Vireilletulo

Eduskunta on 21 päivänä lokakuuta 2005 lähettänyt sosiaali- ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ( HE 164/2005 vp).

Lausunnot

Eduskunnan  päätöksen  mukaisesti perustuslakivaliokunta  ja  työelämä-  ja tasa-arvovaliokunta ovat antaneet asiasta lausunnot (PeVL 50/2005 vp ja TyVL 16/2005 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• ylijohtaja Marja Merimaa , johtaja Matti Pukkio , lainsäädäntöneuvos Pasi Järvinen , hallitusneuvos Päivi Kerminen , ylitarkastaja Sari Alho , työministeriö
• neuvotteleva virkamies Carin Lindqvist-Virtanen , hallitussihteeri Anne Kumpula , hallitussihteeri Kirsi Päivänsalo , sosiaali- ja terveysministeriö
• hallitusneuvos Arto Sulonen , sisäasiainministeriö
• ylijohtaja Matti Heikkilä , Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus
• etuuspäällikkö Suvi Onninen , Kansaneläkelaitos
• läänin sosiaali- ja terveysneuvos Esa Ellala , Etelä-Suomen lääninhallitus
• varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen , kehityspäällikkö Sirkka-Liisa Karhunen , Suomen Kuntaliitto
• professori Veli-Matti Ritakallio , Turun yliopisto
• tutkimusjohtaja Heikki Räsänen , Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
• johtaja Heikki Hiilamo , Kirkkohallituksen diakonia ja yhteiskuntatyö
• osastopäällikkö Kirsi Vainikainen , Pohjois-Savon TE-keskus
• työvoimaohjaaja Helena Määttälä , Kuopion työvoimatoimisto
• toimistonjohtaja Olli Vihanta , Virtain työvoimatoimisto
• sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen , Helsingin kaupunki
• sosiaalityön johtaja Ritva Karinsalo , Hämeenlinnan kaupunki
• henkilöstöjohtaja Mauri Temisevä , Joensuun kaupunki
• osastopäällikö Pentti Kurula , Järvenpään kaupunki, sosiaalipalvelut
• sosiaalityöntekijä Arja Iho , Raision kaupunki, aikuissosiaalityön yksikkö
• johtava sosiaalityöntekijä Niina Vuoristo , erityissosiaalityöntekijä Leila Rauvola , Turun kaupunki, sosiaalikeskus
• asiantuntija, OTK Mikko Räsänen , Elinkeinoelämän keskusliitto ry
• koulutus- ja työvoimapoliittinen asiantuntija Saana Siekkinen , Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
• työmarkkina-asiamies Merja Berglund , Suomen Yrittäjät
• asiamies Ralf Sund , Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
• puheenjohtaja Lea Karjalainen , Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö TVY ry
• projektikoordinaattori Jukka Lindberg , Talentia
• toimitusjohtaja Arto Havo , Parik-säätiö
• puheenjohtaja Lilli Autti , Sosiaaliasiamiehet ry

Lisäksi Amiedu on antanut kirjallisen lausunnon.

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi julkisesta työvoimapalvelusta annettua lakia, työttömyysturvalakia, toimeentulotuesta annettua lakia, kuntien  valtionosuuslakia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia.

Työmarkkinatuen   ja  toimeentulotuen  rahoitusta  on  tarkoitus  yhtenäistää. Työmarkkinatuen rahoitusta muutettaisiin paikallisten toimijoiden, erityisesti kuntien kannustamiseksi tehokkaaseen työttömyyden hoitoon. Työmarkkinatuen rahoitus määräytyisi työmarkkinatuen perusteen ja tuen keston perusteella. Jos henkilölle on maksettu työmarkkinatukea yli 500 työttömyyspäivältä, työttömyysaikaisen työmarkkinatuen rahoittaisivat sen jälkeen valtio ja kunta puoliksi. Muille työttömille maksettavasta työttömyysaikaisesta työmarkkinatuesta, työllistymistä edistävien toimenpiteiden aikaisesta työmarkkinatuesta ja ylläpitokorvauksista sekä työmarkkinatukimäärärahoista työnantajalle maksettavista tuista vastaisi edelleen valtio.

Toimeentulotuen rakenne määriteltäisiin uudelleen jakamalla tuki perustoimeentulotukeen ja tarveharkintaiseen toimeentulotukeen. Toimeentulotuen rahoitusrakennetta muutettaisiin. Perustoimeentulotuen rahoitukseen osallistuisivat valtio ja kunta yhtä suurin osuuksin. Toimeentulotuen erityismenot kattavan tarveharkintaisen toimeentulotuen sekä ehkäisevän toimeentulotuen maksaisi edelleen kunta, ja valtio osallistuisi näihin kustannuksiin nykyiseen tapaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmän puitteissa. Valtion rahoitus perustoimeentulotuesta aiheutuneisiin kustannuksiin suoritettaisiin kunnille valtionosuutena, joka kattaa puolet perustoimeentulotuen toteutuneista kustannuksista.

Kunnille  korvattaisiin  rahoitusuudistuksesta aiheutuvat   lisämenot.   Korvaus  mitoitettaisiin kunnittain    niin,   että   muutos   toteutuu kuntien kannalta  kustannusneutraalisti. Korvaaminen toteutettaisiin lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon  laskennallisia valtionosuuksia ja korottamalla verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen tasausrajaa. Lisäksi kuntakohtaisia vaikutuksia kompensoitaisiin valtionosuusjärjestelmän puitteissa.

Työvoimatoimistojen peruspalveluissa ehdotetaan otettavaksi käyttöön nykyistä olennaisesti tarkempi arvio työttömän työmarkkinatilanteesta, jossa selvitetään työttömän valmiudet avoimille työmarkkinoille sekä työttömyyden pitkittymisen riski. Tietyn työttömyysajan jälkeen otettaisiin käyttöön erityinen aktiivikausi, jonka aikana sen piiriin tuleville työttömille tarjottaisiin mahdollisuus aktiivitoimenpiteisiin tehostetusti.

Työmarkkinatuen vastikkeellisuutta lisättäisiin. Pitkään työmarkkinatukea saanut henkilö menettäisi oikeutensa työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen kieltäytyessään, erotessaan tai joutuessaan erotetuksi työstä tai sellaisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, johon osallistuvalla on oikeus saada työmarkkinatukea ja ylläpitokorvausta.

Työnantajalle myönnettävät työllistämistuet uudistettaisiin ja tukien vaikuttavuutta lisättäisiin selkeyttämällä niiden myöntämisedellytyksiä. Yhdistelmätuki ehdotetaan erillisenä tukimuotona lopetettavaksi. Työvoimatoimisto myöntäisi työnantajalle yhtä tukimuotoa, palkkatukea, jonka suuruus, myöntämisedellytykset ja rahoitus voisivat vaihdella. Palkkatuki muodostuisi perustuesta sekä lisäosasta. Perustuki korotettaisiin työttömyysturvan peruspäivärahan tasolle ja perustukea rahoitettaisiin nykyistä laajemmin työmarkkinatukimäärärahoista. Lisäosa olisi enintään 60 prosenttia perustuen määrästä. Lisäosalla tuettaisiin koulutuksen ja oppimisen yhdistämistä tuettuun työhön erityisesti yrityksissä. Palkattaessa vaikeasti työllistyviä työttömiä  lisäosa olisi enintään 90 prosenttia perustuen määrästä. Kunnille maksettavan lisätuen ja yrityksille myönnettävän palkkatuen edellytyksiä lievennettäisiin.

Esitys liittyy valtion vuoden 2006 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Yleisperustelut

Hallituksen esitys liittyy kiinteästi pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman tärkeimpiin työllisyystavoitteisiin ja pyrkimyksiin luoda edellytyksiä sille, että vuoteen 2011 mennessä voidaan saavuttaa 75 prosentin työllisyysaste. Väestörakenteen muuttuessa on työurien pidentämisen lisäksi tärkeää vähentää työttömyyttä huolehtimalla työttömien osaamisesta ja työkyvystä niin, että luodaan edellytyksiä työttömien työnhakijoiden työllistymiselle avautuviin työpaikkoihin.

Hallituksen esityksen tarkoituksena on tehostaa, selkeyttää ja aktivoida julkisen sektorin tukitoimia työllistymisen edistämiseksi sekä työllisyysasteen nostamiseksi. Erityinen huomio kiinnitetään pitkäaikaistyöttömien, vajaakuntoisten ja vammaisten sekä nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseen sekä toimeentuloturvan kannustavan kokonaisuuden luomiseen.

Työmarkkinatuen painopistettä ehdotetaan hallitusohjelman mukaisesti muutettavaksi passiivisesta tuesta aktiiviseen. Uudistus on perusteltu pitkäaikaisen työttömyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden katkaisemiseksi. Uudistuksella pyritään aktivointiasteen nostamiseen erityisesti vaikeasti työllistyvien työttömien ryhmässä. Aktivointiaste on Suomessa EU-maihin verrattuna varsin alhainen. Merkittävä joukko työttömistä on ajautunut työmarkkinatuelle ilman, että he juurikaan olisivat osallistuneet aktiivitoimiin. Tuen piirissä on noin 20 000 henkilöä, jotka ovat saaneet työmarkkinatukea yhtäjaksoisesti vuodesta 1994 alkaen, ja heistä vain 7 prosenttia on ollut missään aktiivitoimissa.

