Vireilletulo

Eduskunta on 15 päivänä kesäkuuta 2010 lähettänyt sosiaali- ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen terveydenhuoltolaiksi sekä laeiksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muuttamiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamiseksi ( HE 90/2010 vp ).

Eduskunta-aloitteet

Esityksen yhteydessä valiokunta on käsitellyt seuraavat aloitteet:

• lakialoitteen laiksi kansanterveyslain 14 §:n muuttamisesta (LA 33/2007 vp — Matti Kangas /vas), joka on lähetetty valiokuntaan 22 päivänä toukokuuta 2007,
• lakialoitteen laiksi kansanterveyslain 14 §:n muuttamisesta (LA 98/2008 vp — Satu Taiveaho /sd ym.), joka on lähetetty valiokuntaan 26 päivänä marraskuuta 2008,
• lakialoitteen laiksi kansanterveyslain 14 §:n muuttamisesta (LA 5/2010 vp — Merikukka Forsius /kok), joka on lähetetty valiokuntaan 24 päivänä maaliskuuta 2010,
• toimenpidealoitteen opiskelijaterveydenhuollon kehittämisestä (TPA 54/2008 vp — Tuomo Puumala /kesk), joka on lähetetty valiokuntaan 7 päivänä marraskuuta 2008,
• toimenpidealoitteen työnohjauksen tuomisesta somaattiseen terveydenhuoltoon (TPA 19/2010 vp — Tuula Väätäinen /sd ym.), joka on lähetetty valiokuntaan 18 päivänä toukokuuta 2010 ja
• toimenpidealoitteen yksityisen sairaankuljetuksen ja ensihoidon toimintojen turvaamisesta (TPA 29/2010 vp — Lauri Oinonen /kesk), joka on lähetetty valiokuntaan 18 päivänä toukokuuta 2010.

Lausunnot

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta ovat antaneet asiasta lausuntonsa (PeVL 41/2010 vp ja HaVL 27/2010 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• hallitusneuvos Riitta-Maija Jouttimäki , hallitussihteeri  Anne Koskela , apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä , lääkintöneuvos Timo Keistinen , lääkintöneuvos Jukka Mattila , neuvotteleva virkamies Taina Mäntyranta , neuvotteleva virkamies Kerttu Perttilä , valmiusjohtaja Tom Silfvast , sosiaali- ja terveysministeriö
• lainsäädäntöneuvos Sten Palmgren , oikeusministeriö
• lainsäädäntöneuvos Jaana Heikkinen , lainsäädäntöneuvos Mika Kättö , sisäasiainministeriö
• hallitusneuvos Auli Valli-Lintu , valtiovarainministeriö
• opetusneuvos Erja Heikkinen , opetus- ja kulttuuriministeriö
• ylitarkastaja Patrik Kuusinen , työ- ja elinkeinoministeriö
• esittelijäneuvos Arja Myllynpää , Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira
• pääjohtaja Pekka Puska , ylijohtaja Marina Erhola , yksikön päällikkö Jukka Kärkkäinen , Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
• johtava lääkäri Pekka Koivisto , Kansaneläkelaitos
• osaamiskeskuksen johtaja, professori Kaj Husman , Työterveyslaitos
• johtaja Esa Ellala , Etelä-Suomen aluehallintovirasto
• sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Jussi Merikallio , Suomen Kuntaliitto
• toimitusjohtaja Aki Linden , Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä
• hallinnollinen ylilääkäri Jaakko Herrala , Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä
• sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen , Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
• johtajaylilääkäri Olli Wanne , Satakunnan sairaanhoitopiiri
• kuntayhtymäjohtaja Hannu Kallunki , Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä
• erityishuoltopiirin johtaja Erkki Paara , Vaalijalan kuntayhtymä
• apulaispelastusjohtaja Jorma Alho , Keski-Uudenmaan pelastuslaitos
• palvelutuotantojohtaja Max Lönnqvist , Turun sosiaali- ja terveysvirasto
• toiminnanjohtaja Timo Peltovuori , Mielenterveyden Keskusliitto
• toiminnanjohtaja Riitta Särkelä , Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto
• sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Koivuneva , Suomen Diabetesliitto ry
• varatoiminnanjohtaja Anja Eerola , Suomen Hammaslääkäriliitto
• asiantuntijalääkäri Mikko Nenonen , Suomen Lääkäriliitto ry
• puheenjohtaja Eila Laukkanen , Suomen Nuorisopsykiatrinen Yhdistys ry
• puheenjohtaja Tuomo Tikkanen , Suomen Psykologiliitto ry
• edunvalvonta-asiamies Marja Eronen , Suomen Reumaliitto ry
• puheenjohtaja Teuvo Kontio , toiminnanjohtaja Mikael Söderlund , Suomen Sairaankuljetusliitto ry
• terveyspalvelupäällikkö Ulla-Riitta Penttilä , sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija Marja-Liisa Nuotio , Suomen Sydänliitto ry
• puheenjohtaja Leila Lehtomäki , Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry
• suunnittelija Maria Erkheikki-Kurtti , Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
• puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola , Tehy ry
• puheenjohtaja Tero Ristimäki , Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry
• toimitusjohtaja Jukka Männistö , Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö
• palvelupäällikkö, varapuheenjohtaja Ilona Toljamo , vammaispoliittinen suunnittelija Rea Konttinen , Vammaisfoorumi ry
• toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen , Vanhustyön keskusliitto
• ylilääkäri, puheenjohtaja Sari Mäkinen , johtava ylilääkäri Markku Sirviö , Kansanterveystyön johtajien verkosto
• ylilääkäri  Antti  Holopainen , Järvenpään sosiaalisairaala
• lehtori Marja Koukkari , Oulun seudun ammattikorkeakoulu
• johtaja Päivi Hiltunen , Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus Verso
• sosiaalipoliittinen sihteeri Sofia Lindqvist , Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY)
• puheenjohtaja Simo Takanen , Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto — SAMOK ry
• projektipäällikkö Pirkko Mäkelä-Pusa , Kuntoutussäätiö
• toiminnanjohtaja Kristiina Hannula , Terveys — Hälsan ry
• toiminnanjohtaja Janne Juvakka , Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry)
• professori Matti Rimpelä

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

• Tampereen yliopisto
• Turun yliopisto
• Lastensuojelun Keskusliitto
• Elinkeinoelämän keskusliitto EK
• Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
• Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
• Suomen Yrittäjät
• Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry
• Tapaturmavakuutuslaitosten liitto
• Terveyspalvelualan Liitto
• Terveystieteiden akateemisten johtajat ja asiantuntijat ry
• Juridiskt ombud i Svenskfinland för det finlandssvenska handikappområdet.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan yhdistettäväksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain toiminnan ja palvelujen sisältöä koskevat säännökset uudeksi terveydenhuoltolaiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, palvelutarpeiden kasvu ja terveydenhuollon kustannusten hallinta edellyttävät perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon entistä tiiviimpää yhteistyötä ja raja-aitojen madaltamista. Myös terveydenhuollon asianmukaiseen toimeenpanoon liittyvät sosiaalihuollon palvelut pitäisi entistä paremmin integroida eheäksi palvelukokonaisuudeksi.

Asiakaskeskeisyyden lisäämiseksi ehdotetaan, että potilaalla olisi mahdollisuus valita ensivaiheessa kuntansa terveysasema ja kunnallisen erikoissairaanhoidon toimintayksikkö erityisvastuualueella. Lisäksi, jos henkilö asuu tai oleskelee säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti kotikuntansa ulkopuolella työn, opiskelun, vapaa-ajan vieton, lähiomaisen tai muun läheisen asumisen tai muun vastaavan syyn vuoksi, hän voisi käyttää hoitosuunnitelmansa mukaisen hoidon toteuttamiseen muuta terveyskeskusta tai kunnallisen erikoissairaanhoidon toimintayksikköä. Vuonna 2014 sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon valinnan mahdollisuus laajenisi valtakunnalliseksi. Erikoissairaanhoidossa valinnanmahdollisuus tapahtuisi yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa. Palvelujen  käyttö yli kuntarajojen on myös palvelu- ja kuntarakennehankkeen tavoite. Potilaan tai asiakkaan asemaa vahvistaisi lisäksi mahdollisuus valita hoitava laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö. Ehdotukseen sisältyy myös potilasturvallisuutta ja terveydenhuollon palvelujen laatua vahvistavia säännöksiä. Ehdotuksessa korostuu terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja terveysongelmien ennaltaehkäisy. Ehdotukseen sisältyy velvoite asettaa kunnan strategisessa suunnittelussa tavoitteita kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistävistä ja ongelmia ehkäisevistä toimenpiteistä ja palveluista sekä niihin varattavista voimavaroista. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon järjestämis- ja rahoitusvastuu ovat pääsääntöisesti kunnalla. Terveydenhuoltolaissa palvelujen ja toiminnan sisältöä koskevat uudistukset toteutettaisiin siten, että ne tukisivat terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä ja mahdollistaisivat myös raja-aitojen madaltumisen, vaikka varsinaisiin palvelurakenteisiin ei vielä tässä esityksessä ole mahdollista puuttua. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus on vielä kesken, joten kunnan terveydenhuollon palvelurakenteista ja järjestämisvastuusta säädettäisiin edelleen kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa.

Terveydenhuoltolaissa ehdotetaan säädettäväksi terveydenhuollon palvelujen järjestäjälle velvoite toimia yhteistyössä sosiaalihuollon palvelujen järjestäjien kanssa siltä osin kuin tehtävien asianmukainen hoitaminen edellyttää. Terveydenhuollon, erityisesti perusterveydenhuollon, ja sosiaalihuollon välinen yhteistyö on mahdollista, jos kunta haluaa sen toteuttaa.

Ehdotukseen sisältyy myös tekniset muutokset kansanterveyslakiin, erikoissairaanhoitolakiin ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Lakialoitteet

Lakialoitteessa LA 33/2007 vp ehdotetaan kansanterveyslain 14 §:ään lisättäväksi kunnan velvoitteeksi eturauhassyövän seulontakokeiden järjestäminen viiden vuoden välein vanhuuseläkeiän täyttäneille miespuolisille kuntalaisille.

Lakialoitteessa LA 98/2008 vp ehdotetaan, että  kansanterveyslain  14 §:ään      kirjataan selkeästi opiskeluterveydenhuollon järjestämistavat ja -vastuut.

Lakialoitteessa LA 5/2010 vp ehdotetaan, että kansanterveyslain 14 §:ssä säädetään kunnan tehtäväksi siitä huolehtiminen, että neuvolassa lapsille suoritettavat ikäluokkien lääkärintarkastukset suorittaa aina erikoistunut lastenlääkäri.

Toimenpidealoitteet

Toimenpidealoitteessa TPA 54/2008 vp ehdotetaan opiskelijaterveydenhuollon palveluiden saatavuuden ja resurssien lisäämistä sekä opiskelijoiden kohtelun tasapuolisuuden parantamista.

Toimenpidealoitteessa  TPA 19/2010 vp ehdotetaan somaattisen terveydenhuollon työnohjauksen muuttamisesta lakisääteiseksi.

Toimenpidealoitteessa TPA 29/2010 vp ehdotetaan, että sairaanhoitopiirin kuntayhtymä järjestää  ensihoitopalvelut yhteistyössä päivystävien terveydenhuollon toimipisteiden kanssa.

Yleisperustelut

Esityksen tavoitteet

Hallituksen esityksellä toteutetaan hallitusohjelmaan kirjattua perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aitojen madaltamista ja yhteistyön lisäämistä yhdistämällä säännöksiä kansanterveyslaista ja erikoissairaanhoitolaista uuteen terveydenhuoltolakiin. Lainmuutosten tarkoituksena on vahvistaa perusterveydenhuollon ja terveyskeskustyön asemaa ja osaltaan varmistaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden toteutumista.

Lainsäädännöllä on varmistettava palvelujen saatavuus  asuinpaikasta  tai sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Esityksen tavoitteena on tukea erityisesti terveyden edistämistä, terveyserojen kaventamista sekä toiminta- ja työkyvyn vahvistamista. Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteisiin asiakasryhmiin (esim. vanhukset, päihde- ja moniongelmaiset,  vammaiset,  lapset ja nuoret) kohdistuvien palveluiden tutkimusta ja kehittämistyötä tarvitaan nykyistä enemmän ja sitä voidaan vahvistaa esityksen mukaisella tietojen keräämisellä. Parhaiten väestön terveyttä edistetään ottamalla  eri  hallinnonaloilla kaikessa päätöksenteossa huomioon sosiaali- ja terveysvaikutukset.

Esityksen perusteluissa korostetaan eri toimijoiden  välistä  yhteistyötä  ja  toiminnan kehittämistä  erityisesti  perusterveydenhuollossa, sosiaalityössä, mielenterveyspalveluissa ja päihdetyössä. Perusterveydenhuollon toimintaedellytysten vahvistamiseen pyritään saattamalla perusterveydenhuolto erikoissairaanhoidon perustason ja sosiaalihuollon kanssa lähelle toisiaan esimerkiksi vahvoissa terveyskeskuksissa tai pienissä sairaalayksiköissä (s. 73). Palvelujen käyttäjien oikeuksia vahvistetaan muun muassa lisäämällä oikeutta hakeutua hoitoon toiseen kuntaan. Valiokunta pitää lakiehdotusten tavoitteita tärkeinä ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina.

Esityksen puutteena on yleisesti pidetty sitä, ettei samassa yhteydessä ole annettu esitystä terveydenhuollon järjestämisen rakenteisiin ja rahoitukseen liittyvistä muutoksista. Lainsäädännön ei myöskään voi katsoa selkeytyvän tilanteessa, jossa kahden lain yhdistämisen sijasta säädetään uusi laki vanhojen jäädessä osittain voimaan. Valiokunta pitää muutosten jatkovalmistelua välttämättömänä ja toteaa, että samassa yhteydessä on syytä edelleen arvioida erityisesti mahdollisuuksia terveyden edistämisen, ehkäisevän työn ja perusterveydenhuollon vahvistamiseen.

