Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tartuntatautilain 58 a ja 58 b §:n muuttamisesta ( HE 32/2021 vp ): Asia on saapunut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan ja talousvaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Asiasta on annettu seuraavat lausunnot: 

talousvaliokunta  TaVL 8/2021 vp

perustuslakivaliokunta  PeVL 9/2021 vp

Valiokunta on kuullut (etäkuuleminen): 

• hallitusneuvos  Ismo  Tuominen  - sosiaali- ja terveysministeriö
• yksikön päällikkö  Riku-Matti  Lehikoinen  - Etelä-Suomen aluehallintovirasto
• projektipäällikkö  Anna  Katz  - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
• toimitusjohtaja  Timo  Lappi  - Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
• puheenjohtaja  Annika  Rönni-Sällinen  - Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

Valiokunta on saanut kirjalliset lausunnot: 

• työ- ja elinkeinoministeriö
• sosiaali- ja terveysministeriö
• Suomen Yrittäjät ry

Esityksessä ehdotetaan tartuntatautilakia muutettavaksi.  

Ravitsemisliikkeiden toimintaa rajoitetaan covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi tartuntatautilain väliaikaisten säännösten ja niiden nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti 1.3.—30.6.2021.  

Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain muutoksella ravitsemisliikkeet on pidettävä suljettuina asiakkailta valtioneuvoston asetuksessa säädetyillä alueilla tartuntataudin leviämisen estämiseksi 9.3.—28.3.2021. 

Ehdotuksen mukaan tartuntatautilain väliaikaisten säännösten nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää nykyistä suurempia ravitsemisliikkeiden aukiolo- ja anniskeluaikaa sekä niiden sisätilojen asiakaspaikkamäärää ja käyttöä koskevia rajoituksia.  

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 29.3.2021. 

Lakiehdotus liittyy ravitsemisliikkeiden toiminnan tilapäistä rajoittamista koskeviin säännöksiin. Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain nojalla säädettyä ns. sulkutilaa on nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen antamisen jälkeen jatkettu ( HE 38/2021 vp ) siten, että sulku päättyy 18.4.2021. Tartuntatautilain väliaikaiset rajoitukset ovat voimassa 30.6.2021.  

Ravitsemisliikkeiden toimintaa rajoitetaan voimakkaasti poikkeusolojen aikana. Useilla alueilla on voimassa ravitsemisliikkeiden sulku, ja muilla alueilla ravitsemisliikkeiden toimintaa rajoitetaan tartuntatautilain sääntelyllä sekä sen nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella. Ravitsemisliikkeille voidaan tartuntatautilain nojalla asettaa tilapäisiä rajoituksia ja velvoitteita, jotka liittyvät niiden aukioloon, anniskeluoikeuksiin, asiakaspaikkojen käyttöasteeseen ja toiminnan järjestämiseen koronavirustartuntojen leviämisen estämiseksi. 

Nyt ehdotetulla esityksellä on tarkoitus varautua sulkutilan jälkeiseen aikaan mahdollistamalla valtioneuvostolle toimivalta antaa epidemiatilanteen niin vaatiessa tiukempia rajoituksia kuin voimassa oleva tartuntatautilaki mahdollistaa.  

Perustuslakivaliokunta on katsonut ( PeVL 9/2021 vp , s. 2—3), että ehdotetun sääntelyn tavoitteena on väestön terveyden suojeleminen ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen estämällä vaarallisen tartuntataudin leviämistä. Perustuslakivaliokunnan mukaan terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen nyt meneillään olevan koronavirusepidemian aikana on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta erittäin painava peruste, jolla on yhteys perustuslain 7 §:n 1 momentin julkisen vallan velvollisuuteen turvata jokaisen oikeus elämään ja turvata myös pandemian oloissa jokaiselle riittävät terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä (perustuslain 19 §:n 3 momentti). Tällainen peruste oikeuttaa valiokunnan mukaan poikkeuksellisen pitkälle meneviä, myös ihmisten perusoikeuksiin puuttuvia viranomaistoimia (ks. esim. PeVM 2/2020 vp , s. 5; PeVM 3/2020 vp , s. 3; PeVM 7/2020 vp , s. 4). 

Perustuslakivaliokunta on covid-19-epidemian torjuntaan liittyvän ravitsemisliikkeiden rajoituksia koskevan sääntelyn yhteydessä edellyttänyt rajoitusten välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta (mm. PeVL 31/2020 vp , s. 3—5 sekä PeVL 14/2020 vp , s. 5). Perustuslakivaliokunta on korostanut, että välttämättömyysedellytyksen tulee säädösperusteisesti ohjata päätöksentekoa alueellisesta soveltamisesta ja ettei rajoituksia voida säätää tai pitää voimassa sellaisilla alueilla, joilla se ei ole tartuntatautitilanteen vuoksi välttämätöntä ( PeVL 14/2020 vp , s. 5). Alueellisen eriyttämisen lisäksi perustuslakivaliokunta katsoi, että rajoitustoimenpiteistä on säädettävä myös erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta eriytetysti siten, että rajoitukset ovat välttämättömiä juuri niissä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi ( PeVL 31/2020 vp , s. 5). 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää myös nyt ehdotettuja säännöksiä koskevassa lausunnossaan huomiota rajoitusten välttämättömyyteen ja oikeasuhtaisuuteen (s. 3—4). Perustuslakivaliokunta kiinnittää sääntelyn soveltamisen kannalta huomiota siihen, että valtioneuvoston on ennen 58 a §:ssä tarkoitetun asetuksen antamista vielä erikseen arvioitava asetuksen antamisen välttämättömyyttä. Pykälän 2—4 momentin nojalla säädettyjen rajoitusten on oltava välttämättömiä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi niillä alueilla ja ravitsemisliikkeissä, joita ne koskevat. Perustuslakivaliokunnan mukaan välttämättömyyttä on siten arvioitava myös alueelliselta ja asialliselta kannalta, ja arviossa on otettava huomioon mahdollisimman ajantasainen tilannekuva epidemiasta. 

Valtakunnallinen covid-19-epidemiatilanne kehittyi nopeasti huonompaan suuntaan marraskuussa 2020. Syksyn ja talven aikana alueelliset tautitilanteet ovat muuttuneet nopeasti. Epidemia on kiihtynyt alkuvuodesta edelleen voimakkaasti, ja herkemmin tarttuva virusmuunnos on levinnyt laajasti. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan marras—joulukuun taitteessa tapausmäärät saavuttivat sen hetkisen huippunsa, jolloin tapauksia todettiin yli 3 100 viikossa. Joulukuun aikana tapausmäärät laskivat, mutta ne jäivät korkealle tasolle ja kääntyivät uudelleen kasvuun tammikuun loppupuolella. 

Suomessa on todettu 6.4.2021 mennessä yhteensä 80 068 koronavirustapausta (ilmaantuvuus 134,5 per 100 000 asukkaan väestö/14 vrk). Tautitapausten määrä ja ilmaantuvuus ovat kohonneet helmikuun 2021 alun jälkeen erittäin nopeasti. Samalla sairaalahoidon tarve kasvoi.  

Koko maan ilmaantuvuus on laskenut viimeisen kahden viikon aikana. 8.—21.3. ilmaantuvuus oli 174, ja 22.3.—4.4. se oli 123. Vaikka uusien tartuntojen kasvu on viimeisten viikkojen osalta taittunut, ei koronavirusepidemia ole valiokunnan saaman selvityksen mukaan toistaiseksi kääntynyt sellaiseen selvään ja riittävään laskuun todettavien tapausten tai sairaalahoitoa tarvitsevien sairastumisten suhteen, jonka perusteella voisi tässä vaiheessa arvioida, että aikuisväestöä koskevia fyysisten kontaktien rajoituksia voisi vielä vähentää. Jos näin tehtäisiin, olisi olemassa korkea todennäköisyys, että epidemia entisestään kiihtyisi johtaen mahdollisesti terveydenhuollon ylikuormittumiseen sekä väestön hengen ja terveyden vaarantumiseen. 

Uusia tapauksia todetaan sekä tunnetuissa tartuntaketjuissa että niiden ulkopuolella. Virusta esiintyy väestössä joka puolella Suomea, joskin maakunta-, sairaanhoitopiiri- ja kuntakohtaiset vaihtelut sekä ajallisesti että paikallisesti ovat suuria. Testeihin on viime viikkojen aikana hakeuduttu selvästi useammin kuin vuodenvaihteessa, mutta positiivisten näytteiden osuus testatuista näytteistä on silti kasvanut tapausmäärien kasvun myötä. 