Lähtökohdiltaan uudistus vastaa Euroopan unionin työllisyysstrategiaa, jonka keskeisiä tavoitteita ovat pitkäaikaistyöttömyyden ennaltaehkäisy, työttömien aktivointi ja etuusjärjestelmien painopisteen muuttaminen. Valiokunta toteaa, että kokonaisuutena uudistuksella tuetaan aktiivista työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa. Hallituksen esitykseen sisältyvät ehdotukset ovat eri toimijatahojen  yhteistyötä tukevia ja syrjäytymisuhan alla olevan väestönosan elinoloja ja osallisuutta edistäviä.

Uudistuksen rahoitus

Uudistus toteutetaan yksittäisen kunnan kannalta kustannusneutraalisti lähtötilaan verrattuna. Kunnan menolisäyksen kompensaatio toteutetaan valtionosuusjärjestelmän kautta korottamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia, nostamalla verotulotasauksen tasausrajaa ja lisäämällä yleiseen valtionosuuteen kuntakohtaisesti laskettu korjauserä. Rahoitusmalli tulee palkitsemaan niitä kuntia, jotka edistävät työllistymistä ja joilla työttömien aktivointiaste nousee keskimääräistä tavoitetta enemmän. Valtion rahoitusta toimenpiteiden tukemiseen lisätään kolmen vuoden siirtymäkauden jälkeen 100 miljoonalla eurolla, josta uutta rahaa on 36 miljoonaa euroa.

Valiokuntakäsittelyssä on käynyt selväksi, että valtaosassa kunnista ei ole valmistauduttu uudistuksen nopeaan voimaantuloon. Vaikeinta lain tavoitteiden toteuttaminen on kunnissa, joissa työttömiä ja vaikeasti työllistettäviä on paljon. On kuitenkin arvioitavissa, ettei kunnille ongelmia tuota niinkään rahoitusvastuiden muutos, vaan niiden sosiaali- ja terveyspalvelujen, kuntoutustoimien sekä kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen, joilla kunnan tulisi vastata työttömien uuden aktiivikauden täytäntöönpanoon.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteltuna, että uudistuksesta kunnille aiheutuvat kustannukset korvataan täysimääräisenä. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksia kuntien menoihin seurataan erityisesti sen osalta, toteutuuko uudistus sillä tavoin kustannusneutraalisti kuin esityksessä on tarkoitettu. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Vähimmäisturvan rahoitusvastuun jako

Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoituksen uudistamista. Nykyinen rahoitusjärjestelmä ei kannusta kuntia aktiivisuuteen työttömyyden torjunnassa, kun kunnat eivät osallistu työmarkkinatuen rahoitukseen. Aktiivinen toimenpiteiden  tarjoaminen mahdollisissa kieltäytymistapauksissa päinvastoin aikaansaa kunnan toimeentulotukimenojen kasvua. Toisaalta aktiivitoimien vähäinen tarjonta pitää passiivisen työttömyysturvan piirissä myös henkilöitä, jotka eivät tosiasiassa ole työmarkkinoiden käytettävissä. Esitetty uudistus vähentää rahoitus- ja etuusjärjestelmiin sisältyviä vääriä ohjausvaikutuksia.

Kun kunta joutuu jatkossa rahoittamaan puolet vähintään 500 työttömyyspäivältä työmarkkinatukea saaneiden tuesta, liittyy uuteenkin järjestelmään vaara, että paikallisten toimijoiden intressi kohdistaa toimenpiteitä lyhyemmän aikaa työttöminä olleisiin tulee edelleen olemaan vähäinen. Valiokunta korostaa, että kaikkien toimijoiden tulee määrätietoisesti pyrkiä katkaisemaan työttömyys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tarjota aktiivitoimia jo paljon ennen 500 työttömyyspäivän täyttymistä. Työttömyyden pitkittyminen heikentää suhteellisen lyhyelläkin ajalla oleellisesti henkilön työnsaantimahdollisuuksia ja siten nostaa myös työllistymisen edistämiseen tarvittavien toimenpiteiden kustannuksia.

Rahoitusuudistus merkitsee perustoimeentulotuen rahoittamista sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmästä ja paluuta kustannusperusteiseen menojen korvaamiseen. Rahoitusjärjestelmä monimutkaistuu ja vaatii monen toimijan — kunnan, Kansaneläkelaitoksen ja lääninhallitusten — tietojen vaihtoa. Valtionosuusselvitysten ja ennakoiden käsittely vaatii lääninhallituksissa lisäresursseja, joista hallituksen esityksellä huolehditaan varaamalla lisää henkilöstöresursseja lääninhallituksille. Valiokunta pitää tärkeänä, että lääninhallitusten riittävästä resursoinnista huolehditaan myös jatkossa mahdollista lisätyötä vastaavasti.

Toimeentulotuen rahoitusuudistus merkitsee, että  kuntien tulee kirjanpidossaan ja tilastoinnissaan luoda uudet järjestelmät erotellakseen perustoimeentulotuen ja täydentävän toimeentulotuen kustannukset. Tehtävä on uusi kunnan sosiaalitoimelle ja käytännössä se tulee verottamaan myös kuntien sosiaalityöntekijöiden työaikaa. Valiokuntakäsittelyssä on esitetty erityinen huoli siitä, etteivät kuntien atk-järjestelmät tule olemaan uudistuksen edellyttämässä kunnossa lain voimaantullessa. Valiokunta pitää huolta aiheellisena, koska järjestelmien keskeneräisyys näkyy pidentyvinä käsittelyaikoina ja viivästyttää toimeentulotukea hakevien tuen saantia. Monilla paikkakunnilla jonot sosiaalityöntekijän vastaanotolle ovat jo nyt liian pitkiä ja viiveet tuen saannissa asiakkaiden kannalta täysin kohtuuttomia.  Valiokunta korostaa, että kunnissa tulee pikaisesti valmistautua lain voimaantuloon ja sosiaali- ja terveysministeriön tulisi ohjeistaa kuntia uudesta järjestelmästä selkeästi.

Toimeentulotuen kehittäminen

Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus toimeentulotuen rakenteen uudistamiseksi yhtenäistää toimeentulotuen myöntämisperusteita valtakunnallisesti. Uudistuksella ei muuteta toimeentulotuen saamisen edellytyksiä eikä tuen määräytymisperusteita. Valiokunta korostaa, että toimeentulotuen kehittämisessä on nyt ehdotetun rakennemuutoksen ja rahoitusuudistuksen ohella kiinnitettävä huomiota tarveharkintaisen toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen käytön lisäämiseen sosiaalityön välineenä. Ensisijaisten etuuksien alhainen taso sekä eri etuuksien yhteensovitus ja maksatuksen viiveet näkyvät keskeisinä ongelmina toimeentulotuessa ja kuntien sosiaalitoimessa. Etuusjärjestelmä tuottaa moninkertaista asiakkuutta, aiheuttaa päällekkäistä työtä ja lisää etuuksien hallinnointia sosiaalitoimessa.

Valiokunta pitää tärkeänä toimeentulotuen uudistamista siten, että se voidaan palauttaa sosiaalityön työvälineeksi. Toimeentulotuen käyttöä sosiaalityön ammatillista harkintaa edellyttävänä tukimuotona tulee lisätä, koska siten voidaan ennaltaehkäistä ongelmien syntymistä ja tukea myös pitkäaikaistyöttömien aktivointia.

Toimeentulotuen rakenteen ja rahoituksen uudistaminen sekä etuuskäsittelyn laajeneminen entisestään voi johtaa tilanteeseen, jossa toimeentulotukiasiakkaat eivät saa tarvettaan vastaavasti sosiaalityön palveluita edes nykyisessä laajuudessa. Koulutuksen saaneiden sosiaalityöntekijöiden puute lisää vaaraa, että tarveharkintaisen ja ehkäisevän toimeentulotuen käyttö kunnissa entisestään laskee.

Valiokunta  pitää  välttämättömänä,  että sosiaalityön asiakkaille säädetään palvelujen saatavuuskriteerit. Toimeentulotuki viimesijaisena turvan muotona tulee lain mukaan saada viivytyksettä. Sekä säännöksen perusteluissa että eduskunnan oikeusasiamiehen antamissa ratkaisuissa on pidetty vaatimuksena toimeentulotukiasian käsittelyä yhden viikon määräajassa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että toimeentulotukiasian käsittelyn määräajasta säädetään laissa, ja edellyttää, että sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee asiasta esityksen eduskunnalle. Samalla on syytä selvittää mahdollisuudet säätää lain tasolla sosiaalihuollon asiakkaan oikeudesta päästä palvelujen tarpeen arviointiin sekä saada tarvitsemansa palvelut määräajassa.

Työmarkkinatuen tason korjaaminen

Toimeentulotukea saavista kotitalouksista suurimmalla  osalla  on  pääasiallisena  tulonlähteenä työmarkkinatuki. Toimeentulotuen tarvetta  voitaisiin ratkaisevasti vähentää korottamalla työmarkkinatukea  tai  lieventämällä sen verotusta. Työmarkkinatuen alhainen taso on johtanut siihen, että viimesijaisen turvan ollessa korkeampi työttömät joutuvat enenevästi hakemaan toimeentulonsa kahdesta eri järjestelmästä. Näin työmarkkinatuesta on kehittynyt pysyvä osa viimesijaista toimeentuloturvaa toisin kuin järjestelmää luotaessa oli tarkoitus.

Työmarkkinatukeen sisältyvä puolison tuloihin kohdistuva tarveharkinta on erityisen ongelmallinen, koska pienetkin puolison tulot vähentävät työmarkkinatukea, mikä siten saattaa kannustaa myös puolisoa jäämään työttömäksi. Perustuslakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan katsonut (PeVL 46/2002 vp), ettei tällainen tarveharkinta ole vaivatta sopusoinnussa perusoikeuksien yksilöllisen luonteen kanssa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toistaa aiemman kantansa puolison tuloihin kohdistuvan tarveharkinnan poistamisen tarpeellisuudesta.

