Vireilletulo

Eduskunta on 27 päivänä toukokuuta 2003 lähettänyt valtiovarainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laeiksi tuloverolain 105 a §:n ja vuoden 2003 veroasteikkolain 2 §:n muuttamisesta ( HE 10/2003 vp ).

Lakialoite

Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä seuraavan aloitteen:

• LA 46/2003 vp Anni Sinnemäki /vihr Laki vuoden 2003 veroasteikkolain 2 §:n muuttamisesta läh. 27.5.2003

Jaostovalmistelu

Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan ­verojaostossa.

Asiantuntijat

Verojaostossa ovat olleet kuultavina

• finanssineuvos Reino Niinivaara , ylitarkastaja Panu Pykönen , valtiovarainministeriö
• ylitarkastaja Merja Hartikka-Simula , Verohallitus
• kirkkoneuvos Risto Voipio , Kirkkohallitus
• toiminnanjohtaja Teuvo Ikonen , Eläkkeensaajien Keskusliitto
• johtaja Ilkka Ojala , Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto
• johtaja Tero Honkavaara , Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto
• osastopäällikkö Markus Palomurto , Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen edustaen Työeläkevakuuttajat TELAa
• erityisasiantuntija Juha Mynttinen , Suomen Kuntaliitto
• ekonomisti Helena Pentti , Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry
• lainopillinen asiamies Anna Lundén , Suomen Yrittäjät ry
• pääekonomisti Jaana Kurjenoja , Veronmaksajain Keskusliitto
• varatoimitusjohtaja Pauli K Mattila , Keskuskauppakamari

Kirjallisen lausunnon ovat toimittaneet Palvelutyönantajat, Eläkeliitto ry, Kansallinen Senioriliitto ry, VR-Yhtymä Oy:n ja sen tytäryhtiöiden Eläkeläisten Liitto VREL ry, Svenska Pensionärsbundet rf, Kunnallisten Eläkeläisten Liitto KELO ry, Veteraaniopettajat-Veteranläräre ry, Tieveteraanit ry ja Eläkeläiset ry.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuloverolakia ja vuoden 2003 veroasteikkolakia. Tulo­verolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen kertymäprosentteja ja enimmäismäärää korotetaan. Vuoden 2003 veroasteikkolain progressiivisen tuloveroasteikon marginaaliprosentteja ehdo­tetaan alennettaviksi kaikissa tuloluokissa.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Tuloverolain muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2003 toimitettavassa verotuksessa. Vuoden 2003 veroperusteiden mukaisia palkan sekä työ- ja käyttökorvauksen henkilökohtaisia pidätysprosentteja alennettaisiin yhdellä prosenttiyksiköllä 1 päivästä heinäkuuta 2003 alkaen.

Lakialoite

LA 46/2003 vp.

Lakialoite on rinnakkaislaki­aloite hallituksen esitykselle vuoden 2003 vero­asteikkolain 2 §:n muuttamisesta (HE 10/2003 vp). Sen tarkoituksena on alentaa pieniin tuloihin kohdistuvaa verotusta heikentämättä kun­tien taloudellista asemaa.

Aloitteessa esitetään, että tuloveroasteikkoa jatkettaisiin negatiiviseksi siten, että henkilön negatiivinen valtionvero vähennettäisiin veronmaksajan maksamasta kunnallisverosta mutta ei kunnalle tilitettävästä verosta. Vähennys pienentäisi siis vain valtion saamaa verotuottoa. Vähennys olisi korkeintaan kunnallisveron suuruinen. Jos tulot olisivat niin pienet, ettei kunnallisveroa pantaisi maksuun lainkaan, vähennystä ei siis myöskään saisi hyväkseen.

Perustelut

Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

Veronkevennysten yleiset vaikutukset.

Hallituksen esittämiä tuloveron alennuksia on pidetty valiokunnan asiantuntijakuulemisessa yleisesti tarpeellisina ja suhdannepoliittisesti oikein ajoitettuina. Muutokset valtion tuloveroasteikkoon ja kunnalliseen ansiotulovähennykseen keventävät aidosti palkansaajien tuloverotusta. Esitetyt muutokset takaavat myös sen, että vuodesta 1996 alkanut palkkaverotuksen keventäminen jatkuu myös kuluvana vuonna; ilman nyt esitettyjä muutoksia palkansaajien tuloverotus olisi ollut valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuoden 2002 tasolla.

Veroasteikkoon tehtävät muutokset eivät sisällä erityisiä painotuksia eri tulonsaajaryhmien välillä vaan kohdentuvat kaikkiin palkansaajiin tasaisesti. Tätä on pidetty monissa asiantuntijapuheenvuoroissa hyvänä, joskin myös pieni- ja keskituloisia suosivaa painotusta olisi pidetty työllisyysvaikutuksen tehostamiseksi perusteltuna. Tuloverotuksen muuttaminen kesken vuoden ei anna tähän kuitenkaan mahdollisuuksia. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys vaikuttaa kuitenkin suhteellisesti enemmän pieni- ja keskisuuriin tuloihin, ja siihen nyt esitetyt muutokset lisäävät hieman tätä vaikutusta. Valiokunta pitää kuitenkin yleisesti tärkeänä sitä, että tuloverotusta ja tulonsiirtoja koskevissa ratkaisuissa kiinnitetään huomiota työllisyys- ja kulutusmahdollisuuksien ohella myös siihen, että ratkaisut kohdentuvat oikeudenmukaisesti eri tulonsaajaryhmien kesken.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat olleet yleisesti myös sitä mieltä, että tuloveron­­kevennyksiä on jatkettava vastakin. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen ja pitää tärkeänä työn verotuksen keventämistä. Lisäksi on kiinnitetty huomiota siihen, että pienituloisten yrittäjien yritystulon verotus pääomatulona muodostuu entistä epäedullisemmaksi verrattuna saman ­tulon verottamiseen ansiotulona. Nykyisen 10 prosentinkin mukaan laskettu pääomatulo-osuus johtaa useilla yrittäjillä siihen, että ansiotulo-osuus jää pieneksi tai sitä ei jää lainkaan. Valiokunta pitää tätä, sinänsä erillistä, ongelmaa huomion arvoisena. Ratkaisua siihen on syytä etsiä erikseen esimerkiksi selvittämällä, voitaisiinko koko yritystulo vaadittaessa verottaa ansiotulona.

