Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työsopimuslain 3 luvun 5 §:n ja merityösopimuslain 4 luvun 5 §:n muuttamisesta ( HE 222/2020 vp ): Asia on saapunut työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Asiasta on annettu seuraava lausunto: 

perustuslakivaliokunta  PeVL 22/2021 vp

Valiokunta on kuullut: 

• johtava asiantuntija  Seija  Jalkanen  - työ- ja elinkeinoministeriö
• erityisasiantuntija  Johanna  Ylitepsa  - työ- ja elinkeinoministeriö
• neuvotteleva virkamies  Ulla  Westermarck  - Valtion työmarkkinalaitos
• lakimies  Juho-Heikki  Leppänen  - Akavan Erityisalat
• lakimies  Satu  Tähkäpää  - Insinööriliitto IL ry
• lakimies  Jenni  Nisametdin  - Kemianteollisuus ry
• työmarkkinajohtaja  Eero  Lindström  - Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
• työmarkkinapäällikkö  Reima  Lehtonen  - Metsäteollisuus ry
• lakimies  Suvi  Vilches  - Palvelualojen ammattiliitto PAM ry
• neuvottelujohtaja  Pasi  Vuorio  - Palvelualojen työnantajat PALTA ry
• päälakimies  Timo  Koskinen  - Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
• juristi  Hannele  Fremer  - STTK ry
• yhteiskunta-asioiden päällikkö  Vesa  Vuorenkoski  - Akava ry
• lainopillinen asiamies  Mikko  Nyyssölä  - Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
• asiantuntija  Albert  Mäkelä  - Suomen Yrittäjät ry
• lakimies  Meri  Listenmaa  - Teollisuusliitto ry
• puheenjohtaja  Juri  Aaltonen  - Toimihenkilöliitto ERTO ry
• työelämäasioiden päällikkö  Jaana  Meklin  - Ylemmät toimihenkilöt YTN ry
• oikeustieteen tohtori  Jaana  Paanetoja 
• markkinointijohtaja  Peter  Vesterbacka 

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• oikeusministeriö
• Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
• Suomen Merimies-Unioni SMU ry
• Suomen Varustamot ry

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsopimuslakia ja merityösopimuslakia. Kummassakin laissa kilpailukieltosopimuksia koskevaa säännöstä muutettaisiin siten, että työnantajan velvollisuus maksaa kilpailukieltosopimuksesta korvausta työntekijälle laajennettaisiin koskemaan kaikkia kilpailukieltosopimuksia. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi korvauksen maksamisajankohdasta ja työnantajan oikeudesta irtisanoa kilpailukieltosopimus. 

Esitys liittyy pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman toteuttamiseen.  

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022. 

Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan työsopimuslain ja merityösopimuslain kilpailukieltosopimuksia koskevien pykälien muuttamista siten, että työnantajan velvollisuus maksaa kilpailukieltosopimuksesta korvausta työntekijälle laajennetaan koskemaan kaikkia kilpailukieltosopimuksia. Tällä hetkellä korvausvelvollisuus koskee vain yli kuuden kuukauden pituisia kilpailukieltosopimuksia. 

Esityksen tavoitteena on vähentää laissa säädettyjen edellytysten vastaisia kilpailukieltosopimuksia erityisesti ennaltaehkäisemällä niiden tekemistä. Korvausvelvollisuuden arvioidaan esityksen mukaan tehokkaasti rajoittavan perusteettomien kilpailukieltosopimusten tekemistä. Samalla säilytetään kuitenkin myös mahdollisuus kilpailukieltojen käyttöön silloin, kun ne ovat laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti perusteltuja.  

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina jäljempänä esitettävin huomioin. 

