Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

TaVM 56/1994 - HE 138/1994
Talousvaliokunnan mietintö n:o 56 hallituksen esityksestä sähkömarkkinalaiksi

Eduskunta on 9 päivänä syyskuuta 1994 lähettänyt hallituksen esityksen n:o 138 sähkömarkkinalaiksi talousvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina ylijohtaja Taisto Turunen, neuvotteleva virkamies Arto Lepistö ja ylitarkastaja Markku Kuusio kauppa- ja teollisuusministeriöstä, johtaja Anja Peltonen kuluttaja-asiamiehen toimistosta, vs. tutkimuspäällikkö Riitta Ryhänen kilpailuvirastosta, professori Jarmo Partanen Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta ja professori Jorma Mörsky Teknillisestä korkeakoulusta, osastopäällikkö Antti Neimala Keskuskauppakamarista, energiainsinööri Mauri Marjamäki ja yliarkkitehti Pertti Meurman Suomen Kuntaliitosta, lakimies Tapio Määttä Suomen Kuluttajaliitosta, toiminnanjohtaja Gun Väyrynen Kuluttajat-Konsumenterna ry:stä, varatoimitusjohtaja Risto Suominen Suomen Yrittäjäin Keskusliitosta, varatoimitusjohtaja Kalervo Nurmimäki ja osastonjohtaja Heikki Haavisto Imatran Voimasta, toimitusjohtaja Tapio Kuula Jyllinkosken Sähköstä, toimitusjohtaja Tapani Kurkela Oulun kaupungin energialaitoksesta, toimitusjohtaja Jouko Simonen Oulun Seudun Sähköstä, toimitusjohtaja Matti Manninen Espoon Sähköstä, toimitusjohtaja Seppo Ruohonen Teollisuuden Voimansiirrosta, toimitusjohtaja Pentti Sierilä Teollisuuden Energialiitosta, toimitusjohtaja Esa Hellgrén, puheenjohtaja Simo Pikkusaari, lakimies Pekka Salomaa ja talousasiantuntija Olli Saloranta Suomen Sähkölaitosyhdistyksestä, toimitusjohtaja Harry Viheriävaara Sähkövaltuuskunnasta, voimapäällikkö Magnus Buchert A. Ahlström Oy:stä, hallintopäällikkö Lauri Koskinen Keski-Suomen Valosta, myyntijohtaja Pekka Partanen Kainuun Sähköstä sekä apulaisprofessori Peter Lund ja dosentti Gustav Tallqvist Vindkraftföreningen rf:stä.

Perustuslakivaliokunta on eduskunnan päätöksen mukaisesti antanut lausunnon hallituksen esityksestä. Perustuslakivaliokunnan lausunto on tämän mietinnön liitteenä.

Hallituksen esitys

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi sähkömarkkinalaki. Lain tarkoituksena on muodostaa maan sähköverkoista markkinapaikka, jonka tulee palvella tasapuolisesti sähkön ostajia ja myyjiä. Ostajat ja myyjät voisivat sopia suoraan keskenään sähkön kaupasta; verkko olisi käytettävissä kaiken sähkön siirtoon.

Sähkön tuottamisen, tuonnin, viennin ja myynnin sääntely purettaisiin pääosiltaan ja niistä tulisi kilpailunalaista toimintaa. Kanta-, alue- tai jakeluverkon ylläpitäminen olisi luvanvaraista. Luvanvaraisuudella varmistettaisiin toiminnan taloudellista, organisatorista ja teknistä tarkoituksenmukaisuutta sekä sähköturvallisuutta.

Sähköverkon haltijalla olisi velvollisuus käyttää, ylläpitää ja kehittää verkkoaan sähkömarkkinoiden tarpeiden mukaan. Verkonhaltija olisi verkon kapasiteetin rajoissa velvollinen liittämään kohtuullista korvausta vastaan verkkoonsa kaikki halukkaat verkon tarvitsijat. Verkonhaltijan velvollisuus kehittää verkkoaan merkitsisi, että kapasiteetin vajaus ei pääsisi rajoittamaan sähkökauppaa kuin tilapäisesti.

Paikallisen jakeluverkon haltijalle määrättäisiin verkkoluvassa maantieteellinen vastuualue. Järjestelyllä varmistettaisiin, että sähköverkko on kotitalouksien ja muiden pienkuluttajien käytettävissä vähintään nykyisentasoisena.

Kun lain tarkoituksena on muodostaa sähköverkosta neutraali markkinapaikka, verkonhaltija ei osallistuisi sähkökauppaan ostajana tai myyjänä kuin poikkeustapauksissa. Verkonhaltijalle säädettäisiin sähkön siirtovelvoite; kaikille sähkökaupan osapuolille olisi tarjottava siirtopalveluita kohtuullista korvausta vastaan. Siirtovelvoite voidaan asetuksella kuitenkin siirtymäkauden aikana rajata 0,5 megawatin tehoa suurempiin siirtoihin, jotta turvataan alalle tarpeellinen sopeutus. Siirtymäkausi olisi enintään kaksi vuotta lain voimaantulosta.

Verkkopalvelujen hinnoittelussa noudatettaisiin pistehinnoittelujärjestelmää. Sähkönsiirron hinta määräytyisi sen mukaan, minkä verkon ja minkälaatuisia palveluja asiakas käyttää. Maantieteellinen etäisyys menettäisi merkitystään hinnoitteluperusteena. Hinnoitteluperiaatteen uudistuksella olisi käytännön merkitystä lähinnä kanta- ja alueverkoissa, joissa jännite on vähintään 110 kilovolttia.

Sähköjärjestelmän teknisen toimivuuden varmistamiseksi yksi tai useampi keskeinen kantaverkkoyhtiö määrättäisiin järjestelmävastuuseen. Järjestelmävastuu tarkoittaa verkon käytönvalvontaa, sähkön hetkellisen tuotannon ja kulutuksen tasapainon ylläpitämistä sekä häiriöiden hallintaa.

Nykyistä sähköjohtojen ja -asemien rakentamisilmoitusten järjestelmää ehdotetaan korvattavaksi sähköverkon lupajärjestelmällä. Lupajärjestelmä koskisi vähintään 110 kilovoltin sähköjohtoja, mutta ei sähköasemia. Voimalaitosten rakentamisluvista ja -ilmoituksista luovuttaisiin. Ministeriölle jäisi kuitenkin oikeus vaatia tietoja rakennushankkeista. Sähkön tuonnin ja viennin luvanvaraisuudesta luovuttaisiin. Keskeisenä lupa- ja valvontaviranomaisena toimisi perustettava sähkömarkkinakeskus. Kansainvälisten siirtoyhteyksien rakentamisluvat myöntäisi ministeriö. Kilpailuvirastolla sekä kuluttaja-asiamiehellä olisi toimivalta kilpailu- ja kuluttajaoikeudellisissa asioissa.

