Vireilletulo

Eduskunta on 2 päivänä kesäkuuta 1999 lähettänyt valtiovarainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi edellä mainitun hallituksen esityksen HE 19/1999 vp.

Lisätalousarvioaloitteet

Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä eduskunnan 8 päivänä kesäkuuta 1999 valiokuntaan lähettämät lisätalousarvioaloitteet:

• LTA 1/1999 vp Sulo Aittoniemi /kesk Määrärahan osoittaminen poliisin henkilöresurssien lisäämiseen 26.75.21

• LTA 2/1999 vp Sulo Aittoniemi /kesk Ahvenanmaalle ehdotetun ylimääräisen määrärahan vähentäminen 28.39.32

• LTA 3/1999 vp Reijo Kallio /sd Mää­rärahan osoittaminen yritysten inves­toin­ti- ja ke­hittämishankkeiden tukemiseen 32.30.45

• LTA 4/1999 vp Esa Lahtela /sd ym. Määrärahan osoittaminen yritysten investointi- ja kehityshankkeiden tukemiseen Pohjois-Karjalassa 32.30.45

• LTA 5/1999 vp Tero Mölsä /kesk ym. Määrärahan osoittaminen perustienpidon rahoitukseen 31.24.21

• LTA 6/1999 vp Veijo Puhjo /vas ym. Määrärahan osoittaminen Pori/Rauma—Tampere-rautatien tasoristeyksen poistamiseen 31.40.21

• LTA 7/1999 vp Antti Rantakangas /kesk ym. Määrärahan osoittaminen maakunnan kehittämisrahaan 26.98.43

• LTA 8/1999 vp Mauri Salo /kesk Määrärahan osoittaminen avoinna olevien poliisin virkojen täyttämiseen 26.75.21

• LTA 9/1999 vp Mauri Salo /kesk Määrärahan osoittaminen Someron ja Nummi-Pusulan Koisjärven välisen tien rakentamiseen ja peruskorjaukseen 31.24.21

• LTA 10/1999 vp Mauri Salo /kesk Määrärahan osoittaminen Somero—Ypäjä—Loimaa—Laitila-tien rakentamiseen ja peruskorjaukseen 31.24.21

• LTA 11/1999 vp Pentti Tiusanen /vas Määrärahan osoittaminen Imatran kihlakunnan poliisin virkojen täyttämiseen 26.75.21

• LTA 12/1999 vp Pentti Tiusanen /vas Määrärahan osoittaminen Kotkan ja Haminan kihlakunnan poliisin virkojen täyttämiseen 26.75.21

• LTA 13/1999 vp Pentti Tiusanen /vas Määrärahan osoittaminen Kouvolan kihlakunnan poliisin virkojen täyttämiseen 26.75.21

• LTA 14/1999 vp Pentti Tiusanen /vas Määrärahan osoittaminen Lappeenrannan kihlakunnan poliisin virkojen täyttämiseen 26.75.21

• LTA 15/1999 vp Pentti Tiusanen /vas Määrärahan osoittaminen Repoveden kansallispuiston perustamiseen 35.20.87

• LTA 16/1999 vp Pentti Tiusanen /vas Määrärahan osoittaminen Saimaan kansallispuiston perustamiseen 35.20.87

• LTA 17/1999 vp Jukka Vihriälä /kesk ym. Määrärahan osoittaminen poliisin toimintamenoihin 26.75.21

• LTA 18/1999 vp Raimo Vistbacka /ps Määrärahan osoittaminen poliisin toimintamenoihin henkilöstöresurssien turvaamiseksi 26.75.21

• LTA 19/1999 vp Raimo Vistbacka /ps Ahvenanmaan maakunnalle osoitetun ylimääräisen määrärahan vähentäminen 28.39.32

• LTA 20/1999 vp Raimo Vistbacka /ps Määrärahan osoittaminen perustienpidon tehostamiseen 31.24.21

Lausunnot

Tähän lisätalousarviota koskevaan mietintöön ei liity lausuntoja.

Jaostokäsittely

Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastus-, turvallisuus- ja puolustus, vero-, sivistys- ja tiede, maatalous-, liikenne-, kauppa- ja teollisuus-, sosiaali- ja työ- sekä asunto- ja ympäristöjaostoissa.

Yleisperustelut

Valtiovarainvaliokunta on talousarvioiden käsittelyn yhteydessä useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota rakennerahastovarojen hallinnoinnissa ja budjetoinnissa esiintyviin ongelmiin. Vuoden 1998 talousarvioesityksestä antamassaan mietinnössä (VaVM 42/1997 vp) valiokunta totesi, että määrärahat ovat EU-rahoituksen budjetointikäytännön myötä pirstoutuneet niin pieniksi kokonaisuuksiksi, että niistä ei saada hyötyä alueiden kehittämisessä. Jotkut hankkeet ovat kansallisen osarahoituksen puuttuessa saattaneet jäädä jopa kokonaan toteutumatta ja EU-rahoja on tällaisissa tapauksissa saattanut jäädä käyttämättä. Valiokunta katsoi em. mietinnössään myös, että riittävään joustoon budjetoinnissa olisi päästävä kaikilla niillä hallinnonaloilla, joilla kansallista rahoitusosuutta EU-hankkeisiin tarvitaan. Valiokunta kiirehti selvitystä, miten Euroopan unionin rakennerahastovaroihin liittyvän kansallisen rahoitusosuuden budjetointikäytäntö saadaan sellaiseksi, että määrärahojen käyttö tulee joustavammaksi.