Korvausvelvollisuus

Kilpailukieltosopimuksia koskevaa työsopimuslain 3 luvun 5 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään säännökset työnantajan velvollisuudesta maksaa työntekijälle korvausta kilpailukieltosopimuksessa sovitulta rajoitusajalta, korvauksen määrästä ja korvauksen maksamisajankohdasta. Korvauksen suuruus riippuu työntekijän palkasta ja kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan (aika, jonka kilpailukieltosopimus työsuhteen päättymisen jälkeen on voimassa) pituudesta. Jos kilpailukieltosopimuksessa on sovittu enintään kuuden kuukauden rajoitusajasta, korvaus on 40 % työntekijän palkasta vastaavalta ajalta. Jos sovittu rajoitusaika on yli kuusi kuukautta, korvaus on koko rajoitusajalta 60 % palkasta. Korvauksen määrän porrastamisen tarkoituksena on ohjata lyhyempien kilpailukieltosopimusten tekoon.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa korvausvelvollisuuden asettamisen tarkoituksenmukaisuus kyseenalaistettiin, uusien taloudellisten rasitteiden asettamista yrityksille kritisoitiin ja korvausvelvollisuuden suuruutta pidettiin kohtuuttomana. Toisaalta korvausvelvollisuutta pidettiin myös perusteltuna mutta riittämättömänä. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksessä esitettyyn arvioon korvausvelvollisuudesta tehokkaana keinona ennaltaehkäistä perusteettomien kilpailukieltosopimusten tekemistä. Korvausvelvollisuuden voidaan perustellusti olettaa vähentävän sellaisten kilpailukieltosopimusten käyttöä, joilla ei ole yrityksen ydintoiminnan kannalta olennaista taloudellista arvoa, kuten silloin, kun kilpailukieltosopimuksen käyttö ei tosiasiassa liity liikesalaisuuden suojaamiseen. Korvauksen tason suhteen voidaan hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla pitää perusteltuna, ettei sen osalta merkittävästi poiketa keskeisissä kilpailijamaissa käytössä olevista korvaustasoista, jolloin myös todennäköisesti voidaan välttää se, että muutoksella olisi olennaisia vaikutuksia yritysten sijoittautumiseen Suomeen.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousi esiin myös näkemys siitä, että korvausta tulisi maksaa vain silloin, kun kilpailukieltosopimuksen ehdot estävät uudelleentyöllistymisen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tältä osin perusteltuna esityksessä valittua lähtökohtaa, jonka mukaan korvaus ei ole vahingonkorvauksen luonteista vaan kaavamainen, kilpailukieltosopimuksen tekemiseen ja siihen liittyvään sidonnaisuuteen perustuva korvaus. Käytännössä on hyvin tapauskohtaista ja erittäin vaikeaa arvioida, mitkä ovat kunkin kilpailukieltosopimuksen vaikutukset työntekijän toimintamahdollisuuksiin työsuhteen ja myöhemmin rajoitusajan aikana. 

Kilpailukieltosopimuksen irtisanominen

Hallituksen esityksen mukaan kilpailukieltosopimus voidaan tehdä enintään vuodeksi kuten nykyäänkin. Sellaisia tilanteita varten, joissa olosuhteet ja kilpailukieltosopimuksen tarve muuttuvat työsuhteen aikana, ehdotetaan esityksessä säädettäväksi nimenomaisesti siitä, että työnantajalla on oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus. Tällöin noudatettava irtisanomisaika on vähintään kolmasosa kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan pituudesta. Irtisanomisajan on kuitenkin aina oltava vähintään kaksi kuukautta. Työnantaja ei kuitenkaan voi irtisanoa kilpailukieltosopimusta enää sen jälkeen, kun työntekijä on jo irtisanoutunut työsuhteestaan.  

Asian käsittelyn aikana nostettiin esiin kysymys siitä, tuleeko työnantajalla olla oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus myös työsuhteen päättämisen jälkeen. Valiokunta toteaa, että kilpailukieltosopimuksen irtisanomisessa on kyse siitä, että työnantaja irtisanoo sellaisen työntekijää sitovan sopimusvelvoitteen, joka on voimassa työnantajan hyväksi. Vaikka kilpailukieltosopimus koskee vain työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa, voi kilpailukielto kuitenkin jo työsuhteen aikana vaikuttaa työntekijän toimintaan ja toimintamahdollisuuksiin. Irtisanomisaika on perusteltu sen vuoksi, etteivät työantajat tekisi kilpailukieltosopimuksia varmuuden vuoksi, koska niistä irtautuminen olisi kustannuksetonta vielä siinäkin vaiheessa, kun työntekijä on irtisanoutunut työsuhteesta. Myös työntekijän perusteltuja odotuksia on syytä suojella. Työntekijän kannalta on esimerkiksi ongelmallista, jos työnantaja irtisanoo kilpailukieltosopimuksen ilman irtisanomisaikaa vielä siinä vaiheessa, kun työntekijä on irtisanoutunut ja kilpailukieltosopimuksen vuoksi ja sen mukaiseen korvaukseen nojautuen sopinut aloittavansa uudessa työssä kilpailukieltosopimuksen mukaisen rajoitusajan jälkeen. 

Siirtymäsäännökset ja taannehtiva sääntely

Kilpailukiellosta johtuvaa korvausvelvollisuutta koskevan sääntelyn ehdotetaan tulevan sovellettavaksi myös olemassa oleviin, ennen uuden lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin vuoden siirtymäajan kuluttua. Lainsäädännöstä seuraa siten velvollisuus maksaa korvausta myös ennen lain voimaantuloa sovituista kilpailukieltosopimuksista vuoden siirtymäajan kuluttua. Ehdotettavan lain voimaantulon jälkeisen vuoden ajan näihin ennen lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin sovelletaan edelleen nykyistä sääntelyä. Perustuslakivaliokunta on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa ( PeVL 22/2021 vp ) arvioinut ehdotettua voimassa oleviin kilpailukieltosopimuksiin taannehtivasti puuttuvaa sääntelyä perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kannalta. 

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteen pysyvyyttä, mutta kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi. Sopimusten sitovuus ja pysyvyys kytkeytyvät osapuolten perusteltujen odotusten suojaamiseen. Perustuslakivaliokunta toteaa edelleen, että sen käytännössä perusteltujen odotusten suojaan on tulkittu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimuspuolten oikeusasemaa.  

Hallituksen esityksessä lain soveltamista myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin perustellaan sillä, ettei työntekijöitä aseteta korvauksen suhteen erilaiseen asemaan riippuen siitä, onko kilpailukieltosopimuksesta sovittu ennen vai jälkeen lain voimaantulon. Taannehtivaa soveltamista pidetään esityksen mukaan perusteltuna myös sen vuoksi, että sillä edistetään perustuslain 18 §:ssä turvattua jokaisen oikeutta lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Korvausvelvollisuuden ulottamisen ennen lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin arvioidaan esityksessä todennäköisesti vähentävän laissa säädettyjen edellytysten vastaisten toimeentulon hankkimisen vapautta rajoittavien kilpailukieltosopimusten määrää niihin liittyvien uusien kustannusten vuoksi.  

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että ehdotukselle korvaussääntelyn taannehtivasta soveltamisesta on esitetty hyväksyttäviä perustuslain 6 ja 18 §:ään kytkeytyviä perusteita. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta merkityksellistä on perustuslakivaliokunnan mukaan, ettei ehdotetuilla muutoksilla ole vaikutusta ennen lain voimaantuloa sovittujen kilpailukieltosopimusten pätevyyteen vaan ainoastaan kilpailukiellosta johtuvaan korvaukseen ja että uutta sääntelyä sovelletaan olemassa oleviin sopimuksiin vasta, kun lain voimaantulosta on kulunut vuosi. Samoin merkitystä on siirtymäkautta koskevalla sääntelyllä, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ilman irtisanomisaikaa irtisanoa ennen lain voimaantuloa sovittu kilpailukieltosopimus vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Edellä oleviin perusteluihin viitaten työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää valittua sääntelyratkaisua tarkoituksenmukaisena. 

Lopuksi

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa lopuksi, että kattavampi tilasto- tai tutkimustieto kilpailukieltosopimusten yleisyydestä Suomessa on tarpeen. Valiokunta painottaa, että lainsäädäntömuutosten vaikutuksia ja kilpailukieltojen käyttöä tulee seurata aktiivisesti lain voimaantulon jälkeen ja tarvittaessa toimenpiteisiin mahdollisten epäkohtien korjaamiseksi tulee ryhtyä ripeästi. Valiokunta esittää, että hallitukselta edellytetään selvitystä lainsäädännön vaikutuksista vuoden 2023 loppuun mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 222/2020 vp sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy yhden lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

Valiokunnan lausumaehdotus 

Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa selvityksen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle lainsäädännön vaikutuksista vuoden 2023 loppuun mennessä. 

Helsingissä 14.10.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Aino-Kaisa  Pekonen  /vas   

varapuheenjohtaja  Katja  Taimela  /sd   

jäsen  Kim  Berg  /sd   

jäsen  Bella  Forsgrén  /vihr   

jäsen  Atte  Kaleva  /kok   

jäsen  Tuomas  Kettunen  /kesk   

jäsen  Rami  Lehto  /ps   

jäsen  Niina  Malm  /sd   

jäsen  Hanna-Leena  Mattila  /kesk   

jäsen  Anders  Norrback  /r   

jäsen  Ilmari  Nurminen  /sd   

jäsen  Arto  Satonen  /kok   

jäsen  Ruut  Sjöblom  /kok   

jäsen  Riikka  Slunga-Poutsalo  /ps   

varajäsen  Mikko  Lundén  /ps   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

istuntoasiainneuvos   Miika   Suves   

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsopimuslakia ja merityösopimuslakia. Kummassakin laissa kilpailukieltosopimuksia koskevaa säännöstä muutettaisiin siten, että työnantajan velvollisuutta maksaa kilpailukieltosopimuksesta korvausta työntekijälle laajennettaisiin koskemaan kaikkia kilpailukieltosopimuksia. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi korvauksen maksamisajankohdasta ja työnantajan oikeudesta irtisanoa kilpailukieltosopimus. 

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät ole olleet yksimielisiä esitetyn muutoksen vaikutuksista ja tarpeellisuudesta. Yhtäältä korvausvelvollisuuden asettamisen tarkoituksenmukaisuus kyseenalaistettiin, uusien taloudellisten rasitteiden asettamista yrityksille kritisoitiin ja korvausvelvollisuuden suuruutta pidettiin kohtuuttomana. Toisaalta korvausvelvollisuutta pidettiin myös perusteltuna mutta riittämättömänä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousi esiin myös näkemys siitä, että korvausta tulisi maksaa vain silloin, kun kilpailukieltosopimuksen ehdot estävät uudelleentyöllistymisen. 

Esityksen tavoitteena on vähentää laissa säädettyjen edellytysten vastaisia kilpailukieltosopimuksia erityisesti ennaltaehkäisemällä niiden tekemistä. Nyt kuitenkin hallituksen esitys voi johtaa siihen, että lain edellytykset täyttäviäkin ja yritykselle tarpeellisia sopimuksia voi jäädä tekemättä kustannusten pelossa. Tämä voi myös vaikuttaa yritysten halukkuuteen palkata uutta osaavaa työvoimaa, mikä osaltaan heikentää yritysten kilpailukykyä kehittyvillä markkinoilla. 

Esityksessä ei myöskään kiinnitetä riittävästi huomiota lain muutosten puolueettomaan seurantaan, mikä voi johtaa tulevaisuudessa yksipuolisiin näkemyksiin lain vaikuttavuudesta. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä tunnistaa yhtäältä yritysten tarpeen suojella liikesalaisuuksiaan sekä toisaalta sen, että kaavamaisesti työsopimuksiin lisätyt kilpailukieltosopimukset voivat perusteettomasti hankaloittaa työntekijöitä vaihtamasta työpaikkaa, mikäli kilpailukieltosopimuksen ehdot on määritelty niin epämääräisesti, että käytännössä minkä tahansa saman alan työn vastaanottaminen olisi mahdollista tulkita kilpailukiellon rikkomiseksi. Valiokuntaryhmä kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että perusteeton ja tarpeettoman laajaksi määritelty kilpailukieltosopimus on tälläkin hetkellä pätemätön. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoo, että hallituksen esityksessä on kyse asiasta, johon pitäisi ensisijaisesti löytää yhteisymmärrys työmarkkinajärjestöjen kesken ja vasta tämän jälkeen tuoda asia eduskunnan päätettäväksi. Nyt näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan asia on tuotu eduskunnan päätettäväksi huonosti valmisteltuna ja riitaisena. Tarpeettomien sekä tarpeettoman laajojen kilpailukieltosopimusten välttäminen on ensisijaisesti työmarkkinajärjestöjen edunvalvontakysymys. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsookin, ettei asiasta ole tarkoituksenmukaista päättää hallituksen sanelemana tällä valmistelulla, kun asiassa kuullut työmarkkinajärjestöt ja asiantuntijat ovat hyvin erimielisiä arvioissaan sääntelyn tarpeellisuudesta ja vaikutuksista. Parempi vaihtoehto on ottaa asiassa aikalisä, palata neuvottelupöytiin ja tuoda eduskunnan päätettäväksi uusi esitys, kun työmarkkinajärjestöt ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kuinka ongelma tulisi ratkaista. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hylätään. 

Helsingissä 14.10.2021

Rami  Lehto  /ps   

Riikka  Slunga-Poutsalo  /ps   

Mikko  Lundén  /ps   

Hallituksen esityksessä ( HE 222/2020 vp ) ehdotetaan muutettavaksi työsopimuslakia ( 55/2001 ) sekä merityösopimuslakia ( 756/2011 ) siten, että mainituissa laeissa säädettäisiin tarvittavat muu-tostarpeet kilpailukieltosopimusten käytön edellytysten tiukentamiseksi.  

Hallituksen esitys on sinällään kannatettava. Hallituksen esitykseen on kuitenkin jäänyt joitain valuvikoja, joita valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tullut ilmi.  

Hallituksen esitys ei mahdollista työnantajalle mahdollisuutta irtisanoa kilpailukieltosopimusta, mikäli työntekijä on päättänyt työsopimuksen. Tämä johtaa käytännössä kohtuuttomiin tilantei-siin, joissa työnantaja on velvollinen maksamaan kilpailukieltosopimukseen perustuvaa korvausta esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa työntekijä oma-aloitteisesti ei edes siirry käytännössä kilpailevan työnantajan palvelukseen. 

Käytännössä tämä muodostuisi työnantajalle ylimääräiseksi taloudelliseksi rasitteeksi tilanteessa, jossa kilpailukieltosopimuksen noudattaminen ei olisi tarkoituksenmukaista. Tämä voi johtaa työnantajan kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen. 

Hallituksen esitys ei sisällä perusteluita sen osalta, miksi valittuun sääntelymalliin on lausuntopa-lautteesta huolimatta päädytty. Käytännössä valittu sääntelymalli ei riittävällä tavalla varmista, että muuttuneet olosuhteet voidaan ottaa tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon.  

Kokoomuksen valiokuntaryhmä katsoo edellä mainituista syistä, että esitystä on perusteltua muuttaa siten, että työnantajalla olisi mahdollisuus irtisanoa kilpailukieltosopimus myös tilanteissa, joissa työntekijä on päättänyt työsopimuksen omasta aloitteestaan. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että 1. ja 2. lakiehdotus hyväksytään muutettuina (Vastalauseen muutosehdotukset). 

1. 

Laki 

työsopimuslain 3 luvun 5 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan työsopimuslain ( 55/2001 ) 3 luvun 5 §, sellaisena kuin se on osaksi laissa 597/2018 , seuraavasti:  

2. 

Laki 

merityösopimuslain 4 luvun 5 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan merityösopimuslain ( 756/2011 ) 4 luvun 5 §, sellaisena kuin se on osaksi laissa 608/2018 , seuraavasti:  

Helsingissä 14.10.2021

Arto  Satonen  /kok   

Atte  Kaleva  /kok   

Ruut  Sjöblom  /kok