Sähkön vähittäismyynnissä paikallisen jakeluverkon haltija olisi velvollinen liittämään verkkoonsa jokaisen sähkönkäyttäjän ministeriön määräämillä liittymisehdoilla. Koska pienkuluttajien mahdollisuudet valita sähkönmyyjänsä ovat tekniikan tämänhetkisellä kehitysasteella rajoitetut, määräävässä asemassa olevalle vähittäismyyjälle säädettäisiin velvoite myydä sähköä käyttäjille kohtuullisin ehdoin. Jakeluverkon haltijalla ei olisi lakisääteistä yksinoikeutta sähkön myyntiin, vaan hän olisi velvollinen siirtämään kenen tahansa myyjän sähköä kuluttajalle.

Sähkömarkkinalailla luotaisiin velvoite sähköalan yrityksille eriyttää kirjanpidossaan eri toimintojaan, kuten sähkön tuotanto, verkkotoiminta sekä tukku- ja vähittäismyynti. Järjestely on tarpeen hinnoittelun kohtuullisuuden ja läpinäkyvyyden turvaamiseksi, koska osa näistä toiminnoista toteutuu monopoliasemassa tai määräävässä markkina-asemassa ja osa on kilpailunalaista toimintaa. Osa sähköalan yrityksistä on lisäksi kunnallisia laitoksia ja osana kunnanhallintoa, joka tuottaa toisia palveluja monopoliasemassa ja toimii samalla verottajana.

Sähkömarkkinalakiesityksen edellyttämiä viranomaistehtäviä hoitamaan perustetaan sähkömarkkinakeskus. Viranomaista koskevat yksityiskohtaiset säännökset sisältyvät sitä koskevaan lakiin (vrt. TaVM 51).

Valiokunnan yleiset kannanotot

Sähkömarkkinalakiesityksestä annetut asiantuntijalausunnot ovat olleet ristiriitaisia. Lausuntojen poikkeavuutta ei voi selittää asiantuntijoiden eturyhmätaustalla, vaan se johtuu valiokunnan käsityksen mukaan siitä, että luotava järjestelmä on kansainvälisessäkin vertailussa varsin uusi ja kokeilematon. Asiantuntija-arviot perustuvat osittain teoreettisiin näkökohtiin, joista vallitsee eri käsityksiä. Saadun selvityksen perusteella valiokunta puoltaa hallituksen esityksessä ehdotetun järjestelmän hyväksymistä tietyin sen toteuttamistapaa koskevin huomautuksin.

Sähkön tuotanto ja välitys on Suomessa perinteisesti ollut peruspalvelujen tuottamista. Toiminnan taloudellista hyötyä on mitattu energiansaannin edullisuutena ja riittävyytenä. Sähköenergian hinta Suomessa on kansainvälisessä vertailussa varsin edullinen. Suomen sähköhuolto on täysin tyydyttävästi palvellut valtakunnan ja alueiden kehityksen tarpeita. Toiminnan tuotolla on rakennettu sähköverkko, jonka kapasiteetti tyydyttää ennakoitavan tulevaisuuden tarpeet.

Sähköalan omistuspohjassa on viime vuosina tapahtunut muutoksia. Tähän kehitykseen sisältyviä sähkön jakeluyhtiöiden sulautumisia voi pitää kokonaistalouden kannalta hyödyllisinä. Pienimpien laitosten fuusioista johtuva toiminnan järkeistäminen luo kustannussäästöjä. Omistuksensiirtojen seurauksena osa alasta on kuitenkin samalla muuttunut peruspalvelusta liiketaloudelliseksi toiminnaksi, jossa yritysten toiminnan tulosta mitataan tuottona sijoitetulle pääomalle. Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että nämä pääoma-arvot, joita on vuosikymmenten aikana rakennettu julkisin varoin tai tuin ja kuoletettu sähkönkäyttäjien käyttömaksujen avulla, eivät siirry riskittöminä sijoituksina uusille omistajille ilman riittävää rahallista ja sosiaalista vastiketta.

Liiketaloudellinen ajattelu sähköalalla ei saa merkitä sitä, että sähkön käyttäjiltä vaaditaan toistamiseen korvausta ennestään olemassa olevan sähköverkon pääomakuluista. Joissakin viimeaikaisissa alan yrityskaupoissa maksetut hinnat eivät ilmeisestikään vastaa tervettä liiketaloudellista arvostusta ja on syytä pelätä, että näiden kauppojen maksumiehiksi joutuvat viime kädessä kuluttajat.

Valiokunta pitää tärkeänä, että sähkömarkkinalain mukainen hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu yritysten käyttöomaisuuden todellisiin markkina-arvoihin eikä mahdollisesti keinottelunomaisesti paisuteltuihin arvopaperiarvoihin.

Sähkömarkkinalakiesityksen tarkoituksen toteutuminen, sähkön neutraalin markkinapaikan synnyttäminen, turvaisi Suomen sähköjärjestelmän tehokkuuden ja kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa. Lisäämällä kilpailua tehostetaan voimavarojen käyttöä ja luodaan kustannussäästöjä kuluttajille ja kansantaloudelle.

Suomen pienen ja keskisuuren teollisuuden kilpailuasema paranee, kun se voi sähköntoimittajia kilpailuttamalla alentaa kustannuksiaan.

Suomen sähkömarkkinoita hallitsevat tätä nykyä käytännössä kaksi suurta sähköntuottajaa, joiden rinnalla muiden kotimaisten tuottajien merkitys on vähäinen. Todellista kilpailua on lähivuosina odotettavissa Ruotsin valtiolliselta voimayhtiöltä, jonka julkaisemaan strategiaan kuuluu laajentuminen Suomen markkinoille. Pidemmällä aikavälillä kilpailua lisää pohjoismaiden ja Euroopan sähkömarkkinoiden yhdentyminen. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen kilpailuviranomaiset seuraavat sähkömarkkinoiden kehitystä, jottei kahden kotimaisen sähköntuottajan määräävän markkina-aseman yhdistyminen lisääntyvään liiketaloudelliseen voitontavoitteluun johda kilpailun vääristymiin.

Lakiehdotus on yhteydessä syntyviin yhteispohjoismaisiin sähkömarkkinoihin ja luotaviin Euroopan-laajuisiin verkostoihin. On tärkeää, että suomalaiset yritykset pääsevät markkinoille samoin edellytyksin kuin ulkomaiset kilpailijansa. On myös varmistettava se, että sähkön tuonti polkuhintaan maista, joissa ympäristönsuojelu on puutteellista, ei vääristä kilpailua.

Valiokunta edellyttää, että hallitus pyrkii Euroopan yhteisön sääntelyyn, joka turvaa sähkön saannin ja hinnoittelun samanlaisin verotuksellisin ja ympäristönsuojelullisin edellytyksin kaikissa yhteisön jäsenvaltioissa.