Kuntakompensaatio.

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen osuus ehdotetuista veron­kevennyksistä, vuositasolla yhteensä 295 miljoonasta eurosta, on esityksen mukaan 113 miljoonaa euroa. Tämä verotulojen vähennys on tarkoitus korvata kunnille täysimääräisesti. Valiokunta pitää tätä oikeana ja perusteltuna ratkaisuna. Erityisen merkittävää on lisäksi se, että kompensaatio voidaan kohdentaa oikein myös kunnittain. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kohdennus onnistuu muutamien eurojen tarkkuudella asukasta kohden kolmea kuntaa lukuun ottamatta. Näiden osalta heitot ovat yli 10 euroa asukasta kohden. Esityksestä esimerkiksi Helsingille aiheutuva verotulojen vähenemä vuonna 2003, noin 13 miljoonaa euroa, kompensoidaan lähes täysimääräisesti jo samana vuonna. Vain noin 835 000 euroa jää palautettavaksi vuonna 2005 verotulotasauksen kautta.

Kirkon asema.

Ehdotetut veronkevennykset vähentävät kirkollisverokertymää noin 7 miljoonalla eurolla. Tämän määrän kompensointi seurakunnille ei sisälly esitykseen.

Useimpien seurakuntien toiminnan rahoitus perustuu valtaosaltaan kirkollisveroon. Esimerkiksi evankelisluterilaisten seurakuntien saaman kirkollisveron osuus seurakuntien kaikista tuloista oli vuonna 2001 noin 74 prosenttia.

Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että seurakuntia kohdellaan tasavertaisesti kuntien kanssa ja että veroperusteiden muutoksen vaikutus seurakuntatalouteen olisi neutraali. Seurakuntien tämän vuoden talousarviot on laadittu viime syksynä tehtyjen veroratkaisujen perusteella, eikä niissä ole otettu huomioon nyt esitettyjä veronalennuksia. Valiokunta pitää tätä ongelmallisena ja katsoo, että verotulojen vähennys tulee kompensoida myös seurakunnille.

Eläkkeensaajien asema.

Esityksen ongelmal­lisimmaksi kohdaksi on osoittautunut vero­kevennysten kohdistaminen ennakkoperinnässä eläkeläisille. Hallituksen tarkoitus on, että eläketuloon kohdistuva alennus toteutuu lopullisessa verotuksessa.

Palkansaajien ja eläkeläisten erilaista kohtelua on perusteltu valiokunnan asiantuntijakuulemisessa mm. siten, että palkansaajien pidätysprosentteja voidaan muuttaa verotuksen lopputuloksen vääristymättä, koska kevennykset kohdistuvat varsin tasaisesti kaikille palkkatulon tasoille. Eläkkeensaajilla kevennys kohdistuu vain niihin, jotka maksavat ylipäänsä valtionveroa. Kevennys ei kohdistu heistäkään tasaisesti kaikille tulotasoille vaan kasvaa tulojen myötä tuloveroasteikon progressiivisuuden vuoksi. Tämän vuoksi kaavamainen pidätysprosenttien muutos ei tulisi johtamaan oikeaan lopputulokseen.

Eläkkeensaajista runsaat 20 prosenttia ei maksa eläkejärjestöjen mukaan lainkaan veroa, ja veroprosentti on 0—5 noin 30 prosentilla eläkkeensaajista. Tarkastelu on tehty vuoden 2001 verokannan mukaan. Valtiovarainminis­teriö on puolestaan arvioinut, että vain noin 150 000 hyvätuloisimmalla eläkeläisellä Suomen 1,2 miljoonasta eläkeläisestä veroperusteiden muutosten vaikutus on niin suuri, että se oikeuttaisi ennakkoperinnässä noudatettavien säännösten mukaan pidätysprosentin muutokseen. Tätä joukkoa ei voida valiokunnan saaman selvityksen mukaan yksilöidä kohtuullisin keinoin.

Esteenä on lähinnä se, ettei verokortista tai eläkelaitoksille suorasiirtoina menevistä ilmoituksista näy, mitä veroja pidätysprosentissa on mukana. Oikeaan osuva päättely ei ole mahdollista, koska pidätysprosentissa on mukana mahdollisen valtionveron lisäksi mm. kunnittain vaihteleva kunnan tuloveroprosentti sekä seurakunnittain vaihteleva kirkollisvero. Pidätysprosentit saattavat vaihdella myös saman kunnan sisällä 1,50—1,70 prosenttiyksikköä pelkästään kirkollisveron vaikutuksesta. Eläkelaitoksilla ei ole myöskään käytettävissä sellaisia tietoja eläkkeensaajien tuloista ja vähennyksistä, joiden perusteella olisi mahdollista päätellä yksilöllinen ennakonpidätysprosentti. Lisäongelmia aiheutuu myös siitä, että moni eläkkeensaaja saa eläke- ja muuta tuloa eri lähteistä, jotka hoitavat kukin itsenäisesti omat velvoitteensa. Voimassa olevissa pidätysprosenteissa ei ole otettu huo­mioon myöskään 1.10.2003 voimaantulevia kansaneläkkeen pohjaosan leikkausten palautuksia.

