Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

UaVM 7/1998 - HE 20/1998
Hallituksen esitys Suomen liittymisestä tarkastusten lakkauttamista yhteisillä rajoilla koskeviin Schengenin sopimuksiin tehdyn pöytäkirjan ja sopimuksen sekä yhteistyöstä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla Islannin ja Norjan kanssa tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä niihin liittyviksi laeiksi

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 25 päivänä maaliskuuta 1998 lähettänyt ulkoasiainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen 20/1998 vp Suomen liittymisestä tarkastusten lakkauttamista yhteisillä rajoilla koskeviin Schengenin sopimuksiin tehdyn pöytäkirjan ja sopimuksen sekä yhteistyöstä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla Islannin ja Norjan kanssa tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä niihin liittyviksi laeiksi.

Lausunnot

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta (PeVL 13/1998 vp), lakivaliokunta (LaVL 3/1998 vp) sekä hallintovaliokunta (HaVL 7/1998 vp) ovat antaneet asiasta lausunnot, jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- osastopäällikkö Pertti Torstila, osastopäällikkö Holger Rotkirch, yksikön päällikkö Juhani Hyytiäinen ja lainsäädäntösihteeri Laura Yli-Vakkuri, ulkoasiainministeriö

- hallitusneuvos Pekka Järviö ja ylijohtaja Risto Veijalainen, sisäasiainministeriö

- osastopäällikkö Juhani Uusitalo ja apulaisosastopäällikkö Timo Eckstein, Rajavartiolaitoksen esikunta

- lainsäädäntöneuvos Matti Savolainen ja lainsäädäntöneuvos Leena Vettenranta, oikeusministeriö

- toimistopäällikkö Lauri Ervola, Tullihallitus

- puheenjohtaja Kristina Stenman, Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta (IONK)

- lakimies Sari Sirva, Suomen Pakolaisneuvonta ry ja Ihmisoikeusliitto ry

- EU-koordinaattori Katja Lindgren, Amnesty International Suomen osasto.

Lisäksi Suomen Punainen Risti on antanut asiasta kirjallisen lausunnon.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen liittymistä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehtyyn Schengenin sopimukseen koskevan pöytäkirjan, Suomen liittymistä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen koskevan sopimuksen sekä Schengenin sopimuksen ja yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden sekä Islannin ja Norjan välillä yhteistyöstä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla tehdyn sopimuksen. Pöytäkirja ja sopimukset on allekirjoitettu Luxemburgissa joulukuussa 1996. Niiden lisäksi eduskunnan suostumusta pyydetään kahdelle Schengenin yleissopimuksen mukaisesti annettavalle selitykselle, jotka sisältävät liittymissopimusta täydentäviä oikeudellisia velvoitteita.

Liittymispöytäkirjalla ja -sopimuksella Suomi tulee Schengenin sopimuksen ja yleissopimuksen (Schengenin sopimukset) sopimuspuoleksi. Schengenin sopimusten keskeinen sisältö on henkilöiden rajatarkastusten lakkauttaminen sopimuspuolten välisiltä rajoilta ja yhdenmukaisten, yleissopimuksessa määriteltyjen tarkastusten suorittaminen alueen ulkorajoilla. Yleissopimuksessa on myös määräyksiä liikkumisvapauden vastapainoksi toteutettavista rajatarkastuksia korvaavista toimenpiteistä, joiden avulla tehostetaan sisäisestä turvallisuudesta ja järjestyksestä vastaavien viranomaisten yhteistyötä. Yleissopimuksen perusteella otetaan myös käyttöön sopimuspuolten yhteinen tietojärjestelmä (SIS).

Kolmannessa esitykseen sisältyvässä sopimuksessa, yhteistyöstä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla tehdyssä sopimuksessa on luotu järjestely, jonka perusteella Islanti ja Norja osallistuvat muutoin vain Euroopan unionin jäsenvaltioille avoimeen Schengenin sopimusten mukaiseen yhteistyöhön ja jolla samalla varmistetaan perinteisen pohjoismaisen passi- ja liikkumisvapauden jatkuvuus. Yhteistyösopimuksen perusteella Schengenin sopimuksia ja niihin liittyvää säännöstöä sovelletaan Schengenin sopimusten sopimuspuolena olevien valtioiden sekä Islannin ja Norjan välisissä suhteissa.

Schengenin sopimukset tulevat Suomen osalta voimaan sen jälkeen, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet hyväksymistoimenpiteiden suorittamisesta. Erikseen ratkaistaan tällöin kuitenkin vielä se, milloin sopimuksia aletaan soveltaa Suomessa. Sopimusten soveltaminen edellyttää laajoja teknisiä valmisteluja, muun muassa yhteyksien rakentamista Schengenin yhteiseen tietojärjestelmään sekä sisäisen ja ulkoisen liikenteen erottelua lentoasemilla. Soveltamisen edellytyksenä on myös tehokkaiden ulkorajatarkastusten toteuttaminen ja yleissopimuksessa määrättyjen korvaavien toimenpiteiden käyttöönotto. Todennäköinen soveltamisen alkamisajankohta on vuoden 2000 paikkeilla.

