Siirry mietintöön
StVM 3/1999
vp - K 5/1999 vp
Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus
vuodelta 1998
Vireilletulo
Eduskunta on 2 päivänä kesäkuuta 1999 lähettänyt sosiaali- ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksen vuodelta 1998 (K 5/1998 vp).
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen puheenjohtaja Jorma Huuhtanen
- Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen varapuheenjohtaja Marjatta Vehkaoja
- vanhempi hallitussihteeri Juha Rossi , sosiaali- ja terveysministeriö
- pääjohtaja Pekka Tuomisto , johtaja Matti Puhakka , Kansaneläkelaitos
- Kansaneläkelaitoksen tilintarkastajien puheenjohtaja, pääjohtaja Tapio Leskinen
- puheenjohtaja Brita Järvinen , Kansaneläkelaitoksen Toimihenkilöt ry
Puheenjohtaja Marjatta Vehkaojan ja varapuheenjohtaja Timo Ihamäen ollessa asiassa estyneitä on valiokunta valinnut tilapäiseksi puheenjohtajaksi edustaja Marjaana Koskisen.
Perustelut
Kansaneläkelaitoksen hallinto
Kansaneläkelaitoksen hallintoa on viime vuosina selvitetty. Asiassa ei kuitenkaan toistaiseksi ole edetty, vaan asia on jäänyt jatkoselvitysten varaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiirehtii Kansaneläkelaitoksen sisäisen hallinnon selkeyttämistä sekä sitä, että valittu hallintoratkaisu huomioon ottaen harkitaan laitoksen henkilöstön edustusta laitoksen hallintoelimissä.
Kansaneläkelaitoksen rahoituksen turvaaminen
Kansaneläkelaitoksen tuotot olivat valtuutettujen toimintakertomuksen mukaan 54 511 miljoonaa markkaa ja kulut 55 452 miljoonaa markkaa. Tuotoista 1 443 miljoonaa markkaa oli valtion takuusuorituksia kansaneläke- ja sairausvakuutusrahastoon. Vakuutusmaksut olivat 36 prosenttia tuotoista ja valtion suoritukset 54 prosenttia. Loppu 10 prosenttia Kansaneläkelaitoksen tuotoista koostui kuntien suorituksista, eräiden tulojen ohjaamisesta Kansaneläkelaitokselle sekä Kansaneläkelaitoksen rahastojen omaisuuden tuotoista ja takautumissuorituksista.
Pääosa Kansaneläkelaitoksen maksamista etuuksista rahoitetaan valtion varoista. Kansaneläkelaitoksen omiin tuottoihin osittain perustuvan kansaneläkkeen ja periaatteessa kokonaisuudessaan perustuvan sairausvakuutuksen rahoitus on hoidettava turvaavalla ja vakaalla tavalla. Valtion takuusuorituksia tulee käyttää vain välttämättömään maksuvalmiuden varmistamiseen siten, että kansaneläkkeen ja sairausvakuutuksen rahoitusomaisuuden vähimmäistaso saavutetaan. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että niin sanotusta harmaasta taloudesta syntyvät julkisen talouden menetykset kohdistuvat myös Kansaneläkelaitokseen, joten tältäkin kannalta harmaan talouden kitkeminen yhteiskunnasta ja yhteiskunnallisista asenteista on tärkeää.
Työkyvyttömyyseläkekäytäntö
Valiokunta kiirehtii työkyvyttömyyseläkkeiden ja yksilöllisten varhaiseläkkeiden ratkaisutoiminnan ja eläkeratkaisujen hylkäämiseen johtaneiden syiden selvittämistä eläkkeen hakijoiden oikeusturvan parantamiseksi. Asiakkaan neuvontaa ja kokonaisvaltaista tilanteen arvioimista yhdessä muiden viranomaisten kanssa tulee tehostaa. Kansaneläkelaitoksen tulee myös valmistella lainsäädännön muutosehdotuksia, joilla voidaan tukea kuntoutukseen hakeutumista ja ehkäistä väliinputoamista erilaisissa etuustilanteissa.
Väärinkäytökset ja takaisinperinnät
Sosiaaliturvan väärinkäytöksissä keskeinen torjuntakeino on viranomaisilla jo olevan tiedon tehokas käyttäminen siten, että eri etuuksien samanaikaiseen saamiseen kiinnitetään huomiota. Tällöin tulee myös lisätä viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedon vaihtoa muun muassa Kansaneläkelaitoksen, vero- ja työvoimaviranomaisten sekä kuntien kesken. Toisaalta tietojen vaihdossa on kiinnitettävä riittävästi huomiota tietosuojaa koskeviin näkökohtiin sekä hallinnon yleisten periaatteiden, kuten tarkoitussidonnaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kunnioittamiseen.
