Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta ( HE 121/2017 vp ): Asia on saapunut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Asiasta on annettu seuraava lausunto: 

työelämä- ja tasa-arvovaliokunta TyVL 9/2017 vp

Valiokunta on kuullut: 

• vanhempi hallitussihteeri Timo Meling - työ- ja elinkeinoministeriö
• neuvotteleva virkamies Kirsi Päivänsalo - sosiaali- ja terveysministeriö
• lakimies Antti Ristimäki - Kansaneläkelaitos
• työllisyysasioiden päällikkö Pirjo Väänänen - Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
• lainopillinen asiamies Albert Mäkelä - Suomen Yrittäjät ry
• lakimies Samppa Koskela - Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
• toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski - Työttömien Keskusjärjestö ry

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• Suomen Kuntaliitto
• Akava ry
• Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
• Suomen Journalistiliitto ry
• Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia. Esityksen tarkoituksena on kannustaa työttömiä aloittamaan yritystoiminta. Ehdotetun lain mukaan yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuutta ei arvioitaisi neljän ensimmäisen kuukauden aikana yritystoiminnan aloittamisesta. Työnhakija saisi mainitulta ajalta työttömyysetuutta yritystoiminnan estämättä. Jos työnhakijalla olisi tuloa yritystoiminnasta, tulo otettaisiin huomioon maksettavan työttömyysetuuden määrässä. 

Työttömien alueellista liikkuvuutta tuettaisiin maksamalla liikkuvuusavustusta myös osa-aikatyöhön, jonka työaika on keskimäärin alle 18 tuntia viikossa. Lisäksi liikkuvuusavustusta voitaisiin muiden edellytysten täyttyessä maksaa, jos työn aloittaminen edellyttää osallistumista työhön liittyvään koulutukseen. Liikkuvuusavustusta voitaisiin maksaa korotettuna muun muassa huoltovelvollisuuden ja erityisen pitkien työmatkojen perusteella. 

Lakiin tehtäisiin lisäksi ammatillista koulututusta ja opintotukea koskevan lainsäädännön muutoksista johtuvia muutoksia. 

Esitys liittyy valtion vuoden 2018 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018. 

Työttömyysturva ja yritystoiminnan aloittaminen

Hallituksen esityksessä ehdotetuilla työttömyysturvalain muutoksilla on tavoitteena kannustaa työttömiä työnhakijoita aloittamaan yritystoiminta sekä hakeutumaan töihin myös etäälle omasta asuinpaikastaan. Jos työtön työnhakija aloittaa yritystoiminnan, toiminnan sitovuutta eli sen pää- tai sivutoimisuutta ei jatkossa enää arvioida neljän kuukauden ajalta toiminnan aloittamisesta lukien. Arviota ei myöskään tehdä, jos työtön työnhakija työllistyy omassa työssään. Työnhakija saa mainitulta ajalta työttömyysetuutta yritystoiminnan estämättä. Jos työnhakijalla on tuloa yritystoiminnasta, työttömyysturvan suojaosan ylittävä tulo otetaan huomioon maksettavan työttömyysetuuden määrässä. Yritystoiminnan ajalta työttömyysetuutta saavan on kuitenkin oltava kokopäiväisen työn työnhakijana, eikä aloitettu yritystoiminta ole pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä tai työllistymistä edistävästä palvelusta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää uudistusta kannatettavana. Erityisesti aloittavaan yrittäjyyteen liittyy usein merkittävä toimeentuloriski. Uudistus alentaa kynnystä ryhtyä yrittäjäksi, kun työttömyysetuus turvaa toimeentuloa eikä uhkana ole etuuden välitön menettäminen. Mikäli työttömyyden katkaisu onnistuu yritystoiminnalla tai työllistymällä omassa työssä, vähenevät myös julkiselle taloudelle aiheutuvat työttömyyden kustannukset, vaikka aluksi uudistuksesta koituukin työttömyysmenojen kasvua. 

