Eduskunta on 3 päivänä maaliskuuta 1998 lähettänyt talousvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen 6/1998 vp laiksi Suomen Pankista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Perustuslakivaliokunta on antanut esityksestä eduskunnan määräyksen perusteella lausunnon, joka on tämän mietinnön liitteenä (PeVL 7/1998 vp).

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- ministeri Jouko Skinnari, valtiovarainministeriö

- lainsäädäntöneuvos Seppo Tanninen ja finanssisihteeri Kajus Hagelstam, valtiovarainministeriö

- pankkivaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva

- pankkivaltuuston varapuheenjohtaja, kansanedustaja Johannes Koskinen

- johtokunnan jäsen Matti Louekoski, osastopäällikkö Juha Tarkka ja lakimies Maritta Vehmas, Suomen Pankki

- päälakimies Markku Lounatvuori, Rahoitustarkastus

- pääsihteeri Seppo Leppänen, talousneuvosto

- tutkimusprofessori Matti Viren, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

- johtaja Jukka Pekkarinen, Palkansaajien tutkimuslaitos

- varatoimitusjohtaja Tarmo Korpela, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto

- tutkimusekonomisti Seppo Toivonen, Suomen Yrittäjät

- johtaja Harri Koulumies, Palvelutyönantajat

- ekonomisti Peter Boldt, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

- ekonomisti Matti Koivisto, Toimihenkilöjärjestö STTK

- tutkimuspäällikkö Olli Saariaho, Akava

- toimitusjohtaja Matti Sipilä, Suomen Pankkiyhdistys.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uusi laki Suomen Pankista. Laki sisältää ne säännökset, jotka ovat tarpeen Suomen Pankin toimiessa Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännössä määrätyllä tavalla osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää.

Suomen Pankki on kansallinen keskuspankki. Hoitaessaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtäviä Suomen Pankki toimii Euroopan keskuspankin suuntaviivojen ja ohjeiden mukaisesti.

Suomen Pankin ensisijaisena tavoitteena on perustamissopimuksen mukaisesti pitää yllä hintavakautta. Pankin on tuettava muidenkin talouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista vaarantamatta ensisijaista tavoitetta.

Suomen Pankin tehtävänä on toteuttaa omalta osaltaan Euroopan keskuspankin neuvoston määrittelemää rahapolitiikkaa. Lisäksi Suomen Pankin tehtävänä on huolehtia osaltaan rahahuollosta ja setelien liikkeeseen laskemisesta, valuuttavarannon hallussapidosta ja hoidosta, maksu- ja muun rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta sekä osallistua sen kehittämiseen ja huolehtia toimintansa kannalta tarpeellisten tilastojen laatimisesta ja julkaisemisesta.

Hoitaessaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtäviä Suomen Pankki tai sen toimielimen jäsen ei saa pyytää tai ottaa vastaan toimintaansa koskevia määräyksiä muulta kuin Euroopan keskuspankilta. Suomen Pankin on oltava tarvittaessa yhteistoiminnassa valtioneuvoston ja muiden viranomaisten kanssa.

Suomen Pankin toimielimiä ovat pankkivaltuusto ja johtokunta. Sen sijaan tilintarkastajat eivät enää ole pankin toimielin.

Laissa säädetään pankkivaltuuston tehtävistä. Valtuusto valvoo Suomen Pankin hallintoa ja toimintaa, huolehtii keskeisistä hallintotehtävistä ja hoitaa muut laissa säädetyt tehtävät.

Pankin johtokuntaan kuuluu puheenjohtaja ja enintään viisi muuta jäsentä, jotka tasavallan presidentti nimittää virkoja haettaviksi julistamatta. Johtokunnan puheenjohtaja nimitetään seitsemän vuoden toimikaudeksi ja muut johtokunnan jäsenet viiden vuoden toimikaudeksi.

Suomen Pankin pääjohtajan riippumattomuudesta ja toimivallasta hänen suorittaessaan tehtäviään Euroopan keskuspankin neuvostossa määrätään perustamissopimuksessa ja perussäännössä.

