Vireilletulo

Eduskunta on 11 päivänä helmikuuta 1997 lähettänyt sivistysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi otsikossa mainitun hallituksen esityksen 263/1996 vp.

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 3/1997 vp), joka on tämän mietinnön liitteenä.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina ylijohtaja Markku Linna, johtaja Arvo Jäppinen ja hallitusneuvos Juhani Saarivuo opetusministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Arja Manner oikeusministeriöstä, pääjohtaja Reijo Vihko Suomen Akatemiasta, rehtori Kari Raivio, professori Mikael Hidén, professori Edward Andersson ja hallintojohtaja Sinikka Mertano Helsingin yliopistosta, rehtori Keijo Paunio Turun yliopistosta, rehtori Olli Lindqvist Kuopion yliopistosta edustaen samalla Suomen yliopistojen rehtorien neuvostoa, rehtori Ari Salminen Vaasan yliopistosta, rehtori Esko Riepula Lapin yliopistosta, johtaja Caj-Gunnar Lindström Stiftelsen för Åbo Akademista, hallintojohtaja Roger Broo Åbo Akademista, hallintojohtaja Timo Lahti Tampereen yliopistosta, hallintojohtaja Juho Hukkinen Jyväskylän yliopistosta, hallintojohtaja Matti Halonen Joensuun yliopistosta, toimistopäällikkö Hannu Pietilä Oulun yliopistosta, rehtori Paavo Uronen Teknillisestä korkeakoulusta, rehtori Juhani Jaakkola Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta, hallintojohtaja Seppo Loimio Tampereen teknillisestä korkeakoulusta, rehtori Marianne Stenius Svenska handelshögskolanista, rehtori Yrjö Sotamaa Taideteollisesta korkeakoulusta, rehtori Ilkka Juhani Takalo-Eskola ja hallintojohtaja Vilja Blummé Kuvataideakatemiasta, rehtori Kari Rentola Teatterikorkeakoulusta, hallintojohtaja Esa Ahonen Helsingin kauppakorkeakoulusta, hallintojohtaja Seppo Suihko Sibelius-Akatemiasta, toimistopäällikkö Tapio Terho Turun kauppakorkeakoulusta, johtaja Pertti Väisänen Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksesta, rehtori Timo Lappi Oulun normaalikoulusta, rehtori Ulla Lahtinen Österbottens högskolanista, professori Osmo Kivinen Koulutussosiologian tutkimuskeskuksesta, rehtori Henrik Hägglund Svenska social- och kommunalhögskolanista, toimitusjohtaja Eero Kurri Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä, puheenjohtaja Esa Iivonen ja varapuheenjohtaja Lotta Laine Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry:stä, pääsihteeri Ari Kekarainen Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijakuntien Liitto SAMOK ry:stä, hallituksen puheenjohtaja Pia Majonen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta, pääsihteeri Regina Strandberg Åbo Akademin ylioppilaskunnasta, korkeakoulupoliittinen sihteeri Teemu Hankamäki Turun yliopiston ylioppilaskunnasta, koulutuspoliittinen sihteeri Leena Puotinen Oulun yliopiston ylioppilaskunnasta, korkeakoulupoliittinen sihteeri Pekka Linna Tampereen yliopiston ylioppilaskunnasta, puheenjohtaja Ville Elonheimo Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnasta, koulutus- ja sosiaalipoliittinen sihteeri Paula Törnroos Vaasan yliopiston ylioppilaskunnasta, puheenjohtaja Matti Paljakka Osakuntien yhteisvaltuuskunnasta, rehtori Olli Luukkainen Suomen harjoittelukoulujen opettajat ry:stä, erityisasiantuntija Maisa Lovio Suomen Kuntaliitosta, puheenjohtaja Jussi T. Lappalainen Professoriliitosta, maakuntajohtaja Olav Jern Pohjanmaan liitosta, koulutuspoliittinen sihteeri Marja-Liisa Isomursu Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:stä, johtaja Kari Purhonen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta, asiamies Leila Kurki Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta, koulutuspoliittinen sihteeri Heikki Liede Akavasta, toiminnanjohtaja Klaus Sundbäck Korkeakoulujen assistenttien ja tutkijoiden liitto KATL ry:stä, pääsihteeri Päivikki Kumpulainen Korkeakoulujen ja Opetusalan henkilöstöliitto KHL ry:stä, puheenjohtaja Ilkka Ruostetsaari ja pääsihteeri Kirsi Haikarainen Edistyksellinen Tiedeliitto ry:stä, hallituksen puheenjohtaja Niklas Skogster ja tekniikan opiskelija Christoffer Diesen Teknologföreningenistä, dosentti Niklas Meinander Dosenttiliitosta, dosentti Hannu Tala Suomalaisuuden liitto ry:stä, professori Matti J. Tikkanen, professori Kaarlo Tuori, professori Antti Räisänen, professori Tapio Varis, apulaisprofessori Kai Kalima ja oikeustieteen tohtori Kauko Sipponen. Lisäksi kirjallisen lausuntonsa valiokunnalle on antanut johtaja Aino Pohjanoksa Rauman opettajankoulutuslaitoksesta.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi yliopistolaki, joka korvaisi nykyisin voimassa olevat opetusministeriön toimialaan kuuluvista yliopistoista ja muista korkeakouluista annetut 20 lakia. Laki ei koskisi ammattikorkeakouluja eikä myöskään puolustusministeriön toimialaan kuuluvaa maanpuolustuskorkeakoulua. Lain voimaanpanosta ehdotetaan annettavaksi erillinen laki.

