettu.

Tarkoitus on, ettei omistajaksi merkityllä ­verovelvollisella olisi valitusoikeutta niissä tapauksissa, joissa rekisteröity asiamies vastaa verosta hänen sijastaan. Omistajaan ei voitaisi kohdistaa tällöin myöskään veronoikaisua eikä jälkiverotusta. Valiokunta ehdottaa, että säännöstä tarkennetaan niin, että tämä tarkoitus ilmenee siitä ehdotettua selvemmin.

Lakien voimaantulo

Jotta lait voitaisiin saada voimaan heti, kun ­autoalan tietojärjestelmät ovat riittävän valmiita, niiden voimaantulosäännöksiä tulisi muuttaa ehdotettua joustavammiksi. Valiokunta esittää sen vuoksi, että lait tulisivat voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Autoverolain vientipalautusta koskeva 34 d § voidaan kuitenkin säätää tulevaksi voimaan vuoden 2010 alusta, kuten hallituksen esityksessä on ehdotettu.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella valtiovarainvalio­kunta ehdottaa,

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi 4 §:n 1 ja 4 momentti, 35 b §:n 1 momentti ja voimaantulosäännös muutettuina (Valiokunnan muutos­ehdotukset),

että 2. lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi voimaantulosäännös muutettuna (Valiokunnan muutosehdotus) ja

että 3. lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi voimaantulosäännös muutettuna (Valiokunnan muutosehdotus).

Valiokunnan muutosehdotukset

1. lakiehdotus

2 luku

Verovelvollisuus ja vastuu verosta

4 §

Velvollinen suorittamaan autoveroa on se, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi. Osamaksukaupassa verovelvollinen on kuitenkin ostaja, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon haltijaksi.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

Jos veroa ei saada perityksi rekisteröidyltä asiamieheltä, verovelvollinen on 1 momentissa tarkoitettu omistaja tai haltija, paitsi jos hän osoittaa maksaneensa autoveron määrän rekisteröidylle asiamiehelle tai tämän edustajalle.

(5 mom. kuten HE)

35 b §

Suomessa myytäväksi tarkoitettua ajoneuvoa voidaan käyttää väliaikaisesti veroa suorittamatta enintään yhdeksän kuukauden ajan ajoneuvojen maahantuontia, valmistusta tai myyntiä harjoittavan yrityksen liiketoiminnassa lyhytaikaiseen, asiakasta kohden enintään kolmen vuorokauden pituiseen myyntitarkoituksessa tapahtuvaan koeajoon tai esittelyyn, jos ajoneuvosta on annettu ennen Suomessa tapahtuvan käytön aloittamista tulliviranomaiselle ilmoitus siten kuin tulliviranomainen määrää. Tullin vahvistama ilmoitus on pidettävä mukana ajoneuvoa käytettäessä, jollei tulliviranomainen toisin määrää.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

Erinäiset säännökset

74 a §

Mitä tässä laissa säädetään veronoikaisusta, jälkiverotuksesta ja veronkorotuksesta, virhemaksusta sekä verovelvollisen oikeussuoja­keinoista, sovelletaan verovelvollisen sijasta siihen, joka on 4 §:n 2 momentin nojalla vastuussa verosta. Häneen sovelletaan myös, mitä verovelvollisesta säädetään 74 b, 74 c, 78 ja 81 §:ssä.

(2 mom. kuten HE)

---

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lain 34 d § tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

(2—4 mom. kuten HE)

---

2. lakiehdotus

---

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

(2. ja 3. mom. kuten HE)

---

3. lakiehdotus

---

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2008

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Hannes Manninen /kesk
vpj. Kari Rajamäki /sd
jäs. Christina Gestrin /r (osittain)
Pertti Hemmilä /kok (osittain)
Bjarne Kallis /kd
Kyösti Karjula /kesk
Jari Koskinen /kok (osittain)
Mikko Kuoppa /vas
Reijo Laitinen /sd
Mika Lintilä /kesk
Olli Nepponen /kok
Kirsi Ojansuu /vihr (osittain)
Heikki A. Ollila /kok
Markku Rossi /kesk
Minna Sirnö /vas (osittain)
Pia Viitanen /sd (osittain)
vjäs. Leena Harkimo /kok
Matti Kauppila /vas (osittain)
Valto Koski /sd (osittain)
Lauri Kähkönen /sd
Reijo Paajanen /kok (osittain)
Heli Paasio /sd
Kimmo Sasi /kok
Tuula Väätäinen /sd