Johtokunnalla on yleistoimivalta. Se huolehtii Suomen Pankille kuuluvien tehtävien hoitamisesta ja pankin hallinnosta, jollei asiaa ole lailla säädetty pankkivaltuuston tehtäviin kuuluvaksi tai jollei rahoitustarkastuslaista muuta johdu.

Eduskunta valitsee Suomen Pankin tilinpäätöstä ja kirjanpitoa sekä hallintoa tarkastamaan viisi tilintarkastajaa ja kullekin heistä yhden varajäsenen. EU:n neuvoston hyväksymien tilintarkastajien oikeudesta tarkastaa Suomen Pankin kirjanpito ja tilit sekä saada tiedot pankin toimista määrätään perussäännössä.

Lakiin ehdotetaan yleissäännös Euroopan keskuspankkijärjestelmässä kertyvästä rahoitustulosta. Rahapoliittisten tehtävien hoidon yhteydessä kertyvä rahoitustulo lasketaan ja jaetaan kansallisten keskuspankkien kesken perussäännön määräysten ja Euroopan keskuspankin neuvoston tekemien päätösten mukaisesti.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Suomen Pankin ylijäämää koskevat säännökset. Pankin vuotuisesta ylijäämästä käytetään puolet vararahaston kartuttamiseen ja puolet siirretään valtion tarpeisiin käytettäväksi. Jos pankin taloudellinen asema tai vararahaston suuruus sitä edellyttää, pankkivaltuusto voisi päättää ylijäämän käyttämisestä toisinkin. Valtion tarpeisiin siirrettävän ylijäämän käyttämisestä päättää eduskunta.

Esityksessä ehdotetaan, että rahalaki kumotaan. Siirtymäsäännöksen mukaan eräitä rahalain säännöksiä sovelletaan kuitenkin edelleen siirtymäkauden ajan. Näillä säännöksillä korvataan muun muassa se, että kumottavan rahalain nojalla liikkeeseen lasketut rahat säilyvät laillisina maksuvälineinä siirtymäkauden ajan sen jälkeen, kun Suomi osallistuu euroalueeseen.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös laki metallirahasta, jossa on yhteisön lainsäädäntöä täydentävät kansalliset metallirahaa koskevat säännökset.

Valtioneuvosto on antanut tiedonannon eduskunnalle (VNT 1/1998 vp) Suomen osallistumisesta euroalueeseen. Eduskuntaa pyydetään ottamaan kantaa Suomen euroalueeseen osallistumisesta tiedonannon perusteella.

Suomen Pankkia koskevan lainsäädännön uudistaminen on tarpeen Suomen valmistautuessa liittymään talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Talousvaliokunta on lakiehdotuksia tarkastellessaan pitänyt silmällä muun muassa eduskunnan aikaisempia kannanottoja Suomen Pankkia koskevan lainsäädännön kehittämistarpeista. Eritysesti talousvaliokunta on pyrkinyt selvittämään, miten ehdotetut säädökset täyttävät muuttuvassa toimintaympäristössä lisääntyvän rahapoliittisen keskustelutarpeen.

Valiokunta katsoo, että hallituksen esitys turvaa pankkivaltuuston aseman keskeisenä Suomen Pankin elimenä, varmistaa eduskunnan talousvaliokunnan asianmukaisen tiedonsaannin ja edistää ajankohtaisen rahapoliittisen keskustelun käymistä eduskunnassa. Säädökset eivät myöskään aseta rajoja muiden talouspolitiikan toimijoiden rahapoliittiselle keskustelulle. Valiokunnan saamien tietojen mukaan lakiehdotukset täyttävät myös Euroopan rahapoliittisen instituutin ERI:n vaatimukset. Lakiehdotusten hyväksyminen tekee osaltaan mahdolliseksi Suomen häiriöttömän osallistumisen euroalueeseen.

Valiokunta pitää lakiehdotuksia tarpeellisina ja ehdottaa niiden hyväksymistä jäljempänä esitetyin muutoksin.