Sähköverkon hinnoitteluperiaatteet

Sähköverkko on luonnollinen monopoli. Verkonhaltijalla ei ole kilpailusta johtuvaa kannustinta pitää hintojaan alhaisina ja toimintaansa tehokkaana. Mahdollista tehottomuutta voi maksattaa asiakkailla. Hallituksen esityksen mukaan kustannustehokkuutta turvataan hinnoittelun lakisääteisellä kohtuullisuusvaatimuksella. Vaatimuksen tehostamiseksi ehdotetaan pitkälle meneviä säännöksiä toiminnan kirjanpidollisesta eriyttämisestä sekä kustannus-, hinnoittelu- ja kannattavuustietojen julkisuudesta.

Hinnoittelun kohtuullisuuden määrittely on yksi lakiehdotuksen keskeisiä ongelmakohtia. Verkonhaltijoiden keräämien maksujen tulee ilmeisesti vastata verkkotoiminnan ja verkon ylläpidon kustannuksia. Tämän lisäksi verkonhaltijalla on oikeus odottaa, että tulonmuodostus on riittävä verkon kehittämiseen; verkon kehittäminen on verkonhaltijalle lakisääteinen velvoite.

Pakollisten käyttö-, ylläpito- ja kehittämiskustannusten kattamisen jälkeen sähköverkon tulonmuodostuksen tulee lopuksi riittää antamaan verkonhaltijalle kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle. Valiokunta lähtee siitä, että tuoton kohtuullisuuden arvioimisessa otetaan huomioon sijoituksen vähäinen riskipitoisuus, alhaiset rahoituskulut sekä laitteiston pitkä käyttöikä.

Lakiehdotuksen mukaan sähköalan yritysten eri toiminnot kuten verkkotoiminta, tuotanto ja myynti on eriytettävä toisistaan laatimalla kullekin toiminnolle tuloslaskelma ja tase. Järjestely on tarpeen, jotta voitaisiin seurata kustannusten ja hinnoittelun vastaavuutta ja kohtuullisuutta. Kirjanpidossa tulos lasketaan käyttöomaisuuden suunnitelman mukaisia poistoja vastaavien hankintamenojäännösten (SUMU-poistojen) perusteella. Sovelletaan siis käyttöomaisuuden historiallista hankintahintaa eikä jälleenhankintahintaa. Kuten edellä ja myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa on esitetty, verkkoyhtiöllä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen siirtopalveluista. Kohtuulliseen korvaukseen sisältyy myös verkon kehittämisvelvoitteen täyttämiseen riittävä tulonmuodostus.

Valiokunta edellyttää, että sähkömarkkinaviranomainen verkkoyhtiöiden hinnoittelun kohtuullisuusvalvonnassa soveltaa laskentaperustetta, jolla käyttöomaisuuden historialliseen hankintahintaan perustuvan kohtuullisen pääoman tuoton rinnalla otetaan huomioon verkkojen ylläpito- ja kehittämisvelvoitteesta aiheutuva tulonmuodostumistarve.

Sähkömarkkinoiden kustannustehokkuuden toteutuminen on viime kädessä arvioitava kuluttajan sähkölaskun perusteella. Hallituksen esityksen perustelujen sekä edellä lausutun perusteella valiokunta katsoo, että sähkömarkkinalain toteuttaminen ei sinänsä johda eikä saa johtaa sähkönkäyttäjien kokonaiskulujen nousemiseen. Sähkölaskun hinnan nousu, joka ei johdu sähkömarkkinalaista riippumattomista syistä, osoittaisi luotavan järjestelmän virheelliseksi.

Valiokunta panee merkille, että sähkönhintaan kohdistuu lähiaikoina useita tästä lakiehdotuksesta riippumattomia korotuspaineita. Sähköenergian verokohtelun muutokset tulevat näkymään jokaisen suomalaisen sähkölaskussa.

Vaikka sähkön tuotannon ja myynnin muuttumisen kilpailunalaiseksi pitäisi alentaa hintoja, alan yritysten omistuspohjan muuttumisesta johtuvat kasvaneet tuotto-odotukset saattavat luoda hintojen korotuspaineita. Suomalaisessa epätäydellisen kilpailun tilanteessa kilpailuviranomaisten panos on tässä suhteessa ratkaise-va. Saadun selvityksen mukaan sähköalan kilpailuvalvontaan on kilpailuviraston käytössä noin puolitoista henkilötyövuotta. Tätä voidaan pitää vähäisenä verrattuna sähkömarkkinakeskukselle suunniteltuun 10 henkilötyövuoden resurssiin.

Valiokunta edellyttää, että kilpailuvirastolle osoitetaan riittävät voimavarat sähköalan kilpailuvalvontaan lain voimaantulosta lähtien.

On odotettavissa, että sähköntuotannon lisäkapasiteetin tarve luo huomattavaa sähkönhinnan korotuspainetta. Sähkönhankinnan marginaalihinta, eli jokaisesta ostetusta lisäyksiköstä maksettava hinta, ylittää merkittävästi sähkön keskihinnan. Nykyinen keskihintataso ei ole täysin riittävä uusien voimalaitosten rahoittamiseen. On selvää, että Suomen sähkönhuollon varmistaminen edellyttää lähivuosina uusia investointipäätöksiä, jolloin myös energialähteen valinnoilla tulee olemaan suora vaikutus kuluttajien maksettavaan sähkönhintaan.

Sähkömarkkinalain edellyttämä toimintojen kirjanpidollinen eriyttäminen vaikeuttaa eri toimintojen ristisubventointia. Kun eri käyttäjäryhmät maksavat kulutuksestaan samanlaisten periaatteiden mukaan, heille syntyy joko taloudellista hyötyä tai tappiota sen mukaan, nauttivatko he tähän saakka subventiota vai subventoivatko he sähkömaksuillaan muita.

Toimintojen kirjanpidollinen eriyttäminen suosii niitä kunnallisten sähkölaitosten asiakkaita, jotka ovat joutuneet maksamaan kunnalle piiloveroa sähkölaitoksen tuoton kautta.

Pistehinnoittelujärjestelmä poistaa pääosin maantieteellisen etäisyyden sähkönsiirtojen hinnoitteluperusteena. Järjestelmä tasaa alueellisia hintaeroja. Samalla se voi lisätä kustannuksia lähellä sijaitsevien verkkojen välisissä siirroissa. Muun muassa pääkaupunkiseudun kaupunkien sekä Oulun seudun sähkölaitokset ovat ilmaisseet huolestumisensa tästä asiasta. Valiokunta pitää tärkeänä, että pistehinnoittelujärjestelmä ei keinotekoisesti lisää pitkien etäisyyksien yli tapahtuvien sähkönsiirtojen kannattavuutta, mikä ei olisi kansantaloudellisesti eikä teknisesti järkevää. Sähkönsiirroissa syntyvä luonnollinen häviö on sellainen objektiivinen seikka, joka on otettava huomioon sähköverkkojen hinnoittelun kohtuullisuusvalvonnassa.

