Eduskunta on 30 päivänä lokakuuta 1996 lähettänyt sosiaali- ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen 208/1996 vp pienten lasten hoidon tukemista koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

Valiokunta on tässä yhteydessä ottanut käsiteltäväksi myös eduskunnan 8 päivänä syyskuuta 1995 valiokuntaan lähettämän ed. Jouko Jääskeläisen /skl ym. lakialoitteen 20/1995 vp laeiksi lasten kotihoidon tuesta annetun lain 2 §:n ja kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain 1 §:n muuttamisesta ja eduskunnan 12 päivänä marraskuuta 1996 valiokuntaan lähettämän ed. Jorma Huuhtasen /kesk ym. lakialoitteen 65/1996 vp laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 2 §:n muuttamisesta sekä eduskunnan 30 päivänä toukokuuta 1995 valiokuntaan lähettämät ed. Kirsti Ala-Harjan /kok ym. toivomusaloitteen 221/1995 vp päivähoitomaksun määräytymisen muuttamisesta nettotuloperusteisiksi ja ed. Jouko Jääskeläisen /skl ym. toivomusaloitteen 235/1995 vp kotihoidon tuen kehittämisestä sosiaali- ja eläketurvan takaavaksi hoitopalkaksi.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti on perustuslakivaliokunta antanut sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä lausunnon. Perustuslakivaliokunnan lausunto 39/1996 vp on mietinnön liitteenä.

Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina ministeri Terttu Huttu-Juntunen, ministeri Arja Alho, hallitusneuvos Eija Koivuranta, neuvotteleva virkamies Martti Lähteinen ja erikoistutkija Riitta Säntti sosiaali- ja terveysministeriöstä, budjettineuvos Raija Koskinen, finanssineuvos Reino Niinivaara ja johtava ekonomisti Aino Salomäki valtiovarainministeriöstä, hallitussihteeri Raimo Kärkkäinen ja ylitarkastaja Keijo Tanner ympäristöministeriöstä, apulaisosastopäällikkö Simo Juva opetusministeriöstä, tutkimuspäällikkö Matti Heikkilä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta, toimeentuloturvapäällikkö Elise Kivimäki Kansaneläkelaitoksesta, johtaja Berndt Långvik ja sosiaali- ja terveystoimenpäällikkö Tuula Taskula Suomen Kuntaliitosta, talouspoliittinen asiamies Pekka Tsupari Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta, asiamies Juhapekka Suutarinen Palvelutyönantajista, sosiaalipoliittinen sihteeri Sinikka Näätsaari Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöstä, sosiaali- ja terveyspoliittinen asiamies Riitta Työläjärvi Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta, lakimies Markku Kojo Akavasta, toimitusjohtaja Rauno Kervinen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, päivähoidon asiantuntija Seija Nordqvist Espoon kaupungin sosiaalivirastosta, suunnittelupäällikkö Seppo Prunnila Tampereen kaupungin sosiaalivirastosta, sosiaali- ja terveysjohtaja Urpo Alanko Vantaan kaupungin sosiaalivirastosta, päivähoidon suunnittelija Tiina Leinonen Kajaanin kaupungin edustajana, sosiaalisihteeri Anne Liimatainen Kuusjoen kunnan edustajana, tutkimuspäällikkö Teemu Lehtinen Veronmaksajain Keskusliitosta, ohjelmapäällikkö Anna-Leena Välimäki Mannerheimin Lastensuojeluliitosta, toiminnanjohtaja Mauri Upanne Lastensuojelun Keskusliitosta, ammattiasiainsihteeri Marjatta Kekkonen Terveyden- ja Sosiaalihuoltoalan Ammattijärjestö TEHY:stä, puheenjohtaja Ritva Semi Lastentarhanopettajaliitosta, liittosihteeri Marjatta Pakarinen Sosiaalityöntekijäin Liitosta, puheenjohtaja Annukka Paasikivi Lapsen Kotihoito ry:stä ja puheenjohtaja Birgitta Köhler edustaen Helsingin, Vantaan ja Espoon päivähoitoliikettä sekä yliassistentti Veli-Matti Ritakallio ja lehtori Pentti Rönkkö.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan pienten lasten hoidon tukijärjestelmää kehitettäväksi lasten päivähoidosta perittävien maksujen ja lasten vanhemmille tai heidän valitsemalleen yksityisen hoidon tuottajalle maksettavan tuen uudistamisella. Perheillä olisi nykyisen kaltainen valintaoikeus kunnan järjestämän päivähoidon ja taloudellisen tuen välillä. Lasten kotihoidon tuen muodossa annettava tuki korvattaisiin kuitenkin uudella lasten yksityisen hoidon tukea koskevalla lainsäädännöllä. Kunnan järjestämän päivähoidon ja yksityisen hoidon tuen välinen valintaoikeus koskisi vanhempien itse hoitaessa lasta niitä perheitä, joissa nuorin näin hoidettavista lapsista on alle kolmivuotias. Muuhun yksityisen hoidon tukeen perheet olisivat oikeutettuja samaan tapaan kuin kunnan järjestämään päivähoitoon alle kouluikäisten lasten osalta. Yksityisen hoidon tuki muodostuisi lapsen iän mukaan porrastetusta hoitorahasta ja tulosidonnaisesta hoitolisästä.

Kunnan järjestämän lasten päivähoidon maksuja muutettaisiin osana uudistusta siten, että tuloharkinta vastaisi mahdollisimman tarkasti lasten yksityisen hoidon tuen hoitolisää määrättäessä noudatettavaa tuloharkintaa. Päivähoidon kuukausimaksu olisi 200―1 000 markkaa, ja kunta voisi eräin laissa säädetyin rajoituksin vapauttaa harkinnanvaraisesti pienituloiset perheet maksusta tai ottaa käyttöön 1 200 markan kuukausimaksun suurituloisille perheille.

Lasten yksityisen hoidon tuen toimeenpanosta vastaisi kansaneläkelaitos. Se myös tekisi selvityksen ja päätöksen perheen tuloista, joiden perusteella kunta määräisi päivähoitomaksun.

Esitys liittyy laajempaan uudistushankkeeseen, jolla pyritään yhteensovittamaan lasten hoidon tuet, asumisen tuki, toimeentulotuki, työttömyysturva ja verotus työntekoa kannustaviksi. Esitys liittyy myös valtion vuoden 1997 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1997 elokuun alusta. Tuen maksaminen yksityisen hoidon tuottajalle alkaisi kuitenkin vasta vuoden 1998 alusta, mitä ennen tuki suoritettaisiin perheille.

Lakialoitteessa 20/1995 vp ehdotetaan lasten kotihoidon tukea kehitettäväksi siten, että se muodostuisi hoitopalkaksi, jonka nojalla olisi oikeus kunnalliseen eläkkeeseen.

Lakialoitteessa 65/1996 vp ehdotetaan, että päivähoidosta perittäisiin asetuksella tarkemmin säädettävä prosentuaalinen maksu.

Toivomusaloitteessa 221/1995 vp ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin lasten päivähoitomaksujärjestelmän kehittämiseksi sellaiseksi, että se määräytyy huoltajan nettoansioiden mukaan prosentuaalisesti maksimikattoon saakka.

Toivomusaloitteessa 235/1995 vp ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus ryhtyisi pikaisiin toimiin kotihoidon tuen kehittämiseksi riittävän sosiaali- ja eläketurvan takaavaksi hoitopalkaksi lastaan kotona hoitavalle.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan pienten lasten hoidon uudistamisella pyritään kannustamaan työntekoon yhteensovittamalla muun muassa lasten hoidon tukimuodot asumisen tukemisen, toimeentulotuen, työttömyysturvan ja verotuksen kanssa. Uudistuksella pyritään myös yksinkertaistamaan ja selkeyttämään pienten lasten hoitojärjestelmää sekä yhtenäistämään nykyisiä kuntien välisiä eroja, jotka ilmenevät ennen kaikkea päivähoitomaksuissa. Tavoitteet ovat tärkeitä ja kannatettavia, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan mielestä niissä on onnistuttu vain osittain. Tämä johtuu myös siitä, että tavoitteiden toteuttamisen keinot ovat keskenään ristiriitaisia, eikä täysin optimaalinen järjestelmä ole luotavissa. Lisäksi muun muassa kannustavuusnäkökohdan merkitys vähenee siitä syystä, että kannustavakaan järjestelmä ei välttämättä johda korkeana pysyttelevän työttömyyden takia työllistymiseen. Vastaavasti järjestelmä, jolla pyritään samanaikaisesti hallinnoimaan kunnallista päivähoitoa ja sen osana kuntien yksityisiltä ostamia palveluja, perheiden yksityisiltä ostamia tuettuja palveluja sekä perheen itsensä järjestämää pienten lasten hoitoa, ei voi olla kovin yksinkertainen eikä kaikin osin selkeäkään, kun siihen liittyy erilaisia ikärajoja, markkamääriä ja muita tuen ehtoja.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pyrkii hallituksen esitykseen tekemillään muutoksilla omalta osaltaan selkeyttämään järjestelmää ennen kaikkea painottamalla vanhempien tai muiden huoltajien itse järjestämän hoidon tukea alle kolmivuotiaille lapsille ja näiden sisaruksille, yhtenäistämällä pääosin hallituksen esityksessä mainitulla tavalla kuntien enimmäispäivähoitomaksua, jossain määrin yksinkertaistamalla tukien ja maksujen hallinnollista järjestelyä sekä muuttamalla lain teknistä säätelyä. Ratkaisun keskeisenä perusteluna on pyrkimys välttää uutta alle kolmivuotiaiden hoidon tukeen kohdistuvaa leikkausta vuoden sisällä ja vähentää painetta kunnalliseen päivähoitoon varsinkin nuorimpien lasten osalta. Kotona tapahtuvan hoidon riittävä tukeminen myös ehkäisee siirtymistä työttömyysturvalle.

