Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kilpailulain muuttamisesta ( HE 210/2020 vp ): Asia on saapunut talousvaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Asiasta on annettu seuraava lausunto: 

perustuslakivaliokunta  PeVL 8/2021 vp

Valiokunta on kuullut: 

• lainsäädäntöneuvos  Heini  Färkkilä  - oikeusministeriö
• hallitusneuvos  Virve  Haapajärvi  - työ- ja elinkeinoministeriö
• erityisasiantuntija  Iiro  Ihanamäki  - työ- ja elinkeinoministeriö
• oikeusneuvos  Anne  Nenonen  - korkein hallinto-oikeus
• ylituomari  Jussi  Karttunen  - markkinaoikeus
• johtaja  Maarit  Taurula  - Kilpailu- ja kuluttajavirasto
• asiantuntija  Lauri  Koskentausta  - Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
• johtava lakimies  Satu  Wennberg  - Finanssiala ry
• asianajaja  Ilkka  Aalto-Setälä  - Suomen Asianajajaliitto
• asiantuntija  Karoliina  Katila  - Suomen Yrittäjät ry
• professori  Petri  Kuoppamäki 

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• Keskuskauppakamari
• Kuluttajaliitto - Konsumentförbundet ry
• partner  Ilkka  Aalto-Setälä  - Borenius Asianajotoimisto Oy
• professori  Antti  Aine 

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kilpailulakia. Siihen tehtäisiin jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin kansallisen täytäntöönpanon edellyttämät muutokset.  

Esitettävät muutokset kohdistuvat muun muassa Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuulemisia, tietopyyntöjä ja tarkastusvaltuuksia, kilpailunrajoituksen toteamista ja lopetettavaksi määräämistä, kilpailunrajoituksen perusteella määrättäviä korjaustoimenpiteitä, kilpailulain nojalla määrättäviä seuraamusmaksuja ja asetettavia uhkasakkoja sekä seuraamusmaksuista vapauttamista ja seuraamusmaksun alentamista koskeviin säännöksiin. Myös yhteenliittymien seuraamusmaksun määrän arviointi muuttuisi esityksen johdosta ja yhteenliittymän jäsenet voisivat tiettyjen edellytysten täyttyessä olla velvollisia maksamaan yhteenliittymälle määrättyä seuraamusmaksua, jos yhteenliittymä ei pystyisi sitä maksamaan. Lisäksi EU:n kansallisten kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö tiivistyisi entisestään ja säännöt mahdollistaisivat muun muassa jäsenvaltioiden rajat ylittävät sakko- ja uhkasakkopäätösten tiedoksiannot ja täytäntöönpanot sekä toisen jäsenvaltion pyynnöstä tehtävät tarkastukset.  

Direktiivin täytäntöönpano laajentaisi myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja tuomioistuinten seuraamusmaksun esittämis- ja määräämisvaltuuksia sekä uhkasakkojen asettamis- ja tuomitsemisvaltuuksia. Jatkossa yritykselle voitaisiin määrätä seuraamusmaksu kilpailunrajoituksen lisäksi myös eräiden menettelyä koskevien säännösten rikkomisen ja tiettyjen päätösten noudattamatta jättämisen perusteella. Myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivalta esittää markkinaoikeudelle rakenteellisten korjaustoimenpiteiden määräämistä olisi uusi. 

Esityksessä ehdotetaan direktiivin täytäntöönpanon lisäksi tehtäväksi joitain kansallisiin tarpeisiin perustuvia muutoksia eräisiin kilpailulain säännöksiin sekä 1.1.2020 voimaan tulleessa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa edellytetyt muutokset kilpailulain muutoksenhakua koskevaan sääntelyyn. Kilpailunrajoituksen perusteella määrättävän seuraamusmaksun suuruuden määrittämistä koskevaa sääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi nykyisestä. 

Ehdotuksen tausta ja tavoitteet

Hallituksen esityksen taustalla on tavoite yhtenäistää ja tehostaa entisestään EU:n kilpailuviranomaisten toimintaa ja yhteistyötä. EU:n kilpailusääntöjen tehokas täytäntöönpano perustuu EU-maiden kilpailuviranomaisten ja komission yhteistyöhön ja verkostomaiseen toimintatapaan sekä sovellettavan sääntelyn yhtenäisyyteen. Ehdotetuilla kilpailulain muutoksilla pantaisiin täytäntöön jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Direktiivin ja sen kansallisen täytäntöönpanon tarkoituksena on vahvistaa ja yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten valmiuksia panna täytäntöön EU:n kilpailusääntöjä.  

Nyt käsiteltävän ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa erityisesti kilpailunrajoitusten tutkinta-, päätöksenteko- ja sanktiointivaltuuksia. Muutokset koskisivat muun muassa kilpailunrajoituksen perusteella määrättäviä korjaustoimenpiteitä, seuraamusmaksuja ja uhkasakkoja sekä seuraamusmaksuista vapauttamista ja seuraamusmaksun alentamista koskevia, ns. leniency-säännöksiä. Uutta olisivat esimerkiksi yhteenliittymälle määrättävien seuraamusmaksujen määrän arviointia ja niiden perintää koskevien säännösten muutokset. Samoin uutta olisi mahdollisuus määrätä seuraamusmaksuja kilpailunrajoituksen lisäksi myös tiettyjen menettelyä koskevien säännösten rikkomisen ja päätösten noudattamatta jättämisen perusteella. Periaatteellisesti merkittävä uudistus olisi myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston mahdollisuus esittää markkinaoikeuden määrättäväksi rakenteellisia korjaustoimenpiteitä. 

Muutokset koskisivat myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedonsaantia koskevia valtuuksia. Lisäksi EU:n kansallisten kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö tiivistyisi entisestään. Lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäviksi kansalliseen tarpeeseen perustuvia seuraamusmaksujen määrän arviointia koskevia muutoksia. 

Kilpailuvalvonnalle leimallinen EU:n ja kansallisen tason sääntelyn ja viranomaistoiminnan tiivis yhteys määrittää nyt käsiteltävän esityksen sääntelyratkaisuja. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että ehdotuksen taustalla oleva direktiivi jättää useiden kokonaisuuksien osalta joko vähän tai ei lainkaan kansallista liikkumavaraa. Toisaalta suurin osa direktiivin artikloista jättää liikkumavaraa siltä osin kuin kyse on ns. kauppakriteerin alittavista kilpailunrajoituksista eli sellaisista kilpailunrajoituksista, jotka eivät ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kilpailulainsäädännön vakiintunut lähtökohta on kuitenkin ollut pyrkimys EU:n ja kansallisen tason sääntöjen yhtenäisyyteen. Tätä on pidetty keskeisenä sääntelyn selkeyden, oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden kannalta niin yritysten, kilpailuviranomaisten kuin tuomioistuinten näkökulmasta. Toisaalta tästä lähestymistavasta voi seurata yhteensovittamisongelmia siltä osin kuin EU-tason sääntelyssä on omaksuttu kansalliselle sääntelytraditiolle vieraita tai perustuslailliselta kannalta ongelmallisina pidettyjä sääntelytapoja. Myös nyt käsiteltävän ehdotuksen ongelmakohdat ja muutostarpeet liittyvät näihin jännitteisiin ja keskeisiltä osin perustuslakivaliokunnan ehdotusta koskevassa lausunnossaan ( PeVL 8/2021 vp ) esittämiin huomautuksiin. 

Talousvaliokunta pitää kilpailuviranomaisten ajantasaisia toimivaltuuksia ja tehokasta kilpailuvalvontaa keskeisenä keinona turvata markkinoiden kilpailullisuutta ja siten yritysten tasavertaisia kilpailuedellytyksiä ja kuluttajan valinnanmahdollisuuksia. Talousvaliokunta pitää esitettyä sääntelyä lähtökohdiltaan perusteltuna ja puoltaa sen hyväksymistä seuraavassa esitetyin perusteluin ja muutoksin. 

Keskeisten ehdotusten arviointia

Yhtenäinen ja tehokas kilpailuvalvonta on keskeinen toimivien markkinoiden tae. Toimiva kilpailu ja yhtäläiset kilpailuedellytykset hyödyttävät kuluttajia. Nyt käsiteltävä ehdotus ja sen taustalla oleva direktiivi vahvistavat jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten valmiuksia panna EU:n kilpailusääntöjä täytäntöön ja siten luoda yhtenäistä kilpailuympäristöä. Esitys tehostaisi kilpailunrajoitussääntöjen valvontaa ja turvaisi osaltaan markkinoiden kilpailullisuutta.  

Nyt käsiteltävän hallituksen esityksen keskeisimmät vaikutukset liittyvät kilpailuvalvonnan toimivaltuuksien yhdenmukaistamiseen, seuraamusjärjestelmään ja siten valvonnan ennalta ehkäisevään vaikutukseen. Kilpailunrikkomuksista määrättävillä seuraamusmaksuilla tulee olla kilpailunrajoituksia ehkäisevä pelotevaikutus. Voimassa olevassa kilpailulaissa seuraamusmaksun tason määrittäminen on jäänyt pitkälti lain soveltajan harkintaan, mikä heikentää sääntelyn ennustettavuutta. Ehdotetut laskentasäännöt perustuisivat keskeisiltä osin Euroopan komission sakkojen laskentaa koskeviin suuntaviivoihin, mikä osaltaan tukee pyrkimystä EU:n ja kansallisen tason sääntelyn yhtenäisyyteen. Uudistus mahdollistaisi pelotevaikutukseltaan oikeasuhtaisten seuraamusmaksujen esittämisen, lisäisi viranomaistoiminnan läpinäkyvyyttä ja siten myös parantaisi elinkeinonharjoittajien oikeusturvaa.  

Arviointisäännöt eivät kuitenkaan sellaisinaan sitoisi markkinaoikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta niiden määrätessä seuraamusmaksuja. Tällä on haluttu turvata tuomioistuinten laaja harkintavalta. Ehdotettujen laskentasääntöjen taustalla olevat komission suuntaviivat ovat hallinnollisia määräyksiä, jotka eivät sido unionin tuomioistuimia. Vaikka valitun säätelyratkaisun voidaan arvioida olevan osin ristiriidassa sääntelyn tavoitteena olevan ennustettavuuden kanssa, talousvaliokunta pitää ehdotettua mallia perusteltuna erityisesti tuomioistuinten harkintavallan turvaamiseksi ja seuraamusmaksujen oikeasuhtaisuuden varmistamiseksi. 

Samalla kun kilpailuoikeudellista keinovalikoimaa ja sen täytäntöönpanoa on pyritty tehostamaan, sääntely on kehittynyt yhä hienosyisemmäksi ja monimutkaisemmaksi. Järjestelmän muodostama kokonaisuus on laaja, ja sen noudattaminen edellyttää usein asiantuntija-apuun turvautumista. Samalla seuraamukset väärinkäytöksistä ovat ankaroituneet. Järjestelmän sinänsä perusteltu kehityssuunta edellyttää vastapainokseen toimivaa neuvontaa. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esille tarve edelleen kehittää ennakollista kilpailuoikeudellista neuvontaa, mitä nyt esitetty seuraamusjärjestelmän uudistaminen ja viranomaisten keinovalikoiman laajentaminen osaltaan korostavat.  

Kauppakriteerin merkityksestä kilpailuvalvonnassa

Kansallisen kilpailulainsäädännön ja kilpailupolitiikan vakiintunut linjaus on edellä todettu pyrkimys sääntelyn yhtenäisyyteen EU:n ja Suomen kilpailulainsäädännön tasoilla. Tätä lähtökohtaa on pidetty ratkaisevan tärkeänä sen vuoksi, että tulkinnanvaraisen kauppakriteerin täyttymistä ei olisi tarpeen ratkaista esikysymyksenä, kun yritys selvittää soveltuvien sääntöjen sisältöä. Kilpailusääntöjen soveltaminen perustuu pitkälti yritysten itsearviointiin, mikä entisestään korostaa sääntöjen selkeyden ja ennakoitavuuden tarvetta. Kun samat tai mahdollisimman pitkälti vastaavat säännöt soveltuvat riippumatta tapauskohtaisesti arvioitavan kauppakriteerin täyttymisestä, sääntely-ympäristö on ennakoitavampi ja ymmärrettävämpi sekä sääntelyn kohteiden että viranomaisten näkökulmasta. Voidaan arvioida, että myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston toiminta vaikeutuisi ja hidastuisi selvästi, mikäli samoihin tapauksiin sovellettaisiin kaksia selkeästi erilaisia sääntöjä, joiden soveltamisala määrittyisi tapauskohtaista arviointia edellyttävän kauppakriteerin perusteella.  

Samalla kun pyritään mahdollisimman yhtenäiseen sääntelyyn, kansallisessa täytäntöönpanossa on kuitenkin otettava huomioon perus- ja ihmisoikeusvaatimukset. Nyt käsiteltävän ehdotuksen osalta näistä seuraa osaltaan se, että yhtenäisyyttä kansallisen tason ja EU:n tason sääntelyssä ei voida kaikilta osin täysimääräisesti noudattaa. Talousvaliokunta esittää sääntelyyn täsmentämistä jäljempänä ehdotetulla tavalla. Asiaa on tarkasteltu seuraavassa perustuslakivaliokunnan lakiehdotuksesta antaman lausunnon perusteella.  

Peurustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunta on antanut hallituksen esityksestä lausuntonsa ( PeVL 8/2021 vp — HE 210/2020 vp ). Esitykseen sisältyvissä säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotusta on tarkasteltu muun muassa hallinnollisille sanktioille perustuslain 8 ja 21 §.stä johtuvien edellytysten, yksityisyyden suojan ja kotirauhan sekä henkilötietojen suojan kannalta.  

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut erityisesti ehdotuksen rakenteellisia korjaustoimenpiteitä, seuraamusmaksuja, väliaikaismääräyksiä, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymille määrättyjen seuraamusmaksujen perimistä (47 a §), tietojenantovelvollisuutta (33 §) ja yrityslausunnon julkisuutta koskevia säännöksiä. Lisäksi perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota lakiehdotuksen säädöskieleen. 

Perustuslakivaliokunta on todennut, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos valiokunnan sen 33 ja 47 a §:stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.  

Perustuslakivaliokunnan arvioimat kysymykset liittyvät keskeisiltä osin niihin perusoikeuksia koskeviin jännitteisiin, jotka ovat seurausta ehdotuksen taustalla olevasta, vain vähän liikkumavaraa jättävästä EU-sääntelystä. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota perustuslakivaliokunnan lausunnon toteamukseen, jonka mukaan perustuslakivaliokunnan tehtäviin ei lähtökohtaisesti kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin vakiintuneesti korostanut, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset. Talousvaliokunta on tarkastellut seuraavassa perustuslakiovaliokunnan esittämiä huomautuksia ja niistä seuraavia muutostarpeita erityisesti tästä näkökulmasta.  

Elinkeinonharjoittajan yhteenliittymälle määrätyn seuraamusmaksun periminen (47 a §)

Perusoikeuksien näkökulmasta ehdotuksen ongelmallisimpana muutoksena on pidetty ehdotettua 47 a §:ää, joka koskee seuraamusmaksun perimistä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän jäseniltä. 

Jos yhteenliittymä ei pystyisi maksamaan markkinaoikeuden sille määräämää lainvoimaista seuraamusmaksua, yhteenliittymän olisi ehdotetun 47 a §:n mukaan vaadittava seuraamusmaksun maksamiseksi osuuksia yhteenliittymän jäseniltä. Jos yhteenliittymä ei ole maksanut seuraamusmaksua vuoden kuluessa sitä koskevan päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta, Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) voisi päättää seuraamusmaksun maksamatta olevan osan perimisestä miltä tahansa niistä yhteenliittymän jäsenistä, jotka ovat olleet edustettuina yhteenliittymän hallituksessa tai muussa päätöksentekoelimessä rikkomispäätöksen tekohetkellä. Jos maksua ei saataisi kokonaisuudessaan perityksi näiltä jäseniltä vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaisuudesta, KKV voisi päättää periä seuraamusmaksun maksamatta olevan osan miltä tahansa niistä yhteenliittymän jäsenistä, jotka ovat toimineet markkinoilla, joilla rikkominen on tapahtunut.  

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, ettei hallituksen esityksessä ole esitetty riittäviä perusteluita ehdotetulle sääntelylle, joka on osin ongelmallista suhteessa valiokunnan seuraamusmaksuja koskevaan käytäntöön. Perustuslakivaliokunta on samoin pitänyt valitettavana, että hallituksen esityksessä selostetaan käytössä olevan kansallisen liikkumavaran alaa suhteessa direktiiviin tältä osin puutteellisesti. Perustuslakivaliokunta on todennut, että sääntelyä on direktiivin sallimissa rajoissa täsmennettävä siten, että laista ilmenevät täsmällisemmin perimisen kohdentamisen periaatteet myös suhteessa yhteisölainsäädännössä omaksuttuihin periaatteisiin ja osallistumisen luonteeseen tai moitittavuuteen. Perustuslakivaliokunnan mielestä seuraamusmaksun merkittävyys edellyttää myös, että päätös seuraamusmaksun perimisen kohdentamisesta kuuluu seuraamusmaksun määräämisestä toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi esimerkiksi perusteluissa mainitulla tavalla saattamalla 47 a §:ssä tarkoitettu päätös markkinaoikeuden vahvistettavaksi. Niiltä osin kuin ehdotetut sääntelyratkaisut eivät ole välttämättömiä direktiivin täytäntöönpanemiseksi, on sääntelyn täsmentäminen ja päätösvallan osoittaminen seuraamusmaksun määräämiseen toimivaltaiselle elimelle edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.  

Edellä kuvatut jännitteet johtuvat toisaalta EU-tason sääntelyratkaisuista ja sen jättämästä vähäisestä liikkumavarasta direktiivin täytäntöönpanossa sekä toisaalta sääntelyn johdonmukaisuuden, ennustettavuuden ja ymmärrettävyyden kannalta perustellusta pyrkimyksestä yhtäläisiin täytäntööpanosääntöihin riippumatta kauppakriteerin täyttymisestä. Sääntelyn taustalla olevan direktiivin kansallisesta sääntelystä poikkeava sääntelytapa yhdistettynä edellä kuvatuun kauppakriteerin tulkinnanvaraisuuteen vaikeuttavat kansallisen sääntelyn laadintaa oikeusturvan, oikeasuhtaisuuden ja ennustettavuuden näkökulmasta.  

Talousvaliokunta esittää perustuslakivaliokunnan lausunnon ja saamansa selvityksen perusteella ehdotetun sääntelyn täsmentämistä jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla. Ehdotetut muutokset merkitsisivät sitä, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei päättäisi seuraamusmaksun perimisestä jäsenyrityksiltä, vaan tekisi asia koskevan esityksen markkinaoikeudelle. Lisäksi täsmennettäisiin perustelujen lisäksi lakitasolla, mitä yhteenliittymän päätöksentekoelimillä tarkoitetaan. Lisäksi todettaisiin jäsenyritysten mahdollisesti jo aiemmin maksaman osuuden huomioon ottamisesta.  

Talousvaliokunta esittää samoin, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolla olisi velvollisuus ottaa perintää koskevia päätöksiä tehdessään huomioon erityisesti seuraamusmaksun vähäisyys, jäsenyritykselle myönnetty seuraamusmaksusta vapautuminen tai seuraamusmaksun alennus taikka se, että perintä johtaisi liiketoimintaedellytysten menettämiseen.  

Talousvaliokunta esittää lisäksi, että tällaisessa erityisessä sääntely-yhteydessä esityksen perusteluissa useammassa kohdassa viitattu hallintolain ( 434/2003 ) oikeusperiaatteita koskeva 6 § nostettaisiin selventävästi pykälätasolle, vaikka on sinänsä selvää, että se tulee sovellettavaksi kaikessa viranomaistoiminnassa. Hallintolain 6 § koskee muun muassa oikeasuhtaisuutta ja tasapuolisuutta.  

Niiden kilpailunrikkomusten osalta, joissa on kyse vain kilpailunrajoituslain 5 tai 7 §:n rikkomisesta eli edellä kuvatun kauppakriteerin soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä kilpailunrikkomuksista, kriteeristöä täydennettäisiin edelleen. Kauppakriteerin piiriin kuuluvien tapausten osalta kriteeristöä ei ole katsottu voitavan täsmentää direktiivin sääntelyliikkumavaran puitteissa edellä ehdotettua enempää.  

Niiden tilanteiden osalta, joissa kauppakriteeri ei täyttyisi, lain tasolle nostettaisiin perintää koskevan ehdotuksen kohdistamisen kriteereiksi edellä todettujen lisäksi aika, jona yritys on toiminut yhteenliittymän päätöksentekoelimen jäsenenä tai toiminut markkinoilla, joilla rikkominen tapahtui. Samoin otettaisiin huomioon yrityksen myötävaikutus rikkomukseen. Talousvaliokunta korostaa lisäksi erityisesti yritysten yhdenvertaisen kohtelun merkitystä perintää koskevan esityksen ja päätöksenteon perusteena.  

Tietojenantovelvollisuus (33 §) ja tietojen käyttörajoitukset

Kilpailulakiin on ehdotettu säädettäväksi uusi 33 §:n 2 momentti, jonka mukaan luonnolliset henkilöt ovat velvollisia Kilpailu- ja kuluttajaviraston pyynnöstä antamaan salassapitosäännösten estämättä sille kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen kilpailunrajoituksen sisällön, tarkoituksen ja vaikutuksen selvittämiseksi. Sillä on tarkoitus osaltaan saattaa voimaan direktiivin 8 artiklan määräys, jonka mukaan kansallisilla kilpailuviranomaisilla on oltava valtuudet vaatia kaikkia muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä toimittamaan tiedot, jotka voivat olla merkityksellisiä SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisen kannalta, asetetun kohtuullisen määräajan kuluessa. Säännös täydentäisi kilpailulain nykyistä keinovalikoimaa niin, että tietojenantovelvollisuus koskisi aiemmasta poiketen myös luonnollisia henkilöitä. Säännös olisi varsin laaja-alainen ja kattaisi ehdotetussa muodossaan myös henkilötiedot ja arkaluonteiset tiedot, vaikka kohdistuisikin ennen muuta muihin kuin henkilötietoihin.  

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut ehdotettua sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä tietojenantovelvollisuutta koskevaa sääntelyä on direktiivin mahdollistamissa puitteissa täsmennettävä valiokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitosäännösten estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi. Tällaisen muutoksen tekeminen on edellytyksenä sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.  

Talousvaliokunta korostaa, että erityisesti selvitysten alkuvaiheessa KKV:lla ei ole useissa tapauksissa selkeää tietoa siitä, täyttyykö kauppakriteeri tapauksessa. Tähän ei ole myöskään tarvetta, koska mm. kilpailunrajoituskiellot vastaavat EU:n kilpailuoikeudessa ja kilpailulaissa vakiintuneesti toisiaan. On niin ikään mahdollista, että myöhemmin markkinaoikeus tai korkein hallinto-oikeus ei katsoisi kauppakriteerin täyttyvän, vaikka KKV olisi katsonut sen täyttyvän. Tehokkaan kilpailulain soveltamisen, kilpailulain ennustettavuuden, selkeyden ja oikeusvarmuuden tavoitteiden kannalta ei siten ole perusteltua muuttaa 33 §:n 2 momenttia siten, että sen soveltaminen perustuisi tapauskohtaista arviointia vaativan kauppakriteerin tulkintaan, mikäli vaaditut täsmennykset voidaan direktiivin sääntelyliikkumavaran puitteissa toteuttaa tavalla, joka mahdollistaa yhtenäisen sääntelyn kauppakriteerin alittavien ja ylittävien tapausten kohdalla.  

Talousvaliokunta esittää ehdotetun sääntelyn täsmentämistä jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla. Valiokunta korostaa — samoin kuin edellä seuraamusmaksujen perintää koskevan sääntelyn osalta — että nyt ehdotetussa sääntelyssä on kyse direktiivin täytäntöönpanosta, joka jättää tältä osin kansalliselle sääntelylle vain verraten vähän liikkumavaraa. Lakiehdotuksen perusteluissa on selvitetty, ettei tietopyyntöjä voida direktiivin perusteella sitoa välttämättömyysedellytykseen, koska direktiivin mukaan tietopyynnön tekemiseksi on riittävää, että tiedot voivat olla merkityksellisiä. Toisaalta talousvaliokunta korostaa saamansa selvityksen perusteella, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedontarpeet kilpailunrajoituksissa kohdistuvat vain taloudelliseen toimintaaan liittyviin tietoihin eikä Kilpailu- ja kuluttajavirastolla siten ole tarpeen pyytää luonnollisilta henkilöiltä esimerkiksi arkaluonteisia henkilötietoja. Talousvaliokunta pitää sen vuoksi perusteltuna sulkea tietojenantovelvollisuuden piiristä tietosuoja-asetuksen (EU) 679/2016 artiklan 9 ja 10 mukaiset henkilötiedot jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla.  

Talousvaliokunta esittää lisäksi selventävää täsmennystä siitä, ettei säännöksessä tarkoitettu tietojenantovelvollisuus koske ulkopuolisen oikeudellisen neuvonannon suojan piiriin kuuluvia tietoja. Asiaa täsmennettäisiin, koska kilpailulain 38 § koskee ainoastaan elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksia. Talousvaliokunta kiinnittää lisäksi perustuslakivaliokunnan tavoin huomiota siihen, että hallinnon oikeusperiaatteita koskevan hallintolain 6 §:n mukaisesti Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi pyytää tietoja vain 33 §:n mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Tietopyynnön tulee lisäksi olla oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Tietojenantovelvollisuutta määriteltäessä tulee lisäksi ottaa huomioon perustuslain 21 §:ssä turvattuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluvat asianajosalaisuus ( PeVL 13/2018 vp ) ja henkilön oikeus olla todistamatta itseään vastaan ( PeVL 46/2001 vp ).  

Talousvaliokunta korostaa, että tässä ehdotuksessa ehdotetut muutokset eivät muuta asianajosalaisuuteen eivätkä oikeudellisen neuvonannon suojaan liittyviä sääntöjä ja periaatteita. Voimassa olevan kilpailain 38 §:n 3 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla ei ole velvollisuutta toimittaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle asiakirjoja, jotka sisältävät ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan ja asiakkaan välistä luottamuksellisena pidettävää kirjeenvaihtoa. Kilpailulain 38 §.n 3 momentissa tarkoitettua asianajajan ja päämiehen välisen oikeudellisen neuvonnan ja luottamuksellisuuden suojaa on arvioitu esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO:2019:98. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on käsitelty myös kysymystä ulkopuolista oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevan väitteen arvioinnista. Tällä hetkellä asia voi tulla käsiteltäväksi pääasian yhteydessä. Oikeussuojan tarpeen on nähty liittyvän ensisijaisesti tilanteisiin, joissa suojan piiriin kuuluva asiakirja virheellisesti päätyisi osaksi asiakirjanäytön muodostavaa materiaalia. Nyt käsiteltävässä asiayhteydessä ei ole päädytty muuttamaan sääntelyä tältä osin eikä ECN+-direktiivi sinänsä edellytä tätä asiaa koskevan erillisen valitusoikeuden perustamista, mutta asiaa koskevaa oikeustilaa ja sääntelyratkaisuja voidaan joutua arvioimaan jatkossa edelleen. 

Rakenteelliset toimenpiteet (9 a §)

Voimassa oleva kilpailulaki ei mahdollista rakenteellisten korjaustoimenpiteiden määräämistä kilpailunrajoituksen päättämiseksi. Lain 9 a §:ään ehdotettu, direktiivin 10 artiklaan perustuva toimivalta olisi siten uusi. Rakenteellisia toimenpiteitä voisi määrätä markkinaoikeus Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksestä.  

Kyseessä olisi merkittävä toimivaltuus, jonka käyttämiselle on kuitenkin säädetty tiukat edellytykset ja jonka on arvioitu tulevan sovellettavaksi erittäin harvoin. Toimenpiteen tulisi ensinnäkin olla oikeasuhtainen ja välttämätön. Lisäksi rakenteellisia toimenpiteitä voitaisiin määrätä vain, kun toimintaa koskeva toimenpide ei olisi riittävä tai jos se olisi yritykselle rakenteellista toimenpidettä raskaampi. Toimenpide ei myöskään saisi johtaa elinkeinonharjoittajan taloudellisen toiminnan toimintaedellytysten menettämiseen. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei nyt ehdotussa sääntelyssä ole määritelty, mitä rakenteellisilla toimenpiteillä tarkkaan ottaen tarkoitettaisiin. Säännökseen sisältyy kuitenkin esimerkkiluettelo. Rakenteellisille toimenpiteille ei ole johdettavissa ykselitteistä määäritelmää EU:n kilpailuoikeudesta. Mikäli rakenteellisia toimenpiteitä käytettäisiin, käsiteltävänä oleva tapaus vaikuttaisi siihen, mitä olisivat ne keinot, joilla pystyttäisiin palauttamaan tai säilyttämään markkinoiden kilpailulliset olosuhteet yhdellä toimenpiteellä, joka ei edellyttäisi jälkikäteistä seurantaa.  

Talousvaliokunta korostaa rakenteellisten toimenpiteiden viimesijaisuutta ja kiinnittää huomiota siihen, että ne ovat kuuluneet komission keinovalikoimaan jo vuodesta 2004 asti, mutta niitä ei ole käytännössä käytetty. Talousvaliokunta korostaa myös, että markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden toimivalta asiassa ei rajoittuisi vain Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen hyväksymiseen tai hylkäämiseen, vaan ne voisivat määrätä myös KKV:n esityksestä poikkeavan lievempiasteisen, laajemman tai tiukemman toimenpiteen. 

Seuraamusmaksut ja niiden määrän arviointi

Kaiken kaikkiaan valtaosa nyt ehdotetusta sääntelystä liittyy seuraamusmaksujen sääntelyyn. Ehdotusten taustalla ovat osin direktiivistä johtuvat muutostarpeet, osin kyse on kansalliseen harkintaan perustuvasta seuraamusmaksujen määrittämistä koskevan sääntelyn täsmentämisestä. Nykyistä tarkempien arviointiperusteiden tarkoituksena on lisätä Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämien seuraamusmaksujen ennustettavuutta. Samalla säännöt lähentyisivät komission noudattamaa laskentatapaa.  

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota siihen, että esityksessä ei ole perusteltu, miksi säännöksiä seuraamusmaksun määrästä sovellettaisiin ainoastaan osittain päätöksen tekevään markkinaoikeuteen tai valitustuomioistuimena toimivaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Komission sakkojen laskentaa koskevat suuntaviivat, joihin nyt ehdotetut säännöt perustuvat, ovat komission antamia hallinnollista määräyksiä, jotka eivät sido unionin tuomioistuimia. Esityksen valmistelun yhteydessä on kuitenkin hallituksen esityksen perusteella arvioitu myös sääntelyvaihtoehtoa, jossa säännökset koskisivat yhdenmukaisesti myös markkinaoikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta. Nyt ehdotetun sääntelyratkaisun tavoitteena on turvata tuomioistuinten laaja harkintavalta seuraamusmaksun määrän arvioinnissa. Talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyratkaisua perusteltuna erityisesti seuraamusmaksujen oikeasuhtaisuuden varmistamisen kannalta.  

Väliaikaismääräykset (45 §)

Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi antaa väliaikaisen määräyksen kilpailunrajoituksen lopettamiseksi, jos välittömästi todetaan, että rajoituksen soveltaminen tai toimeenpaneminen voisi aiheuttaa vakavaa tai peruuttamatonta haittaa kilpailulle. Ehdotuksen 45 §:n 2 momentin mukaan väliaikaismääräys olisi voimassa määräajan taikka pääasiaa koskevan viraston päätöksen tai 12 §:n 3 momentin mukaisen esityksen tekemiseen saakka. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi erillisellä päätöksellä jatkaa määräaikaisen väliaikaismääräyksen voimassoloa, jos määräajan jatkaminen on tarpeen. Kilpailu- ja kuluttajaviraston olisi kumottava antamansa väliaikaismääräys välittömästi, kun määräykseen ei enää olisi aihettta. 

Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa pitänyt ehdotettua säännöstä ongelmallisena tarkkarajaisuus- ja täsmällisyysvaatimusten kannalta. Kilpailunrajoitusten tutkinta voi kestää 2—7 vuotta, ja kilpailuviranomaisilla on tänä aikana tutkimusrauha, joka rajoittaa asianosaisten oikeutta tietojen saantiin. Väliaikaismääräys rajoittaa usein merkittävästi elinkeinonvapautta ja omaisuudensuojaa. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että täsmällisyys ja tarkkarajaisuus puoltaisivat määrättyä kestoa, joka voisi olla nykyistä pidempi. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että sääntelyn taustalla oleva direktiivi edelleen mahdollistaa väliäaikaismääräysten määräaikaisen voimassaolon. Mikäli tällainen määräys on väliaikainen, määräaikaa tulee direktiivin mukaan voida pidentää tilanteissa, joissa se on tarpeen ja asianmukaista. Talousvaliokunta esittää väliaikaismääräysten säätämistä tietyn määräajan voimassa oleviksi jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla. 

Muita arvioinnin kohteena olleita kysymyksiä ja kehittämistarpeita

Perustuslakivaliokunta on sekä nyt että aiemmin kilpailulaista antamissaan lausunnoissa kiinnittänyt huomiota sääntelyyn, jonka ilmaisutapa ja säädöskieli ovat tavanomaisesta poikkeavia. Yleiskielestä poikkeavien ilmaisujen taustalla on asiaa koskeva EU-tason sääntely ja pyrkimys säätää asiasta kansallisessa lainsäädännössä mahdollisimman pitkälti EU-tasolla käytettyä käsitteistöä vastaavasti. Nyt antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota erityisesti ehdotetussa 17 a §:ssä käytettyyn ”merkinnän” käsitteeseen, joka vastaa englanninkielistä ilmaisua ”marker”. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyn selkeyttämiseksi tulee mieluiten käyttää yleiskielistä ilmaisua tai vähintään määritellä laissa ilmaisun ”merkintä” sisältö. Tällaisella merkinnällä voidaan myöntää yritykselle paikka seuraamusmaksusta vapautumisen tai alennuksen saamiseksi, jotta yritys voi kerätä tätä varten tarvittavat tiedot ja todisteet. Talousvaliokunta pitää ongelmallisena kehityssuuntaa, jossa kilpailulainsäädännön käsitteistö kehittyy yleiskielestä poikkeavaan, vain pienelle asiantuntijajoukolle ymmärrettävään suuntaan. Samalla on kuitenkin punnittava myös EU:n ja kansallisen tason käsitteistön yhtenäisyyden merkitystä. Talousvaliokunta esittää käsitteen sisällön selventämistä jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on lisäksi noussut esille tarve kehittää edelleen Kilpailu- ja kuluttajaviraston ei-sitovaa neuvontaa ja ohjeistusta. Kilpailunrajoituslain sääntely ja sen taustalla oleva EU-tason sääntely on monilta osin tulkinnanvaraista ja tapauskohtaisesti sovellettavaa. Samalla sen taloudelliset vaikutukset elinkeinonharjoittajille ovat merkittäviä tavalla, joka voi merkittävästikin rajoittaa elinkeinonvapautta ja omaisuudensuojaa. Vaikka sekä EU:n tasolla ja kansallisesti on jo vuonna 2004 pääasiassa luovuttu poikkeusluvista ja puuttumattomuustodistuksista, tarve ei-sitovan, sekä yleisen että yksilöllisen ohjauksen kehittämiselle on edelleen olemassa. Menettelysäännösten osalta arvionnin tarvetta liittyy edelleen myös valitussäännösten kehittämiseen yritysten oikeusturvan näkökulmasta. 

17 a §. Merkintä seuraamusmaksua koskevan hakemuksen tekemiseksi.

Talousvaliokunta esittää pykälässä käytetyn ”merkinnän” käsitteen selventämistä siten, että säännöksessä todettaisiin, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto asettaa merkinnällä määräajan 14 §:ssä tarkoitettun vapautumiseen tarvittavien yrityslausuntojen, tietojen ja todisteiden keräämiseksi. Merkinnän käsitteen taustalla on ECN+-direktiivissä käytetty merkinnän (marker) käsite. Tavoitteena on direktiivin edellyttämällä tavalla varmistaa, että yrityksille, jotka haluavat hakea sakoista vapautumista, voidaan myöntää aluksi paikka jonossa seuraamusmaksusta vapautumisen tai sen alentamisen saamiseksi. Tämä voitaisiin myöntää tapauskohtaisesti määritellyksi ajaksi, jotta hakija voi kerätä sakoista vapauttamista koskevan näyttökynnyksen ylittämiseksi tarvittavat tiedot ja todisteet. 

33 §. Tietojenantovelvollisuus.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan edellyttänyt, että tietojenantovelvollisuutta koskevaa sääntelyä täsmennetään, direktiivin mahdollistamissa puitteissa, valiokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitosäännösten estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi. Talousvaliokunta esittää, että tietojenantovelvollisuutta koskevaa säännöstä rajattaisiin siten, että 33 §:n 2 momentin ulkopuollelle rajattaisiin tietosuoja-asetuksen (EU) 678/2016 artiklan 9 ja 10 mukaiset henkilötiedot. Sääntelyn tarkkarajaisuuden vuoksi yksityiselämän suojan ytimeen kuuluvien arkaluonteisten tietojen sijasta pykälässä viitattaisiin erityisiä henkilötietoryhmiä koskeviin tietoihin, joista säädetään tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa, ja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviin henkilötietoihin, joista säädetään tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa viitataan henkilötietoihin, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus, ammattiliiton jäsenyys, geneettinen tai biometrinen tieto henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten, terveyttä koskeva tieto tai luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskeva tieto. Kilpailulain sääntely koskee elinkeinonharjoittajien välistä toimintaa, eivätkä myöskään Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedontarpeet kohdistu luonnollisten henkilöiden arkaluonteisiin henkilötietoihin vaan taloudelliseen toimintaan liittyviin tietoihin. 

38 a §. Tutkinnan kohteen oikeus saada tieto eräistä asiakirjoista ja tietojen käyttörajoitukset.

Talousvaliokunta esittää, että pykälään lisätään selkeyden vuoksi informatiivinen viittaus julkisuuslakiin ja säädetään asianosaisjulkisuuteen kohdistuvasta rajoituksesta. Tiedonsaantioikeus olisi vain tutkinnan kohteella ja vain puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi.  

45 §. Väliaikaismääräykset.

Talousvaliokunta esittää, että väliaikaismääräyksen kesto rajattaisiin täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vuoksi enintään vuoden määräajaksi, jota kuitenkin voitaisiin pidentää Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksellä. Muutoksenhakua markkinaoikeuteen koskeva 49 a § säilyisi esitetyssä muodossaan, eli väliaikaismääräyksestä tai sen jatkamisesta olisi valitusoikeus, ja valitus käsiteltäisiin markkinaoikeudessa kiireellisenä.  

47 a §. Elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle määrätyn seuraamusmaksun periminen.

Talousvaliokunta esittää ensinnäkin, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto tekisi jäsenyrityksiltä perimisestä esityksen, jonka markkinaoikeus vahvistaisi. Toiseksi säännöksen muotoilua täsmennettäisiin niin, että perustelujen lisäksi lakitasolla todettaisiin tarkemmin, mitä päätöksentekoelimellä tarkoitetaan. Lisäksi säännöstä täydennettäisiin niin, että siinä todettaisiin tarkemmin siitä, mitä seikkoja Kilpailu- ja kuluttajavirasto esitystä tehdessään sekä markkinaoikeus ja korkein hallinto-oikeus asiasta päättäessään ottaisivat huomioon. 

Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin siten, että siinä todettaisiin päätöksentekoelimen käsitteestä seuraavasti: "Päätöksentekoelimellä tarkoitetaan toimitusjohtajaa, hallitusta sekä muita yhteenliittymän säännöissä määriteltyjä päätöksentekoelimiä." 

Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin muutoksia, jotka ovat seurausta siitä, että päätöksen perimisestä tekisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksestä markkinaoikeus. Lisäksi momentissa todettaisiin, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi jättää esittämättä maksamatta olevan yhteenliittymän seuraamusmaksun perimistä 2 ja 3 momentin perusteella erityisesti, jos maksamatta olevan seuraamusmaksun määrä on vähäinen, jäsenelle on myönnetty seuraamusmaksusta vapautuminen tai seuraamusmaksun alennus taikka jos perintä johtaisi jäsenen liiketoimintaedellytysten menettämiseen. 

Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin muutos, joka on seurausta siitä, että päätöksen perimisestä tekisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksestä markkinaoikeus. 

Pykälän 5 momenttia täydennettäisiin siten, että esitystä tehtäessä ja asiasta päätettäessä otettaisiin huomioon jäsenyrityksen 1 momentin perusteella mahdollisesti jo maksama osuus yhteenliittymän seuraamusmaksusta.  

Lisäksi esitetään, että tällaisessa erityisessä sääntely-yhteydessä esityksen perusteluissa useammassa kohdassa viitattu hallintolain ( 434/2003 ) oikeusperiaatteita koskeva 6 § nostettaisiin selventävästi pykälätasolle. Hallintolain 6 § koskee muun muassa oikeasuhtaisuutta ja tasapuolisuutta. Hallintolain 6 §:ssä säädetään seuraavaa: "Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia." 

Kun yhteenliittymän seuraamusmaksu perustuu vain lain 5 tai 7 §:n rikkomiseen, Kilpailu- ja kuluttajavirasto ottaisi esitystä tehdessään ja markkinaoikeus päättäessään huomioon lisäksi jäsenen myötävaikutuksen yhteenliittymän rikkomiseen sekä 2 momentin osalta ajan, jonka jäsen on ollut kilpailurikkomuksen toteuttamisen aikana päätöksentekoelimen jäsen, ja 3 momentin osalta ajan, jonka jäsen on kilpailurikkomuksen toteuttamisen aikana toiminut markkinoilla, joilla rikkominen tapahtui. Tältä osin kriteeristö rajattaisiin koskemaan kauppakriteerin alittavia tapauksia, koska direktiivin sääntelyliikkumavaran ei ole arvioitu mahdollistavan tästä säätämistä EU:n perustamissopimuksen 101 ja 102 artiklaa koskevien rikkomusten osalta. 

Kriteeristö koskisi edellä kuvatulla tavoin esityksen tekemistä Kilpailu- ja kuluttajavirastossa, päätöksentekoa markkinaoikeudessa sekä korkeinta hallinto-oikeutta tilanteessa, jossa markkinaoikeuden päätös ei tule lainvoimaiseksi korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehdyn valituksen vuoksi. 

Pykälän 6 momenttiin lisättäisiin täsmennys siitä, että kyse on yhteenliittymän seuraamusmaksupäätöksestä sekä muutos, joka on seurausta siitä, että päätöksen perimisestä tekisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksestä markkinaoikeus. 

Talousvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 210/2020 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Laki 

kilpailulain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan kilpailulain (948/2011) 8–10, 13, 14, 16–17, 19, 29, 33–37, 40 ja 44–47 §, joista 44 § samalla siirretään lakiin lisättävään 5 a lukuun,  

sellaisina kuin niistä ovat 8–10 ja 34 § laissa 662/2012, 14 § laissa 1078/2016, 16, 19, 29 ja 46 § osaksi laissa 662/2012, 17 ja 33 § laissa 721/2019, 35 § laeissa 662/2012, 251/2018 ja 721/2019, 36 § laeissa 251/2018 ja 721/2019, 37 § laeissa 78/2015 ja 721/2019, 40 § laeissa 662/2012 ja 251/2018, 44 § osaksi laissa 595/2013, 45 § laeissa 662/2012 ja 721/2019, sekä 

lisätään lakiin uusi 9 a ja 13 a–13 f §, 15 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1078/2016, uusi 3 momentti, lakiin uusi 17 a, 17 b, 37 a ja 38 a §, 5 a luku, 47 a, 49 a ja 49 b § seuraavasti: 

Helsingissä 19.5.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Juhana  Vartiainen  /kok   

varapuheenjohtaja  Hanna  Kosonen  /kesk   

jäsen  Atte  Harjanne  /vihr   

jäsen  Mari  Holopainen  /vihr   

jäsen  Pia  Kauma  /kok   

jäsen  Riitta  Mäkinen  /sd   

jäsen  Minna  Reijonen  /ps   

jäsen  Joakim  Strand  /r   

jäsen  Hussein  al-Taee  /sd   

jäsen  Veikko  Vallin  /ps   

jäsen  Tuula  Väätäinen  /sd   

jäsen  Johannes  Yrttiaho  /vas   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Lauri  Tenhunen