Sairaanhoitopiirien covid-19-epidemian torjunnan alueellisten yhteistyöryhmien tekemien arviointien perusteella sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelman tarkoittamassa leviämisvaiheessa olivat 24.3.2021 Etelä-Karjalan, Helsingin ja Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirit sekä Ahvenanmaan maakunta.  

Helsingin ja Uudenmaan alueella ilmaantuvuus on noin kaksi kertaa suurempi kuin koko Suomen väestössä. Myös Varsinais-Suomessa ilmaantuvuus on ollut nopeassa kasvussa. 

Helsingin ja Uudenmaan sekä Varsinais-Suomen alueella ilmaantuvuus on ollut erityisen korkea keskuskuntien alueella sekä monessa niitä ympäröivässä luonnollisen asiointi- ja työssäkäyntialueen kunnissa. Kyseisillä alueilla väestö liikkuu ja on usein kontaktissa keskenään, ja alueet muodostavat siten yhtenäisen korkean epidemiologisen riskin alueen, jolla tartuntojen lisääntyminen voi tapahtua nopeasti ja hallitsemattomasti. 

Ravitsemisliikkeissä asioiminen on valiokunnan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saaman selvityksen mukaan todettu useissa tutkimuksissa merkittäväksi covid-19-tartuntoja levittäväksi toiminnaksi. Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) syyskuussa 2020 keräämien tietojen mukaan yhteensä 25 EU:n jäsenmaata on sulkenut ravitsemisliikkeitä osana covid-19-epidemian torjuntaa.  

Suomessa ravitsemisliikkeet olivat suljettuina kevään 2020 aikana ja niiden anniskelu- ja aukioloaikoja sekä asiakaspaikkoja on rajoitettu alueellisesti epidemiatilanteen mukaan syksyllä 2020 ja alkuvuodesta 2021. Hygieniatoimista ja rajoituksista huolimatta tammi—helmikuussa 2021 on selvityksen mukaan todettu ravitsemisliikkeistä alkunsa saaneita laajoja tartuntaketjuja ja altistumistilanteita, joissa lähes kaikki ravitsemisliikkeessä asioineet ovat saaneet tartunnan. Riski on ollut suurin niissä ravitsemisliikkeissä, joissa alkoholin anniskelu muodostaa suuren osan tuloista, mutta tartuntoja on todettu myös pääasiassa ruokailuun keskittyvissä ravitsemisliikkeissä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ravitsemisliikkeissä tapahtuneita raportoituja tartuntoja on yhteensä 515 viikoilla 1—8. Tartuntojen lukumäärän jakaumasta ei kuitenkaan valiokunnalle ole toimitettu tietoa. Kokonaistartuntojen määrä on selvityksen mukaan samalla ajalla 21 158. Ravintoloissa todetut tartunnat ovat siten 2,4 % kaikista tartunnoista. Merkittävää osaa tartuntaketjuista ei ole kuitenkaan pystytty jäljittämään. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan on mahdollista, että herkemmin tarttuvan virusmuunnoksen runsastuminen on entisestään lisännyt tartuntariskejä ravitsemisliikkeissä sekä muissa tiloissa, joissa aikuisväestö kohtaa ja kokoontuu. Sulkutilan aikana ei seurantatiedon kerääminen ravitsemisliikkeiden osalta ole mahdollista tai perusteltua samalla tasolla kuin sulkutoimia edeltävänä aikana, sillä tietoon liittyvät epävarmuustekijät ovat huomattavia.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hallituksen esityksessä tarkoitettua varautumista välttämättömänä epidemian torjunnan näkökulmasta. Covid-19-epidemiatilanne on muuttunut Suomessa nopeasti vaikeammaksi helmi—maaliskuun aikana, ja herkemmin tarttuva virusmuunnos on levinnyt laajasti. Vaikka epidemian kiihtyminen näyttäisi huhtikuun alussa taittuneen, ei tautitilanne ole vielä siinä määrin vakaa, etteikö tarve ehdotetuille tiukemmille rajoituksille voisi edelleen ilmetä. 

Valiokunta toteaa, että saatujen tietojen perusteella on vaikeaa arvioida, kuinka laajalle ravitsemisliikkeissä alkaneet tartuntaketjut ulottuvat väestössä. Seurantatietojen perusteella voi kuitenkin arvioida, että ravitsemisliikkeiden tartunnat muodostavat merkityksellisen osan niistä kodin ulkopuolella tapahtuvista tartunnoista, joita tehokkailla rajoitustoimenpiteillä on mahdollisuus ehkäistä. Valiokunta toteaa, että kaikkien rajoitustoimien tarkoituksena on ehkäistä epidemian leviämistä ihmisten välisissä kontakteissa. Ravintolarajoitusten säätämisen yhteydessä on eri vaiheissa todettu, että ravitsemisliikkeillä sekä erityisesti nautitun alkoholin määrällä on keskeinen merkitys tartuntariskin kannalta merkityksellisten kontaktien syntymisissä.  

Valiokunta pitää mahdollisena, että sulkutila ei sellaisenaan ole riittävä epidemian torjumiseksi ja sen jälkeen voidaan tarvita tiukempia rajoituksia kuin olisi mahdollista kohdistaa ravitsemisliikkeisiin voimassa olevan tartuntatautilain nojalla sulkutilan jälkeen. Tiukemmat rajoitukset voivat sulkutilan jälkeen olla perusteltuja niillä alueilla, joilla epidemiatilanne näyttäisi vaikeutuvan tai pysyisi edelleen vaikeana. Tehokkaat ja oikeasuhtaiset torjuntatoimenpiteet mahdollistavat säännökset ovat valiokunnan näkemyksen mukaan välttämättömiä, jotta voidaan estää epidemian leviämistä väestön keskuudessa. Erityisesti muuntovirusten osuuden kasvu tartunnoissa voi kiihdyttää epidemiaa siten, että tartuntatautilain ravitsemisliikkeitä koskevaan sääntelyyn tarvitaan tilapäisesti mahdollisuus antaa valtioneuvoston asetuksella tiukempia säännöksiä kuin tartuntatautilain voimassa olevat säännökset mahdollistavat.  

Ehdotetulla sääntelyllä varaudutaan ehkäisemään erityisesti virusmuunnoksen leviämisen aiheuttamaa vakavaa uhkaa tautitapauksien lisääntymisestä sekä uhkaa palvelujärjestelmän ylikuormittumisesta. Lisääntyvät vakavat tautitapaukset voivat aiheuttaa lähikuukausien aikana sairaala- ja tehohoidon kapasiteetin ylikuormittumisen, joka voi aiheuttaa paitsi koronatartunnan saaneiden hoidon vaarantumisen myös muista sairauksista kärsivien hoidon viiveitä ja laadun huomattavaa heikkenemistä.  

Valiokunta korostaa, että lakiesityksessä ei säädetä uusia rajoituksia suoraan voimaan, vaan esityksen tarkoituksena on varmistaa, että valtioneuvosto voi epidemiatilanteen niin vaatiessa säätää oikeasuhteisia ja välttämättömiä rajoituksia, joilla ihmisten välisiä kontakteja vähennetään ravitsemisliikkeiden toiminnan yhteydessä. Ehdotetuilla rajoitusten laajennuksilla on siten tarkoituksena mahdollistaa valtioneuvostolle laajempi toimivalta vähentää sellaisten olosuhteiden syntymistä, joissa riski tartunnoille olisi suuri. Valiokunta pitää siten esitystä epidemian leviämisen estämiseksi perusteltuna ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä.  

Valiokunta painottaa kuitenkin, että myös 58 a §:n 3 ja 4 momenttien mahdollistamien tiukempien rajoitusten käyttöönotto edellyttää valtioneuvostolta punnintaa asetuksella annettavan sääntelyn välttämättömyydestä, oikeasuhtaisuudesta ja tarkkarajaisuudesta. 

Hallituksen esityksessä on omaksuttu lähtökohtaisesti kaikkiin ravitsemisliikkeitä koskeviin tartuntatautilain rajoituksiin sääntelyratkaisu, jossa lailla annetaan valtioneuvostolle valtuus säätää asetuksella rajoituksista täsmällisemmin. Lain tasolla säädettäisiin näiden rajoitusten maksimit. 