Sähkömarkkinoiden kuluttajansuoja

Sähkömarkkinalakiesityksen tavoitteena on saada aikaan kilpailun avulla tehokkaat sähkömarkkinat. Kotitalouksien hyöty uudistuksesta riippuu siitä, pystytäänkö ja missä ajassa kehittämään edullisia mittarointijärjestelmiä. Täydellistä kilpailua tuskin saavutetaan pienkuluttajasektorilla koskaan, koska vähäinen kulutus voi vapailla markkinoilla olla este sopimuksen syntymiselle myyjän kanssa. Pienkuluttaja olisi silloin riippuvainen paikallisen vähittäismyyjän lakisääteisestä sähköntoimitusvelvollisuudesta.

Sähkömarkkinalaki edellyttäisi toteutuessaan, että sähköverkkojen ja niiden käyttäjien välille luodaan moninaisten sopimusten verkosto. Kuluttaja voi sopia jakeluverkon kanssa siirtopalveluista, sähkön myynnistä sekä mahdollisen oman liittymisjohtonsa ylläpidosta. Kuluttajan asemaan vaikuttaa keskeisesti jakeluverkonhaltijan ja myyjän välillä tehtävä verkkosopimus. Ostajat, myyjät ja verkkoyhtiö voivat yhteisesti sopia myös muusta kuin tuntikohtaiseen mittaukseen perustuvasta laskutusperusteesta. Ministeriön tehtäviin kuuluu yleisten sopimusehtojen hyväksyminen. Kuluttaja voi myös sopia paikallisen myyjän kanssa kaikista sähköpalveluista kuten nytkin.

Kaiken kaikkiaan uusi lainsäädäntö luo tilanteen, jossa tarvitaan useita erilaisia ministeriön vahvistamia sopimusmalleja. Säännöksiä lakitasolla purettaessa joudutaan toisaalta ministeriön päätöksen tasolla valmistelemaan suuri joukko mallisopimuksia. Ratkaisu poikkeaa muiden sektoreiden kuluttajansuojassa toteutetuista järjestelyistä. Yleensä lakitasolla säädellään kuluttajan oikeusaseman kannalta keskeisistä seikoista. Näiden pakottavien vähimmäissäännösten pohjalta alan järjestöt laativat yhteistyössä kuluttaja-asiamiehen kanssa yleiset sopimusehdot. Valiokunta pitää tätä järjestelyä sopivana myös sähkömarkkinalain osalta.

Lakiin tulee lisätä säännökset muun muassa sopimusehtojen muuttamisesta sopimuksen voimassaoloaikana ja sopimuksen irtisanomisesta eri tilanteissa. Lakiin otettavalla säännöksellä on turvattava se, että myyjän ja verkonhaltijan väliset sopimusriidat eivät vaikuta kuluttajan asemaan. Lain säännöksellä on niin ikään varmistettava se, että sopimusrikkomustilanteissa löytyy aina kuluttajaan nähden vastuullinen taho, olipa sopimusrakennelma mikä tahansa. Koska kuluttajansuojaa koskevien säännösten valmistelu edellyttää laajaa esivalmistelua ja kun laki on tarkoitettu saatettavaksi voimaan vasta vuoden 1995 puolivälissä,

valiokunta edellyttää, että hallitus antaa ensi tilassa esityksen sähkömarkkinalain täydentämisestä pakottavilla, kuluttajansuojelun kannalta keskeisillä vähimmäissäännöksillä.

Maankäyttöä koskevat seikat

Sähkömarkkinalakiesityksessä ei ole enää nykyisen sähkölain mukaista säännöstä, jonka mukaan sähkönsiirto- ja jakelulaitteisto voidaan rakentaa kaunpungin asema- tai rakennuskaava-alueelle vain valtuuston suostumuksella. Säännöksen poistaminen on kilpailun edistämisen kannalta perusteltua. Hallituksen esityksessä ehdotetaan sen sijaan, että yli 110 kilovoltin kanta- ja alueverkkojen rakentamiseen on saatava kunnan suostumus.

Kaavamääräyksin ei yksin voida vaikuttaa sähköjohtojen sijoitteluun kunnan alueella. Kunnilla tulee siksi olla mahdollisuus vaikuttaa lausuntojen kautta jakeluverkkojen sijoitteluun siten, että jo verkostojen suunnitteluvaiheessa otettaisiin huomioon kuntien maankäyttöön liittyvät näkökohdat. Kuntien myötävaikuttaminen ei kuitenkaan saisi johtaa byrokratian lisäämiseen eikä uuteen lupajärjestelmään valitusteineen, koska tämä lisäisi jakeluverkkojen rakentamisaikaa.

Bioenergia ja vaihtoehtoiset energialähteet

Valtioneuvoston energiapolittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä (TaVM 27/1992 vp) valiokunta kiinnitti huomiota tarpeeseen parantaa bioenergian, varsinkin puun, sekä uusiutuvan energian käytön kaupallisia edellytyksiä.

Sähkömarkkinalaki edistää osaltaan sanotussa mietinnössä olevan tavoitteen saavuttamista avaamalla siirtymäkauden jälkeen valtakunnalliset sähkömarkkinat myös vaihtoehtoisille energianlähteille. Kuluttajalle avautuisi samalla mahdollisuus valita niin halutessaan sähköntoimittajansa tämän käyttämän energiamuodon perusteella.

Valiokunnan harkittavana oli myös ehdotus siitä, että jakeluverkot velvoitettaisiin ostamaan alueellaan toimivilta, uusiutuvia energianlähteitä käyttäviltä tuottajilta sähköä kiinteään hintaan. Täten olisi suunnattu alalle sen kehittämiseen tarpeellisia lisävaroja. Valiokunta ei kuitenkaan pidä ehdotusta tässä vaiheessa toteuttamiskelpoisena. Ensisijaisesti kysymykseen tuleva tuulivoima on teknisesti varteenotettava vaihtoehto lähinnä rannikko- ja tunturiseuduilla. Tuulivoimalasähkön tuotantohinnan ollessa noin kaksinkertainen verrattuna sähkön keskihintaan ehdotuksen läpivienti lisäisi tuulivoimalan lähellä asuvien sähkönkäyttäjien energiakustannuksia. Tämä saattaisi heidät eriarvoiseen asemaan muihin sähkönkäyttäjiin nähden. Jakeluverkkoja koskevana korotuspaine olisi kohdistunut erityisesti pienkuluttajiin.

Valiokunta toteaa lisäksi, että lailla luotavan sopimuksentekovelvoitteen täydentäminen velvoitteella ostaa sähköä markkinaehtoista kalliimmalla hinnalla puuttumisena Hallitusmuodon 6 §:n takaamaan omaisuudensuojaan edellyttäisi lain säätämistä valtiopäiväjärjestyksen 67 §:n mukaisessa järjestyksessä.