Käytössä ollut budjetointijärjestelmä on ollut päättyvällä ohjelmakaudella keskeisin este varojen järkevälle käytölle. EU-varoja koskevat kansalliset vastinrahat ovat hajautuneet useiden eri ministeriöiden useille eri momenteille. Joissakin tapauksissa ohjelmien joustava toteuttaminen olisi edellyttänyt EU-varojen ja kansallisten vastinrahojen siirtoa hallinnonalalta toiselle. Tähän saakka tämä on kuitenkin edellyttänyt lisätalousarviomenettelyä, mikä on lisännyt järjestelmän hitautta ja joustamattomuutta.

Hallituksen tämänkertaisessakin lisätalousarvioesityksessä budjetoinnin joustamattomuus tulee esille siten, että useilla momenteilla käyttämättä jääneitä EU-rahoja joudutaan budjetoimaan uudelleen. Budjetointikäytännön puutteiden ohella tähän vaikuttavat myös rakennerahastovarojen hallinnoinnissa esiintyvät ongelmat.

Budjetointi- ja hallinnointiongelmat aiheuttavat osaltaan, että Suomelle syntyy tällä ohjelmakaudella rahallisia menetyksiä. Näiden suuruus tiedetään täsmällisesti aikaisintaan vuoden 2001 lopussa, mutta jo nyt on valiokunnalle toimitettujen laskelmien perusteella arvioitavissa, että menetykset ohjelmakaudella saattavat nousta useampaan sataan miljoonaan markkaan. Budjetoinnin ja hallinnoinnin puutteilla oli merkityksensä myös siinä, että Suomen nettomaksuasema heikkeni v. 1998 tilapäisesti; kokonaismenot EU:iin olivat viime vuonna 2 166 milj. markkaa suuremmat kuin tiedossa olevat kokonaistulot.

Rakennerahastovarojen hallinnoinnin ja budjetoinnin järjestämisen käytännön ratkaisuesityksiä on valmisteltu juuri työnsä päättäneessä, sisäasiainministeriön asettamassa ns. ALOHA-työryhmässä. Työryhmä on työssään lähtenyt siitä, että rakennerahastojen hallinnoinnin uudistamisen tavoitteena on tasapainoinen EU-ohjelmien toteutus alueilla, jolloin maakuntien tahdon toteutuminen ohjelmien suuntaamisessa tulee varmistaa, ohjelmiin käytettyjen varojen käytettävyyttä ja kohtaamista tulee parantaa, hankekäsittelyn tasoa tulee tehostaa nopeuttamalla hankepäätöksiä ja varojen käytön valvontaa ja vastuusuhteita tulee selkeyttää.

Valtiovarainvaliokunta pitää ALOHA-työryhmän ehdotusten lähtökohtia oikeina. Toi­mien käytännön toteutuksessa tulee huolehtia siitä, että em. tavoitteet toteutuvat myös käytännössä. Yksittäisistä keinoista hyvänä esimerkkinä on ohjelmajoustoihin varattava ohjelmareservi, joka tarkoittaa, että kaikkea rakennerahastomäärärahojen myöntämisvaltuutta ei jaeta vuoden alussa.Valtioneuvoston on vuosittain huolehdittava siitä, että tämä ohjelmareservi on riittävän suuri ja kohdennettava tarvittaessa reservimäärärahaa maakuntiin niiden tarpeiden mukaisesti.

Maakunnan yhteistyöryhmällä on oltava sananvaltaa reservimäärärahan suuntaamisessa, vaikka yhteistyöryhmän roolin tuleekin rajoittua jatkossa pääasiassa strategisiin linjauksiin. Päätöksenteko yksittäisistä hankkeista on uudessa mallissa määrärahojen puitteissa toimijoilla itsellään, mitä valiokunta pitää oikeana.

Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että työryhmän esitysten toteutumisen myötä myös keskushallintotasolla budjetointia yksinkertaistetaan. Kunkin rakennerahaston määrärahat budjetoidaan kokonaisuudessaan ao. rahaston maksuviranomaisena toimivan ministeriön pääluokkaan ja kansalliset rahoitusosuudet kootaan kullakin hallinnonalalla yhdelle momentille. Momentin päätösosassa on momentille myönnettävä arviomääräraha, määrärahan käyttötarkoitus sekä ao. budjettivuoden myöntämisvaltuus.

Valiokunta on ottanut kantaa rakennerahastovarojen hallinnointiin ja budjetointiin myös käsitellessään komission alustavaa talousarvioesitystä vuodelle 2000 (U 14/1999 vp).

Yksityiskohtaiset perustelut

MENOT

Pääluokka26

SISÄASIAINMINISTERIÖN ­HALLINNONALA

75. Poliisitoimi

21. Toimintamenot (osa EU) (siirtomääräraha 2 v)

Hallitus ehdottaa momentille lisättäväksi 40 600 000 markkaa. Määrärahalisäyksestä 40 milj. markkaa on tarkoitettu yksinomaan nykyisin käytössä olevien henkilöstöresurssien turvaamiseen ja 600 000 markkaa Kosovon pakolaisten rekisteröintiin.

Poliisin resurssitason turvaamiseksi poliisin toimintamenoihin on tehty lisäyksiä viime vuosina. Vuoden 1997 lisätalousarviossa toimintamenoihin myönnettiin lisäystä 49 milj. markkaa, josta 45 milj. markkaa oli tarkoitettu ei-kertaluonteisiin menoihin. Vuoden 1998 talousar­vioon sisältyi 90 milj. markan tasokorotus vuoteen 1996 verrattuna. Tässä oli mukana eduskunnan tekemä 30 milj. markan lisäys. Vuoden 1999 talousarviokäsittelyssä eduskunnassa poliisin toimintamenomäärärahoja lisättiin hallituksen esittämästä yhteensä 35 milj. markalla, josta 5 milj. markkaa oli tarkoitettu huumerikostorjuntaohjelman kokeilun laajentamiseen. Vuonna 1996 poliisilla oli käytettävissään toimintamenoihin vajaat 2 653 milj. markkaa, kun toimintamenomomentin loppusumma kuluvana vuonna on nyt esitetty lisäys mukaan lukien runsaat 2 771 milj. markkaa.