Esitykseen sisältyvät ehdotus laiksi Suomen liittymisestä Schengenin yleissopimukseen tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä ehdotukset laeiksi poliisilain, ulkomaalaislain, rikoslain, pakkokeinolain ja ampuma-aselain muuttamisesta. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimukset, minkä vuoksi niiden voimaantuloajankohdasta säädettäisiin asetuksella. Rikoslakia koskevat muutokset ovat tarkoitetut tulemaan voimaan, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa, että Schengenin sopimukset tulevat muodostamaan periaatteellisesti merkittävän osan Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa kuuluvien velvoitteiden ryhmässä. Sopimuskokonaisuuden tarkoituksena on toteuttaa henkilöiden vapaa liikkuvuus lakkauttamalla henkilöiden tarkastukset sisärajoilla ja toteuttamalla yhdenmukaiset ulkorajatarkastukset. Tarkastusten lakkauttamisen vastapainona vuonna 1990 tehty yleissopimus sisältää laajan kokonaisuuden sisä- ja oikeusviranomaisten yhteistyömahdollisuuksia parantavia toimenpiteitä, joiden tarkoitus on ehkäistä vapaan liikkuvuuden mahdollisia haittavaikutuksia. Siinä on myös yksityiskohtaiset määräykset Schengen-yhteistyön keskeisestä työvälineestä, yhteisestä tietojärjestelmästä, sekä siihen liittyvät tietosuojamääräykset. Yleissopimuksessa on lisäksi määritelty yleissopimuksen soveltamista valvovan ja soveltamisohjeita antavan toimeenpanevan komitean asema.

Hallituksen esitykseen sisältyy esitys kolmen sopimuksen hyväksymisestä. Ensimmäinen on pöytäkirja Suomen liittymisestä Schengenin sopimukseen ja sen liitteenä oleva Schengenin sopimus vuodelta 1985. Toinen on sopimus Suomen liittymisestä Schengenin yleissopimukseen ja siihen kuuluva päätösasiakirja. Tämän sopimuksen liitteenä on Schengenin yleissopimus vuodelta 1990. Kolmas sopimus on vuonna 1996 tehty sopimus yhteistyöstä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla, joka sisältää määräykset Islannin ja Norjan osallistumisesta Schengen-yhteistyöhön.

Suomen liittymistä Schengenin sopimuksiin tarkoittavan esityksen kanssa samaan aikaan on eduskunnassa käsiteltävänä Euroopan unionin perussopimusten muuttamista koskeva Amsterdamin sopimus (HE 245/1997 vp). Schengenin sopimuksia koskeva esitys on käsiteltävä ennen Amsterdamin sopimusta koskevaa esitystä, koska Amsterdamin sopimuksella Schengenin sopimukset otetaan osaksi Euroopan unionin säännöstöä.

Tarkastusten poistaminen sisärajoilta ja henkilöiden liikkuvuus

Valiokunta panee ensinnäkin merkille, että termiä ’ulkomaalainen’ käytetään Schengenin sopimuksessa ja ulkomaalaislaissa eri merkityksissä. Ulkomaalaislain 1 § 2 momentissa sillä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen, kun taas Schengenin yleissopimuksen 1 artiklassa sillä tarkoitetaan muuta henkilöä kuin Euroopan yhteisöjen jäsenvaltion kansalaista.

Sisärajat ja ulkorajat

Sopimuksen perusperiaate on ilmaistu sen 2 artiklassa: Schengen-valtioiden väliset rajat (sisärajat) voidaan ylittää kaikkialla ilman henkilöiden tarkastamista. Tämä tarkoittaa rajatarkastusten poistumista sisärajoilla ja niiden keskittymistä ulkorajoille. Valiokunta toteaa, että sopimuksella ei kuitenkaan poisteta rajavalvontaa, jota suoritetaan edelleen myös sisärajojen osalta ja jonka rooli tuleekin korostumaan rajatarkastusten poistumisen myötä. Toisaalta ulkorajatarkastukset tulevat nykyisestä tiukentumaan. Tämä on Suomen kannalta merkittävää, ottaen huomioon sen seikan, että Suomella on sopimuksen tarkoittama ulkoraja Venäjän ja Viron kanssa.

Valiokunta panee merkille, että esityksen perusteluissa ei 6 artiklan rajatarkastusten osalta käsitellä rajatarkastuksia suorittavien viranomaisten toimivaltuuksia, vaan tyydytään viittaamaan mm. valmisteilla olevaan rajavartiolaitostakoskevaanlakiin.Voimassa olevan poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisten yhteistoiminnasta annetun asetuksen (1051/1978) mukaan nämä viranomaiset suorittavat yhteistoiminnassa ja myös toistensa lukuun kullekin niistä säädettyjä valvontatehtäviä siinä tarkoituksessa, että tehtävät tulevat tehokkaasti, tarkoituksenmukaisesti ja käytettävissä olevien voimavarojen järkevän suuntaamisen kannalta kaikin puolin parhaalla tavalla toteutetuiksi. Valiokunta katsoo, että rajatarkastukset ja tullitoimenpiteet tulee tulevaisuudessakin nykykäytännön mukaisesti toteuttaa tämän periaatteen mukaisesti viranomaistoimintojen päällekkäisyyksien välttämiseksi.

Viisumit

Sopimusten tavoitteena on edistää vapaata liikkuvuutta Schengen-alueella. Tässä tarkoituksessa pyritään yhdenmukaistamaan sopimusvaltioiden viisumipolitiikkaa ja -käytäntöä. Kolmannet maat jaetaan yhteisesti määriteltyihin viisumivelvollisiin ja viisumivapaisiin maihin. Schengenin yhtenäisviisumilla pääsee liikkumaan vapaasti koko Schengen-alueella. Asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, että sopimus aiheuttaa joiltakin osin Suomen viisumikäytännön tiukentumista. Samalla myös hakemusten käsittelyajat tulevat pitenemään, koska yhtenäisviisumi edellyttää aina mahdollisten maahantulon esteiden tarkistamista SIS-tietojärjestelmästä.

Viisumiluettelossa on yli 120 valtiota, joista pääosa on kolmannen maailman kehitysmaita. Suuri osa maailman pakolaisista on lähtöisin näistä maista. Valiokunta toteaa, että vakavia ihmisoikeusloukkauksia pakenevilla turvapaikanhakijoilla ei kuitenkaan yleensä ole mahdollisuuksia asianmukaisten matkustusasiakirjojen tai viisumien hankkimiseen.