Valiokunta tähdentää, että bioenergian ja uusiutuvan energian käytön edellytysten parantaminen on jatkossakin tarpeellista. Edistämisen keinoista vaihtoehtoisen energian vapaa markkinoille pääsy toteutuu sähkömarkkinalain kautta. Näitä energiamuotoja edistäviä taloudellisia ohjauskeinoja kehitetään valtion bioenergian edistämisohjelman ja tuulivoimaohjelman mukaisesti. Vaihtoehtoisen energian teknologian kehittämiseen tulee osoittaa riittävästi voimavaroja.

Siirtymäsäännökset

Lakiehdotuksen 55 §:n mukaan asetuksella säädetään lain edellyttämien siirtovelvollisuuden, hinnoitteluperiaatteiden ja toimintojen eriyttämisen voimaantulosta.

Saadun selvityksen mukaan nyt voimassa olevat sähkön tukkumyyntisopimukset tulevat pääosin uudistettaviksi 1.11.1995.

Valiokunta edellyttää siksi, että hallituksen esityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen 7 §:n säännöstä tarkistetaan siten, että sillä ei vaikeuteta alan sopimusjärjestelyjä.

Yksityiskohtaiset muutosehdotukset sähkömarkkinalakiin

10 §. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti tulee pykälässä ilmaista, että verkonhaltijalle säädetään palveluvelvoite kohtuullista korvausta vastaan. Pykälään ehdotetaan vastaava tarkistus.

15 §. Pykälä ehdotetaan poistettavaksi. Velvollisuus edistää asiakkaiden säästäväistä sähkönkäyttöä perustuu 1 §:n 2 momenttiin. Yleisesti tarjottujen palvelujen huomioon ottaminen hinnoittelussa on toteutettavissa 12-14 §:n säännösten perusteella. Verkonhaltijalla on muutenkin oikeus laskuttaa sähkönkäyttäjiä erikseen erityisistä energiansäästöpalveluista. Pykälän poistamisen johdosta on sitä seuraavien pykälien numerointi ja eräitä viittauksia tarkistettava.

20 § (hallituksen esityksen 21 §). Edellä kappaleessa "Maankäyttöä koskevat seikat" olevin perustein ehdotetaan pykälään lisättäväksi 2 momentti jakeluverkon haltijan velvollisuudesta tiedottaa kunnille jakeluverkon rakentamista koskevista suunnitelmista. Jakeluverkonhaltija olisi myös velvollinen huolehtimaan yhteistoiminnasta maankäyttösuunnitelmien huomioon ottamiseksi verkkojen sijoittamisessa.

28 § (hallituksen esityksen 29 §). Lakiehdotuksessa käytetty määräävän markkina-aseman käsite on tässä asiayhteydessä harhaanjohtava. Tarkoituksena on ilmaista se, että kokonaisuuden kannalta vähämerkityksisiä toimintoja ei tarvitse kirjanpidossa eriyttää. Ministeriön lain perusteella annettavissa määräyksissä ja ohjeissa määritellään tarkemmin, milloin toimintoa voidaan pitää merkitykseltään vähäisenä; kriteerinä voi olla esimerkiksi toiminnon prosentuaalinen osuus liiketoiminnasta tai sähkömarkkinoiden kannalta merkittävä määräsuure. Pykälää ehdotetaan tämän mukaisesti tarkistettavaksi.

29 § (hallituksen esityksen 30 §). Pykälän sanamuotoa ehdotetaan selkeytettäväksi ottaen samalla huomioon 28 §:n muutos.

43 § (hallituksen esityksen 44 §). Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä ilmenee yksiselitteisesti valtion maksuperustelain soveltaminen lupapäätöksistä ja muista suoritteista perittäviin maksuihin.

44 § (hallituksen esityksen 45 §). Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi siten, että 27 §:n säännöksen vastainen sähköntoimituksen keskeyttäminen aiheuttaa samanlaisen vahingonkorvausvelvollisuuden kuin muu lain aineellisten säännösten vastainen menettely. Täydennys on tarpeellinen kuluttajansuojelun kannalta, koska korvausvelvollisuuden jääminen vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan ratkaistavaksi johtaisi tarpeettomiin tulkintatilanteisiin.

52 § (hallituksen esityksen 53 §). Pykälää ehdotetaan tarkistettavaksi sen johdosta, että Suomi on liittynyt Euroopan unionin jäseneksi. Viittaus Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen on edelleen tarpeen Suomen ja Norjan erilaisten integraatioratkaisujen sekä maiden välisten sähkönsiirtojen merkityksen vuoksi.

55 § (hallituksen esityksen 56 §). Hallituksen esityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen 4 §:n säännökset lain voimaan tullessa toimivien verkonhaltijoiden lupahakemuksista ja vastuualueista ehdotetaan otettavaksi lakiin uutena 3 momenttina, jolloin ehdotuksen 3-6 momentti siirtyvät 4-7 momentiksi. Momenttiin ehdotetaan samalla otettavaksi säännös, joka selventää, että lain voimaan tullessa toimivien verkonhaltijoiden tulee toimia uuden lain säännösten mukaan, vaikka heille ei ole vielä myönnetty sen mukaista sähköverkkolupaa.

Valiokunta ehdottaa kunnioittaen,

että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

Sähkömarkkinalaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

(Kuten hallituksen esityksessä)

2 luku

Sähköverkkolupa

(Kuten hallituksen esityksessä)

3 luku

Verkkotoiminnan yleiset velvoitteet ja hinnoitteluperiaatteet

(Kuten hallituksen esityksessä)

Verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähkön siirtopalveluja niitä tarvitseville verkkonsa siirtokyvyn rajoissa (siirtovelvollisuus).

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

(Poist.)

(Kuten hallituksen esityksen 16 §)

4 luku

Järjestelmävastuu

(Kuten hallituksen esityksen 17 §)

5 luku

Sähköverkon rakentaminen

(Kuten hallituksen esityksen 18 §)

(1-3 mom. kuten hallituksen esityksen 19 §:ssä)

Luvassa ei määritellä sähköjohdon reittiä. Ennen luvan myöntämistä ei johtoreitille tarvitse olla 20 §:n mukaista aluevarausta tai kunnan suostumusta.

(Kuten hallituksen esityksen 20 §)

(1 mom. kuten hallituksen esityksen 21 §)

Jakeluverkon haltijan on huolehdittava jakeluverkon rakentamista koskevan suunnittelun tiedottamisesta kunnille. Jakeluverkon haltijan on yhdessä vastuualueensa kuntien kanssa muutoinkin huolehdittava riittävän yhteistoiminnan järjestämisestä siten, että kuntien maankäyttöä koskevat näkökohdat tulevat verkon sijoittamisessa huomioon otetuiksi.