Yliopistolailla säädettäisiin tutkimuksesta ja opetuksesta, hallinnosta, opiskelijoista sekä muutoksenhausta. Hallinnosta säädettäisiin siten, että yliopistot ja korkeakoulut voisivat nykyistä merkittävästi suuremmassa laajuudessa itse päättää hallintonsa rakenteesta. Lain mukaan jokaisessa yliopistossa ja korkeakoulussa olisi kuitenkin edelleen hallitus. Tutkimuksen ja opetuksen hallintoa varten olisi nykyiseen tapaan tiedekuntia tai muita yksiköitä, joita ei kuitenkaan enää perustettaisi lainsäädäntöteitse, vaan niistä päättäisi yliopisto itse. Sekä hallitukseen että muihin yliopiston monijäsenisiin hallintoelimiin kuuluisi professoreiden sekä muiden opettajien ja tutkijoiden, muun henkilökunnan ja opiskelijoiden edustajia kuten nykyäänkin. Lisäksi jäseninä voisi olla henkilöitä, jotka eivät kuulu yliopiston henkilökuntaan eivätkä opiskelijoihin.

Rehtorin valitsisi nykyiseen tapaan yliopisto itse. Rehtoriksi voitaisiin kuitenkin valita myös asianomaisen yliopiston ulkopuolinen, säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö.

Yliopistolaki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä elokuuta 1998. Sen voimaanpanosta annettava laki sen sijaan on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Yleisperustelut

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen perusteluissa todettuun siitä, että ehdotettu yliopistolaki antaisi kullekin yliopistolle nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää päätöksentekojärjestelmäänsä sellaiseksi, että se yliopiston omaleimaisuuden huomioon ottaen mahdollisimman hyvin palvelisi tutkimusta ja opetusta. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena sitä, että yliopistolaissa säädetään ainoastaan yliopistojen hallinnon perusrunko ja kukin yliopisto päättäisi näissä yleisissä rajoissa hallintonsa tarkemmasta organisoinnista ja hallintoelinten päätösvallasta. Tavoitteena on välttää moninkertaista päätöksentekoa ja antaa yliopistoille mahdollisuus joustavasti kehittää toimintaansa tarpeidensa mukaan omilla päätöksillään. Valiokunta pitää tärkeänä myös hallituksen esityksen tavoitetta parantaa yliopistojen välistä yhteistyötä ja selkeyttää niiden välistä työnjakoa. Suomessa on väkilukuun nähden suuri määrä yliopistoja, mitä on pidettävä suomalaisena vahvuutena. Tämä mahdollistaa myös sen, että kukin yliopisto erikoistuu ja hyödyntää sille ominaisia vahvuusalueita. Laaja yliopistoverkosto mahdollistaa myös alueellisesti kiinteän yhteistyön elinkeinoelämän kanssa.

Yliopistoilla on keskeinen rooli kansallisen sivistyksemme perustana sekä kansainvälisen kilpailukykymme edellyttämän osaamisen kehittäjänä. Kansainvälisen tason saavuttaminen ja säilyttäminen edellyttää yliopistoilta painopistealueiden valitsemista ja verkostoyhteistyötä useiden osapuolten kanssa. Tieteellisen tutkimustyön osalta vallitsee kilpailutilanne, jossa kansainvälisten saavutusten aikaansaaminen edellyttää sekä suurta työpanosta että riittävää älyllistä lahjakkuutta. Tieteen menestymisen avain on lahjakkaiden ihmisten saaminen tutkimustyön pariin ja riittävä motivointi jatkuvaan ponnisteluun sekä intohimoiseen uuden oppimiseen ja uuden luomiseen.

