Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta ( HE 105/2015 vp ): Asia on saapunut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnön antamista varten. 

Valiokunta on kuullut: 

• neuvotteleva virkamies Pekka Humalto - sosiaali- ja terveysministeriö
• lakimies Pirkko Sihvonen - Kansaneläkelaitos
• asiantuntija Tarja Arkio - Akava ry
• asiantuntija Miia Kannisto - Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
• ekonomisti Ilkka Kaukoranta - Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
• sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Työläjärvi - Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• Suomen Yrittäjät ry.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sairausvakuutuslakia. Esityksen mukaan sairauspäivärahan määräytymisessä käytettävän vuosittain palkkakertoimella tarkistettavan 70 prosentin korvaustasoon oikeuttavan vuosityötulon yläraja alennettaisiin nykyisestä 36 419 eurosta 30 000 euroon. Tulorajan ylittävältä osalta sairauspäivärahaa karttuisi nykyisen 40 prosentin sijasta 35 prosenttia 56 032 euroon saakka ja sen ylittävältä osalta 25 prosenttia. Myös vanhempainpäivärahakaudelta maksettava 30 päivän korotettu 75 prosentin korvausaste ehdotetaan alennettavaksi 70 prosenttiin. 

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016. 

Päivärahojen muutokset

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työtuloperusteisten sairaus- ja kuntoutuspäivärahojen sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen korvausastetta sekä eri korvausprosentteihin liittyviä tulorajoja. Sairauspäivärahaan ehdotettujen muutosten säästövaikutukseksi on arvioitu 29 milj. euroa ja vanhempainpäivärahaan ehdotettujen muutosten 13 milj. euroa vuositasolla. Säästövaikutus kohdistuu sairausvakuutuksen työtulovakuutukseen, joka rahoitetaan työnantajilta, työntekijöiltä ja yrittäjiltä perittävillä vakuutusmaksuilla. Vakuutusmaksuilla rahoitettavasta osuudesta työnantajien osuus on yli kaksi kolmasosaa. 

Valiokunta pitää esitystä tarkoituksenmukaisena työnantajien sosiaaliturvamaksurasituksen alentamiseksi. Esitetyt muutokset tukevat tavoitetta yritysten kustannuskilpailukyvyn parantamisesta ja työllistämiskynnyksen alentamisesta. Valiokunta kuitenkin ilmaisee huolensa niistä kielteisistä seurauksista, joita voi aiheutua sairaus- ja kuntoutuspäivärahojen alentamisesta. Keskituloisille eli noin 3 000 euroa ansaitseville uudet laskusäännöt merkitsevät noin 180 euroa alempaa sairaus- ja kuntoutuspäivärahaa kuukaudessa. Työurien pidentämiseksi sekä vajaakuntoisten työelämässä pysymisen ja työelämään palaamisen tukena kuntoutuksella on merkittävä rooli. Kuntoutuspäivärahoihin kohdistuva säästö voi vähentää ammatilliseen kuntoutukseen hakeutumisen kannustetta. Päivärahan leikkaukset kohdentuvat myös työnantajille, jotka maksavat työntekijän sairausajalta palkkaa joko työsopimuslain mukaisesti 9 päivän ajan tai työehtosopimusten perusteella pidempiaikaisesti sekä sairaus- että kuntoutusajalta. 

Sairauspäivärahan tason alentaminen johtaa myös siihen, että yhä useammalle sairastuneelle työkyvyttömyyseläke on tasoltaan parempi etuus kuin sairauspäiväraha. Työurien pidentämiseksi päivärahan tason tulisi olla sellainen, ettei sairastuneella ole kannustetta hakeutua ensisijaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Etuudensaajalle puolestaan on iso merkitys sillä, saako hän vuoden ajan työeläkettä vaiko tasoltaan alempaa sairauspäivärahaa.  