Poliisin toimintamenojen vertaaminen eri vuosina on ongelmallista ja loppusummat eivät ole vertailukelpoisia. Aikaisemmin vertailtavuutta ovat vaikeuttaneet muun muassa paikallis- ja lääninhallinnon uudistukset sekä talousarvion rakennemuutokset. Poliisin rahoitustarvetta ovat lisänneet erityisesti vuosina 1997—1999 tekijät, joihin poliisin toimin on voitu vaikuttaa vain rajoitetusti eikä niitä ole otettu huomioon kehysmenettelyssä. Vuonna 1998 tällaisia menoja olivat muun muassa kansainvälisten sopimusten velvoitteet, säästötoimien aiheuttamat poliisin peruskoulutusvajeen poistaminen ja koulutuksen uudistaminen vaaditulle tasolle, pakolliset kiinteistömenot, lisääntyvien passien painatus, oikeuslääkeopillisten ruumiinavausten määrän ja kustannustason nousu sekä vuoteen 1997 kohdistuvat lisäeläkemaksut. Vuonna 1999 uusia menoja, joita ei valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole otettu huomioon kehyksiä mitoitettaessa, ovat koulutusvajeen poistaminen, henkilösivukulujen lisäys ja kansainvälisten sopimusten (erityisesti Schengenin sopimuksen) velvoitteet. Lisäksi vuoteen 2000 siirtyminen aiheuttaa huomattavia kertaluonteisia atk- ja tietoliikennemenoja.

Edellä todetun lisärahoituksen avulla myös pakollisista uusista lisämenoista on selvitty ilman, että henkilöstöä olisi tarvinnut lomauttaa tai vähentää. Siirtyvä rahoitus aiemmilta vuosilta on kuitenkin samaan aikaan olennaisesti pienentynyt. Vuoden 1997 talousarviossa poliisilta lisäksi poistettiin erityismenomomentti (arviomääräraha) ja rahat jaettiin kihlakuntauudistuksen johdosta useille eri hallinnonaloille. Valiokunnan saaman poliisihallinnon oman laskelman mukaan poliisin voidaan sanoa menettäneen arviomäärärahan poiston yhteydessä ainakin 30 milj. markkaa aiempaan määrärahatasoon verrattuna.

Sisäasiainministeriön poliisiosasto on vuoden 1999 lisätalousarvion perusteluissa ilmoittanut poliisilla olevan kuluvalle vuodelle sellaisia pakollisia toimintamenoja, joita ei ole otettu huomioon varsinaisessa talousarviossa, noin 90 milj. markkaa. Tästä hallituksen esittämä lisämääräraha kattaa siten vajaat puolet eli 40 milj. markkaa. Loput 50 milj. markkaa joudutaan kattamaan muulla tavoin.

Valtiovarainvaliokunta pitää poliisin toimintamenojen nykyistä määrärahatasoa siinä määrin kestämättömänä, ettei sen korjaaminen vuodesta toiseen voi perustua yhtäältä eduskuntakäsittelyssä tehtäviin lisäyksiin ja toisaalta lisätalousarviomenettelyyn. Poliisin henkilöstöresurssien ja muiden toimintaresurssien turvaamisen edellyttämät määrärahat on voitava sisällyttää kunkin vuoden varsinaiseen talousarvioon. Tämä edellyttänee myös poliisitoimen kirjanpidon, laskentatoimen ja budjetoinnin saattamista sille tasolle, että eri vuosien menotason seuranta on mahdollista ja määrärahoista päättäminen voidaan perustaa luotettaville arvioille määrärahatarpeesta. Mahdolliset hallinnonalakohtaiset vääristymät on poistettava ja määrärahat on käytettävä niihin tarkoituksiin, joihin eduskunta on ne myöntänyt.

Pääluokka 29

OPETUSMINISTERIÖN HALLINNONALA

70. Opintotuki

22. Opintotuen muutoksenhakulautakunnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Lisätalousarvioon ehdotetaan lisämäärärahaa opintotuen muutoksenhakulautakunnan menoihin. Lisäys on välttämätön, koska valitusten käsittelyaika on viime vuosina jatkuvasti kasvanut. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tavoitteena on noin kuuden kuukauden käsittelyaika. Valiokunnan mielestä tämä tavoite on riittämätön. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö jatkaa toimenpiteitä opintotukea koskevien valitusten käsittelyajan lyhentämiseksi edelleen.

Pääluokka 30

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALA

01. Maa- ja metsätalousministeriö ja työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutusosastot

23. Työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastojen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Hallitus ehdottaa momentille lisättäväksi 2 milj. markkaa, jolla esityksen perustelujen mukaan voidaan lisätä tilalla tehtäviä valvontoja ja erikseen lannoitevalvontaa siten, että EU-komission kirjeellään ilmoittaman 5 prosentin kiinteämääräisen rahoituskorjauksen uhka maatalouden ympäristötuessa poistuu vuodelta 1999. Lisävalvontojen toteuttaminen vähentänee myös edellisiin vuosiin kohdistuvia rahoituskorjauksia.

Valvonta on olennainen osa EU:n tukijärjestelmää. Jotta EU-tuet pystytään hyödyntämään täysimääräisinä, tukien valvonta on toteutettava EU:n säätämällä tavalla. Suomessa on valittu linja, jolla pyritään turvaamaan viljelijöille kaikki heille kuuluvat tuet ja varmistamaan EU:n rahoituksen täysimääräinen saanti. Käytännössä tämä kuitenkin vaatii hyvin tarkkaa valvontasäädösten noudattamista. Myös tukihakemuksen myöhästymisen seuraamukset ja sanktioiden laskentasäännöt on säädetty EU:n tasolla.

