Vireilletulo

Eduskunta on 8 päivänä syyskuuta 2005 lähet­tänyt valtiovarainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laeiksi rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain, verotusmenettelystä annetun lain sekä tuloverolain muuttamisesta ( HE 104/2005 vp).

Jaostovalmistelu

Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan ­verojaostossa.

Asiantuntijat

Verojaostossa ovat olleet kuultavina

• ylitarkastaja Tuomas Anttila , valtiovarain­ministeriö
• vanhempi hallitussihteeri Juha Rossi , ­sosiaali- ja terveysministeriö
• ylitarkastaja Mirjami Saarelma , Verohallitus
• johtava veroasiantuntija Tero Honkavaara , Elinkeinoelämän keskusliitto
• veroasiantuntija Leena Romppainen , Suomen Yrittäjät ry
• toiminnanjohtaja Paula Selenius , ulko­suomalaisparlamentin sihteeri Tina Strandberg , Suomi-Seura ry
• lakiasiain johtaja Vesa Korpela , Veronmaksajain Keskusliitto ry

Kansaneläkelaitos, Keskuskauppakamari, Suomen Veroasiantuntijat ry ja valtiovarainminis­teriö ovat toimittaneet kirjalliset lausunnot.

Eläketurvakeskus, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry ovat ilmoit­taneet, ettei niillä ole huomauttamista asiaan.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verot­tamisesta annettua lakia. Rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamaa eläkettä verotettaisiin verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä tuloverolakia soveltaen. Ansiotulona verotettavasta eläkkeestä vero määrättäisiin progressiivisen tuloveroasteikon mukaisesti. Kansaneläke ja perhe-eläkelain mukainen eläke olisi myös ulkomaille maksettaessa veronalaista tuloa. Rajoitetusti verovelvollisen 35 prosentin suuruisen lähdeveron alaisesta tulosta ehdotetaan myönnettäväksi 510 euron kuukausikohtainen tai 17 euron päiväkohtainen vähennys. Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuva rajoitetusti verovelvollinen voisi lähdeverotuksen sijasta valita, että häntä vero­tetaan ansiotulostaan verotusmenettelyssä progressiivisen tuloveroasteikon mukaan, jos hän ­verovuonna saa vähintään 75 prosenttia ansio­tuloistaan Suomesta.

Niistä tuloista, joista ehdotetaan suoritet­tavaksi veroa progressiivisen tuloveroasteikon mukaan, olisi lisäksi suoritettava veroa kuntien keskimääräisen tuloveroprosentin mukaan. Valtionverotuksen ja kunnallisverotuksen henkilö- ja perhekohtaiset vähennykset sekä luonnolliset vähennykset myönnettäisiin ehdotuksen mukaan myös rajoitetusti verovelvolliselle, kun tulo verotetaan verotusmenettelylain mukaisesti. Rajoitetusti verovelvolliselta kannettu vero suoritettaisiin ja tilitettäisiin pääsääntöisesti valtiolle.

Työnantajan vastuu palkasta maksuunpannusta lähdeverosta ehdotetaan säädettävän toissijaiseksi suhteessa verovelvollisen vastuuseen. ­Lakiin ehdotetaan siirrettäväksi rajoitetusti ­verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetusta asetuksesta lähdeverokorttia ja pienimmän perittävän veron määrää koskevat säännökset. Lakiin ehdotetaan lisäksi tehtäväksi eräitä sanonnallisia ja teknisiä korjauksia.