Valiokunta katsoo, että tämän uudistuksen johdosta tulee selvittää, olisiko eri etuuksien ensisijaisuutta koskevia säännöksiä tarpeen muuttaa. Sairastuneen toimeentulon taso on nykyisin riippuvainen siitä, hakeeko hän ensin sairauspäivärahaa vaiko eläkettä. Pitkän työkyvyttömyyden ollessa todennäköinen on kohtuutonta, ettei ensiksi myönnettyä sairauspäivärahaa voi ennen vuoden kestänyttä työkyvyttömyyttä muuttaa työkyvyttömyyseläkkeeksi. 

Työedellytyksestä luopuminen

Valiokunta ehdottaa tässä yhteydessä kumottavaksi sairausvakuutuslain 8 luvun 3 §:n, joka koskee sairaus- ja osasairauspäivärahan ehtona olevaa työedellytystä. Työedellytys tarkoittaa, että työtulojen perusteella määräytyvään sairauspäivärahaan on oikeus vain sillä edellytyksellä, että sairastuneella on ollut vähintään yksi päivä työskentelyä edeltäneiden kolmen kuukauden aikana ennen sairastumista. Säännös on tulkinnanvarainen ja johtaa joissain tilanteissa kohtuuttomaan lopputulokseen vakuutetun kannalta. Vakuutetun palkasta on peritty päivärahamaksua, mutta hän ei saa lainkaan päivärahaa tai saa vain vähimmäispäivärahan, jos työedellytys ei täyty.  

Käytännössä muutos vaikuttaa vuositasolla arviolta noin sadan sellaisen vakuutetun päivärahoihin, joiden vuositulo on 1 399—10 296 euroa mutta jotka jäävät kokonaan vaille päivärahaa 55 ensimmäisen sairauspäivän aikana työedellytyksen puuttumisen vuoksi. He tulevat nyt oikeutetuiksi 55 päivän ajan työtuloihin perustuvaan, vähimmäispäivärahaa pienempään päivärahaan. Muutos merkitsee myös, että ne, arviolta noin sata henkilöä vuodessa, joiden vuositulo on yli 10 400 euroa mutta jotka työedellytyksen puuttumisen vuoksi saisivat vain vähimmäismääräistä päivärahaa, siirtyvät työtulovakuutuksen piiriin. Näin valtion kustannettava päivärahameno vähenee heidän osaltaan. Muutos parantaa vakuutettujen asemaa ja noudattaa nykytilaa paremmin vakuutusperiaatetta. 

Päivärahaetuuksien saamisen yleiset edellytykset

1 §. Oikeus päivärahaetuuteen työtulon perusteella.

Pykälässä säädetään sen työtulon vähimmäismäärästä, joka oikeuttaa ansioperusteiseen sairauspäivärahaan. Lisäksi ansioperusteisen sairauspäivärahan myöntämisen edellytyksenä on, että hakija täyttää sairausvakuutuslain 8 luvun 3 §:ssä säädetyn työedellytyksen. Valiokunta ehdottaa viimeksi mainitun pykälän kumoamista ja työedellytystä koskevasta vaatimuksesta luopumista. Sen vuoksi myös tämän pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus sairauspäivärahan työedellytykseen. 

Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha

3 §. Työedellytys.

Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. 

8 §. Sairauspäivärahan enimmäisaika.

Pykälässä säädetään sairauspäivärahan enimmäisajasta ja sitä laskettaessa huomioon otettavista päivistä. Pykälän 3 momentin 2 kohdan mukaan enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon mm. ne päivät, joilta sairauspäivärahaa ei ole maksettu sen vuoksi, että vakuutettu ei ole täyttänyt 3 §:n mukaista työedellytystä. Työedellytyksestä ehdotetaan luovuttavaksi. Sen vuoksi pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan 2 kohta. Samalla mainittua momenttia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että nykyiset 3, 4 ja 5 kohta siirtyvät 2, 3 ja 4 kohdaksi. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 105/2015 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Laki 