Eläkeläisjärjestöjen valiokunnassa esittämän arvion mukaan pidätysprosenttien muutos olisi mahdollinen osalle eläkeläisistä jo tulevan syyskuun alusta. Valiokunta katsoo kuitenkin, ettei veronalennuksia voida kohdistaa riittävän tarkasti oikeille saajille. Esimerkiksi kaavamainen, tietyn pidätysprosentin ylittävälle eläkeläisjoukolle suunnattu alennus johtaisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan suurempaan virheellisten tapausten joukkoon kuin hallituksen esityksessä ehdotettu menettely. Kaikkia vähennykseen oikeutettuja ei voitaisi tällaisellakaan menettelyllä saavuttaa, jolloin eläkeläisiä kohdeltaisiin myös keskenään eriarvoisesti.

Valiokunta pitää kuitenkin yleisesti tärkeänä lähtökohtana sitä, että eri veronmaksajaryhmiä kohdellaan tasavertaisesti. Kaikkein pienimpien eläkkeiden osalta ratkaisua tulee hakea sosiaalipoliittisin keinoin.

Lakialoite.

Käsittelemänsä lakialoitteen suhteen valiokunta on asettunut kielteiselle kannalle.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella valtiovarainvaliokunta ehdottaa,

että lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina ja

että lakialoite LA 46/2003 vp hylätään.

Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2003

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Olavi Ala-Nissilä /kesk
vpj. Matti Ahde /sd
jäs. Eva Biaudet /r
Markku Koski /kesk
Jari Koskinen /kok
Pekka Kuosmanen /kok
Maija-Liisa Lindqvist /kesk
Pekka Nousiainen /kesk
Iivo Polvi /vas
Virpa Puisto /sd
Markku Rossi /kesk
Matti Saarinen /sd
Kimmo Sasi /kok
Anni Sinnemäki /vihr
Irja Tulonen /kok
vjäs. Arto Bryggare /sd
Susanna Huovinen /sd
Timo Kalli /kesk
Bjarne Kallis /kd (osittain)
Mikko Kuoppa /vas
Eero Lämsä /kesk
Sari Sarkomaa /kok (osittain)

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen

Perustelut

Hallituksen esittämillä tuloveronkevennyksillä tuetaan talouskasvua ja työllisyyttä hidastuneen talouskehityksen oloissa. Veronkevennysten tekeminen etupainotteisina on juuri tässä tilanteessa oikeaan osunutta. Ostovoiman ja tätä kautta kotimaisen kysynnän lisääminen on tarpeen, sillä talouden kehitysnäkymät ovat yhä epävarmat. Hallituksen linja vastaa niitä näkemyksiä, joita kokoomus yksin esitti ennen vaaleja. Veronkevennyksillä parannetaan työllisyyttä ja siten vahvistetaan julkisten palveluiden rahoituspohjaa.

Ongelman muodostaa vuoden 2003 vero­asteikkolain 2 §:n voimaantulosäännös, joka on kirjattu hallituksen esitykseen seuraavasti: "Ennakkoperinnässä veroperusteiden muutokset otetaan huomioon vain siten, että työnantajat alentavat palkan sekä työ- ja käyttökorvauksen henkilökohtaisia ennakonpidätysprosentteja 1 päivästä heinäkuuta 2003 alkaen yhdellä prosenttiyksiköllä."

Hallituksen esityksen mukaan ne eläkeläiset, jotka nyt esitetyistä veronkevennyksistä hyöty-vät, saisivat hyödyn verotuksensa keventymisestä vasta ensi vuoden lopulla vuoden 2003 verotuksen valmistuessa. Veronkevennykset tuntuisivat siis eläkeläisten kukkaroissa vasta veronpalautuksina.

Eläkeläisten sulkeminen veronkevennysten vaikutusten ulkopuolelle ei ole perusteltua. Ensinnäkin eläkeläisten asettaminen erilaiseen asemaan palkansaajien kanssa on ristiriidassa kaikkien kansalaisryhmien yhdenvertaisen kohtelun kanssa. Toiseksi eläkeläisten veronkevennysten toteuttaminen vasta vuoden 2003 lopul­lisen verotuksen yhteydessä tarkoittaisi veron­kevennysten ostovoimavaikutusten siirtämistä noin 1½ vuoden päähän. Talouskehityksen tukemisen kannalta myös tämä noin 30 miljoonan euron ostovoimalisäys tarvitaan käyttöön heti. Kolmanneksi hallituksen perustelut teknisistä syistä eivät ole perusteltuja, sillä käytännössä eläkeläisten ennakonpidätysprosenttien alentaminen ei ole mahdotonta. Kyse on poliittisesta tahdosta.

Tämän johdosta esitämme, että valtionveroa maksavien eläkeläisten osalta hallituksen esityk-sen voimaantulosäännöstä muutetaan siten, että palkansaajien tavoin myös heidän ennakonpidätysprosenttejaan pudotetaan yhdellä prosenttiyksiköllä. Tämä muutos tulisi voimaan syyskuun 2003 alusta, joka on eläkkeenmaksajilta eli eläkelaitoksilta ja -yhtiöiltä saatujen tietojen mukaan aikaisin mahdollinen ajankohta, jolloin kyseinen muutos voidaan teknisesti toteuttaa. Eläkkeenmaksajilla ei ole käytössään sellaisia tietoja eläkkeensaajien tuloista, että eläkkeenmaksajat itse voisivat valikoida ne eläkeläiset, joiden ennakonpidätysprosenttia on alennettava. Tämän vuoksi verohallinnon on ilmoitettava eläkkeenmaksajille ne henkilöt, joiden verotettavat tulot ylittävät valtionveroasteikon alarajan eli 11 600 euroa.

On ennalta tiedossa, että ennakonpidätysprosentin alenema voi johtaa lisäveroihin osalla niistä eläkeläisistä, jotka veronkevennyksen saavat. Tämä on kuitenkin hyväksyttävämpi vaihtoehto kuin edellyttää, että kaikki veronkevennyksistä hyötyvät eläkeläiset antavat valtiolle 18 kuukauden mittaisen pakkolainan. Samanaikaisesti eläkkeiden maksannassa toteutetaan muitakin muutoksia (mm. pohjaosan leikkausten kompensointi), joten ennakonpidätyksen määrä voi joka tapauksessa helposti poiketa lopullisesta verotuksesta. On myös muistettava, että jokaisella eläkeläisellä ja palkansaajalla on oikeus hakea muutosta voimassa olevaan verokorttiinsa.