Kuljetusyhtiösanktiot

Ulkoasiainvaliokunta on ulkomaalaislain muutoksesta antamassaan lausunnossa 1/1993 vp todennut, että rangaistusseuraamusten määrääminen liikenteenharjoittajille, jotka kuljettavat ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja olevia matkustajia, voi valiokunnan käsityksen mukaan muodostaa uhan pakolaissuojelun perusperiaatteille. Rangaistusuhka voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että suojelua tarvitsevat pakolaiset eivät voi sitä saada. Otettaessa käyttöön liikenteenharjoittajiin kohdistuvia rangaistusseuraamuksia on valiokunnan mukaan varmistettava, että niitä määrätään vain sellaisissa tapauksissa, joissa liikenteenharjoittaja on syyllistynyt laiminlyöntiin matkustusasiakirjojen tarkastamisessa, ja ettei turvapaikanhakijaa ole myöhemmin katsottu pakolaiseksi tai hänen ole sallittu jäädä maahan muista humanitaarisista syistä.

Sanktiouhka on kytketty Geneven pakolaissopimuksen ja kansallisten perustuslakien määräyksiin, mutta artikla ei sisällä poikkeusmääräyksiä turvapaikanhakijoille, jotka saapuvat maahan ilman asiakirjoja ja jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että kuljetusyhtiösanktioita koskevan määräyksen tarkoitus ei ole siirtää viranomaisten tehtäviä yksityisten toimijoiden tehtäviksi siten, että yksityiset toimijat selvittäisivät, ovatko kuljetettavaksi otettavan ulkomaalaisen maahantulon edellytykset kunnossa. Tarkoituksena on vain velvoittaa kuljetusyhtiöt tarkistamaan, että kuljetettavaksi otettavalla ulkomaalaisella on mukanaan vaadittavat matkustusasiakirjat.

Valiokunta viittaa tältä osin perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja toteaa, että erityisesti nyt käsiteltyjen määräysten osalta on tärkeää, että niiden soveltamisessa otetaan asianmukaisesti huomioon myös muut Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet.

Turvapaikkahakemusten käsittely

Schengenin yleissopimuksen turvapaikkahakemusten käsittelyä koskevat määräykset ovat korvautuneet ns. Dublinin sopimuksella (Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion ratkaisemista koskeva yleissopimus). Dublinin sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.9.1997. Suomen osalta sopimus tuli voimaan 1.1.1998 (SopS 85/1997). Sopimus ei ole osa EU-normistoa eikä sen oikeudellinen suhde Schengenin sopimukseen tai EU-normistoon ole kaikilta osin selvä. Dublinin sopimus on kuitenkin tällä hetkellä ainoa kokonaisvaltainen turvapaikkahakemuksia koskeva sitova normi eräiden EU-valtioiden kesken. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä, että turvapaikanhakijoiden siirtyminen ja kierrättäminen eri jäsenvaltioiden välillä on monessa suhteessa epäkohta, jonka ratkaisemiseen Dublinin sopimus tuonee ainakin osittaisia parannuksia.

Poliisi ja turvallisuus

Poliisiyhteistyötä koskevissa säännöksissä on kaksi artiklaa, joihin valiokunta on erityisesti kiinnittänyt huomiota. Yleissopimuksen 40 artiklassa annetaan toisen sopimuspuolen viranomaisille tarkkailutoimivaltaa Suomen alueella ja 41 artiklassa on puolestaan määräykset maarajan yli tapahtuvasta takaa-ajosta.

Yleissopimuksen 40 artiklassa annetaan toisen sopimuspuolen viranomaisille toimivaltaa toimia Suomen alueella. Artiklassa määritellyn tarkkailun jatkaminen toisen sopimuspuolen alueelle on mahdollista kahdessa eri tapauksessa: ennalta esitetyn oikeusapupyynnön perusteella sekä niin sanotuissa kiireellisissä tapauksissa, kun tutkittavana on jokin yleissopimuksessa erikseen luetelluista rikoksista. Yleissopimuksen 41 artiklassa on kysymys rajan yli ulottuvasta takaa-ajosta, jota liittymissopimuksessa mainitut virkamiehet voivat yleissopimuksessa ja kahdenvälisin sopimuksin määrätyin edellytyksin suorittaa maarajan yli toisen valtion alueelle.

Valiokunta pitää näitä toimivaltuuksia periaatteellisesti merkittävinä todeten samalla, että ne tulevat sovellettaviksi ilmeisesti lähinnä muiden pohjoismaiden virkamiesten toimesta.

Schengenin tietojärjestelmä

Schengen-järjestelyn olennainen osa on Schengenin tietojärjestelmä SIS. Se koostuu Strasbourgissa sijaitsevasta keskusyksiköstä sekä sopimuspuolten ylläpitämistä kansallisista järjestelmistä. SIS-tietojärjestelmään talletetaan tietoja mm. maahantulokieltoon määrätyistä ulkomaalaisista sekä etsittävistä esineistä, kuten ajoneuvoista ja henkilöllisyysasiakirjoista.

Suuri valiokunta on edellyttänyt lausunnossaan 1/1996 vp, että on luotava lainsäädäntö, joka takaa Suomessa yksilön oikeuden saada viranomaisilta tieto häntä itseään koskevista viranomaisten rekisteritiedoista ja tarvittaessa vaatia virheellisten tietojen oikaisemista. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen ja toteaa, että yhtä aikaa tämän esityksen kanssa on eduskunnan käsiteltävänä esitys laiksi poliisin henkilörekistereistä annetun lain muuttamisesta, jossa on yksityiskohtaiset määräykset tarkastus- ja oikaisuoikeudesta.