sairausvakuutuslain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

kumotaan sairausvakuutuslain (1224/2004) 8 luvun 3 § sekä 

muutetaan sairausvakuutuslain (1224/2004) 7 luvun 1 §:n 1 ja 3 momentti, 8 luvun 8 §:n 3 momentti ja 9 §:n 2 momentti, 11 luvun 1 § ja 9 §:n 1 momentti sekä 10 a §, 

sellaisina kuin ne ovat, 7 luvun 1 §:n 1 ja 3 momentti sekä 8 luvun 8 §:n 3 momentti laissa 678/2014, 8 luvun 9 §:n 2 momentti laissa 880/2015, 11 luvun 1 § laeissa 1342/2006, 1142/2010 ja 903/2012, 11 luvun 9 §:n 1 momentti laissa 1342/2006 sekä 11 luvun 10 a § laissa 912/2007, seuraavasti: 

7 luku 

Päivärahaetuuksien saamisen yleiset edellytykset 

1 § 

Oikeus päivärahaetuuteen työtulon perusteella 

Vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan työtulojen perusteella, jos hänen 11 luvun 3 §:ssä tarkoitetut vuosityötulonsa tai 11 luvun 4 §:ssä tarkoitetut arvioidut vuosityötulonsa ovat vähintään 1 264 euroa. Lisäksi vakuutetun on täytettävä 8 luvun 3 §:ssä säädetty työedellytys. 

Edellä 1 momentissa tarkoitetun työtulon määrä tarkistetaan noudattaen 11 luvun 1 §:n 4 momenttia. 

8 luku 

Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha 

8 § (Uusi) 

Enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös päivät, joilta sairauspäivärahaa ei ole maksettu 5 §:ssä säädettyjen maksamisrajoitusten tai 5 a §:ssä säädetyn maksamisen keskeytyksen vuoksi tai sen vuoksi, että: 

1) vakuutetun työtulojen määrä on jäänyt alle 7 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän; 

2) vakuutettu ei ole täyttänyt 3 §:n mukaista työedellytystä;  

2 ) vakuutetulla on oikeus työkyvyttömyyden vuoksi muun lain perusteella sairauspäivärahaa suurempaan ansionmenetyskorvaukseen; 

3 ) vakuutetulle on suoritettu samalta ajalta vanhempainpäivärahaa; tai 

4 ) hakemus sairauspäivärahan saamiseksi on myöhästynyt. 

9 § 

Sairauspäiväraha enimmäisajan jälkeen 

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun työkykyisyysaikaan rinnastetaan aika, jolta vakuutettu on saanut Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain, työtapaturma- ja ammattitautilain, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain tai työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa, osakuntoutusrahaa tai kuntoutusavustuksena maksettavaa kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta liikennevakuutuslain, sotilasvammalain tai sotilastapaturmalain kuntoutusta koskevien säännösten nojalla tai jona vakuutettu on ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa taikka osallistunut julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) mukaiseen palveluun tai mainitun lain 6 luvussa tarkoitettuun opiskeluun. Työkykyisyysaikaan rinnastetaan myös aika, jona vakuutettu on ollut oikeutettu työttömyysturvalain mukaiseen etuuteen työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla. 

11 luku 

Päivärahaetuuksien määrä 

1 § 

Päivärahaetuuksien määrä työtulojen perusteella 

Sairauspäivärahan määrä on 70 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 26 898 euroa. Tämän ylittävästä osasta 50 606 euron vuosituloon sairauspäivärahan määrä on 35 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta ja 50 606 euron ylittävästä osasta 25 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. 

Vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan määrä on 70 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 32 892 euroa. Tämän ylittävästä osasta 50 606 euron vuosituloon vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan määrä on 40 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta ja 50 606 euron ylittävästä osasta 25 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. 