Vastalauseeseen sisältyvä muutosehdotus ei aiheuta veronsaajille ylimääräisiä veromenetyk-siä, ainoastaan aikaistaa hallituksen eläkeläisille lupaaman veronkevennyksen toteutumista.

Hallituksen esittämien veronkevennysten kokonaisvaikutus on arvioitu vuositasolla noin 295 miljoonaksi euroksi. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen muutokset vaikuttavat kuntien tuloja vähentävästi 113 miljoonalla eurolla. Hallituksen tekemän lisäbudjettipäätöksen mukaisesti verotulojen muutos korvataan täysimääräisesti kunnille nostamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia 1,05 prosentti­yksiköllä.

Kunnallisverotukseen tehtävät veronkevennykset vähentävät kuntien tulojen lisäksi myös kirkollisveron saajien tuloja 7 miljoonalla eurolla sekä Kansaneläkelaitoksen tuloja 9 miljoonalla eurolla.

Evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien toiminnan rahoitus perustuu pääosin kirkollis­­veroon. Seurakuntien kaikista tuloista kirkollisveron osuus on noin 74 prosenttia. Kunnallis­verotukseen tehtävät muutokset vaikuttavat suoraan seurakuntien verotulokertymään. Perinteisesti seurakuntia on kohdeltu kuntien kanssa tasavertaisesti veroratkaisuja tehtäessä. Tämän vuoksi myös seurakunnille on osoitettava tarvittava kompensaatio kunnallisverotuksessa tehtäviä muutoksia vastaavasti. Kompensaatio voidaan toteuttaa nostamalla seurakuntien yhteisöveron jako-osuutta.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että valiokunnan mietintöön sisältyvän lain vuoden 2003 veroasteikkolain 2 §:n muuttamisesta voimaantulosäännös hyväksytään muutettuna (Vastalauseen muutosehdotus) ja

että hyväksytään yksi lausuma (Vastalauseen lausumaehdotus).

Vastalauseen muutosehdotus

(1 mom. kuten VaVM)

Ennakkoperinnässä veroperusteiden muutokset otetaan huomioon (poist.) siten, että

1) työnantajat alentavat palkan sekä työ- ja käyttökorvauksen henkilökohtaisia ennakon­pidätysprosentteja 1 päivästä heinäkuuta 2003 alkaen yhdellä prosenttiyksiköllä ja

2) eläkkeenmaksajat alentavat eläkkeensaa­jien henkilökohtaisia ennakonpidätysprosentteja 1 päivästä syyskuuta 2003 alkaen yhdellä prosenttiyksiköllä niiden eläkeläisten osalta, joiden tulot ylittävät valtionverotuksen tuloveroasteikon alarajan. Verohallitus antaa tarkemmat määräykset pidätysprosentin alentamisesta.

---

Vastalauseen lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus kompensoi täysimääräisesti seurakunnille kunnallisverotuksen muutosten aiheuttamat verotulonmenetykset.

Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2003

Jari Koskinen /kok
Pekka Kuosmanen /kok
Kimmo Sasi /kok
Irja Tulonen /kok

Yhdyn vastalauseeseen 1 vuoden 2003 veroasteikkolain 2 §:n voimaantulosäännöksen muutosehdotusta koskevin osin

Bjarne Kallis /kd

Perustelut

Pääministeri Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus keventää vaalikauden aikana erityisesti työhön kohdistuvaa verotusta. Hallitus on päätynyt siihen, että vallitsevassa suhdannetilanteessa ansiotulojen verotuksen keventäminen vielä vuotta 2003 koskien on perusteltua talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Vihreä eduskuntaryhmä pitää hallituksen tavoitetta kannatettavana, mutta valittua menetelmää, jossa kevennys toteutetaan alentamalla kaikkia marginaaliveroprosentteja saman verran, tavoitteeseen nähden vääränä. Vihreä eduskuntaryhmä esittää, että veronalennus kohdennettaisiin yksinomaan pieni- ja keskituloisiin tulonsaajaryhmiin.

Rakennetyöttömyys on Suomessa edelleen korkealla tasolla. Rakennetyöttömien osuuden työvoimasta arvellaan olevan 7—8 prosenttia. Kun työttömyysaste on tällä hetkellä noin 9,5 prosenttia, muodostaa tämä vaikeasti työllistettävien joukko valtaosan työttömistä. Rakenteellisen työttömyyden torjuminen ei ole onnistunut nykyisellä keinovalikoimalla, ja uusia keinoja tulisikin ottaa käyttöön. Yksi keino rakennetyöttömyyden alentamiseksi on veronalennusten kohdentaminen pienipalkkaisiin. Hallituksen esittämä prosenttiperusteinen, kaikille tulonsaajaryhmille samansuuruinen veronalennus ei ole sosiaalisesti oikeudenmukainen, vaan vahvistaa edelleen kehitystä, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Jotta rakennetyöttömyyttä voitaisiin todella alentaa, on veronalennus kohdistettava matala-palkkaisen työn tekemiseen ja teettämiseen. Pienituloisille kohdistetut veronalennukset on tähän asti toteutettu ansiotulovähennyksen ja tulonhankkimisvähennyksen avulla. Mallin häviäjinä ovat olleet kunnat: veronalennusten toteuttamistapa on tarkoittanut kunnallisverokertymän pienenemistä.