Valiokunnan sihteerinä jaostokäsittelyssä on toiminut

valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen

Perustelut

Tähän asti verovelvollinen on saanut vähentää verollista liiketoimintaa varten autoverosta autoverolain mukaan suoritetun arvonlisäveron. Verojärjestelmän nyt muuttuessa ei tämä enää ole mahdollista. Muutos nostaa suurimpien tilataksien kustannuksia. Näitä käytetään erityisesti maaseudun koulukyyteihin, vanhusten palvelukuljetuksiin ja muihin sellaisiin tarkoituksiin. Tämä nostaa asiakkailta perittäviä hintoja.

Taksien autoveroa alennetaan voimassa olevan lain 28 §:n 1 momentin mukaan 9 600 eurolla. Tämän alennuksen nostaminen 11 000 euroon poistaisi edellä mainitun ongelman, ja valiokunta neuvottelikin siitä hallituksen kanssa. Kun hallitus ei antanut alennuksen korottamiselle suostumustaan, valiokunnan enemmistö tyytyi jättämään alennuksen ennalleen. Me katsomme, että valiokunnan olisi tullut hallituksen kannankin kuultuaan tehdä tämä korjaus autovero­lakiin. Hallituksen esityksen mukaan muutosten arvioidaan lisäävän valtion verotuloja vuonna 2009 kokonaisuudessaan vajaat 30 miljoonaa euroa. Vuoden 2010 alusta voimaantulevien vientipalautusten seurauksena verotulojen kasvu jäisi nykyiseen verrattuna noin 20 miljoonaan euroon. Taksien kohdalta alennuksen korottaminen 11 000 euroon ei olennaisesti pienentäisi valtion verotulojen kasvua lakimuutoksen johdosta.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että 2. ja 3. lakiehdotus hyväksytään ­valiokunnan mietinnön mukaisina ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 28 §:n 1 momentti muutettuna seuraavasti:

Vastalauseen muutosehdotus

1.

Laki

autoverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun autoverolain (1482/1994) 5 a, 6 a, 10 a, 11 a, 12, 13, 18—20, 23, 24, 82 ja 91 § sekä 74 b §:n edellä oleva väliotsikko,

sellaisina kuin niistä ovat 5 a ja 6 a § laissa 1292/2007, 10 a § laeissa 266/2003 ja 1450/2006, 11 a § mainitussa laissa 266/2003, 12 § laissa 340/2003, 13 § laissa 413/1997 ja mainitussa laissa 266/2003, 20 § laissa 925/2001 sekä 23 § osaksi mainitussa laissa 1450/2006,

muutetaan 1 §, 2 luvun otsikko, 4, 5, 6, 7, 8, 11 ja 17 §, 21 §:n 2 momentti, 28 §:n 1 momentti, 31 §:n 1 momentti, 35 §:n 2 momentti, 37, 39 ja 40 §, 41 §:n 1 momentti, 43, 44 ja 46 §, 47 §:n 1 momentti, 51 a §, 54 §:n 1 momentti, 61 §:n 2 momentti, 63 §:n 2 ja 3 momentti, 74 a ja 88 § sekä liite,