6 luku

Sähkön myynti ja sähkönkäyttäjän asema

(Kuten hallituksen esityksen 22-27 §)

Sähköntoimitus voidaan keskeyttää, jos sähkön käyttäjä huomautuksesta huolimatta laiminlyö sähkön vähittäismyyjälle tai jakeluverkonhaltijalle tulevien maksujen suorittamisen tai muuten oleellisesti rikkoo sähkön myynnistä tai verkkopalvelusta tehdyn sopimuksen ehtoja. Ministeriö määrää tarkemmin vähittäismyyjän oikeudesta keskeyttää sähköntoimitus sekä ennen keskeyttämistä annettavasta huomautuksesta ja keskeytysilmoituksesta 25 §:ssä tarkoitetuissa sähkönmyyntiehdoissa.

(2 mom. kuten hallituksen esityksen 28 §:ssä)

7 luku

Toimintojen eriyttäminen

Verkonhaltijan ja sähkönmyyjän on eriytettävä verkkotoiminta, sähkön myyntitoiminta ja sähkön tuotantotoiminta toisistaan sekä muista liiketoiminnoista.

Asetuksella voidaan säätää, että verkkotoiminnan ja sähkön myyntitoiminnan eri osatoiminnat on eriytettävä toisistaan.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja sähköliiketoimintoja ei kuitenkaan tarvitse eriyttää toisistaan ja muista liiketoiminnoista, jos liiketoiminta on merkitykseltään vähäistä. Ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita siitä, milloin liiketoiminta on merkitykseltään vähäistä.

Eriyttämisellä tarkoitetaan tässä laissa sitä, että eriytettäville sähköliiketoiminnoille on laadittava tilikausittain tuloslaskelma ja pääomavaltaisille toiminnoille lisäksi tase. Tuloslaskelma ja tase, joiden tulee olla yritysten kirjanpidosta johdettavissa, on laadittava soveltuvin osin kirjanpitolain (655/73) säännösten mukaisesti.

(Kuten hallituksen esityksen 31-35 §)

8 luku

Luvat ja ilmoitukset

(Kuten hallituksen esityksen 36-38 §)

9 luku

Ohjaus ja valvonta

(Kuten hallituksen esityksen 39-43 §)

Tämän lain mukaiset ministeriön ja sähkömarkkinaviranomaisen valvonta- ja muut suoritteet ovat maksullisia. Maksujen osalta noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

(2 mom. poist.)

10 luku

Vahingonkorvaus ja rangaistukset

Joka 9 §:n 2 momentin (liittämisvelvollisuus), 10 §:n 1 momentin (siirtovelvollisuus), (poist.) 21 §:n 1 momentin (toimitusvelvollisuus) tai 27 §:n (sähköntoimituksen keskeyttäminen) vastaisella menettelyllä aiheuttaa toiselle vahinkoa, on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Joka harjoittaa sähköverkkotoimintaa ilman 4 §:ssä tarkoitettua lupaa tai vastoin luvassa asetettuja ehtoja taikka rakentaa sähköjohdon ilman 18 §:ssä tarkoitettua lupaa tai luvassa asetettuja ehtoja, on tuomittava luvattomasta sähköverkkotoiminnan harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta muussa laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka rakentaa voimalaitoksen tai muuttaa siinä käytettävän polttoaineen toiseksi ilman 35 §:ssä tarkoitettua lupaa tai luvassa asetettuja ehtoja, on tuomittava luvattomasta voimalaitoksen rakentamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta muussa laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka rikkoo 49 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava sähkömarkkinoihin liittyvän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta muussa laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

11 luku

Erinäiset säännökset

(Kuten hallituksen esityksen 49 ja 50 §)

Poliisin tulee tarvittaessa antaa virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvontaa koskevissa asioissa. Poliisiviranomaisen tulee tarvittaessa antaa apua myös 40 §:ssä tarkoitettujen pakkokeinojen täytäntöönpanossa.

(Kuten hallituksen esityksen 52 §)

Jos runkoverkkojen kautta tapahtuvasta sähkönsiirrosta annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivissä (90/547/ETY) tarkoitetusta sähkön siirrosta ei päästä sopimukseen, noudatetaan direktiivissä ja Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa mainittua menettelyä.

(Kuten hallituksen esityksen 54 §)

12 luku

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Edellä 10 §:ssä tarkoitetun siirtovelvollisuuden, 15 §:ssä tarkoitetun hinnoitteluperiaatteen (pistehinnoittelu) ja 28 §:ssä tarkoitetun toimintojen eriyttämisen voimaantulosta säädetään tarkemmin asetuksella.

(2 mom. kuten hallituksen esityksen 55 §:ssä)

(1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksen 56 §:ssä)

Tämän lain voimaan tullessa toimivan sähköverkonhaltijan tulee toimittaa lupahakemuksensa sähkömarkkinaviranomaiselle puolen vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Verkonhaltijalle sähkölain nojalla myönnetty sähkölaitoslupa toimii tämän lain mukaisena sähköverkkolupana ja jakeluverkonhaltijalle sähkölain mukaisessa sähköhuollon aluesuunnitelmassa määritelty jakelualue on jakeluverkonhaltijan vastuualue siihen saakka, kunnes sähkömarkkinaviranomainen on tehnyt päätöksen uudesta lupahakemuksesta.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin liittymissopimuksiin ja sähköntoimitussopimuksiin sovelletaan ministeriön tämän lain 9 §:n 3 momentin nojalla määräämiä liittymisehtoja ja 25 §:n nojalla määräämiä sähkönmyyntiehtoja niiltä osin kuin ne ovat liittyjän tai sähkön käyttäjän kannalta kohtuullisemmat kuin yleisistä sähkötoimitusehdoista annetussa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä määrätyt ehdot tai sopimukseen muuten sovellettavat ehdot. Liittymismaksun palauttamiseen ja ennen tämän lain voimaantuloa luovutettuihin vakuuksiin sovelletaan kuitenkin mainittua kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä tai sopimukseen ennen tämän lain voimaantuloa muuten sovellettuja ehtoja.

Jos 18 §:ssä tarkoitetusta sähköjohdosta on tehty sähkölain mukainen ilmoitus ministeriölle tai se sisältyy ministeriölle toimitettuun sähköhuollon aluesuunnitelmaan tai sen täydennykseen eikä ministeriö ole käynnistänyt hankkeesta sähkölain mukaisia neuvotteluja, sähköjohdolle ei tarvitse pyytää tämän lain 18 §:n mukaista lupaa, jos johdon rakentaminen aloitetaan kolmen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Jos ministeriö on käynnistänyt hankkeesta sähkölain mukaiset neuvottelut, on sähköjohdolle haettava tämän lain mukainen lupa. Rakentamisen aloittamisella tarkoitetaan tässä varsinaisten rakennusteknillisten töiden aloittamisen lisäksi myös sellaisia toimenpiteitä, joista aiheutuisi rakennuttajalle kohtuutonta taloudellista menetystä, mikäli lupa evättäisiin.