Järjestämissuunnitelma

Terveydenhuoltolain 34 §:n mukaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laativat samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvat kunnat kuntayhtymän kanssa neuvoteltuaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymä hyväksyy suunnitelman. Hyväksymisen edellytyksenä on, että 2/3 jäsenkunnista kannattaa sitä ja että niiden asukasluku on vähintään puolet jäsenkuntien asukasluvusta.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, ettei järjestämissuunnitelman oikeusvaikutuksista ehdoteta säädettävän laissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että järjestämissuunnitelma ei hallituksen esityksen ja saadun selvityksen perusteella ole jäsenkuntia oikeudellisesti velvoittava. Valiokunnan käsityksen mukaan kuntiin, jotka eivät sitoudu suunnitelman noudattamiseen, ei voi pelkästään tämän perusteella kohdistaa erityisiä sanktioita, elleivät ne samalla laiminlyö lakisääteisiä palvelujen järjestämisvelvollisuuksiaan.

Järjestämissuunnitelman laatimisen tarkoituksena on valmistella palvelujen järjestäminen kuntalähtöisesti kuitenkin yksittäistä kuntaa laajemman kokonaisuuden, alueellisen yhteistyön ja työnjaon huomioon ottavalla tavalla. Yhteistoiminnalla voidaan parantaa toiminnan tuottavuutta, lisätä palvelukokonaisuuksien asiakaslähtöisyyttä ja tehostaa tietoteknologian hyödyntämistä. Järjestämissuunnitelmaa koskevassa säännöksessä ei kuvata tarkemmin kuntien ja sairaanhoitopiriin sopimusmenettelyä ja suunnitelman täytäntöönpanoa. Järjestämissuunnitelmissa on tarpeen tunnistaa myös sosiaalipalvelujen tarve, joka vaikuttaa esimerkiksi terveys- ja muiden hyvinvointierojen kehitykseen. Valiokunta  korostaa,  että  lain   täytäntöönpanossa on estettävä uusia, ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavan hallinnon ja sen raja-aitojen syntyminen.

Hoitoon pääsy

Hoitoon pääsyä koskevat säännökset sisällytetään terveydenhuoltolakiin täsmentäen määräaikojen laskemista nykyisestä. Perusterveydenhuollon kiireettömään hoitoon pääsyn määräajat säilyvät pääosin ennallaan. Erikoissairaanhoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta ja, jos tarvitaan erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on ne toteutettava kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta (52 §). Säännöksen perusteluissa todetaan lisäksi, ettei hoidon tarpeen arvioinnin aloittamiseksi katsota pelkkää ilmoitusta lähetteen saapumisesta, vaan arvioinnin aloittamiseen kuuluu tutkimusta tai hoitoa koskevan suunnitelman tekeminen. Valiokunta pitää täsmennyksiä tarpeellisina säännösten yhtenäisen soveltamisen kannalta.

Lasten ja nuorten mielenterveyshoitoon pääsyä koskeva säännös on ehdotettu terveydenhuoltolain 53 §:ään. Myös tämä säännös täsmentyy nykyiseen verrattuna siten, että tarvittava erikoislääkärin arviointi ja mahdolliset kuvantamis- tai laboratoriotutkimukset on tehtävä kuuden viikon kuluessa lähetteen saapumisesta. Tarpeellinen psykiatrinen erikoissairaanhoito on pääsääntöisesti järjestettävä alle 23-vuotiaalle potilaalle kolmen kuukauden kuluessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että nuorisopsykiatrisen hoidon säännösten soveltaminen lakiehdotuksen mukaisesti yhtenäistetään, koska ikärajat ovat vaihdelleet eri alueilla. Lisäksi on tärkeää, että hoitotakuun muita lyhyempiä määräaikoja sovelletaan myös nuoriin aikuisiin, jotta varhaisella hoitoon pääsyllä voidaan ehkäistä mielenterveysongelmien pahenemista.

Valiokunta toistaa tässä yhteydessä aiemmin esittämänsä kannan siitä, että oikein ajoitetuilla perheen tukitoimilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä myöhempien palvelujen kustannuksissa ( StVM 37/2010 vp ).

Hoitopaikan valintaoikeus

Julkisen sektorin terveyspalvelujen hoitopaikan valinnanmahdollisuuksia ehdotetaan lisättäväksi asteittain siten, että ensimmäisessä vaiheessa voi valita oman kunnan alueella perusterveydenhuollon terveysaseman. Valintaoikeuttaan käyttävän on tehtävä vapaamuotoinen kirjallinen ilmoitus sekä nykyiselle että valitulle terveysasemalle. Uuden valinnan voi tehdä vuoden kuluttua edellisestä valinnasta. Erikoissairaanhoidon yksikön voi valita erityisvastuualueella, jossa kotikunta sijaitsee. Kielellisten oikeuksien perusteella voi valita muunkin erityisvastuualueen hoitoyksikön.  Valintaoikeus   oman  kunnan alueella (ja erityisvastuualueella) tulee voimaan 1.5.2011. Valintaoikeus laajenee 48 §:n mukaisesti koko maata koskevaksi vuoden 2014 alusta lukien. Valiokunta katsoo, että valintaoikeus lisää palvelujen saatavuuden joustavuutta ja asiakaslähtöisyyttä.

Kunnan kannalta valintaoikeus voi johtaa joidenkin terveysasemien vajaakäyttöön ja toisten ruuhkautumiseen ainakin väliaikaisesti. Potilaiden siirtyminen voi edellyttää lisäinvestointeja tiloihin niillä terveysasemilla, joille potilaita siirtyy. Terveysasemien järjestelyissä on arvioitava siirtymien syitä ja kehitettävä erityisesti sellaisten terveysasemien palveluja, joista siirtymisen arvioidaan johtuvan laatutekijöistä tai palvelujen ruuhkautumisesta.

Kotisairaanhoidossa olevien on käytännössä tarkoituksenmukaista käyttää oman kunnan terveysaseman palveluja, koska kunnalla ei jatkossakaan ole velvollisuutta järjestää kotisairaanhoidon palveluja oman toimialueensa ulkopuolelle. Valintaoikeuden laajentaminen edellyttää palveluja koskevan neuvonnan lisäämistä ja sitä, että riittävät tiedot hoidosta ja hoitovaihtoehdoista annetaan potilaslain mukaisesti potilaan kannalta ymmärrettävällä tavalla.

Osalla kunnista on ollut vaikeuksia suun terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä hoitoonpääsystä säädetyissä aikarajoissa. Valintaoikeuden käyttö voi tämän vuoksi varsinkin sen laajentuessa koko maan kattavaksi kohdistua erityisesti suun terveydenhuollon palveluihin. Kotikunnan 58 §:n mukainen kustannusvastuu turvaa sen, että kunnat, joihin potilaita siirtyy, saavat palvelujen järjestämisestä aiheutuneet kustannukset katetuksi. Myös suun terveydenhuollon palvelujen osalta kunnat joutuvat arvioimaan palvelujen kehittämismahdollisuuksia.

Potilaan valintaoikeus voi ehdotuksen mukaisesti koskea vain kunnallista terveydenhuoltoa. Kunnalliseksi erikoissairaanhoidon toimintayksiköksi katsotaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan kunnallisen terveydenhuollon toimintayksikön vastuulääkärin alaisuudessa toimiva erikoissairaanhoidon yksikkö. Esimerkiksi  silloin, kun kunta hankkii osan tai kaikki terveysasemapalvelut yksityiseltä palvelujen tuottajalta, ovat nämä palvelut valittavissa, kuten kunnan itse tuottamat palvelut, ja niihin sovelletaan asiakasmaksulain mukaisia maksuja.

Valiokunta toteaa, että potilaan valintaoikeuden toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että potilastietorekistereitä koskevat tietohallintoratkaisut saadaan toimiviksi valintaoikeuden laajentuessa myöhemmin koko maan kattavaksi. Valintaoikeuden laajentuminen edellyttää lisäksi sairausvakuutuksen matkakorvaussäännösten muutostarpeiden arviointia.

Terveyden edistäminen ja terveyserojen kaventaminen

Esityksessä on laajasti korostettu terveyden edistämisen ja perusterveydenhuollon vahvistamista. Terveydenhuoltolaki edellyttää, että kunnat keräävät tietoa ja raportoivat asukkaidensa terveyden ja hyvinvoinnin tilasta väestöryhmittäin ja että ne käyttävät suunnittelussa kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysindikaattoreita. Tiedon kerääminen mahdollistaa ongelmien ehkäisemisen varhaisessa vaiheessa ja tehostaa terveyttä edistävien toimien kohdentamista. Valiokunta toteaa, että väestöryhmittäisen tiedonkeruun lisäksi on tarpeen tehdä erillisselvityksiä esimerkiksi erilaisten vammaisryhmien hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä.

Terveyden edistämistoimia tehostetaan laissa tarkoitetulla terveysneuvonnalla ja terveystarkastuksilla. Erityisen tärkeää on, että myös opiskelu- ja työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille kohdistetaan neuvontapalveluja ja terveystarkastuksia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt huomiota työttömien muita heikompaan terveydentilaan ja terveydenhuoltopalvelujen puutteisiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkemykseen siitä, että myös työttömille tulee taata mahdollisuus kattaviin ja säännöllisiin sekä ennalta ehkäiseviin työkykyä ylläpitäviin terveydenhuoltopalveluihin (TyVL 13/2010 vp).

Samoin iäkkäiden neuvontapalvelujen täsmentäminen lain tasolla lisää edellytyksiä ylläpitää toimintakykyä ja tukea kotona asumista ja aktiivista osallisuutta yhteisössä. Valiokunta katsoo, että neuvontapalvelujen ja 13 §:ssä säädettyjen yleisten terveystarkastusten lisäksi kunnan on tarvittaessa järjestettävä iäkkäille suunnattuja terveyttä edistäviä terveystarkastuksia ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä.

Lasten ja nuorten terveyspalvelut

Terveyden edistämisen ja terveyserojen kaventamisen kannalta lapsiin ja nuoriin kohdistuvat palvelut ovat avainasemassa. Terveydenhuoltolakiin on ehdotettu sisällölliset säännökset neuvolatoiminnasta, kouluterveydenhuollosta ja opiskeluterveydenhuollosta. Varsin yksityiskohtaisissa säännöksissä on asianmukaisesti korostettu perusterveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja muun sosiaalihuollon sekä erikoissairaanhoidon yhteistyön merkitystä palvelujen järjestämisessä.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella useissa kunnissa on supistettu erityisesti lastenneuvoloiden ja koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon henkilöstömääriä. Valiokunta pitää tällaisia säästötoimia äärimmäisen lyhytnäköisinä ja myöhempiä kustannuksia lisäävinä.

Neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten ehkäisevää terveydenhuoltoa on äskettäin pyritty tehostamaan valtioneuvoston asetuksella (380/2009). Määräaikaisia terveystarkastuksia koskevat asetuksen säännökset tulevat voimaan vuoden 2011 alusta. Valiokunta korostaa, että terveydenhuoltolain ja mainitun asetuksen voimaantulosta on tarpeen tiedottaa riittävästi täytäntöönpanon tehostamiseksi ja huolehtia myös valvonnan voimavarojen riittävyydestä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskeluterveydenhuoltoa tulee kehittää edelleen ja arvioida esimerkiksi psykologipalvelujen sääntelyn tarvetta. Myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden terveydenhuollon siirtämistä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön vastuulle selvitetään parhaillaan.

Lääkinnällinen kuntoutus

Terveydenhuoltolain 29 §:n mukaan sairaanhoitoon liittyvän lääkinnällisen kuntoutuksen järjestäminen on kunnan tehtävänä. Esityksen perustelujen mukaan kuntoutus on järjestettävä viivytyksettä ja siten, että sillä on kuntoutujan toiminta- ja työkyvyn kannalta vaikutusta. Kuntoutukseenkin sovellettavat hoitoon pääsyn aikarajat eivät kaikissa tapauksissa ole kuntoutuksen onnistumisen kannalta tarkoituksenmukaisia. Valiokunta toteaa, että kuntoutus tulee järjestää yksilöllisen tarpeen mukaisesti ja siten, ettei kuntoutuksen viivästyminen aiheuta kuntoutujan tilan heikentymistä ja siten kustannusten kasvua.

Valiokunta toteaa, että lääkinnällisellä kuntoutuksella on myös ennalta ehkäisevä rooli, ja korostaa kuntoutuksen koordinaation ja eri tahojen välisen tiedonkulun toimivuuden välttämättömyyttä.

Terveydenhuoltolailla ei muuteta lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisvastuuta. Ehdotetun 29 §:n 5 momentin mukaan 1 momentissa kuntoutuksesta  säädettyä  ei sovelleta muun muassa apuvälineiden hankkimisesta johtuviin kustannuksiin, jos tarve perustuu esimerkiksi tapaturmavakuutuslain mukaiseen vahinkoon. Valiokunta toteaa, että myös 5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vakuutusjärjestelmillä on vain kustannus-, ei järjestämisvastuu lääkinnällisestä kuntoutuksesta.

Potilastiedot

Terveydenhuoltolain 9 §:n mukaan sairaanhoitopiirin alueen kunnallisen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilasasiakirjat muodostavat terveydenhuollon yhteisen potilastietorekisterin. Potilasta hoitava terveydenhuollon toimintayksikkö saa käyttää yhteisessä rekisterissä olevia toisen toimintayksikön tietoja potilaan hoidon edellyttämässä laajuudessa. Potilaalla olisi oikeus kieltää tietojen käyttö, mutta lähtökohtaisesti käyttöön ei edellytetä erillistä suostumusta.

Valiokunta pitää säännöstä potilaan hyvän hoidon toteuttamista edistävänä ja tarkoituksenmukaisena, vaikka sen täytäntöönpanossa on epäilty syntyvän aikatauluongelmia ja lisäkustannuksia. Säännösten perusteella ei edellytetä uusien tietojärjestelmien hankkimista, ja saadun selvityksen mukaan valmistelussa on otettu huomioon terveydenhuollon tietojärjestelmien meneillään oleva kehittäminen.