sellaisina kuin niistä ovat 1 § osaksi laissa 1097/2002, 4 § osaksi laissa 1160/1998, 5 § osaksi mainitussa laissa 266/2003, 6 § ja liite mainitussa laissa 1292/2007, 7 § ja 61 §:n 2 momentti mainitussa laissa 1450/2006, 8 § mainituissa laeissa 266/2003 ja 1450/2006, 11 §, 28 §:n 1 momentti ja 51 a § mainitussa laissa 266/2003, 31 §:n 1 momentti, 35 §:n 2 momentti, 47 §:n 1 momentti, 54 §:n 1 momentti ja 74 a § mainitussa laissa 413/1997, 37 § osaksi mainitussa laissa 266/2003, 40 ja 46 § osaksi mainitussa laissa 413/1997, 43 § osaksi viimeksi mainitussa laissa ja mainitussa laissa 1450/2006 ja 63 §:n 2 mo­mentti mainitussa laissa 1097/2002, sekä

lisätään 10 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 266/2003, uusi 3 momentti, 11 c §:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 4 ja 5 momentti, lakiin uusi 34 d, 35 b ja 59 a § ja 74 a §:n edelle uusi väliotsikko seuraavasti:

1, 4, 5, 6, 7, 8, 10, 11, 11 c, 17 ja 21 §

(Kuten VaVM)

28 §

Autoveroa alennetaan enintään 11 000 eurolla autosta, joka Suomessa ensi kertaa rekisteröitäessä merkitään käytettäväksi luvanvaraisesta henkilöliikenteeestä tiellä annetun lain (343/1991) 2 §:n 5 kohdassa tarkoitettuun tilausliikenteeseen ja jota sen omistaja pääasiallisesti käyttää tällaiseen liikenteeseen. Veron alennusta pienennetään kuitenkin yhdellä kolmaskymmeneskuudesosalla jokaista täyttä tai alkavaa kalenterikuukautta kohden, jonka ajoneuvo on muualla kuin Suomessa ollut käytössä ennen sen rekisteröintiä edellä mainittuun käyttöön.

---

31, 34 d, 35, 35 b, 37, 39, 40, 41, 43, 44, 46, 47, 51 a, 54, 59 a, 61, 63, 74 a ja 88 §

(Kuten VaVM)

---

Voimaantulo- ja soveltamissäännös

(Kuten VaVM)

---

Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2008

Mikko Kuoppa /vas
Minna Sirnö /vas
Matti Kauppila /vas
Heli Paasio /sd
Kari Rajamäki /sd
Reijo Laitinen /sd
Pia Viitanen /sd
Lauri Kähkönen /sd

Perustelut

Hallituksen esityksessä (HE 192/2008 vp) esitetään muutettavaksi seuraavia asioita:

1. Autoverosta poistetaan elv/alv, mutta se siirretään osaksi autoveroa, jota korotetaan 22 prosentilla.
2. Pakettiautojen cif-verotusarvosta siirrytään yleiseen vähittäismyyntiarvoon, ja veroprosentti tulee CO₂-perusteiseksi.
3. Autoveron vientipalautus otetaan käyttöön vuonna 2010.

Muutokset lisäävät valtion verotuloja noin 30 miljoonalla eurolla. Autoveron vientipalautus tulee vähentämään tätä summaa noin 10 miljoonalla eurolla. Verotulojen kasvu merkitsee joillekin ryhmille verotaakan kasvamista. Yksi näistä ryhmistä on taksiautoilijat.

Taksiautoja rekisteröidään vuosittain noin 3 000 kappaletta, ja autoverolain mukaan autosta saa veronpalautusta enintään 9 600 euroa.

Noin 60 % autoista on sellaisia, joiden vero ylittää mainitun summan, ja kun elv/alv sisällytetään autoveroon, merkitsee se sitä, että näiden autoilijoiden verorasitus tulee kasvamaan ­vajaalla 3 000 eurolla.

Tätä kasvavaa verorasitusta voitaisiin osittain kompensoida nostamalla taksiautojen veronpalautuksen enimmäismäärä 11 000 euroon. Tämän seurauksena verotulojen kasvu pienenisi arvioidusta 30 miljoonasta eurosta 27,5 miljoonaan euroon.