Valiokunnan näkemyksen mukaan työmarkkinatuen tasoa suhteessa toimeentulotukeen tulee korjata. Valiokunta toistaa usein esiintuomansa kannan, että työmarkkinatuen tasoa tulee nostaa. Samalla on kuitenkin tarpeen huolehtia perustoimeentulotuen tasosta. Kun hyväksyttävä uudistus merkitsee näiden kahden etuuden rahoituksen yhtenäistymistä, on entistä epätarkoituksenmukaisempaa sekä asiakkaiden että järjestelmää hoitavien viranomaisten kannalta ylläpitää järjestelmää, joka aiheuttaa päällekkäisiä asiakkuuksia ja moninkertaista työtä. Työmarkkinatuen nostaminen poistaa toimeentulotuen piiristä huomattavan osan asiakkuuksista ja vapauttaa siten sosiaalityöntekijät lain vaatimaan varsinaiseen sosiaalityöhön ja aktiivitoimenpiteiden toteuttamiseen.

Valiokunta toteaa, että eri etuusjärjestelmät — asumistuki, työmarkkinatuki, toimeentulotuki sekä työmarkkinatuen verotus — muodostavat nykyisellään kokonaisuuden, jonka hallinnointi usean eri hallinnonalan kautta aiheuttaa tehottomuutta ja koordinaatio-ongelmia sekä asiakkaalle ennakoimattomuutta toimeentulon tasossa. Valiokunnan näkemyksen mukaan vähimmäisturvan järjestämisessä kokonaisuutena tulee päästä tehokkaampaan ja hallinnointikustannuksia vähentävään järjestelmään.

Työmarkkinatuen karenssi

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä ehdotettua erityistä uutta aktiivikautta, jonka aikana työnhakijalle tarjotaan palveluja ja toimenpiteitä tehostetusti. Aktiivikauden avulla voidaan osalle työttömistä tarjota paluumahdollisuus avoimille työmarkkinoille.

Työmarkkinatuen vastikkeellisuus lisääntyy käytännössä uuden aktiivikauden johdosta. Pitkään työmarkkinatukea saanut henkilö menettää oikeutensa työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen kieltäytyessään, erotessaan tai joutuessaan erotetuksi  työstä  tai  sellaisesta työvoimapoliittisesta  toimenpiteestä,  johon  osallistuvalla on oikeus  saada työmarkkinatukea ja ylläpitokorvausta. Työttömän oikeus työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen jatkuisi 500 työttömyyspäivän jälkeenkin siihen saakka, kunnes aktiivikauteen kuuluva tarjous on tehty. Työmarkkinatukioikeuden menettäminen merkitsee työttömän jäämistä toimeentulotuen varaan, ja riski pitkittyvään toimeentulotukiriippuvuuteen on ilmeinen.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että viiden kuukauden korvaukseton ajanjakso on verraten pitkä. Sen vuoksi perustuslakivaliokunnan mielestä lakiin on asianmukaista lisätä säännös työvoimaviranomaisten velvollisuudesta huolehtia siitä, että karenssijakson aikana on tosiasiallisesti saatavana työtä, koulutusta  tai  työvoimapoliittisia toimenpiteitä.

Sosiaali- ja  terveysvaliokunta  ehdottaa julkisesta  työvoimapalvelusta annetun lain 5 luvun 1 §:ään lisättäväksi työvoimatoimistolle velvollisuuden toteuttaa yksilöidyn työnhakusuunnitelman sisältämiä toimenpiteitä tehostetusti työmarkkinatukioikeutensa menettäneen työttömän työllistämiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin, että aktiivitoimia tarjottaessa tulee ottaa  huomioon  työmarkkinatuen saajan tosiasiallinen työkyky eikä tarjouksia tule tehdä sellaisista toimenpiteistä, joihin henkilöllä ei ole edellytyksiä osallistua.

Esityksen valmistelun yhteydessä on sovittu, että Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus tekee seurantatutkimuksen lain toteutumisesta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että seurannassa selvitetään uudistuksen vaikutukset asiakkaan asemaan. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Työvoimapalvelujen parantaminen

Työelämä-  ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan käsitellyt uudistuksen edellyttämiä muutoksia työvoimatoimistojen toimintakulttuurissa.  Työelämä-  ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että heti työttömyyden alkuvaiheessa tehtävä nykyistä olennaisesti tarkempi arvio työttömän työmarkkinatilanteesta on tärkeä. Valiokunta toteaa kuitenkin, että kyseessä on erittäin haastava tehtävä ja sen kunnollinen toteuttaminen edellyttää paitsi työvoimatoimistojen henkilöstön perusteellista kouluttamista myös riittäviä resursseja, jotta työvoimatoimiston virkailijalla on riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia profiloinnin oikea-aikaiseen suorittamiseen. Edelleen valiokunta toteaa, että uudistus edellyttää toimivaa yhteistyötä työvoimatoimiston ja kunnan sosiaali- ja terveystoimen työntekijöiden kesken. Valiokunta korostaa toimivien yhteistyösuhteiden ja hyvien käytäntöjen sekä henkilöstön koulutuksen merkitystä uudistuksen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että työttömällä työnhakijalla tulee olla oikeus saada työvoimatoimistolta yksilöllistä palvelua. Ehdotettu profilointijärjestelmä, joka tuottaa entistä parempaa tietoa työnhakijan valmiuksista ja mahdollistaa paremmin yksilöllisten osoitusten käytön, on työttömän kannalta hyvä asia. Tiedottavaan työnvälitykseen siirtyminen on merkinnyt työttömälle usein vain kutsuja joukkotilaisuuksiin, jotka eivät välttämättä ole vastanneet työnhakusuunnitelmassa sovittua.

Laadukkailla ja hyvin saatavilla olevilla työvoimapalveluilla on monilla paikkakunnilla saatu aikaan hyviä tuloksia työllistämisessä. Tutkimukset osoittavat, että yksilöidyn työhönosoituksen tekemisellä on merkittäviä etuja vaihtoehtoisiin menetelmiin nähden. Työhönosoituksen käyttö lisää työpaikan täytön todennäköisyyttä työvoimatoimiston työnhakijalla ja lyhentää rekrytointiprosessia. Tehokkaimpien menetelmien käyttö johtaa siihen, että virta pitkäkestoisempaan työttömyyteen ja siten työmarkkinatuen varassa elämistä merkitsevään pitkäaikaistyöttömyyteen tyrehtyy aiemmin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin eri toimijoiden yhteistyön merkitystä. Vastuunjakoa työvoimaviranomaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten välillä on myös syytä kehittää. Niihin pitkäaikaistyöttömiin, jotka hyötyisivät tehokkaammasta työkyvyn sosiaalisesta ja psyykkisestä arvioinnista, kuntoutuksesta ja psykososiaalisesta työstä aktivoinnin ohella tai sen sijasta, tulee kiinnittää huomiota nykyistä enemmän.

Työvoiman palvelukeskuksissa on saatu hyviä kokemuksia eri viranomaisten yhteistyöstä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että työvoiman palvelukeskuksissa kehitetään toimintamalleja,  joilla  varmistetaan  psykososiaalisten palvelujen, kuten päihdehuollon palvelujen ja mielenterveyspalvelujen, järjestäminen asiakkaille aktivoinnin ohella tai sen sijaan. Valiokunta korostaa myös kunnan sosiaalitoimen toimintamallien kehittämistä uudistuksen toimeenpanon onnistumiseksi. Asiakkaiden palvelutarpeen arviointiin sekä aktivointi- ja palvelusuunnitelmien tekoon tarvitaan lisää sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen osaamista ja henkilöstöresursseja.

Sosiaalisten yritysten ja kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksien edistäminen

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sosiaalista yritystoimintaa keskeisenä välineenä pyrittäessä vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen.  Hallituksen  esityksessä  ei sosiaaliselle yritykselle myönnettäviin palkkatukiin esitetä muutoksia. Sosiaaliset yritykset saavat tukiuudistuksen jälkeenkin muita yrityksiä korkeampia ja pitkäkestoisempia tukia palkatessaan vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Vajaakuntoiselle tuki voidaan myöntää uudelleen enimmäisajan jälkeen ilman tukijaksojen väliin jäävää työttömyyttä. Edelleensijoittamismahdollisuutta ehdotetaan laajennettavaksi siten, että sosiaalinen yritys voi vajaakuntoisen ja pitkäaikaistyöttömän lisäksi edelleen sijoittaa myös tuella palkkaamansa vaikeasti työllistyvän.

Työministeriön pitämässä sosiaalisten yritysten rekisterissä on tällä hetkellä 31 yritystä, joihin on palkattu työllistämistuella 150 ja yhdistelmätuella 110 henkilöä. Valiokunta pitää tärkeänä, että työministeriö edistää sosiaalisten yritysten käynnistymistä yhteistyössä kolmannen sektorin, kuntien ja yritysten kanssa. Edelleen valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaalisiin yrityksiin palkattaville vajaakuntoisille voitaisiin palkkatuki myöntää määräaikaisuuden sijasta toistaiseksi jatkuvana.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan käsitellyt kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksien parantamista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että uudistusta toimeenpantaessa hyödynnetään täysimääräisesti mahdollisuus ottaa työnhaku- tai aktivointisuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden joukkoon kansalaisjärjestöissä tehtävä vapaaehtoistyö, esimerkiksi kuntouttavana työtoimintana tai työharjoitteluna. Edelleen työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää mahdollisuudet lieventää palkkatuen kestoon ja toistuvasti samalle henkilölle maksamiseen liittyviä ehtoja silloin, kun työnantajana toimii voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen palveluja tuottava yhteisö, kuten yhdistys tai urheiluseurat. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan esittämiä toimenpiteitä kannatettavina.