Säännöksen mukaan hoitosuhde potilaan ja tietojen pyytäjän välillä on varmistettava tietoteknisesti. Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen, jonka mukaan potilastietorekisterin kaltaisen arkaluonteisia tietoja sisältävän hajautetun rekisterin ollessa kyseessä on erityisen tärkeää varmistua siitä, että väärinkäytön estävät tietoturvajärjestelyt ovat toimivia ja käytettävissä heti, kun järjestelmä otetaan käyttöön.

Ensihoito

Kunnat voivat nykyisin järjestää ensihoidon sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain 4 §:ssä säädetyillä eri tavoilla. Terveydenhuoltolain 39 §:n mukaan ensihoito kuuluu sairaanhoitopiirin tehtäviin. Uudistuksen tarkoituksena on mahdollistaa ensihoitopalvelun järjestäminen siten, että se muodostaa alueellisesti toiminnallisen kokonaisuuden ja saumattoman palveluketjun sairaaloiden ja päivystyksen kanssa. Sairaanhoitopiiri voi jatkossa järjestää ensihoitopalvelut hoitamalla ne itse, yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen tai sairaanhoitopiirin kanssa taikka hankkimalla palvelun muilta palvelun tuottajilta.

Ensihoidon kehittäminen ja toteuttaminen esityksen mukaisesti parantaa suunnittelua ja koordinointia näiden palvelujen järjestämisessä. Uudistuksen ongelmina on pidetty kuntien roolin vähenemistä ja sairaankuljetusyritysten asemaan liittyvää epävarmuutta uusissa järjestelyissä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, ettei säännöksissä aseteta erilaisia palvelujen järjestämistapoja etusijajärjestykseen ja että kaikkien nykyisten palvelujen järjestämistapojen jatkuminen on edelleen mahdollista. Valiokunta korostaa, että sairaanhoitopiirien on turvattava ensihoitopalvelujen saatavuus yhdenvertaisesti alueellaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan lausunnossa esitettyyn näkemykseen siitä, että päätettäessä ensihoitopalvelujen tuottajasta sairaanhoitopiirin alueella tai sen osassa olennaisia perusteita ovat palvelun saatavuus, laatu, sisältö ja luotettavuus sekä taloudellisuus. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä on jatkossakin oltava mahdollisuudet menestyä tässä vertailussa ja toimia edelleen ensihoitopalvelujen tuottajina.

Sekä perustuslakivaliokunta että hallintovaliokunta kiinnittivät huomiota terveydenhuoltolain 79 §:ssä ehdotettuun kuntien ja sairaankuljetusyritysten välisten sopimusten päättymiseen viimeistään vuoden 2012 lopussa. Perustuslakivaliokunta totesi, että vaikka sairaankuljetussopimukset päättyvät yli kahden vuoden kuluttua nykyhetkestä, saattaa sääntely ainakin yksittäisissä tapauksissa johtaa yritysten kannalta ongelmallisiin tilanteisiin. Perustuslakivaliokunnan mukaan on syytä joko poistaa sopimusten päättymistä koskeva säännös tai edelleen pidentää siirtymäaikaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että monet kunnat ovat jo varautuneet lainmuutosten voimaantuloon solmimalla määräaikaisen sopimuksen tai irtisanomalla sopimuksen päättymään ehdotettuna ajankohtana. Määräajan pidentäminen johtaisi siihen, että monet kunnat joutuisivat neuvottelemaan uuden lyhytaikaisen sopimuksen, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa sopimusten päättymisajankohdan poistamista 79 §:n 1 momentista. Sopimusten päättyminen jää tällöin ratkaistavaksi yksittäistapauksittain kuntien ja yritysten kesken, mikä mahdollistaa voimassaolevien sopimusten jatkumisen sovitusti.

Hoitotarvikkeet

Kansanterveyslain vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan pitkäaikaissairauden hoitoon tarvittavien hoitotarvikkeiden on katsottu kuuluvan kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin. Lainsäädännön puuttumista on pidetty ongelmana, koska sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen ja kuntien omien ohjeiden ei ole katsottu turvaavan riittävästi kansalaisten yhdenvertaisuutta. Terveydenhuoltolaissa on ollut tarkoitus täsmentää lainsäädäntöä, mutta lakiehdotuksessa hoitotarvikkeet on sisällytetty vain kotisairaanhoitoa koskevaan 25 §:ään. Valiokunta ehdottaa, että hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaissairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet lisätään myös sairaanhoitoa koskevaan 24 §:ään ja että asiakasmaksulaissa säädetään hoitotarvikkeiden maksuttomuudesta.

Hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelu terveyskeskuksesta perustuu hoitavan lääkärin toteamaan potilaan yksilölliseen ja pitkäaikaiseen tarpeeseen. Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 118) luetellaan useita esimerkkejä säännöksessä tarkoitetuista hoitotarvikkeista. On selvää, ettei luettelo voi olla tyhjentävä. Valiokunta toteaa, että hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä on jatkossakin seurattava ja täydennettävä lainsäädäntöä tarvittaessa alemman asteisilla säännöksillä.

Erityisvaltionosuudet

Terveydenhuoltolain 59 §:n perusteella sairaanhoitopiirille, jossa on yliopistollinen sairaala, korvataan valtion varoista lääkärien ja hammaslääkärien koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Tätä erityisvaltionosuutta (EVO) ehdotetaan vuoden 2011 talousarviossa korotettavaksi 5 miljoonalla eurolla. Valiokunta totesi talousarviolausunnossaan, ettei korvauksen taso korotuksen jälkeenkään vastaa koulutuksesta aiheutuvia todellisia kustannuksia. Korvauksen alimitoitus siirtää lääkärikoulutuksesta aiheutuvia kustannuksia kuntien vastuulle. Valiokunnan näkemyksen mukaan tavoitteena tulee olla, että valtion varoista suoritetaan täysimääräinen korvaus lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden koulutuksesta samoin kuin yliopistotasoisesta tieteellisestä tutkimuksesta aiheutuviin kustannuksiin (StVL 11/2010 vp). Valiokunta toteaa jälleen, että EVO-korvausten määrärahaa tulee edelleen korottaa.

Julkisen vallan käyttö

Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota terveydenhuoltolain 57 §:n 3 momenttiin, jonka tarkoituksena on turvata virkalääkäripalvelujen olemassaolo myös silloin, kun kunta on  ulkoistanut  tai ulkoistaa osan terveydenhuollon palveluistaan. Perustuslakivaliokunta toteaa, ettei ehdotettu säännös ratkaise niitä perustuslain 124 §:ään liittyviä ongelmia, jotka käyvät ilmi apulaisoikeusasiamies Paunion antamasta julkisen vallan käyttöä terveydenhuollossa koskevasta päätöksestä (Dnro 711/09).

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan tavoin tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään toimenpiteisiin päätöksessä ilmaistujen erityislainsäädännön puutteiden korjaamiseksi. Valiokunta toteaa, että julkisen ja yksityisen toiminnan rajanveto tulee toistuvasti esiin jouduttaessa ratkaisemaan palvelujen uusien järjestämismuotojen ja terveydenhuollon rahoituksen tulkintatilanteita.

Julkisen vallan käyttöön liittyy myös valiokuntakäsittelyn yhteydessä ensihoitohenkilöstölle esitetty oikeus saada virka-apua poliisilta ja muilta viranomaisilta, koska ensihoitohenkilöstöllä ei ole laissa säädettyä mahdollisuutta päästä tarvittaessa voimakeinoja käyttäen esimerkiksi asuntoon, jossa henkilön on ilmoitettu olevan avun tarpeessa. Käytännössä näissä tilanteissa toimitaan yleensä pakkotilasäännösten nojalla. Valiokunta katsoo, että sääntelyn tarve on myös tältä osin selvitettävä pikaisesti esimerkiksi julkisen  vallan käyttöä koskevan selvitystyön yhteydessä.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Terveydenhuoltolaki

7 §. Yhtenäiset   hoidon   perusteet.

Valiokunta ehdottaa 1 momenttia muutettavaksi siten, että menettely yhtenäisten hoidon perusteiden laatimisessa koskee sekä kiireellisen että kiireettömän hoidon perusteita.

17 §. Opiskelijaterveydenhuolto.

Säännöksen ei ole tarkoitettu kattavan esimerkiksi opiskelijoiden työharjoittelupaikkojen turvallisuutta, josta säädetään erikseen muun muassa työturvallisuuslaissa. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että 1 kohta koskee oppilaitoksen opiskeluympäristöä.

24 §. Sairaanhoito.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan 25 §:ään ehdotettu hoitotarvikkeiden kuulumista kotisairaanhoitoon vastaava maininta on jäänyt pois muuta sairaanhoitoa koskevasta 24 §:stä. Koska hallituksen esityksen tarkoituksena ei ole ollut supistaa nykyistä hoitotarvikejakelua vain kotisairaanhoitoa koskevaksi, ehdotetaan 1 momenttiin lisättävän kunnan järjestämisvelvollisuuteen kuuluviksi myös hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaissairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet.

Pykälän 4 momentin sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi, koska potilaslain 4 a §:n mukaan hoito- ja kuntoutussuunnitelma on edelleen laadittava vain tarvittaessa.

25 §. Kotisairaanhoito.

Hoitotarvikkeita koskeva säännös ehdotetaan täsmennettäväksi esityksen perustelujen mukaisesti koskemaan pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita.

31 §. Virka-apu.

Pykälään ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättävän rajavartiolaitoksen oikeus saada virka-apua henkilön kliinisen tutkimuksen suorittamiseksi.

37 §. Terveyskeskusten kehittäminen, koulutus ja tutkimus.

Velvollisuuden osallistua koulutuksen antamiseen on tarkoitus koskea myös toimenhaltijoita. Lisäksi momenttiviittaus ehdotetaan korjattavaksi.

40 §. Ensihoitopalvelun    sisältö.

Ensihoitopalveluun ehdotetaan lisättäväksi velvoite valmiuden ylläpitämiseen nykyistä kansanterveyslain 14 §:ää vastaavasti.

45 §. Erikoissairaanhoidon  keskittäminen.

Kirjoitusvirhe ehdotetaan korjattavaksi.

50 §. Kiireellinen hoito.

Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että kiireellisen hoidon perusteista on tällaisen sääntelyn vahvan perusoikeuskytkennän vuoksi säädettävä laissa. Valiokunta ehdottaa 1 momenttiin lisättävän kiireellisen hoidon määritelmän ja 2 momenttiin vaatimuksen riittävien voimavarojen ja osaamisen turvaamisesta päivystystä toteuttavassa yksikössä.

Koska erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen ei ole tarkoitus koskea vain vaativaa erikoissairaanhoitoa, ehdotetaan 2 momentti muutettavaksi tämän mukaisesti. Asetuksenantovaltuus ehdotetaan täsmennettäväksi koskemaan tarkempia säännöksiä.

56 §. Ennakkolupa hoitoon hakeutumiseen EU- ja ETA-alueella tai Sveitsiin.

Valiokunta ehdottaa muutoksenhakusäännöksen täsmentämistä.

57 §. Vastuu toimintayksikön terveyden- ja sairaanhoidosta.

Virkasuhteisen henkilöstön tarve voi muodostua ongelmaksi ostopalvelutilanteiden lisäksi silloin, kun kunta tai kuntayhtymä palkkaa vain työsuhteista henkilöstöä. Valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi siten, että kunnassa ja kuntayhtymässä on oltava tarpeen mukainen henkilöstö terveydenhuollon toimintayksikölle kuuluvaa julkista valtaa sisältäviä tehtäviä varten. Lisäksi edellytetään, että henkilö, jonka tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttäminen, on virkasuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään.

59 §. Valtion korvaus koulutuksesta yliopistolliselle sairaalalle.

Säännöksessä ehdotetaan mainittavan ne hallituksen esityksen perusteluissa todetut koulutukset, joista maksetaan kuukausikorvaus eikä tutkintokorvausta.

66 §. Asetuksenantovaltuus.

Edellä 59 §:ään ehdotetun muutoksen vuoksi 66 §:n 1 momentin asetuksenantovaltuutusta ehdotetaan supistettavaksi.

67 §. Laitoshoidon   määrittely.

Peruslakivaliokunnan lausunnon johdosta ehdotetaan 1 momentissa säädettävän laitoshoidon määritelmästä ja 2 momentin asetuksenantovaltuuksien rajaamista tarkempien säännösten antamiseen.

69 §. Lastensuojelulain mukaiset velvoitteet.

Valiokunta ehdottaa 2 momenttia täsmennettäväksi siten, että se koskee kaikkia lastensuojelun asiakkaana olevia perheitä eikä ainoastaan kotikuntansa ulkopuolelle sijoitettuja lapsia tai nuoria.

75 §. Oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten edellyttämät tilat sekä oikeuslääkeopillisista tutkimuksista maksettavat korvaukset ja palkkiot.

Säännöksessä ehdotetaan mainittavan myös toiminnan edellyttämät säilytystilat.

76 §.  Tasausjärjestelmä.

Perustuslakivaliokunta katsoi, että poikkeuksellisen suurten kustannusten tasausrajan määräytymisen perusteista olisi säädettävä laissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa asetuksenantovaltuuden poistamista lakiehdotuksesta.

79 §. Voimaantulo  ja   siirtymäsäännökset.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella sairaankuljetussopimusten päättymistä koskeva säännös ehdotetaan poistettavaksi 1 momentista.

2. Laki kansanterveyslain muuttamisesta

Valiokunta ehdottaa esityksessä ehdotettujen säännösten lisäksi 15 a, 17, 28 ja 40 §:n kumoamista terveydenhuoltolain säätämisen vuoksi tarpeettomina.

Lisäksi ehdotetaan 13 c, 42, 43 ja 44 §:ään lisättäväksi viittaukset terveydenhuoltolakiin. Lain 44 §:ään ehdotetaan lisättävän Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ja aluehallintovirastojen tiedonsaantioikeutta koskeva säännös. Säännöksen 1 momentin mahdollisuuden huomautuksen antamiseen ehdotetaan koskevan myös toimenhaltijoita.