Kyseessä on ensimmäinen Suomen maataloustukiin kohdistuva mahdollinen rahoituskorjausuhka. Yleensä komissio ja jäsenvaltio pyrkivät ratkaisemaan erilaiset näkökannat sovitteluelimen kautta. Muissa maissa rahoituskorjaukset ja niiden uhat ovat varsin yleisiä.

Myös valtiovarainvaliokunta katsoo, että maataloustukien valvonnan on oltava riittävää, sillä vain tämä varmistaa tukien täysimääräisen maksamisen viljelijöille. Nykyisin tukien valvonta kuitenkin muodostaa sekä maataloushallinnon että viljelijöiden resursseja voimakkaasti rasittavan järjestelmän. Kun Agenda 2000 -päätökset lisäävät edelleen monimutkaisten tukimuotojen määrää, on sekä unionin tasolla että kansallisessa maataloushallinnossa päättäväisesti pyrittävä yksinkertaistamaan tukijärjestelmiä ja niiden valvontaa. Tukien valvonnasta ei saa tulla itsetarkoitusta, vaan valvonnan on oltava järkevä osa toimivaa tukijärjestelmää.

Useat tukiohjelmat muuttuvat vuoden 2000 alusta. Valiokunta pitää tärkeänä, että kuluvan vuoden aikana Suomen komissiolle esittämät tukiohjelmat sekä maataloustukien valvontamenettelyt ovat huomattavasti nykyistä selkeämpiä sekä valvontaa suorittavien että viljelijöiden näkökulmasta. Valvonnassa on noudatettava hallintomenettelylain säännöksiä siten, että viljelijöiden oikeusturva toteutuu. On pyrittävä siihen, että eri tukiehtojen täyttyminen voidaan valvoa mahdollisimman harvojen tilakäyntien avulla. Valvontaan liittyvää hallintobyrokratiaa on pyrittävä karsimaan ja tavoitteena on oltava omavalvonta niiltä osin kuin se on mahdollista toteuttaa.

Euroopan unionin on jatkossa suunnattava valvonnan painopiste ja erityishuomio ennen muuta koko elintarvikeketjun valvontaan. Elintarvikkeiden puhtauden varmistaminen ja laadunvalvontajärjestelmien kehittäminen tulee ottaa päätavoitteiksi myös kansallisella tasolla.

Pääluokka 31

LIIKENNEMINISTERIÖN ­HALLINNONALA

Kehittämishankkeiden rahoitus on kuluvalle vuodelle riittämätön käynnissä olevien hankkeiden järkevän toteuttamisen kannalta. Kiireellisimpien kehittämishankkeiden lisärahoitustarve on n. 56 milj. markkaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyrahoituksella hankkeiden valmistuminen siirtyy ja rakentamisorganisaatioiden joutokäynti aiheuttaa hankkeiden kustannusten nousua 20—40 milj. markkaa. Valiokunta katsoo, että valtiontaloudellisesti tällainen menettely ei ole tarkoituksenmukaista ja ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi asiaa koskevan lausuman.

Valiokunnan lausumaehdotus 1

Eduskunta edellyttää, että seuraavassa lisätalousarviossa ja ensi vuoden talousarviossa turvataan kehittämishankkeiden taloudellinen ja tarkoituksenmukainen jatkaminen.

24. Tielaitos

21. Perustienpito (osa EU) (siirtomääräraha 2 v)

Perustienpitoon osoitetun määrärahan niukkuudesta johtuen tieverkon kunto on rapistunut ja erityisesti alemman tieverkon kunto on heikentynyt tuntuvasti. Lisätalousarviossa ehdotetaan, että perustienpitoon osoitetuista määrärahoista varataan n. 22 milj. markkaa EU-hankkeisiin liit­tyvän kansallisen osuuden rahoitukseen. Jos tarvittava uusien EU-ohjelmakohteiden lisärahoitus otetaan nykyisestä määrärahasta, perus­tienpidon rahoitus supistuu vastaavasti muissa kiireellisissä ja tarpeellisissa hankkeissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa EU-hankkeiden kansallinen rahoitus voidaan järjestää nykyistä tarkoituksenmukaisemmalla tavalla siten, että EU-rahoitus on lisäystä olemassa olevaan rahoituskehykseen.

40. Ratahallintokeskus

21. Perusradanpito (osa EU) (siirtomääräraha 2 v)

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan VR:n voitontuloutus kuluvan vuoden huhtikuussa oli 130 milj. markkaa, mutta perusradanpitoon ehdotetaan ainoastaan 100 milj. markan lisäystä. Valiokunta katsoo, että rautateiden huono kunto sekä kulunvalvontajärjestelmän nopea ja tehokas rakentaminen sekä junaliikenteen turvallisuuden paraneminen edellyttävät, että VR:n voitontuloutus osoitetaan kokonaisuudessaan Ratahallintokeskuksen käyttöön. Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman.

Valiokunnan lausumaehdotus 2

Eduskunta edellyttää, että seuraavan lisätalousarvion yhteydessä loppuosa VR:n voitontuloutuksesta osoitetaan Ratahallintokeskuksen käyttöön kulunvalvontajärjestelmän rakentamiseen ja junaliikenteen turvallisuuden parantamiseen.

Pääluokka 32

KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN HALLINNONALA

10. Hallinto

99. Vahingonkorvaukset (arviomääräraha)

Valtiovarainministeriöltä saadun selvityksen perusteella momentille ehdotetaan lisättäväksi 6 970 000 markkaa erään Helsingin ulosottoviraston 14.5.1999 tekemän päätöksen johdosta.

Momentti muuttuu seuraavaksi:

Momentille myönnetään 67 770 000 mk.