Valiokunta ehdottaa järjestelmän rakennetta selkeytettäväksi siten, että vanhemman tai muun huoltajan sekä muutoin muun henkilön kuin hoidon tuottajan antamaa hoitoa kutsutaan lasten kotihoidoksi ja siihen myönnettävää tukea lasten kotihoidon tueksi, ja vastaavasti hoidon tuottajan antamaa hoitoa lasten yksityiseksi hoidoksi ja tukea lasten yksityisen hoidon tueksi. Tästä syystä myös ensimmäisen hallituksen esitykseen sisältyvän lain nimeksi valiokunta ehdottaa lakia lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta. Tästä aiheutuu runsaasti teknisiä muutoksia lakiin, joita ei jäljempänä enää erikseen perustella.

Lasten hoitojärjestelmä muodostaa volyymiltaan ja taloudeltaan merkittävän kokonaisuuden. Kaikkiaan alle kouluikäisiä lapsia on noin 451 000, joista eri hoitojärjestelmien piirissä on noin 394 000. Tuetun hoidon ulkopuolella on lapsia noin 57 000. Hoitojärjestelmien kustannusten kokonaisuus on 9 655 miljoonaa markkaa, minkä lisäksi äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa maksetaan noin 55 000 lapsesta yli 3 500 miljoonaa markkaa.

Hoitojärjestelmistä laajin on kunnallinen päivähoito, johon osallistuu noin 184 500 lasta ja johon käytetään rahaa noin 7 270 miljoonaa markkaa. Nykyistä kotihoidon tukea maksetaan noin 132 000 lapsesta noin 2 000 miljoonaa markkaa. Tähän hallituksen esitykseen sisältyvän kotihoidon tuen piiriin arvioidaan tulevan noin 134 000 lasta ja yksityisen hoidon tuen piiriin noin 20 000 lasta. Taloudellisesti tämä merkitsee vastaavasti 2 150 ja 240 miljoonan markan kustannuksia.

Lasten päivittäisen hoidon järjestämistä ei voida arvioida vain julkisen talouden kustannuksena. Järjestelmä on keskeinen tekijä luotaessa edellytyksiä perheen aikuisten työssäkäynnille. Palvelujärjestelmänä se on myös merkittävä työllistäjä, ja kotona tapahtuva hoito on nykyisin tärkeä mahdollisuus tosiasialliseen työvuorotteluun.

Valiokunta ehdottaa kotihoidon tuen järjestelmän ytimeksi alle kolmivuotiaan ja samaan perheeseen kuuluvan hoitorahaan oikeuttavan alle kolmivuotiaan kanssa samalla tavalla hoidettavan vanhemmankin lapsen hoitorahaa ja hoitolisää. Tämä merkitsee taloudellisen tuen painopisteen asettamista alle kolmivuotiaiden osalta hoitamiseen kotona. Järjestelmä ei kuitenkaan estä valitsemasta vanhempien niin halutessa hoidon tuottajan antamaa yksityistä hoitoa tai kunnallista päivähoitoa. Perheet kuitenkin joutuvat taloudellisesti eri lailla tuetuksi tällaisten valintojen johdosta. Kun tätä ratkaisua verrataan nykyiseen lasten kotihoidon tukeen, asettuvat etuudet suunnilleen samalle tasolle. Ehdotettu tuki on 1 500 markkaa ensimmäisestä alle kolmivuotiaasta lapsesta ja iästä riippuen 500 tai 300 markkaa kuukaudessa seuraavista lapsista. Voimassa oleva kotihoidon tuki on kuukaudessa 1 500 markkaa alle kolmivuotiaasta lapsesta ja 300 markkaa seuraavista.

Kotihoidon tuki alle kolmivuotiaiden kotona tapahtuvaan hoitoon vahvistaa valiokunnan käsityksen mukaan kannustavuutta siinä suhteessa, että voimassa olevan työsopimuslain mukaan hoitovapaata on mahdollista saada vain alle kolmivuotiaan lapsen hoitamiseksi. Kotihoidon tuen ulottaminen samaan aikarajaan antaa työssä käyville vanhemmille mahdollisuuden tosiasiallisesti hoitaa lasta ja merkitsee toimivaa perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamista. Se merkitsee myös kotihoidon tuen käyttämistä tosiasiallisesti eräänlaisena työnteon vuorotteluvapaana ja antaa työllistymismahdollisuuksia sen johdosta, että vanhempi irtautuu työelämästä oman lapsensa hoitamiseen.

Ehdotettuun kotihoidon tukeen kuuluva hoitolisä, enintään 1 000 markkaa, on tulosidonnainen. Se maksetaan vain yhdestä perheen lapsesta. Voimassa olevan lasten kotihoidon tukijärjestelmän lisäosa on määrältään enintään 1 200 markkaa ja se maksetaan vain yhdestä lapsesta. Kun tulorajat ovat erilaiset, ei suora vertailu ole mahdollinen, mutta uuden kotihoidon tuen hoitolisä ulottuu laajemmalle tuloalueelle kuin lisäosa.

Uutena hoitomuotona voimassa olevaan järjestelmään nähden on hoidon tuottajalle maksettava yksityisen hoidon tuki. Sen tärkein merkitys verrattuna nykyiseen kotihoidon tuen perusosaan on, että vältytään kaksinkertaiselta verotukselta ja että tukea on mahdollista käyttää myös niissä tilanteissa, joissa perheessä ei ole alle kolmivuotiasta lasta. Näin ollen tuki on tältä osin ensisijaisesti kunnallisen päivähoidon vaihtoehto. Perheiden kannalta tukimuoto on taloudellisesti uusi, joskin myös voimassa olevaa kotihoidon tukea on voinut käyttää yksityisten päivähoitopalvelujen ostamiseen. Kun hoitoraha on 700 markkaa, ei se yksilapsisessa perheessä vielä verotuksen jälkeenkään vastaa nykyisen kotihoidon tuen 1 500 markkaa, mutta, kun tuki voidaan maksaa perheen kaikista lapsista, merkitsee se monilapsisissa perheissä nykyistä suurempaa tukea yksityisen hoidon palvelujen ostamiseen.

Yksityisen hoidon hoitolisä on uusi elementti järjestelmässä. Sitä voidaan tulosidonnaisena maksaa enintään 800 markkaa kaikista päivähoidon valintaoikeuden piirissä olevista lapsista, jotka eivät käytä kunnallista päivähoitoa.

Useissa kunnissa on käynnissä päivähoidon palvelurahakokeilu, josta saadut tulokset ovat varsin rohkaisevia. Lainsäädäntö on tarkoitus yksityisen hoidon tuen maksamisen osalta saattaa voimaan hallituksen esityksestä poikkeavasti jo vuoden 1997 elokuun alusta, joten kokeilu voi jatkua suhteellisen joustavasti ja keskeytyksittä.