Vuoden 2003 I lisätalousarviossa esitetty veronalennus olisi tullut toteuttaa uudenlaisella pieni- ja keskituloisten veronalennuksella, jolla kannustetaan matalapalkkaisen työn tekemiseen ja vastaanottamiseen. Tuloveroasteikkoa jatkettaisiin negatiiviseksi siten, että henkilön negatiivinen valtionvero vähennettäisiin veronmaksajan maksamasta kunnallisverosta, mutta sitä ei vähennettäisi kunnalle tilitettävästä verosta. Vähennys pienentäisi siis valtion saamaa verotuottoa, ei kuntien saamaa. Vähennys olisi korkeintaan kunnallisveron suuruinen. Jos tulot ovat niin pienet, ettei kunnallisveroa panna maksuun lainkaan, vähennystä ei siis myöskään saisi hyväkseen. Tarkoituksena on alentaa pieniin tuloihin kohdistuvaa verotusta heikentämättä kun­tien taloudellista asemaa.

Ylimääräinen veronalennus annettaisiin kolmiportaisena siten, että tuloryhmässä 0—14 400 alennuksen määrä olisi maksimissaan 200 ­euroa/vuosi, tuloryhmässä 14 400—19 900 100 euroa/vuosi ja tuloryhmässä 19 900—31 200 50 euroa/vuosi. Näin toteutettuna veronkevennyksen kustannukset olisivat noin 228,5 milj. euroa ja se koskisi noin 2,2 miljoonaa tulonsaajaa.

Koska rakenteellisen työttömyyden torjuminen ei ole onnistunut nykyisellä keinovalikoimalla, tulisi ottaa käyttöön ja etsiä uusia keinoja, jotka eivät lisää tuloeroja tai pienennä kunnallisverokertymää, mutta purevat rakennetyöttömyyteen. Haastammekin hallituksen innovatiiviseen toimintaan modernien ja tehokkaiden työllisyyttä parantavien keinojen etsimiseksi ja toteuttamiseksi.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan

että valiokunnan mietintöön sisältyvä 2. lakiehdotus hyväksyttäisiin muutettuna (Vastalauseen muutosehdotus) ja että lisäksi hyväksytään vastalauseen mukainen lausumaehdotus (Vastalauseen lausumaehdotus).

Vastalauseen muutosehdotus

2 §

Progressiivinen tuloveroasteikko on seuraava:

Verotettava ansiotulo,	Vero alarajankohdalla,	Vero ala­rajanylittävästätulon osasta,
euroa	euroa	%

11 600	—	14 400	—192	12,5
14 400	—	20 000	258	16,5
20 000	—	31 200	1 232	22,5
31 200	—	55 200	3 802	28,5
55 200	—		10 624	35,5

---

Voimaantulosäännös

(Kuten VaVM)

---

  Vastalauseen lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus tulevissa veroratkaisuissaan käyttää sellaisia menetelmiä, jotka ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja työllisyyden kannalta tarkoituksenmukaisia eivätkä vähennä kuntien saamaa verotuloa.

Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2003

Anni Sinnemäki /vihr

Yleisperustelut

Kaksi vaihtoehtoa

Tiivistäen hallituksen verolinja on se, että hallitus suosii suurituloisia, mutta unohtaa eläkeläiset ja työttömät. Hallituksen esittämät suuri­tuloisten ylimääräiset veronkevennykset ovat ensisijaisia, pienten äitiys- ym. päivärahojen saajat sen sijaan saavat odottaa tasokorotusta.

Jäätteenmäen hallitus

• lykkää hyvätuloisten eläkeläisten veron­kevennykset lopullisen verotuksen yhteyteen
• jättää pieni- ja keskituloiset eläkeläiset ja työttömät ylimääräisen kevennyksen ulkopuolelle
• toteuttaa kevennyksen suurituloisia suosivasti
• turvautuu ylimääräisen veronkevennyksen muodossa epävarmaan ja tehottomaan työllisyyden keinoon välittömien ja tehokkaiden toimien asemasta ja
• vaarantaa palvelut suuntautumalla suuriin veronalennuksiin.

Vasemmistoliitto korostaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta.

Vasemmistoliitto haluaa painottaa tehokkaita elvytyskeinoja ja parantaa vaikeimmassa ase-massa olevien työttömien ja eläkeläisten asemaa välittömästi. Vaadimme siksi hallitukselta pikaisia esityksiä.

Kun ei ole ollut mahdollista saada käsittelyssä vasemmistoliiton ja hallituksen linjaa koko-naisuutena vastakkain, tarjosimme tuloverolain ja vuoden 2003 veroasteikkolain osalta valiokunnassa vaihtoehtoa, jossa kevennys olisi pienempi ja painottuisi pieni- ja keskituloisiin.

Hallituksen linja

Talouden näkymät ovat heikot ja vienti on vai­keuksissa. Näkymät keskeisillä markkina-alueilla ovat heikot. Vientiä vaikeuttaa myös dollarin heikentyminen suhteessa euroon. Arviot tämän vuoden BKT:n kasvusta ovat alentuneet 1,8 prosenttiin. Hallitus lähtee siitä, että yksityinen kulutus on tällöin keskeinen tekijä kokonaistuotannon kasvussa.

Hallitus on valinnut ratkaisuksi tässä tilanteessa sen, että ansiotulojen verotusta kevennetään vielä tänä vuonna ylimääräisesti talouskasvun ja työllisyyden edellytysten turvaamiseksi. Esityksen mukaan heinäkuun alusta toteutetaan veronkevennys, jossa henkilökohtaisia pidätysprosentteja alennetaan yhdellä prosenttiyksiköllä, mikä vuositason muutoksena tarkoittaa kaikkien marginaaliveroprosenttien alentamista 0,5 prosenttiyksiköllä. Samalla myös kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä tarkistetaan. Veronkevennys on tällöin vuositasolla 295 milj. euroa, mistä valtion osuus veroasteikon alennuksen takia on 166 milj. euroa. Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys pienentää kuntien tuloja 113 milj. euroa, Kansaneläkelaitoksen tuloja 9 milj. euroa ja kirkollisveron saajien tuloja 7 milj. euroa. Huomioitavaa on, että päinvastoin kuin aiemmin kuntia ja seurakuntia kohdellaan eri­arvoisesti jättämällä seurakunnat ilman kompensaatiota.