Suomen kaltaisessa pienessä maassa on mahdollista saavuttaa hyviä tuloksia vuorovaikutteisuudella niin, että teoria ja käytäntö ovat molemmat tasapainoisesti edustettuina. Suomelle luonteenomainen menestystekijä on laaja-alaisuus siten, että tutkimustyössä yhdistetään useita näkökulmia ja toisaalta erikoistutaan syvällisesti. Kalliiden investointien sijasta kilpailuetu saavutetaan tieteentekijöiden, opettajien ja opiskelijoiden maailmanlaajuisella yhteistyöllä sekä sisällöllisellä laaja-alaisuudella ja tulosten hyvällä sovellettavuudella.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännössä taataan tutkimuksen ja opetuksen vapaus yliopistoissa. Tämä edellyttää yliopistojen itsehallintoa. Yliopiston itsehallinnon keskeinen periaate on, että tutkimusta ja opetusta koskevat päätökset tehdään yliopiston omissa hallintoelimissä lailla ja asetuksilla annettujen säännösten puitteissa. Yliopistolla on oikeus päättää sisäiseen hallintoonsa kuuluvista asioista valtion keskushallinnon puuttumatta niihin. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista antaa yliopistolle valtuudet itse päättää hallinnostaan johtosäännöillä ja muilla määräyksillä laissa määritellyissä puitteissa.

Sivistysvaliokunta korostaa yliopistojen merkitystä kulttuurilaitoksina. Uuden lainsäädännön myötä yliopistoilla on entistä paremmat mahdollisuudet kehittyä sivistysyliopistoiksi. Kun yliopistoilla on korkeatasoista koulutusta ja tutkimusta sekä kansainvälistä panosta annettavanaan ja ne ovat vahvasti verkostoituneet ympäri maailmaa, on myös opiskelijoilla mahdollisuus kansainvälisen kanssakäymisen ja opiskelun kautta oppia mm. ymmärtämään eri kulttuureja.

Valiokunta viittaa asiantuntijakuulemisessa todettuun siitä, että käsitykset yliopiston tehtävistä yhteiskunnassa eivät enää ole kovin selviä. Yliopistojen on muun muassa väitetty aliarvostavan opetusta tutkimukseen vedoten, jonka taas väitetään olevan liian kaukana todellisen maailman tarpeista. Nopeasti muuttuvassa informaatio- ja kommunikaatioteknologian hallitsemassa maailmassa muuttuvat käsitykset kuitenkin lähes kaikesta. Yliopistolaitos on kuitenkin ollut keskeinen instituutio aikaisempien syvällisten muutosten ja niiden yhteiskunnallisten ja kulttuuristen seurausten hallitsemisessa.

Yliopistoihin kohdistuu nykyaikana useita erilaisia muutospaineita. Tällaisia ovat tehokkuuden nostaminen, toiminnan laadun parantaminen, käytännönläheisyyden lisääminen, kansainvälistyminen, kansainvälisen tason saavuttaminen ja sen ylläpitäminen tutkimustyössä, ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen, yhteistyö muiden yliopistojen kanssa mutta samanaikaisesti kilpailu muiden yliopistojen kanssa jne.

Valiokunnalle on esitetty näkemys siitä, että varsinkin huippuyksikköyliopisto on suuri tutkimus- ja koulutusyksikkö, jota markkinavoimat suuntaavat enemmän tuottamaan voittoa ja välittömiä hyötyjä kuin kriittistä ajattelua. Yliopistot voivat kehittyä ylikansallisiksi toimijoiksi liittoutumalla toisten yliopistojen kanssa ja ne voivat palvella uusia ylikansallisia rakenteita. Hyödyntämällä uutta informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa voidaan luoda uudenlaista globaalia yliopistoa. Tiedekuntia, koulutusohjelmia, luokkahuoneita ja luentotilaisuuksia sekä seminaareja voidaan toteuttaa alueellisia rajoja ylittämällä, uusia oppimisympäristöjä luomalla ja myös yhteistyössä yliopiston ulkopuolisten tahojen kanssa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksessa on eräitä epäjohdonmukaisuuksia. On kuitenkin luonnollista, että sovitettaessa yhteen toisaalta yliopistojen mahdollisimman pitkälle menevän vapauden periaate ja toisaalta vaatimukset valtiovallan taholta toteutettavaan säätelyyn, syntyy tilanteita, jotka käytännön kannalta ovat toimivia, mutta jotka eivät välttämättä ole puhtaan linjakkaita ratkaisuja.