Ehdotettu järjestelmä merkitsee puuttumista kunnalliseen lasten päivähoitoon vain siitä määrättävän maksun suhteen. Päivähoidolla on tärkeä ja lapsiperheiden kannalta keskeinen merkitys hyvinvointipalveluna, joka antaa mahdollisuuden molemmille vanhemmille työssäkäyntiin ja tukee perheiden mahdollisuuksia hankkia ja hoitaa lapsia yhdistäen perhe-elämä ja työssäkäynti. Tästä syystä päivähoidon on myös oltava järjestelyltään siten joustavaa, että se voi vastata muuttuvan työelämän tarpeisiin ja tehdä mahdolliseksi työssäkäynnin työelämän vaatimusten mukaisesti. Päivähoitoa ei tule pitää vain lasten fyysistä hoitoa ylläpitävänä järjestelmänä, vaan tärkeää ovat varhaiskasvatuksen ja koulunkäyntiä tukevan esiopetuksen järjestelyt. Nämä tekijät ovat kiinteässä yhteydessä päivähoidon laatuun, johon on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota.

Esiopetuksella on tehtyjen tutkimusten mukaan tärkeä merkitys lapsen myöhemmälle koulumenestykselle, mistä syystä kuusivuotiaiden saaminen järjestelmään on tärkeää. Esiopetusta koskeva uudistus onkin toteutettava kiireellisesti, ja sen yhteydessä on järjestelmästä tehtävä koulutoimen ja päivähoidon suhteen perheiden kannalta kustannusneutraali.

Kotihoidon tukeen ja yksityisen hoidon tukeen kuuluu tulosidonnainen hoitolisä. Toinen tekijä, jossa perheen tulot vaikuttavat pienten lasten hoidon järjestelyyn, on päivähoidon maksujen määräytyminen. Valiokunta ehdottaa ― samoin kuin hallituksen esityksessä ehdotetaan ― että tulokäsitteet ja perhekäsitteet kotihoidon ja yksityisen hoidon tuessa ja päivähoidon maksuissa ovat yhtenevät. Prosenttimäärä, jolla toisaalta kotihoidon ja yksityisen hoidon hoitolisä alenee ja toisaalta päivähoidon maksu nousee, on perhetyypeittäin molemmissa järjestelmissä sama.

Päivähoidon maksut ovat nykyisin kunnittain varsin erilaiset. Uudistus saattaa kunnittain merkitä huomattavia muutoksia varsinkin niissä tapauksissa, joissa kunnat ovat kiristäneet merkittävästi sosiaali- ja terveysministeriön tulosuositusrajoja maksua määrättäessä. Näissä tapauksissa maksut ensisijaisesti alenevat. Toisaalta niissä kunnissa, joissa päivähoidon maksuja on tietoisesti alennettu, tämä menettely on edelleen mahdollista, koska lainsäädäntöön sisältyvät maksut ovat enimmäismaksuja. Nykyinen enimmäismaksu on 1 430 markkaa, kun se valiokunnan ehdotuksen mukaan on 1 000 markkaa kuukaudessa. Kunnat voivat päättää itse maksujen enimmäisprosentin alentamisesta. Esityksen perusteella kunnat voivat alentaa, mutteivät kiristää maksutasoa.

Hallituksen esitykseen ja valiokunnan ehdotukseen sisältyvä prosentuaalisesti nouseva maksu merkitsee lasten nykyiseen päivähoitoon sisältyneen merkittävimmän tuloloukkumekanismin purkamista, koska tulojen lisäyksestä aiheutuva päivähoidon maksun korotus ei verotuksenkaan vaikutukset huomioon ottaen voi olla bruttotulojen nousua suurempi. Tämän pitäisi johtaa ainakin päivähoitoon kuuluvalta osalta tosiasiallisen ”100-prosenttisen rajaveron” poistumiseen. Vähäinen tuloloukku syntyy siitä, ettei alle sadan markan maksua peritä, joten tulojen noustessa siten, että maksun sadan markan raja ylittyy, maksun nousu on portaittainen. Jossain määrin epäjohdonmukaisuutta maksuun syntyy myös siitä, että tulopohjassa otetaan perheen lapset huomioon maksua alentavana tekijänä, mikä johtaa eräissä tapauksissa maksun nopeaan nousuun.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan päivähoidon maksusta vapauttamisen rajoitukseksi sitä, että lapsen vanhempien tai muiden huoltajien on oltava omassa tai toisen työssä, työharjoittelussa, opiskeltava tai oltava työkyvyttömiä. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa tämän rajauksen poistettavaksi. Tällöin maksuvapautuksen perusteiksi tulevat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n mukaiset nykyiset perusteet, joiden nojalla maksu voidaan jättää perimättä tai sitä voidaan alentaa elatusvelvollisuuden, toimeentuloedellytysten ja huollollisten näkökohtien perusteella. Kun ehdotettu maksu on prosentuaalinen, voinevat toimeentuloedellytykset tulla otetuksi huomioon lähinnä erityisissä taloudellisissa vaikeuksissa. Sen sijaan maksuvelvollisen asiakkaan muu kuin perheeseen kohdistuva elatusvelvollisuus sekä ennen kaikkea huollolliset näkökohdat muodostavat valiokunnan käsityksen mukaan edelleen maksuvapautuksen perusteen. Lapsen hoidon tai kasvatuksen takiatapahtuva maksun alentaminen tai perimättä jättäminen merkitsee mahdollisuutta saada lapsi päivähoidon asiakkaaksi tilanteissa, joissa vanhempien tuloista riippumatta päivähoidolla saattaa olla merkittävä rooli ehkäisevän lastensuojelun instrumenttina, ja maksun alentaminen tai perimättä jättäminen merkitsee taloudellisestikin kunnalle huomattavaa säästöä verrattuna lastensuojelun kustannuksiin.

Lasten hoitojärjestelmiin tehtävä muutos on suuri ja osin perusteellinen. Tästä syystä järjestelmää on seurattava ja tarvittaessa ryhdyttävä lainsäädäntötoimenpiteisiin havaittujen epäkohtien oikaisemiseksi. Kun tavoitteena on ollut kustannusneutraali järjestelmän kehittäminen, on seurannan katettava myös uudistuksen taloudellinen puoli.

Uusien etuuksien, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen toimivuutta ja yhteensovitusta eri sosiaalietuuksien kanssa on kehitettävä ja huomiota on kiinnitettävä myös muihin tukiin kuten työllistämistukeen.

Päivähoidossa on voitava seurata muuttuvan yhteiskunnan ja työelämän tarpeita. Myös toiminnan tehostaminen lisäämällä investointien käyttöä on otettava ennakkoluulottomaan tarkasteluun. Tässä mielessä on tarkoituksenmukaista muun muassa selvittää mahdollisuudet kahteen päivittäiseen osapäiväiseen päivähoidon ryhmään.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta edellyttää hallituksen seuraavan lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen uudistuksen sekä päivähoidon maksujärjestelmän toimivuutta ja taloudellista kehitystä ja ryhtyvän tarvittaessa toimenpiteisiin. Toimenpiteissä on otettava huomioon, paitsi itse järjestelmien mahdolliset ongelmat, myös muut niihin vaikuttavat muutokset kuten työllisyyden muutoksen vaikutukset eri hoitomuotojen kysyntään, kuntien erillisratkaisut ja perheiden ennakoimattomien valintojen aiheuttama kustannuskehitys.

Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta

2 §. Määritelmät. Valiokunta ehdottaa perheen määritelmän muutettavaksi yleiskielen mukaiseksi, jolloin se käsittää perheessä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät aikuiset eli lapsen vanhemmat tai muut huoltajat sekä heidän kanssaan yhteistaloudessa elävät alaikäiset lapset riippumatta biologisesta vanhemmuudesta. Hallituksen esityksen mukaisesti ehdotetaan kuitenkin niin hoitolisän määräytymisessä kuin päivähoitomaksuissa perheen koossa otettavaksi huomioon vain lasten päivähoidon valintaoikeuden piirissä olevat lapset ja heistäkin enintään kaksi. Päivähoidossa myös perheen muilla lapsilla eli äitiys- ja vanhempainrahalla olevilla, kouluun jo siirtyneillä alle 18-vuotiailla ja kahta useammalla päivähoidon valinnan piirissä olevalla lapsella olisi kuitenkin vaikutusta maksun suuruuden määräytymiseen tulojen määräytymisen kautta.

Pykäläehdotukseen on tehty kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen erottamisen vaatimat määrittelyä koskevat muutokset

Lasten kotihoidon tuki olisi lapsen vanhemmalle tai muulle huoltajalle suoritettava tuki, joka on tarkoitettu lapsen hoidon järjestämiseen. Lasten kotihoidon tukeen voi kuulua hoitoraha ja hoitolisä. Lasten kotihoidon tuki on saajalleen eli lapsen vanhemmalle tai muulle huoltajalle veronalaista. Vanhempien ja muun huoltajan vapaaseen valintaan jää tämän jälkeen lapsen hoidon järjestäminen eli vanhempi voi hoitaa lasta itse tai lasta voi hoitaa muukin henkilö. Muu henkilö ei kuitenkaan voi olla hoidon tuottaja, joten kysymykseen lähinnä tulevat erilaiset muut sukulaisuus- yms. suhteeseen perustuvat hoitajat.