3. Laki erikoissairaanhoitolain muuttamisesta

Valiokunta ehdottaa esityksessä ehdotettujen säännösten lisäksi 30 a, 42, 43, 43 a ja 43 b §:n kumoamista terveydenhuoltolain säätämisen vuoksi tarpeettomina.

Lisäksi ehdotetaan 51, 52 ja 53 §:ään lisättäväksi viittaukset terveydenhuoltolakiin.

4. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta

5 §. Maksuttomat  terveyspalvelut.

Säännöksessä on tarpeen ottaa huomioon 1. lakiehdotuksen 24 ja 25 §:ään tehdyt muutokset. Lisäksi säännöksessä on otettava huomioon 1 kohdan aiemmin hyväksytty muutos (343/2010).

8 §. Työterveyshuollon  maksut.

Asetuksenantovaltuudet täsmennetään valtioneuvoston asetuksiksi.

5.—28. lakiehdotus

Valiokunta ehdottaa muutoksia lakeihin, joissa on viitattu tässä esityksessä kumottaviin säännöksiin ja joihin on tarpeen lisätä viittaus terveydenhuoltolakiin.

Aloitteet

Valiokunta on hyväksynyt terveydenhuoltolain 14 §:n hallituksen esityksen mukaisena. Valiokunnan kannasta seuraa, että lakialoite LA 33/2007 vp on hylättävä.

Valiokunta on hyväksynyt terveydenhuoltolain 17 §:n hallituksen esityksen mukaisena. Valiokunnan kannasta seuraa, että lakialoite LA 98/2008 vp ja toimenpidealoite TPA 54/2008 vp on hylättävä.

Valiokunta on hyväksynyt terveydenhuoltolain 15 §:n hallituksen esityksen mukaisena. Valiokunnan kannasta seuraa, että lakialoite LA 5/2010 vp on hylättävä.

Toimeenpidealoitteessa TPA 19/2010 vp tarkoitettuja säännöksiä ei ole sisällytetty terveydenhuoltolakiin, ja toimenpidealoite on siksi hylättävä.

Valiokunta on hyväksynyt terveydenhuoltolain 39 §:n hallituksen esityksen mukaisena. Valiokunnan kannasta seuraa, että toimenpidealoite TPA 29/2010 vp on hylättävä.

Päätösehdotus

Edellä  esitetyn perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa,

että lakiehdotukset hyväksytään muutettuina (Valiokunnan muutosehdotukset),

että hyväksytään uusi 5.—28. lakiehdotus (Valiokunnan uudet lakiehdotukset),

että lakialoitteet LA 33/2007 vp, LA 98/2008 vp ja LA 5/2010 vp hylätään  ja

että toimenpidealoitteet TPA 54/2008 vp, TPA 19/2010 vp ja TPA 29/2010 vp hylätään.

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Terveydenhuoltolaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1—6 §

(Kuten HE)

7 §

Yhtenäiset hoidon perusteet

Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa valtakunnallisten yhtenäisten lääketieteellisten ja hammaslääketieteellisten hoidon perusteiden toteutumista. Ministeriö laatii yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa yhtenäiset (poist.) hoidon perusteet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa ja arvioi yhtenäisten hoidon perusteiden toteutumista kunnissa ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymissä.

(2 mom. kuten HE)

8—10 §

(Kuten HE)

2 luku

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

11—16 §

(Kuten HE)

17 §

Opiskeluterveydenhuolto

(1 mom. kuten HE)

Opiskeluterveydenhuoltoon sisältyvät:

1) oppilaitoksen opiskeluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä opiskeluyhteisön hyvinvoinnin edistäminen sekä seuranta kolmen vuoden välein;

(2—4 kohta kuten HE)

(3 ja 4 mom. kuten HE)

18—23 §

(Kuten HE)

3 luku

Sairaanhoito

24 §

Sairaanhoito

Kunnan on järjestettävä alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut. Sairaanhoitopalveluihin sisältyvät:

1) sairauksien tutkimus, lääketieteellinen tai hammaslääketieteellinen taudinmääritys, hoito, hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet sekä tarpeellinen lääkinnällinen kuntoutus;

(2—4 kohta kuten HE)

(2 mom. kuten HE)

Hoidon ja kuntoutuksen toteutukselle on tarvittaessa laadittava hoito- ja kuntoutussuunnitelma siten kuin potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 4 a §:ssä säädetään.

25 §

Kotisairaanhoito

Kunnan on järjestettävä alueensa asukkaiden kotisairaanhoito. Kotisairaanhoito on hoito- ja palvelusuunnitelman mukaista tai tilapäistä potilaan asuinpaikassa, kotona tai siihen verrattavassa  paikassa moniammatillisesti toteutettua terveyden ja sairaanhoidon palvelua. Kotisairaanhoidossa käytettävät hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet sisältyvät hoitoon.

(2 mom. kuten HE)

26—30 §

(Kuten HE)

31 §

Virka-apu

Kunnan perusterveydenhuollon on annettava poliisille ja rajavartiolaitokselle virka-apua elävän henkilön kliinisen tutkimuksen ja poliisille vainajan ulkonaisen ruumiintarkastuksen suorittamiseksi.

(2 mom. kuten HE)

4 luku

Terveydenhuollon yhteistyö ja alueelliset palvelut

32—36 §

(Kuten HE)

37 §

Terveyskeskusten kehittäminen, koulutus ja tutkimus

(1—3 mom. kuten HE)

Terveyskeskusta ylläpitävän kunnan kansanterveystyötä tekevä viran- tai toimenhaltija on velvollinen osallistumaan 3 momentissa tarkoitetun koulutuksen antamiseen siten kuin siitä asianomaisen terveyskeskuksen ja koulutuksen järjestäjän välisessä sopimuksessa tarkemmin määrätään.

38 ja 39 §

(Kuten HE)

40 §

Ensihoitopalvelun sisältö

Ensihoitopalveluun sisältyy:

(1 kohta kuten HE)

2) ensihoitovalmiuden ylläpitaminen;

(3—5 kohta kuten HE:n 2—4 kohta)

(2 mom. kuten HE)

41 §

(Kuten HE)

5 luku

Erityisvastuualue

42—44 §

(Kuten HE)

45 §

Erikoissairaanhoidon keskittäminen

Osa erityistason sairaanhoitoon kuuluvista toimenpiteistä ja hoidosta voidaan keskittää valtakunnallisesti joillekin erityisvastuualueille. Valtioneuvoston asetuksella säädetään siitä, mitkä tutkimukset, toimenpiteet ja hoidot kuuluvat erityistason sairaanhoitoon. Valtioneuvoston asetuksella säädetään lisäksi valtakunnallisesta ja alueellisesta erityistason sairaanhoidon keskittämisestä ja niistä kunnallisen terveydenhuollon toimintayksiköistä, joiden on vastattava keskitettävästä erityistason sairaanhoidosta. Jos valtakunnallisesti keskitettävät erityistason sairaanhoidon palvelut on tarkoituksenmukaisinta hankkia yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai ulkomailta, voidaan valtioneuvoston asetuksella määritellä palvelujen tuottajan toiminnalle asetettavat laatuvaatimukset ja muut hoidon asianmukaisuuden varmistamiseksi asetettavat vaatimukset.

46 §

(Kuten HE)

6 luku

Hoitoon pääsy

47—49 §

(Kuten HE)

50 §

Kiireellinen hoito

Kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki, on annettava potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista.

Kiireellisen hoidon antamista varten kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä ympärivuorokautinen päivystys. Päivystystä toteuttavassa yksikössä on oltava riittävät voimavarat ja osaaminen, jotta hoidon laatu ja potilasturvallisuus toteutuvat. Päivystyspisteistä ja niiden työnjaosta on sovittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa ja (poist.) erikoissairaanhoidon osalta erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa. Päivystyspisteistä päätettäessä on otettava huomioon alueen ensihoitopalvelu, päivystyspisteiden väliset etäisyydet sekä väestön palvelutarve.

Kiireelliseen hoitoon otettu potilas voidaan siirtää hänen kotikuntansa perusteella määräytyvään jatkohoitopaikkaan, kun potilasturvallisuus ja vastaanottavan yksikön mahdollisuus järjestää tarpeellinen jatkohoito on varmistettu.

Kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen järjestämisen erikoisalakohtaisista edellytyksistä voidaan tarvittaessa säätää tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. (Uusi)

51—55 §

(Kuten HE)

56 §

Ennakkolupa hoitoon hakeutumiseen EU- ja ETA-alueella tai Sveitsiin

(1 mom. kuten HE)

Ennakkolupaa koskevaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän päätökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

57 §

Vastuu toimintayksikön terveyden- ja sairaanhoidosta

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Kunnassa ja kuntayhtymässä on oltava tarpeenmukainen henkilöstö terveydenhuollon toimintayksikölle kuuluvia julkista valtaa sisältäviä tehtäviä varten. Henkilön, jonka tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttäminen, on oltava virkasuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään.

58 §

(Kuten HE)

7 luku

Opetus- ja tutkimustoiminnan järjestäminen

59 §

Valtion korvaus koulutuksesta yliopistolliselle sairaalalle

(1 mom. kuten HE)

Tutkintojen lukumäärään perustuvaa koulutuskorvausta ei kuitenkaan suoriteta terveydenhuollon erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäritutkinnosta sekä liikuntalääketieteen, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkärin tutkinnosta. Jos  tällaista koulutusta annetaan yliopistollisessa sairaalassa, sitä ylläpitävälle kuntayhtymälle suoritetaan valtion varoista korvausta koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin toteutuneiden koulutuskuukausien määrän perusteella.

(3 mom. kuten HE)

60—65 §

(Kuten HE)

66 §

Asetuksenantovaltuus

Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta suoritettavan korvauksen suuruudesta ja korvauksen maksamisen muista perusteista ja menettelystä (poist.) säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

8 luku

Erinäisiä säännöksiä

67 §

Laitoshoidon määrittely

Laitoshoidolla tarkoitetaan hoitoa ja kuntoutusta sairaalan, terveyskeskuksen tai muun terveydenhuollon toimintayksikön vuodeosastolla tai sitä vastaavissa olosuhteissa.

Tarvittaessa Kansaneläkelaitos ja kunnat neuvottelevat, onko toiminta tässä pykälässä tarkoitettua laitoshoitoa tai avohoitoa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset siitä, milloin hoito on laitoshoitoa tai avohoitoa sekä laitoshoidon määrittelyyn liittyvästä Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välisestä neuvottelu- ja lausuntomenettelystä. (Uusi)

68 §

(Kuten HE)

69 §

Lastensuojelulain mukaiset velvoitteet

(1 mom. kuten HE)

Järjestettäessä (poist.) terveydenhuollon palveluja  lastensuojelun  asiakkaana  olevalle perheelle hoitoon  pääsy  on järjestettävä 51—53 §:ssä  tarkoitettujen  hoitoon  pääsyä koskevien säännösten mukaisesti ottaen huomioon, mitä lastensuojelulaissa säädetään perheen oikeudesta saada palveluja.

(3 mom. kuten HE)

70—74 §

(Kuten HE)

75 §

Oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten edellyttämät tilat sekä oikeuslääkeopillisista tutkimuksista maksettavat korvaukset ja palkkiot

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tulee huolehtia siitä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen käytettävissä on tarvittaessa oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten suorittamiseksi tarvittavat tilat tarvittavine varusteineen, mukaan lukien toiminnan edellyttämät säilytystilat ja (poist.) henkilökunnan sosiaalitilat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee suorittaa tilojen käytöstä kohtuullisia kustannuksia vastaava korvaus.

(2 mom. kuten HE)

76 §

Tasausjärjestelmä

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän jäsenkunnalle erikoissairaanhoidosta aiheutuneiden asiakas- tai potilaskohtaisten poikkeuksellisen suurten kustannusten tasauksesta tulee sopia sairaanhoitopiirikohtaisesti. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä on oltava kaikki tutkimukset, toimenpiteet ja hoidot kattava tasausjärjestelmä. (Poist.)

77 ja 78 §

(Kuten HE)

9 luku

Voimaantulo

79 §

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011 kuitenkin siten, että ensihoitopalvelu on järjestettävä 39 §:n mukaisesti viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2013. (Poist.)

(2—5 mom. kuten HE)

---

2.

Laki

kansanterveyslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan kansanterveyslain (66/1972) 14 §:n 1—4 ja 6 momentti, 14 a ja 14 b §, 15 a, 15 b, 16—18, 21—28, 28 a  ja 40 §, 41 §:n 1 momentti ja 49 §,

sellaisina kuin niistä ovat 14 §:n 1—4 ja 6 momentti laeissa 674/1983, 605/1991, (poist.), 771/2005, 928/2005, 626/2007, 14 a § laeissa 675/1979, 746/1992 ja 1385/2001, 14 b § laissa 418/2007, 15 a § laeissa 788/1976 ja 746/1992, 15 b ja 49 § laissa 855/2004, 18 § laissa 124/1995, 21 § laissa 746/1992, 22 ja 28 a § laissa 248/1997, 23 § laissa 498/2003, 24 § laeissa 293/2006 ja 418/2007, 25 § laeissa 293/2006 ja 626/2007, 27 § laissa 1117/1990, 28 § laissa 431/2003, 40 § laissa 1116/1999 ja 41 §:n 1 momentti laissa 928/2005,

muutetaan 1 §, 4 §:n 1 momentti sekä 13 c §:n 2 momentti, 15 §, 42 §:n 1 momentti, 43 §:n 1 momentti, 44 §:n 1 momentti, 47 ja 48 §,

sellaisina kuin ne ovat 1 § laissa 928/2005, 4 §:n 1 momentti laissa 928/2005, 13 c §:n 2 momentti laissa 1429/2004, 15 § osaksi laeissa 744/1978, 407/1988, 1117/1990 ja 1385/2001, 42 §:n 1 momentti, 43 §:n 1 momentti ja 44 §:n 1 momentti laissa 1537/2009, 47 § osaksi laeissa 592/1975, 930/1980, 746/1992 ja 48 § laissa 746/1992 sekä

lisätään 44 §:ään 4 momentti seuraavasti:

1 ja 4 §

(Kuten HE)

13 c § (Uusi)

---

Sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut kotipalvelut ja terveydenhuoltolain 25 §:ssä tarkoitetut kotisairaanhoidon tehtävät voidaan kokeilussa järjestää osittain tai kokonaan yhdistettyinä kotihoidoksi. Kotihoidon toimeenpanosta huolehtiminen voidaan toteuttaa myös siten, että kunnan kotipalvelujen tehtäviä annetaan asianomaisen kansanterveystyöstä huolehtivan kuntayhtymän toimielimelle, tai siten, että kansanterveystyön kuntayhtymälle kuuluvia kotisairaanhoidon tehtäviä siirretään asianomaisten kuntien sosiaalihuollosta vastaaville toimielimille.