Toimielinjärjestelmä

Schengenin toimielinjärjestelmän korkein päättävä elin on ministereistä tai valtiosihteereistä koostuva toimeenpaneva komitea. Tämän komitean tehtävät siirtyvät Euroopan unionin neuvostolle, kun Amsterdamin sopimus tulee voimaan. Komitean asemasta on perustuslakivaliokunnan lausunnossa todettu, että komitea käyttää jo nyt EU:n neuvoston norminantovaltaan asiallisesti rinnastettavaa norminantovaltaa ja että on mahdollista, että toimeenpaneva komitea käyttää Suomessa oikeudellisesti vaikuttavaa valtaa muussakin muodossa kuin normeja antamalla. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen ja korostaa lisäksi, että Schengenin tietojärjestelmään kohdistuvan valvonnan riippumattomuus on taattava myös sen jälkeen, kun Schengenin sopimukset on liitetty osaksi Euroopan unionin säännöstöä.

Sopimuksen soveltamisen aloittaminen

Sopimuksen soveltamisen aloittaminen kunkin uuden jäsenvaltion osalta edellyttää Schengenin täytäntöönpanevan komitean päätöstä. Soveltamisedellytykset on määritelty ns. Bonnin julistuksessa vuonna 1992. Valiokunta toteaa, että edellytyksiä on seitsemän: 1) yhtenäisviisumin käyttöönottovalmius, 2) turvapaikkahakemusten tutkimisvelvoite, 3) huumausaineita koskevien sopimusmääräysten täyttäminen, 4) tietosuojalainsäädännön riittävä taso, 5) ulkorajavalvonnan riittävä taso, 6) Schengen-matkustajien ja ei-Schengen-matkustajien fyysinen erottelu lentoasemilla ja satamissa sekä 7) valmius ottaa käyttöön Schengenin tietojärjestelmä SIS.

Esityksen vaikutukset

Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä on huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Hallituksen esityksessä on melko yksityiskohtaiset arviot siitä, kuinka paljon järjestelmään osallistuminen vuositasolla tulee maksamaan, joskaan täsmällistä kokonaissummaa ei esitetä. Esityksessä korostetaan myös sitä, että taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa on tarkasteltava vaihtoehtoisia kustannuksia, jotka aiheutuisivat siitä, ettei yhteistyöhön osallistuttaisi. Valiokunta yhtyy siihen hallituksen esittämään kantaan, että Schengen-yhteistyöhön liittymisestä aiheutuvat välittömät tekniset kustannukset ovat sen ulkopuolelle jättäytymisen välittömiä ja välillisiä vaikutuksia suuremmat, mutta yhteistyöstä pidemmällä tähtäyksellä saatava hyöty myös muut kuin taloudelliset vaikutukset huomioon ottaen on kustannuksia suurempi.

Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Henkilöstövaikutusten osalta esityksestä käy ilmi, että sopimukseen liittyminen aiheuttaa sekä suoranaista lisähenkilökunnan tarvetta että myös uusien tehtävien suorittamista jo olemassa olevan henkilöstön voimin. Valiokunta kiinnittäätässä yhteydessä huomiota siihen, että poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisille turvataan riittävät voimavarat sopimuksen edellyttämien tehtävien hoitoon.

Vaikutukset henkilöiden asemaan

Sopimusten suoranaiset vaikutukset sopimusvaltioiden kansalaisille ovat pääosin myönteisiä. Vapaa liikkuvuus valtioiden välillä helpottuu ja korvaavat toimenpiteet pyrkivät poistamaan tästä mahdollisesti aiheutuvia epäkohtia. Sen sijaan sopimuksessa tarkoitettujen ulkomaalaisten eli muiden kuin Schengen-valtioiden kansalaisten pääsy alueelle saattaa vaikeutua. Sopimusta on sovellettu vasta vuodesta 1995 lähtien. Valiokunta pitää tärkeänä, että sopimuksen asianmukaista toimivuutta tarkastellaan säännöllisin väliajoin ja että havaitut epäkohdat pyritään ratkaisemaan.

Eduskunnan asema Schengen-sopimusten nojalla tehtävien päätösten valmistelussa

Suomen tultua tarkkailijana mukaan Schengen-yhteistyöhön toukokuussa 1996 omaksuttiin käytäntö, jonka mukaisesti valtioneuvosto antaa eduskunnan suurelle valiokunnalle valtiopäiväjärjestyksen 54 e §:n mukaisesti selvityksiä Schengen-yhteistyön puitteissa vireillä olevista asioista, jotka sisältävät eduskunnan toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Samaa menettelyä on jatkettu Suomen allekirjoitettua liittymissopimuksensa joulukuussa 1996.

Schengenin sopimukset eivät vielä tällä hetkellä kuulu muodollisesti Euroopan unionin puitteissa toteutettavaan yhteistyöhön. Suomen valtiosäännön kannalta kysymys on tavanomaisista hallitusten välisistä kansainvälisistä sopimuksista, joiden valmisteluun sovelletaan hallitusmuodon 33 §:n säännöksiä. Schengenin sopimusten taustan ja sisällön huomioonottaen Schengen-yhteistyössä käsiteltävät kysymykset ovat kuitenkin läheisessä yhteydessä Euroopan unionin puitteissa käsiteltäviin asioihin.

Schengenin määräykset sisällytetään Euroopan unionin säännöstöön, kun Amsterdamin sopimus tulee voimaan. Tämän jälkeen myös Schengenin sopimusten perusteella tapahtuvaan yhteistyöhön sovelletaan valtiopäiväjärjestyksen 4 a luvun säännöksiä. Hallitus ehdottaa esityksessään, että eduskunnan osallistuminen Schengen-yhteistyön puitteissa valmisteltaviin asioihin järjestettäisiin Amsterdamin sopimuksen voimaantuloon asti jatkamalla jo omaksuttua menettelytapaa. Valiokunta pitää tätä asianmukaisena menettelynä.

Suhde pohjoismaiseen passiunioniin

Suuri valiokunta toteaa lausunnossaan 1/1996 vp, että valtioneuvosto on määritellyt pohjoismaisen vapaan liikkuvuuden säilyttämisen Schengen-maiden kanssa käytyjen neuvotteluiden perustaksi ja neuvottelutuloksen hyväksymisen ehdoksi. Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että tämä tavoite on kyetty sopimusneuvotteluissa saavuttamaan ja että nyt tehty järjestely hyvin turvaa pohjoismaisen passiunionin jatkumisen.