Talousvaliokunta on todennut ( TaVL 8/2020 vp , s. 3), että esitys jättää avoimeksi sen, missä olosuhteissa ja minkä kriteerien täyttyessä asetuksella annettaisiin lain asettamaa maksimia lievempiä rajoituksia ja mitä ne olisivat. Tämä on olennaista sääntelyn oikeasuhtaisuutta koskevan punninnan kannalta, etenkin jos ehdotettu sääntely ulottuu hallituksen esityksen mukaisesti pitkälle kesään. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta selventäisi mietinnössään, valtioneuvoston asetuksen laadintaa ohjaavasti, mitkä ovat nyt ehdotettua maksimia lievemmät rajoitukset (aukiolo- ja anniskelurajat, asiakasmäärät) ja minkälaisissa olosuhteissa ne tulisivat käyttöön.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut jo aiemman ravintolarajoituksia koskevan sääntelyn yhteydessä, että rajoitukset tulee kohdentaa ravitsemistoimintaan vain niillä alueilla ja siltä osin kuin se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi ( StVM 27/2020 vp , s. 4). Välttämättömyysedellytystä tulee arvioida myös liiketoiminnaltaan erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta erikseen samalla alueella. Valiokunta on lisäksi todennut, että punninta tulee tehdä myös kunkin rajoitustoimen osalta erikseen ( StVM 27/2020 vp , s. 8). Sääntelymallista johtuu siten valtioneuvostolle perusteluvelvollisuus kunkin rajoitustoimen välttämättömyyden alueellisesta sekä ravitsemisliiketyyppikohtaisesta täyttymisestä. Valtioneuvoston tulee siten arvioida ja perustella asetusta antaessaan kunkin rajoituksen välttämättömyys niillä alueilla ja niissä ravitsemisliiketyypeissä, joita kyseinen yksittäinen rajoitus koskisi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että myös nyt säädettävien tiukempien rajoitusten mahdollisuus pohjautuu vastaavalle rajoitus-, alue- ja ravitsemisliiketyyppikohtaiselle välttämättömyysarvioinnille ja perusteluvelvollisuudelle, koska ne kytkeytyvät kiinteästi 58 a §:ssä säädettyyn rajoitussääntelyyn. Näin ollen myös ehdotettujen tiukempien rajoitusten välttämättömyyttä tulee kunkin rajoitustoimen osalta punnita liiketoiminnaltaan erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta erikseen samalla alueella. Siten kaikkia tiukemman kategorian rajoituksia ei 4 momentin edellytysten täyttyessäkään voida suoraan sellaisenaan täydessä laajuudessa ottaa käyttöön kaikissa saman alueen ravitsemisliikkeissä. Eri rajoitusten tulee olla sekä alueellisesti että eri ravitsemisliiketyyppien osalta pykälässä säädettyjä enimmäisrajoituksia lievemmät, jolleivat enimmäisrajoitukset ole epidemian torjumisen näkökulmasta välttämättömiä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että edellä todetun eriytetyn välttämättömyyspunninnan lisäksi nyt ehdotettujen tiukempien rajoitusten edellytyksenä ovat 58 a §:n 4 momentissa säädetyt edellytykset. Hallituksen esityksessä ehdotetun mukaan tiukemmat rajoitukset olisi mahdollista ottaa käyttöön vain, jos:  

Tiukempien rajoitusten käyttöönoton mahdollisuus edellyttää hallituksen esityksen mukaan sitä, että sekä valtakunnallisia olosuhteita koskevat edellytykset että alueellisia olosuhteita koskevat edellytykset täyttyvät samanaikaisesti. Siten yksistään edellä todettujen kriteerien alueellinen toteutuminen ei riitä siihen, että tiukemmat rajoitukset otettaisiin kyseisellä alueella käyttöön, vaan epidemian leviämisen estämisen tulee samanaikaisesti olla 4 momentissa tarkoitetulla tavalla valtakunnallisesti välttämätöntä. Näin ollen, mikäli epidemian nopea kiihtyminen tai muuntuneen viruksen leviämisen uhka ei olisi hallituksen esityksen mukaisesti valtakunnallista, ei tiukempia rajoituksia saa valtioneuvoston asetuksella ottaa lainkaan käyttöön.  

Hallituksen esityksessä on 4 momentin perusteluissa (s. 14) todettu, että "Käytännössä kyse olisi siitä, että nykyistä suurempia rajoituksia tarvitaan epidemian torjunnassa tasolla 2, jossa epidemian leviämisen uhka kasvaa koko maassa ja jossa alueet ja kunnat ohjataan valtioneuvoston puollon jälkeen ottamaan käyttöön leviämisvaiheen toimenpiteet laajamittaisesti. Tältä osin edellytys koskisi ensinnä valtakunnallista epidemiatilannetta ja toiseksi alueella todettua tautitilannetta."  

Koronavirusepidemia luokitellaan hallituksen hybridistrategian toimintasuunnitelmassa kolmeen epidemiavaiheeseen. Luokittelun avulla arvioidaan suositusten ja rajoitusten tarvetta sekä kohdentamista Suomessa. Epidemian nopean kiihtymisen tai virusmuunnosten leviämisen uhan perusteella suositellaan otettavaksi käyttöön leviämisvaiheen toimenpiteet määräaikaisina ja laajamittaisina koko maassa tai muutoin laaja-alaisesti määritellyillä alueilla. Tasolla 2 voidaan ottaa käyttöön valtakunnallisesti tai alueellisesti myös mahdollisia lisätoimenpiteitä. Tasolle 2 siirtyminen edellyttää erillistä valtioneuvoston puoltoa.https://valtioneuvosto.fi/tietoa-koronaviruksesta/koronavirusepidemian-vaiheet-ja-torjuntatoimien-tasot 

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen 4 momentissa säädetyt edellytykset ja sen yksityiskohtaiset perustelut liittyen tason 2 toimenpiteisiin ovat keskenään ristiriitaiset. Tason 2 toimenpiteinä valtioneuvosto suosittelee otettavan käyttöön alueellisesti laajempia rajoituksia kuin muutoin yksittäisellä alueella olisi tarpeen. Sen sijaan hallituksen esityksessä ehdotetut 4 momentin kriteerit rakentuvat siten, että tiukempia rajoituksia ei voida ottaa käyttöön alueella, jolla eivät täyty valtakunnallisten edellytysten lisäksi myös momentissa asetetut alueelliset edellytykset. Siten sääntelyä ei voida pelkästään perustelujen varassa tason 2 tulkinnalla laajentaa sellaisille alueille, joiden kohdalla alueelliset kriteerit tiukemmille rajoituksille eivät täyty. Tällaista rajoituksia laajentavaa tulkintaa ei voida myöskään perustuslakivaliokunnan lausuntojen valossa tehdä. 

Valiokunta toteaa lisäksi, että tason 2 toimenpiteissä on kyse valtioneuvoston suosituksesta. Näin ollen ne eivät sellaisenaan voi olla oikeusperuste ravitsemisliikkeiden tiukempien rajoitusten käyttöönotolle, vaan tiukempien rajoitusten tulee perustua edellä todettuihin eri tavoin eriytettyihin välttämättömyyspunnintoihin sekä 58 a §:n 4 momentin mukaisiin valtakunnallisiin ja alueellisiin edellytyksiin. 

Valiokunta toteaa myös, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston mukaan suurin osa ravitsemisliikkeistä on huolehtinut tartuntataudin leviämistä estävistä toimista hyvin, eikä säännösten täytäntöönpanossa ole ollut ongelmia joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.  

Alueellinen soveltamisala. Kuten voimassa olevassa 2 momentissa, ei myöskään nyt ehdotetussa 4 momentissa ole rajattu, mitä aluetta momentin sanamuoto alueellisen edellytysten osalta tarkoittaa.  

Perustuslakivaliokunta on ravitsemisliikkeiden väliaikaista sulkemista koskevaa sääntelyä arvioidessaan kehottanut valtioneuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta rajata alueellista soveltamisalaa maakuntajakoa hienosyisemmin ( PeVL 6/2021 vp , kappale 18, PeVM 3/2021 vp , kappale 4). Perustuslakivaliokunnan mielestä sanottu seikka on tarpeen ottaa huomioon myös annettaessa valtioneuvoston asetuksia nyt ehdotettavan sääntelyn nojalla (s. 4). 

Myös talousvaliokunta nostaa alueellisen soveltamisalan toistuvasti esiin lausunnossaan ( TaVL 8/2021 vp , s. 4) viitaten alueellisen kattavuuden osalta aiempaan tartuntatautilain tilapäisestä muuttamisesta antamaansa lausuntoon ( TaVL 2/2021 vp — HE 6/2021 vp ). Rajoitusten hyväksyttävyyden arviointiin sisältyi keskeisesti ajatus rajoitusten alueellisesta porrastamisesta infektiotilanteen mukaisesti. Talousvaliokunta pitää selvitettynä, että rajoitusten pitkittyessä korostuu niiden täsmällisen kohdentamisen tärkeys juuri sääntelyn tavoitteen kannalta välttämättömiin kohteisiin.  