Tuloverolaista ehdotetaan poistettavaksi eräiden vähennysten soveltamisen edellytyksenä olevat viittaukset Suomessa asumiseen ja yleiseen verovelvollisuuteen. Verotusmenettelystä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi rajoi­tetusti verovelvollisen verotusmenettelyn toimittamista koskevien säännösten osalta. Rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varal­lisuuden verottamisesta annetun lain muutokset ehdotetaan tuleviksi voimaan marraskuun alussa 2005. Muut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2006 alusta. Pääasiassa säännöksiä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa. Lähdeverotusta koskevia säännöksiä sovellettaisiin ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2006 ja sen jälkeen saatuun tuloon. Rajoitetusti verovelvollisen saamasta eläketulosta toimitettaisiin ennakonpidätys tämän esityksen mukaisesti 1 päivänä helmikuuta 2006 ja sen jälkeen maksetusta eläkkeestä.

Esitys liittyy valtion vuoden 2006 talous­arvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Perustelut

Valiokunta pitää hallituksen esitystä perustel­tuna ja puoltaa sen hyväksymistä eräin vähäisin muutoksin, jotka liittyvät palkkatulon verotustavan valintaoikeuden ehtoihin.

Esitys nojautuu keskeiseltä osin Euroopan unionin komission vuonna 1993 antamaan suositukseen rajoitetusti verovelvollisten eräiden ­tulojen verottamisesta (94/79/EY). Suosituksen mukaan rajoitetusti verovelvollisen työtulojen, eläkkeiden ja muiden samanlaisten hyvitysten verotus ei saa olla tulon lähdevaltiossa ankarampaa kuin se olisi yleisesti verovelvolliselle. ­Komission linjauksilla pyritään viime kädessä takaamaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja eläkeläisten sijoittautumisoikeutta koskevat ­Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräykset. Suosituksen tarkoituksena on ainoastaan poistaa syrjivä verokohtelu, ei saattaa rajoitetusti verovelvollisia lähdevaltiossa asuvia ­parempaan asemaan.

Komission edellyttämä neutraali verokohtelu perustuu ajatukselle saattaa samanlaisessa tilanteessa olevat verovelvolliset tasavertaiseen asemaan keskenään riippumatta heidän verotuksellisesta statuksestaan. Tämän vuoksi yhtäläiset verotukselliset edut tulisi myöntää vain silloin, kun rajoitetusti verovelvollinen saa pääosan —komission mukaan vähintään 75 prosenttia — verotettavasta tulostaan lähdevaltiosta. Silloin hänen verotettava tulonsa asuinvaltiossa ei todennäköisesti enää riittäisi siellä myönnettäviin vähennyksiin. Rajoitetusti ja yleisesti verovelvollisten kesken ei siten olisi siinä tilanteessa enää sellaista objektiivista eroa, joka oikeuttaisi erilaiseen verokohteluun lähdevaltiossa. Vastaavasti, jos lähdevaltiosta saadut tulot ovat alle 75 prosenttia kokonaistuloista, rajoitetusti verovelvolliselle ei ole komission mukaan perusteltua myöntää henkilö- ja perhe­kohtaisia vähennyksiä. Komission näkemykset ovat saaneet tukea Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 1990- ja 2000-luvulla antamista ratkaisuista, ja ne on­ ­lisäksi omaksuttu useissa Euroopan maissa, ­kuten hallituksen esityksestä ilmenee.

Lähdeverolain muutos on tullut ajankohtaiseksi Suomelle lainsäädännön jälkeenjääneisyyden vuoksi. Komissio on myös käynnistänyt rikkomusmenettelyn Suomea vastaan. Hallituksen esityksessä on todettu tämän vuoksi yksiselitteisesti, ettei nykyjärjestelmän voimassaoloa voida käytännössä enää jatkaa.

Hallituksen esityksessä omaksutut ratkaisuehdotukset noudattavat siis pitkälti komission suositusta, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuperiaatteita ja muissa maissa omaksut­tuja käytäntöjä. Valiokunta pitää ehdotuksia näistä syistä perusteltuina ja tasapainoisina. Niissä on otettu rajoitetusti verovelvollisten ­oikeudet huomioon tavalla, joka käytännössä poistaa syrjinnän Suomessa asuviin yleisesti ­verovelvollisiin nähden mutta joka ei saata rajoitetusti verovelvollisia myöskään täällä asuvia parempaan asemaan. Moniin hankalalta vaikuttaviin säännöksiin on lisäksi valiokunnan käsityksen mukaan kehitettävissä joustavat käytännön menettelytavat, jotka helpottavat esimerkiksi rajoitetusti verovelvollisen ilmoitusvelvol­lisuutta tai lähdeverokortin hakemista.