2 §. Helsingin yliopistoa koskevissa erityissäännöksissä taataan yliopistolle hallitusmuodon mukainen lausunnonanto-oikeus sitä koskevia lakeja ja asetuksia annettaessa. Sivistysvaliokunta toteaa, että yliopistojen autonomiasta itsestään selvästi johtuu, että myös muilla yliopistoilla on mahdollisuus antaa lausunto niitä koskevia lakeja ja asetuksia annettaessa.

4 §. Pykälän 2 momentissa säännellään toisaalta yliopistojen välisestä yhteistyöstä ja toisaalta eräiden yliopistojen velvollisuudesta ruotsinkielisen opetuksen järjestämiseen. Koska näillä kahdella asialla ei ole suoranaista yhteyttä keskenään, valiokunta on jakanut momentin kahdeksi erilliseksi momentiksi.

Valiokunta haluaa korostaa yliopistojen tehtävien määrittelyssä sitä, että tutkimuksessa ja opetuksessa saavutetaan korkea kansainvälinen taso. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa lisäystä 4 §:n 3 momenttiin. Valiokunta korostaa sitä, että yliopisto edelleen on kansallista kulttuuria vahvistava ja tukeva instituutio ja kansainvälinen taso on asetettu säännöksessä yhdeksi vertailukohdaksi.

5 §. Hallituksen esityksen mukaan yliopistojen toiminnan arviointi on tarkoitus saattaa yliopistojen toiminnan kehittämisen ja laadun varmistamisen kiinteäksi osaksi. Koulutuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan arvioimisen lisäksi yliopistojen tulee arvioida niiden vaikutusta myös koulutuksen jälkeen sekä yksilön että ympäröivän yhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Tarkastelun kohteena voivat olla muun muassa tutkimuksen ja koulutuksen taloudelliset, sosiaaliset, esimerkiksi työmarkkinapoliittiset, sekä sivistykselliset ja kulttuurilliset vaikutukset. Yliopistojen on myös osallistuttava ulkopuoliseen toimintansa arviointiin.

Valiokunta pitää tärkeänä yliopistojen toiminnan arviointia. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota niihin vaikeuksiin, joita arvioinnissa on. Kullakin koulutus- ja tutkimusalalla on omat erityispiirteensä ja tavoitteensa.

Toisaalta yliopistoille on taattu tutkimuksen ja opetuksen vapaus. Yliopisto myös aina arvioi toimintaansa itsenäisesti riippumatta ulkopuolisista tahoista tai määräyksistä. Yliopiston olemukseen kuuluu pysyvä itsekritiikki, olemassa olevien käsitysten ja tiedon jatkuva ja organisoitu epäily ja se, että tutkimustyö ja -tulokset ovat kaikille yhteisiä.

Valiokunta katsoo, että tulosohjaus, joka sinänsä on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista, ei saa olla liian yksioikoista. Esimerkiksi pelkkä tutkintojen määrä ei ohjaa korkeakoulujen toimintaa välttämättä korkeaan laatuun. Laadun arviointiin kuuluvat muun muassa työelämässä toimimiseen tarvittavat valmiudet ja opiskelun jälkeinen työllistyminen. Sen vuoksi on välttämätöntä, että tuloksellisuuden arvioimiseksi kehitetään kullekin alueelle parhaiten soveltuvat ja alueen erityispiirteet huomioon ottavat arviointiperusteet niin, että koko ajan lähtökohtana on opetuksen ja tutkimuksen korkea taso.

Koska yliopistot joutuvat koko ajan kilpailemaan, ja ajan henki vaatii tehokkuutta ja tulosta, valtiovallan ja yliopistojen tulee huolehtia siitä, että turvataan perustutkimuksen ja -opetuksen taso samalla kun yliopistoihin syntyy huippuyksiköitä.

