Vireilletulo

Eduskunta on 18 päivänä marraskuuta 2003 lähettänyt valtiovarainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta ( HE 135/2003 vp ).

Lakialoitteet

Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä seuraavat lakialoitteet:

• LA 12/2003 vp Leena Harkimo /kok ym. Laki arvonlisäverolain 3 §:n muuttamisesta läh. 21.5.2003

• LA 155/2003 vp Jari Koskinen /kok ym. Laki vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain 3 §:n muuttamisesta läh. 2.12.2003

Jaostovalmistelu

Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan ­verojaostossa.

Asiantuntijat

Verojaostossa ovat olleet kuultavina

• lainsäädäntöneuvos Tommi Parkkola , valtiovarainministeriö
• ylitarkastaja Soili Sinisalo , Verohallitus
• KTM Karri Nieminen , Kirjanpitotoimistojen Liitto
• professori Kyösti Pietola , Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus
• tutkija Jussi Leppänen , Metsäntutkimuslaitos
• sosiaalisihteeri Terttu Manelius , Invalidiliitto ry edustaen myös Näkövammaisten Keskusliitto ry:tä
• johtaja Timo Sipilä , Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
• maatalousekonomisti Perttu Pyykkönen , Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT
• apulaisjohtaja Matti Viialainen , Suomen ­Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
• pääsihteeri Tuomo Sirkiä , Suomen Arkki­tehtiliitto ry SAFA
• toiminnanjohtaja Jouni Korhonen , Suomen Hiusyrittäjät ry
• lakimies Juha-Pekka Huovinen , Veronmak­sajain Keskusliitto
• puheenjohtaja Inkeri Juurikkala-Sirviö , ­Pääkaupunkiseudun metsänomistajat

Valtiovarainministeriö, Suomen Yrittäjät ry sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ovat antaneet asiassa kirjal­liset lausuntonsa.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan arvonlisäverolakia muutettavaksi siten, että käyttöön otetaan verovelvollisuuden euromääräiseen alarajaan liittyvä veronhuojennus. Huojennus pienenisi asteittain liikevaihdon kasvaessa, ja lopullinen tilitettävä vero nousisi siten vähitellen täyteen määrään. Vero muuttuisi täysimääräiseksi 20 000 euron vuosiliikevaihdon kohdalla. Huojennuksen ja verovelvollisuuden alarajan perusteena olevan liikevaihdon laskentajakso sidottaisiin tilikauteen. Huojennus koskisi sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä. Huojennuksen ulkopuolelle rajattaisiin muun muassa metsätalous ja eräät kiinteistön käyttöoikeuden luovutukset. Huojennus palautettaisiin kuukausitilitysmenettelyssä oleville verovelvollisille jälkikäteen tilikauden päätyttyä. Vuositilitysmenettelyssä olevat verovelvolliset vähentäisivät huojennuksen verokaudelta tilitettävästä verosta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan arvonlisäverolakia muutettavaksi siten, että kiinteistöhallintapalvelun ja itse suoritetun rakentamispalvelun oman käytön verotukseen liittyvät alarajat nostettaisiin 30 500 eurosta 35 000 euroon.

Esitys liittyy valtion vuoden 2004 talous­arvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2004 alusta.

Lakialoitteet

Lakialoitteessa LA 12/2003 vp ehdotetaan arvonlisäverolakia muutettavaksi siten, että pienimuotoista liiketoimintaa harjoittavilla yrityksillä ja ammatinharjoittajilla olisi asteittain aleneva arvonlisäverotuksen perusvähennys.

Lakialoitteessa LA 155/2003 vp ehdotetaan, että vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista annettua erityislakia jatkettaisiin vuodella.

Yleisperustelut

Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin muutoksin ja huomautuksin.

Hallituksen esitykseen pienyritysten asteettain pienenevästä arvonlisäverohuojennuksesta on suhtauduttu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa yleisesti myönteisesti. Sen on katsottu keventävän työvaltaisten pienyritysten arvonlisäverotusta ja tukevan siten pienimuotoista yritystoimintaa. Myös kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotukseen sekä itse suoritettujen rakentamispalveluiden omaan käyttöön liitty­vien alarajojen korotusta 30 500 eurosta 35 000 euroon on pidetty perusteltuna kustannustason nousun vuoksi.