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, äitiysrahan määrä on 56 ensimmäisen arkipäivän ajalta 90 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 50 606 euroa. Tämän ylittävästä osasta äitiysrahan määrä on 32,5 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. 

Edellä 1—3 momentissa tarkoitetut verotuksessa todetut työtulot tarkistetaan siinä suhteessa kuin työkyvyttömyyden tai vanhempainpäiväraha- taikka erityishoitorahaoikeuden alkamisajankohdalle vahvistettu työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitettu palkkakerroin poikkeaa edelliselle kalenterivuodelle vahvistetusta palkkakertoimesta.  

Edellä 1—3 momentissa tarkoitettuja tulorajoja tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Jos tulorajat nousevat tarkistuksen yhteydessä yli täysien eurojen, jätetään yli menevä osa lukuun ottamatta. 

9 § 

Isän vanhempainpäivärahan määrä 

Isän vanhempainpäivärahakausi alkaa sinä päivänä, jolta hänelle maksetaan ensimmäisen kerran vanhempainpäivärahaa saman lapsen perusteella. Isyys- ja vanhempainrahan määrä on samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan samansuuruinen, jollei 8 §:stä muuta johdu. 

10 a § 

Äidin vanhempainpäivärahan tarkistaminen 

Äidille maksettava vanhempainpäiväraha on samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan samansuuruinen, jollei 1 §:n 3 momentista tai 8 §:stä muuta johdu. 

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 

Tämän lain 11 luvun 1 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos työkyvyttömyys alkaa tämän lain voimaantulon jälkeen. 

Tämän lain 11 luvun 1 §:ää sovelletaan vanhempainpäivärahaan, jos ensimmäinen saman lapsen perusteella maksettava vanhempainpäivärahapäivä on tämän lain voimaantulon jälkeen. 

Tämän lain 11 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetty työtulon 26 898 euron yläraja vastaa työntekijän eläkelain (395/2006) 96 §:ssä tarkoitetun palkkakertoimen arvoa vuonna 2010. 

Helsingissä 8.12.2015 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen /kesk

jäsen Outi Alanko-Kahiluoto /vihr

jäsen Anna-Maja Henriksson /r

jäsen Arja Juvonen /ps

jäsen Niilo Keränen /kesk

jäsen Anneli Kiljunen /sd

jäsen Sanna Lauslahti /kok

jäsen Anne Louhelainen /ps

jäsen Aino-Kaisa Pekonen /vas

jäsen Juha Pylväs /kesk

jäsen Sari Raassina /kok

jäsen Annika Saarikko /kesk

jäsen Kristiina Salonen /sd

jäsen Sari Sarkomaa /kok

varajäsen Ilmari Nurminen /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Eila Mäkipää

Päivärahaleikkaus kohdistuu kohtuuttomasti keskituloisiin palkansaajiin

Hallituksen esittämät leikkaukset merkitsevät sairaus-, kuntoutus- ja vanhempainpäivärahan merkittävää heikennystä. Esitykseen ei ole sisällytetty yksityiskohtaisempia vaikutusarvioita palkansaajiin eri ansio- ja päivärahatasoilla. Asiantuntijakuulemisten yhteydessä valiokunta on kuitenkin saanut selvityksen, jonka mukaan leikkauksen maksajiksi joutuvat 30 000—56 000 euroa vuodessa ansaitsevat, kun korvausprosenttien ns. taitekohta siirtyy alhaisemmalle tulotasolle. Erityisesti kärsijöiksi joutuvat keskituloiset (n. 3 000 e/kk ansaitsevat) palkansaajat. Tällä ansiotasolla sairaus- ja kuntoutuspäivärahojen menetys olisi peräti 9—10 %. Ylärajan jälkeen euromääräinen muutos on sama (10,76 euroa/pv), eli eniten ansaitsevat palkansaajat kärsivät leikkauksesta suhteellisesti vähiten; korkeimmissa päivärahoissa leikkaus jäisi 5 prosenttiin. Etuusleikkaukset kohdentuvat myös sellaisille työnantajille, jotka maksavat palkkaa sairaus- tai kuntoutusajalta. Valmistelussa olisi ehdottomasti tullut huomioida erilaisia malleja, jotka kohdentuvat tasapuolisemmin eri ansiotasoille. On myös todettava, että Kelan työtulovakuutuksen kautta toimeenpantavien etuusleikkauksien vaikutukset valtiontalouden säästöihin ovat olemattomat.  