Suhde Euroopan unionin säännöksiin

Schengenin sopimukset on alunperin tehty sen vuoksi, etteivät kaikki Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiot olleet halukkaita etenemään tällä alalla. Järjestelyt oli tarkoitettu jossain määrin tilapäisiksi ja ne oli joka tapauksessa sovittu toissijaisiksi Euroopan yhteisöjen mahdolliseen vastaavaan säätelyyn nähden.

Amsterdamin sopimukseen on liitetty pöytäkirja, jolla Schengenin järjestelmä sisällytetään Euroopan unionin rakenteisiin ja jolla Schengenin määräykset otetaan osaksi Euroopan unionin säännöstöä. Amsterdamin sopimuksella lisäksi osa Schengenin sopimuksen alasta (ulkorajavalvonta ja sisärajatarkastusten poistaminen) sekä osa sopimuksen jo korvautuneesta alasta (turvapaikka-asiat) siirtyy samalla Euroopan unionin III pilarista I pilariin.

Kokonaisuutena tarkastellen Schengenin normisto on varsinkin EU-säännöstöön integroimisen jälkeen monimutkainen kokonaisuus, varsinkin kun otetaan huomioon Schengenin säännöstön liittämistä EU-kehykseen koskevat määräykset, asioiden siirtoa EU:n III pilarista I pilariin koskevat säännökset sekä näitä seikkoja koskevat osittaiset maakohtaiset poikkeusjärjestelyt.

Amsterdamin sopimukseen liitetyn Schengen-pöytäkirjan 8 artiklan mukaan Schengen-säännöstö kuuluu osana Euroopan unionin säännöstöön, joka jäsenyyttä hakevien valtioiden tulee hyväksyä kokonaisuudessaan. Tätä määräystä tullaan siten soveltamaan, kun arvioidaan unionin jäsenyyttä hakeneiden valtioiden kykyä liittyä unioniin. Kuitenkaan määräys ei tarkoita sitä, että liittyvän valtion tulisi jo liittymishetkellään täyttää kaikki Schengen-edellytykset, koska toimeenpanevan komitean tehtäviä hoitava elin (Euroopan unionin neuvosto) päättää erikseen kunkin valtion osalta, milloin säännöstön soveltamisedellytykset ovat olemassa. Euroopan komission alustavissa arvioissa on esitetty, että eräiden valtioiden ulkorajavalvonnan saattaminen Schengenin säännöstön edellyttämälle tasolle voi kestää melko kauan.

Säätämisjärjestys

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta käy ilmi, että voimaansaattamislakiehdotus on käsiteltävä supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä sopimuksen 3-8, 25 ja 26, 40 ja 41, 51, 131-133 ja 136 artiklan määräysten johdosta.

Yksityiskohtaiset perustelut

Yleistä

Hallituksen esitykseen sisältyy kuusi lakiehdotusta: laki Schengenin yleissopimuksen ja siihen liittyvän päätösasiakirjan eräiden määräysten hyväksymisestä, laki poliisilain muuttamisesta, laki ulkomaalaislain muuttamisesta, laki rikoslain muuttamisesta, laki pakkokeinolain 5 luvun 1 §:n muuttamisesta sekä laki ampuma-aselain muuttamisesta. Saamiinsa lausuntoihin viitaten ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että pakkokeinolain muuttamista koskeva ehdotus hylätään ja että muihin lakiehdotuksiin tehdään seuraavat muutokset.

1. Voimaansaattamislaki

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että hallituksen esityksessä on Islannin ja Norjan kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen hyväksymistä eduskunnassa pidetty tarpeellisena, koska ”sopimuskokonaisuus on periaatteellisesti erittäin tärkeä”. Näiden sopimusmääräysten ei näin ollen ole katsottu kuuluvan lainsäädännön alaan eikä voimaansaattamislakiehdotus myöskään kata niitä.

Perustuslakivaliokunta katsoo yhteistyösopimuksen 1 artiklan merkitsevän sitä, että Schengenin yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan myös yleissopimuksen sopimuspuolten sekä Islannin ja Norjan välisissä suhteissa. Yhteistyösopimus laajentaa siten yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa. Valiokunta viittaa nimenomaisesti siihen, että yleissopimuksen 41 artiklaan perustuva takaa-ajon jatkaminen maarajojen ylitse voi olla käytännössä merkityksellinen valtuus juuri Suomen ja Norjan välisellä rajalla. Näin yhteistyösopimus laajentaa esitykseen sisältyvän poliisilakiehdotuksen säännösten soveltamisalaa. Kansainvälinen sopimus, joka vaikuttaa tällä tavoin kansallisiin säännöksiin, kuuluu valiokunnan käsityksen mukaan lainsäädännön alaan ja voimaansaattamislain täytyy näin ollen kattaa myös tämä sopimus. Lakiehdotusta on täydennetty tässä tarkoituksessa.

2. Laki poliisilain muuttamisesta

Hallintovaliokunta on esittänyt, että poliisilain 22 a §:n 1 momentin moniselitteistä sanamuotoa täsmennetään siten, että lakiteksteistä ilmenee riittävän selkeästi, minkä maan poliisimiestä momentin toimivaltuudet koskevat.

Lakiehdotuksen 22 a §:n 1 momentista poiketen 2 momentissa ei mainita ”verekseltä tavattua rikoksentekijää”. Hallintovaliokunta esittääkin voimakeinojen käyttämistä koskevan 2 momentin muuttamista 1 momenttia vastaavaksi. Saadun selvityksen mukaan 1 momentissa käytetyllä termillä ”pakeneva rikoksentekijä” on haluttu korostaa sitä seikkaa, että vieraan valtion poliisimiehellä on oikeus kiinniottoon vain rajan yli tapahtuvan takaa-ajotilanteen päätteeksi. Vieraan valtion poliisimiehelle ei ole tarkoitus antaa 22 a §:ssä yleistä kiinniotto-oikeutta Suomen alueella.