Asiantuntijakuulemisessa on huomautettu kuitenkin siitä, että liiketoiminnan kasvua estävät tai haittaavat rajat verolainsäädännössä ovat aina ongelmallisia. Verojärjestelmän neutraalisuus edellyttää, että arvonlisäverosta vapau­tetaan vain vähäinen, yleensä sivutoiminen, harrastusluonteinen tai lyhytaikainen toiminta. Huojennukseen oikeuttavan liikevaihdon raja tulisi siten pitää kilpailusyistä mahdollisimman alhaisena. Ehdotetun 20 000 euron rajan on arveltu aiheuttavan häiriöitä yritysten keskinäisessä kilpailussa vain joillakin aloilla, kuten esimerkiksi kampaamotoiminnassa. Rajausta on pidetty siten yleisesti perusteltuna, eikä siitä ole ar­vioitu aiheutuvan merkittäviä ongelmia.

Asiantuntijakuulemisessa on pidetty lisäksi yhtenä käytännön ongelmana sitä, että kuukausitilityksen piirissä olevat verovelvolliset saisivat huojennuksen palautuksena vasta tilikauden jälkeen. Menettely on raskas niin verovelvollisille kuin verohallinnolle. Siitä saattaa aiheutua yritykselle myös turhia likviditeettiongelmia. ­Hyvänä ratkaisuna ei pidetty myöskään yleistä vuositilitysmenettelyä. Nykyisten tilitysmenettelyiden tilalle tulisi kehittää välimuoto, joka ottaisi paremmin huomioon käytännön tarpeet ja työnsäästön.

Valiokunta yhtyy esitettyihin arvioihin järjestelmän hyödyistä ja mahdollisista haitoista. Arvonlisäverollisen toiminnan alarajan muuttaminen liukuvaksi nykyisen ehdottoman 8 500 euron sijasta lieventää valiokunnan käsityksen mukaan nykyongelmia. Valiokunta ei pidä myöskään 20 000 euron rajaa niin korkeana, että siitä aiheutuisi merkittävää kilpailuhaittaa ainakaan yleisesti. Esille nostettuihin käytännön kysymyksiin on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota ja pohtia lisävaihtoehtoa nykyisten tilitysmenettelyjen rinnalle. Esityksen vaikutuksia yritystoimintaan ja kilpailun neutraalisuuteen tulee myös seurata.

Valiokunta pitää uudistukseen liittyviä etuja esiin nostettuja haittoja suurempina ja puoltaa sen vuoksi esityksen hyväksymistä. Valiokunta ehdottaa kuitenkin, että metsätalous poistetaan huojennuksen laskentaperusteena olevasta liikevaihdosta. Valiokunta esittää lisäksi eräitä tarkennuksia käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa. Näitä muutoksia on perusteltu tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Valiokunta puoltaa esitystä sellaisenaan siltä osin kuin siinä on ehdotettu korotettavaksi kiinteistöhallintapalvelun ja itse suoritetun rakentamispalvelun oman käytön verotukseen liittyviä alarajoja.

Yksityiskohtaiset perustelut

Valiokunta esittää seuraavia muutoksia hallituksen esitykseen:

Metsätalous liikevaihdossa

Hallituksen esityksen mukaan metsätalous ei oikeuta huojennukseen. Metsätalouden tulot lasketaan kuitenkin mukaan huojennuksen laskentaperusteena olevaan liikevaihtoon. Metsätaloudesta saatavat tulot pienentävät siten huojennuksen määrää, kuten muutkin verolliset myynnit. Samaa periaatetta on sovellettu myös huojennuksen ulkopuolelle rajatuista kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksista saatuihin tuloihin.

Hallituksen ratkaisua on perusteltu sillä, että yrityksen koko mitataan liikevaihdolla sekä verovelvollisuusalarajaa että huojennusta sovellettaessa. Jos vain osa verollisista myynneistä luettaisiin liikevaihtoon, myös suuri yritys voisi periaatteessa päästä osalliseksi veronhuojennuksesta. Liikevaihdon määrittely vastaa myös arvonlisäverodirektiivin säännöksiä, joiden mukaan liikevaihtoon luetaan kaikki verolliset myynnit. Ratkaisulla on merkitystä myös verotuottojen kannalta.

Hallituksen esitystä on arvosteltu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Asiantuntijat ovat pitäneet perusteettomana sitä, että metsätalous ei kuulu huojennuksen piirin ja että se luetaan kuitenkin liikevaihtoon. Lisäksi hallituksen esittämää arviota alkutuotantoon kohdistuvan huojennuksen kustannusvaikutuksista on pidetty yli­mitoitettuna. Valiokunnassa esitettyjen arvioiden mukaan alkutuotannon saama huojennus on 1,5—2,2 miljoonaa euroa, kun se on arvioitu hallituksen esityksessä 14,1 miljoonaksi euroksi.

Tausta-arvioiden uudelleen tarkastelussa on päädytty siihen, että metsätalouden osuus voidaan poistaa huojennuksen perusteena olevasta liikevaihdosta. Valiokunta ehdottaa, että esityksen 149 a §:ään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan liikevaihtoon ei lueta metsätaloudesta saatua vastiketta. Samaa periaatetta sovellettaisiin myös kiinteistöjen käyttöoikeuden luovutuksista saatuihin vastikkeisiin. Säännöksen 1 ja 2 momenttia tarkistettaisiin uuden 3 momentin vuoksi.

Eräät erityistilanteet

Arvonlisäverolain mukaan eräissä erityistilanteissa ostaja on myyjän asemesta verovelvol­linen (käännetty verovelvollisuus). Tämä koskee 2 a §:n mukaan tavaroiden yhteisömyyntiin liittyviä niin sanottuja kolmikantakauppatilanteita, 8 a §:n mukaan tiettyjä kultatoimituksia sekä 9 §:n 1 momentin mukaan tiettyjä ulkomaalaisen myymiä tavaroita ja palveluja. Lisäksi 2 b §:n mukaan verovelvollinen tavaran yhteisöhankinnasta on se, joka on tehnyt hankinnan.

Verovelvollisuuden alaraja koskee vain tavaran tai palvelun myyjiä, eikä sitä sovelleta käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa. Myös alarajaan liittyvän veronhuojennuksen tarkoituk­sena on koskea vain myyjiä. Sekä verovelvol­lisuuden alarajan että siihen liittyvän huojennuksen soveltamisedellytykset määräytyvät ­nimenomaan myyjän liikevaihdon perusteella.

Jos huojennus myönnettäisiin käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa ostajalle tämän suorittaessa veron myyjän puolesta, huojennuksen soveltamisedellytykset määräytyisivät ostajan eivätkä myyjän olosuhteiden perusteella. Huojennus voisi tällöin koskea suuriakin hankin­toja. Lisäksi huojennuksen voisivat saada myös sellaiset oikeushenkilöt ja elinkeinonharjoit­tajat, joiden harjoittama toiminta muilta osin jää kokonaan verotuksen ulkopuolelle. Ulkomaisten hankintojen verokohtelu poikkeaisi tällöin kotimaisten hankintojen verokohtelusta kotimaisia hankintoja syrjivällä tavalla.

Jos esimerkiksi yksityinen sairaala hankkisi verottomien terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tuottamista varten kalliin laitteen Suomesta, olisi laitteen myyjän suoritettava vero myynnistä. Sairaalalla ei olisi oikeutta vähentää verotonta toimintaa varten hankitun laitteen ostohintaan sisältyvää veroa tai saada siitä huojennusta. Jos vastaava laite hankittaisiin toisesta jäsenvaltiosta, olisi sairaalan suoritettava veroa yhteisöhankinnasta. Jos sairaalalla kuitenkin olisi oikeus saada huojennus tästä verosta, jäisi hankinta kokonaan verottamatta. Laitteen hankinta Suomen ulkopuolelta olisi tällöin edullisempaa kuin sen hankinta Suomesta. Sama koskisi muita hankintoja, joissa sovelletaan käännettyä verovelvol­lisuutta.

Edellä esitetyin perustein lakiehdotusta ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että huojennusta ei myönnettäisi käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa. Lakiehdotuksen 149 a §:n 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 4 ja 5 kohdat, joiden mukaan huojennusta ei saataisi ostajana 2 a, 8 a ja 9 §:n perusteella suoritettavasta verosta eikä 2 b §:ssä tarkoitetusta yhteisöhankinnasta suoritettavasta verosta.

Lakiehdotuksen 5 momentin mukaisesti edellä mainittuja ostoista suoritettavia veroja ei myöskään luettaisi huojennusta laskettaessa tilikaudelta tilitettävään veroon tilanteissa, joissa verovelvollinen harjoittaisi jotain verollista huojennukseen oikeuttavaa toimintaa. Mainittujen hankintojen arvoa ei myöskään luettaisi huojennuksen perusteena olevaan liikevaihtoon. Jos hankinta oikeuttaa vähennykseen, tehty vähennys otettaisiin huomioon vähennettävänä verona huojennukseen oikeuttavaa tilikauden tilitet­tävää veroa laskettaessa

Lakialoitteet

Lakialoitteessa LA 155/2003 vp ehdotetaan, että vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista annettua erityislakia jatkettaisiin vielä vuodella. Esitystä on perusteltu sillä, ettei hallituksen esityksessä ole otettu huo­mioon erikseen vaikeavammaisten yrittäjien asemaa, vaan kaikkia yrittäjiä kohdellaan samalla tavalla. Tämä heikentää niiden vaikeavammaisten yrittäjien asemaa, joiden toiminta on ollut kokonaan verotonta liikevaihdon suuruudesta riippumatta. Aloitteessa on pidetty tärkeänä sitä, että vaikeavammaisilla yrittäjillä säilyy jonkinlainen positiivinen erityiskohtelu.

Erityistukea on pidetty tärkeänä ja vaikeavammaisten yrittäjien yritystoiminnan jatkamisen kannalta välttämättömänä myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Perusteluina on vedottu myös työsyrjintädirektiiviin, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa erityistoimenpiteitä, jotka ehkäisevät tai hyvittävät mm. vammaisuudesta aiheutuvia haittoja.

Valiokunta on käsitellyt vuosittain vuodesta 1995 alkaen annettua lakia vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista. Valiokunta on tukenut vammaisille myönnettävää positiivista erityiskohtelua johdonmukaisesti (VaVM 17/2001 vp — HE 119/2001 vp ja VaVM 14/2002 vp — HE 126/2002 vp). Valiokunta on todennyt myös sen, että verotuki koskee melko pientä yrittäjäjoukkoa, käytännössä noin 500 vaikeavammaista yrittäjää sokeiden yrittäjien lisäksi. Heidän saamansa vuosittaisen tuen määrä on vajaat puoli miljoonaa euroa.

Valiokunta pitää vuosittaiseen erityislakiin perustuvaa tilapäisratkaisua sinänsä epätyydyttävänä. Valiokunta on myös tietoinen niistä ongelmista, jotka liittyvät pysyvään verotukeen. Valiokunta pitää kuitenkin edelleen tarpeel­lisena etsiä uudenlaista ratkaisua tilanteeseen mm. siitä syystä, että nykymuotoisen verotuen ulkopuolelle jäävät kokonaan ne vaikeavammaiset yrittäjät, jotka myyvät muita kuin valmistamaansa tavaraan kohdistuvia palveluita. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi tietoteknisen alan yrittäjiä.

Jotta vaikeavammaisten yrittäjien asemaa voidaan tarkastella esimerkiksi vammaispoliittisen selonteon yhteydessä, valiokunta ehdottaa, että lakialoite hyväksyttäisiin ja että vaikeavammaisia yrittäjiä koskevaa erityislakia jatkettaisiin vielä vuodella.