Suomen Pankista annettuun lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi ne säännökset, jotka ovat tarpeen Suomen Pankin liittämiseksi osaksi Euroopan keskuspankkijärjestelmää silloin, kun Suomi osallistuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 109 l artiklan mukaisesti euroalueeseen. Perustamissopimuksen 108 artiklan mukaan jokaisen euroalueeseen osallistuvan jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että kansallinen lainsäädäntö, kansallista keskuspankkia koskevat säännökset mukaan lukien, ovat sopusoinnussa perustamissopimuksen ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän perussäännön kanssa viimeistään päivänä, jona Euroopan keskuspankkijärjestelmä perustetaan. Talous- ja rahaliiton meneillään olevan toisen vaiheen aikana jäsenvaltioiden on toteutettava kansallisten keskuspankkien aseman itsenäistäminen. Suomen Pankin riippumattomuus ja muut toisen vaiheen vaatimukset on pääosin toteutettu jo vuoden 1998 alusta voimaan tulleella lailla Suomen Pankista. Tässä hallituksen esityksessä ehdotetuilla muutoksilla varmistetaan riippumattomuuden toteutuminen.

Perustamissopimuksen 105 artiklan mukaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää hintatason vakautta. EKPJ tukee yleistä talouspolitiikkaa yhteisössä osallistuakseen perustamissopimuksessa määriteltyjen yhteisön tavoitteiden saavuttamiseen. Perustamissopimuksessa annetaan EKPJ:lle itsenäinen toimivalta toteuttaa rahapolitiikkaa hintavakauden saavuttamiseksi euroalueella. Itsenäisyys on tärkeä edellytys rahapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi käytännössä. Maastrichtin sopimuksessa on määritelty EKP:n demokraattisen kontrollin menettelytavat. EKP laatii kertomuksen toiminnastaan Euroopan parlamentille, Eurooppaneuvostolle, neuvostolle ja komissiolle. EKP:n pääjohtaja voidaan kutsua neuvoston ja Euroopan parlamentin valiokunnan kuultavaksi. EKP voi myös osoittaa oma-aloitteisuuttaan ja tuoda itsekin asioita esille Euroopan parlamentin valiokuntaan.

Valiokunta pitää tärkeänä, että EKP saa toiminnalleen yleisen hyväksynnän ja uskottavuuden. Toiminnan uskottavuus edellyttää selkeitä rahapoliittisia tavoitteita, johdonmukaisia perusteluja ja laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Päätökset tulee perustella avoimesti ja saattaa julkiseen keskusteluun. EKP:n toiminnallisen itsenäisyyden ei katsota olevan rahapolitiikan julkisen keskustelun ja arvioinnin esteenä.

Suomen Pankista tulee osa Euroopan keskuspankkijärjestelmää. Myös sen ensisijaiseksi tavoitteeksi lakiehdotuksessa määritellään hintavakauden ylläpitäminen. Suomen Pankin perustehtäväksi tulee EKP:n määrittelemän rahapolitiikan toteuttaminen. Kansallisen keskuspankin rahapoliittisessa roolissa tapahtuu siis merkittävä muutos. EMU-valmistelun edetessä on käynyt ilmeiseksi, että kansallisen keskuspankin rooli painottuu yhteisen rahapolitiikan valmisteluun sekä hyväksyttävyyden saamiseen noudatetulle rahapolitiikalle.

Suomen kaltaisessa pienessä maassa rahapoliittisen keskustelun käyminen muuttuvissa olosuhteissa on erityisen tärkeää. Talouspolitiikan tuloksellisuuden varmistamiseksi koordinaatio rahapolitiikan, finanssipolitiikan ja työmarkkinapolitiikan kesken on välttämätöntä. Myös kansalaisyhteiskunnan toteutumisen kannalta on tärkeää, että rahapoliittiset ratkaisut perustellaan ja että keskustelu on avointa.

Lakiehdotuksessa on ennen kaikkea kiinnitetty huomiota pankkivaltuuston, eduskunnan ja sen asianomaisen valiokunnan mahdollisuuteen rahapoliittisen keskustelun käymiseen. Sen sijaan muiden talouspolitiikan toimijoiden asema on jäänyt vähemmälle huomiolle. Lakiehdotus ei toisaalta rajoita hallituksen, etujärjestöjen tai muiden kansalaispiirien osallistumista rahapoliittiseen keskusteluun.

Lakiehdotuksen 11 §:ssä säädetään pankkivaltuuston tehtävistä. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan lain säännöstä. Pankkivaltuuston tehtävät liittyvät Suomen Pankin hallinnon ja toiminnan valvontaan, tärkeimpiin hallinnollisiin tehtäviin ja laissa lueteltuihin muihin tehtäviin. Pankkivaltuuston tehtävät on laissa lueteltu tyhjentävästi.

Suomen Pankin hallintoa ja toimintaa valvovana elimenä pankkivaltuusto muun muassa antaa eduskunnalle vuosittain kertomuksen pankin toiminnasta ja hallinnosta sekä pankkivaltuuston käsittelemistä tärkeimmistä asioista. Pankkivaltuuston tehtävänä on antaa eduskunnalle tarvittaessa kertomuksia muulloinkin rahapolitiikan toteuttamisesta ja muusta pankin toiminnasta, jolloin eduskunnalla on mahdollisuus osallistua ajankohtaiseen keskusteluun. Lakiehdotuksen 14 §:n 4 momentin mukaan Suomen Pankin pääjohtaja ja muut johtokunnan jäsenet ovat velvollisia säännöllisesti antamaan selvityksiä pankkivaltuustolle vastaavista asioista.

Valiokunta korostaa, että pankkivaltuuston mahdollisuus antaa vuosittaisen kertomuksensa ohella muulloinkin kertomuksia eduskunnalle lisää merkittävästi eduskunnan edellytyksiä osallistua ajankohtaiseen rahapoliittiseen keskusteluun. Samalla, kun keskustelut ajankohtaistuvat, myös niiden painoarvo lisääntyy. Pankkivaltuusto ei EKPJ:ssä enää osallistu yhteistä rahapolitiikkaa koskeviin päätöksiin, mutta valiokunta katsoo, että pankkivaltuustolle jää tärkeä rooli myös informaation välittäjänä ja keskustelun käynnistäjänä. Valiokunta myös korostaa, että 11 §:n maininta ”tarvittaessa” on tulkittava siten, että tarpeen määrittelee pankkivaltuusto.

Lakiehdotuksen 27 §:n mukaan Suomen Pankki on velvollinen antamaan eduskunnan asianomaiselle valiokunnalle (voimassa olevien säännösten mukaan Suomen Pankkia koskevia asioita käsittelevänä valiokuntana talousvaliokunnalle) kaikki ne tiedot, jotka ovat tarpeen valiokunnan tehtävien hoitamiseksi. Valiokunnan tiedonsaantia koskeva säännös on entisen kaltainen.

Lakiehdotuksen sisältämien muutosten lähtökohtana on Suomen Pankin pysyttäminen edelleen eduskunnan pankkina. Eduskunnan kannalta on tärkeää, että valmistaudutaan myös kehittämään pankkivaltuuston kertomusta siten, että se muodostaisi keskustelun pohjaksi painavan rahapoliittisen puheenvuoron. Samoin tulee valmistautua julkisen kuulemisen lisäämiseen asianomaisessa valiokunnassa, jolloin keskustelijoiden piiri laajenee ja eurooppalaisen rahapolitiikan hyväksyttävyys vahvistuu.

Lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentin mukaan Suomen Pankin on oltava tarvittaessa yhteistoiminnassa valtioneuvoston ja muiden viranomaisten kanssa. Talouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista koskevaan eri osapuolten väliseen yhteistyöhön viitataan myös lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentissa. Valiokunta korostaa, että yhteydet erityisesti hallituksen ja Suomen Pankin välillä tulee olla kiinteät ja toimivat.

Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen perusteluissa olevaan toteamukseen, jonka mukaan perustamissopimuksessa olevaa ulkopuolisten tahojen vaikuttamista koskevaa kieltoa ei voi tulkita niin laajasti, että se estäisi keskustelun keskuspankin ja hallituksen tai muitten yhteiskunnallisten elinten välillä.

Suomessa työmarkkina- ja elinkeinoelämän järjestöillä on varsinkin viime vuosina ollut hallituksen ja keskuspankin ohella merkittävä osuus talouden vakauden ja alhaisen inflaation saavuttamisessa. Eri politiikkalohkojen joustava ja avoin vuorovaikutus on jatkossakin muuttuvassa rahapoliittisessa ympäristössä tärkeää. Uudessa tilanteessa rahapolitiikka on EKP:n vastuulla. Kansallisella tasolla hoidetaan edelleen finanssi- ja työmarkkinapolitiikkaa.

Talousneuvosto on ollut tärkeä keskustelufoorumi, jolla on käyty myös rahapoliittista vuoropuhelua. Talousvaliokunta katsoo, että talousneuvosto voisi jatkossakin olla keskeinen yhteistyöelin talouspoliittista informaationvaihtoa ja vuorovaikutusta varten. Varsinkin EMU:n alkuvaiheessa yhteistyön merkitys talouspolitiikan eri lohkoilla korostuu. Kokemus on osoittanut, että erityisesti pienessä maassa eri politiikkalohkojen joustava, avoin vuorovaikutus on tärkeää.

Talousvaliokunta toteaa, että talousneuvosto voi toimia rahapoliittisena keskustelufoorumina Suomen sovittautuessa eurooppalaiseen rahapolitiikkaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä otetaan huomioon talousneuvoston tehtäviä ja kokoonpanoa määriteltäessä. Tällöin on muun muassa tarkasteltava keskuspankin pääjohtajan asemaa talousneuvostossa, tulisiko sen muuttua neuvoston jäsenestä kuultavaksi asiantuntijaksi. Tärkeää on, että talousneuvosto tasapainoisesti edustaa yhteiskunnassa vaikuttavia tahoja. Tavoite avoimesta rahapoliittisesta keskustelusta soveltuu myös talousneuvoston toimintaan. Talousneuvoston asemaa yhteiskunnallisena keskustelufoorumina ei ole tarpeen eikä suotavaa muuttaa päätöksentekoelimen suuntaan. Talousneuvoston laaja yhteiskunnallinen kosketuspinta kuitenkin takaa riittävän vuorovaikutuksen talouden menestystekijöitä ja työllisyyden parantamista koskevaan tarkasteluun.

Talousvaliokunta toteaa, että lakiehdotusten valmistelussa on perusteellisesti paneuduttu talousvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan aikaisempiin kannanottoihin. Lakiehdotukset ovat suuntaviivoiltaan niiden mukaisia. Yksityiskohtaisia esityksiä on toteutettu perustamissopimuksen sallimissa rajoissa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunta toteaa aikaisempaan lausuntoonsa viitaten, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän kansanvaltaisuutta lisäisi, jos Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimittäminen siirretään pankkivaltuustolle. Käytännössä johtokunnan jäsenet on nimitetty pankkivaltuuston tekemän esityksen mukaisesti.

Lakiehdotuksen mukaan tasavallan presidentti nimittää johtokunnan jäsenet pankkivaltuuston valtioneuvostolle tekemän esityksen perusteella. Talousvaliokunnan mielestä ehdotettu nimittämismenettely sopii paremmin valtioelinten toimivallan jakoon, jonka mukaan presidentti ja valtioneuvosto käyttävät niille säädettyä toimeenpanovaltaa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan EKPJ:n piirissä käsiteltävien asioiden osalta esityksessä ei ole varattu pankkivaltuustolle minkäänlaista aktiivista roolia. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan pankkivaltuuston asemaa EKPJ:ssä tehostavia järjestelyjä, kuten sen ennakollisen tiedonsaannin turvaavia menettelytapoja, tulisi vielä selvittää.

Talousvaliokunta toteaa, että EY:n perustamissopimuksessa sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännössä korostetaan EKP:n ja kansallisten keskuspankkien sekä niiden päätöksentekoelinten kaikenlaista riippumattomuutta, muuan muassa poliittisista päättäjistä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan rahapolittinen instituutti on poikkeuksetta pitänyt kannanotoissaan pankkivaltuustoa poliittisena elimenä, vaikka valtuusto onkin Suomen Pankin toimielin. Sellaisen säännöksen sisällyttäminen lakiin Suomen Pankista, mikä velvoittaisi johtokunnan jäseniä ennen EKP:ssä tai Suomen Pankin johtokunnassa tehtäviä päätöksiä keskustelemaan pankkivaltuuston kanssa tai informoimaan sitä, olisi vastoin perustamissopimuksen ja perussäännön edellyttämää Suomen Pankin riippumattomuusvaatimusta.

Talousvaliokunta on täydentänyt perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti Suomen Pankista annetun lakiehdotuksen 31 §:n 1 momenttia pankin virkamiehiä koskevilla siirtymäsäännöksillä, koska ehdotettuun lakiin ei sisälly pankin virkamiehiä koskevia säännöksiä ja virkamieslaki on tarkoitus antaa ja saattaa voimaan vasta myöhemmin.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten talousvaliokunta on täsmentänyt lakiehdotuksen 31 §:n 2 momentissa mainittujen säännösten soveltamista. Mainitut säännökset, joissa säädetään Suomen Pankin ja sen toimielimen riippumattomuudesta, tulee olla voimassa talous- ja rahaliiton toiseen vaiheeseen liittyvinä ennen kuin EU:n neuvosto arvioi, mitkä jäsenvaltiot täyttävät euroalueeseen osallistumisen edellytykset.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että rahalain kumoamisesta annetun lakiehdotuksen voimaantulosäännöksessä jää epäselväksi, onko rahalain 4 § sovellettavana, kun neuvosto tekee 1.1.1999 perustamissopimuksen 109 l artiklan 4 kohdassa mainitun päätöksen (valuuttojen lopulliset vaihtokurssit ja valuutat korvaava euron kurssi). Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan asia on syytä selventää niin, että kyseistä lainkohtaa sovelletaan vielä tuolloin.

Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen osallistuessa euroalueeseen rahalaki kumoutuu 1.1.1999, jolloin talous- ja rahaliiton kolmas vaihe on alkanut.Tästä seuraa, että rahalain 4 § ei ole sovellettavissa neuvoston tehdessä 1.1.1999 perustamissopimuksen 109 l artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja valuuttakurssipäätöksiä. Rajoituksen muodostavat Maastrichtin sopimus ja EKP:n perussääntö.

Laki Suomen Pankista

21 §. Valiokunta on muuttanut luvun ja pykälän otsikossa sekä 2 ja 3 momentissa käytetyt ”ylijäämä” ja ”alijäämä” muotoon ”voitto” ja ”tappio”, jotka vastaavat EKPJ:n ja EKP:n perussäännössä käytettyjä ilmaisuja ja suomalaisyritysten tilinpäätöskäytäntöä.

Lisäksi valiokunta on täsmentänyt 2 momentin säännöstä siten, että vararahaston kartuttamiseen käytettävällä voitolla tarkoitetaan voittoa, kun Euroopan keskuspankkijärjestelmässä kertyvä rahoitustulo on otettu huomioon tilinpäätöksessä.

31 §. Lakiehdotukseen ei sisälly säännöksiä Suomen Pankin virkamiehistä, koska eduskunnalle on tarkoitus antaa erillinen esitys pankin virkamiehiä koskevaksi laiksi. Virkamiehiä koskevan esityksen antaminen ja lain voimaantulo ovat avoimia, jonka vuoksi valiokunta on täydentänyt 1 momentin siirtymäsäännöstä siten, että aiemman lain virkamiesoikeudelliset säännökset ovat voimassa, kunnes lailla toisin säädetään.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta on poistanut tarpeettomana 3 momentissa olleen Suomen Pankin ylijäämän käyttöä koskeneen siirtymäsäännöksen.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että 2 momentin siirtymäsäännöksen mukaan lain 4 ja 15-17 §:ien, jotka sisältävät Euroopan talous- ja rahaliiton toiseen vaiheeseen kuuluvan itsenäisyysvaatimuksen täyttämiseksi tarpeellisia muutoksia, on 1 momentista poiketen tarkoitus tulla voimaan ennen 1.5.1998. Valiokunta on täsmentänyt säännöstä siten, että aikaistettuun voimaantuloon asti sovelletaan niiden sijasta aikaisemman lain 5 ja 17-19 §:ää.

Päätösehdotus

Talousvaliokunta kunnioittaen ehdottaa,

että 2. ja 3. lakiehdotus hyväksytään sellaisenaan ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna seuraavasti:

1.

Laki

Suomen Pankista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

(Kuten HE)

2 luku

Hallinto

(Kuten HE)

3 luku

Tilinpäätös, rahoitustulo, voiton käyttö ja tilintarkastus

(Kuten HE)

21 §
Rahoitustulo ja voiton käyttö

(1 mom. kuten HE)

Suomen Pankin voitosta, sen jälkeen kun Euroopan keskuspankkijärjestelmässä kertyvä rahoitustulo on tilinpäätöksessä otettu huomioon, käytetään puolet vararahaston kartuttamiseen. Muu osa ylijäämästä siirretään käytettäväksi valtion tarpeisiin. Pankkivaltuusto voi päättää voiton käyttämisestä toisin, jos se pankin taloudellisen aseman tai vararahaston suuruuden vuoksi on perusteltua. Valtion tarpeisiin käytettävän voiton osan käytöstä päättää eduskunta.

Jos pankin tilinpäätös on tappiollinen, tappio on katettava vararahastosta. Siltä osin kuin vararahasto ei riitä, tappio voidaan jättää kattamatta toistaiseksi. Seuraavien vuosien voitto on ensisijaisesti käytettävä kattamatta jääneiden tappioiden kattamiseen.

(Kuten HE)

4 luku

Erinäiset säännökset

(Kuten HE)

5 luku

Voimaantulo

31 §
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Tämä laki tulee voimaan, kun Suomi perustamissopimuksen 109 l artiklan mukaisesti osallistuu yhtenäisvaluutan alueeseen. Tällä lailla kumotaan Suomen Pankista 24 päivänä heinäkuuta 1997 annettu laki (719/1997) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä aikaisempi laki. Aikaisemman lain 3 luku, 36 , 43 ja 45-48 § ovat kuitenkin voimassa, kunnes lailla toisin säädetään.

Tämän lain 4 ja 15-17 § tulevat kuitenkin 1 momentista poiketen voimaan jo päivänä kuuta 1998. Niiden voimaantuloon asti niiden asemesta sovelletaan aikaisemman lain 5 ja 17-19 §:ää.

(3 mom. poist.)

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 1998

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Tuulikki Hämäläinen /sd

jäs. Arto Bryggare /sd

Mikko Immonen /vas

Mari Kiviniemi /kesk

Paula Kokkonen /kok

Martti Korhonen /vas

Riitta Korhonen /kok (osittain)

Pekka Kuosmanen /kok (osittain)

Leena Luhtanen /sd

Paavo Nikula /vihr

Erkki Partanen /sd

Vuokko Rehn /kesk

Ola Rosendahl /r

Juhani Sjöblom /kok

Sakari Smeds /skl

Janne Viitamies /sd

vjäs. Kari Kantalainen /kok (osittain)

Pekka Leppänen /vas.

VASTALAUSE 1

Perustelut

Hallituksen esitys laiksi Suomen Pankista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi merkitsee yhtä merkittävää askelta Euroopan keskuspankkijärjestelmän luomiseksi. Näin toimien hallitus luo valmiuksia Suomen osallistumiselle Euroopan talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Suomen Pankki tulisi toimimaan Euroopan keskuspankin osana siten, että Suomen Pankin yksiselitteisenä tehtävänä olisi osaltaan toteuttaa Euroopan keskuspankin neuvoston määrittelemää rahapolitiikkaa. Suomen Pankki tai sen toimielimen jäsen ei saisi pyytää tai ottaa vastaan toimintaansa koskevia määräyksiä muualta kuin Euroopan keskuspankilta. Rahapolitiikan hoitamisessa Euroopan keskuspankki on siis täysin itsenäinen, vailla kansanvaltaista kontrollia. Hallituksen esittämät muutokset merkitsevät kansallisen rahapolitiikkamme päätepistettä ja suunnan ottamista kohti keskittyvää ja keskusvaltaistuvaa Eurooppaa. Tähän hallituksen tosiasialliseen tavoitetilaan en voi yhtyä. Nyt nähtävissä olevien tosiasioiden perusteella Suomen ei tulisi liittyä raha- ja talousliiton kolmanteen vaiheeseen.

Käsiteltäessä lakia Suomen Pankista vuoden 1997 valtiopäivillä talousvaliokunnan oppositioryhmät esittivät vastalauseessaan, että laki Suomen Pankista tulisi valmistella uudestaan niin, että rahapolitiikan legitimiteettiä voimakkaasti korostettaisiin. Parlamentaarisen järjestelmämme tulisi voida vaikuttaa rahapolitiikan tavoitteiden asettamiseen ja määrittämiseen. Kansanvaltaisuutta esitettiin vahvistettavaksi niin, että Suomen Pankin johtokunnan nimitysoikeus annettaisiin pankkivaltuuston tehtäväksi. Tämänkertaisessa hallituksen esityksessä nämä vaatimukset eivät ole toteutuneet. Hallituksen esittämät keskustelu- ja raportointimenettelyt ovat paikallaan, mutta eivät missään määrin riitä turvaamaan kansanvallan osittaistakaan toteutumista.

Laki Suomen Pankista on puutteellisesti valmisteltu ajatellen myös poikkeusoloihin varautumista. Mielestäni vakavan kansallisen edun niin vaatiessa Suomen Pankilla ja hallituksella tulisi olla oikeus rajoitetun ajan antaa sitovia rahapolitiikkaa koskevia määräyksiä. Lakiesitys ei sisällä tämänkaltaisia säädöksiä. Suunta on aivan toinen: valuuttalain voimassaoloaikaa ei ole tarkoitus esittää jatkettavaksi. Myös valmiuslain sisältämät rahoitusmarkkinoiden säännöstelyä poikkeusoloissa koskevat säännökset on tarkoitus muuttaa. Kaikki poikkeusoloja koskevat rahoitusmarkkinoiden säädökset olisi tullut käsitellä tässä yhteydessä. Valitettavasti emme elä maailmassa, joka olisi häiriötön ja ikuisesti vakaa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnot rahalain käsittelyjärjestyksestä ovat kansalaisnäkökulmasta käsin pohdiskeltuna perin erikoisia. Vuosi sitten valiokunta totesi kantanaan, että rahalaki on käsiteltävä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Tuolloin eduskunta hylkäsikin rahalain muutokset. Nyt valiokunta esittää, että käytännössä samat muutokset voidaankin toteuttaa yksinkertaisessa säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnalla on ainutlaatuinen oikeus tulkita maamme perustuslakien sisältöä. Tätä oikeutta valiokunta todellakin tuntuu käyttävän ns. tilanteenmukaisesti. Näin on syntynyt mielestäni nurinkurinen tilanne, jossa rahalain muuttaminen vapaaehtoisesti EMU:n toisessa vaiheessa voidaan valiokunnan tulkinnan mukaan tehdä vain vaikeutetussa järjestyksessä, mutta EMU:n kolmannessa vaiheessa ikään kuin EU-pakon edessä samat muutokset rahalakiin voidaankin tehdä helposti eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hylätään.

Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 1998

Sakari Smeds /skl

Vastalause 2

Perustelut

Hallituksen esityksessä ja talousvaliokunnan mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki Suomen Pankista. Lakiin ehdotetaan tehtäväksi muutokset, jotka ovat tarpeen Suomen Pankin liittämiseksi osaksi Euroopan keskuspankkijärjestelmää silloin, jos Suomi osallistuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 109 1 artiklan mukaisesti euroalueeseen.

Katson, ettei Suomen tule liittyä ensimmäisten joukossa 1.1.1999 alkaen Euroopan talous- ja rahaliiton jäseneksi. Mielestäni Suomen Pankkia koskevan lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttaminen ei ole tämän vuoksi ajankohtaista eikä perusteltua.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hylätään.

Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 1998

Mari Kiviniemi /kesk