Esitykseen on suhtauduttu lähtökohtaisesti myönteisesti myös valiokunnan asiantuntija­kuulemisessa. Esitetty kritiikki on koskenut ­lähinnä rajoitetusti verovelvollisille ehdotetun verotusmenettelyn valintaoikeuden laajuutta, lähdeveron tasoa sekä eräitä menettelykysymyksiä. Valiokunta katsoo, etteivät ehdotukset anna aihetta muutoksiin. Näkökantoja on käsitelty seuraavassa tarkemmin.

Valintaoikeus

Verotusmenettelyyn liittyvä valintaoikeus lopullisen ja kiinteän lähdeverotuksen ja tulovero­lakeja soveltaen toimitetun progressiivisen verotuksen välillä koskee hallituksen esityksen ­mukaan vain Suomesta saatua muuta ansiotuloa kuin eläketuloa, käytännössä siis lähinnä palkkatuloa. Edellytyksenä on tällöinkin komission suosituksia myötäillen se, että henkilön Suomesta saama puhdas ansiotulo on vähintään 75 prosenttia hänen kaikista — eli Suomesta ja muualta saaduista — puhtaista ansiotuloistaan. Valintaoikeus koskee vain ETA-valtiossa asuvia henkilöitä. Lisäksi edellytetään, että he esittävät ­verotustapaa koskevan vaatimuksen. Suomesta saatu eläketulo verotettaisiin sen sijaan aina progressiivisen asteikon mukaan ilman valintaoikeutta ja esimerkiksi siitä riippumatta, minkä suuruinen eläketulo on tai missä maassa saaja asuu.

Valintaoikeutta on ehdotettu laajennettavaksi valiokunnan asiantuntijakuulemisessa niin muun ansiotulon kuin eläketulonkin osalta; muuta ansiotuloa koskevista prosentuaalisista rajoituksista tulisi eräiden arvioiden mukaan luopua kokonaan ja eläketulo pitäisi voida oman valinnan mukaan verottaa myös kiinteän lähdevero­prosentin mukaan.

Valiokunta ei pidä kumpaakaan ehdotusta perusteltuna, kun asiaa arvioidaan verovelvollisten yhden­vertaisen kohtelun näkökulmasta. Olennaista on tarkastella tällöin rajoitetusti verovelvollisia suhteessa Suomessa yleisesti verovelvollisiin, kuten komissionkin suosituksessa on tehty. Samanlaisuutta on siis arvioitava tästä näkökulmasta, ei rajoitetusti verovelvollisia keskenään vertaillen.

Ehdotukset johtaisivat käytännössä tilanteisiin, joissa rajoitetusti verovelvollisen ansio­tuloja verotettaisiin tosiasiallisesti lievemmin kuin Suomessa asuvien vastaavia tuloja. Vaikka tällainen positiivinen syrjintä ei ole sinänsä kiellettyä eurooppaoikeuden näkökulmasta, se on vastoin kansallisia yhdenvertaisuusperiaatteita ja vastoin komission suosituksen keskeistä ajatusta syrjinnän poistamisesta. Vuosituloihin perustuva verotus ei johtaisi oikeaan eikä kohtuulliseen lopputulokseen muiden verovelvollisten kannalta silloin, kun Suomesta saatu palkka- tai muu ansiotulo muodostaa vain pienen osan henkilön kokonaistuloista. Eläketulon kiinteä verokatto 35 prosenttia voisi puolestaan kannustaa maastamuuttoon, mitä ei ole pidetty hallituksen esityksessä eikä valtiovarainministeriön lausunnossa suotavana. Muutokselle ei ole eläketulojen osalta myöskään käytännön tarvetta; pääosa ulkomaille maksettavista eläkkeistä on niin pieniä, että ne tulisivat olemaan joko kokonaan verovapaita tai niitä verotettaisiin huomattavasti alle 35 prosentin. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että lähdeverotus muodostuisi progressiivista verotusta hieman edullisemmaksi vasta yli 2 000—3 000 euron kuukausieläketuloilla. Merkittävä verosäästö kohdistuisi siten näitä huomattavasti suurempiin eläkkeisiin. Tällaisia eläkkeitä on ministeriön käsityksen mukaan vain vähäinen osa kaikista ulkomaille maksettavista eläkkeistä.