Hallituksen linjaan ei sisälly merkittävää panostusta työllistäviin toimiin. Lisätalousarvion sisältämä lisäpanostus on tässä suhteessa mitätön ja avoimen työttömyyden kasvuun liian ­tehottomasti vaikuttava. Nyt olisi tarvittu selkeitä lisäpanostuksia mm. monilla paikkakunnilla kuten Uudessakaupungissa, Raahessa, Otan­mäessä jne. pahenevien työllisyysongelmien helpottamiseksi.

Kuntatalouden investoinnit uhkaavat supistua merkittävästi, mikä supistaa kotimaan ­kysyntää. Tähän seikkaan hallitus ei näytä ha­luavan puuttua. Lisätalousarvion valtionosuuk­sien tarkistus on tarkoitettu vain hyvittämään kunnille tämän vuoden heinäkuun veronkevennysten aiheuttamat menetykset. Kuntien näkyvissä oleva talouden pysyvä alijäämäisyys ja sen kattamattomuus on kunnallislain vastaista. Kunnat tarvitsevat lisärahoitusta palveluiden turvaamiseen ja investointeihin. Indeksikorotukset tulisi kehyskaudella tehdä täysimääräisesti.

Vasemmistoliitto pitää hallituksen linjaratkaisua virheellisenä useistakin syistä.

Ensinnäkin pidämme veronalennusten tehoa epävarmana. On pelättävissä, että veronalennus ei suinkaan vaikuta koko summallaan yksityiseen kulutukseen vaan toistuvien irtisanomis- ja lomautusuutisten takia kansalaisten halukkuus kulutukseen jää heikoksi.

Toiseksi veronalennuslinja on rakenteellisesti kyseenalainen. Se sisältää julkilausumattoman yrityksen supistaa julkista sektoria. Jo pelkästään sen estämiseksi, ettei ennakonpidätys nouse maaliskuussa 2004, verotusta tulee edelleen keventää vuonna 2004 vähintään 0,5 prosenttiyksiköllä.

Kun ottaa lisäksi huomioon, että hallitus sitoutuu tuloratkaisujen edistämiseen veronkeven-nyksin, on varsin todennäköistä, että hallituksen ohjelmassaan määrittelemä veronalennusten vä-himmäismäärä ylittyy selvästi. Heikon kasvun oloissa tällöin uhkaa syntyä tilanne, jossa vajeen nouseminen johtaa menoleikkauksiin tai veronkiristyksiin suhdannepolitiikan kannalta väärään aikaan eli taantuman tai erittäin heikon kasvun oloissa. Nämä leikkaukset sisältyvät hallituksen itselleen asettamaan menosääntöön.

Kolmanneksi hallituksen esitys on epäsolidaarinen siksi, että kevennystä ei ole painotettu pieniin ja keskisuuriin tuloihin. Hallitus unohtaa eläkeläiset ja työttömät. Suurimpia eläke­tuloja saavat saavat tosin hyvityksen jälkikäteen lopullisen verotuksen yhteydessä, mutta valtaosa eläkeläisistä jää kokonaan kevennyksen ulkopuolelle, eivätkä siitä liioin hyödy työttömyysturvan varassa elävät.

Vasemmistoliiton linja

Vasemmistoliiton mielestä hallituksen olisi ylimääräisen veronkevennyksen asemasta tullut ensinnäkin painottaa sellaisia elvyttäviä toimia, jotka välittömästi vaikuttavat työllisyyteen koko painollaan. Nämä esitykset teemme lisätalous­arvion yhteydessä.

Toiseksi suurten veronkevennysten asemasta olisi ollut perusteltua kohdennetuin toimin ­­tukea kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia. ­Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on omalta osaltaan tehnyt aloitteita, joilla osoitetaan ne keskeiset kohdat, joihin tällöin olisi syytä puuttua.

Näillä aloitteilla vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haastaa hallituksen kamppailuun köy-hyysongelmia vastaan. Hallitus valitettavasti kuitenkin keskittyy nyt veronalennuksiin, joilla ei helpoteta vaikeimmassa asemassa olevia. Se tyytyy köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä vain työllisyyden parantamisyritykseen.

Vaikka työllistyminen on tärkeää köyhyyden torjunnassa, se ei yksin riitä. Pienimpien etuuksien korottamisella on edelleenkin tärkeä osa köyhyysongelman voittamisessa.

Vasemmistoliitto haluaa, että myös toimeentulotukea saavat lapsiperheet hyötyvät lapsi­lisien korotuksista. Lisäksi toimeentulotuen ja asumistuen yhteensovittamisen 7 prosentin omavastuu vaikeuttaa vaikeimmassa asemassa ole­vien asemaa ja siksi vasemmistoliitto esittää sen poistamista.

Opiskelijoiden asumislisän saaminen ympärivuotiseksi on ratkaisu moneen ongelmaan. Kor-jaamalla opiskelijan taloustilannetta nopeutetaan opintojen loppuunsaattamista. Kuntien toimeentulotukimenot vähenevät tällä uudistuksella. Myös opintorahaan tarvitaan tasokorotus.

Kansaneläkkeeseen tarvitaan tasokorotus välittömästi. Hallituksen täksi vuodeksi esittämä veroalennus ei koske valtaosaa eläkeläisistä. Heitä auttaisi vain kansaneläkkeen tasokorotus ja samassa yhteydessä toteutettava vastaava eläketulovähennyksen korotus, jolloin tämän an­siosta tasokorotuksesta hyötyisivät myös taval­liset, työeläkettä saavat kansalaiset. Hallitus on kaavaillut kansaneläkkeisiin tasokorotusta vasta vuonna 2006.