Arvio siitä, onko työttömänä aloitettu yritystoiminta sivu- vaiko päätoimista, tehdään neljän kuukauden jälkeen, kuten nykyisin. Jos yritystoiminta on edelleen sivutoimista, työttömyysetuuden maksaminen voi jatkua. Valiokunta toteaa, että yritystoiminnan sitovuuden arviointi on tällöin yleensä yhtä vaikeaa kuin yritystoiminnan alkaessakin. Valiokunta pitää tärkeänä, että toimeenpanossa pyritään yhdenmukaisten ratkaisuperiaatteiden löytämiseen, jotta yritystoiminnan arviointi olisi mahdollisimman yhdenmukaista eri tilanteissa ja eri työttömyyskassoissa.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on ehdottanut, että harkinta yritystoiminnan pää- tai sivutoimisuuden osalta poistettaisiin myös niissä tilanteissa, joissa yritystoiminta on aloitettu irtisanomisaikana, kun työ on päättymässä tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi, tai silloin, kun toiminta on aloitettu työssä ollessa ja työsuhde päättyy sen määräaikaisuuden vuoksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ehdotettu muutos edellyttäisi varautumista työttömyysturvamenojen kasvuun arviolta 28—32 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus olisi noin 17 miljoonaa euroa. Lisäksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta laajentaa säännöksen soveltamista niin, että se soveltuu myös työttömänä olevaan perheenjäseneen, joka ryhtyy osaomistajayrittäjäksi toiminnassa olevaan perheyritykseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei pidä esitystä kannatettavana, koska esitys toisi perusteetonta etua yritykselle, joka käyttäisi työttömän työpanosta ilman yritykselle aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että nyt hyväksyttävän uudistuksen vaikutuksia työllistymiseen seurataan ja myöhemmin tarkastellaan uudistuksen laajentamistarpeita. 

Valiokunta korostaa, ettei esityksellä muuteta starttirahaa koskevaa sääntelyä. Nyt ehdotetulla muutoksella turvataan toimeentuloa työttömänä aloitetun yritystoiminnan alussa. Sen sijaan starttirahan suuruus ei ole sidottu ansioihin tai työttömyysetuuden suuruuteen, vaan se on kaikille aloittaville yrittäjille saman suuruinen. Lisäksi sitä myönnetään vain päätoimiseen yritystoimintaan. Starttirahaan liittyy myös yritystoiminnan aloittamiseen liittyvät arvioinnit ja tukipalvelut, joita ei liity työttömyysturvaan. Työttömyysetuuden turvin aloittava yrittäjä voi neljän kuukauden jälkeen saada starttirahaa, jos yritystoiminta tässä vaiheessa muuttuu päätoimiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että työttömyysturvan ja starttirahan myöntämiskriteereistä ja eroavuuksista informoidaan riittävästi yritystoiminnan aloittamista harkitsevia. 

Liikkuvuusavustus

Liikkuvuusavustuksella kannustetaan työtöntä ottamaan työtä vastaan myös etäältä omasta asuinpaikastaan tai muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Avustuksella pyritään lisäämään työttömien alueellista liikkuvuutta ja työvoiman saatavuutta sekä turvaamaan työllistyvän toimeentuloa. Liikkuvuusavustusta on voitu myöntää kuluvan vuoden alusta lähtien, mutta sen käyttö on toistaiseksi ollut vähäistä. Nyt ehdotettavilla muutoksilla avustuksen käyttöä pyritään lisäämään. Liikkuvuusavustusta voidaan jatkossa maksaa myös osa-aikatyön samoin kuin alkavaan työhön liittyvän koulutuksen ajalta. Liikkuvuusavustus on peruspäivärahan suuruinen. Jatkossa avustus maksetaan korotettuna huoltovelvollisuuden sekä erityisen pitkien työmatkojen perusteella. Lisäksi liikkuvuusavustusta voidaan maksaa takautuvasti. Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia työvoiman liikkuvuuden sekä työtä vastaan ottavan toimeentulon kannalta tarkoituksenmukaisina ja korostaa, että tarjottaessa työtä aiempaa pidemmiltä etäisyyksiltä työttömiä on tarpeen informoida saatavilla olevista tukimuodoista. 

Liikkuvuusavustukseen ehdotetut muutokset lisäävät osaltaan työtä toimeenpanossa, kun avustukseen liitetään erilaisia korotusperusteita. Lisäksi osa-aikatyössä avustusta maksetaan vain työssäolopäiviltä, jolloin maksatus voi tapahtua vasta jälkikäteen, kun toteutuneet työpäivät ovat tiedossa. Valiokunta huomauttaa, että työttömyysturvan kehittämisessä on tavoitteena ollut yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa työttömyyden aikaisia eri tukimuotoja. Esimerkiksi päivärahojen erilaisia korotusosia on poistettu. Valiokunta tähdentää edelleen työttömyysturvan selkeyttämistarvetta. 