(2. kappale kuten HE)

Pääluokka 34

TYÖMINISTERIÖN HALLINNONALA

06. Työvoimapolitiikan toimeenpano

52. Työmarkkinatuki (arviomääräraha)

Työttömyysaste on viime vuosina alentunut selkeästi, mutta työmarkkinatukeen tarvittavassa määrärahassa ei ole kuitenkaan tapahtunut vastaavaa alenemista. Saadun selvityksen mukaan eräänä keskeisenä syynä tähän on se, että työmarkkinatukea tällä hetkellä saavat ovat erittäin vaikeasti työllistettäviä, joille suunnatut toimenpiteet vievät paljon resursseja. Työmarkkinatukea saavien ryhmään kuuluu yli 500 päivää työttömyysturvaa saaneita sekä niitä, jotka eivät täytä työssäoloehtoa. Työllisyystilanteen paranemisen myötä ovat työttömyyden rakenteellisten ongelmien ohella myös alueelliset ongelmat korostuneet. Valiokunta katsoo, että alueellisten erojen aiheuttamat ongelmat tulee ottaa paremmin huomioon ensi vuoden talousarviota laadittaessa.

Koska pitkäaikaistyöttömien joukko on entistä vaikeammin työllistettävää, suurin osa ei käytännössä työllisty ilman työvoimapoliittisia erityistoimenpiteitä. Viime aikoina on erityisesti pitkäaikaistyöttömiin kohdistuvaa työvoimapolitiikkaa muutettu aikaisempaa aktiivisemmaksi ja työvoimapalvelua on tehostettu. Tästä huolimatta työmarkkinatukea saavien määrässä ei ole tapahtunut merkittävää alenemista, vaan tukea saavien määrä on vakiintunut vajaaseen 200 000 henkilöön.Valiokunta katsoo, että yhä enemmän tulisi panostaa uusien ja ennakkoluulottomien keinojen ja kokeilujen toteuttamiseen vaikeasti työllistettävien aktivoinnissa ja pitkään työttömänä olleiden kannustamisessa työhön menoon. Myös poikkihallinnolliset hankkeet ja eri viranomaistahojen yhteistyö etenkin vaikean alueellisen työttömyyden alentamisessa ovat tärkeitä.

Pääluokka 35

YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ­HALLINNONALA

30. Asumisen edistäminen

60. Siirto valtion asuntorahastoon

Hallitus esittää, että omistusasuntolainojen valtiontakauksista annetun lain mukaisten takausvastuiden kokonaismäärää vapaarahoitteisissa ja asp-lainoissa korotetaan 300 milj. markalla varsinaisen talousarvion 3 500 milj. markasta.

Samalla kun valtiovarainvaliokunta pitää ehdotetun lisävaltuuden myöntämistä perusteltuna, se toteaa, että lisätarve heijastaa vapaarahoitteisten ja asp-lainojen kysynnän kasvua. Kysynnässä on paikkakuntakohtaisia eroja ja tilanne on kiihtyneen muuttoliikkeen seurauksena kärjistynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa.

Kuluvan vuoden talousarviosta antamansa mietinnön (VaVM 58/1998 vp) mukaisesti valiokunta katsoo, että hallituksen tulee seurata asuntotilanteen ja rakennuskustannusten kehitystä ja antaa tarvittaessa vielä kuluvan vuoden aikana eduskunnalle esitys myös arava- ja korkotukilainojen myöntämisvaltuuden lisäämiseksi.

Pääluokka 36

VALTIONVELKA

Hallitus esittää eduskunnalle lisätalousarvioesityksessään 540 milj. markan lisäystä (mom. 36.01.90 ja 36.03.90 yhteisvaikutus) valtion velan korkomenoihin. Osa lisätalousarvioesityksestä koskee momenttien välisiä siirtoja, mikä ei sinällään vaikuta pääluokan loppusummaan. Esityksen varsinainen vuoden 1999 budjetin korkomenoja lisäävä tekijä on konversioissa.

Suomen velanhoidon toimintaympäristön huomattava muutos on muuttanut kustannustehokkaassa velanhoidossa tarvittavia toimenpiteitä. Erityisesti jälkimarkkinalikvidiyden ylläpitämiseksi tarvittavien toimenpiteiden merkitys on korostunut. Taustalta voidaan löytää mm. seuraavia tekijöitä. Euroopassa euromääräisten pääomamarkkinoiden synty on kiristänyt kilpailua Euroopan maiden välillä ja poistanut valuuttakurssitekijän korkoja määräävänä tekijänä. Valtiontalouksien tasapainottumisen seurauksena valtioilla ei ole nettomääräistä lainanottotarvetta. Maailmanlaajuinen korkojen lasku v. 1994 lähtien on aiheuttanut sen, että vanhojen lainojen kuponkikorot ovat huomattavasti nykyistä markkinatasoa korkeammat.

Lainan ns. jälkimarkkinalikviditeetillä tarkoitetaan sitä, että sijoittaja voi tarvittaessa myydä lainan eteenpäin käypään markkinahintaan. Sijoittajan tuottovaatimus eli velallisen maksama korko laskee, mikäli laina on likvidi. Epälikvidiksi olettamaansa lainaan sijoittaja lisää nk. likviditeettilisän korvauksena siitä epävarmuudesta, ettei hän mahdollisesti voi realisoida sijoitustaan käypään markkinahintaan. Keskeisimpiä edellytyksiä lainan likviditeetille on suuri lainakoko.