Pienimpiä äitiyspäivärahoja ja yhdistelmätukea vasemmistoliitto haluaa myös korottaa osa-na köyhyydenvastaista ohjelmaa.

Vasemmistoliiton ehdotukset

Kun ei ole ollut mahdollista saattaa vastakkain käsittelyssä vasemmistoliiton ja hallituksen linjaa kokonaisuutena, vaan hallituksen linjan osaset tulevat yksittäisinä esityksinä käsittelyyn, olemme tuloverolain ja vuoden 2003 veroasteikkolain osalta valiokunnassa tarjonneet vaihto­ehtoa, jossa kevennys olisi pienempi ja painottuisi pieni- ja keskituloisiin. Tämä vaihtoehto sisältyy tähän vastalauseeseen.

Lisäksi tässä yhteydessä ehdotamme, että eduskunta vaatisi hallitukselta pikaisesti esitystä kansaneläkkeen tasokorotuksesta välittömästi eikä vasta 2006 sekä esitystä, jolla myös työttömyysturvaa saavat hyötyisivät veronkevennyksestä.

Yksityiskohtaiset perustelut

Laki tuloverolain 105 a §:n muuttamisesta

Ehdotamme että kunnallisverotuksen ansio­tulovähennys pienenisi verovelvollisen tulojen noustessa hallituksen esittämää nopeammin. Esityksessämme vähennystä pienennetään keskimääräistä suuremmissa tuloissa siten, että pienennys 14 000 euroa ylittävältä osalta on 3,5 prosentin asemasta 4 prosenttia. Tällöin vähennys poistuu, kun kokonaistulo ylittää 77 750 ­euroa, eli siltä osin tilanne säilyisi nykyisenkaltaisena (voimassa olevan lain mukaan raja 78 314 euroa). Hallitus haluaisi ulottaa vähennyksen aina 86 857 euron tuloihin, mitä pidämme perusteettomana.

Laki vuoden 2003 veroasteikkolain 2 §:n muuttamisesta

Ehdotamme, että alle 31 200 euroa vuosi­tuloa saavien veronalennukset olisivat samansuuruiset kuin hallituksen esityksessä (alennus 0,5 prosenttiyksikköä kokonaisverotuksessa) ja tätä suuremmissa tuloissa alennus olisi tätä oleellisesti pienempi. Emme siis esitä 0,5 prosentin veronalennuksia kaikkein suurituloisimmille.

Lakialoitteen LA 53/2003 vp mukaisesti esitämme muutosta voimaantulo- ja soveltamissäännökseen niin, että ne eläkeläiset, joita esitetty ylimääräinen kevennys hyödyttäisi, saisivat kevennykset palkansaajien tapaan välittömästi eivätkä vasta lopullisen verotuksen yhteydessä.

Ehdotus

Edellä olevan perustella ehdotamme

että valiokunnan mietintöön sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotus hyväksytään muutettuina seuraavasti (Vastalauseen muutosehdotukset) ja

että lisäksi hyväksytään vastalauseen mukaiset lausumat (Vastalauseen lausumaehdotukset).

Vastalauseen muutosehdotukset

1.

Laki

tuloverolain 105 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun tuloverolain (1535/1992) 105 a §:n 2 momentti,

sellaisena kuin se on laissa 1360/2002, seuraavasti:

105 a

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys

---

Vähennys on 40 prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta tulojen 7 230 euron määrään saakka ja sen ylittävältä osalta 14 prosenttia. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 2 550 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 14 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 4 prosentilla puhtaan ansiotulon 14 000 euroa ylittävältä osalta.

---

Voimaantulo ja soveltamissäännös

(Kuten ­VaVM)

---

2.

Laki

vuoden 2003 veroasteikkolain 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun vuoden 2003 veroasteikkolain (1161/2002) 2 § seuraavasti:

2 §

Progressiivinen tuloveroasteikko on seuraava:

Verotettava ansiotulo,	Vero ala­rajankohdalla,	Vero alarajanylittävästätulon osasta,
euroa	euroa	%

11 600	—	14 400	8	12
14 400	—	20 000	344	16
20 000	—	31 200	1 240	22
31 200	—	54 400	3 704	28,5
54 400	—		10 316	35,5

---

(1 mom. kuten VaVM)

Ennakkoperinnässä veroperusteiden muutokset otetaan huomioon vain siten, että työnantajat alentavat palkan sekä työ- ja käyttökorvauksen henkilökohtaisia ennakonpidätysprosentteja 1 päivästä heinäkuuta 2003 alkaen yhdellä prosenttiyksiköllä. Verohallitus antaa tarkemmat määräykset siitä, miten tämä sekä eläketulojen ja muiden ansiotulojen pidätysprosentin alentaminen toteutetaan.

---

Vastalauseen lausumaehdotukset

1.

Eduskunta toteaa, että hallituksen ylimääräinen veronkevennys ei hyödytä tavallisia pieni- ja keskituloisia eläkeläisiä ja lisäksi hallitus aikoo ohjelmansa mukaan korottaa kansaneläkettä vasta vuonna 2006. Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa pikaisesti eduskunnalle esityksen kansaneläkkeen tasokorotuksesta välittömästi ja siten, että samalla vastaavasti korotetaan myös eläketulovähennystä niin, että se hyödyttää valtaosaa eläkkeensaajista.

2.

Eduskunta toteaa, että kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ei koske työttömyysturvaa, ja edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle pikaisesti esityksen työttömyysturvaa koskevasta vähennyksestä toteutettavaksi välittömästi.

Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2003

Iivo Polvi /vas
Mikko Kuoppa /vas

Perustelut

Hallitus perustelee tuloveronalennusta koskevaa esitystä suhdannepoliittisilla argumenteilla. Suhdanteet ovat kieltämättä huonontuneet, ja kotimaista kysyntää tulisi tästä syystä edistää. Kuitenkin vallitsee erilaisia käsityksiä siitä, millä tavoin voidaan parhaiten vaikuttaa työllisyyteen ja ostovoimaan, sekä siitä, minkälainen veronalennus on kaikkein tehokkain. Joidenkin mielestä työnantajamaksujen alentaminen olisi tehokkain tapa, kun toiset pitävät tuloveronalennusta kaikkein parhaana.

Eduskuntakausilla 1995—2001 alennettiin Suomessa tuloveroa huomattavasti ilman, että työttömyys olisi meillä laskenut enemmän kuin niissä maissa, joissa vastaavaa tuloveronalennusta ei tehty. Esitetty veronalennus on euromääräisesti suurin niissä tuloryhmissä, joiden tulot ovat kaikkein suurimmat, ja vastaavasti pienituloiset ja tulottomat jäävät ilman mitään veronalennusta. Näin ollen tällä toimenpiteellä lisätään ostovoimaa niille, joille lisäyksellä ei ole suurta merkitystä, ja heikkoa ostovoimaa omaavien ryhmien huono asema säilyy.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen kohdistuu kaikkiin kansalaisiin. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alennuksesta hyötyisivät erityisesti lapsiperheet ja pienituloiset, joiden mahdol­lisuudet suunnata käytettävissä olevat tulonsa haluamallaan tavalla näin lisääntyisivät. Vuonna 1998 tehtiin selvitys, jonka mukaan alimpien tuloryhmien kotitalouksissa käytettiin ruokaan ja alkoholittomiin juomiin 17 prosenttia kaikista kulutusmenoista. Ylempien tuloryhmien vastaava luku oli 11 prosenttia.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi lisännyt ostovoimaa juuri niille ryhmille, joiden ostovoima on kaikkein huonoin, ja siinä mielessä sellainen veronalennus olisi parhaiten vastannut sitä tavoitetta, jonka hallitus asetti veronalennukselle. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi ollut selvästi sosiaalisempi vaihtoehto, eikä se kasvata kuilua yhteiskuntaryhmien välillä, mitä hallituksen esittämä tuloveronalennus merkitsee.

Elintarvikkeiden arvonlisävero aleni EU-jäsenyyden alkaessa 5 prosenttiyksiköllä 17 prosenttiin. Itse asiassa oli tarkoitus, että tämä 17 prosentin verokanta alennetaankin 12 prosenttiin. EU-maista Suomi verottaa elintarvikkeita toiseksi raskaimmin. Keskimääräinen elintarvikkeiden arvonlisävero EU-maissa on runsaat 7 prosenttia.

Todettakoon, että elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen merkitsee vuositasolla valtion talouden kannalta yhtä paljon kuin hallituksen esittämä tuloveronalennus. Ottaen huo­mioon, että alv-alennus astuisi voimaan vasta 1.7. tänä vuonna, tältä vuodelta sen vaikutus valtiontalouteen olisi puolet siitä, mitä tuloveronalennus merkitsee, eli noin 150 miljoonaa euroa. Lisäksi se vähentäisi EU:lle maksettavaa alv-osuutta noin 7 miljoonalla eurolla.

Kristillisdemokraattien mielestä elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi lisännyt ostovoimaa juuri niille ryhmille, joiden ostovoima on kaikkein huonoin, ja siinä mielessä sellainen veroalennus olisi parhaiten vastannut sitä tavoitetta, jonka hallitus asetti veronalennukselle. Elintarvikkeiden alv:n alentaminen olisi ollut selvästi sosiaalisempi vaihtoehto, eikä se olisi lisännyt kuilua yhteiskuntaryhmien välillä, mitä hallituksen esittämä tuloveronalennus merkitsee.

Suhdanne- ja sosiaalipoliittisista syistä olisi ruoan arvonlisäveronalennuksen lisäksi voitu ­aikaistaa hallitusohjelmassa suunniteltuja korotuksia lapsiperheille ja eläkeläisille, ilman että nämä toimenpiteet olisivat huonontaneet valtion­taloutta.

Hallitus on luvannut kompensoida kuntia ­tuloveronalennuksen tulonmenetyksestä, mutta vastaavaa lupausta ei ole annettu seurakunnille. Seurakunnat menettävät veronalennuksen johdosta noin 7 miljoonaa euroa, ja sitä tulisi kompensoida. Eduskunnan kyselytunnilla 5.6.2003 pääministeri vastasi tähän kompensaatiota koskevaan kysymykseen: "Se, että nämä seurakunnat ovat jääneet tästä pois, tulee katsottavaksi." Tämä tarkoittanee sitä, että hallitus vielä jossakin vaiheessa käsittelee tätä kompensaatiota seurakunnille.

Hallituksen esityksessä diskriminoidaan valtionveroa maksavia eläkeläisiä, kun heidän kohdallaan ei tehdä esitystä, että eläkkeestä toimitettavaa ennakonpidätystä alennetaan samalla tavalla kuin palkkatulosta toimitettavaa. Väite, että tämä johtaisi lopullisessa verotuksessa vielä suurempiin virheisiin, ei tunnu uskottavalta. Väite merkitsee silloin sitä, että jo nykyinen ennakonpidätysprosentti on eläkeläisille määrätty virheellisin perustein. Tasapuolisuus edellyttää, että samassa tuloluokassa olevia veronmaksajia kohdellaan samalla tavalla. Tältä osin yhdymme kokoomuksen omassa vastalauseessaan esittämään pykälämuutokseen.

Ehdotus

Edellä olevaan viitaten ehdotan, että

hyväksytään yksi lausuma (Vastalauseen lausumaehdotus).

Vastalauseen lausumaehdotus

Valiokunta edellyttää, että seurakuntia kompensoidaan kunnallisverotuksessa toteutettavista verovähennyksistä johtuvasta 7 miljoonan euron suuruisesta ­veronmenetyksestä.

Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2003

Bjarne Kallis /kd