6 §. Hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä on valiokunnan huomiota kiinnitetty opinnäytetöiden julkisuuteen. Viranomaisten asiakirjojen julkisuus määräytyy yleisten asiakirjojen julkisuudesta annetun lain (83/1951) sekä mahdollisten erityissäännösten perusteella. Viranomaisten laatimat ja viranomaiselle annetut asiakirjat ovat julkisia, jolleivat ne ole säädetty salassa pidettäviksi tai jolleivat ne kuulu asiakirjojen julkisuuslain 5 §:ssä tarkoitettuihin ns. harkinnan varaisesti julkisiin asiakirjoihin. Tämän mukaisesti hyväksytty opinnäytetyö on julkinen, jollei salassapitosäännöksistä muuta johdu. Yleisiä salassapitosäännöksiä sisältyy lähinnä asetukseen, joka sisältää joitakin poikkeuksia yleisten asiakirjojen julkisuudesta (650/1951) sekä virkamieslakiin (750/1994).

Valiokunta pitää välttämättömänä, että pääsääntöisesti opinnäytetyöt ovat julkisia. Niissä tapauksissa, joissa opinnäytetyö sisältää salassa pidettäviä tietoja, kuten esimerkiksi yksityisen yrityksen liike- ja ammattisalaisuuden suojan piiriin kuuluvia tietoja, potilaskertomuksia tai terveydenhuollon tietojärjestelmien tietoja, voi opinnäytetyö olla salassa pidettävä tai ei-julkinen. Valiokunnan mielestä siitä huolehtiminen, ettei opinnäytetöiden julkisuutta epätarkoituksenmukaisesti rajoiteta tai että opinnäytetyöhön ei sisällytetä salassa pidettäviä tietoja, on ensi sijassa yliopistoyhteisön sisäisen ohjauksen asia.

7 §. Eräät asiantuntijat ovat pitäneet epäkohtana sitä, että säännöksessä tutkinnoista ja muusta koulutuksesta ei mainita tutkintoihin kuulumatonta koulutusta oppivelvollisuusiässä oleville. Esimerkiksi Sibelius-Akatemian nuorisokoulutus on korkeakoululle kuuluva tehtävä. Valiokunta toteaa, että ehdotettu säännös ei estä antamasta yliopistoissa tutkintoihin kuulumatonta koulutusta esimerkiksi oppivelvollisuusiässä oleville, vaikka se ei säännöksen mukaan kuulukaan yliopistojen perustehtäviin.

8 §. Hallitusmuodon 13 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Tämän perusoikeuden toteutumiseksi valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että tutkintoon johtava yliopistollinen opetus on maksutonta. Yliopistojen opetuksen maksuttomuus on koulutuksellisen tasa-arvon perusedellytys. Koko yhteiskunnan edun mukaista on, että lahjakkaimmilla ja motivoituneimmilla opiskelijoilla on mahdollisuus kouluttautua kykyjensä mukaan riippumatta taloudellisesta tilanteestaan.

Useat asiantuntijat ovat esittäneet valiokunnalle, että maksuttomuuden periaate on ilmaistu lakiehdotuksessa liian kategorisesti, eikä se siten anna riittävää joustoa erityistilanteisiin. Erityisesti on kiinnitetty huomiota kansainväliseen opiskelijavaihtoon liittyviin kysymyksiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan useissa tapauksissa on niin, että suomalaisen opiskelijan hakeutuessa ulkomaisiin yliopistoihin hän joutuu maksamaan suurenkin lukukausimaksun tai muunlaisia opiskelijamaksuja. Vastaavasti ulkomaalaisen opiskelijan hakeutuessa Suomeen häneltä ei tällaisia maksuja peritä. Valiokunta korostaa kansainvälisen opiskelijavaihdon merkitystä ja katsoo, että maksuihin liittyvät kysymykset tulisi selvittää.

Sen vuoksi valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää ulkomaisissa yliopistoissa suomalaisilta opiskelijoilta perittävien maksujen aiheuttamat epäselvyydet ja ryhtyy toimenpiteisiin epäkohtien poistamiseksi.

9 §. Pykälän 3 momentin mukaan yliopisto päättää muun kielen kuin opetus- ja tutkintokielensä käyttämisestä opetuksessa ja opintosuorituksissa. Valiokunta toteaa, että tämä mahdollistaa esimerkiksi laajojenkin vieraskielisten opetuskokonaisuuksien syntymisen. Myös viittomakielen käyttäminen opetuksessa on mahdollista.

11 §. Yliopiston hallitus on yliopiston ylin päättävä hallintoelin ja sen pääasialliset tehtävät säädetään 11 §:ssä. Valiokunta toteaa, että tämän säännöksen tarkoituksena ei ole muuttaa yliopistojen ja korkeakoulujen nykykäytäntöä määrärahoista päättämisen osalta. Hallitus päättää esimerkiksi määrärahojen jaon suuntaviivoista ja keskeisistä hankkeista ja rehtori tekee määrärahojen jakopäätökset.

12 §. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että kysymys ylimmän päättävän elimen eli hallituksen kokoonpanosta ja erityisesti ulkopuolisten kuulumisesta siihen ovat sellaisia oleellisia seikkoja, jotka valtiosääntöoikeudellisessa merkityksessä koskevat Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteita. Säätämisjärjestyksen kannalta keskeistä on, pidetäänkö hallituksessa edustettuina olevien ryhmien toteamista ja ulkopuolisten mukanaolonmahdollisuuden mainitsemista lain tasolla riittävänä hallitusmuodon 77 §:n 2 momentin kannalta vai tulisiko näistä asioista säätää täsmällisemmin laissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä Helsingin yliopistolle pysytetyn itsehallinnon näkökulmasta on riittävää, että nämä seikat selviävät ehdotettuun tapaan lakitekstistä, kunhan eri hallitusryhmien tarkka määrä ja ulkopuolisten mukanaoloon turvautuminen itsehallinnon periaatteiden mukaisesti jäävät riippumaan yliopiston toimielinten omista ratkaisuista. Tämän mukaisesti lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, jos kyseisistä eli 12 §:n 3 momentissa mainituista seikoista päättäminen kytketään Helsingin yliopiston johtosääntöön sisällytettäviin määräyksiin. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaisesti valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 12 §:n 4 momenttia poistettavaksi.

13 §. Valiokunta katsoo, että rehtorin tulee voida saattaa hallituksen ratkaistavaksi toimivaltaansa kuuluvan asian, joka on yliopiston kannalta laajakantoinen tai periaatteellisesti tärkeä. Valiokunnan mielestä asiasta tulee säätää asetuksella tai määrätä johtosäännöllä.

14 §. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ongelmallisena voidaan pitää hallitusmuodon 77 §:n 2 momentin kannalta lakiehdotuksen 14 §:n 2 momenttia, koska siinä tarkoitetun yhteisen monijäsenisen hallintoelimen toimivalta jää täysin avoimeksi. Perustuslakivaliokunta katsoo, että jos tällaisen toimielimen asettamismahdollisuutta pidetään tärkeänä, tulee ehdotusta täydentää toimivaltasuhteiden selventämiseksi. Tämän johdosta sivistysvaliokunta ehdottaa muutosta pykälän 2 momenttiin.

Hallituksen esityksen mukaan 14 §:n 2 momentin mukaisten monijäsenisten hallintoelinten kokoonpanoon sovellettaisiin samoja perusteita kuin hallituksen kokoonpanoon. Korkeakouluissa on kuitenkin jo tällä hetkellä opetuksen ja tutkimuksen hallintoelimiä, joiden tehtäviin kuuluvat esimerkiksi perus- ja jatkokoulutuksen opetussuunnitelmien hyväksyminen, ehdollepano professorin ja apulaisprofessorin virkaan ja esitys professorin viran täyttämisestä kutsusta, esitys dosentin ottamisesta, väitöskirjojen, lisensiaatintöiden, jne. tarkastajien, vastaväittäjien ym. määrääminen sekä näiden opinnäytteiden arvosteleminen. Opinnäytteiden arvostelemiseen saavat osallistua vain samantasoisen opintosuorituksen suorittaneet. Tämänkaltainen hallintoelin on siten korkeakoulussa keskeinen tieteellinen asiantuntijaelin. Valiokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena rajoittaa korkeakoulujen toimintamahdollisuuksia tässä suhteessa. Opetusministeriöltä saadun selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa muutosta 14 §:n 2 momentin viimeiseen virkkeeseen. Säännöksessä ehdotetaan määriteltäväksi ainoastaan se, mistä henkilöstöryhmistä monijäsenisissä hallintoelimissä tulee olla jäseniä, mutta heidän edustuksensa osuutta ei määrättäisi.

15 §. Valiokunta on päätynyt muuttamaan tiedekuntaneuvoston tai vastaavan monijäsenisen yksikön kokoonpanoa koskevaa säännöstä siltä osin kun kysymys on professorin ja apulaisprofessorin virkojen täytöstä. Tällä muutoksella valiokunta erityisesti haluaa säilyttää mahdollisuuden sellaiseen järjestelyyn, joka esimerkiksi Helsingin yliopistoa koskevassa laissa on. Tarkoituksena on, että professorin ja apulaisprofessorin virkojen täyttöä koskevassa asiassa tiedekuntaneuvostoon voisivat kuulua lisäjäseninä tiedekunnan kaikki vakinaiset ja virkaa toimittavat professorit.

Valiokunta on täydentänyt pykälän 2 momenttia siten, että asetuksella voidaan säätää dekaanin tai muun johtajan valinnasta. Tarkoituksena on, että esimerkiksi taidekorkeakouluissa tiedekuntaa vastaavan alihallintoyksikön johtajat voitaisiin valita myös yliassistenttien ja lehtorien joukosta.

16 §. Pykälässä mainitaan erikseen professorin virat, jotka mainitaan myös hallitusmuodon 87 ja 89 §:ssä. Nykyiseen tapaan professorikuntaan luettaisiin myös apulaisprofessorit. Lisäksi yliopistossa on opetus- ja tutkimushenkilökuntaa sekä henkilökuntaa muiden tehtävien hoitamista varten. Nykyisten säännösten mukaan yliopistoissa on dosentteja, jotka pitävät luentoja ja antavat muuta opetusta. Valiokunta korostaa sitä, että dosenttijärjestelmän puitteissa yliopisto-opetusta voivat antaa yliopistojen omat tutkijat sekä yliopistojen ulkopuoliset eri tehtävissä toimivat tieteellisesti pätevöityneet henkilöt. Dosenttijärjestelmällä on siten merkittävä asema yliopistojen tieteellisen pohjan syventämisessä ja laajentamisessa. Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on, että dosenttien kelpoisuudesta ja nimittämismenettelystä säädetään asetuksella. Sivistysvaliokunta on lisännyt lakiehdotukseen dosentteja koskevan momentin.

Useat asiantuntijat ovat esittäneet valiokunnalle, että tässä yhteydessä tulisi luopua kokonaan apulaisprofessorin viroista. Valiokunta toteaa, että yliopistot voivat omin päätöksin muuttaa apulaisprofessorin virkoja professorin viroiksi. Näin yliopistoihin voi syntyä useamman palkkaluokan professorin virkoja. Valiokunta pitää tätä kehitystä tarkoituksenmukaisena. Lisäksi valiokunta toteaa, että sillä on käsiteltävänään myös hallituksen esitys korkeakoulun professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämistä koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (HE 42/1997 vp).

Koska professorin ja apulaisprofessorin kelpoisuus on täysin sama ja koska tehtävät sekä asema yliopistossa ovat kehittyneet pitkälti samanlaisiksi,

sivistysvaliokunta edellyttää, että hallitus ensi tilassa selvittää mahdollisuu-den luopua apulaisprofessori-virkanimikkeestä.

18 §. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelija voi ottaa samana lukuvuonna vastaan vain yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että ehdotettu rajoitus on mitoitettu vähäiseksi kohdistuessaan pelkästään yhteen lukuvuoteen ja ehdotuksen tarkoituksena on edistää muiden opiskeluoikeuden turvaamista. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan hakijoiden määrä yliopistoihin on vuosittain keskimäärin kolme kertaa suurempi kuin opintoja suorittamaan hyväksyttyjen määrä. Sivistysvaliokunta pitää oikeana hallituksen tavoitetta antaa mahdollisimman monelle tilaisuus korkeakouluopintoihin ja samalla taata opiskelijapaikkojen tehokas käyttö.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, kuten perustuslakivaliokuntakin, että opiskelupaikan yliopistoissa saaneilla on mahdollisuus harjoittaa sivuaineopintoja muissa tiedekunnissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yliopistojen tulossopimuksissa kaudella 1996―1999 sovittiin, että joustavan sivuaineopinto-oikeuden kokeilu aloitetaan vuonna 1996 ja että joustava sivuaineopinto-oikeus otetaan käyttöön kaikissa yliopistoissa ja kaikilla koulutusaloilla sopimuskauden aikana.

Sivuaineopinto-oikeutta koskevaa kokeilua varten on sovittu yliopistolaitoksen toimintamenoihin sisällytettäväksi vuosina 1996―1998 vuosittain 5 miljoonaa markkaa hankerahoitusta. Tätä rahoitusta kohdennetaan kaikille yliopistoille opiskelijamäärän suhteessa.