Hallintovaliokunta kiinnittää lisäksi 22 a §:n 2 momentin kohdalla huomiota siihen, että momentista puuttuu viittaus rikoslain hätävarjelua koskeviin säännöksiin, vaikka voimakeinojen käyttö on sekä yleissopimuksessa että pykälän perusteluissa rajattu hätävarjelutilanteeseen. Lisäksi 2 momentista puuttuu viittaus rikoslain 3 luvun 9 §:ään, jossa säädetään voimakeinojen käytön liioittelusta. Valiokunta esittää 22 a §:n 2 momentin muuttamista myös tältä osin.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että poliisilain 22 a ja 30 a §:n säännösten soveltamista ei ole rajattu Schengen-yhteistyöhön ja Schengen-valtion viranomaisiin. Säännökset koskisivat yleisesti vieraan valtion poliisimiehiä, joilla olisi tiettyjä oikeuksia ”siten kuin Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään”. Perustuslakivaliokunta pitää perusoikeusrajoituksen tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta asianmukaisimpana, että näiden säännösten sanamuoto kiinnitetään suoraan Schengenin yleissopimukseen sekä Islannin ja Norjan kanssa tehtyyn yhteistyösopimukseen. Tämän johdosta pykäliä on täydennetty. Poliisilain 22 a §:ään on määritelty takaa-ajoon oikeutetuiksi Schengen-sopimusvaltioiden poliisimiehet sekä Norjan poliisimiehet. Sen sijaan Islantia ei ole mainittu, koska sen kanssa ei ole maarajaa.

Perustuslakivaliokunta huomauttaa edelleen, että lakiehdotuksen 30 a §:n mukaan tarkkailuoikeus koskee henkilön tarkkailua ”rikoksen estämiseksi, keskeyttämiseksi tai selvittämiseksi”. Schengenin yleissopimuksen 40 artikla koskee kuitenkin vain tarkkailua ”rikoksen selvittämiseksi”. Perustuslakivaliokunta pitää valtiosääntöoikeudellisista syistä välttämättömänä, että poliisilain sanamuoto tältäkin osin vastaa sopimusmääräystä.

Perustuslakivaliokunta toteaa saman pykälän 2 momentista ilmenevän, että Schengenin yleissopimuksen mukaisen tarkkailuvaltuuden on katsottu tarkoittavan myös teknistä tarkkailua. Koska poliisilaissa muutoin tehdään käsitteellinen ero tarkkailun ja teknisen tarkkailun välillä, on perustuslakivaliokunnan mukaan tarpeellista tehdä tällainen erottelu jo 1 momentin sanamuodossa.

Esityksen perustelujen (s. 83/II) mukaan vieraan valtion poliisimiehellä on oikeus ottaa haltuunsa kiinniotetulla olevat esineet poliisilain 22 §:n 3 momentin mukaisesti sekä oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi 21 §:n 1 momentin mukaisesti. Perustuslakivaliokunta pitää perusoikeusrajoituksen tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta tärkeänä, että tällaiset valtuudet ilmenevät lakitekstistä esimerkiksi viittauksin kyseisiin poliisilain muihin säännöksiin.

Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksen tekstin painovaiheessa tapahtuneen teknisen virheen vuoksi eduskunnalle annetusta hallituksen esityksestä puuttuu poliisilain 54 §:n 2 momentin muuttamista koskeva ehdotus, jonka valiokunta tässä yhteydessä esittää otettavaksi lakiehdotukseen. Muutos, jonka mukaan sisäasiainministeriölle esitetään annettavaksi oikeus antaa sitovia määräyksiä kansainväliseen sopimukseen perustuvien toimivaltuuksien käytöstä tehtävistä ilmoituksista ja selvityksistä, mainitaan esityksen perusteluissa. Lisäys liittyy Schengenin yleissopimuksen artikloissa 40 ja 41 säädettyihin tarkkailuun ja takaa-ajoon, joista säädetään tarkemmin poliisilain 22 a ja 30 a §:ssä.

3. Laki ulkomaalaislain muuttamisesta

Lakiehdotuksen 1 §:n 3 momentissa on havaittu sopimuksen nimessä virhe, joka on oikaistu. Lisäksi lakivaliokunnan lausunnosta käy ilmi, että lakiehdotuksen 64 b § on käynyt tarpeettomaksi, kun muutosehdotus toteutetaan jo uuden rikoslain yhteydessä (HE 6/1997 vp). Tämän vuoksi pykälä on poistettava ehdotuksesta ja johtolauseeseen on tehtävä tästä johtuva korjaus.

4. Laki rikoslain muuttamisesta

Yleissopimuksen 42 artiklan mukaan 40 ja 41 artiklassa tarkoitettujen tehtävien aikana toisen sopimuspuolen alueella toimivien virkamiesten katsotaan vastaavan tämän sopimuspuolen virkamiehiä sellaisten rikosten osalta, joiden kohteiksi he joutuvat tai joita he tekevät.

Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että lakiehdotuksessa artikla on otettu huomioon rikoslain 16 ja 40 luvussa ja vain eräiden rikosten osalta. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan aikataulusyistä on ollut mahdollista ottaa lakiin tässä yhteydessä ainoastaan keskeisimmät Schengenin sopimuksen edellyttämät muutokset. Muut muutokset on tarkoitus toteuttaa vireillä olevan rikoslain 40 luvun uudistuksen yhteydessä.