15 §

(Kuten HE)

42 § (Uusi)

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto voivat tarkastaa kunnan ja kuntayhtymän tässä laissa ja terveydenhuoltolaissa tarkoitetun toiminnan sekä toiminnan järjestämisessä käytettävät toimintayksiköt ja toimitilat silloin, kun tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi lisäksi perustellusta syystä määrätä aluehallintoviraston tekemään tarkastuksen. Tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta.

---

43 § (Uusi)

Jos kansanterveystyön järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muita epäkohtia taikka toiminta on muutoin tämän lain tai terveydenhuoltolain vastaista, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto tai aluehallintovirasto voi antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Määräystä annettaessa on asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava. Jos potilasturvallisuus sitä edellyttää, toiminta voidaan määrätä välittömästi keskeytettäväksi taikka toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kieltää välittömästi.

---

44 § (Uusi)

Jos kansanterveystyön ohjauksen ja valvonnan yhteydessä todetaan, että kunta tai kuntayhtymä on tämän lain tai terveydenhuoltolain mukaista toimintaa järjestäessään tai toteuttaessaan menetellyt virheellisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, voi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto antaa kunnalle tai kuntayhtymälle tai virheellisestä toiminnasta vastuussa olevalle viran- tai toimenhaltijalle huomautuksen vastaisen varalle.

---

Kunta ja kuntayhtymä on velvollinen antamaan tämän lain ja terveydenhuoltolain mukaisesta toiminnastaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ja aluehallintovirastolle ohjaus- ja valvontatehtävän toteuttamiseksi tarpeelliseksi katsottavia tietoja ja selvityksiä. (Uusi)

47 ja 48 §

(Kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

3.

Laki

erikoissairaanhoitolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 2 §, 9 §:n 1 momentti, 3 luku, 14, 15 §:n 2 momentti, 30 a, 31, 31 a, 33, 33 a, 34, 35, 35 a ja 36 §, 8 luku, 42, 43, 43 a §, 44, 44 a, 45—47, 47 a, 47 b, 48 ja 49 §, 12 luku sekä 56 a ja 59 §,

sellaisina kuin niistä ovat 3 luku siihen tehtyine muutoksineen , 15 §:n 2 momentti  ja 43 b § laissa 294/2006, 30 a § laissa 419/2007, 31, 31 a ja 43 a § laissa 856/2004, 33 § laissa 652/2000, 33 a § laissa 432/2003, 35 § osaksi laissa 241/1999, 35 a § laissa 126/1995, 42 § laeissa 1487/1992 ja 419/2007, 43 § laissa 1487/1992, 44 a § laeissa 908/1992 ja 302/1995, 47 § laeissa 1115/1999 ja 1227/2004, 47 a § laeissa 1115/1999 ja 784/2009, 47 b § laeissa 1115/1999, 1227/2004 ja 1548/2009, 56 a § laissa 279/2002 ja 59 § laissa 856/2004,

muutetaan 1, 3 §:n 1 momentti, 4, 13 §, 16 §:n 1 momentti, 18 §:n 3 momentti, 21 §:n 3 momentti, 28 §:n 1—3 momentti, 30 §, 51 §:n 1 momentti, 52 §:n 1 momentti, 53 §:n 1 momentti ja 58 §,

sellaisina kuin niistä ovat 1 § osaksi laeissa 606/1991 ja 1049/1993, 3 §:n 1 momentti laissa 1127/1998, 4 § laissa 1714/2009, 28 §:n 1—3 momentti laissa 748/1992 ja 30 § osaksi laissa 294/2006, 51 §:n 1 momentti, 52 §:n 1 momentti ja 53 §:n 1 momentti laissa 1548/2009 ja 58 § laissa 1062/1989, seuraavasti:

1, 3, 4, 13, 16, 18, 21, 28 ja 30 §

(Kuten HE)

51 § (Uusi)

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto voivat tarkastaa sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tässä laissa tai terveydenhuoltolaissa tarkoitetun toiminnan sekä toiminnan järjestämisessä käytettävät toimintayksiköt ja toimitilat silloin, kun tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi lisäksi perustellusta syystä määrätä aluehallintoviraston tekemään tarkastuksen. Tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta.

---

52 § (Uusi)

Jos erikoissairaanhoidon järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muita epäkohtia taikka toiminta on muutoin tämän lain tai terveydenhuoltolain vastaista, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto tai aluehallintovirasto voi antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Määräystä annettaessa on asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava. Jos potilasturvallisuus sitä edellyttää, toiminta voidaan määrätä välittömästi keskeytettäväksi taikka toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kieltää välittömästi.

---

53 § (Uusi)

Jos erikoissairaanhoidon ohjauksen ja valvonnan yhteydessä todetaan, että sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on tämän lain tai terveydenhuoltolain mukaista toimintaa järjestäessään tai toteuttaessaan menetellyt virheellisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, voi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto antaa kuntayhtymälle tai virheellisestä toiminnasta vastuussa olevalle viran- tai toimenhaltijalle huomautuksen vastaisen varalle.

---

58 § (Uusi)

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on velvollinen antamaan valtion ja kunnan asianomaisille viranomaisille tämän lain ja terveydenhuoltolain mukaisesta toiminnastaan kyseisten viranomaisten tehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi tarpeellisiksi katsottavia tietoja ja selvityksiä.

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

4.

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 5 §:n 1, 5—7 kohdat, 8 § (poist.), 9 §:n 2 momentti, 12 §:n 1 momentti, 13 a §:n 2 momentti ja 13 b §,

sellaisena kuin niistä ovat 5 §:n 1 kohta laissa 434/2010 , 9 §:n 2 momentti laissa 858/2004, 12 §:n 1 momentti laissa 1311/2003 sekä 13 a §:n 2 momentti ja 13 b § laissa 1363/2004 ja

lisätään 5 §:ään uusi 1 a kohta seuraavasti

5 §

Maksuttomat terveyspalvelut

Terveydenhuollon palveluista ovat maksuttomia:

1) terveydenhuoltolain (   /  ) 13—17 §:n, 19 §:n 1 kohdan sekä 20, 24, 27 ja 29 §:n perusteella järjestetyt perusterveydenhuollon palvelut sekä hoitoon kuuluvat aineet ja pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarkoitetut hoitotarvikkeet; maksuja saa kuitenkin periä

a) 18 vuotta täyttäneille annetuista avosairaanhoidon ja suun terveydenhuollon palveluista,

b) laitoshoidosta ja laitoshoitona annetusta kuntoutuksesta,

c) yksilökohtaisesta fysioterapiasta,

d) terveydenhuollon ammattihenkilön antamista todistuksista ja lausunnoista silloin kun ne eivät liity potilaan hoitoon, sekä

e) yksityislääkärin lähetteellä tehtävistä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista;

1 a) terveydenhuoltolain 39 ja 40 §:n perusteella järjestetty ensihoito, lukuun ottamatta ensihoitoon liittyvää sairaankuljetusta; (uusi)

---

5) alle 18-vuotiaalle henkilölle annettava hoito ja ylläpito siltä osin kuin hoitopäiviä kalenterivuodessa on kertynyt yli seitsemän sekä sarjassa annettava lääkinnällinen kuntoutus ja hyposensibilisaatio-, puhe- ja äänihäiriö-, säde- ja sytostaattihoito sekä muu vastaava hoito samoin kuin jatkuva dialyysihoito (poist.); (uusi)

(6 kohta kuten HE)

7) terveydenhuoltolain 29 §:ssä tarkoitetun lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet sekä niiden sovitus, tarpeellinen uusiminen ja huolto paitsi silloin, kun apuvälineen tarve aiheutuu tapaturmavakuutuslain (608/1948), maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981), sotilasvammalain (404/1948), liikennevakuutuslain (279/1959), potilasvahinkolain (585/1986) tai näitä vastaavan aikaisemman lain mukaan korvattavasta vahingosta tai ammattitaudista; sekä

---

8 §

Työterveyshuollon maksut

Terveyskeskuksen tuottamista terveydenhuoltolain 18 §:n 1 momentissa ja 19 §:n 2 kohdassa tarkoitetuista työterveyshuoltopalveluista tai terveyskeskuksen työnantajalle järjestämistä 18 §:n 3 momentissa tarkoitetuista sairaanhoito- ja muista terveydenhuoltopalveluista työnantaja on velvollinen suorittamaan terveyskeskukselle valtioneuvoston asetuksella säädettävien perusteiden mukaan määräytyvät maksut ja korvaukset terveydenhuollon eri toimenpiteistä ja toiminnoista.

Terveyskeskuksen järjestämästä terveydenhuoltolain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetusta työterveyshuollosta yrittäjä tai muu omaa työtään tekevä on velvollinen suorittamaan terveyskeskukselle valtioneuvoston asetuksella säädettävien perusteiden mukaan määräytyvät maksut ja korvaukset terveydenhuollon eri toimenpiteistä ja toiminnoista.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen maksujen ja korvausten perusteet on valtioneuvoston asetuksella määrättävä sellaisiksi, että maksut ja korvaukset peittävät kunnalle keskimäärin aiheutuvat todelliset kustannukset. (Uusi)

9, 12, 13 a ja 13 b§

(Kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

Valiokunnan uudet lakiehdotukset

5.

Laki

vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain 24 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain (133/2010) 24 §:n 6 kohta seuraavasti:

24 §

Oikeus tietojen luovuttamiseen

Kansaneläkelaitoksella on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa:

---

6) apuvälineitä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) tai terveydenhuoltolain ( / ) mukaan järjestävälle kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon viranomaiselle pyynnöstä tiedot Kansaneläkelaitoksen etätulkkausta varten järjestämistä välineistä ja laitteista;

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

6.

Laki

ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetun lain (410/2009) 1 § seuraavasti:

1 §

Soveltamisala

Tätä  lakia   sovelletaan  terveydenhuoltolain (  /  ) 21 §:n 2 momentissa luetelluissa laeissa tarkoitettujen yksilön ja hänen elinympäristönsä terveydensuojelua koskevien tehtävien (ympäristöterveydenhuolto) järjestämiseen kunnassa tai kuntien välisenä yhteistoimintana.

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

7.

Laki

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain (669/2008) 2 §:n 1 momentin 1 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1263/2010, seuraavasti:

2 §

Tehtävät

Viraston tehtävänä on huolehtia:

1) terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994), kansanterveyslaissa (66/1972), työterveyshuoltolaissa (1383/2001), erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989), terveydenhuoltolaissa ( / ), mielenterveyslaissa (1116/1990), yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990), tartuntatautilaissa (583/1986), sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetussa laissa (159/2007), sähköisestä lääkemääräyksestä annetussa laissa (61/2007), sosiaalihuoltolaissa (710/1982), yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa laissa (603/1996), kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977), terveydensuojelulaissa (763/1994), alkoholilaissa (1143/1994), tupakkalaissa (693/1976), geenitekniikkalaissa (377/1995) ja terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetussa laissa (1505/1994) sille säädetystä lupahallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta;

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

8.

Laki

Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) 18 §:n 1 momentin 3 kohta sekä

muutetaan 18 §:n 1 momentin 2 kohta seuraavasti:

18 §

Kuntoutusraha lakisääteisen kuntoutuksen ajalta

Kuntoutusrahaan on oikeus, jos kuntoutus on tarpeellista kuntoutujan työelämässä pysymiseksi, työelämään palaamiseksi tai työelämään pääsemiseksi ja kuntoutusta annetaan seuraavan lain tai lainkohdan perusteella:

---

2) terveydenhuoltolain ( / ) 29 §;

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

9.

Laki

sairausvakuutuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sairausvakuutuslain (1224/2004) 4 luvun 1 §:n 3 momentti ja 6 §:n 1 momentti, 13 luvun 8 § ja 15 luvun 16 a §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä on 4 luvun 1 §:n 3 momentti laissa 912/2007 ja 15 luvun 16 a §:n 1 momentti laissa 1203/2007, seuraavasti:

4 luku

Matkakustannusten korvaaminen

1 §

Vakuutetun tekemä matka

---

Ulkomailla ja  ulkomaille tehdyn matkan aiheuttamia kustannuksia ei korvata tämän lain perusteella. Jos vakuutettu on joutunut hoidon tarpeeseen vastavuoroisesta sairaan- ja terveydenhoidosta rajaseudulla annetun lain (307/1961) 1 §:ssä  tarkoitetulla  rajaseudulla tai vakuutetulle kansanterveyslain (66/1972), erikoissairaanhoitolain (1062/1989) tai terveydenhuoltolain (  /  ) mukaan järjestettäväksi tarkoitettu hoito on annettu mainitussa laissa tarkoitetulla rajaseudulla asuvalle, vakuutetulla on oikeus saada korvausta matkakustannuksista siten kuin tässä laissa säädetään.

6 §

Sairaankuljetus

Vakuutetulle  korvataan terveydenhuoltolain 39 ja 40 §:ssä tarkoitetusta ensihoitopalvelusta aiheutuneet kustannukset. Jos kohteessa annetun ensihoidon ansiosta vakuutetun tila on korjaantunut niin, että kuljetusta jatkohoitopaikkaan ei tarvita, sairaankuljetusajoneuvon kohteessa käynnistä aiheutuneet kustannukset korvataan vakuutetulle aiheutuneena kustannuksena.