Kuntoutuksen kannustavuus heikkenee

Yksi viime vuosien keskeinen tavoite yhteiskunnassa on ollut työurien pidentäminen. Kuntoutuksen ensisijaisuuden korostaminen ja kuntoutuksen kannustavuuden parantaminen ovat tärkeitä keinoja työurien pidentämiseksi. Kuitenkin hallitus esityksellään heikentää kuntoutuksen kannustavuutta niin, että työkyvyttömyyseläke saattaa nousta taloudellisesti kiinnostavammaksi vaihtoehdoksi. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista sosiaalipolitiikkaa. Kuntoutuksella on merkittävä rooli vajaakuntoisten työelämässä pysymisen ja työelämään palaamisen tukena. Säästöjen kohdentaminen esitetyllä tavalla kuntoutusrahaan heikentää kuntoutuksen houkuttelevuutta ja on selkeässä ristiriidassa työurien pidentämistavoitteen kanssa.  

Hallitus leikkaa naisilta ja lisää äitien hoivavastuuta

Vanhempainpäivärahan leikkaus kohdistuu pääosin naisiin, koska vain noin 3—4 % isistä käyttää vanhempainrahakautta. Korotetun vanhempainpäivärahan leikkaus on tasa-arvonäkökulmasta ongelmallinen. Kannusteet isän hoitovastuun lisäämiseksi ovat tärkeitä, jotta perheissä voidaan jakaa hoitovastuuta lapsen edun mukaisesti ja perheen talouden kannalta järkevästi. Parempi korvaustaso isälle on tutkitusti yksi parhaita keinoja lisätä isien osuutta perhevapaiden käytöstä. Näin on voitu parantaa työelämän tasa-arvoa ja naisten työmarkkina-asemaa. Isien lisääntyvä osuus perhevapaista myös vähentää äitien työnantajille kertyviä kustannuksia. Korotetun isyysrahan yksi tavoite on ollut kannustaa isien työnantajia maksamaan palkkaa isän perhevapaan ajalta ja parantaa työnantajan saamaa korvaustasoa. Kannusteiden pienentäminen tulee vähentämään isien isyysrahakauden käyttöä ja siirtämään lasten hoitovastuuta entisestään äideille.  

Hallituksen toimet työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi eivät vakuuta

Hallituksen toimet työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi ovat muutenkin jääneet lähinnä puheen tasolle. Etenkin varhaiskasvatukseen kohdistuvat leikkaukset heikentävät perheiden arjen järjestämistä monella tavalla ja heikentävät myös työllisyyttä. Elokuussa voimaan tulevat päivähoitomaksujen korotukset tulevat entisestään vähentämään työn vastaanottamisen kannustavuutta. On myös erikoinen arvovalinta, että samalla kun hallitus leikkaa palkansaajien vanhempainpäivärahoja, se on ilmoittanut ottavansa käyttöön 2 500 euron kertakorvauksen äidin työnantajille osana ns. pakkolakipakettia. Tasasuuruinen kertakorvaus ei kannusta perhevapaiden tasaisempaan jakamiseen perheiden sisällä eikä edistä heikommin ansaitsevien naisten palkkatasa-arvoa. Mikäli rahoituksen kanavana käytetään työtulovakuutusta, on syytä huomioida työtulovakuutukseen lähivuosille kohdistuvat merkittävät rahoituspaineet, koska samassa pakkolakipaketissa on esitetty peräti 1,72 prosenttiyksikön alennusta yksityisten työnantajien työtulovakuutuksen maksuun (nyt 2,08 %). Lisäksi pakkolakipaketin toimet, esim. vuosilomien leikkaaminen ja sairaudesta sakottaminen, tulevat heikentämään etenkin naisvaltaisten alojen työoloja ja näin myös työnteon houkuttelevuutta. 