Valiokunta pitää kuitenkin aiheellisena tarkentaa valintaoikeutta koskevaa säännöstä muista syistä. 1. lakiehdotuksen 13 §:ssä ei näet edellytetä, että Suomesta saatu puhdas ansiotulo tulisi myös voida verottaa täällä. Käytännössä esimerkiksi useat Suomesta Espanjaan maksettavat eläkkeet verotetaan verosopimuksen nojalla Espanjassa. Tulot muodostavat yleensä lakiehdotuksessa vaadittavan vähintään 75 prosentin osuuden henkilön kaikista puhtaista ansiotuloista. Tällaisissa tilanteissa henkilön Suomesta saamaa muuta ansiotuloa kuin eläketuloa voitaisiin verottaa vaadittaessa progressiivisen asteikon mukaan. Verotus kohdistuisi vain tähän muuhun ansiotuloon ilman, että Espanjan eläke vaikuttaisi veropohjaan. Progressio muodostuisi siten vain pienen tulo-osan perusteella, eikä vastaisi yleisesti verovelvollisten vero­tasoa. Valiokunta ei pidä progressiivista verotusmenettelyä näissä tilanteissa perusteltuna. Sen vuoksi säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi siten kuin yksityiskohtaisissa perusteluissa on esitetty.

Lähdeverotaso

Lähdeverotuksen piiriin jäävistä ansiotuloista ehdotetaan perittäväksi edelleen lopullinen lähdevero nykyiseen tapaan. Verokanta olisi niin ikään nykyinen 35 prosenttia, mutta sen vaikutusta lievennettäisiin olennaisesti kiinteällä ja lähes kaikkia ansiotuloja koskevalla 510 euron kuukausikohtaisella tai 17 euron päiväkohtaisella vähennyksellä.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että lähdeverokanta alennettaisiin 25 tai 30 prosenttiin mm. ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaamiseksi.

Valiokunta ei pidä muutoksia aiheellisina, koska ehdotettu kiinteä vähennys alentaisi efektiivistä veroastetta jo tehokkaasti ja tekisi myös lähdeverotuksesta jossain määrin progressiivisen. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että ­tosiasiallinen verotaso saataisiin näin käytännössä samalle tasolle kuin yleisesti verovelvollisilla. Muutos nykyiseen olisi merkittävä; tosi­asiallinen verotaso olisi vähennyksen jälkeen esimerkiksi 1 000 euron kuukausituloissa noin 17 prosenttia, 2 000 euron tuloissa noin 26 prosenttia ja vielä 4 000 euron tulotasolla noin 30 prosenttia. Tavoitetaso voidaan siis saavuttaa jo ehdo­tetuin säännöksin.