Palkkatuen räätälöinti

Palkkatuen osalta esityksessä on monia keskeisiä parannuksia, kuten tukien yksinkertaistaminen, perustuen tason sitominen peruspäivärahan tasoon, pysyvän tuen mahdollisuus vajaakuntoiselle sekä palkkatuen lisäosan myöntämisen mahdollisuus määräaikaisiin työsuhteisiin myös yrityksille. Lisäksi palkkatuen saamisen edellytyksenä oleva työmarkkinavalmiuksia parantavan koulutuksen nivominen lisäosan perusteeksi on selkeä parannus ja oikea suunta palkkatuen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Vajaakuntoisen osalta tuen myöntäminen edellyttää tuottavuuden aleneman suhteuttamista tarjolla olevaan työtehtävään.

Säännökset mahdollistavat yksilöllisesti räätälöidyn  tuottavuuden  alenemaa kompensoivan palkkatuen. Palkkatuen räätälöinti voi koostua sekä tuen kestosta että tuen tasosta. Tuen kesto  voi  vaihdella  väleillä  0—10  kuukautta tai  0—24 kuukautta tai 24 kuukauden jakson jälkeen myönnetyistä 0—24 kuukauden pituisista jaksoista. Tukitaso voi vaihdella perustuessa 0—23,52 euroon, lisäosassa 0—60 prosenttiin ja korkeimman korotetun palkkatuen lisäosassa 60—90 prosenttiin liukuvasti. Vaikka säännökset antavat sinänsä mahdollisuuden joustavuuteen, työvoimaviranomaiset käytännössä myöntävät melko kaavamaisesti kaikille saman tasoista ja -kestoista tukea huomioimatta yksilöllistä tuottavuuden alenemaa. Valiokunta korostaa, että tuen myöntämisessä tulee nykyistä enemmän käyttää mahdollisuutta tuen räätälöintiin yksilöllisesti ja ottaa huomioon yksilölliset tuottavuuden alenemat.

Työkyvyttömyyden määrittely

Pitkäaikaistyöttömien joukossa on henkilöitä, joiden työmarkkinakelpoisuuden ylläpitämisessä ei pitkän työttömyyden aikana ole onnistuttu. Työvoimahallinnon pitkäaikaistyöttömiin kohdistuvista toimenpiteistä huolimatta näitä henkilöitä on ollut mahdoton työllistää, vaikka työttömyys yleisesti on selvästi vähentynyt. Tutkimusten mukaan työttömänä olo vähentää nopeasti henkilön työkykyä. Osa pitkään työttöminä olleista henkilöistä on tullut työeläkelainsäädännön mukaisilla edellytyksillä oikeutetuksi työkyvyttömyyseläkkeeseen, osa vuonna 2001 aloitettujen tehostettujen työkunnon selvitysten perusteella (ELMA-hanke). Lisäksi kertaratkaisuna on turvattu työttömyyseläkkeen suuruinen pysyvä toimeentulo oikeuttamalla vuosina 1941—1947 syntyneet erityisen pitkään työttöminä olleet henkilöt eläketukeen.

Työttömien joukossa on kuitenkin edelleen paljon niitä, jotka eivät työeläkelainsäädännön lääketieteellisesti painottuneen työkyvyttömyyskäsitteen mukaisesti ole työkyvyttömiä, mutta jotka myöskään eivät tosiasiallisesti ole työkykyisiä. Näitä työttömiä on runsaasti myös nuoremmissa ikäluokissa. Työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksenä kuitenkin aina on, että työkyvyttömyys aiheutuu sairaudesta, viasta tai vammasta.

Eläkelainsäädännön työkyvyttömyysmääritelmää tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan pyrkiä laajentamaan siten, että määrittelyssä voitaisiin ottaa huomioon tosiasialliseen työkykyyn vaikuttavat sosiaalipsykologiset tekijät. Tällaisten henkilöiden toimeentulon järjestäminen muun kuin työttömyysturvajärjestelmän kautta vapauttaisi heidät työnhakijoina olemisesta ja samalla vähentäisi työvoimahallinnon resurssien tarpeetonta käyttöä.

Työssäoloehdon karttuminen

Voimassaolevan lain mukaan henkilölle, joka työskentelee yhdistelmätuella, karttuu työssäoloehtoon luettavaa työtä puolet työskentelyviikkojen lukumäärästä. Vastaava säännös tulisi jatkossa koskemaan työtä, johon työnantaja on saanut korkeinta korotettua palkkatukea. Palkkatuella tuettu työ kartuttaa kokonaisuudessaan työssäoloehtoa kuten nykyisinkin. Tukityössä olevan henkilön kannalta sinänsä on epäoikeudenmukaista, että saman työnantajan palveluksessa samaa työtä tekevä ja samaa palkkaa saava henkilö kartuttaa erilaisilla ehdoilla oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tai peruspäivärahaan. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että korkein korotettu palkkatuki rahoitetaan edelleen henkilön omasta sosiaaliturvasta ja työllisyysmäärärahoista, kuten yhdistelmätuki nykyäänkin. Työmarkkinatuesta voidaan rahoittaa työllistämistukia vain silloin, kun henkilö olisi työttömänä ollessaan oikeutettu työmarkkinatukeen. Näin työssäoloehdon muutos merkitsisi tukityöllistämisen keston lyhentymistä.

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että korkein korotettu palkkatuki ei edellytä, että työaika olisi vähintään 85 prosenttia alan säännöllisestä työajasta. Näin työssäoloehdon lieventämisellä saattaisi olla vaikutusta myös siihen, että vajaa-aikaista tukityötä kunnassa käytettäisiin keinona työttömän palauttamiseksi valtion rahoitusvastuulla olevan tuen piiriin ilman tarkoitustakaan edistää pysyvää työllistymistä. Työssäoloehdon lieventäminen lisäisi myös työnantajien, palkansaajien ja työttömyyskassojen maksurasitusta.

Valiokunta pitää työssäoloehdon lieventämistä perusteltuna, mutta katsoo, että sen toteuttamiseksi tulee selvittää, miten pitkäkestoisia tukia jatkossa voitaisiin rahoittaa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa selvittää mahdollisuudet työttömyysturvalain työssäoloehtoa koskevien säännösten muuttamiseksi. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta

5 luvun 1 §. Työnhakusuunnitelman laatiminen.

Pykälän 2 momentin mukaan työmarkkinatuen lakkauttamisen yhteydessä työnhakijan kanssa laadittua uudistettua yksilöityä työnhakusuunnitelmaa on tarkistettava. Perustuslakivaliokunnan mielestä on asianmukaista lisätä lakiin säännös työvoimaviranomaisten velvollisuudesta huolehtia siitä, että karenssijakson aikana on tosiasiallisesti saatavana työtä, koulutusta tai työvoimapoliittisia toimenpiteitä.

Voimassa olevan lain 5 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan yksilöidyn työnhakusuunnitelman tulee aina sisältää työttömän haettavaksi työpaikkoja, koulutuspaikkoja, työvoimapoliittisia toimenpiteitä taikka terveydentilan tai työkyvyn selvittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Lakiehdotuksen 3 luvun 3 §:n 4 momentin mukaan työvoimatoimiston on tehostettava palvelujaan työttömyyden pitkityttyä tai sen uhatessa pitkittyä.

Jotta työmarkkinatukioikeutensa menettänyt työtön saatettaisiin samaan asemaan työvoimatoimiston palvelujen ja tosiasiallisten työllistymismahdollisuuksien suhteen kuin muut työnhakijat, pykälän 2 momenttiin lisättäisiin työvoimatoimistolle velvollisuus toteuttaa mainittuja tehtäviään tehostetusti työmarkkinatukioikeutensa menettäneen työttömän työllistämiseksi.

7 luvun 4 §. Valtion virastolle tai laitokselle osoitettavat määrärahat.

Pykälän 1 momentin viittauksiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus ja jäljempänä 11 §:ään ehdotettavista muutoksista johtuvat muutokset.

7  luvun 11 §.  Työllistämistuen kesto.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten säännökset työllistämistuen 10 kuukautta pidemmästä enimmäisajasta sekä työllistämistuen myöntämisestä uudelleen saman henkilön työllistämiseen otettaisiin lakiin ja lakiesityksessä ehdotettu valtuus säätää niistä valtioneuvoston asetuksella poistettaisiin.

Pykälän  4 momentissa säädettäisiin työnsuunnittelijan palkkaamiseksi myönnettävän palkkatuen enimmäisajasta. Työnsuunnittelijalla tarkoitetaan  tuella  palkattua,  jonka tehtävänä on valtion virastossa tai laitoksessa, kunnassa, yhdistyksessä tai säätiössä suunnitella ja järjestää muille työttömille sopivia koulutus- ja työpaikkoja sekä työllistymistä edistäviä muita toimenpiteitä. Asiasisällöltään säännös vastaisi julkisesta työvoimapalvelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (1344/2002) 2 §:n 4 kohtaa ja 25 §:n 1 momenttia.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin osa-aikalisän enimmäisajasta ja osa-aikalisän myöntämisestä uudelleen sitä enimmäisajan saaneelle. Asiasisällöltään säännös vastaisi julkiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (1346/2002) nykyistä 18 §:ää. Osa-aikalisän 12 kuukauden enimmäiskesto vastaisi edelleen vuorotteluvapaan enimmäiskestoa (359 vuorokautta).