Hallitus sivuttaa kolmikannan toistuvasti

Esityksen valmistelu on tehty poikkeavasti, sillä yleensä työnantajien ja -tekijöiden yhteisesti rahoittamien ansiopäivärahojen muutoksista päätetään kolmikannassa. Nyt työmarkkinajärjestöt kutsuttiin kesken valmistelun kuulemaan tehdyt päätökset, ilman että niiden keskeiseen sisältöön olisi ollut mahdollisuutta vaikuttaa. On valitettavaa, että hallitus ei arvosta työmarkkinajärjestöjen perinteistä roolia ansiosidonnaisen sosiaaliturvan asiantuntijoina ja neuvotteluosapuolina. Aiemmin kolmikannassa on pystytty hyvässä yhteistyössä valmistelemaan vaikeitakin asioita, joihin eri osapuolet ovat voineet sitoutua. Kolmikantavalmistelussa pystytään arvioimaan vaikutuksia tasapuolisesti palkansaajille ja vakuutetuille, työpaikoille ja työnantajille sekä yhteiskunnalle ja kansantaloudelle. Konsensuspolitiikka edistää yhteiskuntarauhaa, vakautta ja sosiaalista koheesiota, jotka edistävät myös kilpailukykyä ja Suomen kiinnostavuutta sijoituskohteena.  

Lopuksi

Kannatamme esitystä työedellytysvaatimuksen muutokseksi. Se on oikeudenmukainen ja auttaa pienen väliinputoajaryhmän taloudellista tilannetta. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hyväksytään muutettuna. 

Laki 

sairausvakuutuslain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

kumotaan sairausvakuutuslain (1224/2004) 8 luvun 3 § sekä 

muutetaan sairausvakuutuslain (1224/2004) 7 luvun 1 §:n 1 ja 3 momentti ja 8 luvun 8 §:n 3 momentti ja 9 §:n 2 momentti, 11 luvun 1 § ja 9 §:n 1 momentti sekä 10 a §, 

sellaisina kuin ne ovat, 7 luvun 1 §:n 1 ja 3 momentti sekä 8 luvun 8 §:n 3 momentti laissa 678/2014, 8 luvun 9 §:n 2 momentti laissa 880/2015, 11 luvun 1 § laeissa 1342/2006, 1142/2010 ja 903/2012, 11 luvun 9 §:n 1 momentti laissa 1342/2006 sekä 11 luvun 10 a § laissa 912/2007, seuraavasti: 

7 luku 

Päivärahaetuuksien saamisen yleiset edellytykset 

1 § 

Oikeus päivärahaetuuteen työtulon perusteella 

Vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan työtulojen perusteella, jos hänen 11 luvun 3 §:ssä tarkoitetut vuosityötulonsa tai 11 luvun 4 §:ssä tarkoitetut arvioidut vuosityötulonsa ovat vähintään 1 264 euroa.  

Edellä 1 momentissa tarkoitetun työtulon määrä tarkistetaan noudattaen 11 luvun 1 §:n 4 momenttia. 

8 luku 

Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha 

8 § 

Enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös päivät, joilta sairauspäivärahaa ei ole maksettu 5 §:ssä säädettyjen maksamisrajoitusten tai 5 a §:ssä säädetyn maksamisen keskeytyksen vuoksi tai sen vuoksi, että: 

1) vakuutetun työtulojen määrä on jäänyt alle 7 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän; 

2) vakuutetulla on oikeus työkyvyttömyyden vuoksi muun lain perusteella sairauspäivärahaa suurempaan ansionmenetyskorvaukseen; 

3) vakuutetulle on suoritettu samalta ajalta vanhempainpäivärahaa; tai 

4) hakemus sairauspäivärahan saamiseksi on myöhästynyt. 