Verotusmenettely

Verotusmenettely muuttuu periaatteellisessa mielessä ehkä merkittävimmin Suomesta saadun eläketulon osalta, kun eläketulo otetaan ennakkoperinnän ja erikseen toimitettavan lopul­lisen verotuksen piiriin. Muutos on kuitenkin eläkkeensaajille käytännössä ilmeisesti melko vaivaton, koska verotus toimitetaan pääosin automaattisesti verohallinnon eläkelaitoksille antamien pidätystietojen ja eläkelaitoksilta saa­mien tulo­tietojen perusteella. Veroilmoitus­menettelyä on tarkoitus lisäksi kehittää niin, että ­veroilmoituslomakkeilla olisi jo valmiiksi esitäytettynä kaikki verottajan hallussa olevat tiedot, jotka verovelvollinen sitten tarkistaisi. Tätä koskeva hal­lituksen esitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä ( HE 91/2005 vp ). Ilmoitusvelvollisuus ei siis aiheuttaisi käytännössä isoa vaivaa useimmille ulkomailla asuville eläkkeensaajille. Lisäksi suuri osa eläketuloista jää verotettavan alarajan alapuolelle eläketulo­vähennysten tekemisen jälkeen. Yhden tällaisen merkittävän ryhmän muodostavat esimerkiksi Ruotsiin maksettavat pienet kansaneläkkeet.

Valiokunta pitää eläketuloa koskevia menettelyllisiä ehdotuksia edellä esitetyistä syistä perusteltuina. Myöskään valiokunnan kuulemilla asiantuntijoilla ei ole ollut huomautettavaa niihin. Eräänä kehittämisvaihtoehtona valmisteluvaiheessa esitetty eläketulon lähdeveroprosentin alennus ei sen sijaan riittäisi yksin takaamaan neutraalia verokohtelua eikä siis täyttäisi yhteisöoikeuden vaatimuksia.

Palkka- ja muun ansiotulon kuin eläketulon verotus on lähtökohtaisesti selkeätä: Suorituksen maksaja perii suorituksestaan aina lähde­veron ja vähentää edellä mainitun kiinteän vähennyksen, jos verovelvollinen esittää lähde­verokortin. Verotus on lopullinen niiden osalta, joilla ei ole oikeutta vaatia progressiivista verotusta, ja muiden osalta, jos he eivät sitä vaadi. Jos progressiivisen verotuksen toimittamisen edellytykset täyttyvät ja henkilö vaatii tuloon sovellettavaksi tätä verotustapaa, peritty lähdevero luetaan ennakonpidätyksen kaltaisena eränä hyväksi.

Asiantuntijakuulemisessa on pidetty lähde­verokortin esittämisvaatimusta tarpeettomana ja progressiiviseen verotukseen oikeuttavan tulo-osuuden selvittämistä ongelmallisena. Keskeisin syy on se, että vertailu voidaan tehdä käytännössä vasta verovuoden päätyttyä, kun kaikki verovuodelta kertyneet tulot on selvillä. Muun ansiotulon osalta on edellytetty lisäksi, että ­verottaja tekisi eri verotustapojen kesken edul­lisuusvertailun. Verotus toimitettaisiin sitten ­verovelvolliselle edul­lisemman vaihtoehdon mukaan.Valiokunta puoltaa saamansa selvityksen perusteella hallituksen esityksen linjauksia myös näiltä osin.

Vaatimus lähdeverokortin esittämisestä on syytä suhteuttaa uuden vähennyksen veroastetta tehokkaasti alentavaan vaikutukseen. Lisäksi erilaiset pätkä- ja osa-aikatyöt ovat yleistyneet merkittävästi viime vuosina. Nykyisin on yhä yleisempää myös se, että henkilöllä on saman­aikaisesti useita työpaikkoja, joita hän hoitaa esimerkiksi osa-aikaisesti. Tällöin ainoa käytännön keino varmistua siitä, ettei vähennystä myönnetä useakertaisena, on turvautua lähde­verokorttimenettelyyn. Myös valvonnalliset tarpeet kasvavat kansainvälistymisen myötä. ­Siihenkin nähden verotusta merkittävästi keven­tävät edut on syytä sitoa asianmukaisiin menettelytapoihin.