Palkkatuen  myöntämisestä  uudelleen säädettäisiin 6 ja 7 momentissa. Enimmäisajan täyttymisen jälkeen henkilö voitaisiin 6 momentin mukaan  palkata uudelleen tuella aikaisintaan silloin, kun hän ollut kuuden kuukauden aikana vähintään viisi kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Tältä osin ehdotettu säännös vastaa asiasisällöltään julkisesta työvoimapalvelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 25 §:n 2 momenttia.

Sellaisen vajaakuntoisen palkkaamiseksi, jonka  yksilöllinen  työkunnon  aleneminen edellyttää räätälöityä tukea, mahdollistettaisiin nykyistä  pitkäkestoisempi,  jopa  pysyvä palkkatuki. Viiden kuukauden työttömyysvaatimusta  ei  sovellettaisi vajaakuntoisen työllistämisessä. Palkkatukea voitaisiin myöntää uudelleen välittömästi, jos henkilön tuottavuuden arvioidaan jatkopäätöstä  tehtäessä  edelleen  olevan alentunut kyseiseen työtehtävään asianmukaisesti todetun vian, vamman tai sairauden johdosta. Lisäksi edellytettäisiin, että tuen jatkaminen on tarkoituksenmukaista  ottaen  erityisesti huomioon vajaakuntoisen muut työllistymismahdollisuudet.

Lakiehdotuksen mukaan korkein korotettu palkkatuki korvaisi nykyisen yhdistelmätuen. Pykälän 7 momentiksi ehdotetaan säännöstä korkeimman korotetun palkkatuen myöntämisestä uudelleen, kun sitä on aiemmin maksettu 2 momentin  mukainen  enimmäisaika  tai  kun sitä on maksettu sosiaaliselle yritykselle 3 momentin 3 kohdan mukaisen enimmäisaika. Korkeimman korotetun palkkatuen enimmäisajan laskentaa koskeva asiasisällöltään vastaava säännös on kumottavassa työttömyysturvalain 9 luvun 7 §:n 3 momentissa.

Voimaantulosäännös.

Pykälän 4 momentissa on soveltamissäännös, joka koskee muussa lainsäädännössä olevia viittauksia yhdistelmätukeen ja työnantajalle myönnettävään työllistämistukeen. Lainsäädännössä (esimerkiksi sosiaalisista yrityksistä annetun lain 1 §) viitataan kuitenkin lisäksi yhdistelmätuella työllistämiskelpoiseen henkilöön, josta säädetään työttömyysturvalain 9 luvun 6 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa, jotka lainkohdat kumotaan. Vastaava säännös olisi vastaisuudessa julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 1 luvun 7 §:n 1 momentin 12 kohdassa. Soveltamissäännökseen ehdotetaan tehtäväksi tätä koskeva täydennys.

2. Laki työttömyysturvalain muuttamisesta

8  luvun 4 a §. Työmarkkinatukioikeuden lakkauttaminen.

Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan perustuslakivaliokunnan lausunnon mukainen työstä tai koulutuksesta erottamista koskeva täsmennys.

14  luvun 3 §.

Pykälän otsikko muutetaan perustelutekstiä vastaavaksi.

14  luvun  3 d §. 

Pykälän otsikko muutetaan, koska lakiehdotuksessa pykälän otsikko on sama kuin luvun otsikko. Pykälän 2 momentista on poistettava siihen erehdyksessä kahteen kertaan jäänyt teksti.

3. Laki toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta

5 c §. Valtionosuuden vahvistaminen.

Pykälässä säädetään kunnille perustoimeentulotuen rahoittamiseen suoritettavasta valtionosuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan perustoimeentulotuen kustannukset ilmoitetaan sen suuruisina kuin ne ovat perustoimeentulotukeen kohdistuvina, varainhoitovuonna toimeentulotuen takaisinperinnässä kertyneillä erillä vähennettyinä. Pykälän sanamuoto ei sisällä ohjetta siitä, miten takaisinperinnässä saadut erät kohdennettaisiin valtionosuusselvitystä annettaessa perustoimeentulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen. Sosiaali- ja terveysministeriön on syytä antaa asiasta ohjeet kunnille, jotta kohdentamiseen liittyviä käytännön ongelmia vältettäisiin.

Tietyille maahanmuuttajille maksettava toimeentulotuki korvataan kunnille kokonaan valtion varoista kolmen vuoden ajalta. Korvauksesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston päätöksessä pakolaisista ja eräistä muista maahanmuuttajista sekä turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta  (512/1999, 4 ja 9 §). Kun valtio korvaisi jatkossa puoliksi perustoimeentulotuen kustannukset  kunnille,  pitää  huolehtia siitä, etteivät kunnat saa edellä mainittujen asiakasryhmien osalta korvauksia kahteen kertaan.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa todetaan, että valtionosuusselvitystä annettaessa perustoimeentulotuen kustannuksiin ei sisällytetä maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999) nojalla valtion kokonaan korvattavaa toimeentulotukea.

4. Laki kuntien valtionosuuslain muuttamisesta

Eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys metsäverotuksen siirtymäkauden päättymisestä johtuviksi muutoksiksi verolainsäädäntöön (HE 212/2005 vp). Esityksessä ehdotetaan, että metsäverotuksen uudistamisen siirtymäkauden päättymisestä kunnille aiheutuva verotulojen menetys kompensoitaisiin nostamalla verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen tasausrajaa. Tasausrajaa tulee mainitun hallituksen esityksen perusteella nostaa 0,36 prosenttiyksiköllä, jolloin tasausraja nousee 91,86 prosenttiin. Edellä mainitun hallituksen  esityksen  ja valtiovarainministeriön selvityksen perusteella  valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 7 §:n 1 momenttia muutettavaksi.

5. Laki  sosiaali-  ja terveydenhuollon suunnittelusta  ja valtionosuudesta annetun lain 18 §:n muuttamisesta

Lain 18 §:n 1 momenttia on muutettu eduskunnassa samaan aikaan käsittelyssä olevan hallituksen esityksen HE 88/2005 vp johdosta. Lain johtolausetta tulee muuttaa, koska muutos tulee tehtäväksi edellä mainitun hallituksen esityksen yhteydessä hyväksyttyyn lakiin.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa,

että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hyväksytään muutettuina (Valiokunnan muutosehdotukset) ja

että hyväksytään kaksi lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotukset).

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Laki

julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan julkisesta työvoimapalvelusta 30 päivänä joulukuuta 2002 annetun lain (1295/2002) 1 luvun 7 §:n 1 momentin 9—12 kohta, 3 luvun 2 §:n 1 momentti, 5 luvun 1 §:n 2 momentti ja 6 §:n 3 momentti, 7 luvun 1—3 §, 4 §:n 1 momentti, 6 §:n 3 momentti, 7 §:n 4 momentti ja 9—12 §,

sellaisina kuin niistä ovat 5 luvun 6 §:n 3 momentti osaksi laissa 1050/2004, 7 luvun 3 ja 11 § osaksi laissa 1352/2003 ja 4 §:n 1 momentti laissa 944/2003, sekä

lisätään 3 luvun 3 §:ään uusi 4 momentti ja 7 lukuun uusi 9 a ja 12 a § seuraavasti:

1 luku

Yleiset säännökset

7 §

(Kuten HE)

3 luku

Työvoimatoimiston palvelujen perusteet

2 ja 3 §

(Kuten HE)

5 luku

Työnhakusuunnitelma

1 §

Työnhakusuunnitelman laatiminen

---

Yhdessä vaikeasti työllistyvän kanssa on laadittava uudistettu yksilöity työnhakusuunnitelma. Uudistettua yksilöityä työnhakusuunnitelmaa on viivytyksettä tarkistettava 3 luvun 3 §:n 4 momentin mukaisten tehostettujen palvelujen tarjoamiseksi, jos työnhakijan oikeus työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen on lakkautettu työttömyysturvalain 8 luvun 4 a §:n nojalla.

6 §

(Kuten HE)

7 luku

Työllistymisen edistäminen työllisyysmäärärahojen avulla

1—3 §

(Kuten HE)

4 §

Valtion virastolle tai laitokselle osoitettavat määrärahat

Valtion virastolle tai laitokselle voidaan osoittaa määrärahoja työttömän työnhakijan palkkaamisesta aiheutuviin palkkauskustannuksiin noudattaen, mitä 1 §:ssä, 2 §:n 2 ja 3 momentissa, 3 §:n 1—3 momentissa sekä 11 §:n 1, 2, 4 ja 6 momentissa palkkatuesta säädetään. Määrärahoista voidaan maksaa työntekijän palkkauskustannukset kokonaisuudessaan niiltä päiviltä, joilta työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa, kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa. Määrärahoista voidaan maksaa lisäksi muita työn järjestämisestä aiheutuneita kustannuksia sen mukaan kuin valtioneuvosto työllisyysmäärärahojen alueellisen jaon yhteydessä päättää.

---

6, 7, 9, 9 a ja 10 §

(Kuten HE)

11 §

Työllistämistuen kesto

(1—3 mom. kuten HE)

Palkkatuki voidaan 1 momentista poiketen myöntää enintään 24 kuukaudeksi, jos valtion virasto tai laitos, kunta, yhdistys tai säätiö palkkaa tuella henkilön suunnittelemaan ja järjestämään työttömille työ- ja koulutuspaikkoja sekä muita työllistymistä edistäviä toimenpiteitä.