Lasten yksityisen hoidon tukea suoritetaan hoidon tuottajalle, jonka veronalaista tuloa tuki on. Hoidon tuottajan valitsee lapsen vanhempi tai muu huoltaja, ja tuki on tarkoitettu lapsen hoidon järjestämiseen. Myös lasten yksityisen hoidon tukeen voi kuulua hoitoraha ja hoitolisä.

3 §. Hoitomuodon valinta. Valiokunta pyrkii pykälän uudella muotoilulla selkeyttämään hallituksen esityksen 3 §:ää. Esitykseen ei sisälly muita sisällöllisiä muutoksia kuin se, että oikeus hoitorahaan ja hoitolisään koskee myös esiopetuksessa olevaa lasta.

Pykäläehdotuksen 1 momentissa määritellyt hoitorahan ja hoitolisän saamisen yleiset edellytykset ovat, että lapselle ei ole valittu kunnallista päivähoitoa tai kunnan ostopalveluna järjestettyä yksityistä päivähoitoa ja että lapsi tosiasiallisesti asuu Suomessa. Viimeksi mainittu seikka johtuu siitä, että hoitorahassa ja hoitolisässä on kyse kunnalliselle päivähoidolle vaihtoehtoisesta palvelusta, ja kun päivähoitoa ei voida tarjota Suomen rajojen ulkopuolella, ei myöskään kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea voi saada muualla.

Pykälän 2 momentissa määritellään tarkemmin oikeudesta kotihoidon tukeen silloin, kun 1 momentin mukaiset edellytykset täyttyvät. Vanhemman tai muun huoltajan tai muutoin muun kuin lain 16 §:ssä määritellyn hoidon tuottajan, kuten isovanhemman tai muun vastaavan henkilön hoitaessa lasta on tuen saamisen edellytyksenä, että lapsi on alle kolmivuotias. Hoitorahaa ja hoitolisää voi saada myös alle kolmivuotiaan hoitorahaan oikeuttavan lapsen kanssa samaan perheeseen kuuluva lapsi, jonka perusteella vanhempi ei enää ole äitiys- tai vanhempainrahaan oikeutettu, tai joka ei vielä ole koulussa, jos myös tällaista lasta hoitaa hänen vanhempansa tai muu edellä mainittu henkilö. Yksityisen hoidon hoitorahaan ja hoitolisään vanhemmilla on 1 momentissa mainituilla edellytyksillä oikeus aina, kun lapsi ei enää ole äitiys- tai vanhempainrahaan oikeuttava, eikä vielä ole siirtynyt kouluun.

4 §. Hoitoraha. Valiokunta ehdottaa perheen yhden alle kolmivuotiaan kotihoidon hoitorahaksi 1500 markkaa. Tämä tukee valiokunnan käsityksen mukaan nuorempien ja päivähoidossa kalleimpien lasten kotona tapahtuvaa hoitamista ja on lisäksi yhteensovitettu työsopimuslain hoitovapaan kanssa. Perheen muiden alle kolmivuotiaiden lasten hoitoraha olisi ehdotuksen mukaan 500 markkaa ja perheen muiden alle kouluikäisten lasten hoitoraha 300 markkaa kalenterikuukaudessa.

Yksityisen hoidon hoitorahaa voi saada perheen kaikista lapsista, kunhan kenenkään lapsen osalta vanhemmat tai muut huoltajat eivät käytä oikeutta kotihoidon tukeen. Tällä pyritään useampilapsisissa perheissä ohjaamaan lapsia samaan hoitojärjestelmään. Periaatteellista estettä valita yhden tai useamman lapsen hoitomuodoksi kunnallinen päivähoito ei kuitenkaan ole. Joissain tapauksissa esimerkiksi osapäivähoidon järjestäminen vanhemmille lapsille on tarkoituksenmukaista ja kuusivuotiaitten esikoululaisten osalta tavoiteltavaakin. Tähän liittyy pykäläehdotuksen 4 momentin säännös osapäiväiseen päivähoitoon osallistuvan kuusivuotiaan hoitorahasta. Pykäläehdotuksen muut muutokset ovat luonteeltaan teknisiä.

5 §. Hoitolisä. Kotihoidon hoitolisää valiokunta ehdottaa hallituksen esityksestä poiketen maksettavaksi vain yhdestä perheen hoitorahaan oikeuttavasta lapsesta. Tämä edellyttää, että lasta hoitaa vanhempi tai muu huoltaja tai muutoin muu kuin hoidon tuottaja. Tavoitteena on hoitolisän hallituksen esitykseen nähden korotetusta tasosta johtuen välttää ylikompensaatiota, kun hoitolisän täysi määrä on samalla korotettu enintään 1 000 markkaan kalenterikuukaudessa näissä tapauksissa.

Vastaavasti hallituksen esityksestä poiketen yksityisen hoidon hoitolisää ehdotetaan maksettavaksi jokaista perheen hoitorahaan oikeutettua lasta kohti enintään 800 markkaa. Vanhemmat tai muut huoltajat eivät kuitenkaan tuen saamiseksi saa kenenkään lapsen osalta käyttää oikeuttaan kotihoidon tukeen. Näin pyritään yhdenmukaistamaan perheen hoitojärjestelyjä.

Valiokunta ehdottaa hoitolisän perusteena olevien kuukausitulojen määrän määriteltäväksi samoin kuin hallituksen esityksessä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tulorajoja määrättäessä otetaan huomioon enintään kaksi päivähoidon valintaoikeuden piirissä olevaa perheen lasta.

6 §. Hoitolisän määräytyminen. Viittaus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 10 a §:ään yhtenäistää tämän lain ja mainitun lain tulokäsitteet ja palvelun käyttäjän käsitteet asiakasmaksulain mukaisiksi.

15 §. Tuen saaja. Jos hoito odottamattomasti muuttuu, saattaa syntyä tilanne, jossa tuen maksaminen hoidon tuottajalle ei ole tarkoituksenmukaista. Tällöin tuki voidaan maksaa vanhemmalle tai muulle huoltajalle, mutta vain tilapäisesti. Tilapäisyyttä on arvioitava joustavasti, toisaalta antamalla vanhemmille riittävästi aikaa yksityisen hoidon järjestämiseen, mutta toisaalta siten, ettei tilanne vääristy ja johda yksityisen hoidon tuen maksamiseen tosiasiallisesti kotihoidon tukena. Tilapäisen esteen aikana ei toisaalta ole tarkoituksenmukaista muuttaa tuen suuruutta, mutta muuttamiseen on ryhdyttävä, jos este kestää yli tilapäiseksi arvioitavan ajan.

16 §. Tuen maksaminen hoidon tuottajalle. Kun kunta hyväksyy 2 momentin mukaisesti, että tuki voidaan maksaa 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalle hoidon tuottajalle, ei se valiokunnan käsityksen mukaan sisällä työnantajavallan käyttöä tai sellaista hoidon valvontaa, josta kunnalle syntyy vastuu hoidon laadusta tai muista vastaavista seikoista.

Pykäläehdotuksen 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, etteivät kansaneläkelaitos tai kunta joudu yksityisen hoidon tuottajalle maksettavan tuen johdosta työnantaja-asemaan. Samalla luodaan Kansaneläkelaitokselle mahdollisuus pidättää ennakko 1 momentin 2 kohdan tarkoittamissa tapauksissa aina palkansaajia koskevan järjestelmän mukaan eikä sen tarvitse pohtia, onko hoidon tuottaja palkansaaja vai yrittäjä.

20 §. Kunnallinen lisä. Pykäläehdotuksen mukaan kunta voi korottaa hoitorahaa tai hoitolisää markkamääräisesti kunnallisella lisällä. Pykäläehdotuksen 2 momenttia valiokunta ehdottaa täsmennettäväksi siten, että muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista korotetuista markkamääristä muodostuvasta kunnallisesta lisästä päättää kunta yksin. Jos lisä halutaan Kansaneläkelaitoksen toimeenpantavaksi, tulee kunnan ja Kansaneläkelaitoksen sopia asiasta. Asiasta sopiessaan voivat osapuolet määritellä haluamansa asiat ja mahdolliset korvaukset. Osapuolet myös arvioivat hyödyt ja haitat omista lähtökohdistaan.

23 §. Tietojenantovelvollisuus. Valiokunta ehdottaa työttömyyskassat lisättäviksi niiden laitosten joukkoon, jotka ovat velvollisia antamaan Kansaneläkelaitokselle ja muutoksenhakuviranomaiselle tukea koskevan asian ratkaisemista varten tarpeelliset tiedot.

32 §. Siirtymäsäännökset. Kun yksityisen hoidon tuen järjestelmää on voitu yksinkertaistaa hoidon tuottajalle maksettavan lisän ennakonpidätyksen johdosta ja kun päivähoidon maksujen tulopäätöksen teosta on luovuttu ja siirrytty kunnalliseen järjestelmään, voidaan uudistettu järjestelmä panna kokonaisuudessaan toimeen elokuun 1997 alusta.

2 §. Maksun enimmäismäärä ja vähimmäismäärä. Valiokunta ehdottaa maksun vähimmäismäärän säätämistä koskevan 2 §:n poistamista, koska asiasta säädetään ehdotetussa uudessa 7 a §:ssä.

7 a §. Lasten päivähoidon maksu. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa lasten päivähoitomaksusta säädettäväksi lain tasolla. Pykäläehdotuksen 1 momentin mukaan maksu on kuukausittainen ja se peritään enintään 11 kalenterikuukaudelta toimintavuoden aikana.

Pykäläehdotuksen 2 momentissa ehdotetaan määriteltäväksi päivähoitomaksun perusteet eli maksun määräytyminen prosentteina vähimmäistulorajan ylittävästä kuukausitulosta sekä perheen koon määritteleminen. Perheen koko määriteltäisiin samoin kuin lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen mukaan perhe on määritelty hoitolisän suuruutta määrättäessä.

Pykäläehdotuksen 3 momentti säätää maksun suuruudesta määrittelemällä tulorajan ja korkeimman maksuprosentin. Kunta voi päättää sovellettavaksi alempaa maksuprosenttia.

Edellä sanottuun perheen määritelmään ja tulorajoihin muodostaa pykäläehdotuksen 4 momentti poikkeuksen. Huomioon otetaan perheen muutkin kuin 2 momentin mukaiset lapset siten, että maksun määräämisen perusteena olevasta tulosta vähennetään 500 markkaa muista kuin 2 momentin tarkoittamasta lapsesta. Tämä alentaa maksua maksuprosentista riippuen hieman alle tai hieman yli 50 markkaa kustakin tällaisesta lapsesta. Perhekäsite tässä yhteydessä määräytyy sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksusta annetun asetuksen mukaan.

Osapäivähoidon ja muutoin vaihtelevanpituisen päivähoidon maksun yleisenä perusteena on suhteuttaa maksu hoitoaikaan. Kunnan tulee päättää tarkemmin perusteista, joilla hoitomaksua alennetaan. Maksuna, josta osapäiväisyydestä tai muusta syystä määriteltävä alennus määritellään, on edellä mainitut tekijät huomioon ottava maksu, eli huomioon on otettava lapsen järjestysluku perheessä, tuloraja ja sisaruksista myönnetty alennus maksun perusteena olevasta tulosta.

Maksun enimmäismäärä lasta kohti on esityksen mukaan 1 000 markkaa. Maksu on lapsikohtainen, ja jos asianomaiselle lapselle edellä selostettujen sääntöjen mukaan määräytyvä maksu on enintään 100 markkaa, ei maksua peritä. Kun maksu alkaa kertyä perhekoosta riippuen noin 5 000―7 500 markan tuloista ja se saavuttaa sadan markan rajan noin tuhat markkaa suuremmilla tuloilla, merkitsee tämä maksuttoman päivähoidon tarjoamista näissä tuloryhmissä oleville perheille. Maksuratkaisu merkitsee pienimmissä perheissä lähes poikkeuksetta nykyistä alempia päivähoitomaksuja ja suuremmissa perheissä maksujen kiristymistä. Enimmäismaksun aleneminen merkitsee kuitenkin ylimmillä tulotasoilla maksujen alentumista.

10 a §. Päivähoitomaksun määräämisen perusteena olevat tulot. Valiokunta ehdottaa maksun perusteena olevien tulojen määrittelyn siirrettäväksi lakiin. Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain hoitolisää koskevassa pykälässä viitataan tähän pykälään, joten tulokäsite sekä palvelun käyttäjä on päivähoidon maksuja määrättäessä ja yksityisen hoidon hoitolisässä sama.

Pykälään on siirretty tarpeellisilta osin sellaisenaan nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen päivähoidon maksujen tulokäsite. Myös ne suoritukset, joita ei tulona oteta huomioon, vastaavat hallituksen esityksessä mainitun asetuksen säännöstä. Huomioon ei myöskään oteta kotihoidon tukea mahdollisine kuntalisineen.

11 §. Maksun perimättä jättäminen tai alentaminen. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa pykälään ehdotetun 2 momentin poistettavaksi yhdenvertaisuuden vastaisena.

Valiokunnan mietintöön sisältyvät muut kuin edellä mainitut lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain sekä hallituksen esitykseen sisältyvien muiden lakien muutokset ovat muiden lainkohtien asiallisista muutoksista johtuvia teknisiä korjauksia tai havaittuja vähäisiä virheellisyyksiä.

Edellä esitettyyn ja hallituksen esityksen perusteluihin viitaten sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Näin ollen valiokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että hallituksen esitykseen sisältyvä 3. lakiehdotus hyväksyttäisiin muuttamattomana ja

että hallituksen esitykseen sisältyvät 1., 2. ja 4.―7. lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

1.

Laki

lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

(Kuten hallituksen esityksessä)

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) perheellä (poist.) yhteistaloudessa eläviä vanhempia tai muita huoltajia sekä vanhemman tai muun huoltajan kanssa yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävää henkilöä alaikäisine lapsineen (hallituksen esityksen 3 kohta)

(2 kohta kuten hallituksen esityksessä)

3) lasten kotihoidon tuella lapsen hoidon järjestämiseksi vanhemmalle tai muulle huoltajalle suoritettavaa tukea, johon voi kuulua hoitoraha ja hoitolisä (uusi)

4) lasten yksityisen hoidon tuella lapsen hoidon järjestämiseksi vanhemman tai muun huoltajan osoittamalle hoidon tuottajalle suoritettavaa (poist.) tukea, johon voi kuulua hoitoraha ja hoitolisä. (hallituksen esityksen 1 kohta)

3 §
Hoitomuodon valinta

Tässä laissa tarkoitetun tuen saamisen edellytyksenä on, että lapsen vanhemmat tai muut huoltajat eivät valitse lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n 1 momentin mukaista päivähoitopaikkaa ja että lapsi tosiasiallisesti asuu Suomessa.

Oikeus kotihoidon tukeen on kuitenkin vain, jos lapsi on alle kolmivuotias tai jos lapsi kuuluu samaan perheeseen alle kolmivuotiaan hoitorahaan oikeuttavan ja samalla tavalla hoidettavan lapsen kanssa.

(3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

4 §
Hoitoraha

Hoitorahaa maksetaan perheen kustakin 3 §:n mukaan tukeen oikeuttavasta lapsesta.

Kotihoidon tuen hoitoraha on perheen yhdestä alle kolmivuotiaasta lapsesta 1 500 markkaa ja kustakin seuraavasta alle kolmivuotiaasta 500 markkaa sekä kustakin muusta lapsesta 300 markkaa kalenterikuukaudessa.

Yksityisen hoidon tuen hoitoraha on perheen kustakin lapsesta 700 markkaa kalenterikuukaudessa. Sen saaminen edellyttää, että vanhemmat tai muut huoltajat eivät perheen kenenkään lapsen osalta käytä oikeutta kotihoidon tukeen. (uusi)

Sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, yksityisen hoidon tuen hoitoraha on kuitenkin 350 markkaa kalenterikuukaudessa, jos lapsi osallistuu 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuna aikana kunnan järjestämänä päivähoitona toteutettavaan tai peruskoulussa järjestettävään osapäiväiseen esiopetukseen taikka jos lapsi peruskoululain 36 §:n 1 momentin tarkoittamassa tapauksessa aloittaa koulunkäynnin (poist.) säädettyä aikaisemmin. (hallituksen esityksen 3 mom.)

Kotihoidon tuen hoitorahana maksetaan ajalta, jolta perheellä on oikeus saada sairausvakuutuslain mukaista erityisäitiys-, äitiys- (poist.) tai vanhempainrahaa, kuitenkin vain perheen hoitorahaan oikeuttavista lapsista kulloinkin maksettavien kotihoidon tuen hoitorahojen yhteismäärän ja sairausvakuutuslain 22 §:n 1 momentin mukaisen vanhempainrahan erotus. Jos perheellä ei ole oikeutta äitiys- (poist.) eikä vanhempainrahaan, maksetaan kotihoidon tuen hoitorahana sairausvakuutuslain mukaisen edellä tarkoitetun ajan päättymiseen saakka perheen hoitorahaan oikeuttavista lapsista maksettavien kotihoidon tuen hoitorahojen ja sairausvakuutuslain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähimmäismäärän erotus. (hallituksen esityksen 4 mom.)