Lähdeverokortin edellyttämistä ei ole pidetty valtiovarainministeriön lausunnossa myöskään hallinnollisesti kohtuuttoman raskaana; ongelmattomissa tapauksissa kortti voidaan myöntää puhelimitse tai verkossa saatavana olevan hakemuksen perusteella. Lisäksi kortin voi hakea verovelvollisen puolesta myös työnantaja, ja se voidaan lähettää suoraan työnantajalle.

Progressiivisen verotuksen ehtona olevan 75 prosentin tulo-osuuden hyväksyttävyyttä on perusteltu edellä yleisesti. Valtiovarainministeriö on todennut lisäksi, ettei muunlainen menettely verotuksen perusteiden selvittämiseksi ole käytännössä mahdollinen. Komissio on katsonut myös osaltaan, että jäsenvaltio voi pyytää henkilöä esittämään tulo-osuutta koskevan selvityksen.

Ehdotetun edullisuusvertailun esteenä on puolestaan se, ettei verottajalla ole käytettävissään tarvittavia tietoja rajoitetusti verovelvol­lisen Suomen ulkopuolelta saamista tuloista. Valtiovarainministeriö ei pidä myöskään perusteltuna kerätä tietoja kaikilta rajoitetusti verovelvollisilta ainoastaan tämän vertailun tekemiseksi. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen ja korostaa hyvän hallinnon edellyttämää asian­mukaista tiedottamista muutoksista ja niiden vaikutuksista rajoitetusti verovelvollisten asemaan.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. lakiehdotuksen 13 §:n 2 momentti

Valiokunta esittää, että säännökseen lisätään uusi 2 kohta. Sen mukaan Suomesta saatuna tulona ei otettaisi huomioon tuloa, jonka verot­tamisen kansainvälinen sopimus estää. Samalla hallituksen esityksessä olevat 2 ja 3 kohdat muuttuisivat uusiksi 3 ja 4 kohdiksi.

Muutos merkitsisi sitä, että progressiivista verotusta sovellettaisiin muiden edellytysten täyttyessä vain sellaisiin rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamiin tuloihin, jotka myös ­verotetaan Suomessa. Sääntelyllä voi olla käytännön merkitystä jo mainittujen Espanjaan maksettavien eläkkeiden lisäksi ainakin Suomen ja Ruotsin maarajaan rajoittuvissa kunnissa työskentelevien verotukseen.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa,

että 2. ja 3. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi 13 § muutettuna seuraavasti:

Valiokunnan muutosehdotus

13 §

(1 mom. kuten HE)

Sovellettaessa 1 momentin 3 kohtaa:

(1 kohta kuten HE)

2) Suomesta saatuna tulona ei oteta huo­mioon tuloa, jonka verottamisen Suomessa kansainvälinen sopimus estää;

(3 ja 4 kohta kuten HE:n 2 ja 3 kohta)

(3 ja 4 mom. kuten HE)

Verovelvollisen on esitettävä verovirastolle selvityksenä 2 momentin 4 kohdassa tarkoi­tetuista tuloista ja niistä tehtävistä vähennyksistä asuinvaltionsa veroviranomaisen antama ­todistus.

---

Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2005

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Olavi Ala-Nissilä /kesk
vpj. Matti Ahde /sd
jäs. Christina Gestrin /r
Jyri Häkämies /kok (osittain)
Kyösti Karjula /kesk
Jari Koskinen /kok
Pekka Kuosmanen /kok
Maija-Liisa Lindqvist /kesk
Mika Lintilä /kesk
Pekka Nousiainen /kesk
Iivo Polvi /vas
Markku Rossi /kesk
Matti Saarinen /sd
Anni Sinnemäki /vihr
Irja Tulonen /kok
Kari Uotila /vas (osittain)
Jukka Vihriälä /kesk
vjäs. Maija Rask /sd
Sari Sarkomaa /kok
Pia Viitanen /sd

Valiokunnan sihteerinä jaostokäsittelyssä on toiminut

valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen