Eduskunta on 11 päivänä lokakuuta 1994 lähettänyt sosiaali- ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 226 laeiksi mielenterveyslain, lääninoikeuslain ja maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain muuttamisesta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyytänyt asian johdosta lakivaliokunnan lausunnon. Lakivaliokunnan lausunto n:o 9 on mietinnön liitteenä.

Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina nuorempi hallitussihteeri Harri Sintonen sosiaali- ja terveysministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Christer Lundström oikeusministeriöstä, ylilääkäri Timo Tuori Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta, johtaja Paula Kokkonen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta, ylituomari Ulla Seppänen Kuopion lääninoikeudesta ja oikeuspsykiatrian professori Panu Hakola Niuvanniemen sairaalasta.

Esityksessä ehdotetaan mielenterveyslakia potilaiden oikeusturvanäkökohtien vuoksi muutettavaksi siten, että rikoksesta syytetyn tai rangaistukseen tuomitsematta jätetyn henkilön, jonka Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on määrännyt hoitoon hänen tahdostaan riippumatta, hoidon jatkamista tai lopettamista koskeva lääkärin kirjallinen päätös alistettaisiin lääninoikeuden eikä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen vahvistettavaksi. Lääninoikeuslakia muutettaisiin siten, että asiantuntijajäsen osallistuisi myös hoidon lopettamista koskevan asian käsittelyyn. Maksuton oikeudenkäynti olisi mahdollinen myös hoidon lopettamista koskevissa asioissa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hoitoon määräämällä henkilöllä olisi siten mahdollisuus saada avustaja, maksuton oikeudenkäynti ja suullinen käsittely. Esitys liittyy valtion vuoden 1995 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1995 alusta.

Lakivaliokunnan lausuntoon ja sen eriävään mielipiteeseen viitaten sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa esitystä muutettavaksi lakivaliokunnan lausunnon eriävän mielipiteen mukaiseksi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että Suomessa vireillä olevan rikosoikeudellisten syyntakeisuussäännösten uudistamisen yhteydessä harkitaan myös kriminaalipotilaita koskevien säännösten laaja-alaista uudistamista kansainvälisten kokemusten pohjalta.

Edellä esitettyyn viitaten sosiaali- ja terveysvaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että 2. ja 3. lakiehdotus hylättäisiin ja

että 1. lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

1.

Laki

mielenterveyslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 14 päivänä joulukuuta 1990 annetun mielenterveyslain (1116/90) 6 §:n 3 momentti, 17 §:n 2, 3 ja 4 momentti ja 24 §:n 1 ja 2 momentti,

sellaisina kuin näistä 6 §:n 3 momentti, 17 §:n 2 ja 3 momentti ja 24 §:n 1 ja 2 momentti ovat 27 päivänä marraskuuta 1992 annetussa laissa (1086/92), seuraavasti:

6 §
Valtion mielisairaaloissa annettava hoito

---

Päätöksen rikoksesta syytetyn tai mielentilan vuoksi rangaistukseen tuomitsematta jätetyn valtion mielisairaalaan ottamisesta tekee terveydenhuollon oikeusturvakeskus siten kuin 17 §:ssä säädetään. (Poist.) Muulloin päätöksen valtion mielisairaalaan ottamisesta, hoidon lopettamisesta ja sairaalasta poistamisesta tekee valtion mielisairaalan ylilääkäri.

17 §
Hoito tahdosta riippumatta mielentilatutkimuksen jälkeen

---

Hoitoon määrättyä saadaan terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöksen nojalla pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta enintään kuusi kuukautta. Ennen tämän ajan päättymistä potilaasta on annettava tarkkailulausunto sen selvittämiseksi, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Hoidon jatkaminen tai lopettaminen on ratkaistava 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin kirjallisella päätöksellä ennen kuin hoitoa on kestänyt kuusi kuukautta. Hoidon jatkamista koskeva päätös on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava lääninoikeuden vahvistettavaksi, jolloin lääninoikeuden on tutkittava, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Hoidon lopettamista koskeva päätös on niin ikään annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen vahvistettavaksi. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen on joko vahvistettava hoidon lopettamista koskeva päätös tai, jos edellytykset hoitoon määräämiselle potilaan tahdosta riippumatta ovat olemassa, määrättävä potilas hoitoon.

(3 ja 4 mom. kuten hallituksen esityksessä)

24 §
Muutoksenhaku

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätökseen, joka koskee henkilön määräämistä hoitoon tai hoidon jatkamista hänen tahdostaan riippumatta taikka 21 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa määräämistä sairaalaan tutkittavaksi, sekä päätökseen, joka koskee erityishuollon antamista vastoin tahtoa, samoin kuin lääninoikeuden 1 momentissa tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

---

---

Voimaantulosäännös

(Kuten hallituksen esityksessä)

---

Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 1994

---

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Skinnari, varapuheenjohtaja Taina ja jäsenet Ala-Harja, U. Anttila, Antvuori, Hiltunen, Kemppainen, Kuittinen, Muttilainen, Nordman, Perho-Santala, Puhakka (osittain), Puisto, Stenius-Kaukonen, Vehkaoja ja Ääri.

---

Vastalause

Lakiesityksen alkuperäisenä tarkoituksena oli potilaiden oikeusturvan parantaminen. Sen takia hoidon jatkamista ja lopettamista koskevat päätökset esitettiin alistettavaksi lääninoikeuksille. Lausunnossaan sosiaalivaliokunnalle lakivaliokunnan enemmistö esitti lisäksi sitä, että lääninoikeuksien tehdessään päätöksiä tuli edellyttää pyytävän oikeusturvakeskuksen lausunnon. Mielestämme tämän takia valiokunnan olisi tullut hyväksyä lakivaliokunnan enemmistön kannan mukainen lakiehdotus.

Sivistysyhteiskunnassa tulee keskeisenä periaatteena olla ihmisoikeudet ja yksilöiden oikeusturvanäkökohdat, ja yhteiskunnan tarve, esimerkiksi turvallisuusnäkökohdat, tulee ratkaista tästä näkökulmasta. Siihen tarjoutuisi hyvät mahdollisuudet lakivaliokunnan enemmistön mielipiteen mukaisesti.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hyväksyttäisiin lakivaliokunnan esittämässä muodossa.

Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 1994

Hannu Kemppainen Tuula Kuittinen

Kirsti Ala-Harja Saimi Ääri