Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

VaVM 22/2003 vp - K 9/2003 vp
Hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta vuonna 2002

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 13 päivänä kesä kuuta 2003 lähettänyt valtiovarainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen kertomuksen valtio­varain hoidosta ja tilasta vuonna 2002 (K 9/2003 vp ).

Jaostovalmistelu

Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostossa, jolle muilla jaostoilla on ollut mahdollisuus antaa lausuntonsa.

Asiantuntijat

Valiokunnassa asiaa käsiteltäessä on ollut kuultavana

  • finanssineuvos Immo Pohjola, valtiovarainministeriö

Hallinto- ja tarkastusjaostossa ovat olleet kuultavina

  • tarkastuspäällikkö Antti Perttula, ylitarkas­taja Juhani Karvinen, ylitarkastaja Juha Niemelä, ylitarkastaja Erja Paukkala, Valtion­talouden tarkastusvirasto
  • valtiosihteeri Risto Volanen, valtioneuvoston kanslia
  • alivaltiosihteeri Pertti Majanen, apulaisosastopäällikkö Juhani Toivonen, ulkoasiainministeriö
  • ylitarkastaja Ilpo Takanen, sisäasiainminis­teriö
  • johdon asiantuntija Seppo Määttä, neuvotteleva virkamies Veli-Matti Lehtonen, hallitussihteeri Kari Peltonen, valtiovarainministeriö
  • taloussuunnittelupäällikkö Matti Väisänen, opetusministeriö
  • hallintojohtaja Esa Luomala, Teknillinen ­korkeakoulu
  • neuvottelija Arja Vehmas, AKAVA-JS

Sivistys- ja tiedejaostossa on ollut kuultavana

  • taloussuunnittelupäällikkö Matti Väisänen, opetusministeriö

Liikennejaostossa ovat olleet kuultavina

  • talousjohtaja Marja Heikkinen-Jarnola, ­rakennusneuvos Juhani Tervala, liikenne- ja viestintäministeriö

Sosiaali- ja työjaostossa ovat olleet kuultavina

  • apulaisosastopäällikkö Carin Lindqvist-­Virtanen, finanssisihteeri Arto Salmela, ­finanssisihteeri Taimi Saloheimo, sosiaali- ja terveysministeriö

Asunto- ja ympäristöjaostossa on ollut kuulta­vana

  • neuvotteleva virkamies Mika Lampinen, ­ympäristöministeriö

Lisäksi kauppa- ja teollisuusjaosto on saanut kirjallisen lausunnon kauppa- ja teollisuusministeriöltä.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja ­tilasta on nykyisessä tilinpäätös- ja toimintakertomusmenettelyssä hallituksen pääraportti eduskunnalle hallinnon toiminnan tuloksellisuudesta. Valtiontalouden tarkastusvirasto on eduskunnan tahdon mukaisesti ensimmäistä kertaa ker­tomusvuonna selvittänyt tämän raportoinnin riittävyyttä, oikeellisuutta ja selkeyttä painottaen vaikuttavuusnäkökulmaa valtiovarainministe­riön ja opetusministeriön hallinnonalojen osalta. Tarkastusvirasto on myös arvioinut kyseisessä hallituksen kertomuksessa eduskunnalle ­raportoitavien tietojen riittävyyttä ja käyttökelpoisuutta valtiontalouden tuottavuudesta ja valtion henkilöstöstä annettujen tietojen osalta. Nämä arviot on dokumentoitu VTV:n kertomuksessa (K 13/2003 vp ), joka on annettu eduskunnalle 2.9.2003. Valtiovarainvaliokunta on mietintöä laatiessaan hyödyntänyt näitä arvioita.

Tulevaisuudessa valtion tilinpäätöskertomus korvaisi nykyisen valtiovarain hoidosta ja tilasta annettavan kertomuksen perustuslaissa tarkoitettuna kertomuksena valtiontalouden hoidosta ja talousarvion noudattamisesta. Tätä koskeva hallituksen esitys (HE 56/2003 vp) on parhaillaan valtiovarainvaliokunnan käsiteltävänä. ­Valiokunta ottaa kantaa muun muassa hallinnon tuloksellisuuden raportointiin tarkemmin tässä ­yhteydessä.

Tämänkertaisessa mietinnössään valiokunta on viimevuotiseen tapaan käsitellyt hallinnon ­tuloksellisuuden lisäksi myös valtion henkilöstön tilaa. Näiden lisäksi on keskitytty valtion keskushallinnon yksikköjen ja toimintojen ­alueellistamiseen ja kehitysyhteistyön vaikuttavuuteen.

Hallinnon tuloksellisuus

Hallinnon tuloksellisuuden edistämiseksi on julkisella sektorilla jo 1990-luvulta lähtien sovellettu ns. tulosohjausta. Tämän ydinajatuksena on ollut löytää tulossopimusmenettelyssä looginen tasapaino käytettävissä olevien resurssien ja niillä saavutettavien tulosten välillä.

Valtiovarainvaliokunta on jo vuosien 2000 ja 2001 tilakertomusten yhteydessä (VaVM 25/2001 vp ja VaVM 26/2002 vp ) tarkastellut hallituksen tuloksellisuusraportointia ja todennut olevan tarvetta tulossopimuskulttuurin vahvistamiseen. Tulosvastuuajattelun terävöittämiseksi keskeistä on kehittää ennen muuta tuloksellisuusraporttien käsittelyä ministeriöissä. Tämä olisi edellytys myös eduskunnalle esitet­tävien raporttien laadun parantamiseen.

Hallituksen tilakertomus on edelleen varsin talouspainotteinen. Tuloksellisuuden raportointi kertomuksessa on selvästi kehittynyt aikaisempaan verrattuna, mutta on edelleen epäyhtenäistä, ja raportoinnin syvyys vaihtelee hallinnonaloittain. Hallinnonalojen kuvauksissa näkökulmana on ollut, mitä hankkeita on toteutettu. Tällaisen tiedon pohjalta on vaikea päätellä hankkeiden suoranaista tuloksellisuutta. Tuloksellisuuden osatekijöille — taloudellisuudelle, tuottavuudelle ja vaikuttavuudelle — ei käytetä ­indikaattoreita, ja niihin kytkeytyvät aikasarjat puuttuvat. Hallinnon sisäisestä tehokkuudesta eli taloudellisuudesta ja tuottavuudesta välittyy päättäjille vain vähän tietoa.

Eri hallinnonaloilla toteutettavat toimet ovat useimmiten pitkävaikutteisia. Toiminnot ovat myös erityyppisiä, eikä niille kaikille ole mahdollista asettaa samalla tavalla tavoitteita — ei löytää myöskään mittareita. Tästä huolimatta ­valiokunta toteaa, että eduskunnalle esitettävä raportointi ei ole kaikilta osin selkeää. Luettavuutta heikentää ennen muuta se, että raportoinnin yhteydessä ei esitetä vastaavia tavoitteita juuri lainkaan, vaan nämä on useimmissa ­tapauksissa haettava talousarviosta erikseen. Tulostavoitteen ja raportoinnin esittämisen ­yksiselitteisesti toisiinsa liittyvinä tulisi kuitenkin olla keskeinen periaate. Tulos­tavoitteiden toimivuutta tulisi parantaa niin, että niiden saavuttamista voitaisiin luotettavasti ­mitata ja ­arvioida.

Vaikka useiden hallinnonalojen tuloksellisuuskuvaukset ovatkin parantuneet, useimmissa ei ole edelleenkään priorisoitu toimenpiteitä esimerkiksi hallinnonalojen strategisten painotusten tai hallituksen hankesalkun painotusten ­mukaisesti. Näin kuvauksessa yhteiskuntapoliittisesti merkittävät asiat hukkuvat pienempien ja vähäpätöisempien hankkeiden sekaan. Valtio­varainvaliokunta pitääkin tarpeellisena, että saavutettuja tuloksia jatkossa verrattaisiin systemaattisemmin sekä hallitusohjelman että ­ministeriöiden tavoitteisiin.

Useat valiokunnan tässä yhteydessä ja jo ­aiemmin esille ottamista epäkohdista korjaantunevat siirryttäessä nykyistä selkeämmin tilinpäätösraportointiin. Tämän raportoinnin kehittämisen ja tulosohjausjärjestelmälle asetettujen ­tavoitteiden saavuttamisen kannalta laskenta­toimen kehittäminen virastoissa ja laitoksissa ­tulee olemaan avainasemassa.

Teknisten uudistusten lisäksi vaaditaan ­monissa tapauksissa myös toimintakulttuurin ­uudistamista. Osana uutta toimintakulttuuria ­tulee valiokunnan mielestä olla myös se, että saavuttamattakin jääneistä tavoitteista ja niiden poikkeamista raportoidaan. Eduskunnan olisi hyvä saada myös näkemys poikkeamien syistä samoin kuin arviot siitä, mitkä toimet ovat tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Henkilöstön tila

Valtion henkilöstöä koskevia tietoja kertomukseen sisältyy Valtion menot -luvussa, hallinnonalojen tuloksellisuutta kuvaavissa luvuissa sekä valtion henkilöstön tilaa käsittelevässä luvussa. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on omassa kertomuksessaan (K 13/2003 vp ) arvioidessaan tilakertomuksessa henkilöstöä kos­kevaa tietoa todennut, että se on hajallaan, eikä eri osien ­välinen sisällöllinen työnjako ole selkeä. VTV arvioi erikseen henkilöstöä koskevan tiedon riittävyyttä ja tiedon käyttökelpoisuutta.

Myös valtiovarainvaliokunnan mielestä vaikuttaa siltä, että käytäntö esittää henkilöstö­tietoja hallinnonalojen tuloksellisuutta kuvaavissa luvuissa ei ole vakiintunut ja että ministeriö­tason koordinointi on puuttunut. Myöskään hallinnonalarajat ylittävää arviointia valtion henkilöstöpolitiikasta ja henkilöstön ­tilasta ei juurikaan ole esitetty. Valiokunta ­yhtyy siten tarkastusviraston näkemykseen, että kertomuksesta ei käy ilmi henkilöstöpolitiikan tavoitteiden, niiden toteuttamiseksi tehtyjen toimien ja henkilöstön tilan välinen yhteys. Kertomuksen eri luvuissa ilman arviointia esitetyn numero­tiedon valossa myös valiokunnalla on ollut vaikeuksia hahmottaa todellista kuvaa valtion henkilöstön tilasta.

Valiokunta on tässä yhteydessä kiinnittänyt huomiota ennen muuta määräaikaisiin palvelussuhteisiin. Huolimatta hyvästä pyrkimyksestä vähentää määräaikaisten osuutta, tämä on vuonna 2002 noussut kertomuksen mukaan jo yli 30 prosentin. Joillakin hallinnonaloilla määrä­aikaisten osuus on huomattavasti suurempi; yliopistojen henkilöstöstä yli 60 prosenttia on määräaikaisissa palvelussuhteissa.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vuodelta 2001 valtion henkilöstöpolitiikan linjasta on todettu, että valtionhallinnon tehtävien, työ­yhteisöjen ja palvelussuhteen ehtojen on oltava houkuttelevia ja että pysyväisluonteisissa tehtävissä käytetään toistaiseksi voimassa olevia palvelussuhteita. Nykyisen hallituksen hallitus­ohjelmassa todetaan, että julkisen sektorin työpaikkojen kilpailukyvystä on huolehdittava ja ryhdyttävä erityisiin toimenpiteisiin etenkin julkisella sektorilla toistuvien määräaikaisten palvelussuhteiden vakinaistamiseksi. Hallitusohjelmaan perustuen vuoden 2004 talousarvioesitykseen on kirjattu aikomus ryhtyä valtionhallinnossa toimenpiteisiin määräaikaisten palvelussuhteiden vähentämiseksi ja toistaiseksi voimassa olevien palvelussuhteiden lisäämiseksi.

Valtiovarainvaliokunta pitää valtiotyönantajan kilpailukyvystä huolehtimista tärkeänä jo siitäkin näkökulmasta, että valtion henkilöstön ns. luonnollinen poistuma kiihtyy lähivuosina ollen vuosina 2003—2012 lähes 60 000 henkeä eli likimain puolet nykyisestä henkilöstöstä. Valtiotyönantajan on kyettävä paitsi huolehtimaan ikääntyvästä henkilöstöstään myös rekrytoimaan yhä kiristyviltä työmarkkinoilta pätevää henkilöstöä eläkkeelle siirtyvien tilalle.

Määräaikaisten palvelussuhteiden huomat­tava osuus yliopistosektorilla johtuu ennen ­muuta ulkopuolisten rahoituslähteiden käytöstä. Valtion talousarvion mukaisen rahoituksen ­lisäksi yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitus koostuu muun muassa Suomen Akatemialta, ­Tekesiltä, EU:lta ja yksityiseltä sektorilta saatavasta rahoituksesta. Ulkopuolinen rahoitus liittyy usein projektiluonteiseen työskentelyyn, jossa projekti voi olla peruste määräaikaisuuden käytölle. Määräaikaisia palvelussuhteita selvittänyt työryhmä kuitenkin totesi mietinnössään, että rahoitus yksinään ei ole virkamies- tai työsopimuslain mukainen riittävä peruste määrä­aikaiselle palvelussuhteelle. Myöskään toiminnan organisoiminen projektiluonteiseksi ei ole peruste määräaikaisille palvelussuhteille.

Valtiovarainvaliokunta yhtyy työryhmän näkemykseen, että nimittäminen on syytä tehdä koko projektin tms. työn luonteen perusteen ajaksi eikä sitä tule jaksottaa ainoastaan esimerkiksi vuodeksi kerrallaan tarkoitukseen saa­tavan rahoituksen mukaisesti. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää viraston tai ­yksikön toiminnan luonteeseen, koska jatkuva samantyyppisten, vaikkakin sinänsä ulkopuolisista tilauksista riippuvien projektien suorittaminen voidaan katsoa pysyväisluonteiseksi toiminnaksi. Virastojen ­tulee yleisemminkin jatkuvasti ja suunnitelmallisesti ohjata ja seurata käytettävien määrä­aikaisten palvelussuhteiden asianmukaisuutta myös yksittäisten nimitysten ja tehtävien osalta sekä tarvittaessa huolehtia toistaiseksi voimassa olevien palvelussuhteiden perustamisesta.

Valtiovarainvaliokunta toteaa tyydytyksellä, että valtiovarainministeriö on edellä todetun työryhmän mietinnön perusteella juuri antanut virastoille ohjeet määräaikaisten palvelussuhteiden käytöstä valtionhallinnossa ja siihen liit­tyvistä toimenpiteistä. Tarkoituksena on valiokunnan käsityksen mukaan, että määräaikaisten palvelussuhteiden osuus suhteessa pysyviin pal­velussuhteisiin vähenee valtionhallinnossa yleisesti.

Alueellistaminen

Kertomuksessa on todettu, että hallitus käynnisti valtion keskushallinnon yksikköjen ja toimintojen alueellistamisen osana aluepolitiikan ja seutukuntayhteistyön tehostamisohjelmaa. Tavoitteet on kirjattu toukokuussa 2002 annettuun lakiin valtion yksikköjen ja toimintojen sijoit­tamista koskevasta päätösvallasta.

Valtion yksikköjen ja toimintojen alueellistaminen käynnistyi hallituksen iltakoulun linjausten pohjalta kolme vuotta sitten, lokakuussa 2000. Tuolloin hallitus määritteli toimenpiteet aluepolitiikan ja seutukuntayhteistyön tehostamiseksi. Alueellistamisen ohella käynnistettiin muun muassa aluekeskusten kehittäminen ja seutukuntien tukihanke.

Hyväksyessään lain valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista koskevasta päätösvallasta eduskunta edellytti hallituksen huolehtivan siitä, että valtion keskushallinnon yksikköjen ja valtakunnallisesti tai keskitetysti hoidettavien valtion toimintojen sijoittaminen pääkaupunkiseudun sijasta maan eri osiin otetaan selvitettäväksi aina, kun perustetaan uusi yksikkö, ­olemassa olevaa toimintaa oleellisesti laajennetaan tai organisoidaan merkittävästi uudelleen ja että ­sijoittamispäätöksessä painotetaan erityisesti alueellisia näkökohtia ja vaikutuksia. Eduskunnan lausuma on saadun selvityksen mukaan otettu huomioon lain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa vuodelta 2002. Asetuksessa on korostettu aluekeskusten asemaa. Siinä säädettyä menettelyä sovelletaan myös silloin, kun pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsevia ­alueellisia ja paikallisia valtion yksiköitä ja toimintoja lakkautetaan tai supistetaan.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelman mukaisesti hallitus jatkaa ja tehostaa valtion keskushallinnon uudistamista ja keskushallinnon yksikköjen ja toimintojen alueellistamista. Alueellistamisessa käytetään hyväksi keskushallinnon uudistamisen ja lähivuosina tapahtuvan henkilöstön suuren poistuman suomat mahdollisuudet. Parhaillaan on valmisteilla hallitusohjelman alueellistamisen pitkäjänteinen ohjelma, jonka laadinnassa tarkastellaan kaikkien valtion keskushallintotason toimintojen alueellistamismahdollisuuksia. Ohjelman laadinnassa tarkastellaan myös valtion muita ­yksiköitä ja toimintoja kuin virastomuodossa hoidettavia. Toisena näkökulmana on maakuntien ja seutukuntien kehittäminen. Keskeisenä kysymyksenä on myös edellytysten luominen alueiden kilpailukyvylle. Tarkoituksena on, että ohjelman toteuttaminen voidaan ottaa huo­mioon jo vuoden 2005 valtion talousarvioesityksen valmistelussa.

Valtioneuvoston kanslia asetti jo vuoden 2000 lopussa alueellistamisen koordinaatio­ryhmän. Tämä käsittelee ne yksittäistapaukset, jotka tulevat vireille alueellistamisen säädös­perustan edellyttämällä tavalla. Periaatteessa koor­dinaatioryhmä saa tiedon uuden yksikön tai toiminnon perustamisesta ja olemassa olevan toiminnan olennaisesta laajentamisesta tai ­uudelleenorganisoinnista. Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että toteutettava politiikka koko ajan ottaa huomioon alueellistamisen peri­aatteet, jolloin olennaista on saada edellä todetun asetuksen mukaisesti myös alueellisten ja paikallisten valtion yksiköiden ja toimintojen lakkauttamiset koordinaatioryhmän käsittelyyn.

Kehitysyhteistyön vaikuttavuus

Vuoden 2002 aikana saatiin päätökseen kehitysyhteistyön kahdeksan maaohjelman evaluaatio sekä niiden pohjalta laadittu synteesitutkimus. Kuten kertomuksesta ilmenee, tutkimuksen ­mukaan Suomen kehitysyhteistyötä vaivaa osittain sama ongelma kuin kansainvälistä kehitysyhteistyötä yleisemminkin: avunantajan määrittelemät tavoitteet korostuvat avunsaajan todellisten tarpeiden kustannuksella. Yksittäisissä hankkeissa tavoitteisiin on usein päästy, mistä esimerkkinä on mainittu Vietnamissa ja Mosambikissa harjoitettu Suomen kehitysyhteistyö.

Saadun selvityksen mukaan kehitysyhteistyön johtoryhmä asetti kertomusvuonna työryhmän laatimaan toimenpide-ehdotuksia edellä ­todetun, ulkopuolisen asiantuntijan laatiman synteesitutkimuksen pohjalta. Työryhmä teki vielä samana vuonna joukon kannanottoja ja toimenpide-­ehdotuksia. Se oli yksimielinen Suomen avun keskittämisestä entistä harvempiin maihin. Samalla pääasiallisten yhteistyömaiden ulkopuolella tapahtuvaa hanketoimintaa pitäisi vähentää. Samalla voitaisiin harkita myös pitkäaikaisten yhteistyömaiden lukumäärän vähentämistä ja ohjelmakoon kasvattamista. Pitkäaikaisissa yhteistyömaissa tilannetta tulee tarkkailla määrävälein tehtävillä lisäselvityksillä. Köyhyyden vähentäminen on asetettava selkeästi kehitysyhteistyön päätavoitteeksi.

Huomionarvoinen yksityiskohta synteesitutkimuksen suosituksissa oli kannanotto korko­tukiluottoja vastaan, joilla ei nähdä sijaa kehitysyhteistyössä; korkotukiluotot eivät näyttäisi palvelevan esimerkiksi köyhyydenvähentämistavoitetta. Ulkoasiainministeriön työryhmä ei halunnut ottaa korkotukiluottoihin tässä vaiheessa kantaa. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että korko­tukiluotoista on tehty erillinen ­­evaluaatio ja asiaa valmistellaan osana valtioneuvoston tekeillä olevaa kehityspoliittista ­ohjelmaa.

Tilimuistutuskertomus

Valtiovarainvaliokunnalla ei ole tässä vaiheessa huomautettavaa tilimuistutuskertomuksessa ­esitettyjen toimenpiteiden johdosta. Valiokunta käyttää tässä kertomuksessa esitettyjä tietoja taustana ennen muuta budjettimietintöä laatiessaan.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella valtiovarainvaliokunta ehdottaa,

että eduskunta päättää lähettää tämän mietinnön siihen liittyvine muistutuksineen ja ehdotuksineen hallitukselle niihin toimenpiteisiin ryhtymistä varten, joihin valiokunnan mietinnössä esille ottamat asiat antavat aihetta.

Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2003

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Olavi Ala-Nissilä/kesk
vpj. Matti Ahde/sd
jäs. Eva Biaudet/r
Jyri Häkämies/kok
Kyösti Karjula/kesk
Jari Koskinen/kok
Pekka Kuosmanen/kok
Reijo Laitinen/sd
Maija-Liisa Lindqvist/kesk
Mika Lintilä/kesk
Pekka Nousiainen/kesk
Pirkko Peltomo/sd
Iivo Polvi/vas
Virpa Puisto/sd
Markku Rossi/kesk
Matti Saarinen/sd
Anni Sinnemäki/vihr
Irja Tulonen/kok
Kari Uotila/vas
Jukka Vihriälä/kesk
vjäs. Bjarne Kallis/kd (osittain)
Mikko Kuoppa/vas (osittain)
Olli Nepponen/kok (osittain)
Tuija Nurmi/kok (osittain)

Valiokunnan sihteereinä jaostokäsittelyissä ovat toimineet

valiokuntaneuvos Alpo Rivinoja

valiokuntaneuvos Hellevi Ikävalko

valiokuntaneuvos Marjo Hakkila

valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.