Perustuslakivaliokunnan ja talousvaliokunnan tavoin myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on jo aiemmin edellyttänyt alueellisen soveltamisalan kohdentamista välttämättömyyspunninnan myötä esimerkiksi maakuntaan, sairaanhoitopiiriin tai kuntaan ( StVM 27/2020 vp , s. 6). Sosiaali- ja terveysvaliokunta huomauttaa, että toistaiseksi annetuissa valtioneuvoston asetuksissa on rajoitukset säädetty maakuntakohtaisesti lukuun ottamatta viimeisintä sulkutilan jatkoa koskevaa asetusta (258/2021), jossa Lapin maakunnan osalta sääntely pohjautuu kuntakohtaiseen arvioon.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy edellä mainittuihin perustuslakivaliokunnan ja talousvaliokunnan toistettuihin näkemyksiin ja korostaa jo toistuvasti alueellisen soveltamisalan rajauksen välttämättömyyttä. Sekä jo voimassa olevien että nyt ehdotettujen tiukempien rajoitusten punninta tulee perustella maakuntatasoa hienosyisemmin. Myös 4 momentin alueen määritelmää tulee tulkita siten, että tiukemmat rajoitukset tulee kohdentaa vain siihen alueeseen, jolle rajoitukset ovat välttämättömiä. Erityisesti pinta-alaltaan suurissa maakunnissa maakuntakohtainen tai edes sairaanhoitopiirikohtainen rajoitus ei välttämättä ole perusteltu tilanteessa, jossa tartuntoja ilmenee muista väestökeskittymistä pitkien etäisyyksien päässä. Valtioneuvoston tulee punnintaa tehdessään hyödyntää sairaanhoitopiirien alueellisten covid-19-epidemian torjunnan yhteistyöryhmien asiantuntemusta rajoitusten välttämättömyydestä sekä alueellisista rajauksista. (Lausumaehdotus 1) 

Asetuksenantovaltuuden tarkkarajaisuus. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota (s. 3) lakiehdotuksen 58 a §:n 2 momenttiin lisättäväksi ehdotettuun säännökseen, jonka mukaan ravitsemistoiminnan harjoittajien tulee huolehtia siitä, että tartuntariski pidetään mahdollisimman pienenä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan tarkemmin säätää muun muassa tietyillä alueilla sijaitsevien ravitsemisliikkeiden tartuntariskiä lisäävien toimien välttämiseen liittyvistä velvoitteista. Perustuslakivaliokunta toteaa, että käytännössä velvoitteen sisältö määräytyy kokonaisuudessaan asetuksen perusteella. Perustelujen (s. 13) mukaan kyseinen velvoite voisi liittyä esimerkiksi siihen, että asiakkaiden laulamista ei tulisi sallia tai kovaäänistä puhetta tulisi ehkäistä pidättymällä musiikin soittamisesta. Ottaen huomioon, että esimerkiksi perusteluissa mainitut seikat saattavat olla keskeisiä ravitsemisliikkeen toiminnan ja sitä kautta erittäin merkityksellisiä toiminnan harjoittajien oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta (esim. karaokeravintolat), laissa tulee perustuslain 80 §:stä johtuvista syistä säätää nyt ehdotettua täsmällisemmin, millaisista oikeasuhtaisista ja välttämättömistä velvoitteista asetuksella voidaan säätää. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Kysymyksessä olevan säännösehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa valtioneuvoston asetuksella sellaisten rajoitusten säätäminen, jotka käytettävissä olevan tiedon valossa estäisivät tartuntojen leviämistä, ja samalla puuttua mahdollisimman vähän ravitsemisliiketoimintaan. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 13) epidemiatilanteesta riippuen tämäntyyppiset rajoitukset voisivat vaikutuksiltaan korvata sellaisia vaikutuksiltaan haitallisempia rajoituksia, joilla yleisesti rajoitettaisiin ravitsemisliikkeiden asiakaspaikkamäärää sekä anniskelu- ja aukioloaikaa. Perusteluissa todetaan, että tämänhetkisen tiedon mukaan kovaääninen puhe ja huutaminen levittävät koronavirusta tehokkaammin kuin rauhallinen puhe. Tartuntariski voi tällaisissa tilanteissa olla suuri, vaikka etäisyys virusta kantavaan ihmiseen olisi useita metrejä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ehdotettua asetuksenantovaltuutta tärkeänä, jotta asetuksella voidaan antaa myös lievempiä rajoituksia tiukempien välttämiseksi. Valiokunta ehdottaa kuitenkin, että säännöstä täsmennetään kohdentamalla toimivalta tältä osin asiakkaiden puhetta peittävän äänentoiston käyttämisen ja musiikin soittamisen rajoittamiseen liittyviin velvoitteisiin. Ravitsemisliikkeissä ei toiminnan luonteen vuoksi ole mahdollisuutta yhtä kattavaan kasvomaskien käyttöön kuin esimerkiksi työpaikoilla, liikennevälineissä tai kaupoissa. Tartuntataudin leviämistä estävä velvoite liittyisi tässä yhteydessä ennen kaikkea siihen, että ravitsemisliikkeissä vallitseva äänenvoimakkuus ei saisi häiritä asiakkaiden normaalia puhetta keskenään. Jos saman seurueen kesken on vaikea kuulla toisten puhetta ulkopuolisen melun vuoksi, lisääntyy riski asiakkaiden etäisyyksien pienenemisestä sekä puheen voimakkuuden lisääntymisestä. Asetuksella voidaan siten tarkemmin säädettävin tavoin ehkäistä esimerkiksi äänentoistoon ja kovaäänisiin musiikkiesityksiin sekä karaokelaulamiseen liittyviä tartuntariskejä.  

Vaikka ihmisten välisiä kontakteja tapahtuu kaikenlaisessa ravitsemistoiminnassa, kontaktien luonne ja syntyvät riskit vaihtelevat erilaisissa ravitsemisliikkeissä. Ravitsemisliikkeiden toimintamallissa ratkaisevaa tartuntariskin näkökulmasta on sosiaalisten lähikontaktien määrä ja luonne.  

Valiokunnan saamasta selvityksestä ei ilmene tarkemmin, millaisissa ravitsemisliikkeissä tartunnat ovat levinneet. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kuitenkin edellytetty, että rajoituksista on säädettävä myös erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta eriytetysti siten, että rajoitukset ovat välttämättömiä juuri niissä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, että valtioneuvoston tulee myös nyt ehdotettuja tiukempia rajoituksia harkitessaan eriyttää kyseisiä rajoituksia myös eri ravitsemisliikkeiden osalta. Valiokunta toteaa, että tartuntoihin liittyvien riskien hallinnan näkökulmasta merkityksellistä erityyppisten ravitsemisliikkeiden kohdalla on se, miten hallitaan asiakkaiden välisten kontaktien muodostumista. Yleisvaarallisten tartuntatautien epidemioiden leviämisen torjunta perustuu tilastollisiin todennäköisyyksiin sekä riskien ennakolliseen hallintaan. Erityisen merkittävä vaikutus riskikäyttäytymisen näkökulmasta on nautitun alkoholin määrällä.  

Valiokunta korostaa, että valtioneuvoston tulee asetuksella säädettävien rajoituksien välttämättömyyttä punnitessaan huomioida, että tällöin toimintamalliltaan ruokailuun keskittyvien ravitsemisliikkeiden riskin voidaan arvioida olevan selkeästi vähäisempi kuin ravitsemisliikkeissä, joiden toiminta perustuu pääsääntöisesti alkoholin nauttimiseen. Näin ollen toimintamalliltaan pääasiassa ruokailuun painottuvien ravintoloiden aukiolo- ja anniskeluaikojen sekä asiakaspaikkamäärää koskevien rajoitusten tulee olla muita väljemmät, jos tartuntatautiriskin välttämisen näkökulmasta tiukoille kellonaikarajoille ei ole perusteita. (Lausumaehdotus 2) 

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ruokaravintoloiden sulkeminen ennen klo 21:tä tarkoittaa tosiasiassa useiden ruokaravintoloiden sulkemista. Ruokaravintoloiden osalta sulkeminen asetuksella ennen klo 21:tä tulee olla erityisen korkean kynnyksen takana. Mikäli epidemiatilanne on niin vaikea, että sulkeminen olisi niiden osalta välttämätöntä ennen klo 21:tä, tulisi valiokunnan mielestä valtioneuvoston mieluummin harkita ravintoloiden kokonaissulun säätämistä erillisen lain nojalla. Tällöin ravintolat saisivat korvauksen menetyksistään selkeämmällä mekanismilla.  