Konversiot ovat keskeinen osa likvidiyttä korostavan toimintatavan likvidiyden ylläpitoa ja riskienhallintaa. Konversioilla tarkoitetaan lainan takaisinostoa ja samassa yhteydessä tapahtuvaa uuden lainan liikkeeseenlaskua. Takaisin­osto tarkoittaa pelkkää lainan takaisinostoa ilman vaihtoa uuteen lainaan. Suomen valtion lainoilla konversiot tai takaisinostot perustuvat sijoittajien vapaaehtoisuuteen, sillä lainaehdoissa ei ole takaisinostolausekkeita. Siksi kaikki ar­viot konversioiden tai takaisinostojen määristä voivat muuttua huomattavastikin markkinaolosuhteiden ja sijoittajaintressien muuttuessa. Konversioilla luodaan keinotekoisesti rahoitustarvetta suurten lainakokojen muodostamiseksi, vaihdetaan korkeakuponkisia lainoja lainoihin, joiden korko markkinatasolla hallitaan suuriin lainakokoihin liittyvänä jälleenrahoitusriskinä.

Lisätalousarvioesityksen pääomatappiot aiheutuisivat kahden lainan, vuonna 2000 ja 2010 erääntyvän lainan konversioista. Vuonna 2000 erääntyvän lainan konversio perustuu jälleenrahoitusriskin pienentämiseen. Vuonna 2010 erääntyvän lainan konversiotarve perustuu kahteen tekijään; laina on sekä liian pieni (n. 9 mrd. mk) sekä korkeakuponkinen (8,25 %, vallitseva markkinakorkotaso n. 4,5 %) ollakseen likvidi.

Konversion yhteydessä aiheutuu nk. pääoma­tappiota, mikäli lainan kuponkikorko on vallitsevaa markkinakorkoa korkeampi. Valtiolle aiheutuva pääomatappio on sijoittajalle maksettava kertakorvaus siitä, kun tämä vaihtaa korkeat vuotuiset kuponkikorkotulonsa matalammalle tasolle. Konversion seurauksena kuitenkin tulevien vuosien korkomenot pienenevät vastaavalla määrällä.Siten konversio ainoastaan aikaistaa kassaperusteisen budjetin korkomaksuja, eikä kyse ole tappiosta. Pääomatappio on sitä suurempi, mitä pidempi jäljellä oleva laina-aika on ja mitä suurempi kuponkikoron ja markkinakoron erotus on.

Jälkimarkkinalikviditeetti on huomattava yksittäinen hinnoittelutekijä. Käytettävissä ole­vien arvioiden mukaan epälikvidistä lainajärjestelmästä johtuva likviditeettilisä on suuruusluokaltaan noin 0,1—0,5 prosenttiyksikköä markkinatilanteesta riippuen. Siten likvidien lainojen avulla voidaan säästää vuotuisissa korkomenoissa 0,1—0,5 prosenttiyksikköä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan koko valtion velan tasolla likviditeettilisää minimoimalla voidaan siten säästää useita satoja miljoonia markkoja vuosittain.

06. Valtionvelan kuoletukset

94. Nettokuoletukset (arviomääräraha)

Valiokunnan ehdottaman menopuolen muutoksen kattamiseksi valiokunta ehdottaa momentilta vähennettäväksi 7 000 000 markkaa.

Momentti muuttuu seuraavaksi:

Momentille merkitään lisäystä 1 001 000 000 mk.

Yhteenveto

Hallituksen esityksen mukaan ehdotetaan tuloihin yhteensä 4 231 920 000 markan ja menoihin yhteensä 4 231 420 300 markan lisäystä. Ehdotettujen muutosten jälkeen olisivat kuluvan vuoden budjetoidut tulot ja menot alkuperäinen talousarvio huomioon ottaen seuraavat:

• tulot 192 730 680 000 markkaa
• menot 192 729 413 300 markkaa

Tällä lisätalousarviolla muutettu talousarvion taulukko olisi siten 1 266 700 markkaa ylijäämäinen.

Valiokunta on tehnyt lisäksi ehdotettuihin menoihin muutoksia, jotka toisaalta lisäävät menoja 6 970 000 000 markkaa ja toisaalta vähentävät menoja 7 000 000 markkaa, joten menojen yhteissumma pienenee 30 000 mk.

PÄÄTÖSEHDOTUS

Edellä lausuttuun viitaten ja muilta kohdin hallituksen esityksen perusteluihin yhtyen valtiovarainvaliokunta kunnioittaen ehdottaa,

että ehdotus vuoden 1999 lisätalousarvioksi hyväksytään edellä olevin muutoksin,

että hyväksytään edellä ehdotetut lausumat,

että lisätalousarvioaloitteet LTA 1—20/1999 vp hylätään,

että eduskunta päättää julkaista tämän lisätalousarvion Suomen säädöskokoelmassa ja

että lisätalousarviota sovelletaan 24 päivästä kesäkuuta 1999 alkaen.

Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 1999

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Maria Kaisa Aula /kesk
vpj. Kari Rajamäki /sd (osittain)
jäs. Olavi Ala-Nissilä /kesk
Pirjo-Riitta Antvuori /kok
Timo Ihamäki /kok (osittain)
Seppo Kääriäinen /kesk
Reijo Laitinen /sd
Hanna Markkula-Kivisilta /kok (osittain)
Tuija Nurmi /kok
Mauri Pekkarinen /kesk (osittain)
Virpa Puisto /sd
Ola Rosendahl /r
Matti Saarinen /sd
Sakari Smeds /skl
Irja Tulonen /kok
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd
Kari Uotila /vas
Jukka Vihriälä /kesk (osittain)
Jorma Vokkolainen /vas
vjäs. Matti Huutola /vas (osittain)
Liisa Hyssälä /kesk (osittain)
Ulla Juurola /sd (osittain)
Kari Kantalainen /kok (osittain)
Riitta Korhonen /kok (osittain)
Ossi Korteniemi /kesk (osittain)
Markku Laukkanen /kesk
Pirkko Peltomo /sd (osittain)
Anu Vehviläinen /kesk (osittain)

Yksityiskohtaiset perustelut

MENOT

Pääluokka 26

SISÄASIAINMINISTERIÖN HALLINNONALA

75. Poliisitoimi

21. Toimintamenot (osa EU) (siirtomääräraha 2 v)

Hallitus esittää vuoden 1999 lisätalousarviossa 40 milj. markan lisäystä poliisitoimen määrärahoihin. Hallitus ilmoittaa perusteluissaan, että nämä lisämäärärahat käytetään vain nykyisin käytössä olevien henkilöstöresurssien turvaamiseksi. Olennaista tasokorotusta poliisitoimen palveluihin esityksellä ei siis saavuteta.