Osa-aikalisää voidaan myöntää samalle henkilölle kerrallaan enintään 12 kuukauden ajan. Enimmäisajan osa-aikalisää saaneelle voidaan myöntää uudelleen osa-aikalisää, kun hän on ollut kokoaikatyössä saman työnantajan palveluksessa vähintään 12 kuukautta. (Uusi)

Sen  jälkeen, kun joku on ollut palkkatuella tuetussa työssä enimmäisajan yhden tai useamman työnantajan palveluksessa, häntä ei voida osoittaa uudelleen palkkatuella tuettuun työhön, ennen kuin hän on ollut viimeisten kuuden kuukauden aikana vähintään viisi kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Vajaakuntoinen voidaan kuitenkin rajoituksen estämättä osoittaa uudelleen palkkatuella tuettuun työhön, jos se on hänen alentunut työkykynsä  ja  muut työllistymismahdollisuutensa huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. (Uusi)

Korkeimman korotetun palkkatuen 2 momentissa ja 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen enimmäisaikojen laskenta aloitetaan alusta, kun tuella palkattu on:

1) tullut työttömyyspäivärahan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen uudelleen oikeutetuksi työmarkkinatukeen; tai

2) saanut työmarkkinatukea työttömyytensä perusteella vähintään 500 päivältä sen jälkeen kun hän on ollut työssä, jonka palkkauskustannuksiin on maksettu korkeinta korotettua palkkatukea tai tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaista yhdistelmätukea. (Uusi)

12 ja 12 a §

(Kuten HE)

---

(1—3 mom. kuten HE)

Jos muussa laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä viitataan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaiseen työnantajalle myönnettävään työllistämistukeen tai yhdistelmätukeen, viittauksen on katsottava tarkoittavan tämän lain mukaista vastaavaa tukea, jollei tästä laista muuta johdu. Jos muussa laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä viitataan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen työttömyysturvalain 7 luvun 6 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun henkilöön, viittauksen on katsottava tarkoittavan myös tässä laissa tarkoitettua vaikeasti työllistyvää.

(5 mom. kuten HE)

---

2.

Laki

työttömyysturvalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 30 päivänä joulukuuta 2002 annetun työttömyysturvalain (1290/2002) 7 luvun 6 § ja 11 §, 9 luvun 2 § ja 7 §:n 3 momentti, 11 luvun 7 § ja 11 § sekä 12 luvun 2 §,

sellaisena kuin niistä on 9 luvun 7 §:n 3 momentti laissa 1353/2003,

muutetaan 1 luvun 5 §:n 1 momentin 9 ja 11 kohta, 5 luvun 4 §:n 4 momentti, 7 luvun 1 §:n 4 momentti ja 5 §:n 2 momentti, 11 luvun 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 5 momentin 4 kohta, 4 §:n 1 momentti, 15 a § ja 14 luvun 3 §,

sellaisina kuin niistä ovat 1 luvun 5 §:n 1 momentin 11 kohta laissa 970/2003, 11 luvun 4 §:n 1 momentti laissa 459/2005 ja 15 a § laissa 354/2004 sekä 14 luvun 3 § osaksi laissa 945/2003 ja osaksi mainitussa laissa 459/2005, sekä

lisätään 8 lukuun uusi 4 a §, 13 luvun 6 §:ään uusi 2 momentti ja 14 lukuun uusi 3 a—3 d § seuraavasti:

1 luku

Yleiset säännökset

5 §

(Kuten HE)

5 luku

Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset

4 §

(Kuten HE)

7 luku

Työmarkkinatukea koskevat yleiset ­säännökset

1 ja 5 §

(Kuten HE)

8 luku

Työmarkkinatuen erityiset työvoimapoliit­tiset rajoitukset

4 a §

Työmarkkinatukioikeuden lakkauttaminen

Henkilön, joka on saanut työttömyytensä perusteella työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä tai jonka oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt 6 luvun 7 tai 9 §:ssä tarkoitetun enimmäisajan täyttymisen vuoksi ja joka työttömyyspäivärahaoikeuden päättymisen jälkeen on saanut työmarkkinatukea työttömyytensä perusteella vähintään 180 päivältä, oikeus saada työmarkkinatukea työttömyysajalta lakkautetaan, jos hän:

1) kieltäytyy tai eroaa ilman pätevää syytä taikka hänet omasta syystään erotetaan työstä tai työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta;

(2 ja 3 kohta kuten HE)

(2 ja 3 mom. kuten HE)

11 luku

Toimeenpanoa koskevat säännökset

1, 2, 4 ja 15 a §

(Kuten HE)

13 luku

Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset

6 §

(Kuten HE)

14 luku

Erinäisiä säännöksiä

3 §

(Poist.) Ansiopäivärahan ja peruspäivärahan rahoitus

(Kuten HE)

3 a—c §

(Kuten HE)

3 d §

Muita rahoitusta koskevia säännöksiä

(1 mom. kuten HE)

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen  ennakoiden ja lopullisen rahoituksen vahvistamisesta ja maksamisesta,  3 a §:ssä tarkoitetun kunnan rahoitusosuuden perimisestä Kansaneläkelaitokselle sekä (poist.) 3 b §:n 2 momentissa tarkoitetun maksuvalmiussuorituksen suorittamisesta.

(3 mom. kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

3.

Laki

toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan toimeentulotuesta 30 päivänä joulukuuta 1997 annetun lain (1412/1997) 9 §:n 4 momentti,

muutetaan 6 ja 7 §, 11 §:n 2 momentin 2 kohta, 12 §:n 2 momentin 3 kohta, 15 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä on 11 §:n 2 momentin 2 kohta laissa 49/2005, sekä

lisätään lakiin uusi 5 a—5 d §, 7 a—7 c §, 9 a § sekä 24 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

5 a ja b §

(Kuten HE)

5 c §

Valtionosuuden vahvistaminen

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Valtionosuusselvitystä annettaessa perustoimeentulotuen kustannuksiin ei sisällytetä maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999) nojalla valtion kokonaan korvattavaa toimeentulotukea. (Uusi)

5 d—7 b §

(Kuten HE)

7 c §

Täydentävä toimeentulotuki

Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat

1) lasten päivähoitomenot;

2) muut kuin 7 a ja 7 b §:ssä tarkoitetut asumisesta aiheutuvat menot; sekä

3) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

9 a, 11, 12, 15 ja 24 §

(Kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

4.

Laki

kuntien valtionosuuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun kuntien valtionosuuslain (1147/1996) 7 §:n 1 ja 2 momentti,

sellaisena kuin niistä on 7 §:n 2 momentti laissa 1360/2001, sekä

lisätään lakiin uusi 12 b § seuraavasti:

7 §

Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus

Kunnalle myönnetään verotuloihin perustuvaa valtionosuuden lisäystä (tasauslisä) , jos sen laskennallinen verotulo asukasta kohden on pienempi kuin 91,86 prosenttia euromäärästä, joka saadaan jakamalla kaikkien kuntien yhteenlasketut laskennalliset verotulot kuntien yhteenlasketulla asukasluvulla (tasausraja). Kunnan valtionosuuksiin lisätään tasauslisänä tasausrajan ja kunnan laskennallisen verotulon erotuksen mukainen euromäärä.

(2 mom. kuten HE)

---

12 b §

(Kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

5.

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 3 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (733/1992) 18 §:n otsikko ja 1 momentti, sellaisena kuin niistä on 18 §:n 1 momentti laissa     /2005, seuraavasti:

18 §

(Kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

Valiokunnan lausumaehdotukset

1.

Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa lainsäädännön vaikutuksia lain soveltamispiiriin kuuluvien henkilöiden työllistymiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja taloudelliseen asemaan sekä vaikutuksia kuntien ja työvoimahallinnon toimenpiteisiin sekä viranomaisyhteistyöhön. Lisäksi eduskunta edellyttää hallituksen seuraavan lain toteutukseen varattavien resurssien riittävyyttä sekä kuntien kustannusten kehitystä.

2.

Eduskunta edellyttää, että hallitus yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet muuttaa työttömyysturvalain työssäoloehdon karttumista koskevia säännöksiä siten, että työnteko, johon työnantajalle maksetaan korkeinta korotettua palkkatukea, luetaan kokonaisuudessaan työntekijän työssäoloehtoon.

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2005

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Valto Koski /sd
vpj. Eero Akaan-Penttilä /kok (osittain)
jäs. Sirpa Asko-Seljavaara /kok
Anneli Kiljunen /sd
Marjaana Koskinen /sd
Pehr Löv /r (osittain)
Riikka Moilanen-Savolainen /kesk
Aila Paloniemi /kesk
Leena Rauhala /kd
Juha Rehula /kesk
Paula Risikko /kok
Arto Seppälä /sd
Osmo Soininvaara /vihr
Tapani Tölli /kesk
Raija Vahasalo /kok
Erkki Virtanen /vas
Tuula Väätäinen /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Eila Mäkipää

Perustelut

Periaatteellisilta lähtökohdiltaan lakiesitys on oikeansuuntainen. Esityksellä pyritään saamaan pitkään työttömänä olleita henkilöitä takaisin työmarkkinoille. He muodostavat merkittävän työvoimareservin, ja on työvoimapoliittisesti välttämätöntä saada tämä reservi käyttöön ohjaamalla heidät työmarkkinavalmiuksia parantavien toimenpiteiden piiriin ja täyttämään niitä työpaikkoja, jotka avautuvat suurten ikäluokkien eläköityessä. Parhaimmillaan esitys saattaisi myös parantaa työttömän omaa elämänhallintaa ja edistää hänen hyvinvointiaan. Valitettavasti hallituksen esitys ja sen saama muoto valiokunnan mietinnössä eivät turvaa näiden tavoitteiden saavuttamista, vaan johtavat työttömien osalta pahimmillaan jopa päinvastaiseen lopputulokseen. Lakiesityksen vuoksi työmarkkinatuelta toimeentulotuelle voi pudota suuri määrä työttömiä. Tässä joukossa lienee myös niitä, jotka riittävän intensiivisellä ja yksilöllisellä tuella voisivat säilyä työmarkkinoilla. Tästä syystä esimerkiksi määräaikainen, oikeaan työsuhteeseen perustuva tuettu työ voisi olla paljon parempi vaihtoehto kuin työttömän statuksen menettäminen tilanteessa, jossa eläkeratkaisukaan ei ole mahdollinen

Uudistuksen tavoitteena on kannustaa myös kuntia osallistumaan vaikeasti työllistyvien henkilöiden aktivoimiseen, koska rahoitusvastuu jakautuu 500 päivän jälkeen puoliksi valtiolle ja kunnalle, mikäli henkilö ei ole toimenpiteiden piirissä. Samoin perustoimeentulotuen rahoituksesta vastaisivat kunta ja valtio yhdessä. Kunnille aiheutuvat kustannukset luvataan kompensoida myös kuntakohtaisesti täysimääräisesti, mutta asiantuntijakuulemisen aikana tämän tavoitteen täyttymisestä esitettiin hyvin ristiriitaisia lausuntoja. Ei olekaan olemassa mitään varmoja takeita siitä, etteivät kunnat joutuisi tässä(kin) asiassa maksumiehiksi, mihin niillä ei missään tapauksessa ole varaa.

Esitimme valiokunnassa, että työttömyysturvalain 5 luvun 4 §:n 4 momentti kumottaisiin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassa lausunnossa (TyVL 16/2005 vp) valiokunta toteaa, että sen "käsityksen mukaan lainsäädännön ei ilman erityisen painavia syitä pitäisi johtaa siihen, että saman työnantajan palveluksessa rinnakkain samaa työtä tekevät ja samaa palkkaa saavat henkilöt ovat täysin erilaisessa asemassa heille kertyvän työttömyysturvan suhteen riippuen siitä, kumman palkkaamiseen työnantaja on saanut suuremman valtion tuen. Valiokunta pitää tärkeänä, että työttömyysturva kohtelee tasa-arvoisesti palkanmaksun kannalta samassa asemassa olevia työntekijöitä." Tästä syystä valiokunta ehdotti yksimielisesti, että työttömyysturvalain 5 luvun 4 §:n 4 momentti kumottaisiin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi myös, että momentin poistaminen lisännee ansiosidonnaista työttömyysturvaa   saavien  määrää   ja aiheuttaa  siten  korotuspainetta  sekä työntekijöiden että työnantajien työttömyysvakuutusmaksuihin, mutta alenevan työttömyyden oloissa korotuspaine jäänee kuitenkin vähäiseksi. Valitettavasti sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö ei hyväksynyt sen enempää meidän kuin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnankaan esitystä tässä asiassa.

Esitimme myös, että työttömyysturvalain 8 luvun 4 a §:ään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin, että saman pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohtien perusteella työmarkkinatuki voidaan keskeyttää vain, jos tarjottavia toimenpiteitä voidaan henkilön elämäntilanne huomioon ottaen pitää kohtuullisina. Lisäksi esitimme, että 2 momentin korvaukseton ajanjakso lyhennettäisiin viidestä kolmeen kuukauteen. Valiokunnan enemmistö ei hyväksynyt esityksiämme. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että pitkään työmarkkinatukea saanut henkilö menettää 2. lakiehdotuksen 8 luvun 4 a §:n mukaan oikeuden työmarkkinatukeen kieltäytyessään, erotessaan tai joutuessaan erotetuksi työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Perustuslakivaliokunta ei pidä ehdotusta sinänsä perustuslain kannalta ongelmallisena, mutta katsoo, että viiden kuukauden korvaukseton ajanjakso on verraten pitkä. Sen vuoksi on valiokunnan mielestä asianmukaista lisätä lakiin säännös työvoimaviranomaisten velvollisuudesta huolehtia siitä, että karenssijakson aikana on tosiasiallisesti saatavana työtä, koulutusta tai työvoimapoliittisia toimenpiteitä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on puolestaan lausunnossaan todennut, että "...työmarkkinatukioikeuden lakkauttaminen on työttömän kannalta hyvin vakava toimenpide, joka voi monen työttömän  kohdalla  merkitä pysyvää toimeentulotuen varaan jäämistä. Tästä syystä valiokunta korostaa, että siitä päätettäessä tulee kiinnittää huomiota siihen, että työttömälle tarjottu toimenpide on hänen työnhakusuunnitelmansa mukaisesti hänelle sopiva ja hänen työmarkkinavalmiuksiaan parantava ja että hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet sen vastaanottamiseen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että toimenpide on työttömän käytettävissä olevien kohtuullisten kulkuyhteyksien päässä ja työttömälle on varattu kohtuullinen aika lapsenhoito- yms. velvoitteiden järjestämiseen ennen toimenpiteen alkua. Syrjäytymiskehitys voi vauhdittua entisestään ja johtaa täydelliseen luovuttamiseen, jos työtön kokee, että hänen työmarkkinatukioikeutensa lakkautetaan epäoikeudenmukaisin perustein". Valitettavasti perustuslakivaliokunnan ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan selkeät näkemykset eivät saattaneet valiokunnan enemmistöä suopeaksi esityksillemme.

Vielä esitimme, että lakia toimeentulotuesta muutettaisiin 9 a §:n osalta niin, että toimeentulotuen määrää tarkistettaisiin kansaneläkeindeksin sijasta työeläkelain 7 b §:ssä säädetyllä palkkakertoimella. Kansaneläkeindeksi on kaikkein "heikoin" sosiaaliturvan tarkistamisessa käytetyistä indekseistä ja seuraavaksi heikoin on työeläkkeissä käytettävä eläkeindeksi eli nin sanottu taitettu indeksi. Näiden indeksien käyttö jättää eläkkeitä ja muita etuuksia saavat ajan myötä muita heikompaan asemaan tulojen kehityksessä. Siksi olemme toistuvasti eri yhteyksissä esittäneet niiden vaihtamista oikeudenmukaisempiin indekseihin, ja siksi teemme sen johdonmukaisesti myös tässä.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että 1., 4. ja 5. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisesti ja

että 2. ja 3. lakiehdotus hyväksytään muutettuina seuraavasti:

Vastalauseen muutosehdotukset

2.

Laki

työttömyysturvalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 30 päivänä joulukuuta  2002  annetun työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 4 §:n 4 momentti, 7 luvun 6 § ja 11 §, 9 luvun 2 § ja 7 §:n 3 momentti, 11 luvun 7 § ja 11 § sekä 12 luvun 2 §,

sellaisena kuin niistä on 9 luvun 7 §:n 3 momentti laissa 1353/2003,

muutetaan 1 luvun 5 §:n 1 momentin 9 ja 11 kohta, (poist.) 7 luvun 1 §:n 4 momentti ja 5 §:n 2 momentti, 11 luvun 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 5 momentin 4 kohta, 4 §:n 1 momentti, 15 a § ja 14 luvun 3 §,

sellaisina kuin niistä ovat 1 luvun 5 §:n 1 momentin 11 kohta laissa 970/2003, 11 luvun 4 §:n 1 momentti laissa 459/2005 ja 15 a § laissa 354/2004 sekä 14 luvun 3 § osaksi laissa 945/2003 ja osaksi mainitussa laissa 459/2005, sekä

lisätään 8 lukuun uusi 4 a §, 13 luvun 6 §:ään uusi 2 momentti ja 14 lukuun uusi 3 a—3 d § seuraavasti:

1 luku

Yleiset säännökset

5 §

(Kuten StVM)

5 luku

Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset

4 §

(Kumotaan)

7 luku

Työmarkkinatukea koskevat yleiset ­säännökset

1 ja 5 §

(Kuten StVM)

8 luku

Työmarkkinatuen erityiset työvoimapoliit­tiset rajoitukset

4 a §

Työmarkkinatukioikeuden lakkauttaminen

(1 mom. kuten StVM)

Edellä 1 momentin 2 ja 3 kohtien perusteella työmarkkinatuki voidaan kuitenkin keskeyttää vain, jos tarjottavia toimenpiteitä voidaan henkilön elämäntilanne huomioon ottaen pitää kohtuullisina. (Uusi)

Henkilöllä, jonka oikeus työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen on lakkautettu 1 momentin mukaisesti, on uudelleen oikeus saada työmarkkinatukea työttömyysajalta sen jälkeen, kun hän on ollut työssäoloehdon täyttymistä laskettaessa huomioon otettavassa työssä, 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa koulutuksessa tai 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa työvoimapoliittisessa toimenpiteessä vähintään kolme kuukautta.

(4 mom. kuten StVM:n 3 mom.)

11 luku

Toimeenpanoa koskevat säännökset

1, 2, 4 ja 15 a §

(Kuten StVM)

13 luku

Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset

6 §

(Kuten StVM)

14 luku

Erinäisiä säännöksiä

3, 3 a—d §

(Kuten StVM)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten StVM)

---

3.