Valiokunta korostaa, että eri ravitsemisliikkeitä koskevaa välttämättömyyspunnintaa varten tarvitaan riittävät tiedot siitä, millaisissa ravitsemisliikkeissä tartunnat ovat hygieniavaatimuksista ja jo toteutetuista rajoituksista sekä muista toimista huolimatta levinneet.  

Esityksessä lisätään myös valtioneuvostolle mahdollisuus säätää tarkemmin asiakkaiden saapumiseen ja oleskeluun sekä tartuntariskiä lisäävien toimien välttämiseen liittyvistä velvoitteista, jos se on tartuntataudin leviämisen estämiseksi välttämätöntä. Hallituksen esityksessä todetaan (s. 13), että käytännössä asiakkaiden saapumiseen liittyvät velvoitteet voisivat koskea hallittua asiakkaiden saapumista esimerkiksi edellyttämällä pakollista pöytävarausta. Valiokunta pitää sinänsä kannatettavana, jos erityisesti epidemiatilanteen kääntyessä parempaan päin kaavamaisia asiakaspaikka- sekä anniskelu- ja aukioloaikarajoituksia voitaisiin korvata tätä vähäisemmillä rajoituksilla ja toimenpiteillä. Valiokunta kuitenkin toteaa, että pöytävarausvaatimus ei sellaisenaan sovellu kaikkiin ravitsemisliiketyyppeihin, kuten lounas-, opiskelija-, pikaruoka- ja liikenneasemien ravintoloihin, joissa sen sijaan muilla toimenpiteillä voi olla vastaava vaikutus taudin leviämisen estämisessä. Vaatimus pöytävarauksista voi olla tiettyjen ravitsemisliikkeiden kohdalla jopa mahdoton toteuttaa ja merkitä tosiasiassa toiminnan loppumista. Valtioneuvoston tulee siten ottaa asetuksen sääntelyssä huomioon eri ravitsemisliiketyypit myös kyseisiä velvoitteita kohdentaessaan. 

Valiokunta toteaa lisäksi, että valtioneuvostolla on mahdollisuus puuttua taudin leviämiseen myös esimerkiksi asiakaspaikkojen etäisyyksiä koskevien vaatimusten kautta, jolloin asiakaspaikkamäärää koskevat rajoitukset voisivat olla väljemmät. Lievempien rajoitusten käyttö tulee olla aina ensisijaista. 

Ravitsemisliikkeiden sulkutila koskee majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain ( 184/2021 ) 3 a §:n mukaan rajoituksen piirissä olevien ravitsemisliikkeen sisä- ja ulkotiloja. Myöskään nykyisessä ja ehdotetussa tartuntatautilain 58 a §:n sääntelyssä ei ole eroteltu eri rajoituksia ravitsemisliikkeiden sisä- ja ulkotiloille. Valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 4 momentin asiakkaiden ohjaaminen istumapaikoilleen ja 4 §:n asiakasmäärän rajoittaminen koskevat vain sisätiloja. Tämä perustuu valiokunnan saaman selvityksen mukaan siihen tosiasiaan, että ulkotiloissa tartunnan leviämisen riski on pienempi kuin sisätiloissa. Anniskelu- ja aukioloaikaa koskevat rajoitukset puolestaan koskevat asetuksen 5 §:n mukaan koko ravitsemisliikettä eli sekä sisä- että ulkotiloja. 

Talousvaliokunta toteaa (s. 3—4), että vaikka sääntelyn käsite "ravintolan ulkotilat" kattaa varsin monenlaisia tilaratkaisuja, joista osa voi olla tekniseltä toteuttamistavaltaan lähes verrattavissa sisätiloihin, on ulkotiloissa tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen silti pääsääntöisesti vähäriskisempää kuin sisätiloissa. Talousvaliokunta ehdottaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan harkitsevan vaihtoehtoa, jossa ravitsemisliikkeiden ulkotilojen aukipitäminen mahdollistettaisiin laajemmin. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että vaikka tartuntatautilain säännöksissä sisä- ja ulkotiloista ei ole erillistä sääntelyä, eivät lain säännökset edellytä, että asetuksella säädettävien rajoitusten tulisi olla ravitsemisliikkeiden sisä- ja ulkotiloissa anniskelu- ja aukioloaikojen osalta yhtenevät. Koska tartuntariskin voidaan arvioida olevan ulkotiloissa vähäisempi, tulee valtioneuvoston vakavasti punnita, onko aukiolo- ja anniskeluaikojen rajoituksia välttämätöntä kohdentaa yhtä tiukasti ulkotiloihin, jos niissä kyetään pitämään riittävät etäisyydet.  

Eduskunta sisällytti tartuntatautilain väliaikaista muuttamista koskevaan esitykseen ( HE 245/2020 vp ) antamaansa vastaukseen EV 3/2021 vp lausuman, jonka mukaan se edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee pikaisesti säännökset siitä, että asiakastilojen sulkemisen aiheuttamia taloudellisia menetyksiä korvataan elinkeinonharjoittajille yleisen kustannustuen kautta tai erillisenä korvauksena, jos 14 vuorokautta kestänyttä sulkemista on jouduttu jatkamaan.  

Ehdotetun lain myötä ravitsemisliikkeitä ei suljeta kokonaan. Perustuslakivaliokunta toteaa, että sääntelyn vaikutukset saattavat kuitenkin joidenkin ravitsemisliikkeiden osalta tarkoittaa, ettei kannattavaa elinkeinotoimintaa ole mahdollista harjoittaa. Perustuslakivaliokunta pitää aikaisempaan käytäntöönsä viitaten valtiosääntöoikeudellisista syistä perusteltuna säätää kohtuullisesta kompensaatiosta ravitsemisliiketoiminnan harjoittajille (ks. PeVL 6/2021 vp , kappaleet 24—25 ja niissä mainitut lausunnot, ks. myös PeVL 14/2020 vp , s. 5). 

Myös talousvaliokunta toteaa lausunnossaan (s. 5), että ehdotuksen mukaisten rajoitusten vallitessa illallisruokailun tarjoaminen ravitsemisliikkeissä ei olisi talousvaliokunnan mukaan mahdollista. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan juuri tämä on kynnyskysymys toiminnan liiketaloudellisen kannattavuuden näkökulmasta. Näin ollen käsillä olevan hallituksen esityksen vaikeus liittyy siihen, että nyt ehdotetut rajoitukset rinnastuvat vaikutuksiltaan täyteen sulkuun, mutta koska muodollisesti ravitsemisliikkeet saisivat olla vähäisessä määrin auki, ei sulkutilan korvausjärjestelmä seuraa nyt käsillä olevaa rajoitussääntelyä. Talousvaliokunta pitää perusteltuna, että hyvitysmekanismien soveltamisen näkökulmasta nyt ehdotetut rajoitukset oikeuttaisivat kohtuulliseen kompensaatioon.  

Ravintoloiden sulkua koskevan majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaista muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 22/2021 vp , s. 20) todetaan, että ravintoloiden asiakastilojen uudelleen sulkemisella puututaan merkittävällä tavalla elinkeinovapauteen ja rajoitusten kompensointi on välttämätöntä. Hallitus on antanut esityksen laiksi yritysten määräaikaisesta kustannustuesta annetun lain muuttamisesta ( HE 27/2021 vp ) sekä sitä täydentävän esityksen ( HE 37/2021 vp ), jossa ehdotetaan lisättäväksi säännökset covid-19-pandemiaan liittyvien, toimitilojen sulkemista koskevien rajoitusten aiheuttamien menetysten kohtuullisesta korvaamisesta yrityksille.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy edellä todettuihin näkemyksiin kompensaation välttämättömyydestä. Ravitsemisliikkeisiin kohdistuvat aiempaa tiukemmat tartuntatautilain rajoitukset merkitsevät toteutuessaan sitä, että tietynlainen ravintolatoiminnan harjoittaminen ei enää ole käytännössä mahdollista. Myös tällöin kyseisten ravitsemisliikkeiden taloudellisten menetysten tulee oikeuttaa kohtuulliseen kompensaatioon. Valiokunta painottaa, että valtioneuvoston tulee sulkua koskevan kompensaatiomallin lisäksi arvioida tarvetta laajemmalle ravitsemisliikkeitä koskevalle korvausmallille, jossa huomioidaan nyt ehdotettujen tiukempien rajoitusten merkitys ravitsemisliikkeiden tosiasiallisten toimintamahdollisuuksien näkökulmasta. (Lausumaehdotus  3) 

Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 29 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta muun muassa asioissa, jotka koskevat ihmisten tarttuvia tauteja. Nyt ehdotettavien väliaikaisten säännösten pääasiallinen sisältö koskee tartuntataudin leviämisen estämistä. Perustuslakivaliokunnan mukaan (s. 5) sääntely kuuluu siten valtakunnan lainsäädäntövaltaan, vaikka sillä onkin vaikutuksia myös sellaisiin seikkoihin, jotka itsehallintolain 18 §:n mukaan kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan (ks. esim. 18 §:n 13 ja 22 kohta). Perustuslakivaliokunta on samalla kiinnittänyt huomiota siihen, että itsehallintolain 30 §:n 9 kohdan mukaan tehtävistä, jotka muun muassa ihmisten tarttuvien tautien torjuntaa koskevan lainsäädännön mukaan kuuluvat valtakunnan viranomaiselle tai kunnille, huolehtii maakunnassa maakunnan hallitus tai muu maakuntalaissa määrätty viranomainen. Voimassa olevan ja ehdotetun 58 a §:n rakenne eroaa perustuslakivaliokunnan mukaan kuitenkin monista tartuntatautilain muista toimivaltuuksista siinä, että rajoitusten asettamista ei osoiteta tehtäväksi hallintopäätöksillä vaan valtioneuvoston asetuksella. Ehdotetun sääntelyn lähtökohdat eroavat siten siitä itsehallintolain 30 §:ään sisältyvästä lähtökohdasta, että maakunnan hallituksella tai muulla maakuntalaissa määrätyllä viranomaisella on toimivaltaa huolehtia tartuntatautilain mukaisista tehtävistä ( PeVL 31/2020 vp , s. 5). 

Perustuslakivaliokunta painottaa lausunnossaan valtakunnan ja Ahvenanmaan maakunnan tiiviin yhteistyön merkitystä nyt käsillä olevassa asiassa. Valtioneuvoston tulee perustuslakivaliokunnan mielestä pyrkiä yhteisymmärrykseen Ahvenanmaan viranomaisten kanssa lain nojalla annettavan asetuksen asiallisesta ja ajallisesta soveltamisalasta.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja toistaa aiemman kantansa ( StVM 27/2020 vp , s. 5) siitä, että valtioneuvoston tulee lain täytäntöönpanossa ottaa Ahvenanmaan erityisasema huomioon asianmukaisella tavalla. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että yleisvaarallisen tartuntataudin ehkäisemiseksi säädettävien rajoitusten osalta Ahvenanmaata koskevat samat edellytykset kuin muita valtakunnan alueita. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että rajoituksia voidaan ottaa käyttöön vain, kun se on yleisvaarallisen tartuntataudin ehkäisemiseksi välttämätöntä eivätkä muut keinot ole riittäviä. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota (s. 5) siihen, että tartuntatautilakia on covid-19-epidemian aikana muutettu useita kertoja määräaikaisilla tai toistaiseksi voimassa olevilla muutoksilla. Perustuslakivaliokunta on jo aikaisemmin pitänyt eräitä yksinomaan koronaepidemiaan liittyviä muutosehdotuksia ja epidemiaan myös säädöstasolla soveltamisedellytyksiltään sidottuna miltei kasuistisena sääntelynä lainsäädäntöteknisesti huonosti tartuntatautilain muun sääntelyn kokonaisuuteen oikeussystemaattisesti yhteensopivana ( PeVL 44/2020 vp , s. 4). Perustuslakivaliokunta toistaa tämän arvion nyt ehdotettavien säännösten osalta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan jo aiemminkin ( PeVM 17/2020 vp , s. 4 ja PeVL 9/2021 vp , s. 5) esittämään näkemykseen siitä, että epidemiatilanteen pitkittyessä tulee ryhtyä normaaliolojen lainsäädännön mahdollisesti vaatimiin muutoksiin. Perustuslakivaliokunnan tavoin sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa tartuntatautilain kokonaisuudistuksen tarvetta. Uudistuksessa on syytä huomioida erityisesti meneillään olevan pandemian esiin nostamat sääntelytarpeet sekä kiinnittää huomiota eri toimintoja koskevien sääntelymekanismien epäyhtenäisyyteen sekä sääntelyn epäjohdonmukaisuuksiin. Toimijoihin kohdistuu perusoikeusnäkökulmasta eritasoisia rajoituksia riippuen siitä, rajoitetaanko niiden toimintaa tartuntatautilain toistaiseksi voimassa olevalla vai määräaikaisella sääntelyllä (esim. yleisötilaisuudet vs. ravintola-ala). Toistaiseksi voimassa olevia muutoksia on kuitenkin perusteltua säätää vasta normaalioloissa tapahtuvan huolellisen valmistelun perusteella. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lisäksi, että epäyhtenäinen ja pirstaleinen sekä usein muuttuva rajoituksia ja velvoitteita koskeva sääntely on eri alojen toimijoiden näkökulmasta erittäin vaikeasti hahmottuva. Valiokunta korostaa valtioneuvoston sekä alueellisten viranomaisten vastuuta viestinnästä. Kulloinkin voimassa olevista rajoituksista ja määräyksistä tulee viestiä selkeästi sekä mahdollisimman ennakoivasti, jotta sääntelyn kohteilla on mahdollisuus riittävällä varmuudella varautua oman toimintansa sopeuttamiseen. Olennaista on viestiä selkeästi myös siitä, milloin on kyse velvoitteista ja milloin suosituksista. 

58 a §. Ravitsemisliikkeiden toiminnan väliaikainen rajoittaminen tartuntataudin leviämisen estämiseksi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentin asetuksenantovaltuutta täsmennetään perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta edellä yleisperusteluissa ehdotetulla tavalla. Asetuksenantovaltuutta täsmennetään kohdentamalla se asiakkaiden puhetta peittävän äänentoiston käyttämisen ja musiikin soittamisen rajoittamiseen liittyviin velvoitteisiin. 

Pykälän 4 momentissa säädetään niistä lisäedellytyksistä, joiden vallitessa valtioneuvostolla on oikeus säätää suuremman asiakasmäärän sekä tiukempien anniskelu- ja aukioloajan rajoituksista kuin voimassa olevassa tartuntatautilain 58 a §:ssä säädetään. Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotetun säännöksen sanamuoto on siten epätäsmällinen, että sen voi asiakasmäärien osalta tulkita tarkoittavan vielä laajempien rajoitusten mahdollisuutta verrattuna 2 momentin maksimirajojen sääntelyyn. Valiokunta ehdottaa, että momenttia korjataan kielellisesti vastaamaan sen tarkoitusta kohdentaen 4 momentin sääntely tiukempiin rajoituksiin 2 ja 3 momentin maksimirajojen sisällä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 32/2021 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Eduskunta hyväksyy kolme lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotukset) 

Laki 

tartuntatautilain 58 a ja 58 b §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan tartuntatautilain (1227/2016) 58 a ja 58 b §, sellaisina kuin ne ovat laissa 165/2021, seuraavasti: 

1.

Eduskunta edellyttää, että hallitus suhteuttaa lain perusteella annettavissa asetuksissa rajoitukset kunkin alueen vallitsevaan epidemiatilanteeseen ja tarvittaessa rajoitukset tulee asettaa eriytetysti maakuntaa pienemmälle alueelle. 

2.

Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa lain perusteella annettavissa asetuksissa huomioon eri ravintolatyyppien (ravitsemisliikkeet, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota maksusta alkoholijuomia, sekä muut ravitsemisliikkeet) sekä sisä- ja ulkotilojen erilaiset riskiprofiilit ja vähäriskisempään toimintaan suunnataan kevyempiä aukiolo- ja anniskeluaikarajoituksia. 

3.

Eduskunta edellyttää, että rajoituksista aiheutuvia taloudellisia menetyksiä kompensoidaan ravitsemisliikkeille. 

Helsingissä 7.4.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Markus  Lohi  /kesk   

varapuheenjohtaja  Mia  Laiho  /kok   

jäsen  Pekka  Aittakumpu  /kesk   

jäsen  Kim  Berg  /sd   

jäsen  Kaisa  Juuso  /ps   

jäsen  Arja  Juvonen  /ps   

jäsen  Aki  Lindén  /sd   

jäsen  Noora  Koponen  /vihr (osittain)   

jäsen  Hanna-Leena  Mattila  /kesk   

jäsen  Ilmari  Nurminen  /sd   

jäsen  Veronica  Rehn-Kivi  /r   

jäsen  Minna  Reijonen  /ps   

jäsen  Hanna  Sarkkinen  /vas   

jäsen  Juhana  Vartiainen  /kok (osittain)   

jäsen  Heidi  Viljanen  /sd   

jäsen  Sofia  Virta  /vihr   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Päivi  Salo  /   

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä tunnistaa koronapandemian vakavuuden sekä tarpeen rajoittaa tartuntojen leviämistä. Edelleen valiokuntaryhmä kiinnittää huomiota siihen, että ravintoloiden toimintaa on jo ennen käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä rajoitettu useaan otteeseen ja pitkäkestoisesti, ja tarkastelee asiaa tästä lähtökohdasta. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoo, että nyt käsittelyssä oleva esitys on tarpeeton, koska laki 26.2.2021/165, jolla väliaikaisesti säädettyjen 58 a ja 58 b §:n voimassaoloa jatkettiin 30.6.2021 asti, on yhä voimassa, eivätkä esitetyt tiukennukset ole välttämättömiä, oikeasuhtaisia tai muutenkaan perusteltuja huomioiden niiden kohdistumisen kaikkeen ravintolatoimintaan.  