Monet kansalaiset kokevat turvallisuutensa heikentyneen viime vuosien aikana. Erityistä huolta on aiheuttanut huumeongelman vaikeutuminen ja siihen liittyvä laaja muu rikollinen toiminta. Huumausainerikollisuus on eräiden arvioiden mukaan peräti kolminkertaistunut tällä vuosikymmenellä. Suomalaisessa huumekaupassa liikkuva rahamäärä nousee miljardiluokkaan. Stakesin selvityksen mukaan peräti 28 prosentille miehistä (v. 1998) ja 16,2 prosentille naisista on joskus tarjottu huumeita. Ongelma on laajentunut Etelä-Suomen kaupunkiseuduilta koko Suomen ongelmaksi.

Poliisin tulisi kyetä puuttumaan kasvavaan huumausainerikollisuuteen nopein ja voimakkain toimenpitein korostaen varhaisen puuttumisen periaatetta. Budjetissa myönnetyt määrärahat eivät kuitenkaan ole olleet riittävät ottaen huomioon nopeasti vaikeutunut huumausainetilanne. Hallituskin myöntänee tämän kun se lisäbudjetissaan on kasvattamassa poliisin toimintaresursseja. Nykyresurssien turvaamisen lisäksi nyt kuitenkin tarvitaan uutta panostusta poliisin toimintakyvyn parantamiseksi.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että momentille 26.75.21 otetaan li­säyksenä 50 000 000 markkaa.

Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 1999

Sakari Smeds /skl

Perustelut

Keskustan ryhmä pitää perusteltuna sitä, että lisätalousarviossa valtion velan tulevia hoitokuluja pyritään vähentämään. Katsomme kuitenkin, että tässä lisäbudjetissa olisi tullut osoittaa 60 milj. markkaa valiokunnan ehdottamaa enemmän poliisin toimintamenoihin sekä 100 milj. markkaa perustienpitoon.

Keskustan ryhmä katsoo, että Suomen talouden muutoin myönteistä kehitystä varjostavat laaja pitkäaikaistyöttömyys sekä kiihtynyt muuttoliike. Lisäbudjetti ei sisällä uusia, näitä ongelmia korjaavia toimenpiteitä.

Työttömyysongelma vaatii nopeita rakenteellisia uudistuksia

Työllisyysaste on kuluvan vuoden aikana parantunut, mutta sen sijaan työttömyysaste ei ole alentunut vastaavasti. Alueelliset työttömyys­erot ovat erittäin suuret. Lisäbudjetissa työttömyysturvan kokonaismenot kasvavat 130 milj. markalla siitä, mitä niiden arvioitiin olevan vuoden 1999 varsinaisessa budjetissa. Valtiovarainministeriön uusimmassa suhdanne-ennusteessa työttömyysastearviota on hieman nostettu.

Kyse on vaikeasta rakenteellisesta työttömyydestä, joka ei alene pelkästään talouden kasvun myötä. Pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen on tärkeää sekä syrjäytymisen ehkäisyn että kuntien ja valtion talouden kannalta. Erityinen ongelma on heikosti koulutettujen ja pienipalkkaisten ihmisten työttömyys.

Lipposen I hallituksen toimenpiteet työn antamisen, työn tekemisen ja pienyrittämisen esteiden poistamiseksi olivat riittämättömiä. Se ei päässyt työttömyyden puolittamisen tavoitteeseen. Mikäli tämä olisi onnistunut, olisi valtion budjettitasapaino nykyistä parempi ja köyhyysongelmat vähäisemmät.

Lipposen II hallituksen toimenpiteet ovat vasta hallitusohjelmassa esitettyjen erilaisten selvitysten varassa. Hallituksen on syytä tehdä selvityksensä pikatahtiin niin, että uudistusten toimeenpano voi alkaa viimeistään ensi vuoden budjetissa. Sosiaaliturvan, verotuksen ja työmarkkinoiden uudistuksia ei pidä enää lykätä.

Vastalauseen lausumaehdotus 1

Valiokunta edellyttää, että hallitus ko­koaa rakenteellisen työttömyyden vähentämiseksi nopeasti toimenpidepaketin, jolla kevennetään pienipalkkaisen työn tekemiseen ja teettämiseen kohdistuvia veroja ja työnantajamaksuja, joustavoitetaan tilapäistöistä saadun palkan ja työttömyysturvan yhteensovittamista sekä annetaan paikallisviranomaisille enemmän päätösvaltaa jokaiselle pitkäaikaistyöttömälle sopivan kuntoutuksen, työharjoittelun ja koulutuksen kokonaisuuden räätälöintiin.

Voimavaroja on suunnattava kansalliseen aluepolitiikkaan

Rakenteellisen työttömyyden ohella talouden myönteistä kehitystä varjostaa kiihtyvä muuttoliike. Talouden kasvu keskittyy liian harvoihin keskuksiin. Pitkäaikaistyöttömyyden ongelmat ovat taantuvilla alueilla erityisen kärjistyneet. Kansantalouden voimavaroja hukkaantuu, kun väkeä menettävillä alueilla perusrakenneinvestointeja jää käyttämättä. Ns. kasvukeskuksissa on investoitava uusiin kunnallisiin palveluihin, asuntoihin ja liikenneyhteyksiin kiihtyvällä vauhdilla.