Sairausvakuutuslaissa tarkoitetun erityisäitiys- tai äitiysrahakauden alkamisesta lukien, päätettäessä perheen muun kuin sairausvakuutuslain mukaiseen etuuteen oikeuttavan lapsen kotihoidon tuenhoitorahasta, perheessä katsotaan vanhempainrahakauden päättymiseen saakka olevan kotihoidon tukeen oikeuttavaalle kolmivuotias lapsi. (hallituksen esityksen 5 mom.)

5 §
Hoitolisä

Kotihoidon tuen hoitolisää maksetaan perheen yhdestä kotihoidon tuen hoitorahaan oikeuttavasta lapsesta. Hoitolisän täysi määrä on 1 000 markkaa kalenterikuukaudessa.

Yksityisen hoidon tuen hoitolisää maksetaan perheen jokaisesta lapsesta. Hoitolisän saaminen edellyttää, että vanhemmat tai muut huoltajat eivät käytä oikeutta kotihoidon tukeen. Hoitolisän täysi määrä on lasta kohti 800 markkaa kalenterikuukaudessa. (uusi)

(Poist.) Hoitolisä maksetaan täysimääräisenä, jos perheen kuukausitulot eivät ylitä perheen koon mukaan määräytyvää tulorajaa. Tulorajan ylittävä tulo vähentää hoitolisän täyttä määrää perheen koon mukaan määräytyvällä prosenttiosuudella tulorajan ylittävästä tulosta. Tulorajaa määrättäessä perheen koossa otetaan huomioon perheen (poist.) lapsista enintään kaksi, joiden tulee lisäksi olla lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n mukaisen valintaoikeuden piirissä. (hallituksen esityksen 2 mom.)

                  
Perheen koko Tulorajat Vähennys-
                  
henkilöitä mk/kk prosentti
                  
2 6 890 11,5
                  
3 8 480 9,4
                  
4 10 070 7,9
                

Edellä 4 §:n 4 momentissa tarkoitetulta ajalta yksityisen hoidon tuen hoitolisä kuitenkin on puolet siitä, mikä hoitolisän määrä muuten olisi.

6 §
Hoitolisän määräytyminen

Hoitolisää määrättäessä perheen tuloina otetaan huomioon, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/92) 10 a §:ssä säädetään. (Poist.)

Jos kotihoidon tuen hoitolisää maksetaan sairausvakuutuslain mukaisen erityisäitiys-, äitiys-, (poist.) tai vanhempainrahakauden aikana, otetaan vanhempainrahasta tulona (poist.) huomioon vain se osa, joka ylittää (poist.) niiden kotihoidon tuen hoitorahojen yhteismäärän, joihin perhe kunakin aikana (poist.) on oikeutettu.

Päätettäessä perheen muun kuin sairausvakuutuslain mukaiseen etuuteen oikeuttavan lapsen kotihoidon tuen hoitolisästä, noudatetaan mitä 4 §:n 6 momentissa säädetään.

(4 mom. kuten hallituksen esityksessä)

7 §
Lasten yksityisen hoidon tuki eräissä tapauksissa

Sen estämättä, mitä yksityisen hoidon tuen määrästä edellä säädetään, on (poist.) tuki (poist.) aina kuitenkin enintään hoidon korvaukseksi lapsen vanhemman tai muun huoltajan ja hoidon tuottajan välillä sovitun markkamäärän suuruinen.

(Kuten hallituksen esityksessä)

9 §
Rahoitus

Kunta korvaa tämän lain nojalla maksetusta (poist.) tuesta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat kustannukset.

(2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

10 §
Ennakoiden maksaminen

Kansaneläkelaitoksen on viimeistään kunkin kuukauden 15 päivänä ilmoitettava kunnalle sinä kuukautena (poist.) tukea saavien henkilöiden tukien yhteismäärä.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

13 §
Osittainen hoitoraha

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Osittaista hoitorahaa ei makseta, kun lapsen vanhempi tai muu huoltaja itse hoitaa lasta saaden kotihoidon tukea.

(3 ja 4 mom. kuten hallituksen esityksessä)

14 §
Hakeminen. Myöntäminen

(Poist.) Tukea haetaan Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistosta.

(2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

15 §
Tuen saaja

Kotihoidon tuki maksetaan sille vanhemmalle tai muulle huoltajalle, joka lasta pääasiallisesti hoitaa. Jos lasta (poist.) hoitaa muu henkilö kuin vanhempi tai muu huoltaja, tuki maksetaan hakemuksessa tuen saajaksi ilmoitetulle vanhemmalle tai muulle huoltajalle.

Yksityisen hoidon tuki maksetaan hoidon tuottajalle. Tuki voidaan kuitenkin hoidon odottamattomasta muutoksesta johtuvasta syystä, jos tuen maksaminen hoidon tuottajalle tilapäisesti estyy, maksaa vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Tästä syystä tuen suuruus ei muutu.

(3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

16 §
Tuen maksaminen hoidon tuottajalle

(1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Kansaneläkelaitoksella ja kunnalla ei ole tämän lain perusteella työsuhteesta johtuvia työnantajan velvollisuuksia. Kansaneläkelaitos suorittaa maksamastaan tuesta ennakonpidätyksen siten kuin muualla säädetään. Kuitenkin 1 momentin 2 kohdan tarkoittamassa tapauksessa, sen estämättä mitä muualla säädetään, k ansaneläkelaitos suorittaa luonnolliselle henkilölle maksamastaan tuesta ennakonpidätyksen palkan ennakonpidätystä koskevien säännösten mukaisesti.

17 §
Maksaminen

(Poist.) Tukea maksetaan 4 §:n 5 momentissa tarkoitetun ajan päättymistä seuraavasta arkipäivästä lukien tai muiden tuen saamisen edellytysten alkaessa.

(2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Jos tukea ei makseta 4 §:n 5 momentissa säädetyn ajan päättymisestä tai alkamisesta johtuen koko kalenterikuukaudelta, maksetaan tukena 1/25 sen määrästä jokaiselta sellaiselta arkipäivältä, jolta perhe on oikeutettu tukeen.

18 §
Maksutapa. Tukierän menettäminen

(Poist.) Tuki maksetaan hakijan, tai tuen saajan ollessa muu kuin hakija, saajan ilmoittamalle tilille Suomessa sijaitsevaan rahalaitokseen jälkikäteen kuukausittain. Maksupäivä on kunkin kalenterikuukauden viimeinen arkipäivä. Tuki voidaan kuitenkin maksaa muullakin tavalla, jos tilille maksaminen ei ole mahdollista tai jos tuen hakija tai saaja esittää Kansaneläkelaitoksen hyväksymän erityisen syyn.

(2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

19 §
Maksaminen laitos- ja perhehoidon aikana

(Poist.) Tukea ei makseta jatkuvassa laitoshoidossa tai siihen verrattavassa hoidossa olevasta lapsesta siltä ajalta, jonka hoito kestää yli kolme kuukautta. Laitoshoidolla tai siihen verrattavalla hoidolla tarkoitetaan elatuksen sisältävää kunnan tai kuntayhtymän järjestämää sairaala-, laitos- tai perhehoitoa. Lastensuojelulain (683/83) perusteella huostaanotetun lapsen osalta tuen maksaminen lakkaa, kun lapsen hoito ja kasvatus on järjestetty kodin ulkopuolella.

20 §
Kunnalline n lisä

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Kansaneläkelaitos ja kunta voivat sopia, että Kansaneläkelaitos (poist.) hoitaa kunnan päättämin perustein määräytyvän kunnallisen lisän toimeenpanoon kuuluvat tehtävät myös muissa kuin 1 momentin tarkoittamissa tapauksissa.

(3 ja 4 mom. kuten hallituksen esityksessä)

21 §
Takaisinperintä

Jos (poist.) tukea on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, aiheettomasti maksettu tuki on perittävä takaisin tukeen oikeutetulta vanhemmalta tai muulta huoltajalta. Takaisin ei kuitenkaan voida periä tukea, joka on maksettu aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen sitä, kun tuen aiheettoman maksamisen aiheuttanut syy on tullut ilmi.