Tällä hetkellä on voimassa useimmissa maakunnissa "sulkutila" ( HE 38/2021 vp ), joka jatkuu 18.4.2021 asti. Sulun päätyttyä tällä hetkellä voimassa olevien väliaikaisten pykälien mukaan valtioneuvoston asetuksella ravintolat voidaan sulkea klo 23 ja anniskelu päättyy klo 22. Nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä HE 32/2021 vp esitetään, että aukioloaikojen rajoitusta tiukennettaisiin aikaisemmasta siten, että ravintolat voitaisiin määrätä sulkeutumaan klo 18 ja lopettamaan anniskelu klo 17. Rajoitukset tekisivät käytännössä kannattamatonta useimpien sellaisten ravintoloiden toiminnasta, joiden liiketoiminta ei koostu pääosin lounasruokailun tarjoamisesta asiakkailleen. Kun ravintolat saisivat kuitenkin teoriassa olla auki, hallitus voisi jättää rajoituksista ravintoloiden liiketoiminnalle aiheutuvat tappiot korvaamatta.  

Asiantuntijakuulemisissa MaRa ry on tuonut esille, että ehdotettujen rajoitusten kohteena oleva ravintola-ala työllistää yrittäjät mukaan lukien 77 000 henkilöä, joista noin kolmannes on alle 26-vuotiaita. Esitetyn selvityksen mukaan alan liikevaihto laski vuonna 2020 1,5 miljardilla eurolla ja anniskelu väheni 40 prosenttia, ja jäsenkyselyn mukaan yli 30 prosenttia alan yrityksistä arvioi olevansa konkurssiuhan alla tai lopettanut toimintansa syyskuuhun mennessä. 

Talousvaliokunnan lausunnon mukaan ravitsemisliikkeiden omaehtoisin toimin on pystytty merkittävästi parantamaan palveluiden tarjoamistilanteisiin liittyvää terveysturvallisuutta. Lausunnossa kiinnitetään huomiota myös esitetyn sääntelyn kaavamaisuuteen: rajoitusten piiriin tulee sellaista toimintaa ja tilanteita, jotka eivät todennäköisesti aiheuttaisi suuria riskejä tartuntojen leviämisen kannalta, ja toisaalta soveltamisalan ulkopuolelle jää sellaisia toimintoja, jotka mahdollistavat viruksen leviämisen. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että hallituksen esityksen perusteluista eivät käy täysin selville ne perusteet ja arviot, joihin nojautuen aukiolon ja anniskelun rajoitus esitetään kiinnitettäväksi juuri nyt ehdotettuihin kellonaikoihin. Asiantuntijakuulemisissa MaRa ry on kiinnittänyt huomiota epäjohdonmukaisuuteen hallituksen esityksen perusteluissa. Perusteluissa väitetään, että ravintolassa tapahtuneet tartunnat muodostavat huomattavan osan kodin ulkopuolella tapahtuneista tartunnoista, vaikka esitettyjen tietojen mukaan vuoden 2021 viikoilla 1—8 kokonaistartuntojen määrä on ollut 21 158 ja samaan aikaan ravintoloissa on voitu todentaa vain 515 tartuntaa eli 2,4 % kaikista tartunnoista. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoo, ettei esitetyn muutoksen tarvetta ole perusteltu asianmukaisesti, joten se on hylättävä. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä muistuttaa, että Suomen maakunnat ovat kooltaan ja väestörakenteeltaan hyvin erilaisia ja yksi ainoa maakunta, Lappi, kattaa yksin melkein kolmanneksen koko Suomen pinta-alasta. Koko maakuntaa koskevat rajoitukset maakunnan yksittäisen kunnan tautitilanteen perusteella näyttäytyvät kohtuuttomina, kun esimerkiksi Torniosta Utsjoelle on vastaava etäisyys kuin Torniosta Tampereelle. Ravintoloiden toiminnan rajoittaminen satojen kilometrien päässä siksi, että toisessa samaan maakuntaan kuuluvassa kunnassa on havaittu tartuntarypäs, ei täytä kohtuullisuuden ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksia. Tästä syystä perussuomalaisten valiokuntaryhmä vaatii, että perustuslakivaliokunnan ja talousvaliokunnan esittämillä perusteilla rajoituksia arvioidaan jatkossa kuntatasolla silloin, kun maakunnan eri kuntien välillä on merkittäviä eroja tartuntamäärissä. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä edellyttää, että hallitus tunnistaa pitkittyneiden rajoitus- ja sulkutoimien vaikutuksen alan yrittäjien ja työntekijöiden hyvinvointiin ja toimeentuloon ja ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin tilanteen helpottamiseksi. Tarpeettomien konkurssien ja työpaikkojen menetysten ehkäisemiseksi sellaisten yritysten, joiden toiminta on käytännössä estetty tai rajoituksilla tehty taloudellisesti kannattamattomaksi, kiinteät kulut tulee korvata täysimääräisesti. Vastaavalla tavalla alan työntekijöiden työttömyys- ja lomautusturvaa on parannettava siten, että alan työntekijät pääsevät työttömyysturvan piiriin välittömästi rajoitus- tai sulkutoimien alkaessa ilman omavastuupäiviä. Tukitoimien osalta on varmistettava, että kaikki alan yritykset ja työntekijät, joiden toimeentulo on rajoitusten takia heikentynyt, pääsevät tukien piiriin. Tarpeettomien taloudellisten menetysten estämiseksi ravintoloille on sallittava ruuan ulosmyynnin yhteydessä sellaisten juomien, joihin kyseisellä ravintolalla on normaalissa toiminnassaan anniskeluoikeus, ulosmyynti rajoitusten voimassaolon ajan ja lainsäädäntöön on tehtävä tämän ulosmyynnin mahdollistavat muutokset. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hylätään ja 

että hyväksytään kuusi lausumaa. (Vastalauseen lausumaehdotukset) 

Helsingissä 7.4.2021

Arja  Juvonen  /ps   

Kaisa  Juuso  /ps   

Minna  Reijonen  /ps   

Covid-19-epidemian leviämisen estämiseksi on ravintoloiden toimintaa rajoitettu eri tavoin käytännössä jo vuoden ajan. Ravintolat on määrätty kokonaan suljettaviksi 9.—28.3.2021. Valtioneuvosto on antanut uuden esityksen sulun jatkamiseksi 18.4.2021 saakka. 

Nyt käsiteltävänä olevan esityksen mukaan ravitsemisliikkeiden toimintaa rajoitettaisiin myös ravintoloiden sulun päätyttyä. Sääntely olisi vielä tiukempaa kuin sulkua edeltävänä aikana 30.6. saakka.  

Ravintola-ala työllistää yrittäjät mukaan lukien Suomessa 77 000 henkilöä. Työntekijöistä 30 % on alle 26-vuotiaita. Ravintola-alalla on ollut kuluneen vuoden aikana merkittävä määrä lomautuksia ja irtisanomisia, jotka ovat kohdistuneet pienipalkkaisiin alan työntekijöihin ja nuoriin. Kun rajoitustoimet ja lomautukset kohdistuvat jatkuvasti myös samoihin työntekijöihin, on hätä alasta ja työntekijöiden taloudellisesta toimeentulosta suuri. 

Alan liikevaihto aleni viime vuonna 1,5 miljardilla eurolla, minkä seurauksena alan yritykset ovat vakavassa taloudellisessa hädässä. Erityisen paha tilanne on pääkaupunkiseudulla, eikä siihen viime kesäkään tuonut riittävää parannusta. Jopa 30 % ravintola-alan yrityksistä on arvioinut olevansa konkurssiuhan alla tai lopettanut toimintansa syyskuuhun mennessä. 

Aluehallintoviraston mukaan suurin osa ravitsemisliikkeistä on huolehtinut tartuntataudin leviämistä estävistä toimista hyvin, eikä säännösten täytäntöönpanossa ole ollut joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ongelmia.  