Osaamista ja yritystoimintaa on houkuteltava aluepoliittisin toimenpitein myös ns. kasvukeskusten ulkopuolelle. Muuttoliikkeen hillitsemiseksi voimavaroja on suunnattava kansalliseen aluepolitiikkaan. Samoin lisävoimavaroja tarvitaan siksi, että EU:n rakennerahastojen antamat mahdollisuudet saadaan täysimääräisesti hyödynnetyksi. Kansallisen ns. vastinrahoituksen puute on yhdessä monimutkaisten budjetointi- ja hallinnointikäytäntöjen kanssa johtanut siihen, että EU-rahoitusta on jäänyt käyttämättä.

Vastalauseen lausumaehdotus 2

Valiokunta edellyttää lisävoimavarojen suuntaamista kansalliseen aluepolitiikkaan, jotta muuttoliikettä voidaan hillitä ja jotta EU:n rakennerahastojen antamat mahdollisuudet voidaan täysimääräisesti ja ilman viivytyksiä hyödyntää.

Yksityiskohtaiset perustelut

MENOT

Pääluokka 26

SISÄASIAINMINISTERIÖN HALLINNONALA

75. Poliisitoimi

21. Toimintamenot (osa EU) (siirtomääräraha 2 v)

Jo vuoden 1999 varsinaisen budjetin käsittelyssä Keskustan ryhmä arvioi, että poliisin toimintamenomäärärahoissa on noin 100 milj. markan vaje. Voimavarat eivät vastaa poliisin yhteiskunnallisia velvoitteita eikä talousarvion perusteluissa asetettuja turvallisuustavoitteita.

Toimintamenomäärärahojen niukkuuden takia useissa kihlakunnissa päivystysvalmiuden ylläpitäminen on heikentynyt, poliisin virka-avun saanti viivästynyt ja rikostutkinnan taso vaarantunut. Virkojen pitkäaikaisen täyttämättä jättämisen takia henkilöstövoimavarat kohdentuvat työtehtävien tehokkaan hoidon kannalta epätarkoituksenmukaisesti. Lisäksi kasvaneen huumerikollisuuden ja monimutkaisen talousrikollisuuden selvittäminen vaatii poliisilta yhä enemmän työpanosta ja koulutuksen lisäämistä.

Sisäasiainministeriön poliisiosasto on lisätalousarvion käsittelyn aikana ilmoittanut poliisilla olevan kuluvalle vuodelle noin 90 milj. markkaa sellaisia pakollisia toimintamenoja, joita ei ole otettu huomioon varsinaisessa talousarviossa. Hallituksen esittämä 40 milj. markan määrärahan lisäys ei siis ole riittävä.

Alkuvuodesta on lisäksi valmistunut sisäasiainministeriön tilaama selvitys harvaan asuttujen alueiden poliisipalveluista. Kun koko maassa keskimääräinen poliisin toimintavalmiusaika on 14,5 minuuttia, vaihtelee vastaava aika harvaanasutuilla alueilla 18,2 minuutista peräti 83,1 minuuttiin. Tilannetta ei voi pitää hyväksyttävänä. Kansalaisten tasa-arvon turvaamiseksi tarvittava lisärahoitustarve on Oulun ja Lapin läänin poliisijohtajien tekemän selvityksen mukaan 10 milj. markkaa.

Poliisin toimintamenomäärärahat on tarpeen turvata pitkäjänteisesti. Mikäli Keskustan ehdottamaa määrärahalisäystä ei nyt tehdä, on todennäköistä, että asiaan palataan myös ensi syksyn lisäbudjetissa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme kunnioittaen,

että momentille 26.75.21 otetaan l­isäyksenä 60 000 000 markkaa.

Pääluokka 31

LIIKENNEMINISTERIÖN HALLINNONALA

24. Tielaitos

21. Perustienpito (osa EU) (siirtomääräraha 2 v)

Tiemäärärahojen niukkuus on johtamassa erityisesti alemman tieverkoston rappeutumiseen. Tarpeellisia ylläpitoinvestointeja on siirretty hamaan tulevaisuuteen. Tästä aiheutuu ongelmia niin liikenneturvallisuuden, kansalaisten tasa-arvoisuuden kuin elinkeinotoiminnan edellytystenkin kannalta. Alemman tieverkoston rakenteiden heikkeneminen vaikeuttaa yritysten ja teollisuuden toimintaa harvaan asutuilla alueilla.

Viime vaalikaudella liikenneministeri Matti Auran johdolla työskennellyt liikenneinfrastruktuuriin paneutunut ministerityöryhmä esitti, että liikenneväyliin on tarpeen käyttää vuodessa 600 milj. markkaa nykyistä enemmän. Ministerityöryhmä arvioi, että "liikenneväylien rahoituksen jääminen valtion vuoden 1999 budjettimäärärahojen tasolle vaikeuttaisi tie- ja rataverkon kunnon säilyttämistä ja tieliikenneturvallisuuden hoitamista". Tälläkin perusteella on ristiriitaista, ettei lisäbudjetissa nyt esitetä lisärahoitusta perustienpidon rahoitukseen.

Viitaten jo vuoden 1999 varsinaisen budjetin yhteydessä esitettyyn Keskustan ryhmä esittää 100 milj. markan lisäystä perustienpidon määrärahoihin, jotta alemman tieverkon kunnon heikkenemistä voidaan ehkäistä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme kunnioittaen,

että momentille 31.24.21 otetaan lisäyksenä 100 000 000 markkaa.

Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 1999

Maria Kaisa Aula /kesk
Olavi Ala-Nissilä /kesk
Jukka Vihriälä /kesk
Seppo Kääriäinen /kesk
Markku Laukkanen /kesk
Mauri Pekkarinen /kesk
Liisa Hyssälä /kesk
Anu Vehviläinen /kesk
Ossi Korteniemi /kesk