(6 ja 7 mom. kuten hallituksen esityksen 56 §:n 5 ja 6 mom.)


Helsingissä 27 päivänä tammikuuta 1995


Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Louekoski, varapuheenjohtaja Björkenheim, jäsenet Dromberg, Jansson, Jurva, Jääskeläinen, Kekkonen, Kivelä, Korhonen, Koski, Laivoranta, Linnainmaa, Luhtanen, A. Ojala ja Paloheimo sekä varajäsen Tiuri.


Vastalauseita

I

Valiokunnan enemmistön hyväksymä ja hallituksen lakiehdotukseen perustuva sähkömarkkinalaki on käsityksemme mukaan sinänsä varsin toimiva säädös sähkömarkkinoiden käytännön kilpailutilanteita ajatellen.

Laki säilyttää jakeluverkoille niiden toiminta-alueilla monopolin, mikä onkin tarkoituksenmukaista markkinoita avattaessa. Taloudellisesti ei olisi järkevää antaa mahdollisuutta jakelualueilla päällekkäisten, keskenään kilpailevien verkkojen rakentamiseen.

Lain mukainen kantaverkkojen avaaminen määräsuuruisten tuottajien sähkölle on niinikään oikea toimenpide kilpailua edistettäessä. Aivan pienten tuottajien oikeutta saada myydyksi sähkönsä verkkoon ei valiokunta ole hyväksynyt. Tämäkin on oikea toimenpide siitä syystä, että varsinaisen sähkön tuotantotoiminnan ja uusien tuotantomuotojen teknillisen kehittelyn kustannukset on voitava selkeästi erottaa. Esimerkiksi pienten tuulivoimaloiden oikeuttaminen myymään sähkönsä verkostoon viranomaisten määräämällä standardihinnalla hämärtäisi tällä tavoin tuotetun sähkön varsinaisen tuotantokustannuksen ja tekniikan kehittämiskustannusten rajanvetoa.

Lakiehdotuksen mukainen pistehintajärjestelmä on vaikeaselkoinen nimeään myöten. Hintajärjestelmän todellinen vaikutus jakelualueen jakeluetäisyyksistä riippumattomalle sähkön hinnan määritykselle ei käsityksemme mukaan ole todellisen kilpailun hengen mukainen.

Vaikka edellä sanotulla tavalla pidämmekin lain teknistä muotoa suhteellisen toimivana, katsomme ettei sähkömarkkinalain säätämiselle ole Suomen markkinatilanteessa ollut vielä edellytyksiä. Sähkömarkkinoiden todelliset ongelmat meillä ovat aivan muissa asioissa kuin sähkömarkkinoiden teknisessä säätelyssä ja valvonnassa. Pääasiallisin ongelma Suomen sähköhuollossa on kohtuuhintaisen ja riittävän ns. perussähkön tuottaminen teollisuuden ja muun tuotantoelämän tarpeisiin. Tätä ongelmaa sähkömarkkinalaki ei ratkaise mitenkään, jollei pidetä hyvänä sitä, että lain säätäminen mahdollisesti helpottaa suurkuluttajien energiahankintoja ulkomaisilta toimittajilta. Tämäkään vaikutus ei käsityksemme mukaan ole pelkästään positiivinen, sillä kansantalouden ja sähköntuottajain liiketalouden kannalta on edullisinta tuottaa Suomessa tarvittava perussähkö maan rajojen sisäpuolella. Sähkömarkkinalain säätämisessä on mielestämme kysymys enemmänkin kilpailun edistämisestä kilpailun vuoksi, ei niinkään sähkömarkkinoiden perusongelmien ratkaisuista.

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan nyt säädettävällä sähkömarkkinalailla on sähkömarkkinoihin monia kyseenalaisia vaikutuksia. Ensimmäinen ongelma näyttää olevan siinä, ettei säädettävän lain kaikkia käytännön vaikutuksia osata edes arvata. Positiivisena vaikutuksena voidaan pitää sähkön tuotanto- ja jakelukapasiteetin käytön tehostumista. Hyöty tästä koituu suurella todennäköisyydellä suurkuluttajain hyväksi. Se on ollut hallituksen lakiehdotuksen tavoitteena. Kun sähkön tuotanto- ja jakelukustannukset erityisesti jakeluyhtiöiden osalta ovat niin vakiintuneet, ettei minkään kustannustekijän osalta ole oleellisia säästöjä odotettavissa, merkitsee lain säätäminen pienkuluttajien, ennen muuta kotitalouksien sähkönhinnan huomattavaa kallistumista. Tästä tulevat kärsimään erityisesti sähköä lämmitykseen käyttävät kotitaloudet, maatilat ja pienet yritykset. Näiden kuluttajien mahdollisuus kilpailuttaa toimittajia suurkuluttajien hintojen alentamispaineessa on olematon.

Monet asiantuntijat, jotka ovat tarkastelleet jakeluyhtiöiden nykyisiä tariffieroja, ovat katsoneet näiden hintaerojen perusteella olevan mahdollisuuksia suuriinkin hinnanalennuksiin. Valiokunnan enemmistö on hyväksynyt tämän ajattelutavan. Meidän näkemyksemme mukaan tämä käsitys on kokonaan väärä. Nykyisillä jakeluyhtiöillä on niiden yhtiökohtaisista tuotanto- ja muista kustannuksista johtuvat tariffinsa. Voimassa olevilla tariffeilla ne myyvät sähkönsä. Tariffieroista eri yhtiöiden kesken ei missään tapauksessa voi tehdä sellaista johtopäätöstä että alhaisemman tariffin hinnoilla voitaisiin sähköä tällä tariffilla myyvästä yhtiöstä toimittaa sen omaa asiakaskuntaa suuremmalle asiakasjoukolle. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei yhtiöllä ole myytävää sähköä uusille asiakkaille eikä sitä ilman uutta tuotantoa tai halvan tukkusähkön hankintaa voi sille tullakaan. Näin ollen eri jakeluyhtiöiden tariffivertailusta tehtävä johtopäätös sähkön hinnan yleisestä alenemisesta on perusteeton. Vertailussa nimittäin ajatellaan myytäväksi sähköä jota ei ole.

Jo ennen hallituksen esityksen antamista eduskunnalle on sähkömarkkinoilla lähtenyt käyntiin lain odotuksessa jakelutoiminnan keskittyminen. Se on merkinnyt kiihtyvää pienten jakeluyhtiöiden myymistä suuremmille. Kauppahinnoissa on luonnollisesti otettu huomioon myytyjen yksiköiden, muun muassa jakeluverkkojen kaupallinen arvo. Tämä merkitsee sähkön kuluttajatariffeissa muun muassa sitä, että ostajayhtiöt hinnoittelevat hankintansa markkina-arvon mukaan ja maksattavat kuluttajilla verkostot toiseen kertaan. Jakelutoiminnan keskittyminen merkitsee myös pikemminkin kilpailun vähentymistä kuin sen kiristymistä kuluttajan näkökulmasta asiaa tarkasteltaessa.