9 § 

Sairauspäiväraha enimmäisajan jälkeen 

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun työkykyisyysaikaan rinnastetaan aika, jolta vakuutettu on saanut Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain, työtapaturma- ja ammattitautilain, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain tai työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa, osakuntoutusrahaa tai kuntoutusavustuksena maksettavaa kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta liikennevakuutuslain, sotilasvammalain tai sotilastapaturmalain kuntoutusta koskevien säännösten nojalla tai jona vakuutettu on ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa taikka osallistunut julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) mukaiseen palveluun tai mainitun lain 6 luvussa tarkoitettuun opiskeluun. Työkykyisyysaikaan rinnastetaan myös aika, jona vakuutettu on ollut oikeutettu työttömyysturvalain mukaiseen etuuteen työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla. 

11 luku 

Päivärahaetuuksien määrä 

1 § 

Päivärahaetuuksien määrä työtulojen perusteella 

Sairauspäivärahan määrä on 70 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 26 898 euroa. Tämän ylittävästä osasta 50 606 euron vuosituloon sairauspäivärahan määrä on 35 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta ja 50 606 euron ylittävästä osasta 25 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. 

Vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan määrä on 70 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 32 892 euroa. Tämän ylittävästä osasta 50 606 euron vuosituloon vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan määrä on 40 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta ja 50 606 euron ylittävästä osasta 25 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. 

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, äitiysrahan määrä on 56 ensimmäisen arkipäivän ajalta 90 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 50 606 euroa. Tämän ylittävästä osasta äitiysrahan määrä on 32,5 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. 

Edellä 1—3 momentissa tarkoitetut verotuksessa todetut työtulot tarkistetaan siinä suhteessa kuin työkyvyttömyyden tai vanhempainpäiväraha- taikka erityishoitorahaoikeuden alkamisajankohdalle vahvistettu työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitettu palkkakerroin poikkeaa edelliselle kalenterivuodelle vahvistetusta palkkakertoimesta.  

Edellä 1—3 momentissa tarkoitettuja tulorajoja tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Jos tulorajat nousevat tarkistuksen yhteydessä yli täysien eurojen, jätetään yli menevä osa lukuun ottamatta. 

9 § 

Isän vanhempainpäivärahan määrä 

Isän vanhempainpäivärahakausi alkaa sinä päivänä, jolta hänelle maksetaan ensimmäisen kerran vanhempainpäivärahaa saman lapsen perusteella. Isyys- ja vanhempainrahan määrä on samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan samansuuruinen, jollei 8 §:stä muuta johdu. 

10 a § 

Äidin vanhempainpäivärahan tarkistaminen 

Äidille maksettava vanhempainpäiväraha on samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan samansuuruinen, jollei 1 §:n 3 momentista tai 8 §:stä muuta johdu. 

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 

Tämän lain 11 luvun 1 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos työkyvyttömyys alkaa tämän lain voimaantulon jälkeen. 

Tämän lain 11 luvun 1 §:ää sovelletaan vanhempainpäivärahaan, jos ensimmäinen saman lapsen perusteella maksettava vanhempainpäivärahapäivä on tämän lain voimaantulon jälkeen. 

Tämän lain 11 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetty työtulon 26 898 euron yläraja vastaa työntekijän eläkelain (395/2006) 96 §:ssä tarkoitetun palkkakertoimen arvoa vuonna 2010. 

Helsingissä 8.12.2015

Kristiina Salonen /sd

Anneli Kiljunen /sd

Aino-Kaisa Pekonen /vas

Anna-Maja Henriksson /r

Ilmari Nurminen /sd