Työttömyysturva ja ammatilliset opinnot

Ammatillisen koulutuksen sekä opintotuen uudistamisen johdosta päätoimisten opintojen määrittelyä ehdotetaan työttömyysturvalaissa yhdenmukaistettavaksi opintotukilainsäädännön kanssa. Uudistuksen johdosta jatkossa jotkin sellaiset ammatilliset toisen asteen opinnot, jotka nyt yksittäisen henkilön kohdalla arvioitaisiin sivutoimisiksi hänen henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa perusteella, voivat jatkossa olla suoraan lain nojalla päätoimisia ja oikeuttaa työttömyysturvan sijasta opintotukeen. Tällöin ei erikseen tarvitse selvittää opintojen laajuutta. Valiokunta pitää ehdotettua muutosta etuuksien suhdetta selkeyttävänä. Säännöksen toimivuutta on kuitenkin syytä seurata, jotta työttömänä koulutuksessa aloittava ei jää vaille toimeentulon turvaa. 

2 luvun 10 §. Opiskelu.

Hallituksen esityksessä on ehdotettu 10 §:n 2 momenttiin lisättäväksi 4 kohta, joka liittyy ammatillisen koulutuksen uudistuksen johdosta muutettavaan opintotukilakiin. Opintotukilainsäädäntöä ei kuitenkaan ole aiotulla tavalla muutettu, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa, että mainitun momentin 4 kohta poistetaan, jolloin 5 ja 6 kohta muuttuvat 4 ja 5 kohdaksi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 121/2017 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Laki 

työttömyysturvalain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan työttömyysturvalain (1290/2002) 2 luvun 1 §:n 2 momentin johdantokappale, 10 §:n 2 momentin 2—4 kohta, 13 §:n 1 momentti ja 2 momentin 2 ja 3 kohta, 2 a luvun 12 b §, 8 luvun 1—3 § sekä 14 luvun 3 d §:n 1 momentti, 

sellaisina kuin ne ovat, 2 luvun 1 §:n 2 momentin johdantokappale, 2 a luvun 12 b §, 8 luvun 1—3 § ja 14 luvun 3 d §:n 1 momentti laissa 1457/2016, 2 luvun 10 §:n 2 momentin 2 ja 4 kohta sekä 13 §:n 1 momentti laissa 1001/2012, 10 §:n 2 momentin 3 kohta laissa 790/2014, 13 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohta laissa 1374/2014, sekä 

lisätään 2 lukuun uusi 5 a §, luvun 10 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 1001/2012 ja 790/2014, uusi 5 ja 6 kohta sekä 8 lukuun siitä lailla 1001/2012 kumotun 4 §:n tilalle uusi 4 § ja lailla 313/2010 kumotun 5 §:n tilalle uusi 5 § seuraavasti: 

2 luku 

Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset 

1 § 

Työtön työnhakija 

Työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty yhdenjaksoisesti päätoimisesti yli kahta viikkoa yrittäjänä tai omassa työssä. Työttömänä pidetään lisäksi sitä, jolla on oikeus työttömyysetuuteen 2 luvun 5 a §:n perusteella yritystoiminnan tai oman työn estämättä, kokoaikaisesti lomautettua ja 4 luvun 1 ja 1 a §:ssä tarkoitettua sekä sitä, jolla on lomautukseen rinnastettava syy työnteon ja palkanmaksun keskeytymiseen. Työttömänä pidetään myös sitä, joka on itse hakemallaan työvapaalla, jos: 

5 a § 

Alkava yritystoiminta ja työllistyminen omassa työssä 

Työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta ei neljän kuukauden ajan toiminnan aloittamisesta sovelleta, mitä 5 §:n 1 momentissa säädetään yli kaksi viikkoa kestävästä työllistymisestä yrittäjänä ja omassa työssä. Edellytyksenä on, että yritystoiminta tai omassa työssä työllistyminen on aloitettu työttömänä ollessa. 

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan uudelleen, kun henkilö on täyttänyt mainitussa momentissa tarkoitetun määräajan alkamisen jälkeen työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta. 

10 § 

Opiskelu 

Päätoimisina pidetään: 

2) ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisia opintoja, joiden tavoitteena on ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osan, ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittaminen; 

3) lukio-opintoja, joiden oppimäärän mukainen laajuus on yhteensä vähintään 75 kurssia; sisäoppilaitoksessa järjestetyt lukio-opinnot katsotaan kuitenkin aina päätoimisiksi; 

4) oppivelvollisuusiän ylittäneille järjestettyjä perusopetuslain (628/1998) mukaisia opintoja, joiden laajuus on vähintään 22 kurssia lukuvuodessa;  

4 ) muita kuin 1— 3 kohdassa tarkoitettuja ammatillisia valmiuksia antavia opintoja, joiden opintosuunnitelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään viisi opintopistettä, kolme opintoviikkoa tai 4,5 osaamispistettä opiskelukuukautta kohti; 

5 ) muita kuin 1— 4 kohdassa tarkoitettuja opintoja, joiden opetusohjelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään 25 viikkotuntia. 