(2―4 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

23 §
Tietojenantovelvollisuus

(Poist.) Tuen hakijan ja hakijan osoittaman tuen saajan tulee ilmoittaa kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle Kansaneläkelaitoksen määräämällä tavalla tuen myöntämiseksi tarvittavat tiedot. Tuen hakijan ja saajan tulee myös ilmoittaa kaikista tukeen vaikuttavista muutoksista.

Kunnan on ilmoitettava Kansaneläkelaitokselle, jos (poist.) tukeen oikeutettu lapsi saa lasten päivähoidosta annetun lain 1 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun päivähoitopaikan, jos tällainen hoito lakkaa tai jos kunnan tiedossa on, että lapsi on tämän lain 19 §:ssä tarkoitetussa laitos- tai perhehoidossa tai on muuttanut toiseen kuntaan, sekä muista mahdollisista tiedossaan olevista tuen maksamiseen tai määrään vaikuttavista seikoista.

Valtion, kunnan ja muun julkisyhteisön viranomainen, vakuutus- ja eläkelaitos, eläkesäätiö, työttömyyskassa, työnantaja sekä sairaala tai muu hoitolaitos ovat velvollisia antamaan Kansaneläkelaitokselle ja tämän lain mukaiselle muutoksenhakuviranomaiselle maksutta hallussaan olevat lasten yksityisen hoidon tukea koskevan asian ratkaisemista varten tarpeelliset tiedot.

(4 mom. kuten hallituksen esityksessä)

24 §
Tietojen lähettäminen ja käyttäminen eräissä tapauksissa

Tuen maksamisen yhteydessä kansaneläkelaitos lähettää kunnalle maksutta tiedot sinä kuukautena tuen piirissä olevista lapsista sekä tukeen oikeutetuista ja tukea saavista henkilöistä, yhteisöistä ja yhtymistä ja näille maksettavien tukien määristä

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

25 §
Ulosmittaus- ja siirtokielto

Lasten kotihoidon tukea ei (poist.) saa ulosmitata tukeen oikeutetulta henkilöltä.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

30 §
Voimaantulo

(1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(3 mom. poist.)

(3 mom. kuten hallituksen esityksen 4 mom.)

(Kuten hallituksen esityksessä)

32 §
Siirtymäsäännökset

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Kansaneläkelaitoksen tulee käsitellä sille lain voimaantuloon mennessä saapuneet (poist.) tukea koskevat hakemukset viimeistään kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

(3 mom. poist.)

---

2.

Laki

lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan lasten päivähoidosta 19 päivänä tammikuuta 1973 annetun lain (36/73) 11 a §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 21päivänä elokuuta 1992 annetussa laissa (798/92), seuraavasti:

---

Edellä 1 momentissa tarkoitetun lapsen vanhemmilla tai muilla huoltajilla, jotka eivät lapsen hoidon järjestämiseksi valitse kunnan järjestämää 1 momentin mukaista päivähoitopaikkaa, on lapsen muulla tavalla tapahtuvan hoidon järjestämiseksi oikeus lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain ( / ) mukaiseen tukeen sanotussa laissa tarkemmin säädettävällä tavalla.

---

(Kuten hallituksen esityksessä)

---

4.

Laki

työttömyysturvalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 24 päivänä elokuuta 1984 annetun työttömyysturvalain (602/84) 5 §:n 1 momentin 7 a kohta,sellaisena kuin se on 27 päivänä helmikuuta 1987 annetussa laissa (226/87), sekä

muutetaan 27 a §:n otsikko ja 2 momentti,

sellaisena kuin se on 17 päivänä maaliskuuta 1995 annetussa laissa (357/95), seuraavasti:

27 a §
Lisäeläkkeen ja lasten kotihoido n tuen vaikutus työttömyyspäivärahaan

---

Jos työttömyyspäivärahaan oikeutettu henkilö tai hänen puolisonsa saa lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain ( / ) mukaista lasten kotihoidon tukea, hänen täysimääräisen peruspäivärahansa määrää tai hänelle maksettavaa ansioon suhteutettua päivärahaa vähennetään etuuden määrällä. Puolison saamaa kotihoidon tukea ei vähennetä, jos puoliso (poist.) itse hoitaa lasta eikä hänellä tämän johdosta ole oikeutta työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatuesta annetun lain mukaiseen työmarkkinatukeen. Mikäli molemmat puolisot ovat työttömänä saaden työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea, vähennys tehdään sen puolison etuuden määrästä, jolle kotihoidon tuki on myönnetty.

(Kuten hallituksen esityksessä)

---

5.

Laki

työmarkkinatuesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työmarkkinatuesta 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1542/93) 24 §:n 1 momentin 2 kohta seuraavasti:

24 §
Työmarkkinatuen tarveharkinta

Taloudellisen tuen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon henkilön omat tulot kokonaan ja hänen puolisonsa tulot 300 markkaa ylittävältä osalta kuukaudessa. Puolisoon rinnastetaan myös sellainen henkilö, jonka kanssa hakija avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa. Aviopuolisoita, jotka välien rikkoutumisen vuoksi asuvat pysyvästi erillään, ei pidetä puolisoina. Tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon:

---

2) lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta ( / ) annetun lain mukaista kotihoidon tukea;

---

(Kuten hallituksen esityksessä)

---

6.

Laki

opintotuesta annetun lain 6 §:n 8 kohdan ja 17 §:n 2 momentin kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

(Kuten hallituksen esityksessä)

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(2 mom. poist)

(2 mom. kuten hallituksen esityksen 3 mom.)

---

7.

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

(poist.)

lisätään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3 päivänä elokuuta 1992 annettuun lakiin (734/92) uusi 7 a ja 10 a § (poist.), seuraavasti:

2 §

(Poist.)

7 a § (uusi)
Lasten päivähoidon maksu

Lasten päivähoidosta annetussa laissa (36/73) tarkoitetusta lapsen päiväkoti- ja perhepäivähoidosta voidaan määrätä kuukausimaksu. Maksu voidaan periä enintään yhdeltätoista kalenterikuukaudelta toimintavuoden aikana.

Kokopäivähoidon kuukausimaksu saa olla enintään perheen koon mukaan määräytyvän maksuprosentin osoittama markkamäärä vähimmäistulorajan ylittävästä kuukausitulosta. Kunta voi kuitenkin määrätä enimmäismaksun, jos hakija ei ilmoita perheen tuloja. Perheen kokona otetaan huomioon enintään kaksi lasten päivähoidosta annetun lain 11 a §:n mukaisen valintaoikeuden piirissä olevaa lasta.

Maksuprosentit ja tulorajat ovat seuraavat:

                  

                  

                    Perheen koko Tuloraja Korkein
                  
                  

                    henkilöä markkaa maksu-
                  
                  

                    kuukaudessa prosentti
                  
                  

                    1―2 5 150 11,5
                  
                  

                    3 6 350 9,4
                  
                  

                    4 7 540 7,9
                  
                  

                

Jos perheessä on muitakin kuin 2 momentissa tarkoitetut lapset, maksun määräämisen perusteena olevasta tulosta vähennetään 500 markkaa kustakin muusta lapsesta.

Milloin samasta perheestä on useampi kuin yksi lapsi kunnan järjestämässä päivähoidossa, voidaan toisesta kokopäivähoidossa olevasta lapsesta määrätä saman suuruinen maksu kuin ensimmäisestä lapsesta. Kustakin seuraavasta lapsesta määrättävä maksu on 20 prosenttia ensimmäisen lapsen maksusta.

Jos lapsi on osapäivähoidossa tai lapsen hoitoaika muutoin jatkuvasti päivittäin, viikoittain tai kuukausittain on säännönmukaista kokopäivähoidon hoitoaikaa merkittävästi lyhyempi, kunnan tulee päättäminsä perustein periä hoitoaikaan suhteutettu 2―4 momentissa säädettyä kokopäivähoidon maksua alempi maksu.

Jos lapsen päivähoito alkaa tai loppuu kesken kalenterikuukauden, maksu määrätään hoitopäivien lukumäärän mukaan kuukausimaksua alhaisempana.

Maksu voi kokopäivähoidossa olla lasta kohti enintään 1 000 markkaa. Lasta koskevaa sataa markkaa pienempää maksua ei peritä.

Tilapäisesti annettavasta päivähoidosta voidaan määrätä kunnan päättämä maksu.

10 a §
Päivähoitomaksun määräämisen perusteena olevat tulot

Päätettäessä lasten päivähoidosta määrättävästä maksusta otetaan perheen tuloina huo-mioon palvelun käyttäjän sekä hänen kanssaan yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävän henkilön veronalaiset ansio- ja pääomatulot sekä verosta vapaat tulot. Jos kuukausittaiset tulot vaihtelevat, otetaan kuukausitulona huomioon viimeksi kuluneen vuoden keskimääräinen kuukausitulo. Veronalaisena tulona voidaan ottaa huomioon myös viimeksi toimitetussa verotuksessa vahvistetut vastaavat veronalaiset tulot korotettuna niillä prosenttimäärillä, jotka verohallitus vuosittain antamissaan päätöksissä ennakkoperinnän laskemisperusteista määrää.