Esitys vaikuttaisi ravitsemisliikkeisiin eri tavoin riippuen siitä, onko kyseessä ruokaravintola, kahvila, baari, yökerho tai pääasiassa take away -ruokaa tarjoava paikka. Ruokaravintolat voisivat harjoittaa käytännössä vain lounastoimintaa, ja suurin sallittu asiakasmäärä voisi olla silloinkin rajoitettu. 

Kokoomuksen mielestä hallitus ei ole esityksessään huomioinut riittävällä tavalla eri ravintolatyyppien erilaisuutta. Oleellistahan on uusien sosiaalisten kontaktien vähentäminen. Nyt hallitus on lähtenyt rajoittamaan laajasti ravintolatoimintaa huomioimatta niiden erilaista luonnetta ja mahdollisuuksia huolehtia koronaturvallisesta ravintoloiden uudelleen avaamisesta. Esityksen mukaan ravintolatartuntoja on ollut 2,4 % kaikista tartunnoista. Pyydettäessä ei ole saatu tietoa, kuinka moni näistä on ollut nimenomaan ruokaravintoloista. Esityksessä ei ole huomioitu myöskään lainkaan sitä, mitä ravintolatoiminnan rajoitukset merkitsevät mahdolliseen valvonnan ulottumattomissa olevissa yksityisissä tiloissa tapahtuvaan tartuntariskiin.  

Ravintoloiden avaaminen esityksen mukaisella tavalla ei olisi suurelle osalle ravintoloista kannattavaa. Esitys tekisi liiketoiminnan harjoittamisesta kannattamatonta ja työllistämisestä jopa mahdotonta, koska sekä asiakaspaikkamäärää että aukioloaukoja rajoitettaisiin edelleen erittäin merkittävästi. Tämä johtaisi lisääntyneisiin yritysten konkursseihin, lomautuksiin ja irtisanomisiin. On lisäksi huomioitava, että esityksessä ei ole riittävästi huomioitu ravintola-alan vaikuttavuutta muihin toimialoihin, kuten siivousyrityksiin, pesuloihin, tukkureihin, kuljetusyrityksiin ja pientuottajiin. Esitimme valiokuntakäsittelyssä aukiolorajoituksiin muutoksia sekä ravitsemisliikkeiden aukiolon että anniskelun suhteen ravitsemistoiminnan luonne huomioiden, mutta se ei saanut valiokunnassa riittävää kannatusta. Kokoomus ei voi hyväksyä nykyistä esitystä ja sen takia kokoomus esittää koko esityksen hylkäystä. Ravintoloiden osalta on voimassa kuitenkin määräaikainen rajoituslaki 30.6.2021 asti, ja tällä hetkellä on voimassa myös useilla alueilla ravintolasulku 18.4. asti. Jos epidemiatilanne hankaloituu, eduskunnalle voitaisiin esittää ravintolasulun jatkamista 18.4. jälkeenkin erillislailla, jolloin myös ravintoloille maksettavat taloudelliset korvaukset sulun ajalta olisivat selkeämmät. 

Ravintoloiden pitäminen pitkittyneessä epävarmuudessa ei johda mihinkään muuhun kuin konkursseihin, verotulojen menetykseen pitkällä aikavälillä sekä pitkittyneeseen työttömyyteen. Ravintoloihin on kohdistunut jo keväällä 2020 kahden kuukauden sulku, ja nyt on menossa sulku 18.4 asti. Tämän ravintolasulun jälkeenkin hallitus esittää ravintoloille rajoituksia, jotka tekisivät ravintolatoiminnan melkein mahdottomaksi. Käytännössä vain lounasravintoloilla tai kahviloilla olisi mahdollisuus toimia, ja niidenkin asiakasmäärät ovat merkittävällä tavalla vähentyneet, kun ihmisiä on etätyössä. Ravintoloille avaaminen kituuttamalla ilman mahdollisuutta kannattavaan elinkeinotoimintaan ei ole järkevää, vaan ravintoloiden avaaminen hallituksen esittämällä mallilla johtaisi merkittävän määrän yrityksiä kaatumiseen, ja ihmisten sekä työntekijöiden että yrittäjien taloudelliseen ahdinkoon.  

Ravintolat ovat panostaneet merkittävällä tavalla terveysturvallisen asioinnin eteen ja omavalvontaan. Infektio leviää uusien sosiaalisten kontaktien kautta. Ravintoloissa esim. pöytiin tarjoilulla, pöytäseurueiden välisen turvaetäisyyden riittävyydellä, istumapaikoilla ja mahdollisella ajanvarauksella olisi mahdollista vähentää liikkumista ravintolan sisällä. On tärkeää asianmukaisesti terveysturvallisuudesta huolehtivien ravintoloiden kannalta, että myös viranomaisvalvonnalle on osoitettu riittävät voimavarat, ja mahdollisiin rikkomuksiin puututaan oikea-aikaisesti ja riittävän tiukoin sanktioin.  

Perustuslakivaliokunta kiinnitti sääntelyn soveltamisen kannalta huomiota siihen, että valtioneuvoston on ennen 58 a §:ssä tarkoitetun asetuksen antamista vielä erikseen arvioitava asetuksen antamisen välttämättömyyttä. Pykälän 2—4 momentin nojalla säädettyjen rajoitusten on oltava välttämättömiä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi niillä alueilla ja ravitsemisliikkeissä, joita ne koskevat. Välttämättömyyttä on siten arvioitava myös alueelliselta ja asialliselta kannalta, ja arviossa on otettava huomioon mahdollisimman ajantasainen tilannekuva epidemiasta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sääntelyn vaikutukset saattavat joidenkin ravitsemisliikkeiden osalta tarkoittaa, ettei kannattavaa elinkeinotoimintaa ole mahdollista harjoittaa. Perustuslakivaliokunta pitää aikaisempaan käytäntöönsä viitaten valtiosääntöoikeudellisista syistä perusteltuna säätää kohtuullisesta kompensaatiosta ravitsemisliiketoiminnan harjoittajille. 

Kokoomus korostaa ennakoitavuuden merkitystä ja tärkeyttä elinkeinotoimintaa koskevissa rajoituksissa. Kokoomus korostaa myös alueellisen tautitilanteen todellista huomioimista rajoituksissa. Rajoitukset eivät saa jäädä päälle eikä niitä saa ottaa käyttöön vain varmuuden vuoksi, vaan vasta silloin kun se on välttämätöntä epidemian hillitsemiseksi. Rajoitustarpeen arviointia olisi tehtävä myös alueilla säännöllisesti ja reagoitava tautitilanteessa tapahtuviin muutoksiin rajoituksia löysentämällä tai tiukentamalla tautitilanteen mukaisesti riittävä ennakointi huomioiden. Eduskunta on myös aiemmin jo edellyttänyt ja kokoomus vaatii, että rajoitustoimenpiteitä on säädettävä erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta eriytetysti siten, että rajoitukset ovat välttämättömiä juuri tietyntyyppisissä ravintoloissa. 

Kokoomus pitää perusteltuna, että ravintoloiden ulkotilojen, ns. terassien säätely on vapaampaa. Terassien osalta voisi huomioida, olisiko kyseessä ns. avoin vai suljettu terassi. Viruksen tarttumisriski ulkoilmassa on kuitenkin selvästi alhaisempi. Myös ulkoterasseilla hyvän käsihygienian ja pöytäseurueiden turvaväleistä huomioiminen on perusteltua.  

Ravintoloiden taloudellinen tilanne on heikentynyt merkittävästi jo pitkään jatkuneiden ja toistuneiden rajoitustoimien myötä. Kokoomus pitää välttämättömänä, että ravintoloille rajoitustoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset korvataan asianmukaisin korvauksin. Valiokunnalle ei ole myöskään toimitettu vakuuttavia tietoja erityisesti ruokaravintoloista lähtevistä tartuntaketjuista. Jos koronatilanne on niin vaikea, että ravintoloita pitää rajoittaa vielä enemmän kuin voimassa olevan ravintolarajoituksia koskevan määräaikaisen tartuntatautilain perusteella on mahdollista, järkevämpi tapa silloin on jatkaa ravintoloiden sulkua ja maksaa ravintoloille asianmukaiset korvaukset eikä ottaa käyttöön hallituksen ehdottamaa mallia, joka käytännössä ajaisi merkittävän määrän ravintoloita konkursseihin ja ihmisiä työttömiksi puhumattakaan siihen liittyvistä toimeentulo- ja mielenterveysongelmista.  

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hylätään ja 

että hyväksytään viisi lausumaa. (Vastalauseen lausumaehdotukset) 

Helsingissä 7.4.2021

Mia  Laiho  /kok   

Juhana  Vartiainen  /kok