Uuden autoveron yhtenä tarkoituksena on ohjata käyttäjiä siirtymään autoihin, joiden CO₂-päästöt ovat nykyistä pienemmät. Nostamalla veronpalautuksen enimmäismäärää 1 600 eurolla 11 000 euroon lievennettäisiin taksiautoilijoiden kasvavaa verotaakkaa. Samalla veron ohjausvaikutus pienempiin autoihin olisi edelleen vahva. Sen vaikutus verotuloihin on, kuten edellä on todettu, noin 2 500 000 euroa.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että 2. ja 3. lakiehdotus hyväksytään ­valiokunnan mietinnön mukaisina ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 28 §:n 1 momentti muutettuna seuraavasti:

Vastalauseen muutosehdotus

1.

Laki

autoverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun autoverolain (1482/1994) 5 a, 6 a, 10 a, 11 a, 12, 13, 18—20, 23, 24, 82 ja 91 § sekä 74 b §:n edellä oleva väliotsikko,

sellaisina kuin niistä ovat 5 a ja 6 a § laissa 1292/2007, 10 a § laeissa 266/2003 ja 1450/2006, 11 a § mainitussa laissa 266/2003, 12 § laissa 340/2003, 13 § laissa 413/1997 ja mainitussa laissa 266/2003, 20 § laissa 925/2001 sekä 23 § osaksi mainitussa laissa 1450/2006,

muutetaan 1 §, 2 luvun otsikko, 4, 5, 6, 7, 8, 11 ja 17 §, 21 §:n 2 momentti, 28 §:n 1 momentti, 31 §:n 1 momentti, 35 §:n 2 momentti, 37, 39 ja 40 §, 41 §:n 1 momentti, 43, 44 ja 46 §, 47 §:n 1 momentti, 51 a §, 54 §:n 1 momentti, 61 §:n 2 momentti, 63 §:n 2 ja 3 momentti, 74 a ja 88 § sekä liite,

sellaisina kuin niistä ovat 1 § osaksi laissa 1097/2002, 4 § osaksi laissa 1160/1998, 5 § osaksi mainitussa laissa 266/2003, 6 § ja liite mainitussa laissa 1292/2007, 7 § ja 61 §:n 2 momentti mainitussa laissa 1450/2006, 8 § mainituissa laeissa 266/2003 ja 1450/2006, 11 §, 28 §:n 1 momentti ja 51 a § mainitussa laissa 266/2003, 31 §:n 1 momentti, 35 §:n 2 momentti, 47 §:n 1 momentti, 54 §:n 1 momentti ja 74 a § mainitussa laissa 413/1997, 37 § osaksi mainitussa laissa 266/2003, 40 ja 46 § osaksi mainitussa laissa 413/1997, 43 § osaksi viimeksi mainitussa laissa ja mainitussa laissa 1450/2006 ja 63 §:n 2 mo­mentti mainitussa laissa 1097/2002, sekä

lisätään 10 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 266/2003, uusi 3 momentti, 11 c §:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 4 ja 5 momentti, lakiin uusi 34 d, 35 b ja 59 a § ja 74 a §:n edelle uusi väliotsikko seuraavasti:

1, 4, 5, 6, 7, 8, 10, 11, 11 c, 17 ja 21 §

(Kuten VaVM)

28 §

Autoveroa alennetaan enintään 11 000 eurolla autosta, joka Suomessa ensi kertaa rekisteröitäessä merkitään käytettäväksi luvanvaraisesta henkilöliikenteeestä tiellä annetun lain (343/1991) 2 §:n 5 kohdassa tarkoitettuun tilausliikenteeseen ja jota sen omistaja pääasiallisesti käyttää tällaiseen liikenteeseen. Veron alennusta pienennetään kuitenkin yhdellä kolmaskymmeneskuudesosalla jokaista täyttä tai alkavaa kalenterikuukautta kohden, jonka ajoneuvo on muualla kuin Suomessa ollut käytössä ennen sen rekisteröintiä edellä mainittuun käyttöön.

---

31, 34 d, 35, 35 b, 37, 39, 40, 41, 43, 44, 46, 47, 51 a, 54, 59 a, 61, 63, 74 a ja 88 §

(Kuten VaVM)

---

Voimaantulo- ja soveltamissäännös

(Kuten VaVM)

---

Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2008

Bjarne Kallis /kd