Käsityksemme on, että hallituksen olisi pitänyt ratkaista sähkömarkkinoiden tuotanto-ongelmat ensin ja antaa kilpailua edistävä markkinalakiehdotuksensa eduskunnalle vasta tilanteessa, jossa suurin ongelma ei ole perussähkön tuotannon vähäisyys. Sähkömarkkinalaki ei merkitse yhdellekään kuluttajaryhmälle - juuri edellä mainitusta syystä - hintojen alenemista. Tiedossa on että sähkön tukkuhinnat tulevat vielä kuluvan vuoden aikana oleellisesti nousemaan ja että suurin tariffinkorotus tulee kohdistumaan pienkuluttajiin, kotitalouksiin ja maatiloihin. Muun muassa näistä syistä olemme olleet sitä mieltä, että hallituksen esitys olisi tullut jättää raukeamaan.

Helsingissä 27 päivänä tammikuuta 1995

Matti Louekoski Leena Luhtanen

Antero Kekkonen Marita Jurva

II

Valiokunta käsitteli esitystä, että sähkönmyyjä velvoitettaisiin ostamaan alueellaan tuulivoimalla tai muuten uusiutuvasti ja pienimuotoisesti tuotettua sähköä kiinteään hyvityshintaan. Valiokunnan enemmistö tunnusti hallituksen esityksen olevan ongelmallinen mainittujen tulevaisuuden energiamuotojen kannalta, mutta päätyi toissijaisin perustein hylkäämään esityksen.

Tuulivoima ei toistaiseksi ole kilpailukykyinen hinnaltaan, mutta se vähentää mm. hiilidioksidipäästöjä noin 1 kg/kilowattitunti. Näin ollen Suomen energiatulevaisuuden kannalta tuulivoima ja muut uusiutuvat energialähteet ovat halpoja tapoja täyttää Suomen kansainväliset ympäristövelvoitteet. Katson, että esitys pitää ottaa mukaan sähkömarkkinalakiin samoin kuin on menetelty mm. Ruotsissa ja Saksassa.

On erittäin tärkeää, että tuulivoiman rakentaminen Suomessa käynnistyy eurooppalaisella tasolla. Tämä on välttämätöntä paitsi Suomen energiatulevaisuuden vuoksi myös siksi, että tuulivoiman ja pienimuotoisen energiantuotannon suuret teollisuuspoliittiset mahdollisuudet eivät saa mennnä hukkaan. Tämä koskee erityisesti arktisiin ja subarktisiin olosuhteisiin soveltuvaa tuulivoimaa.

Tuulivoima ei tule kilpailukykyiseksi nyt avattavilla vapailla sähkömarkkinoilla ilman esitetyn kaltaista hyvityshintaa. Tuulivoima on alttiina tuulen ja tyvenen sään satunnaisvaihteluille, jolloin tuulivoiman yksittäinen kuluttaja joutuu turvautumaan myös muihin energiamuotoihin. Tuulivoimalaitokset ovat hyvin pieniä ja teholtaan noin 1 % maan sähköverkkoon liitettävistä konventionaalisista voimalaitoksista, jolloin näiden pienten voimalaitosten neuvotteluasema täysin vapailla markkinoilla olisi erittäin huono.

Toisaalta juuri tuulivoiman pieni osuus sähkön kokonaistuotannosta merkitsee sitä, ettei sähkömarkkinalain päätavoite vapaasta kilpailusta vaarannu, vaikka pienimuotoista uusiutuvaa energiantuotantoa kohdeltaisiin esitetyllä tavalla.

Vielä on muistettava, että tuulivoimalaitokset ja muut uusiutuvaa energiaa tuottavat pienimuotoiset laitokset ovat pääosin kotimaisia ja työllistävät konventionaalista energiantuotantoa enemmän ja lisäksi niiden välillinen työllisyysvaikutus voi olla parantuvien vientimahdollisuuksien myötä huomattava.

Näin ollen esitän, että sähkömarkkinalain 6 lukuun lisättäisiin kohta, jossa paikallinen sähkönmyyjä velvoitetaan ostamaan tuulivoimalla tai muuten uusiutuvasti ja pienimuotoisesti tuotettua sähköä kiinteään hintaan. Pienimuotoisen tuotannon raja olisi 1,5 MW. Kiinteä hyvityshinta perustuisi paikalliseen sähkönmyyjän kotitalousasiakkailta ja muilta pienkuluttajilta saamiin keskimääräisiin myyntituloihin kilowattituntia kohden vuodessa vähennettynä kohtuullisilla hallinto- ym. kustannuksilla ja kohtuullisella voittomarginaalilla. Ruotsissa hallinnollisten kustannusten osuus on noin 3,5-7,0 p/kWh ja kohtuullinen voitto noin 1,5 p/kWh. Tarkemmin kiinteästä hyvityshinnasta määräisi kauppa- ja teollisuusministeriö.

Valiokunnan enemmistö on katsonut, että esittämäni muutos vaatisi lain säätämistä valtiopäiväjärjestyksen 67 §:n mukaisessa järjestyksessä. Tämä seikka on siinä määrin epäselvä, että jättäisin sen aikanaan perustuslakivaliokunnan ratkaistavaksi, sillä esittämäni muutos on tosiasiallisesti erittäin vähämerkityksinen lisäys lakiin jo kirjoitettuun sopimuksentekovelvoitteeseen - etenkin kun jo nyt on nähtävissä, että käsillä oleva markkinoiden vapauttaminen tulee johtamaan nykyistä suurempiin omistus- ja myyntiyhteenliittymiin. Näin ollen lähden tässä vaiheessa siitä, että esittämäni lisäys voitaisiin hyväksyä normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että lakiehdotus hyväksyttäisiin muutoin valiokunnan esityksen mukaisena, mutta siihen lisättäisiin uusi 22 a § seuraavasti:

Paikallisen sähkönmyyjän on ostettava markkina-alueellaan tuulivoimalla tai muuten uusiutuvalla tavalla ja pienimuotoisesti tuotettu sähkö tuottajan pyynnöstä kiinteään ministeriön määräämään hyvityshintaan. Ministeriön on perustettava määräyksensä kiinteästä hyvityshinnasta paikallisen sähkönmyyjän pienkuluttajilta saamiin keskimääräisiin myyntituloihin vähennettynä kohtuullisilla hallintokustannuksilla sekä voittomarginaalilla.

Helsingissä 27 päivänä tammikuuta 1995

Eero Paloheimo

III

Yhdymme muilta osin ed. Louekosken ym. vastalauseeseen, mutta katsomme, että ns. pienten tuottajien tulisi saada esim. tuulivoimalla tuotetusta sähköstään kiinteä hyvityshinta.

Helsingissä 27 päivänä tammikuuta 1995

Martti Korhonen Arja Ojala

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.