---

13 luku

Työterveyshuoltoa koskevat korvaukset

8 §

Kunnan oikeus korvaukseen työterveyshuollosta

Terveyskeskusta ylläpitävällä kunnalla on oikeus saada Kansaneläkelaitokselta korvausta työterveyshuoltopalvelujen kustannuksista, jos palvelut on annettu yrittäjälle tai muulle omaa työtään tekevälle terveydenhuoltolain 18 §:n 2 momentin mukaisesti. Korvausta suoritetaan enintään se määrä, jonka Kansaneläkelaitos olisi velvollinen suorittamaan vastaavana korvauksena edellä tarkoitetulle yrittäjälle tai muulle omaa työtään tekevälle.

15 luku

Toimeenpanoa koskevat säännökset

16 a §

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä sosiaaliturva- ja sairaanhoitosopimusten nojalla annettavien sairaus- ja äitiysetuuksien kustannusten korvaaminen

Kansaneläkelaitos korvaa sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään julkisia terveyspalveluja antavalle yksikölle valtion varoista kustannukset, jotka ovat aiheutuneet 16 §:ssä tarkoitetun asetuksen tai Suomea sitovan kansainvälisen sosiaaliturva- tai sairaanhoitosopimuksen perusteella muualla kuin Suomessa vakuutetulle henkilölle annetuista sairaus- tai äitiysetuuksista. Edellä tarkoitetuista kustannuksista korvataan enintään palvelun järjestämisestä aiheutuneiden kustannusten määrä vähennettynä palvelun käyttäjältä perityllä asiakasmaksulla. Hoitopalvelun järjestämisestä aiheutuvilla kustannuksilla tarkoitetaan maksua, jonka kuntayhtymän ulkopuolinen kunta terveydenhuoltolain 58 §:n nojalla maksaisi kuntayhtymälle asukkaansa hoitokustannuksista, jos hoito tulisi kunnan maksettavaksi. Jos palvelun käyttäjä saa hoitoa kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämässä terveyskeskuksessa, sairaalassa tai muussa terveydenhuollon toimintayksikössä, tarkoitetaan palvelun järjestämisestä aiheutuvilla kustannuksilla maksua, joka terveydenhuoltolain 58 §:n nojalla perittäisiin toisesta kunnasta olevan potilaan kotikunnalta. Valtion varoista Kansaneläkelaitos korvaa myös vieraalle valtiolle suoritettavat sairaus- tai äitiysetuuksien kustannusten korvaukset. Vieraan valtion suorittamat kustannusten korvaukset tilitetään valtiolle.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

10.

Laki

potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 ja 4 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 3 §:n 1 ja 4 momentti sekä 4 §, sellaisina kuin ne ovat 3 §:n 1 momentti laissa 653/2000, 4 momentti laissa 429/2003 ja 4 § laeissa 653/2000 ja 857/2004 seuraavasti:

3 §

Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun

Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Suomessa tilapäisesti oleskelevien henkilöiden oikeudesta hoitoon on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai valtioiden välillä vastavuoroisesti sovitaan. Kunnan ja valtion velvollisuudesta järjestää terveydenhuollon palveluja on lisäksi voimassa, mitä kansanterveyslaissa, erikoissairaanhoitolaissa, terveydenhuoltolaissa ( / ), tartuntatautilaissa (583/1986), mielenterveyslaissa (1116/1990), rikosseuraamuslaitoksesta annetussa laissa (  /   ) sekä terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa säädetään

---

Potilaan oikeudesta käyttää suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuulluksi ja saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä hänen oikeudestaan tulkkaukseen näitä kieliä viranomaisissa käytettäessä säädetään kielilain (423/2003) 10, 18 ja 20 §:ssä. Kuntien ja kuntayhtymien velvollisuudesta järjestää terveyden- ja sairaanhoitopalveluja suomen ja ruotsin kielellä säädetään terveydenhuoltolain 6 §:ssä.

4 §

Pääsy hoitoon

Potilaalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta. Jos ilmoitettu ajankohta muuttuu, on uusi ajankohta ja muutoksen syy ilmoitettava potilaalle välittömästi. Hoitoon pääsystä ja hoidon järjestämisestä kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon yksiköissä säädetään erikseen terveydenhuoltolaissa.

Kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle henkilölle annettavasta avusta ja hoitoon ottamisesta on voimassa, mitä niistä terveydenhuoltolain 50 §:ssä ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:ssä säädetään.

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

11.

Laki

liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) 7 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1361/2004, seuraavasti:

7 §

Työ- tai toimintakykyyn liittyvät kuntoutus

Kuntoutuksena korvataan, siltä osin kuin sitä ei ole sairaanhoitona säädetty terveydenhuoltolain (  /  ) mukaan terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin tehtäväksi, vakuutusyhtiön maksusitoumuksella valitsemassa kuntoutuspaikassa annetuista kuntoutujan työ- tai toimintakyvyn tai sosiaalisen toimintakyvyn ja suoriutumisen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittavista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

12.

Laki

tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) 7 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1359/2004, seuraavasti:

7 §

Työ- tai toimintakykyyn liittyvä kuntoutus

Kuntoutuksena korvataan siltä osin kuin sitä ei ole sairaanhoitona säädetty terveydenhuoltolain (  /  ) mukaan terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin tehtäväksi, vakuutuslaitoksen maksusitoumuksella valitsemassa kuntoutuspaikassa annetuista kuntoutujan työ- tai toimintakyvyn tai sosiaalisen toimintakyvyn ja suoriutumisen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittavista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

13.

Laki

mielenterveyslain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan  mielenterveyslain (1116/1990) 3 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 1066/2009, seuraavasti:

3 §

Mielenterveyspalvelujen järjestäminen

Kunnan tulee huolehtia alueellaan tässä laissa tarkoitettujen mielenterveyspalvelujen järjestämisestä osana kansanterveystyötä siten kuin terveydenhuoltolaissa (  /  ) säädetään ja osana sosiaalihuoltoa siten kuin sosiaalihuoltolaissa (710/1982) säädetään.

Erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) tarkoitetun sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tulee huolehtia erikoissairaanhoitona annettavista mielenterveyspalveluista alueellaan siten kuin terveydenhuoltolaissa ja tässä laissa säädetään.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

14.

Laki

rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain (1184/1988) 7 § 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1040/1997, seuraavasti:

7 §

Korvausten perusteet

Kunnalle korvataan terveyskeskuksessa järjestetystä kuntoutuksesta aiheutuvat kustannukset noudattaen, mitä terveydenhuoltolain ( / ) 58 §:ssä säädetään. Kunnan terveyskeskukselle suoritettavaa korvausta laskettaessa palvelujen käyttäjiltä perittäviä asiakasmaksuja ei kuitenkaan lueta korvauksesta vähennettäviksi toimintatuloiksi.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

15.

Laki

lääkelain 65 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan lääkelain (395/1987) 65 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 700/2002, seuraavasti:

65 §

---

Lisäksi sairaala-apteekista ja lääkekeskuksesta voidaan luovuttaa vastikkeetta terveydenhuoltolain ( / ) 13 §:ssä tarkoitettuun kansanterveydelliseen valistustyöhön ja raskauden ehkäisyneuvontaan ja 26 §:ssä tarkoitettuun valistus- ja ehkäisytoimintaan käytettäviä lääkkeitä. Samoin voidaan luovuttaa vastikkeetta tartuntatautilain (583/1986) 25 §:ssä tarkoitettuja rokotteita sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 5 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja lääkkeitä.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

16.

Laki

tartuntatautilain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tartuntatautilain (583/1986) 7 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 935/2003, seuraavasti:

7 §

Kunnan velvollisuutena on järjestää alueellaan tässä laissa tarkoitettu tartuntatautien vastustamistyö osana kansanterveystyötä siten kuin kansanterveyslaissa (66/1972), terveydenhuoltolaissa (   /   ) ja tässä laissa säädetään.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

17.

Laki

sosiaalihuoltolain 12 c §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 12 c §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1428/2004, seuraavasti:

12 c §

---

Tämän lain 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut kotipalvelut ja terveydenhuoltolain (  /  ) 25 §:ään sisältyvät kotisairaanhoidon tehtävät voidaan kokeilussa järjestää osittain tai kokonaan yhdistettyinä kotihoidoksi. Kotihoidon toimeenpanosta huolehtiminen voidaan toteuttaa myös siten, että kunnan kotipalvelujen tehtäviä annetaan asianomaisen kansanterveystyöstä huolehtivan kuntayhtymän toimielimelle, tai siten, että kansanterveystyön kuntayhtymälle kuuluvia kotisairaanhoidon tehtäviä siirretään asianomaisten kuntien sosiaalihuollosta vastaaville toimielimille.

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

18.

Laki

työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain 3 b §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain (159/1978) 3 b §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1270/2009, seuraavasti:

3 b §

---

Jos yksityinen terveyspalvelujen tuottaja on oikeutettu saamaan antamastaan työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksesta korvausta terveydenhuoltolain (  /  ) perusteella, sille ei makseta korvausta tämän lain perusteella.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

19.

Laki

liikennevakuutuslain 6 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan  liikennevakuutuslain (279/1959) 6 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1360/2004, seuraavasti:

6 a §

Vahingoittuneella on oikeus saada korvaus vamman tai sairauden johdosta tarpeellisesta sairaanhoidosta, jota annetaan tarpeettomia kustannuksia välttäen kansanterveyslain (66/1972), erikoissairaanhoitolain (1062/1989) ja terveydenhuoltolain (  /  ) perusteella julkisena terveydenhuoltona, yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettuna palveluna tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana, jos vakuutusyhtiö on antanut maksusitoumuksen hoidon korvaamisesta siten kuin jäljempänä säädetään.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

20.

Laki

tapaturmavakuutuslain 15 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan  tapaturmavakuutuslain (608/1948) 15 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1358/2004, seuraavasti:

15 §

Vahingoittuneella on oikeus saada korvaus vamman tai sairauden johdosta tarpeellisesta sairaanhoidosta, jota annetaan tarpeettomia kustannuksia välttäen kansanterveyslain (66/1972), erikoissairaanhoitolain (1062/1989) tai terveydenhuoltolain (  /  ) perusteella julkisena terveydenhuoltona, yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettuna palveluna tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana, jos vakuutuslaitos on antanut maksusitoumuksen hoidon korvaamisesta siten kuin jäljempänä säädetään.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

21.

Laki

sotilasvammalain 6 ja 6 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sotilasvammalain (404/1948) 6 §:n 4 momentti ja 6 a §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 6 §:n 4 momentti laissa 578/2007 ja 6 a §:n 2 momentti laissa 776/1998, seuraavasti:

6 §

---

Vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 20 prosenttia, korvataan sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisista kotipalveluista ja 4 kohdan mukaisista asumispalveluista, omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) mukaisesta omaishoidon tuesta sekä terveydenhuoltolain (   /  ) 24 §:n mukaisista sairaanhoidon palveluista aiheutuneet kustannukset. Palvelu- tai tukiasunnosta perittävää vuokraa tai vastaavaa maksua ei kuitenkaan korvata. Kotipalvelujen, asumispalvelujen ja omaishoidon tuen korvaamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

---

6 a §

---

Sairaanhoitolaitoksen antama ja terveyskeskuksen antama tai järjestämä hoito ja kuntoutus korvataan kunnalle tai kuntayhtymälle terveydenhuoltolain 58 §:n mukaisesti. Mainittuja korvauksia laskettaessa vähennettäviin toimintatuloihin ei kuitenkaan lueta palvelujen käyttäjiltä perittäviä asiakasmaksuja. Korvaus sosiaalipalveluista lasketaan samoin kuin terveyskeskuksen  antamasta  ja  järjestämästä hoidosta asianomaisen toiminnon kustannusten ja suoritteiden mukaan.

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

22.

Laki

kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 2 §:n 1 momentin 12 kohta ja 59 §:n 2 momentin 9 kohta seuraavasti:

2 §

Poikkeukset soveltamisalasta

Tämän lain perusteella ei myönnetä valtionosuutta käyttökustannuksiin, jotka aiheutuvat:

---

12) terveydenhuollon opetuksen ja tutkimuksen järjestämisestä siltä osin kuin siitä maksetaan terveydenhuoltolain (   /  ) 59—61 §:n perusteella valtion korvausta.

---

59 §

Kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon otettavat käyttökustannukset

---

Kustannustenjaon tarkistuksessa ei oteta huomioon kuitenkaan käyttökustannuksia, jotka aiheutuvat:

---

9) terveydenhuollon opetuksen ja tutkimuksen järjestämisestä siltä osin kuin tästä maksetaan valtion korvausta terveydenhuoltolain 59—61 §:n perusteella.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

23.

Laki

valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain (176/1987) 3 §:n 1 momentin 7 kohta seuraavasti:

3 §

Tässä laissa tarkoitettuun terveydenhuoltoon kuuluu:

---

7) virkamiehen tai työntekijän taikka tämän aviopuolison huollettavana olevan naimattoman lapsen hampaiden tutkimus ja hoito siinä laajuudessa kuin vastaava hammashuolto Suomessa on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) perusteella maksutonta;

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

24.

Laki

yliopistolain 46 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan yliopistolain (558/2009) 46 §:n 2 momentin 3 kohta seuraavasti:

46 §

Ylioppilaskunta

---

Ylioppilaskunnan erityisenä tehtävänä on:

---

3) osallistua tarvittaessa terveydenhuoltolain (   /   ) 17 §:ssä ja sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 11—14 §:ssä säädettyjen opiskelijan perusterveydenhuoltoa koskevien tehtävien toteuttamiseen.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

25.

Laki

opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain 5 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan    opiskelijavalintarekisteristä       ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain (1058/1998) 5 §:n 1 momentin 4 kohta, sellaisena kuin se on laissa 560/2009, seuraavasti:

5 §

Tietojen luovuttaminen

Opiskelijavalintarekisteristä saa luovuttaa 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja salassapitosäännösten estämättä siinä määrin kuin vastaanottajan tehtävien hoitamiseksi on tarpeen:

---

4) terveydenhuoltolain (  /  ) mukaista opiskeluterveydenhuoltoa järjestävälle kunnalle ja muulle mainitun lain mukaisen opiskeluterveydenhuollon järjestäjälle tämän tehtävän hoitamista varten;

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

26.