Valiokunnan saaman tiedon mukaan sosiaaliturvan väärinkäytöksiä selvittää sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Kansaneläkelaitos osaltaan aktiivisesti vaikuttaa väärinkäytösten torjuntaan ja ehkäisyyn sekä pyrkii osaltaan edistämään lainsäädännön kehittämistä sellaiseksi, että myös tahattomasti syntyvä sosiaaliturvan liikamaksu ehkäistyy. Henkilökunnan mahdollisuuksia neuvontaan on parannettava. Tässä suhteessa esimerkiksi viranomaisten tekemä osoitetietojen nykyistä kattavampi ja perusteellisempi kirjaaminen muodostaa merkittävän mahdollisuuden.
Sosiaaliturvan takaisinperintään voidaan joutua monista syistä. Asiakkaat eivät aina huomaa ilmoittaa olosuhteissaan tapahtuneista muutoksista, jotka johtavat väärin perustein tapahtuvaan liikamaksuun tai eri etuuksien viivästyminen saattaa kuittausmenettelyissä olevien puutteiden johdosta johtaa takaisinmaksuvaatimuksiin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä etuuspäätöksen riittävän nopeaan käsittelyyn. Erityinen ongelma näyttää syntyneen opintotukien liikamaksuista, mikä saattaa osittain johtua opintotuen monimutkaisesta lainsäädännöstä, ja tuen suhteesta opintojen aikana saatuihin muihin tuloihin. Lisäksi tilanne näyttää siten epätyydyttävältä, että opintotuen valtion takausvastuusaatavat kasvavat nopeasti muun muassa sen johdosta, että jo vähäisistä viivästyksistä opintolainojen takaisinmaksussa pankit siirtyvät takausvastuun käyttöön ja siitä, että mahdollisista maksuhäiriömerkinnöistä huolimatta ainakin jossain määrin myönnetään valtion takausvastuun perusteella opintolainoja. Kun saadun selvityksen mukaan myös tämä seikka on selvitysten alaisena, valiokunta kiinnittää valtuutettujen huomiota asiaan ja pitää tärkeänä, että kysymystä seurataan ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin.
Koulumatkatuet
Sosiaalietuusjärjestelmillä on toisinaan sosiaalipoliittisten tavoitteiden rinnalla myös muita yhteiskuntapoliittisia tavoitteita, tai järjestelmä pyritään rakentamaan sellaiseksi, etteivät sen vaikutukset muuhun yhteiskunnan toimintaan muodostu haitalliseksi. Tällöin seurauksena usein on monimutkainen järjestelmä, kuten esimerkiksi asuntopoliittisia näkökohtia huomioon ottavassa asumistuessa ja koulutuspoliittisia näkökohtia huomioon ottavassa opintotuessa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan koulumatkatuella on myös muita kuin opiskelijoiden tukemiseen liittyviä tavoitteita muun muassa koulutukseen osallistumisen edistämiseksi, harvaan asuttujen alueiden liikenteen ylläpitämiseksi ja laajasti ottaen myös ympäristöpoliittisia tavoitteita joukkoliikenteen suosimiseksi. Järjestelmää tulee selvittää, jotta saavutetaan tasapaino sosiaalipoliittisten, muiden yhteiskuntapoliittisten ja hallintoon liittyvien näkökohtien kesken.
Eri etuusjärjestelmien tulee olla hallinnollisesti riittävän selkeitä ja yksinkertaisia, jotta toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset eivät ole kohtuuttoman korkeat itse järjestelmän kustannuksiin verrattuna. Koulumatkatuen kehittämistä on jatkettava tavoitteena järjestelmä, joka ottaa riittävästi huomioon tuen eri tavoitteet mukaan lukien hallinnon rationaalisuus.
Päätösehdotus
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,
että tämä mietintö lähetetään tiedoksi Kansaneläkelaitoksen valtuutetuille.
Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 1999
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
tp.pj.
Marjaana
Koskinen
/sd
jäs.
Eero
Akaan-Penttilä
/kok
Merikukka
Forsius
/vihr
Tuula
Haatainen
/sd
Saara
Karhu
/sd
Inkeri
Kerola
/kesk
Niilo
Keränen
/kesk
Juha
Rehula
/kesk
Päivi
Räsänen
/skl
Sari
Sarkomaa
/kok
Marjatta
Stenius-Kaukonen
/vas
Raija
Vahasalo
/kok
Jaana
Ylä-Mononen
/kesk