Eduskunta on 23 päivänä lokakuuta 1997 lähettänyt työasiainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen 178/1997 vp työvoimapoliittisen järjestelmän uudistamiseen liittyväksi lainsäädännöksi.

Työasiainvaliokunta on käsitellyt hallituksen esityksen yhteydessä lakialoitteen 33/1995 vp (Mikko Elo /sd ym.) laiksi työllisyyslain muuttamisesta, joka on lähetetty valiokuntaan 12 päivänä lokakuuta 1995.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat antaneet asiasta lausunnon (PeVL 32/1997 vp ja StVL 12/1997 vp). Lausunnot on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Valiokunta on järjestänyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanssa yhteiskuulemistilaisuuden, jossa ovat olleet kuultavina ministeriöiden, Kansaneläkelaitoksen, Suomen Kuntaliiton, työmarkkina- ja yrittäjäjärjestöjen sekä työttömien yhdistyksen edustajat.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- työministeri Liisa Jaakonsaari, hallitusneuvos Harri Skog, neuvotteleva virkamies Marja Rantakaulio-Okkeri ja ylitarkastaja Pasi Järvinen, työministeriö

- vanhempi hallitussihteeri Hannu Hakkola, sosiaali- ja terveysministeriö

- toimeentuloturvapäällikkö Elise Kivimäki, Kansaneläkelaitos

- erityisasiantuntija Jaakko Meller, Suomen Kuntaliitto

- apulaistoimistonjohtaja Anna Viitanen, Helsingin Itäkeskuksen työvoimatoimisto

- sosiaalityöntekijä Pekka Kinnunen, Oulun kaupunki

- vastaava työllisyyssihteeri Juha Laine, Porin kaupunki

- toimistonjohtaja Kalevi Lipponen, Porin työvoimatoimisto

- koulutus- ja työvoimapoliittinen sihteeri Heikki Liede, Akava

- tutkija Kari Hämäläinen, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA

- sosiaalisihteeri Terttu Manelius, Invalidiliitto

- puheenjohtaja Matti Huotari, Kuhmon työttömien yhdistys

- tutkimusjohtaja Tuire Santamäki-Vuori, Palkansaajien tutkimuslaitos

- työvoimapoliittinen asiamies Martti Huttunen, Palvelutyönantajat

- johtaja Seppo Niininen, Rakennusalan työttömyyskassa

- ekonomisti Erkki Laukkanen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

- ohjelmajohtaja Auli Valle, Suomen Punainen Risti

- johtaja Kimmo Kemppainen, Suomen Yrittäjät

- osastopäällikkö Kyösti Ropponen, Teollisuuden ja työnantajain Keskusliitto TT

- asiamies Leila Kurki, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK

- hallituksen jäsen Eija-Helena Kettunen, Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö TVY

- tutkimusjohtaja Pasi Holm, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT

- toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kunnas, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto

- professori Niklas Bruun

- toiminnanohjaaja Kari Itkonen.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työvoimapalvelulakia, työllisyyslakia, työmarkkinatuesta annettua lakia ja työttömyysturvalakia. Työvoimapoliittinen järjestelmä uudistettaisiin siten, että eri toimenpiteiden yhteensopivuus paranee, työllisyysvaikutukset tehostuvat ja työmarkkinoiden toimivuus paranee.

Työllisyyslaista ehdotetaan kumottavaksi työllistymissuunnitelmaa koskeva säännös. Työllistymissuunnitelman korvaavasta työnhakusuunnitelmasta säädettäisiin työvoimapalvelulaissa.

Työvoimapalvelulakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset yhteistyöstä työttömän työnhakijan kanssa. Yhteistyöllä tarkoitetaan työnhakusuunnitelman laatimista ja uudistamista sekä määräaikaisia työnhakuhaastatteluja. Ehdotuksen mukaan työttömällä työnhakijalla olisi toisaalta oikeus työnhakusuunnitelmaan ja toisaalta velvollisuus osallistua työnhakusuunnitelman tekemiseen ja työnhakuhaastatteluihin.

Työmarkkinatukilain muutoksista osa kohdistuu enimmäismäärän työttömyyspäivärahaa tai 500 päivää työmarkkinatukea saaneisiin henkilöihin. Työmarkkinatukilakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että edellä mainituille henkilöille ilman työsuhdetta tapahtuvan työharjoittelun vaihtoehtona olisi uusi työsuhteen ajalta maksettava tukimuoto, työllistämistuesta ja työmarkkinatuesta muodostettava tuki (yhdistelmätuki). Yhdistelmätuessa työttömän työmarkkinatuki voitaisiin maksaa työnantajalle. Työnantajina voisivat toimia yhdistykset, kotitaloudet, kunnat, kuntayhtymät ja yritykset. Lisäksi edellä mainituille pitkäaikaistyöttömille ehdotetaan työharjoittelun ajalta maksettavaksi matka- ja muista ylläpitokustannuksista korvausta (ylläpitokorvaus), joka vastaisi työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ajalta maksettavaa korvausta.

Lisäksi ehdotetaan, että työstä ja työvoimapoliittisista toimenpiteistä kieltäytymisestä tai eroamisesta ilman hyväksyttävää syytä taikka muista työmarkkinarikkeistä asetettavia korvauksettomia määräaikoja ja työssäolovelvoitetta pidennetään. Työllisyyslain kunnille maksettavaa työllistämistukea koskevaa säännöstä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että normaalin työllistämistuen suuruuden kytkentä työttömyysturvalain mukaiseen peruspäivärahaan poistetaan.

Esitys liittyy valtion vuoden 1998 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 1998 alusta.

Lakialoitteeseen 33/1995 vp sisältyvässä lakiehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi työllisyyslakia siten, että työllistymissuunnitelma olisi laadittava alle 20-vuotiaille työnhakijoille viipymättä näiden ilmoittauduttua työvoimatoimistoon. Lisäksi alle 20-vuotiaille olisi taattava oikeus työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikkaan.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Työvoimapalvelut

Työvoimapoliittisen järjestelmän uudistamisen keskeisenä tavoitteena on työnhakemisen tehostaminen ja työttömien työnhakuvalmiuksien vahvistaminen. Työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet ehdotetaan määriteltäviksi laissa. Tarkoituksena on ottaa käyttöön määräaikaiset työnhakuhaastattelut, työnhakukirja, osaamiskartoitukset, työnhakukoulutus ja työnhakusuunnitelma. Tavoitteiden toteuttamiseksi ja työvoimatoimistojen palvelujen parantamiseksi asiakaspalveluhenkilöstöä lisätään.

Valiokunnan mielestä uudistuksen on parannettava sekä työnhakijoiden että työnantajien palvelua. Käyttöön otettavien uusien toimintatapojen, mm. määräaikaisten työnhakuhaastattelujen, tarkoitus jää toteutumatta ja toimet koetaan kielteisinä, elleivät ne paranna työllistymistä. Työvoimaviranomaisten voimavarat eivät riitä uudistuksen tavoitteiden toteuttamiseen ellei toimenpiteitä kohdisteta tarkoituksenmukaisesti palvelujen käyttäjien yksilöllisten tarpeiden mukaisesti ja toimintatapoja kehitetä ja tehosteta.

Työvoimatoimistot ovat lisänneet työnantajien palveluja ja niihin on panostettava edelleen lisää voimavaroja, koska uudet työpaikat syntyvät erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joiden työvoimapalvelujen tarve on suuri. Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 1998 (HE 100/1997 vp) selostetaan työnantajien ja työnhakijoiden työvoimapalveluiden laadullista ja sisällöllistä kehittämistä. Valiokunta suhtautuu myönteisesti esitettyihin uudistusehdotuksiin.

Käyttöönotettavaksi ehdotettu yhdistelmätuki asettaa työvoimapalveluille uusia vaatimuksia. Yhdistelmätuki on tarkoitettu hyvin pitkään työttöminä olleille työnhakijoille, joista useat ovat syrjäytyneet yhteiskunnasta ja työelämästä. Yhdistelmätuki voidaan maksaa työnantajalle, joka työllistää pitkäaikaistyöttömän. Työnantajina voivat olla yritysten lisäksi yhdistykset, kotitaloudet, kunnat ja kuntayhtymät. Uudistuksen yhteydessä on korostettu ns. kolmannelle sektorille, eli voittoa tuottamattomiin yhteisöihin, syntyviä työpaikkoja. Erityisesti uudet työnantajat ja kolmas sektori tarvitsevat hyvin toimivia työvoimapalveluja, jotta yhdistelmätuella voidaan luoda työpaikkoja pitkäaikaistyöttömille ja sitä kautta saada heidät työllistymään avoimille työmarkkinoille.

Yhdistelmätuki ja valtion työllistämispalvelun lakkauttaminen

Yhdistelmätuen rahoittamiseksi on tarkoitus lakkauttaa valtion työllistämispalvelu ja työllisyyspoliittinen rakennetuki. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lausunnossaan työllistämispalvelun loppumisen johtavan jopa väliaikaiseen työtilaisuuksien vähenemiseen kolmannella sektorilla. Kyseessä voivat olla mm. työttömien omatoimisen toiminnan muodot, joiden keskeytymistä sosiaali- ja terveysvaliokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena.

Valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä ehdotetaan työttömien aloitteellisuuden tukemiseen tarkoitettujen määrärahojen lisäämistä ja käyttömahdollisuuksien laajentamista siten, että työttömien yhdistysten vetäjiä voitaisiin palkata yhdistyksiin maksamalla vetäjien palkkakustannukset kokonaisuudessaan. Lakkautettaessa työllisyyspoliittinen rakennetuki ehdotetaan perustettavaksi paikallisten hankkeiden työllisyyspoliittinen rakennetuki, jonka määrärahoina arvioidaan käytettävän 60 miljoonaa markkaa.

Valiokunta korostaa sitä, että työvoimapoliittisen järjestelmän uudistus on toteutettava siten, ettei sillä ole epätarkoituksenmukaisia seurauksia nykyisille toimintamuodoille.

Yhdistelmätuki ja perustoimeentulon taso

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että työmarkkinatukilain 2 §:n 2 momentissa ja 2 a luvussa ehdotetulla järjestelyllä, jossa pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuki maksetaan työnantajalle, voi olla välillistä vaikutusta työttömyyden aikaisen perustoimeentulon turvan tasoon. Tältä ajalta työtön saa työ- tai oppisopimuksen perusteella palkkaa. Hallituksen esityksestä käy selville, että työmarkkinatuella voitaisiin korvata pitkään työttömänä olleen henkilön palkkauskustannukset kokonaisuudessaan.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että laissa ei nimenomaan säädetä työttömälle työ- tai oppisopimussuhteessa maksettavan palkan suuruudesta. Hallitusmuodon 15 a §:n 2 momentin kannalta on välttämätöntä, että palkka vastaa vähintään työmarkkinatukea. Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että työasiainvaliokunta selvittää, sisältävätkö esimerkiksi työttömyysturvalain 7 a §:n (ja työmarkkinatukilain 20 §:n) säännökset käytännössä riittävät takeet edellä mainitun perustuslaista seuraavan vaatimuksen täyttymiselle.

Työasiainvaliokunta toteaa, että ehdotetun työmarkkinatukilain 12 a §:n 1 momentin mukaan työmarkkinatuki voidaan maksaa työnantajalle, joka tekee työmarkkinatukeen oikeutetun työttömän kanssa työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetun työsopimuksen tai oppisopimuskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun oppisopimuksen. Oppisopimuksesta annetun lain 19 §:n mukaan oppisopimukseen sovelletaan mm., mitä työsopimuslain 17 §:ssä säädetään. Pykälän mukaan työnantajan on maksettava työsuhteessa olevalle työntekijälle työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Kokoaikatyöstä maksettava palkka on vähimmilläänkin lähes kaksi kertaa työmarkkinatuen suuruinen.

Osa-aikatyöstä henkilöllä on työmarkkinatuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin ja työttömyysturvalain 7 a §:n 1 momentin mukaan pätevä syy kieltäytyä, jos työstä saatava palkka jäisi pienemmäksi kuin työttömyysaikainen työmarkkinatuki. Työmarkkinatuen suuruisella palkalla työn vastaanottovelvollisuus on olemassa vain, jos työn vastaanottamisesta ei aiheudu lainkaan kustannuksia. Jos työn vastaanottamisesta aiheutuu esimerkiksi matkakustannuksia, osa-aikatyön palkan tulee ylittää työmarkkinatuen määrä vähintään työn vastaanottamisesta aiheutuvien kustannusten määrällä.

Korvaus ylläpito- ja majoituskustannuksista

Hallituksen esityksessä ehdotetaan työmarkkinatuesta annettuun lakiin lisättäväksi uusi 11 a §, jossa säädetään työmarkkinatuen saajalle maksettavista työharjoittelun aikaisista matka-, ylläpito- ja majoittumiskustannusten korvauksista. Pykälän viittaussäännöksen johdosta ylläpitokorvaus määräytyy voimassa olevan lain 10 §:n 2 momentin perusteella asetuksella.

Perustuslakivaliokunta katsoo, että tällä korvauslajilla on niin kiinteä yhteys hallitusmuodon 15 a §:n 2 momentissa tarkoitetun perusoikeuden toteutumiseen, että perussäännökset siitä on välttämätöntä antaa lain tasolla.

Työasiainvaliokunta toteaa, että mainituista korvauksista säädetään laintasoisesti työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa. Laissa on seuraavat perussäännökset korvauksista:

― 22 § korvausta koskevan päätöksen muodosta,

― 23 § muutoksenhausta,

― 24 § maksamismenettelystä ja päivien enimmäismäärästä, joilta ylläpitokorvausta maksetaan,

― 25 § maksamisen lakkauttamisesta,

― 28 § ulosmittauskiellosta ja takaisinperinnästä ja

― 29 § veronalaisuudesta.

Ylläpito- ja majoituskorvauksen markkamääristä säädetään asetuksen tasoisesti.

Perustuslakivaliokunta on perusoikeusuudistusta koskevassa lausunnossaan (PeVM 25/1994 vp) lausunut hallitusmuodon 15 a §:n 2 momentin osalta, että perustoimeentuloturvan järjestämiseen tarvitaan käytännössä perustuslakia alemmanasteista lainsäädäntöä, joka sisältää säännökset tukimuodoista, niiden saamisedellytyksistä ja tarveharkinnasta sekä menettelymuodoista.

Ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan viimeksi mainitun lausunnon ja nykyiset laintasoiset säännökset työasiainvaliokunta katsoo, ettei hallituksen esitystä ole perusteltua syytä muuttaa. Ratkaisuun on vaikuttanut myös se, että eduskunta on hyväksynyt työasiainvaliokunnan mietinnössä (TyVM 14/1996 vp) ehdotetun ponsilausuman, jossa edellytetään selvitettäväksi ylläpito- ja majoituskorvauksia koskevien säädösten epäkohdat ja säännösten muuttamista nykyistä joustavammiksi, oikeudenmukaisemmiksi ja työllistymistä edistäviksi. Tämän selvitystyön yhteydessä on arvioitava myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetty huomautus ja tarvittaessa siirrettävä lakiin nykyiset alemman tasoiset säännökset.

Korvauksettomat määräajat ja oikeusturva

Korvauksettomien määräaikojen ja työssäolovelvoitteiden pidentäminen korostaa työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen saajan oikeusturvan tarvetta. Hyväksyessään hallituksen esityksen laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi eduskunta hyväksyi lausuman, jossa edellytettiin tarkistettavaksi voimassa oleviin eri lakeihin ja asetuksiin sisältyvät valitusmenettelysäännökset hallintokäyttölain tarkoituksen ja periaatteiden toteuttamiseksi. Tämän mukaisesti ollaan valmistelemassa lainsäädäntöä, joka poistaisi sosiaalivakuutusasioiden ja muiden hallintolainkäyttöasioiden käsittelyssä olevia perusteettomia eroavuuksia. Lisäksi tarkoituksena on parantaa asianosaisen oikeusturvaa mm. laajentamalla mahdollisuuksia suulliseen käsittelyyn. Muutoksia tultaneen ehdottamaan työttömyysturvalautakunnassa noudatettavaan menettelyyn sen käsitellessä työttömyyspäiväraha- ja työmarkkinatukipäätöksiä koskevia valituksia.

Työttömyysturvalain 7 §:ssä säädetään velvollisuus ottaa vastaan työtä. Pykälän 1 momentissa säädetään edellytyksistä, joiden perusteella työttömyyspäivärahaoikeuden menettää. Edellytyksenä on mm. se, että henkilö ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta työviranomaisen osoittamaa tai hänelle muuten yksilöidysti tarjottua lakon, työsulun tai saarron piiriin kuulumatonta työtä. Momenttia on täsmennetty työtarjouksen yksilöinnin osalta vuonna 1990 voimaan tulleella lailla. Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys (HE 152/1997 vp), jossa ehdotetaan momenttiin tehtäväksi muita kuin työn yksilöintiä koskevia muutoksia. Esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta (PeVL 25/1997 vp) kiinnitti huomiota tältä osin lähinnä muutoksenhakumenettelyyn.

Työasiainvaliokunta toteaa, että työttömyysturvalain 7 §:n 1 momentti on työtarjouksen yksilöinnin osalta riittävän täsmällinen. Asian luonteesta johtuen eri osapuolten käsitykset tapahtumista saattavat poiketa toisistaan ja viranomaisten päätökset tai menettelytavat voivat herättää epäilyjä niiden oikeudenmukaisuudesta.Työvoimatoimikunta ja työvoimatoimisto antavat Kansaneläkelaitosta ja työttömyyskassaa sitovan lausunnon työttömyysturvan työvoimapoliittisista edellytyksistä mm. työttömyysturvalain 7 §:n osalta. Viranomaisten menettelytapoja on kehitettävä hakijan oikeusturvan edistämiseksi, koska lausunnoilla ja päätöksillä on etuuden hakijalle huomattava taloudellinen merkitys, eikä esim. lausunnosta saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Myös muutoksenhakutarve vähenee, jos päätöksentekomenettelyssä selvitetään tosiseikasto perusteellisesti sekä dokumentoidusti ja päätökset ovat riittävän selkeästi perusteltuja.

2. Laki työmarkkinatuesta annetun lain muuttamisesta

12 a § Työnantajalle maksettavan tuen edellytykset. Ehdotetun pykälän 4 momentissa on viittaussäännös työllisyysasetuksen 4 lukuun.

Saadun selvityksen mukaan tarkoituksena on antaa uusi työllisyysasetus. Uuden asetuksen lukujen numerointi poikkeaa nykyisestä ja valiokunta ehdottaa sen vuoksi viittaussäännöstä tarkistettavaksi.

17 § Työvoimapoliittisista toimenpiteistä kieltäytyminen ja 19 § Työvoimapoliittisen toimenpiteen keskeyttäminen. Nykyisen lain 17 §:n 1 momentissa säädetään määräajasta, jolta henkilölle ei makseta työmarkkinatukea hänen kieltäytyessään toistuvasti työvoimatoimiston tarjoamasta työharjoittelusta, ammatinvalinnanohjaus- tai kuntoutustoimenpiteistä tai muista kohtuullisiksi katsottavista työllistymistä edistävistä toimenpiteistä. Määräaikaa ehdotetaan pidennettäväksi kuudesta viikosta kahteen kuukauteen.

Voimassa olevan 19 §:n 1 momentin mukaan henkilö, joka ilman pätevää syytä keskeyttää tai joutuu omasta syystä keskeyttämään kohtuulliseksi katsottavan työharjoittelun tai ammatinvalinnanohjaus- tai kuntoutustoimenpiteen, ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen kuuden viikon ajalta keskeyttämisestä lukien. Korvauksetonta määräaikaa ehdotetaan pidennettäväksi kuudesta viikosta kahteen kuukauteen.

Perustuslakivaliokunta pitää perusoikeussuojaan liittyvistä syistä välttämättömänä täsmentää työmarkkinatukilakiehdotuksen 19 §:n 1 momenttiin sisältyvää edellytystä siitä, että asianomainen ilman pätevää syytä keskeyttää tai joutuu omasta syystä keskeyttämään ”muun kohtuulliseksi katsottavan työllistymistä edistävän toimenpiteen”.

Työvoimahallinnon käytössä on erilaisia hallinnon itsensä järjestämiä tai sen hankkimia työllistymistä edistäviä toimenpiteitä. Toimenpiteiden tyhjentävä luetteleminen lain kohdassa, jossa säädetään toimenpiteistä kieltäytymisen tai keskeyttämisen seuraamuksista, ei ole käytännössä mahdollista.

Työasiainvaliokunta ehdottaa 19 §:n 1 momentin täsmentämistä siten, että kohtuulliseksi katsottavan työllistymistä edistävän toimenpiteen pitää olla rinnastettava 6 §:ssä tarkoitettuun työharjoitteluun tai 11 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota ainoastaan 19 §:n 1 momenttiin. Koska ehdotetussa 17 §:n 1 momentissa on kyse työmarkkinatuen menetyksestä työvoimapoliittisista toimenpiteistä kieltäytymisen johdosta, työasiainvaliokunta ehdottaa vastaavan täsmennyksen tekemistä myös tähän säännökseen.

4. Laki työttömyysturvalain 13 ja 16 §:n muuttamisesta

13 § Oikeus peruspäivärahaan ja 16 § Palkansaajan oikeus ansioon suhteutettuun päivärahaan. Pykäliin ehdotetaan lisättäväksi säännökset siitä, ettei työmarkkinatuella tai yhdistelmätuella tuetuissa työ- tai oppisopimussuhteissa tehty työ täyttäisi työssäoloehtoa.

Hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta arvioi asiaa hallitusmuodon 5 §:n säännösten kannalta. Se katsoo, ettei sääntely ole helposti sovitettavissa yhteen pykälän 1 momentissa ilmaistun yleisen yhdenvertaisuusvaatimuksen kanssa. Esityksen voidaan luonnehtia tarkoittavan samanlaista kohtelua työmarkkinatuen piirissä olevien välillä mutta samalla erilaista kohtelua työsopimussuhteissa. Sitä ehdotuksen mukaista tilannetta, että työmarkkina- tai yhdistelmätuen avulla työllistyminen ei lainkaan kartuta työssäoloehtoa, voidaan kategorisuudessaan pitää ongelmallisena tällä tavoin työllistyvien motivaation kannalta. Koko järjestelmänkin kannalta työssäoloehdon kertymättömyyden ongelmallisuus tulee esille tapauksissa, joissa palkkaus koostuu myös muusta lähteestä kuin yhteiskunnan rahallisesta tuesta työantajalle. Etenkin siltä osin kuin työmarkkinatuella taikka yhdistelmätuella työ- tai oppisopimussuhteeseen palkatun henkilön työ on erityisluonteensa vuoksi rinnastettavissa esimerkiksi työhön perehdyttämiseen, työharjoitteluun tai työvoimapoliittiseen koulutukseen, erilaiseen kohteluun työssäoloehtoon nähden on riittävinä pidettäviä valtiosääntöoikeudellisia perusteita.

Perustuslakivaliokunta toteaa lopuksi, että sääntelyssä on syytä kiinnittää valtiosäännön kannalta huomiota yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Kokonaisuutena ehdotuksessa on kysymys uudesta työllistämiskeinosta, jollaisten luomista on jo hallitusmuodon 15 §:n 2 momentin perusteella pidettävä tärkeän yhteiskunnallisen intressin vaatimana.

Työasiainvaliokunta viittaa perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyihin näkemyksiin ja katsoo, että työssäoloehdon täyttyminen myös työmarkkinatuella tai yhdistelmätuella tuetuissa työ- tai oppisopimussuhteissa edistää pitkäaikaistyöttömien työllistymistä. Siksi valiokunta ehdottaa 13 §:n 2 momentin ja 16 §:n 2 momentin muuttamista siten, että momenteissa tarkoitettuun työssäoloaikaan luetaan kolmannes työstä, jonka palkkauskustannuksiin työnantaja on saanut työmarkkinatuesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa ja 2 a luvussa tarkoitettua tukea, kuitenkin enintään 16 kalenteriviikkoa.

Yhdistelmätuki on ensisijaisesti kohdistettava niihin yli 500 päivää työttömänä olleisiin, joilla on vain vähän työhistoriaa. Tuki on tarkoitettu työmarkkinoille paluun edistämiseksi, eikä sitä tule käyttää vain työttömyyspäivärahan uusimiseen tai lyhytkestoisena muun tukityöllistämisen jatkeena ansiopäivärahan uudistamistarkoituksessa.

Epäkohtien välttämiseksi ja soveltamiskäytännön yhdenmukaistamiseksi tuen myöntämisen yleisistä edellytyksistä on säädettävä asetuksella. Asetukseen on otettava käytännön ohjaamiseksi säännökset yhdistelmätuen tavoitteista ja tarkoituksesta, jotka ilmenevät hallituksen esityksen perusteluista. Asetuksella tai ministeriön määräyksin voidaan ohjata myös tuen kohdentumista erityisesti niihin yli 500 päivää työttömänä olleisiin, joilla ei ole lainkaan tai vain lyhytaikaista työssäoloa pitkittyneen työttömyytensä aikana.

Valiokunta ehdottaa, että lakialoite, jossa ehdotetaan muutettavaksi mm. työllisyyslain 17 §:ää, hylätään. Lakialoite tulee hylätä, koska valiokunta ehdottaa hallituksen esitykseen sisältyvän 3. lakiehdotuksen, jossa ehdotetaan sama pykälä kumottavaksi, hyväksymistä.

Edellä esitetyn perusteella työasiainvaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että 1., 3. ja 5. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina,

että 2. lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi 12 a, 17 ja 19 § muutettuina (Valiokunnan muutosehdotus),

että 4. lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi 13 ja 16 § muutettuina (Valiokunnan muutosehdotus) ja

että lakialoite 33/1995 vp hylätään.

2. Lakiehdotus

12 a §
Työnantajalle maksettavan tuen edellytykset

(1―3 mom. kuten HE)

Työnantajalle maksettavaan työmarkkinatukeen sovelletaan lisäksi, mitä työllisyyslaissa ja -asetuksessa (poist.) työnantajalle myönnettävästä työllistämistuesta säädetään, jollei tässä laissa tai sen nojalla asetuksella toisin säädetä. Työmarkkinatukea ei määrätä maksettavaksi työnantajalle, joka ei 1 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa ole sitoutunut maksamaan vähintään 23 §:n 1 momentissa tarkoitetun täysimääräisen työmarkkinatuen suuruista palkkaa työkyvyttömyysajalta, jolta tuen avulla työllistetty henkilö ei saa sairausvakuutuslain (364/1963) 19 §:n 1 momentissa olevan rajoituksen vuoksi päivärahaa tai saa muuta vastaavaa lakisääteistä korvausta tai työnantajalta muulla perusteella sairausajan palkkaa.

17 §
Työvoimapoliittisista toimenpiteistä kieltäytyminen

Henkilöllä, joka toistuvasti kieltäytyy työvoimatoimiston tarjoamista 6 tai 11 §:ssä tarkoitetuista taikka muista niihin rinnastettavista kohtuullisiksi katsottavista työllistymistä edistävistä toimenpiteistä, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen kahden kuukauden ajalta. Määräaika lasketaan siitä päivästä, jona kieltäytyminen on tapahtunut. Henkilöllä on aina oikeus kieltäytyä työssäkäyntialueensa ulkopuolella järjestettävästä työharjoittelusta menettämättä oikeuttaan työmarkkinatukeen.

(2 mom. kuten HE)

19 §
Työvoimapoliittisen toimenpiteen keskeyttäminen

Henkilöllä, joka ilman pätevää syytä keskeyttää tai joutuu omasta syystään keskeyttämään 6 §:ssä tarkoitetun työharjoittelun tai 11 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen tai muun niihin rinnastettavan kohtuulliseksi katsottavan työllistymistä edistävän toimenpiteen, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen kahden kuukauden ajalta keskeytymisestä lukien.

――――――――――――――

---

13 §
Oikeus peruspäivärahaan

――――――――――――――

Työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 24 lähinnä edellisen kuukauden aikana ( tarkastelujakso) ollut 43 kalenteriviikkoa sellaisessa työssä, jossa työaika kunakin kalenteriviikkona on ollut vähintään 18 tuntia tai jonka työsopimuksen mukainen säännöllinen työaika on tasoittumisjakson aikana ollut keskimäärin vähintään 18 tuntia kalenteriviikossa ja palkka työehtosopimuksen mukainen tai, jollei alalla ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkka vastaa vähintään peruspäivärahan 40-kertaista määrää kuukaudessa. Työssäoloehdon täyttymisessä voidaan henkilön pyynnöstä ottaa huomioon myös sellainen neljän peräkkäisen kalenteriviikon ajanjakso, jossa työaika on yhteensä vähintään 80 tuntia jakaantuneena kullekin viikolle. Työ voidaan lukea työssäoloehtoon vain kerran. Työssäoloehdon täyttymisessä otetaan huomioon työ, jota henkilö on tehnyt täytettyään 16 vuotta. Lisäksi työssäoloehtoon sovelletaan, mitä 16 §:n 3―5 momentissa säädetään. Tässä momentissa tarkoitettuun työssäoloaikaan luetaan kolmannes työstä, jonka palkkauskustannuksiin työnantaja on saanut työmarkkinatuesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa ja 2 a luvussa tarkoitettua tukea, kuitenkin enintään 16 kalenteriviikkoa.

――――――――――――――

16 §
Palkansaajan oikeus ansioon suhteutettuun päivärahaan

――――――――――――――

Työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 24 lähinnä edellisen kuukauden aikana ( tarkastelujakso) ollut 43 kalenteriviikkoa sellaisessa vakuutuksenalaisessa työssä, jossa työaika kunakin kalenteriviikkona on ollut vähintään 18 tuntia tai jonka työsopimuksen mukainen säännöllinen työaika on tasoittumisjakson aikana ollut keskimäärin vähintään 18 tuntia kalenteriviikossa ja palkka työehtosopimuksen mukainen tai, jollei alalla ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkka vastaa vähintään peruspäivärahan 40-kertaista määrää kuukaudessa. Työssäoloehdon täyttymisessä voidaan henkilön pyynnöstä ottaa huomioon myös sellainen neljän peräkkäisen kalenteriviikon ajanjakso, jossa työaika on yhteensä vähintään 80 tuntia jakaantuneena kullekin viikolle. Työ voidaan lukea työssäoloehtoon vain kerran. Tässä momentissa tarkoitettuun työssäoloaikaan luetaan kolmannes työstä, jonka palkkauskustannuksiin työnantaja on saanut työmarkkinatuesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa ja 2 a luvussa tarkoitettua tukea, kuitenkin enintään 16 kalenteriviikkoa.

――――――――――――――

---

Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 1997

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Reijo Lindroos /sd

vpj. Armas Komi /kesk

jäs. Tuula Haatainen /sd

Kari Kantalainen /kok

Kyösti Karjula /kesk

Anne Knaapi /kok

Pirkko Peltomo /sd

Heikki Rinne /sd

Raimo Tiilikainen /r

Jorma Vokkolainen /vas

vjäs. Johannes Koskinen /sd

Eila Rimmi /vas

Matti Vanhanen /kesk.

VASTALAUSE

Hallitus on julistanut työvoimapolitiikkaa koskevat muutosehdotukset uudeksi työllisyyspolitiikaksi. Kysymys on kuitenkin lähinnä eräiden toimenpiteiden uudelleen järjestelyistä ja osittain uudelleen nimeämisestä. Sen vuoksi odotukset todellisten uusien työpaikkojen syntymisestä ja sitä kautta työllistymisestä ovat ylioptimistisia. Osittain työttömyystilastot voivat kaunistua sen vuoksi, että työttömiä siirtyy muiden toimeentuloturvan järjestelmien piiriin.

Toisaalta aktiivisen työvoimapolitiikan nimissä työttömien ja työvoimatoimistojen henkilökunnan on otettava käyttöön uusia kirjaamiskäytäntöjä, jotka pahimmillaan saattavat lisätä byrokratiaa ilman mainittavia tuloksia. On myös arvioitavissa, että jopa 200 000 henkilön keskimäärin kahden viikon kestoinen työnhakukoulutus edellyttää sellaista lisäpanostusta, joka ei ole realistinen annetuilla resursseilla.

Mielestämme ensisijaisena tavoitteena tulee olla avoimien työmarkkinoiden toimintaedellytysten turvaaminen. Siihen tähtääviä ehdotuksia Keskusta on tehnyt mm. verotuksen osalta sekä erityisesti pienyritysten työllistämismahdollisuuksien parantamiseksi. Valitettavasti hallituspuolueiden halukkuus näiden keinojen käyttämiseen on ollut liian vähäinen.

Kiinnitämme huomiota myös siihen, että julkisen sektorin alasajo on vienyt runsaasti työpaikkoja. Kuntien ja valtion toimivat palvelut on turvattava riittävin määrärahoin ja vakinaisin henkilöstöresurssein. Tätä vastaan toimivat mm. hallituksen kuntatalouteen kohdistamat leikkaukset, joita on runsaasti myös vuoden 1998 talousarviossa.

Hallituksen esitykseen sisältyy ns. yhdistelmätuki, joka yhdistää työllistämistuen ja työmarkkinatuen ja maksetaan työnantajalle pitkäaikaistyöttömän työllistämiseksi. Tämän arvioidaan helpottavan esimerkiksi ns. kolmannen sektorin mahdollisuuksia palkata työvoimaa. Ongelmalliseksi on noussut kysymys siitä, voidaanko ja missä määrin yhdistelmätuen aikana kartuttaa työttömyysturvalain mukaista työssäoloehtoa.

Kun yhdistelmätuki muodostuu käytännössä noin puoleksi työmarkkinatukiosuudesta ja puoleksi työllistämistukiosuudesta, on mielestämme loogista ajatella, että myös työssäoloehto karttuisi samassa suhteessa. Yhdistelmätuen yksi perusajatuksista on kannustaa työttömiä jatkossa ― niin paljon kuin mahdollista ― avoimille työmarkkinoille. Tämä tavoite on oikea. Mielestämme tämä kannustavuusnäkökohta toteutuu siten, että työssäoloehto ei kartu yhdistelmätuen ensimmäisen kuuden kuukauden ajalta, vaan vasta sen jälkeen. Näin työttömälle muodostuu kannustin jatkaa työssäoloaan ja samalla parantaa valmiuksiaan työelämään myös avoimilla työmarkkinoilla.

Tätä tarkoittavat muutokset tulee tehdä työttömyysturvalain 13 ja 16 §:iin.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että 1., 2., 3. ja 5. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisina ja

että 4. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 13 ja 16 § seuraavasti:

13 §
Oikeus päivärahaan

――――――――――――――

Työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 24 lähinnä edellisen kuukauden aikana ( tarkastelujakso ) ollut 43 kalenteriviikkoa sellaisessa työssä, jossa työaika kunakin kalenteriviikkona on ollut vähintään 18 tuntia tai jonka työsopimuksen mukainen säännöllinen työaika on tasoittumisjakson aikana ollut keskimäärin vähintään 18 tuntia kalenteriviikossa ja palkka työehtosopimuksen mukainen tai, jollei alalla ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkka vastaa vähintää peruspäivärahan 40-kertaista määrää kuukaudessa. Työssäoloehdon täyttymisessä voidaan henkilön pyynnöstä ottaa huomioon myös sellainen neljän peräkkäisen kalenteriviikon jakso, jossa työaika on yhteensä vähintään 80 tuntia jakaantuneena kullekin viikolle. Työ voidaan lukea työssäoloehtoon vain kerran. Työssäoloehdon täyttymisessä otetaan huomioon työ, jota henkilö on tehnyt täytettyään 16 vuotta. Lisäksi työssäoloehtoon sovelletaan, mitä 16 §:n 3―5 momentissa säädetään. Tässä momentissa tarkoitettuun työssäoloaikaan ei ensimmäisten kuuden (6) kuukauden ajalta lueta työtä, jonka palkkauskustannuksiin työnantaja on saanut työmarkkinatuesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa ja 2 a luvussa tarkoitettua tukea.

――――――――――――――

16 §
Palkansaajan oikeus ansioon suhteutettuun päivärahaan

――――――――――――――

Työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 24 lähinnä edellisen kuukauden aikana ( tarkastelujakso) ollut 43 kalenteriviikkoa sellaisessa vakuutuksenalaisessa työssä, jossa työaika kunakin kalenteriviikkona on ollut vähintään 18 tuntia tai jonka työehtosopimuksen mukainen tai, jollei alalla ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkka vastaa vähintään peruspäivärahan 40-kertaista määrää kuukaudessa. Työssäoloehdon täyttymisessä voidaan henkilön pyynnöstä ottaa huomioon myös sellainen neljän kalenteriviikon ajanjakso, jossa työaika on yhteensä vähintään 80 tuntia jakaantuneena kullekin viikolle. Työ voidaan lukea työssäoloehtoon vain kerran. Tässä momentissa tarkoitettuun työssäoloaikaan ei ensimmäisten kuuden (6) kuukauden ajalta lueta työtä, jonka palkkauskustannuksiin työnantaja on saanut työmarkinatuesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa ja 2 a luvussa tarkoitettua tukea.

――――――――――――――

---

Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 1997

Armas Komi /kesk

Matti Vanhanen /kesk