Laki

ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 37 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 37 a §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 479/2003, seuraavasti:

37 a §

Opiskelijahuolto

---

Opiskelijaterveydenhuollosta säädetään terveydenhuoltolaissa (  /   )  ja  opiskelijoiden sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien poistamiseksi tarvittavista palveluista lastensuojelulaissa (417/2007).

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

27.

Laki

perusopetuslain 31 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan perusopetuslain (628/1998) 31 a §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 642/2010, seuraavasti:

31 a §

Oppilashuolto

---

Oppilashuoltoon sisältyvät opetuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut, jotka ovat terveydenhuoltolaissa ( / ) tarkoitettu kouluterveydenhuolto sekä lastensuojelulaissa (417/2007) tarkoitettu koulunkäynnin tukeminen.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

28.

Laki

asevelvollisuuslain 24 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan asevelvollisuuslain (1438/2007) 24 §:n 1 momentti seuraavasti:

24 §

Kustannusten korvaaminen

Kunnan järjestämän terveystarkastuksen ja kunnan kutsuntaan järjestämien lääkärien kustannusten korvaamisesta säädetään terveydenhuoltolain (   /   ) 72 §:ssä. Kustannukset tilojen järjestämisestä kutsuntaa varten korvataan siten kuin aluetoimisto ja kunta erikseen sopivat.

---

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Inkeri Kerola /kesk
vpj. Sirpa Asko-Seljavaara /kok
jäs. Maria Guzenina-Richardson /sd
Arja Karhuvaara /kok
Anneli Kiljunen /sd
Marjaana Koskinen /sd
Håkan Nordman /r
Markku Pakkanen /kesk (osittain)
Päivi Räsänen /kd
Paula Sihto /kesk
Seppo Särkiniemi /kesk
Satu Taiveaho /sd
Lenita Toivakka /kok
Erkki Virtanen /vas

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Harri Sintonen

Perustelut

Hallituksen esityksen tavoitteet ovat tärkeitä, mutta toteutus ontuu. Lakiuudistus jää puutteelliseksi, koska uudistuksessa ei puututa palvelurakenteisiin, järjestämisvastuisiin eikä terveydenhuollon rahoitukseen. Terveydenhuoltolakiuudistuksen piti myös koota yhteen perusterveydenhuoltolaki ja erikoissairaanhoitolaki ja näin selkeyttää terveydenhuollon lainsäädäntöä. Koska terveydenhuollon järjestämisrakenteista ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen, jäävät uuden lain lisäksi voimaan erikoissairaanhoitolaki ja kansanterveyslaki järjestämissäännöksineen.

Pelkkä sisällöllisten asioiden täsmentäminen ei riitä ratkaisemaan niitä haasteita, joita suomalaisella terveydenhuoltojärjestelmällä on edessään. Jos palvelujen tuottamistavat ja toimintatavat yleisellä tasolla pysyvät ennallaan, jäävät vaikutukset vaatimattomiksi. Pelkästään toimintoja kehittämällä ei pystytä ratkaisemaan terveydenhuollon rahoituksen riittävyyttä. Myös potilaan hoidosta kokonaisvastuun kantavan tahon määrittäminen tarvitsisi kipeästi selkeyttämistä. Koko lakiuudistus jää siksi hyvin nimelliseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaki olisikin tullut valmistella yhdessä terveydenhuoltolain kanssa ja tuoda molemmat lait eduskuntakäsittelyyn samaan aikaan.

Terveyserojen kaventamiseen ei tehokkaita työkaluja

Sosioekonomiset terveyserot eivät ole Suomessa kaventuneet, vaan päinvastoin kasvaneet. Myös OECD on Suomen terveydenhuoltoa koskevissa arvioinneissaan kiinnittänyt huomiota terveyserojen suuruuteen ja pitänyt niiden kaventamista välttämättömänä. Sosioekonomisten terveyserojen kaventamisen tavoite on läsnä hallituksen esityksessä, mutta siihen liittyvät keinot nähdään kapeasti terveyden edistämisenä, neuvontana, terveyskasvatuksena ja terveyspalveluina. Tavoitteiden toteutuminen käytännön palveluissa jää avoimeksi erityisesti työelämän ulkopuolella olevien kohdalla.

Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen edellyttää myös huomattavasti laajempia sosiaalipoliittisia ja yhteiskuntapoliittisia toimia kuin mitä terveydenhuoltolakiesityksessä on todettu. Se edellyttää köyhyyden vähentämistä, ihmisten toimeentulon parantamista sekä koulutukseen ja asumiseen liittyviä ratkaisuja.

Riittävä rahoitus lain toimeenpanoon puuttuu

Hallitus on varannut uudistukselle korotettua valtionosuutta uudistuksen toimeenpanoon vain vuodelle 2011, jolloin kustannusvaikutusten arvioidaan olevan 10 miljoonaa euroa (netto). Arvio perustuu oletukseen lain myönteisten vaikutusten nopeasta toteutumisesta. Muutosten toimeenpano ja realisoituminen kestää kuitenkin vuosia, joten taloudellisia vaikutuksia tulee täsmentää ja arvioida pitkällä aikajänteellä. Esityksen toimeenpanon kustannukset tulee ottaa huomioon myöhemmissä valtion kehysratkaisuissa. Laissa on monia hyviä ja kannatettavia tavoitteita, kuten velvoite kunnille ja sairaanhoitopiireille järjestää yhdenvertaisen saatavuuden mukaisesti terveyspalveluita koko maassa. Toisaalta jos resurssit olisi turvattu, useimmat ehdotuksen hyvistä kirjauksista voitaisiin täyttää nykylainsäädännönkin puitteissa.

Terveydenhuollon rahoitusjärjestelmää tulee myös yksinkertaistaa. Tavoitteena tulee olla yksikanavainen valtion ja kuntien rahoittama terveydenhuolto. Julkisten terveyspalveluiden tulee olla laadukkaita ja kaikkien saatavilla. Julkisia terveydenhuollon palveluita on pitkällä aikavälillä vahvistettava niin, että yksityisten palveluiden tarve vähenee. Palveluiden jakautuminen hyväosaisten yksityisiin ja heikompiosaisten julkisiin palveluihin on estettävä.

Valinnanvapauden lisääminen tuo mukanaan myös ongelmia

Lakiesitykseen sisältyvä potilaiden valinnanvapauden lisääminen on sinänsä kannatettava tavoite, mutta asettanee etenkin laajentuessaan lisähaasteita kunnissa palvelujen suunnittelulle ja ennakoinnille sekä henkilöresurssien kouluttamiselle, sijoittumiselle ja kustannustehokkaalle käytölle. Esimerkiksi kesämökkikunnille ja toisaalta keskuskunnille (mm. työssäkäynnin vuoksi) voi valinnanvapauden lisääntyminen aiheuttaa kasvavaa painetta palveluiden järjestämiseen.

Lisäksi osalla potilaista saattaa olla vaikeuksia hankkia ja analysoida tietoja valintansa taustaksi, joten he tarvitsevat ammattilaisten ja vertaisryhmien tukea. Yksittäisen potilaan kohdalla epätasa-arvoa voi myös aiheuttaa se, että hänen on vastattava matkakustannuksista itse silloin, kun valitsee hoitoyksikön pidemmän välimatkan päästä. Johtuen erilaisista taloudellisista lähtökohdista ei kaikilla siten olisi mahdollisuutta valita hoitopaikkaansa.

Lakiehdotuksen mukaan oikeus hoitopaikan valintaan on kerran vuodessa. Vuoden aikarajaa ei voida pitää kohtuullisena, mikäli esim. valitun hoitopaikan hoidon tai palvelun taso ei vastaa odotettua. Vuoden rajaus ei saisi olla ehdoton. Lakiesitys ei myöskään selvästi kuvaa tilannetta asiakkaan valinnanvapaudesta esimerkiksi siinä tapauksessa, kun henkilö siirtyy vuoden aikana omaishoitajaksi toiselle paikkakunnalle ja hoidettava kuolee tänä aikana. Omaishoitajan tulee voida palata asiakkaaksi takaisin omaan kuntaansa, kunhan hän ilmoittaa asiasta kolmen viikon kuluessa.

Kuntoutuksen vastuiden selkeyttäminen kesken

Kuntoutuksen kehittäminen on välttämätöntä ihmisten toimintakyvyn parantamiseksi ja myös työurien pidentämisen kannalta sekä niiden alku- että loppupäässä. Kuntoutuksen kokonaisuuden ja eri tahojen vastuiden selkiyttämiseen ei lakiuudistus kuitenkaan anna riittävää vastausta.  Kuntoutukseen pääsy, kuntoutustarpeen arviointi ja kuntoutuksen suunnitelmallinen eteneminen sisältävät merkittäviä ongelmia. Kuntoutuksen ulkopuolelle jäävien ihmisten joukko on suuri, ja erityisesti se koskee Kansaneläkelaitoksen kuntoutuksen ulkopuolelle jääviä eli yli 65-vuotiaita. Väestön ikääntyessä ja työurien pidentämisen ollessa tarpeen tulisi myös Kansaneläkelaitoksen järjestämän vaikeavammaisen lääkinnällisen kuntoutuksen ikäraja korottaa 68 vuoteen.

Mielenterveyspalveluiden hoitotakuuta tiukennettava

Lakiehdotuksessa esitetään täsmennettäväksi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa hoitoon pääsyn aikarajoja koskevaa sääntelyä siten, että hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä alle 23-vuotiaille kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu. Uutta on ikärajan täsmällinen määrittely. Uudistus on positiivinen, mutta mielestämme kolmen kuukauden aikarajan hoitoon pääsyssä mielenterveyspalveluiden osalta tulisi koskea kaikkia. Nykyinen kuuden kuukauden aikaraja on mielenterveysongelmista kärsivälle pitkä. Mielenterveysongelmat ovat nousseet merkittävimmäksi työkyvyttömyyseläköitymistä aiheuttavaksi syyksi. Myös ajatellen työurien pidentämistavoitetta ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrän vähentämistavoitteita on tärkeää tehostaa mielenterveyspalvelujen nopeaa saatavuutta. Esitämme lakiehdotuksen 53 §:n muuttamista siten, että mielenterveyspalveluiden kolmen kuukauden hoitotakuu koskee kaikkia ikäryhmiä.

Hoitoon pääsyä koskevat säännökset (47—58 §) eivät myöskään sisällä konkreettista velvoitetta, jonka perusteella esim. mielenterveysongelmista kärsivien hoitoon pääsyä voitaisiin seurata. Suomessa on 700 000 henkilöä, jotka käyttävät Kelan korvaamia reseptillä määrättyjä psyykenlääkkeitä. Heidän tarvitsemaansa muuhun tarpeelliseen hoitoon pääsyä on kuitenkin vaikea arvioida, koska valtaosalla ei ole hoitosuunnitelmia, joiden toteutumista voisi seurata. Osassa maata ei kyetä riittävästi seuraamaan mielenterveysongelmien esiintymistä, arviointia ja hoitoa. Ongelma korostuu perusterveydenhuollossa. Hoidon todellinen tarve ei näy kunnissa aikuisten hoidon tarpeen rekisteröintinä tai hoitojonoina.

Hoitosuositukset ja niiden toteutuminen

Terveydenhuoltolakiehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö laatii yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet. Laista ei ilmene täsmällisesti, missä muodossa yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet annetaan, mutta perusteluissa lausutaan, että kyse on ohjeluonteisista suosituksista, kuten nykyisinkin. Toisaalta yhtenäisen hoidon perusteet olisivat siis suosituksia, mutta toisaalta niitä velvoitettaisiin noudattamaan. Valtakunnalliset Käypä hoito -suositukset eivät nyt toteudu kaikkialla. Jatkossa on harkittava sitä, miten suositusten toimeenpanoa voidaan ohjata nykyistä tiukemmin.

Opiskelijat tasavertaiseen asemaan terveyspalveluissa

Opiskeluterveydenhuollon osalta lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten psykologipalvelut tulisi  saattaa  yhtä velvoittavalle tasolle kuin perusopetuslaissakin. Peruskouluissa palvelut ovat lakisääteisiä, mutta lukiot ja ammatilliset oppilaitokset ovat edelleen vailla sitovia säädöksiä. Myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden terveydenhuollossa on ongelmia. Nykyiset erilaiset käytännöt johtavat siihen, että tiede- ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa esimerkiksi mielenterveyspalveluiden saannissa.

Iäkkäiden ennaltaehkäisevät palvelut

Panostaminen ikääntyvien ihmisten toimintakyvyn ylläpitoon ja sairauksien ennalta ehkäisyyn on äärimmäisen tärkeää nyt, kun väestö ikääntyy vauhdilla. Tarvitaan konkreettisia toimia, jotta voidaan tukea ikäihmisten selviytymistä omassa elinympäristössään mahdollisimman pitkään. Mm. kunnan iäkkäiden asukkaiden terveystarkastuksilla ja hyvinvointia edistävillä kotikäynneillä voidaan vahvistaa henkilöiden hyvinvointia, mutta se on myös keino hillitä kustannusten kasvupainetta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näistä syistä lakiehdotuksen 20 §:n 3 momentin sanamuotoa kunnan velvoitteiden osalta on tiukennettava.

Lakiehdotuksen 23 §:ssä, jossa ehdotetaan säädettäväksi asetuksenantovaltuus koskien muun muassa opiskelija- ja kouluterveydenhuollon sisältöä sekä neuvolapalvelujen sisältöä, ei mainita mahdollisuutta säätää asetuksella opiskelu- ja työterveyshuollon ulkopuolelle jäävien nuorten ja työikäisten tai iäkkäiden terveysneuvonnan ja terveystarkastusten sisällöstä. Palvelujen yhdenmukaisen ja tasavertaisen toteutumisen varmistamiseksi koko maassa tulisi säätää asetuksenantovaltuutus koskemaan myös opiskelu- tai työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille tarkoitettuja terveysneuvontaa ja terveystarkastuksia sekä iäkkäiden neuvontapalveluita.

Kuntien itsehallinto ja terveydenhuollon järjestäminen

Lakiehdotuksen 34 §:ssä esitetään säädettäväksi terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta. Järjestämissuunnitelman laatiminen on pykälän 1 momentin perusteella samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvien kuntien velvollisuus. Pykälän 2 momentissa on säännökset suunnitelmassa sovittavista seikoista. Pykälän 3 momentin nojalla suunnitelma voidaan hyväksyä sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä määräenemmistöllä. Pykälä on ongelmallinen sekä kunnan itsehallinnon että perusterveydenhuollon näkökulmasta, sillä se jättää järjestämissuunnitelman oikeusvaikutukset avoimiksi ja pahimmillaan heikentää perusterveydenhuollon asemaa suhteessa erikoissairaanhoitoon. On seurattava, miten 34 §:n 3 momentti toteutuu ja puututtava mahdollisiin ongelmiin terveydenhuollon järjestämistä linjaavaa lakia säädettäessä.

Perusterveydenhuollon yksikön asiantuntemuksen laajentaminen tärkeää

Perusterveydenhuollon yksikössä lakiesityksen 35 §:n mukaan tulee olla moniammatillinen terveysalan asiantuntemus. Kun yksikön tehtävänä on antaa asiantuntemusta terveydenhuollon ja soveltuvin osin myös sosiaalitoimen yhteensovittamisesta, tulisi yksikössä olla myös sosiaalialan asiantuntemusta. Tästä syystä esitämme muutosta 35 §:n 1 momenttiin.

Ensihoidon toimivaltuudet kuntoon

Sairaankuljetushenkilöstölle ei lakiehdotuksessa turvata mahdollisuuksia päästä, tarvittaessa voimakeinojakin käyttäen, asuntoon tai vastaavaan paikkaan tilanteessa, jossa henkilön voidaan hätäkeskukseen tehdyn ilmoituksen perusteella olettaa olevan kiireellisen avun tarpeessa, mutta jossa pääsy hädässä olevan luo ei onnistu tavanomaisin keinoin (esim. siten, että henkilö itse, hänen omaisensa tai huoltomies avaa oven). Lainsäädäntöön ei sisälly myöskään säännöksiä sairaankuljetushenkilöstön oikeudesta saada virka-apua esimerkiksi poliisilta tai pelastusviranomaisilta. Siksi esimerkiksi terveydenhuoltolain 39 §:ään tulisi sisällyttää säännös ensihoitopalveluiden antajien oikeudesta päästä oletettavasti kiireellisen avun tarpeessa olevan henkilön asuntoon tai muuhun olinpaikkaan sekä saada  tarvittaessa  virka-apua  poliisilta, pelastusviranomaisilta, rajavartioviranomaisilta ja meripelastusviranomaisilta.

Ensihoitopalveluissa tulisi myös pyrkiä vahvempaan julkiseen järjestämisvastuuseen ja vahvistaa valtion normiohjausta ensihoidon suhteen. Ensihoidon ostopalvelun kilpailutus päätyy usein markkinaoikeuden ratkaistavaksi johtuen kunnallisten päättäjien rajallisesta kilpailutusosaamisesta.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että 2.—28. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisina,

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Vastalauseen muutosehdotukset) ja

että hyväksytään yksi lausuma (Vastalauseen lausumaehdotus).

Vastalauseen muutosehdotukset

1.

Terveydenhuoltolaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1—10 §

(Kuten StVM)

2 luku

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

11—19 §

(Kuten StVM)

20 §

Iäkkäiden neuvontapalvelut

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Kunnan tulee järjestää iäkkäille asukkailleen terveyttä edistäviä terveystarkastuksia ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä kunnassa erikseen sovitulla tavalla. Kunnan perusterveydenhuollon on järjestäessään iäkkäiden neuvontapalveluja ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä toimittava yhteistyössä sosiaalihuollon kanssa.

21 ja 22 §

(Kuten StVM)

23 §

Asetuksenantovaltuus

Valtioneuvoston  asetuksella  voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä asioista, jotka on sisällytettävä opiskeluterveydenhuoltoon, lasten ja nuorten ehkäisevään suun terveydenhuoltoon sekä terveysneuvontaan ja määräaikaisiin terveystarkastuksiin neuvolapalveluissa ja kouluterveydenhuollossa. Lisäksi voidaan antaa tarkempia säännöksiä kouluterveydenhuoltoon sisältyvistä erikoistutkimuksista sekä seulonnoista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin myös opiskeluterveydenhuoltoon oikeutetuista oppilaitosten opiskelijoista sekä opiskelu- tai työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille tarkoitetusta terveysneuvonnasta ja terveystarkastuksista sekä iäkkäiden neuvontapalveluista.

3 luku

Sairaanhoito

24 §

(Kuten StVM)

25 §

Kotisairaanhoito

Kunnan on järjestettävä alueensa asukkaiden kotisairaanhoito. Kotisairaanhoito on hoito- ja palvelusuunnitelman  mukaista tai tilapäistä potilaan asuinpaikassa, kotona tai siihen verrattavassa paikassa moniammatillisesti toteutettua terveyden ja sairaanhoidon palvelua. Kotisairaanhoidossa käytettävät hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet sisältyvät hoitoon. Kotisairaanhoito tulee suunnitella ja toteuttaa yhteistyössä tai osana kunnan kotihoitoa.

(2 mom. kuten StVM)

26—31 §

(Kuten StVM)

4 luku

Terveydenhuollon yhteistyö ja alueelliset palvelut

32—34 §

(Kuten StVM)

35 §

Perusterveydenhuollon yksikkö

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä on oltava perusterveydenhuollon yksikkö, jossa on moniammatillinen terveys- ja sosiaalialan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 §:n mukaisesti.

(2 mom. kuten StVM)

36—39 §

(Kuten StVM)

40 §

Ensihoitopalvelun sisältö

(1 ja 2 mom. kuten StVM)

Ensihoitohenkilöstöllä on oikeus päästä, tarvittaessa voimakeinoja käyttäen, asuntoon tai vastaavaan paikkaan tilanteessa, jossa henkilön voidaan hätäkeskukseen tehdyn ilmoituksen perusteella olettaa olevan kiireellisen avun tarpeessa, mutta jossa henkilön asuntoon pääseminen ei onnistu tavanomaisin keinoin. Poliisi, pelastusviranomaiset, rajavartioviranomaiset ja meripelastusviranomaiset antavat ensihoitohenkilöstölle virka-apua sen vastuulla olevien tehtävien suorittamiseksi. (Uusi)

41 §

(Kuten StVM)

5 luku

Erityisvastuualue

42—46 §

(Kuten StVM)

6 luku

Hoitoon pääsy

47—52 §

(Kuten StVM)

53 §

Hoitoon pääsy (poist.) mielenterveyspalveluissa

(Poist.) Hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön taikka perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavaan erikoissairaanhoidon toimintayksikköön. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on arviointi ja tarvittavat tutkimukset toteutettava kuuden viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön.

Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä (poist.) hoidon  edellyttämä  kiireellisyys huomioon ottaen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu, jolleivät lääketieteelliset, hoidolliset tai muut vastaavat seikat muuta edellytä.

54—58 §

(Kuten StVM)

7 luku

Opetus- ja tutkimustoiminnan järjestäminen

59—66 §

(Kuten StVM)

8 luku

Erinäisiä säännöksiä

67—78 §

(Kuten StVM)

9 luku

Voimaantulo

79 §

(Kuten StVM)

---

Vastalauseen lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus viipymättä valmistelee ja antaa eduskunnalle esityksen terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaiksi, joka määrittelee terveydenhuollon rakenteet ja rahoituksen niin, että ne lisäävät eri väestöryhmien tarvitsemien terveyspalveluiden käytön tasa-arvoa, kaventavat terveyseroja ja turvaavat koko maassa terveyspalveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, laadun ja potilasturvallisuuden sekä vahvistavat julkista terveydenhuoltoa.

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010

Anneli Kiljunen /sd
Maria Guzenina-Richardson /sd
Marjaana Koskinen /sd
Satu Taiveaho /sd
Erkki Virtanen /vas

Perustelut

Terveydenhuoltolain keskeisiä tavoitteita ovat potilaiden valinnanvapauden lisääminen ja perusterveydenhuollon vahvistaminen. Perusterveydenhuollon puutteet aiheuttavat kustannuspaineita erikoissairaanhoitoon. Sairauksien ennaltaehkäisyn, varhaisen toteamisen ja hoidon kannalta on tärkeää vahvistaa perusterveydenhuollon palveluja. Lakiesityksen tosiasialliset vaikutukset perusterveydenhuollon pulmiin jäävät kuitenkin epävarmoiksi. Lakiesityksessä velvoitetaan samaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvia kuntia laatimaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelma. Kuntien uusi yhteistyöelin  merkitsee  hallinnollisen työskentelyn ja  mahdollisesti  uusien     hallintorakenteiden lisääntymistä. Järjestämissuunnitelmaa koskevassa säännöksessä ei kuvata tarkemmin sairaanhoitopiirin  kuntayhtymään kuuluvien kuntien sopimisprosessia ja sopimuksen toimeenpanoa. Suunnitelma hyväksytään erikoissairaanhoitoa edustavan sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Uuden hallinnollisen järjestelmän vaikutus perusterveydenhuollon resurssien lisäämiseen jää epäselväksi. Perusterveydenhuollon asemaa vahvistaisi parhaiten siihen osoitettujen resurssien lisääminen sekä hoitotakuun vahvistaminen.

Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa sekä terveyspalvelujen käytössä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. Terveyspalvelujen saatavuus on helpointa niille väestöryhmille, joiden sairastavuus on entuudestaan vähäisempää. Työterveyshuolto, joka kattaa parhaiten erityisesti suurten ja keskikokoisten työnantajien vakituiset ja usein hyvin palkatut työntekijät, on potilaalle maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin.

Työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut tulee ulottaa kaikille väestöryhmille. Terveyskeskuksiin tulee saada aikuisneuvolapalveluja, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotivanhemmille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavan työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon piirissä. Erityisenä haasteena ovat ikäihmisten terveyttä edistävät neuvontapalvelut. Tätä koskevaa pykäläehdotusta on syytä tarkentaa.

Mielenterveyden häiriöt ovat suuri kansanterveysongelma, jonka torjuminen on terveyspolitiikan tärkeimpiä haasteita. Kansainvälisesti on arvioitu, että ihmisten psyykkiset häiriötilat ovat tulevaisuudessa suurempi ongelma yhteiskunnalle kuin massatyöttömyys ja köyhyys.

Joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveyden häiriöistä. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaanhoidossa on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lasten ja nuorten mielenterveystyössä tarvitaan riittävää panostusta sekä ongelmien korjaamiseen että ennaltaehkäisyyn. Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset tai vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan laitospaikkaa. He ovat myös syrjäytymiskehityksen riskialttein ryhmä. Sairaanhoitopiirien ylilääkäreiden suositus, että alle 23-vuotiaiden tulisi päästä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kolmen kuukauden kuluessa riippumatta asuinpaikastaan, ollaan toteuttamassa hallituksen esittämässä terveydenhuoltolaissa. Vastaava nopea hoitoon pääsy tulee toteuttaa kaikkien ikäryhmien kohdalla.

Kela korvasi vuonna 2008 alle 30-vuotiaille yli 400 000 sairauspäivää mielenterveyden häiriöiden takia. Masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on lyhyessä ajassa alle 30-vuotiailla naisilla lähes kaksinkertaistunut ja miehillä kasvanut 40 prosenttia. Kolme neljästä alle 30-vuotiaana eläköityneestä jäi eläkkeelle mielenterveyden häiriöiden takia. Samaan aikaan kun pohditaan työurien pidentämistä, kasvava osa nuorista jää hoidon puuttuessa mielenterveyden häiriön vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kehitys on sekä yksilön elämän inhimillinen tragedia että merkittävä kansantaloudellinen uhkatekijä. Työterveyslaitoksen laskelman mukaan pelkästään vuonna 2008 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden 16—34-vuotiaiden työpanoksen menetyksestä aiheutuu 6,6 miljardin euron tappio, kun vertailukohtana käytetään 65 ikävuoteen asti kestävää työuraa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa havaittiin, että itsemurhariski oli masennuksen vakavimmassa vaiheessa yli kaksikymmenkertainen oireettomaan sairauteen verrattuna. Masennuksen tehokas hoito pienentää potilaan itsemurhayritysten ja itsemurhien määrän murto-osaan. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea nopeaa apua matalan kynnyksen hoitopaikoista jonottamatta.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että 2.—28. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisina ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön  mukaisena paitsi 20, 51 ja 53 § muutettuina seuraavasti:

Vastalauseen muutosehdotukset

1. lakiehdotus

20 §

Iäkkäiden neuvontapalvelut

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Kunnan tulee lisäksi järjestää iäkkäille asukkailleen terveyttä edistäviä terveystarkastuksia ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä kunnassa erikseen sovitulla tavalla. Kunnan perusterveydenhuollon on järjestäessään iäkkäiden neuvontapalveluja ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä toimittava yhteistyössä sosiaalihuollon kanssa.

51 §

Perusterveydenhuollon hoitoon pääsy

(1 ja 2 mom. kuten StVM)

Kunnan on järjestettävä perusterveydenhuollon mielenterveyspalvelut niin, että potilaalla on mahdollisuus päästä terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolle viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun hän on ottanut terveyskeskukseen yhteyttä. (Uusi)

53 §

Hoitoon pääsy (poist.) mielenterveyspalveluissa

(Poist.) Mielenterveyspalveluissa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön taikka perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavaan erikoissairaanhoidon toimintayksikköön. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on arviointi ja tarvittavat tutkimukset toteutettava kuuden viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön.

Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä (poist.) hoidon  edellyttämä  kiireellisyys huomioon ottaen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu, jolleivät lääketieteelliset, hoidolliset tai muut vastaavat seikat muuta edellytä.

---

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010

Päivi Räsänen /kd