Lakialoitteessa LA 12/2003 vp ehdotetaan, että verovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus laskettaisiin tilitettävän veron perusteella. Huojennus perustuisi 3 360 euron suuruiseen perusvähennykseen, joka pienenisi verollisten myyntien perusteella laskettavan veron ja hankintoihin sisältyvän vähennyskelpoisen määrän erotuksen perusteella.

Hallituksen esityksessä on todettu tällaisesta tilitettävään veroon perustuvasta mallista mm., että täysimääräisen huojennuksen voisivat saada myös sellaiset yritykset, joiden vuosiliikevaihto ylittää 10 000 euroa. Suomi on saanut kuitenkin liittymissopimuksessaan oikeuden vapauttaa verosta sellaiset vähäisen liiketoiminnan harjoittajat, joiden vuosiliikevaihto on vähemmän kuin 10 000 Euroopan laskentayksikköä eli euroa. Valiokunta ei pidä ehdotusta tästä syystä hyväksyttävänä ja on päätynyt sen suhteen kielteiselle kannalle.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella valtiovarainvalio­kunta ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi 149 a § muutettuna (Valiokunnan muutosehdotus),

että lakialoitteen LA 155/2003 vp pohjalta hyväksytään 2. lakiehdotus (Valiokunnan muutosehdotus) ja

että lakialoite LA 12/2003 vp hylätään.

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

149 a §

Verovelvollinen, jonka (poist.) tilikauden liikevaihto (kaavassa liikevaihto) (poist.) ylittää 8 500 euroa, saa tilikaudelta tilitettävästä verosta (kaavassa vero) huojennuksen, jonka suuruus määräytyy seuraavasti:

vero —	(liikevaihto — 8 500) x vero
	11 500

Verovelvollinen, jonka (poist.) tilikauden liikevaihto (poist.) on enintään 8 500 euroa, saa huojennuksena koko tilikaudelta tilitettävän veron.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu tilikauden liikevaihto lasketaan 3 §:n mukaisesti. Liikevaihtoon ei kuitenkaan lueta veron osuutta eikä metsätaloudesta ja 30 §:ssä tarkoitetusta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta saatua vastiketta. (Uusi)

(4 mom. kuten HE:n 3 mom.)

Huojennusta ei saada:

(1 kohta kuten HE:n 4 mom. 1 kohta)

2) 30 §:ssä tarkoitetusta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta tilitettävästä verosta; (poist.)

3) käyttöomaisuuden myynnistä suoritettavasta verosta;

4) ostajana 2 a, 8 a ja 9 §:n perusteella suoritettavasta verosta; eikä (Uusi)

5) 2 b §:ssä tarkoitetusta yhteisöhankinnasta suoritettavasta verosta. (Uusi)

Edellä 5 momentissa mainittuja eriä ei lueta huojennusta laskettaessa tilikaudelta tilitet­tävään veroon.

---

2.

Laki

vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista 8 päivänä joulukuuta 1995 annetun lain (1393/1995) 3 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 933/2002, seuraavasti:

3 §

---

Tätä lakia sovelletaan, kun tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön vuosina 1995—2004.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä  kuuta 200 .

---

Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2003

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Olavi Ala-Nissilä /kesk
vpj. Matti Ahde /sd
jäs. Eva Biaudet /r
Jyri Häkämies /kok
Kyösti Karjula /kesk
Jari Koskinen /kok
Pekka Kuosmanen /kok
Reijo Laitinen /sd
Maija-Liisa Lindqvist /kesk
Pirkko Peltomo /sd
Iivo Polvi /vas
Virpa Puisto /sd
Markku Rossi /kesk
Irja Tulonen /kok
Kari Uotila /vas
Jukka Vihriälä /kesk
vjäs. Janina Andersson /vihr
Arto Bryggare /sd
Esko Kiviranta /kesk
Olli Nepponen /kok
Aulis Ranta-Muotio /kesk

Valiokunnan sihteerinä jaostokäsittelyssä on toiminut

valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen