Edilexissä on huoltokatko tiistaina 22.10.2019. Palvelussa on tilapäisiä häiriöitä kello 7.00-8.00 välisenä aikana. Pahoittelemme huoltokatkosta aiheutuvaa haittaa.

Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

TaVM 5/1996 - HE 9/1996
Hallituksen esitys laiksi rahalain muuttamisesta

HE 9/1996

Eduskunta on lähettänyt 19 päivänä maaliskuuta 1996 talousvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen 9/1996 vp laiksi rahalain muuttamisesta. Samalla eduskunta on määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava esityksestä lausuntonsa. Lausunto on tämän mietinnön liitteenä (PeVL 7/1996 vp).

Esityksen johdosta valiokunnassa ovat olleet kuultavina ministeri Arja Alho, valtiovarainministeri Sauli Niinistö, pankkivaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva, pankkivaltuuston jäsen, kansanedustaja Esko Seppänen, perustuslakivaliokunnan sihteeri, valiokuntaneuvos Jarmo Vuorinen, lainsäädäntöjohtaja Pekka Laajanen valtiovarainministeriöstä, johtokunnan sihteeri Heikki T. Hämäläinen ja toimistopäällikkö Jarmo Kontulainen Suomen Pankista, talouspoliittinen asiamies Simo Pinomaa Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta, toimitusjohtaja Pertti Kukkonen Pellervon taloudellisesta tutkimuslaitoksesta, vanhempi tutkija Jaakko Kiander Palkansaajien tutkimuslaitoksesta, pankinjohtaja Antti Tanskanen, professori Erkki Koskela, professori Heikki Urmas, toimitusjohtaja Ari Lahti Pankkiiriliike Protos Oy:stä sekä pääekonomisti Kirsi Hokka ja pääanalyytikko Robert Sergelius Alfred Berg Suomi Oy:stä.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan rahalakia muutettavaksi siten, että valuuttakurssijärjestelmää (regiimiä) ei enää määritellä laissa. Sen vuoksi rahalain 3 § ehdotetaan kumottavaksi. Lakiehdotuksen mukaan markan ulkoista arvoa koskevat päätökset tekee valtioneuvosto Suomen Pankin esityksestä. Valtioneuvostolle tehtävän esityksen tekevät eduskunnan pankkivaltuutetut Suomen Pankin johtokunnan ehdotuksen perusteella. Lakiehdotukseen sisältyy valtuutussäännös sen tilanteen varalta, että Suomi aikanaan liittyy Euroopan valuuttajärjestelmään (EMS) kuuluvaan valuuttakurssijärjestelmään (ERM). Valtioneuvosto voisi valtuuttaa tapauskohtaisesti valtiovarainministeriön Suomen Pankin esityksestä päättämään ERM:n puitteissa tehtävistä muutoksista markan ulkoiseen arvoon.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Markan ulkoisen arvon määrääminen

Hallitusmuodon 72 §:n (1077/91) mukaan lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään. Suomen markan ulkoista arvoa koskevasta päätöksentekojärjestelmästä sekä valuuttakurssijärjestelmästä eli regiimistä säädetään rahalaissa, vaikka hallitusmuoto ei sitä valuuttakurssijärjestelmän osalta edellytäkään. Rahalain 3 §:n mukaan markan ulkoinen arvo määritellään Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden valuuttojen kurssien perusteella. Rahalain nojalla markan ulkoisesta arvosta annetun valtioneuvoston päätöksen (882/91) 1 §:n mukaan markan ulkoinen arvo määritellään Euroopan yhteisöjen valuuttayksikön ecun vasta-arvoina markoissa. Säännös ei kata markan ulkoisen arvon määrittelytapaa ERM:ssä. Säännöksen tarkoituksena oli sitoa markka Suomen yksipuolisella päätöksellä kesäkuussa 1991 Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden valuuttoihin. Kiinteästä valuuttakurssista jouduttiin kuitenkin luopumaan seuraavan vuoden syksyllä. Suomen markka on kellunut syyskuun 8 päivästä 1992 lähtien.

Markan kellunta perustuu rahalain 4 §:ään, jonka nojalla valtioneuvosto on pysyttänyt Suomen Pankin oikeuden olla toistaiseksi noudattamatta markan ulkoiselle arvolle vahvistettuja vaihtelualueen rajoja. Valtioneuvoston päätös pysyttää Suomen Pankin oikeus olla noudattamatta vaihtelualueen rajoja merkitsee sitä, että pankki voi antaa markan kellua, kunnes paluu voimassa olleen vaihtelualueen rajoihin on mahdollista tai edellytykset uuden vaihtelualueen vahvistamiselle ovat olemassa. Rahalain 4 §:n 3 momentin mukaan valtioneuvosto voi myös omasta aloitteestaan, ottaen huomioon raha- ja valuuttamarkkinoiden tilan, peruuttaa kellunnan. Ennen päätöksentekoa valtioneuvoston on pyydettävä Suomen Pankin lausunto asiasta. Hallituksen esityksessä rahalain 2 §:n muuttamisesta (HE 186/1992 vp) todetaan, että markan ulkoisen arvon kelluttaminen olisi edelleen poikkeuksellinen ratkaisu ja käytettävissä vain vakavissa häiriötilanteissa.

Rahalain 4 §:ssä säädetään markan ulkoista arvoa koskevasta päätöksentekojärjestelmästä. Sen mukaan valtioneuvosto vahvistaa Suomen Pankin esityksestä markan ulkoisen arvon laskentaperusteet ja sen vaihtelualueen rajat. Esityksen tekevät eduskunnan pankkivaltuutetut Suomen Pankin johtokunnan ehdotuksen perusteella. Rahalain 5 §:n mukaan Suomen Pankin esitykset on joko muuttamattomina hyväksyttävä tai hylättävä.

Suomen Pankin tehtävänä on huolehtia, että markan ulkoinen arvo pysyy vaihtelualueen rajoissa. Kuten edellä on todettu, valtioneuvostolla on mahdollisuus oikeuttaa Suomen Pankki olemaan toistaiseksi noudattamatta vaihtelualueen rajoja.

Euroopan valuuttajärjestelmä EMS ja sen toiminta

EMS:n rakenne

Euroopan valuuttajärjestelmä perustuu Eurooppa-neuvoston päätöslauselmaan EMS:n perustamisesta vuodelta 1978 ja jäsenvaltioiden keskuspankkien väliseen sopimukseen EMS:n toimintatavoista vuodelta 1979. EMS koostuu Euroopan valuuttayksiköstä ecusta, valuuttakurssijärjestelmästä sekä rahoitus- ja luottojärjestelyistä. Valuuttakurssijärjestelmään osallistuminen merkitsee kiinteän keskuskurssin määrittelyä suhteessa ecuun, valuuttojen välisten kahdenvälisten kurssien määrittelyä keskuskurssin avulla, sovittujen vaihteluvälien noudattamista ja molemminpuolista interventiovelvoitetta keskuspankeille ja osallistumista rahoitusjärjestelyihin.

Valuuttakurssijärjestelmään (ERM) kuuluvien maiden valuuttakurssisuhteet on järjestetty kiinteiden mutta tarvittaessa muutettavissa olevien pariteettien järjestelmän mukaisesti. Kullakin järjestelmään kuuluvalla valuutalla on ecun suhteen määritelty keskuskurssi, ja valuuttojen kahdenväliset keskuskurssit saadaan ecu-keskuskurssien suhteina. Nämä keskuskurssit ovat kiinteät, mutta niitä voidaan tarkistaa. Valuuttojen arvot voivat vaihdella kahdenvälisten keskuskurssien ympärillä sallittujen vaihteluvälien puitteissa. Vuoden 1993 elokuun 2 päivästä lähtien tämä väli on ollut+ 15 %. Alun perin vaihteluväli oli+ 2,25 %, poikkeustapauksissa+ 6 %. Mikäli valuutan arvo suhteessa toiseen järjestelmän osanottajavaluuttaan saavuttaa vaihteluvälin reunan, molempien maiden keskuspankkien on intervenoitava eli suoritettava valuuttojen osto- ja myyntioperaatioita, jotta valuutat pysyisivät vaihteluvälin sisällä.

Ecu on valuuttakori, joka koostuu kiinteistä määristä yhteisön jäsenmaiden valuuttoja. Korin koostumus jäädytettiin Euroopan unionin perustamissopimuksella, joten uusien jäsenmaiden (Itävalta, Ruotsi ja Suomi) valuutat eivät kuulu siihen. Ecua on virallisesti käytetty varantovaluuttana, valuuttakurssijärjestelmän laskentayksikkönä, interventio- ja luottomekanismien operaatioiden määrittämisessä sekä laskentayksikkönä yhteisön eri toiminnoissa.

Hyvin lyhyen aikavälin rahoitusjärjestely (Very Short-Term Financing, VSTF) on tarkoitettu helpottamaan valuuttojen pitämistä vaihteluvälien sisällä. Sen käyttöön ovat oikeutettuja kaikki ERM:ään kuuluvat maat. Tässä järjestelyssä keskuspankit antavat toisilleen hyvin lyhyeksi ajaksi oman valuutan määräisenä rajattoman luotonsaantimahdollisuuden, jonka avulla keskuspankit voivat tarvittaessa suorittaa valuuttamarkkinainterventiota.

Valuuttakurssivakauden säilyttämistä on tukemassa myös muita rahoitusjärjestelyjä. Lyhyen ajan rahoitustuki (Short-Term Monetary Support, STMS) on tarkoitettu väliaikaisten maksutasevajausten rahoittamiseen ja sitä voivat pyytää kaikki EMS:n jäsenmaat. Keskipitkän aikavälin rahoitustukea (Medium-Term Financial Assistance, MTFA) voidaan myöntää 2―5 vuodeksi vakavissa maksutasevaikeuksissa olevalle jäsenmaalle. Kaiken kaikkiaan eri rahoitusjärjestelyjen käyttö on muutaman viime vuoden aikana ollut vähäistä.

Euroopan unionin jäsenyys ei suoranaisesti velvoita jäsenmaita liittymään EMS:ään, mutta käytännössä unionin kaikkien jäsenmaiden keskuspankit, mukaan lukien Suomen Pankki, ovat allekirjoittaneet EMS-sopimuksen ja siten osallistuvat valuuttapoliittiseen yhteistyöhön valuuttajärjestelmän puitteissa. Lisäksi enemmistö unionin jäsenmaiden valuutoista ― Belgian/Luxemburgin frangit, Espanjan peseta, Hollannin gulden, Irlannin punta, Itävallan shillinki, Portugalin escudo, Ranskan frangi, Saksan markka ja Tanskan kruunu ― on tällä hetkellä mukana EMS:n valuuttakurssijärjestelmässä eli ERM:ssä. Valuuttakurssijärjestelmän ulkopuolella ovat Ison-Britannian punta, Italian liira, Kreikan drakma, Ruotsin kruunu ja Suomen markka.

Vaikka ERM:stä eroamisesta ei ole olemassa määräyksiä, on eroaminen käytännössä mahdollista. Esimerkiksi Ison-Britannian punta ja Italian liira irtautuivat ERM:stä yksipuolisella ilmoituksella syksyllä 1992. Tuolloin eroamiset tapahtuivat tilanteessa, jolloin valuuttamarkkinoilla oli poikkeuksellisen suuria häiriöitä.

ERM:n toiminta

ERM:n toiminnan alkuvuosina jäsenmaiden inflaatio- ja kustannuskehitys oli epäyhtenäistä ja joillain mailla oli vaihtotaseongelmia. Tämän takia maat joutuivat muuttamaan usein valuuttojensa keskuskursseja eli suorittamaan devalvaatioita tai revalvaatioita: vuosina 1979―1983 keskuskursseja muutettiin yhteensä seitsemän kertaa.

Vuosien 1983―1987 aikana jäsenmaiden inflaatiokehitys alkoi yhtenäistyä, mikä vähensi keskuskurssimuutosten tarvetta. Kurssitarkistuksia tehtiin ao. vuosina neljä kertaa. Kehityksen taustalla oli nähtävissä halu luopua valuuttakurssimuutosten toistuvasta käytöstä kustannus- ja vaihtotaseongelmien korjaamisessa. Jotta inflaation ja inflaatio-odotusten alentaminen ei olisi aiheuttanut suuria kustannuksia työttömyyden nousun ja tuotantomenetysten kautta, monet maat pyrkivät määrätietoisesti kohentamaan inflaationvastaisen talouspolitiikan uskottavuutta. Valuuttakurssin vakaus oli tässä keskeinen väline.

Vuoden 1987 tammikuussa tapahtuneiden keskuskurssimuutosten jälkeen seurasi yli viisi vuotta kestänyt vakauden kausi, jonka aikana keskuskurssimuutoksia ei tehty. Ainoana poikkeuksena oli Italian liira, jonka keskuskurssi tosiasiassa devalvoitui vaihteluvälin kavennuksen yhteydessä vuonna 1990. Tilanne kuitenkin muuttui perusteellisesti vuoden 1992 syksyllä, jolloin ERM-järjestelmä joutui voimakkaiden valuuttakurssipaineiden kohteeksi. Syntyneen kriisin taustalla oli useita tekijöitä, mm. reaalisten valuuttakurssien muuttuminen inflaatioerojen seurauksena, vapaiden pääomaliikkeiden mahdollistamat spekulatiiviset valuuttakurssihyökkäykset, EMU-prosessin vaikeudet sekä Saksojen yhdistymisshokki ja sitä seurannut korkojen nousu.

Vuoden 1992 kriisin myötä Italian liira ja Ison-Britannian punta irtautuivat ERM:stä ja valuuttojen keskuskursseja jouduttiin useampaan kertaan muuttamaan. Koska jännitteet edelleen jatkuivat, valuuttojen vaihteluvälejä lopulta levennettiin: 2.8.1993 alkaen valuutat ovat voineet vaihdella+ 15 % keskuskurssien molemmin puolin. Tämän ns. laajan putken aikana keskuskurssien tarkistuksia on tehty kerran, vuoden 1995 maaliskuussa, jolloin Espanjan peseta ja Portugalin escudo devalvoitiin.

Päätöksenteko ERM:n puitteissa

Keskuskurssin muuttamisesta todetaan Eurooppa-neuvoston päätöslauselmassa, että se edellyttää yhteistä päätöstä. Neuvotteluihin osallistuvat kaikki ERM:ssä mukana olevat jäsenvaltiot ja komissio. Keskusteluja käydään myös niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka eivät ole mukana ERM:ssä. Päätös tehdään valtiovarainministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien yhteisessä kokouksessa tai, mikä tavalli- sempaa, heidän rahapoliittisessa komiteassa (Monetary Committee) olevien edustajiensa kokouksessa. Vastaavaa päätösmenettelyä käytetään silloin, kun uusi jäsenvaltio haluaa liittyä ERM:iin.

Päätöksenteko Suomen mahdollisesti liittyessä ERM:ään

Suomen liittymisestä ERM:ään päättäisi lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentin nojalla valtioneuvosto Suomen Pankin esityksen perusteella. Suomen Pankin esityksen tekisi eduskunnan pankkivaltuusto pankin johtokunnan ehdotuksen perusteella. Suomen Pankin esitys ERM:ään liittymisestä sisältäisi ehdotuksen tavoiteltavasta keskuskurssista suhteessa ecuun perusteluineen. Tämän jälkeen valtioneuvoston yleisistunnossa päätetään esityksen tekemisestä Suomen liittymisestä ERM:ään ja vahvistetaan Suomen ehdotus markan keskuskurssiksi sekä valtuutetaan valtiovarainministeri esittämään liittymispyyntö.

Neuvottelut käynnistyvät valtiovarainministerin esitettyä pyynnön asiasta muiden jäsenvaltioiden vastaaville ministereille, komission asianomaiselle jäsenelle, rahapoliittisen komitean puheenjohtajalle ja rahapoliittisen instituutin (EMI) puheenjohtajalle. Asiaa valmistellaan ensin rahapoliittisessa komiteassa. Jos rahapoliittisessa komiteassa saavutetaan keskustelujen jälkeen yhteisymmärrys, tekevät valtiovarainministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien edustajat asiassa päätöksen. Jos yksimielisen päätöksen saavuttaminen osoittautuu ongelmalliseksi tai asiaa pidetään tärkeänä, kokoontuvat valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat päättämään asiasta.

Neuvotteluprosessin aikana on Suomen Pankin johtokunnan, eduskunnan pankkivaltuuston ja valtioneuvoston yleisistunnon oltava koollekutsuttavissa lyhyellä varoitusajalla sen varalta, että Suomen ehdotusta markan keskuskurssiksi ei sellaisenaan hyväksytä. Tällöin Suomen ehdotusta markan keskuskurssiksi joudutaan arvioimaan uudestaan ja päättämään siitä lakiesityksen 4 §:n 1 momentissa säädettyä menettelyä noudattaen.

Yksimielisestä päätöksestä ilmoitetaan ministereiden ja pääjohtajien yhteisessä kommunikeassa, joka sisältää keskuskurssin ja kahdenväliset kurssit sekä keskuspankeille kehotuksen ilmoittaa kahdenvälisistä kursseista ja interventiorajoista ennen markkinoiden avautumista. Suomessa tehdään vielä kansallinen päätös markan ulkoisesta arvosta lakiesityksen 4 §:n 1 momentin mukaisesti valtioneuvoston yleisistunnossa.

Päätöksenteko kurssimuutoksista Suomen mahdollisesti ollessa mukana ERM:ssä

Kansallinen markan ulkoista arvoa koskeva päätöksentekomenettely on muuten sama kuin päätöksenteko liityttäessä ERM:ään paitsi lakiesityksen 4 §:n 3 momenttiin sisältyvän valtuutusmenettelyn osalta. Säännöksen mukaan valtioneuvosto voi tapauskohtaisesti Suomen Pankin esityksestä valtuuttaa valtiovarainministeriön päättämään ERM:n puitteissa tehtävistä, markan ulkoista arvoa koskevista kurssimuutoksista ja muutoksista vaihtelualueen rajoihin. Säädöskokoelmassa julkaistavan päätöksen markan ulkoisesta arvosta tekisi tässä tilanteessa valtiovarainministeriö. Tehtäessä 4 §:n 3 momentin mukaista valtuutuspäätöstä valtioneuvoston yleisistunnon päätöksen ja Suomen Pankin esityksen suhde määräytyy rahalain 5 §:n nojalla. Suomen Pankin esitys voi sisältää pelkästään ehdotuksen tavoiteltavaksi keskuskurssiksi tai se voi sisältää yksilöidyt rajat mahdollisesti tarvittavia neuvotteluja varten siltä varalta, että Suomen esitystä ei sellaisenaan hyväksytä. Jos neuvottelujen kuluessa ilmenee, että valtiovarainministeriön valtuudet eivät ole riittävät, joudutaan uudet valtuudet hankkimaan samaa päätösmenettelyä noudattaen eli Suomen Pankin johtokunta ― eduskunnan pankkivaltuutetut ― valtioneuvoston yleisistunto.

Rahapolitiikka EMUn kolmannessa vaiheessa

Maastrichtin sopimuksen mukaisesti Euroopan keskuspankin (EKP) rahapolitiikka tähtää ensisijaisesti hintavakauden ylläpitämiseen. Euroopan keskuspankin neuvosto päättää aikanaan tarkemmin, miten se tulkitsee hintavakauden tavoitetta, millaista strategiaa EKP noudattaa ja millaisilla välineillä rahapolitiikkaa harjoitetaan. EKP:n neuvostoon kuuluvat EKP:n johtokunnan puheenjohtaja, johtokunnan varapuheenjohtaja, johtokunnan muut jäsenet ― joita voi olla korkeintaan neljä ― ja osanottajamaiden keskuspankkien pääjohtajat.

EKP:n rahapoliittinen tavoite ei siten oleellisesti poikkea nykyisin lähes kaikissa EU-maissa omaksutusta selvästi hintavakauteen tähtäävästä rahapolitiikasta. Ratkaisevana erona jäsenmaiden nykyisin harjoittamaan rahapolitiikkaan tulee kuitenkin olemaan se, että yhteinen rahapolitiikka viritetään koko euro-alueen keskimääräisen taloudellisen tilanteen mukaan, ei kunkin jäsenmaan taloudellisen tilanteen mukaan. EMU-jäsenyyden myötä osanottajamaat siten menettävät itsenäisen rahapolitiikan mahdollisuuden mutta toisaalta pääsevät vaikuttamaan koko euro-alueen rahapolitiikan muotoutumiseen.

Myös talous- ja rahaliiton ulkopuolelle jäävien EU-maiden rahapoliittinen itsenäisyys tullee olemaan rajoittunut. Toistaiseksi on avoinna, millaisia valuuttakurssijärjestelyitä tullaan soveltamaan euro-alueen ja sen ulkopuolelle jäävien maiden välillä. Sisämarkkinoiden toiminnan turvaaminen edellyttää vakaita valuuttakurssisuhteita. Toisaalta valuuttakurssijärjestelyiden tulee tukea ulkopuolelle jääneiden maiden lähentymiskehitystä kolmannen vaiheen aikana.

On todennäköistä, että osa euro-alueen ulkopuolisista maista kiinnittää valuuttansa euroon. Noudatettavan vaihteluvälin suhteen voidaan tarjota erilaisia mahdollisuuksia. On myös mahdollista, että jotkut maat noudattavat kelluvan valuuttakurssin politiikkaa. Tällöin valuuttakurssin vakaus turvataan harjoittamalla selvästi hintavakauteen pyrkivää rahapolitiikkaa ja antamalla markkinoiden tasapainottaa valuuttakurssin kehitys. Olkoon muodollinen valuuttakurssijärjestely mikä tahansa, rahapolitiikassa tullaan tavoittelemaan hidasta inflaatiota ja valuuttakurssin vakautta.

Valiokunnan kannanotot

ERM-jäsenyyden merkityksestä

Ehdotettu muutos luo lainsäädännön puolesta valmiudet osallistua Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään (ERM). EMUn kolmannen vaiheen osanottajamaista päätettäessä yksittäisen maan lähentymistä arvioidaan Maastrichtin sopimuksen lähentymiskriteereiden perusteella. Sopimuksen pöytäkirjan 6 artiklan 3 mukaan ”valuuttakurssimekanismiin osallistumista koskeva kriteeri” merkitsee, että jäsenvaltio on noudattanut valuuttakurssijärjestelmän tavanomaisia vaihteluvälejä ilman merkittäviä paineita ainakin kahtena tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Tavanomainen tarkoitti sopimusta laadittaessa kapeaa ± 2,25 prosentin vaihteluväliä. Syksystä 1993 lähtien on noudatettu pääsääntöisesti laajaa ± 15 prosentin vaihteluväliä. Kapeaan vaihteluväliin ei tällä hetkellä katsota olevan edellytyksiä palata.

On esitetty arvioita kriteerin täyttymisestä mahdollisesti myös siten, että pysytään ERM:n ulkopuolella joko koko kahden vuoden määräaika tai ainakin osa siitä. Kriteeri koskisi näin tulkiten ensi sijassa valuutan tosiasiallista vakautta. Kelluvalta valuutalta voitaisiin tämän tulkinnan mukaan edellyttää yhtä suurta tosiasiallista vakautta kuin ERM-valuutoilta.

Kriteereistä päätetään lopullisesti siinä valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten kokouksessa, jossa päätös EMUn kolmanteen vaiheeseen osallistuvista maista tehdään. Tällä hetkellä ei voida sanoa, mikä paino eri kriteereiden täyttymiselle tuolloin annetaan.

Mahdollisesta osallistumisesta ERM:ään seuraa, että Suomen Pankki on ― yhdessä muiden järjestelmään osallistuvien keskuspankkien kanssa ― velvollinen huolehtimaan siitä, että valuutat pysyvät kahdenkeskisten vaihteluvälien puitteissa. Nykyisin valuuttakurssi saa vaihdella laajennetun ± 15 prosentin vaihteluvälin puitteissa. Kun valuuttakurssi saavuttaa jonkin kahdenkeskisen vaihteluvälin ylä- tai alarajan, molemmat keskuspankit joutuvat intervenoimaan pitääkseen valuutat sallitun vaihteluvälin puitteissa. Laajennettu vaihteluväli on tarkoitettu kuitenkin lähinnä vain tilapäisten markkinahäiriöiden torjumiseen. Koko vaihteluväliä ei voida soveltaa vaarantamatta kolmannen vaiheen lähentymiskriteereiden täyttymistä. Laajan vaihteluvälin hyödyntämistä kotimaisen suhdannepolitiikan tarpeisiin rajoittaa myös se, että kurssin erkaantuessa keskuskurssista valuuttaspekulaation riski kasvaa nopeasti.

ERM:n jäsenet ovatkin pyrkineet rajaamaan valuuttakurssien vaihtelut huomattavasti muodollisesti sallittua pienemmiksi. Myös Suomen tulisi ERM:n jäsenenä pitää markan kurssi mahdollisimman vakaana suhteessa muiden osanottajamaiden valuuttoihin, erityisesti suhteessa Saksan markkaan. Koska valuuttainterventioilla voidaan torjua vain tilapäisiä ja vähäisiä valuuttakurssipaineita, kurssivakauden säilyttäminen edellyttää samansuuntaista rahapolitiikkaa kuin niissä maissa, joiden valuuttaan on kytkeydytty. Rahapolitiikka on ERM:ssä mitoitettava siten, että keskuskurssin muuttamiseen ei synny tarvetta. Tällöin Suomen Pankin huutokauppakoron olisi todennäköisesti seurattava varsin tiiviisti Saksan keskuspankkikorkoja.

Jos valuuttakurssi onnistutaan kiinnittämään uskottavasti, pitkät korot voisivat alentua vähitellen keskieurooppalaiselle tasolle, etenkin jos Suomi luetaan niihin maihin, joiden uskotaan osallistuvan EMUn kolmanteen vaiheeseen ensimmäisten maiden joukossa. ERM:n ulkopuolelle jääminen saatettaisiin sen sijaan tulkita markkinoilla siten, että Suomi ei ole pyrkimässä rahaliiton jäseneksi. Pitkiin korkoihin liittyvä riskipreemio voisi kasvaa ja valuuttamarkkinoilla voisi esiintyä markan heikentymistaipumuksia. Vaara on erityisen suuri, jos ERM-jäsenyydestä pidättäytymistä ei onnistuta perustelemaan vakuuttavasti.

ERM:n kuten muidenkin valuuttakurssivaihteluiden rajaamiseen perustuvien valuuttajärjestelmien heikkoutena on alttius spekulatiivisille hyökkäyksille. Valuuttakurssien vakauden edellyttämät koronmuutokset eivät välttämättä ole ongelmattomia, etenkin jos eri maiden suhdannetilanteet poikkeavat tuntuvasti toisistaan ja siten johtavat ristiriitaisiin politiikkapaineisiin ja jännitteisiin valuuttamarkkinoilla. Tilanne saattaa synnyttää valuuttamarkkinoilla spekulaatioita, joiden kohteiksi joutuvat helpoiten sellaiset maat, joiden haavoittuvuus tiedetään suureksi ja joiden valmiuden ylläpitää valuuttakurssia korkoa nostamalla uskotaan olevan heikko. Pankkisektorin hitaan elpymisen ja korkean työttömyyden takia korkojen nostolla saattaa olla Suomessa merkittäviä epäsuotuisia vaikutuksia.

Jos valuuttaa ei pystytä pitämään sallitun vaihteluvälin puitteissa, joudutaan keskuskurssia muuttamaan. ERM:ään osallistuminen merkitsee sitä, että mukana olevat jäsenvaltiot sopivat kurssin muutoksista yhteisesti. Jos keskuskurssin muutos osoittautuu väistämättömäksi, aloite sen muuttamiseksi pitäisi tehdä hyvissä ajoin suurten reaalitaloudellisten kustannusten välttämiseksi. ERM:n yhtenä ongelmana on ainakin aikaisemmin ollut se, että keskuskurssin vallitsevasta tasosta ei ole ollut helppo luopua ajoissa ja kustannukset kurssin muuttamisesta ovat sen vuoksi usein muodostuneet suuriksi.

Valuuttakurssien vakauden turvaava talouspolitiikka

Liittyminen ERM:ään on mielekästä, jos epäonnistumisen todennäköisyys arvioidaan alhaiseksi ja jos voidaan luottaa siihen, että ERM-jäsenyyden ohella myös muut kolmanteen vaiheeseen osallistumiselle asetetut edellytykset täyttyvät.

Muodollisesta valuuttakurssijärjestelmästä riippumatta kotimaan talouden vakaa tila on välttämätön edellytys markan ulkoisen arvon vakaudelle. Valuuttakurssin vakauden edellytykset ovatkin parantuneet viime aikoina. Vaihtotase on kehittynyt suotuisasti, inflaatio on ollut hyvin hidasta ja markkinakorot ovat laskeneet. Myös finanssipoliittiset linjaukset ovat palvelleet talouden vakauttamista. Tämänhetkisten ennusteiden toteutuessa Suomen talous näyttäisikin kehittyvän seuraavien 2―3 vuoden aikana siten, ettei huomattavia paineita valuuttakurssia kohtaan pitäisi syntyä. Sekä kotimaiseen että kansainväliseen kehitykseen liittyy kuitenkin epävarmuuksia. Painetta valuuttakurssia kohtaan saattaa syntyä, jos yleinen taloudellinen kehitys on odotettua heikompaa. Vaikka suuret valuuttakurssimuutokset eivät ole heikonkaan taloudellisen kehityksen toteutuessa toivottavia, talouden tasapainottomuus saattaa heikentää Suomen Pankin mahdollisuuksia rajoittaa valuuttakurssimuutoksia rahapolitiikalla. Alhaisen inflaation ohella valuuttakurssiin vaikuttavien muiden perustekijöiden ― erityisesti julkisen talouden tasapainottumisen jatkuminen ja työttömyyden alentuminen ― on valuuttakurssin vakauden keskeinen edellytys. Jos inflaatiopaineita syntyy tilanteessa, jossa Suomen Pankki ei voi nostaa korkoja tai on jopa pakotettu niitä laskemaan, taloutta on kyettävä jäähdyttämään välittömästi finanssipolitiikkaa kiristämällä. On myös tärkeää, että julkisen alijäämän supistamispäätöksistä pidetään kiinni kaikissa oloissa. Tarvittaessa työmarkkinoilla tulee päästä nopeasti uusiin maltillisiin palkkasopimuksiin.

Rahalain muuttaminen

Valiokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena, jotta rahalaki saadaan vastaamaan Suomen eurooppalaista toimintaympäristöä. Esitys korostaa hallituksen mahdollisuuksia ja vastuuta turvata eduskunnalle todellinen valinnan mahdollisuus päätettäessä Suomen mahdollisesta liittymisestä EMUn kolmanteen vaiheeseen, kuten eduskunta on edellyttänyt.

Valiokunta pitää tärkeänä, että eduskunnan vaikutusmahdollisuus markan ulkoisesta arvosta päätettäessä säilyy. Valtioneuvostolle tehtävän esityksen tekee eduskunnan pankkivaltuusto Suomen Pankin johtokunnan ehdotuksen perusteella.

Valiokunta pitää ehdotettua delegointisäännöstä tarpeellisena sen tilanteen varalta, että Suomi liittyy Euroopan valuuttajärjestelmään kuuluvaan valuuttakurssijärjestelmään ERM:ään. Valiokunta tähdentää, että valtuutus valtiovarainministeriölle on aina tapauskohtainen ja rajattu. Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella valiokunta on kuitenkin muuttanut valtuutussäännöstä ja täsmentänyt hallituksen esitystä salassapitosäännöksellä.

Lakiehdotuksen 4 §:n 3 momentin mukaan valtioneuvosto voi valtuuttaa valtiovarainministeriön päättämään Euroopan valuuttajärjestelmään kuuluvan valuuttakurssijärjestelmän puitteissa tehtävistä markan kurssimuutoksista ja muutoksista vaihtelualueen rajoihin.

Perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä, että säännöksen sanamuotoa täsmennetään. Valtiovarainministeriölle annettavan valtuutuksen tulee olla tapauskohtainen ja asiallisesti rajattu. Näin muutettuna valtuutus on perustuslakivaliokunnan kannan mukaan hallitusmuodon mukainen ja hyväksyttävissä tavallisessa säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 4 §:n 3 momentin säännöksen rajattavaksi siten, että valtioneuvosto voi yksittäistapauksissa ja määräämillään ehdoilla Suomen Pankin esityksestä valtuuttaa valtiovarainministeriön päättämään muutoksista markan ulkoiseen arvoon ja vaihtelualueen rajoihin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan jo Suomen Pankin esityksessä valtiovarainministeriön valtuus tulee rajata ajallisesti ja asiallisesti. Suomen Pankin esitys sisältää ehdotuksen markan tavoiteltavasta keskuskurssista suhteessa ecuun ja yksilöidyt rajat mahdollisesti tarvittavia neuvotteluja varten rahapoliittisessa komiteassa tai valtiovarainministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien kokouksissa siltä varalta, että Suomen esitystä ei sellaisenaan hyväksytä. Jos valtiovarainministeriön valtuudet eivät riitä, tulee uudet valtuudet hakea laissa säädetyssä järjestyksesssä.

Valtiovarainministeriölle annettavasta valtuutuksesta päättää valtioneuvosto, jos se hyväksyy Suomen Pankin esityksen.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa rahalain 5 §:ää täsmennettäväksi siten, että 4 §:ssä tarkoitettu markan ulkoista arvoa koskeva asia on pidettävä salassa, kunnes päätös markan ulkoisesta arvosta on tehty. Asian tulo julkisuuteen ennen aikojaan saattaa aiheuttaa valuuttamarkkinoilla häiriöitä ja spekulaatioita.

Valiokunta vielä ehdottaa lain 15 §:ään lisäystä, jonka mukaan 4 §:ssä tarkoitetut päätökset julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa.

Valiokunta kunnioittaen ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

Laki

rahalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 16 päivänä huhtikuuta 1993 annetun rahalain (358/93) 3 § sekä

muutetaan 4, 5 ja 15 § seuraavasti:

(1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Valtioneuvosto voi yksittäistapauksissa ja määräämillään ehdoilla Suomen Pankin esityksestä valtuuttaa valtiovarainministeriön päättämän Euroopan valuuttajärjestelmään kuuluvan valuuttakurssijärjestelmän puitteissa tehtävistä muutoksista markan ulkoiseen arvoon ja vaihtelualueen rajoihin.

(4 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Valtioneuvoston on käsiteltävä 4 §:ssä tarkoitetut asiat kiirellisinä sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Suomen Pankin esitykset on joko muuttamattomina hyväksyttävä tai hylättävä. Edellä 4 §:ssä tarkoitettu markan ulkoista arvoa koskeva asia on pidettävä salassa, kunnes päätös markan ulkoisesta arvosta on tehty.

Edellä 4 §:ssä, 6 §:n 2 momentissa, 7 §:n 2 momentissa, 8 §:ssä ja 14 §:n 1 momentissa tarkoitetut Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön päätökset julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa. Edellä 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös on julkaistava vähintään kuusi kuukautta ennen päätöksen voimaantuloa, jollei erityisestä syystä muuta johdu.


(Kuten hallituksen esityksessä)


Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 1996


Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Tuulikki Hämäläinen /sd, varapuheenjohtaja Seppo Kääriäinen /kesk ja jäsenet Matti Aura /kok, Arto Bryggare /sd, Mikko Immonen /vas, Martti Korhonen /vas, Pekka Kuosmanen /kok, Leena Luhtanen /sd, Erkki Partanen /sd, Kirsi Piha /kok, Vuokko Rehn /kesk, Ola Rosendahl /r, Mauri Salo /kesk, Sakari Smeds /skl, Osmo Soininvaara /vihr (osittain) ja Janne Viitamies /sd.


Vastalauseita

I

Esitämme, että valiokunnan mietintö hyväksyttäisiin muutoin sellaisenaan, mutta valiokunnan kannanotoista poistettaisiin luvusta ”ERM-jäsenyyden merkityksestä” koko loppuosa kappaleesta ”Jos valuuttakurssi onnistutaan kiinnittämään uskottavasti” eteenpäin sekä luku ”Valuuttakurssin vakauden turvaava talouspolitiikka” kokonaan.

Esitämme, että edellä mainittu poistettava osa kuuluisi valiokunnan mietinnön sijasta seuraavasti:

”Suomen talouden tila ja kehitysnäkymät eivät ole läheskään sellaiset kuin hallituksen taholta väitetään. Kokonaistuotannon kasvu on hidastunut alle kahteen prosenttiin viime vuoden loppupuoliskolta lähtien. On todennäköistä, että kasvu jää tänä vuonna keskimäärin kahteen prosenttiin tai sen alle.

Kasvun hiipuminen on merkinnyt paljon heikompaa työllisyyttä kuin on tavoite. Kun rakenteellisiin uudistuksiin ei ole kyetty, työttömyys pysyy huippukorkealla tasolla.

Suurtyöttömyys pitää yllä suurta valtion velanottotarvetta. Valtiontalouden alijäämän kasvu onkin ennakoitua suurempi.

Hallituksen talouspolitiikka on viritetty paljon todellisuutta nopeamman kasvun ja odotusten varaan. Hallituksen toiveiden varaan rakennetulla politiikalla on muodostunut Suomen suurtyöttömyyden ja oleellisesti siitä johtuvan, nopeasti kasvavan rakenteellisen valtionvelan ja kireän työn verotuksen noidankehä, jonka nopeaa helpottumista ei ole näköpiirissä. Avain tämän noidankehän murtamiseen on työttömyyden radikaali alentaminen.

Euroopan ja koko maailman talouden kehityksellä sekä Suomen omilla pyrkimyksillä eurooppalaisessa yhteistyössä on keskeinen vaikutus Suomen talouden tilaan.

Mahdolliseen Suomen kannanmääritykseen suhteessa EMUn kolmanteen vaiheeseen vaikuttaa suuresti myös se, millaiseksi muodostuu ulkopuolelle jäävien maiden asema. Vaikka tästä kysymyksestä käydään parhaillaan tiiviitä neuvotteluja, ei koko eduskunta ole saanut tilaisuutta vaikuttaa Suomen linjauksiin. Mikä on Suomen kanta siihen, onko ulkopuolelle jäävien liityttävä ERM-tyyppiseen järjestelmään, ts. kiinnitettävä valuuttansa euroon? Suomen linja tässä kysymyksessä on jäänyt epäselväksi.

Hallituksen tulee pikaisesti antaa EMU-prosessin nykyvaihetta koskeva selonteko eduskunnalle.

EMUn toteutuminen siinä muodossa kuin se Maastrichtin sopimuksessa on esitetty, ei ole Suomen eikä Euroopan etujen mukaista. Katsomme, että mikäli osallistumisesta EMUn kolmanteen vaiheeseen joudutaan kuitenkin päättämään, tulee tämä mahdollinen päätös tehdä taloudellisin, ei poliittisin perustein.

Katsomme, että terveellä talouspolitiikalla on kaikissa olosuhteissa varmistettava markan vakaus. Suomen talouden nykytila ja näkymä osoittavat, ettei edellytyksiä kelluvan valuuttamme kiinnittämiselle nyt ole olemassa.

Jos markka kiinnitettäisiin Suomen nykyisissä taloudellisissa olosuhteissa Euroopan valuuttakurssijärjestelmään ERM:ään tai johonkin muuhun valuuttakurssimekanismiin, otettaisiin kohtuuttoman suuri riski. Epäonnistunut ERM-kytkentä aiheuttaisi arvaamatonta vahinkoa Suomen kansantaloudelle ja työllisyydelle sekä suomalaiselle rahoitusjärjestelmälle.

Edellä esitetyn pohjalta ehdotamme, että eduskunta hyväksyisi seuraavan lausuman:

”Valiokunta edellyttää, etteiSuomen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa markkaa kytketä Euroopan valuuttakurssijärjestelmään ERM:ään.”

Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 1996

Seppo Kääriäinen /kesk

Vuokko Rehn /kesk

Mauri Salo /kesk

II

Hallituksen esityksen tavoitteena on luoda lainsäädännölliset valmiudet osallistua Euroopan valuuttajärjestelmään kuuluvaan valuuttakurssijärjestelmään sitten, kun hallitus ja Suomen Pankki katsovat edellytysten markan kurssin kiinnittämiselle olevan olemassa. Lakiesitys on askel kohti Suomen EMU-jäsenyyttä.

Talousvaliokunnan enemmistö on varsin optimistisesti luonnehtinut taloutemme edellytyksiä kiinteämpään valuuttakurssipolitiikkaan. Kuitenkaan työttömyys ei ole hallituksen tavoitteena olevalla puoliintumisuralla, eikä budjetti tästä johtuen ole tasapainottumassa aiotulla nopeudella. Talouskasvukin on hiipunut. Suomen Pankin kyky puolustaa markkaa ERM-olosuhteissa on myös varsin kyseenalainen. Tuotantohinnatkaan, energia, raaka-aineet ja työvoimakustannukset eivät tällä hetkellä jousta siten kuin rahaliiton tilanne edellyttäisi.

Nopea ERM-jäsenyys kapealla vaihteluvälillä ja EMUn kolmannen vaiheen toteuttaminen olisivat suuri riski maallemme. Rahamarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvulla oli prosessi, jota maassamme ei hallittu. Seuraukset tiedämme. Omasta rahasta luopumisen ja Euroopan rahaliiton toteuttamisen vaikeutta ja haasteita ei tulisi aliarvioida.

Rahalain mahdollisen hyväksymisen jälkeen tie on auki kohti EMU-jäsenyyttä. Hallituksen tulisikin mahdollisimman nopeasti antaa oma EMU-tiedonantonsa, jotta eduskunta voi luontevalla tavalla ilmaista oman tahtonsa mahdolliseen EMU-jäsenyyteen. Nyt maatamme ajetaan kohti EMU-jäsenyyttä niin sanotusti sammutetuin lyhdyin.

Edellä olevan perusteella katsomme, että valiokunnan olisi tullut mietinnössään todeta:

”Valiokunta edellyttää, että hallituksen tulee antaa eduskunnalle tiedonanto EMUn kolmannen vaiheen toteuttamisen seurauksista ennen mahdollista ERM-kytkentää.”

Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 1996

Sakari Smeds /skl

Mauri Salo /kesk

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.