Metsätulona otetaan huomioon varallisuusverotusta varten määritelty metsän puhdas tuotto, josta vähennetään metsätalouden korot ja 10 prosenttia puhtaan tuoton arvosta. Metsätuloa on alennettava palvelun käyttäjän vaatimuksesta, mikäli tilakohtaisen vuotuisen hakkuumahdollisuuden nettoraha-arvo on metsänhoitoyhdistyksen tai metsälautakunnan antaman lausunnon perusteella vähintään 10 prosenttia alempi kuin metsätulo. Alennus on metsätulon ja hakkuumahdollisuuden nettoraha-arvon erotuksen suuruinen.

Tulona ei oteta huomioon lapsilisää, lapsen hoitotukea, asumistukea, vammaistukea, tapaturmavakuutuksen perusteella suoritettavia sairaanhoito- ja tutkimuskuluja, sotilasavustusta, rintamalisää, opintorahaa, aikuisopintorahaa, opintotuen asumislisää, opintojen johdosta suoritettavia apurahoja ja muita vastaavia avustuksia, perhehoidon kustannusten korvauksia eikä lasten kotihoidon tukea. (uusi)

Tulojen vähennyksenä otetaan huomioon suoritetut elatusavut ja tosiasiallisista perhesuhteista johtuvat muut vastaavat kustannukset sekä kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty rahana suoritettava etuus (syytinki). (uusi)

Päivähoitomaksu määrätään sen maksamisajankohdan tilannetta vastaavaksi joko todettavissa olevien tai arvioitujen tulojen perusteella. (uusi)

(Kuten hallituksen esityksessä)

---

Edelleen valiokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että lakialoitteisiin 20/1995 vp ja 65/1996 vp sisältyvät lakiehdotukset hylättäisiin.

Vielä valiokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että toivomusaloitteet 221/1995 vp ja 235/1995 vp hylättäisiin.

Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 1996

---

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Jouko Skinnari /sd, varapuheenjohtaja Maija Perho /kok ja jäsenet Anne Huotari /vas, Liisa Hyssälä /kesk, Timo Ihamäki /kok, Mikko Kuoppa /va-r, Eero Lämsä /kesk, Hannes Manninen /kesk, Margareta Pietikäinen /r, Maija Rask /sd, Juha Rehula /kesk, Osmo Soininvaara /vihr, Marjatta Vehkaoja /sd ja Marja-Leena Viljamaa /sd sekä varajäsen Marjaana Koskinen /sd.

---

Vastalauseita

I

Hallituksen ajama malli pienten lasten hoidon tukemiseksi on ajautunut täydelliseen umpikujaan. Hallitus joutui kansalaisten ja asiantuntijoiden kritiikin edessä perääntymään. Hallitusryhmät ovat eduskunnassa pyrkineet korjaamaan hallituksen esitystä sellaiseen suuntaan, jota Keskusta vaati alusta alkaen ja josta se esitti oman perustellun vaihtoehtonsa. Valitettavasti hallituspuolueiden eduskuntaryhmien rohkeus ei riittänyt sanoutumaan irti hallituksen peruslinjauksista, minkä vuoksi myös valiokunnan esitys jää puutteelliseksi ja sekavaksi.

Valiokunnankaan esitys ei korjaa vuoden 1996 alussa toteutettua kotihoidon tuen yli 22 prosentin leikkausta, joka on johtanut perheiden valintaoikeuden kaventumiseen ja kotihoidon korvautumiseen kalliimmalla kunnallisella päivähoidolla. Valiokunnan tekemät muutokset vain jakavat yksityisen (kotona tai kodin ulkopuolella tapahtuvan) hoidon lapsikohtaista tukea eri tavalla siten, että yhden lapsen perheiden tilanne paranee ja useamman lapsen perheiden tilanne heikkenee hallituksen esitykseen verrattuna. Siitä huolimatta yhden alle kolmivuotiaan lapsen hoitoraha tulisi olemaan vain samalla ta solla kuin nyt on kotihoidontuen perusosa (1 500 markkaa). Sen sijaan maksimihoitolisä (1 000 markkaa) jää vieläkin pienemmäksi kuin tänä vuonna maksettava kotihoidon tuen lisäosa (1 200 markkaa). Pienituloisimpien tukea siis edelleen leikataan.

Perusongelma ― kotihoidon tuen ja muun yksityisen hoidon tuen liian matala taso ― ei valiokunnan muutoksilla poistu. Tämä epäkohta aiheuttaa tarvetta siirtää lapset kunnalliseen päivähoitoon silloinkin, kun se on vastoin perheiden omia toiveita. Uusimmatkin kuukausitilastot osoittavat, että nykyisellä tuen tasolla kotihoidon tuen käyttö on edelleen laskussa ja kunnallisen päivähoidon kysyntä kasvussa.

Olemme edelleen sitä mieltä, että lasten kotihoidon tuki tulee palauttaa vuoden 1995 tasolle, kuten ryhmämme talousarvioaloitteessa (TAA 363/1996 vp) esitetään.

Emme hyväksy sitä, että hallitus ― kuten valiokunnan enemmistökin ― ovat rikkomassa ns. historiallisen kompromissin, jonka mukaan alle kouluikäisten subjektiivisen päivähoito-oikeuden ohella kotihoidon tuki ulotetaan myös kolmivuotiaisiin lapsiin. Tätä yhden ikäluokan laajennuksen toteutusta on lykätty väliaikaisella lailla vuoden 1998 alkuun. Laajennus on toteutettava eduskunnan aikaisemman päätöksen mukaisesti.

Yksityisen hoidon tukemiseksi ovat käytettävissä palvelusetelit, mistä käynnissä olevat kokeilut ovat antaneet hyviä kokemuksia. Järjestelmä tulee luoda valtakunnalliseksi ja tasoltaan riittäväksi. Kun palveluseteli maksetaan palvelujen tuottajalle, ei kaksinkertaisen verotuksen ongelmaa synny. Muistutamme myös mahdollisuudesta, jonka kotitalouksille myönnettävä lastenhoitajan palkkaamisesta aiheutuvien kustannusten verovähennysoikeus antaisi. Myös tästä Keskustan eduskuntaryhmä on jättänyt lakialoitteen (LA 42/1996 vp ). Tuore tutkimus on vahvistanut, että näin voitaisiin saada myönteisiä tuloksia työttömyyden alentamisessa yhteiskunnalle edullisella tavalla.

Kunnallisen päivähoidon maksujärjestelmä kaipaa uudistamista, koska nykyiseen järjestelmään sisältyy kiistattomia kannustinloukkuongelmia. Nämä voidaan poistaa sosiaalisemmalla ja selkeämmällä tavalla kuin hallituksen tai valiokunnan enemmistön esittämissä malleissa. Ehdottamamme malli on kuvattu seikkaperäisemmin Huuhtasen ym. lakialoitteessa (LA 65/1996 vp). Maksu-uudistuksen keskeisimmät elementit ovat, että ns. nollamaksuluokka säilytetään, pienin perittävä maksu on 200 markkaa kuukaudessa ja korkein perittävä maksu alennetaan 1 200 markkaan kuukaudessa. Kannustinloukut poistetaan muuttamalla maksu portaittain nousevasta prosenttiperusteiseksi. Perheen huoltovelvollisuudesta aiheutuva maksukyvyn alentuminen otetaan maksuperusteissa selkeästi huomioon. Tulosidonnaisen maksun määrä määritellään suoraan eikä mutkikkaan kompensaatiomekanismin kautta, kuten valiokunnan esityksessä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että valiokunnan mietintöön sisältyvät lakiehdotukset hylättäisiin,

että lakialoitteeseen 65/1996 vp sisältyvä lakialoite hyväksyttäisiin ja

että hyväksyttäisiin näin kuuluva lakiehdotus:

Laki

lasten kotihoidon tuesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan lasten kotihoidon tuesta 21 päivänä elokuuta 1992 annetun lain 8 §:n 2 momentti,

sellaisena kuin se on 18 joulukuuta 1995 annetussa laissa (1525/95), seuraavasti:

---

Perusosa on 1 908 markkaa kalenterikuukaudessa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

---

Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 1996

Hannes Manninen /kesk

Liisa Hyssälä /kesk

Eero Lämsä /kesk

Juha Rehula /kesk