Laki

toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan toimeentulotuesta 30 päivänä joulukuuta 1997 annetun lain (1412/1997) 9 §:n 4 momentti,

muutetaan 6 ja 7 §, 11 §:n 2 momentin 2 kohta, 12 §:n 2 momentin 3 kohta, 15 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä on 11 §:n 2 momentin 2 kohta laissa 49/2005, sekä

lisätään lakiin uusi 5 a—5 d §, 7 a—7 c §, 9 a § sekä 24 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

5 a—d, 6, 7, ja 7 a—c §

(Kuten StVM)

9 a §

Perusosan tarkistaminen

Toimeentulotuen perusosan määriä tarkistetaan siten kuin työeläkelain (634/2003) palkkakertoimesta säädetään työeläkelain 7 b §:ssä.

(2 mom. poist.)

11, 12, 15 ja 24 §

(Kuten StVM)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten StVM)

---

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2005

Erkki Virtanen /vas
Leena Rauhala /kd

Yhdyn vastalauseeseen 2. lakiehdotuksen 8 luvun 4 a §:n osalta.

Osmo Soininvaara /vihr

Perustelut

Hallituksen esityksen 2. lakiehdotuksen mukaan kotikunta  vastaa  50  prosentista työmarkkinatuen kustannuksista, jos henkilö on saanut työmarkkinatukea yli 500 päivää. Tämän tarkoituksena on motivoida kuntia työttömyyden vähentämiseen kuntansa alueella. Tavoite on hyvä, mutta kunnat voivat vaikuttaa työttömien määrään myös asuntopolitiikan keinoin. Jo nyt Helsingin seudulla moni kunta on tosiasiassa lopettanut kokonaan sosiaalisen asuntotuotannon. Vaarana on, että laki tässä muodossa kohtelisi epäoikeudenmukaisesti kuntia, jotka harjoittavat sosiaalisesti vastuullista asuntopolitiikkaa, ja vaikeuttaisi kuntien sisäisessä päätöksenteossa niiden asemaa, jotka haluavat tarjota kunnassa asuntoja myös huono-osaisille. Ongelmaa ei olisi, jos kaupunkiseudut koostuisivat kukin yhdestä kunnasta. Nykyisellä kuntarakenteella laki voi johtaa hyvin epätoivottuihin seurauksiin. Ehdotamme asiasta lausumaa (Vastalauseen lausumaehdotus 1).

Huomattava osa työmarkkinatuen saajista saa täydennystä toimeentulotuesta, koska työmarkkinatuki on monen kohdalla pienempi kuin toimeentulotuki. Tätä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena eikä oikein edes perustuslain mukaisena tilanteena. Tämä saa aikaan myös sen, ettei nyt esitetty lakipaketti toimi tarkoitetulla tavalla. Asian nurinkurisuuteen ovat kiinnittäneet huomiota useat sosiaalipolitiikan asiantuntijat. Ehdotamme asiasta lausumaa (Vastalauseen lausumaehdotus 2).

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hyväksytään kaksi lausumaa (Vastalauseen lausumaehdotukset).

Vastalauseen lausumaehdotukset

1.

Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa uudistuksen vaikutuksia kuntien harjoittamaan asuntopolitiikkaan ja, mikäli ongelmia esiintyy, ryhtyy tarvittaviin toimiin sosiaalista asuntopolitiikkaa painottavien kuntien palkitsemiseksi.

2.

Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle esityksen työmarkkinatuen korottamisesta siten, että se tuottaa pääsääntöisesti korkeamman tulotason kuin toimeentulotuki.

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2005

Osmo Soininvaara /vihr
Leena Rauhala /kd
Paula Risikko /kok
Sirpa Asko-Seljavaara /kok
Erkki Virtanen /vas

Perustelut

Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi rakenteellinen muutos työmarkkinatukijärjestelmään. Uudistus on osittain positiivinen, koska työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytyminen sanktioidaan nykyistä tehokkaammin ja pitkään työttömänä olleita aktivoidaan heille sopivilla työllisyystoimilla. Lisäksi pitkään työmarkkinatuella eläviltä ja perusteetta työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytyneeltä edellytetään nykyistä pidempää työssäoloa ennen kuin henkilö on jälleen oikeutettu työmarkkinatukeen.

Tällä  hetkellä  valtio  maksaa työmarkkinatuen kustannukset kokonaisuudessaan. Esityksessä ehdotetaan rahoitusvastuun jakamista yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneiden osalta puoliksi kuntien ja valtion välillä. Myös toimeentulon rahoitusvastuusta puolet ehdotetaan siirrettäväksi kunnille. Mietinnössä väitetään, että kunnat saavat täyskompensaation aiheutuneista uusista kustannuksista. Kuitenkin kyseisillä rahoitusuudistuksilla valtio siirtää kunnille uusia velvoitteita ilman, että niiden todellisia kustannuksia on laskettu huolellisesti. Kustannustenjaossa ei hyvitetä oikeudenmukaisesti uudistuksen eri kunnille aiheuttamia lisämenoja. Työmarkkinatukiuudistus aiheuttaa kunnille vuonna 2006 noin 180 miljoonan euron lisäkustannukset. Esitetty uudistus siis pahentaa jo nyt ahdingossa olevia kuntatalouksien mahdollisuuksia selviytyä peruspalveluiden järjestämisvastuusta.

Uusien entistä yksilöllisenpien työllistämistoimenpiteiden suunnitteleminen ja toteuttaminen vaatii lisää resursseja kuntien sosiaalitoimessa ja työvoimatoimistoihin. Lisäksi rahoitusuudistus aiheuttaa kunnille lisätyötä laskutuksen, kirjanpidon ja tietojärjestelmien uudistamisen ja ylläpitämisen vuoksi. Näiden lisäkustannusten ennakointi on vaikeaa.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että 1. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisesti,

että 2.,3. ja 5. lakiehdotus hyväksytään muutettuina (Vastalauseen muutosehdotukset) ja

että 4. lakiehdotus hylätään.

Vastalauseen muutosehdotukset

2.

Laki

työttömyysturvalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 30 päivänä joulukuuta 2002 annetun työttömyysturvalain (1290/2002) 7 luvun 6 § ja 11 §, 9 luvun 2 § ja 7 §:n 3 momentti, 11 luvun 7 § ja 11 § sekä 12 luvun 2 §,

sellaisena kuin niistä on 9 luvun 7 §:n 3 momentti laissa 1353/2003,

muutetaan 1 luvun 5 §:n 1 momentin 9 ja 11 kohta, 5 luvun 4 §:n 4 momentti, 7 luvun 1 §:n 4 momentti ja 5 §:n 2 momentti, 11 luvun 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 5 momentin 4 kohta, 4 §:n 1 momentti, 15 a § ja 14 luvun 3 §,

sellaisina kuin niistä ovat 1 luvun 5 §:n 1 momentin 11 kohta laissa 970/2003, 11 luvun 4 §:n 1 momentti laissa 459/2005 ja 15 a § laissa 354/2004 sekä 14 luvun 3 § osaksi laissa 945/2003 ja osaksi mainitussa laissa 459/2005, sekä

lisätään 8 lukuun uusi 4 a §, 13 luvun 6 §:ään uusi 2 momentti ja 14 lukuun uusi (poist.) 3 d §, seuraavasti:

1 luku

Yleiset säännökset

5 §

(Kuten StVM)

5 luku

Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset

4 §

(Kuten StVM)

7 luku

Työmarkkinatukea koskevat yleiset ­säännökset

1 ja 5 §

(Kuten STVM)

8 luku

Työmarkkinatuen erityiset työvoimapoliit­tiset rajoitukset

4 a §

(Kuten STVM)

11 luku

Toimeenpanoa koskevat säännökset

1, 2, 4 ja 15 a §

(Kuten StVM)

13 luku

Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset

6 §

(Kuten StVM)

14 luku

Erinäisiä säännöksiä

3 §

(Kuten StVM)

3 a—c §

(Poist.)

3 d §

Erinäisiä säännöksiä

Työmarkkinatukena maksettu koulutuspäiväraha lapsikorotuksineen rahoitetaan valtion varoista. (Poist.)

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen ennakoiden ja lopullisen rahoituksen vahvistamisesta ja maksamisesta (poist.).

(3 mom. kuten StVM)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten StVM)

---

3.

Laki

toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan toimeentulotuesta 30 päivänä joulukuuta 1997 annetun lain (1412/1997) 9 §:n 4 momentti,

muutetaan 6 ja 7 §, 11 §:n 2 momentin 2 kohta, 12 §:n 2 momentin 3 kohta, 15 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä on 11 §:n 2 momentin 2 kohta laissa 49/2005, sekä

lisätään lakiin uusi (poist.) 7 a—7 c §, 9 a § sekä 24 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

5 a—d §

(Poist.)

6, 7, 7 a—c, 9 a, 11, 12, 15 ja 24 §

(Kuten StVM)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten StVM)

---

5.

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 3 päivänä elokuuta 1992 annetun lain (733/1992) 18 §:n otsikko ja 1 momentti, sellaisena kuin niistä on 18 §:n 1 momentti laissa    /2005, seuraavasti:

18 §

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuus

Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset jakautuvat vuosina 2006 ja 2007 kuntien ja valtion kesken siten, että kuntien osuus tämän lain mukaan määräytyvistä kustannuksista on 67,24 prosenttia ja valtion osuus on 32,76 prosenttia.

---

---

Voimaantulosäännös

(Kuten StVM)

---

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2005

Raija Vahasalo /kok
Sirpa Asko-Seljavaara /kok
Paula Risikko /kok

Yhdyn vastalauseeseen 4. lakiehdotuksen osalta.

Eero Akaan-Penttilä /kok