13 § 

Ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta vailla olevan nuoren oikeus työttömyysetuuteen 

Alle 25-vuotiaan nuoren, joka ei ole suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta (koulutusta vailla oleva nuori), on tullut hakea edellisessä syyslukukaudella alkavia opintoja koskevassa haussa vähintään kahta opiskelupaikkaa, joiden opiskelijaksi ottamisen perusteet hän täyttää. Opinnot voivat olla tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta tai ainoastaan peruskoulun oppimäärän suorittaneella 10 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja lukio-opintoja. Koulutukseen hakeutumisvelvollisuutta ei voi täyttää hakeutumalla työvoimakoulutukseen. Syyslukukauden katsotaan alkavan 1 päivänä syyskuuta. 

Koulutusta vailla olevalla nuorella ei ole oikeutta työttömyyden perusteella maksettavaan työttömyysetuuteen: 

2) siitä lukien, kun hän ilman pätevää syytä jättää aloittamatta muulloin kuin syyslukukaudella alkavan peruskoulun tai lukion jälkeisen, tutkintoon johtavan ammatillisia valmiuksia antavan koulutuksen tai muulloin kuin syyslukukaudella alkavat 10 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetut lukio-opinnot; 

3) keskeyttämisestä lukien, jos hän on ilman pätevää syytä keskeyttänyt peruskoulun tai lukion jälkeisen, tutkintoon johtavan ammatillisia valmiuksia antavan koulutuksen tai 10 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetut lukio-opinnot taikka vastaavat opinnot ulkomailla. 

2 a luku 

Työvoimapoliittisesti moitittava menettely 

12 b § 

Tämän lain poikkeava soveltaminen työkokeiluun 

Soveltuvuuden arvioimiseksi järjestettyyn julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun rekrytointikokeiluun ei sovelleta tämän luvun 11 §:ää, 12 §:n 2 ja 3 momenttia eikä 12 a §:n 1 momenttia. 

8 luku 

Alueellisen liikkuvuuden tukeminen 

1 § 

Oikeus liikkuvuusavustukseen 

Liikkuvuusavustus myönnetään työttömyysetuuteen oikeutetulle henkilölle, joka ottaa vastaan vähintään kaksi kuukautta kestävän työsuhteessa tehtävän työn tai aloittaa vähintään kaksi kuukautta kestävään työsuhteessa tehtävään työhön liittyvän koulutuksen. Jos liikkuvuusavustus on myönnetty työhön liittyvän koulutuksen perusteella, avustusta ei myönnetä työn vastaanottamisen perusteella. 

Liikkuvuusavustuksen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että henkilön päivittäisen työhön tai koulutukseen liittyvän matkan kesto työn tai koulutuksen alkaessa ylittää keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia tai henkilö muuttaa vastaavalta etäisyydeltä työn tai siihen liittyvän koulutuksen takia. 

Työttömyysetuuteen oikeutettuna pidetään henkilöä, joka saa työttömyysetuutta tai jolle ei makseta työttömyysetuutta 10 luvun 2 §:n 3 momentissa mainitusta syystä. 

2 § 

Liikkuvuusavustuksen määrä 

Liikkuvuusavustus on 6 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun peruspäivärahan suuruinen. Mitä mainitun luvun 6 §:ssä säädetään lapsikorotuksen maksamisesta työttömyyspäivärahan saajalle, sovelletaan myös liikkuvuusavustuksen saajaan. 

Liikkuvuusavustus maksetaan 6 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla korotettuna, jos työpaikka tai koulutuksen järjestämispaikka sijaitsee yli 200 kilometrin etäisyydellä henkilön tosiasiallisesta asuinpaikasta taikka työn tai siihen liittyvän koulutuksen takia tehtyä muuttoa edeltävästä tosiasiallisesta asuinpaikasta. 

Oikeus 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun korotukseen ratkaistaan työn tai siihen liittyvän koulutuksen alkamisajankohdan mukaisesti. 

Jos tuen saajalle myönnetään liikkuvuusavustusta työhön liittyvän koulutuksen perusteella 2 momentin mukaisesti korotettuna, avustuksen maksamista jatketaan korotettuna koulutuksen päättymisen jälkeiseltä ajalta vain, jos hän täyttää edelleen 2 momentissa säädetyt edellytykset. 

3 § 

Liikkuvuusavustuksen kesto 

Sen estämättä, mitä 3 luvun 2 §:ssä säädetään, liikkuvuusavustusta maksetaan enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa: 

1) 30 päivän ajan työn tai koulutuksen alkamisesta, kun henkilö ottaa vastaan vähintään kaksi kuukautta kestävän työn tai aloittaa tällaiseen työhön liittyvän koulutuksen; 

2) 45 päivän ajan työn tai koulutuksen alkamisesta, kun henkilö ottaa vastaan vähintään kolme kuukautta kestävän työn tai aloittaa tällaiseen työhön liittyvän koulutuksen; tai 

3) 60 päivän ajan työn tai koulutuksen alkamisesta, kun henkilö ottaa vastaan vähintään neljä kuukautta kestävän työn tai tällaiseen työhön liittyvä koulutuksen. 

Liikkuvuusavustusta maksetaan enintään työsuhteen päättymiseen tai työhön liittyvän koulutuksen keskeyttämiseen asti. 

Jos henkilölle myönnetään liikkuvuusavustusta työhön liittyvän koulutuksen perusteella, avustuksen maksamista jatketaan koulutuksen päättymisen jälkeiseltä ajalta henkilön työllistyessä. Lisäksi edellytyksenä on, että 1 §:n 2 momentissa säädetyt työmatkaan tai muuttoon liittyvät edellytykset täyttyvät myös työsuhteen aikana. 

4 § 

Liikkuvuusavustuksen rajoitukset 

Liikkuvuusavustusta maksetaan samanaikaisesti vain yhden työsuhteen ja siihen liittyvän koulutuksen perusteella. 

Liikkuvuusavustusta maksetaan osa-aikatyön ajalta vain niiltä päiviltä, joina työnhakija on tosiasiallisesti tehnyt työtä. 

Liikkuvuusavustusta ei makseta niiltä päiviltä, joina työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneet lomautuksen tai lomautukseen rinnastettavan syyn taikka henkilöstä itsestään johtuvan syyn takia. Nämä päivät luetaan kuitenkin 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun liikkuvuusavustuksen maksupäivien kalenteriviikkokohtaiseen enimmäismäärään. 

5 § 

Tämän lain poikkeava soveltaminen liikkuvuusavustukseen 

Jollei tässä luvussa toisin säädetä, liikkuvuusavustukseen sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään työttömyysetuudesta ja mitä 11 luvun 9 a §:ssä säädetään lapsikorotuksesta. Liikkuvuusavustusta maksetaan kuitenkin sen estämättä, mitä 1 luvun 8 a §:n 1 momentissa, 2 ja 2 a luvussa, 3 luvun 1 §:n 3 momentissa ja 4 §:n 1 momentissa säädetään. 

Liikkuvuusavustukseen ei sovelleta, mitä 4 luvussa säädetään sovitellusta työttömyysetuudesta, mainitun luvun 7 ja 8 §:ssä sosiaalietuuden vähentämisestä työttömyysetuudesta ja 10 luvun 2 §:n 2 momentissa työllistymisestä kokoaikatyöhön yli kahden viikon ajaksi. 

14 luku 

Erinäisiä säännöksiä 

3 d § 

Muita rahoitusta koskevia säännöksiä 

Edellä 8 luvussa tarkoitettu liikkuvuusavustus ja siihen liittyvät korotukset sekä 10 luvun 6 §:ssä ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvun 1 §:ssä tarkoitetut kulukorvaukset rahoitetaan valtion varoista. 

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 

Lain 2 luvun 5 a §:ää sovelletaan tämän lain voimaantulon jälkeen alkavaan yritystoimintaan ja työllistymiseen omassa työssä. 

Työnhakijan opintoihin, jotka ovat alkaneet ennen tämän lain voimaantuloa, ja henkilön 2 luvun 13 §:ssä tarkoitettuun menettelyyn, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita 2 luvun 10 §:n 2 momenttia ja 13 §:ää. 

Lain 8 lukua sovelletaan tämän lain voimaantulon jälkeen alkavaan työhön ja tämän lain voimaantulon jälkeen alkavaan työhön liittyvään koulutukseen. 

Helsingissä 14.11.2017 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja Tuula Haatainen /sd

varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen /kesk

jäsen Outi Alanko-Kahiluoto /vihr

jäsen Arja Juvonen /ps

jäsen Anneli Kiljunen /sd

jäsen Sanna Lauslahti /kok

jäsen Pekka Puska /kesk

jäsen Sari Raassina /kok

jäsen Veronica Rehn-Kivi /r

jäsen Vesa-Matti Saarakkala /sin

jäsen Kristiina Salonen /sd

jäsen Sari Sarkomaa /kok

varajäsen Elsi Katainen /kesk

varajäsen Satu Taavitsainen /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Eila Mäkipää