Lakivaliokunta toteaa lisäksi, että nyt käsiteltävänä oleva Schengenin sopimusten hyväksymistä koskeva hallituksen esitys (HE 20/1998 vp) kietoutuu yhteen lakivaliokunnassa käsiteltävänä olevan oikeudenkäyttöä ja julkista valtaa sekä seksuaalirikoksia koskevien rikossäännösten uudistamisesitysten (HE 6/1997 vp) kanssa. Lakivaliokunta on tehnyt yhteisten säännösten osalta tarpeellisen yhteensovittamisen lausunnossaan. Lakiehdotusta on niin ollen muutettava.

Ulkoasiainvaliokunta viittaa lakivaliokunnan tähän mietintöön liitettyyn lausuntoon, jossa esitetään yksityiskohtaiset perustelut muutoksista lakiin rikoslain muuttamisesta.

5. Laki pakkokeinolain 5 luvun 1 §:n muuttamisesta

Lakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että pakkokeinolain muutosesitys on käynyt tarpeettomaksi sen johdosta, että tarpeellinen säätely toteutetaan jo edellä mainitun rikoslain uudistuksen yhteydessä (HE 6/1997 vp). Näin ollen ei lakivaliokunnan lausunnosta ilmenevin perusteluin Schengen-esityksen yhteydessä enää tarvita lainsäädäntötoimenpiteitä, minkä vuoksi 5. lakiehdotus on hylättävä.

6. Laki ampuma-aselain muuttamisesta

Hallintovaliokunta toteaa lausunnossaan, että lakiehdotuksen 17 §:n 11 kohdassa määritellään ne virkamiehet, joita ampuma-aselaki ei koske. Ehdotetussa muodossa lakitekstistä puuttuvat kuitenkin Norjan ja Islannin virkamiehet, minkä vuoksi lakitekstiä tulee muuttaa.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella ulkoasiainvaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että eduskunta hyväksyy ne Luxemburgissa 19 päivänä joulukuuta 1996 Suomen liittymisestä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehtyyn yleissopimukseen tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän päätösasiakirjan määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen;

että eduskunta hyväksyy ne Luxemburgissa 19 päivänä joulukuuta 1996 Suomen liittymisestä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehtyyn Schengenin sopimukseen tehdyn pöytäkirjan sekä niin ikään Luxemburgissa 19 päivänä joulukuuta 1996 Belgian kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Saksan liittotasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Italian tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Portugalin tasavallan, Helleenien tasavallan, Itävallan tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan, jotka ovat Schengenin sopimuksen ja Schengenin yleissopimuksen osapuolia, sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä yhteistyöstä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen ;

että eduskunta antaa suostumuksensa siihen, että Suomi antaa ensimmäisessä ponnessa mainitun Schengenin yleissopimuksen 41 artiklan mukaisen selityksen, jonka mukaan Suomen ja Norjan sekä Suomen ja Ruotsin välisillä maarajoilla yleissopimuksen 41 artiklan mukaista takaa-ajoa suorittavilla virkamiehillä on kiinniotto-oikeus yleissopimuksen 41 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti, ja tällöin oikeus takaa-ajoon on voimassa yleissopimuksen 41 artiklan 3 kappaleen b kohdan mukaisesti ilman aluetta tai aikaa koskevia rajoituksia ja oikeus takaa-ajoon koskee yleissopimuksen 41 artiklan 4 kappaleen b kohdan mukaisia rikoksia, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa;

että eduskunta antaa suostumuksensa siihen, että Suomi antaa Schengenin yleissopimuksen 55 artiklan mukaisen selityksen, jonka mukaan 54 artiklassa tarkoitettu ne bis in idem -periaate ei sido Suomea 55 artiklan 1 kappaleen a-c kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

että 5. lakiehdotus hylätään ja

että 1-4.ja 6. lakiehdotus hyväksytään muutettuna seuraavasti:

1.

Laki

Suomen liittymisestä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän päätösasiakirjan sekä yleissopimuksen sopimuspuolten ja Islannin ja Norjan välillä tehdyn yhteistyösopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:

Luxemburgissa 19 päivänä joulukuuta 1996 Suomen liittymisestä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehtyyn yleissopimukseen tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän päätösasiakirjan sekä niin ikään Luxemburgissa 19 päivänä joulukuuta 1996 Belgian kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Saksan liittotasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Italian tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Portugalin tasavallan, Helleenien tasavallan, Itävallan tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan, jotka ovat Schengenin sopimuksen ja Schengenin yleissopimuksen osapuolia, sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä tehdyn sopimuksen yhteistyöstä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla määräykset ovat, siltä osin kuin ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

(Kuten HE)


2.

Laki

poliisilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 7 päivänä huhtikuuta 1995 annetun poliisilain (493/1995) 54 § 2 momentti,

lisätään ( poist.) lakiin uusi 22 a § ja 30 a § seuraavasti:

22 a §
Vieraan valtion poliisimiehen toimivalta

Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehdyn sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä Schengenin yleissopimus, 40 tai 41 artiklassa tarkoitetulla vieraan valtion poliisimiehellä, mukaan lukien Norjan poliisimiehellä, on oikeus poliisimiehen maan alueella verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän takaa-ajoon Suomen alueella samoin kuin kiinniottoon ja turvallisuustarkastukseen Suomen alueella siten kuin Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Kulkuneuvon pysäyttämisestä ja turvallisuustarkastuksesta on lisäksi voimassa, mitä 21 §:n 1 momentissa sekä 22 §:n 3 momentissa säädetään.

Oikeus voimakeinoin tapahtuvaan verekseltä tavatun tai pakenevan kiinniottoon on kuitenkin vain, jos kiinniotettava vastarintaa tekemällä koettaa välttää kiinnijoutumisen eikä suomalaisen poliisimiehen apua kiinniottoon ole viipymättä saatavilla. Voimakeinojen käytön edellytyksistä ja käytöstä on lisäksi voimassa, mitä muualla tässä laissa sekä rikoslaissa säädetään (poist.).

(3 ja 4 mom. kuten HE)

30 a §
Vieraan valtion poliisimiehen suorittama tarkkailu

Schengenin yleissopimuksen 40 tai 41 artiklassa tarkoitetulla vieraan valtion poliisimiehellä, mukaan lukien Islannin ja Norjan poliisimiehellä, on oikeus jatkaa maansa alueella alkanutta, rikoksen (poist.) selvittämiseksi tapahtuvaa henkilön tarkkailua tai teknistä tarkkailua Suomen alueella siten kuin Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Edellytyksenä on lisäksi, että suomalainen poliisimies ei voi välittömästi jatkaa tarkkailua tai teknistä tarkkailua Suomen alueella.

(2 mom. kuten HE)

54 § (Uusi)
Tarkemmat säännökset ja määräykset


Sisäasiainministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä poliisivaltuuksien myöntämisestä, virkamerkistä, virkapuvusta, aseistuksesta, kiinni otettujen käsittelystä, haltuun otetun omaisuuden säilyttämisestä, poliisitutkinnasta, kulkuneuvon pysäyttämisestä, automaattisesta tieliikenteen valvonnasta, voimakeinojen käyttämisestä, voimankäyttövälineistä, eläimen lopettamisesta, virka-avun antamisesta, poliisitoimenpiteiden kirjaamisesta ja kansainväliseen sopimukseen perustuvien toimivaltuuksien käytöstä tehtävistä ilmoituksista ja selvityksistä.

(Kuten HE)


3.

Laki

ulkomaalaislain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 22 päivänä helmikuuta 1991 annetun ulkomaalaislain (378/1991) 9 §:n otsikko, 11 §:n 1 momentti, 12 §:n 3 momentti sekä 13 §:n 1 ja 2 momentti (poist.), sellaisena kuin niistä 11 §:n 1 momentti (poist.) on laissa 639/1993 ja 12 §:n 3 momentti (poist.) laissa 606/1997 ja

lisätään 1 §:ään uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, 9 §:ään uusi 2 ja 3 momentti sekä 53 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

1 §
Soveltamisala


Schengen-valtiolla tarkoitetaan tässä laissa tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen, jäljempänä Schengenin yleissopimus, sekä yhteistyöstä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla Schengenin sopimuksen ja Schengenin yleissopimuksen sopimuspuolten sekä Islannin ja Norjan välillä tehtyyn sopimukseen liittyneitä valtioita


(Kuten HE)

( Poist.)

----

(Kuten HE)


4.

Laki

rikoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 16 luvun 1 §:n 2 momentti ja 13 §:n 1 momentti sekä 40 luvun 9 §:n 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa / , ja

lisätään rikoslain 16 luvun 20 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa / , uusi 2 momentti, seuraavasti:

16 luku

Rikoksista viranomaisia vastaan

1 §
Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen


Virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomitaan myös se, joka menettelee 1 momentissa mainitulla tavalla palvelusta toimittavaa sotilasta, Schengenin yleissopimuksessa tarkoitettua vieraan valtion virkamiestä tai sitä kohtaan, joka virkamiehen pyynnöstä tai suostumuksella avustaa virkamiestä julkisen vallan käyttöä sisältävässä virkatoimessa.

13 §
Lahjuksen antaminen

Joka virkamiehelle, julkisyhteisön työntekijälle tai sotilaalle , Euroopan yhteisöjen palveluksessa olevalle taikka Schengenin yleissopimuksessa tarkoitetulle vieraan valtion virkamiehelle ( poist.) lupaa , tarjoaa tai antaa tämän toiminnasta palvelussuhteessa asianomaiselle itselleen tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan mainitun henkilön toimintaan palvelussuhteessa, on tuomittava lahjuksen antamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


20 § ( Uusi)
Määritelmä


Schengenin yleissopimuksessa tarkoitetulla vieraan valtion virkamiehellä tarkoitetaan tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen sopimuspuolten sekä Islannin ja Norjan virkamiehiä, jotka toimivat Schengenin yleissopimuksen 40 ja 41 artiklassa tarkoitetuissa tarkkailu- ja takaa-ajotehtävissä Suomen alueella. ( Uusi 2 mom.)

(Poist.)

40 luku

Virkarikoksista ja julkisyhteisön työntekijän rikoksista

9 §
Soveltamisalasäännös


Tämän luvun 1-4 §:ää sovelletaan myös silloin, kun rikoksen tekijä on 16 luvun 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu Euroopan yhteisöjen palveluksessa oleva henkilö tai 2 momentissa tarkoitettu Schengenin yleissopimuksessa tarkoitettu vieraan valtion virkamies.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

-----


6.

Laki

ampuma-aselain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 9 päivänä tammikuuta 1998 annetun ampuma-aselain (1/1998) 17 §:n 10 kohta ja 113 §:n 1 momentti ja

lisätään 17 §:ään uusi 11 kohta seuraavasti:

17 §
Soveltamisalaa koskevat poikkeukset

Tämä laki ei koske:


(10 kohta kuten HE)

11) tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehdyn sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä Schengenin yleissopimus, 40 tai 41 artiklassa tarkoitetuille vieraan valtion virkamiehille, mukaan lukien Islannin ja Norjan virkamiehille, kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisten vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta, tuontia, vientiä ja hallussapitoa, kun toiminta perustuu Schengenin yleissopimuksen mainituissa artikloissa tarkoitettuun tarkkailuun tai takaa-ajoon.

(Kuten HE)

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)


Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 1998

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Markus Aaltonen /sd

jäs. Satu Hassi /vihr

Esko Helle /vas

Sinikka Hurskainen /sd

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk

Ilkka Kanerva /kok

Antero Kekkonen /sd

Kimmo Kiljunen /sd

Sirpa Pietikäinen /kok

Jarmo Wahlström /vas

Ben Zyskowicz /kok

vjäs. Jorma Kukkonen /sd.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.