Opetusministeriö tulee ilmoituksensa mukaan pyytämään kokeilun kuluessa yliopistojen seuraavissa toimintakertomuksissa vuodelta 1997 jo alustavia raportointeja sivuaineopiskelun järjestämisestä ja laajuudesta. Tarkempi raportointi tehdään kokeilun jälkeen, jolloin voidaan päättää asian vaatimista jatkotoimista. Opetusministeriön tarkoituksena on, että kokeilun jälkeen sivuaineopiskelusta toisessa yliopistossa tulee osa yliopistojen normaalia toimintaa ja sen rahoitusmallit järjestetään esimerkiksi yliopistojen keskinäisin sopimuksin.

Yliopistolaki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.8.1998. Säännös yhdestä korkeakoulututkintoon johtavasta opiskelupaikasta tulee yhdessä valmisteilla olevan yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmän kanssa takaamaan sen, että opiskelija voi ottaa samana lukuvuonna vastaan yliopistoista vain yhden opiskelupaikan ja sen, ettei yliopistosta opiskelupaikan ottanut voi ottaa vastaan ammattikorkeakoulun opiskelupaikkaa. Ammattikorkeakoulujen yhteishakujärjestelmä huolehtii käytännössä siitä, että ammattikorkeakouluopintoihin hakeutuva saa vain yhden ammattikorkeakouluopiskelupaikan.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yliopistojen opiskelijavalinnat lukuvuodeksi 1998―1999 on yliopistolain voimaantulon ajankohtana jo ainakin osittain tehty. Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan järjestelmän luominen sekä yliopistoja että ammattikorkeakouluja koskevaksi edellyttää käytännössä ammattikorkeakoulujen yhteishakujärjestelmän hakuaikojen ja opiskelijavalinnan aikataulujen sekä tietojärjestelmien yhteensovittamista yliopistojen vastaavien kanssa. Opetusministeriö tulee valmistelemaan hallituksen esityksen, jossa myös ammattikorkeakouluopinnoista annettuun lakiin otetaan yliopistolakia vastaavat säännökset yhdestä korkeakoulututkintoon johtavasta opiskelupaikasta lukuvuodesta 1999―2000 lähtien. Valiokunta ehdottaakin, että yhden opiskelupaikan vastaanottamista koskevaa säännöstä sovellettaisiin ensimmäisen kerran lukuvuotta 1999―2000 koskevissa opiskelijavalinnoissa. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa 2. lakiehdotuksen 1 §:ään lisättäväksi uuden 2 momentin, jolloin ehdotuksen nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi.

Valiokunta huomauttaa, että opetusministeriön tulee pikaisesti valmistella tarvittavat muutosehdotukset ammattikorkeakoululainsäädäntöön. Opiskelijoiden oikeusturvan kannalta on tärkeätä, että hakijalle ei tapahdu esimerkiksi valintakokeiden tai valintakokeiden tulosten julkistamisen ajankohdasta riippuvia menetyksiä. Yliopistojen tulee lisätä opiskelijavalintayhteistyötään ja sovittaa yhteen valintojen aikatauluja koulutusaloittain ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Lisäksi rajoituksista ja valinnoista tulee tehokkaasti tiedottaa hakijoille.

24 §. Valiokunta on korjannut pykälän 1 momentissa olevan teknisen virheen.

25 §. Pykälän mukaan Helsingin yliopiston kirjasto toimii Suomen kansalliskirjastona. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Helsingin yliopiston kirjastolle osoitetaan riittävät voimavarat tämän suomalaiselle kulttuurille merkittävän ja kansallisesti tärkeän velvoitteen hoitamiseen.

28 §. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa valtakunnanoikeuden jäsenen valintaa koskevan 28 §:n poistamista.

36 § (37 §). Valituskieltoja koskevan säännöksen osalta perustuslakivaliokunta on katsonut, että hallitusmuodon 16 §:n 1 momentin säännös jokaisen oikeudesta saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi kattaa ehdotetuista valituskielloista ne, jotka koskevat opiskelijaksi ottamista ja kurinpitorangaistuksena annettua varoitusta. Näin ollen perustuslakivaliokunnan mukaan tavallisen lainsäädäntöjärjestyksen edellytyksenä tältä osin on avata mahdollisuus saattaa kyseiset päätökset riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa muutosta valituskieltoja koskevaan pykälään. Pykälään ehdotetaan myös muutosta, että asioista, joista voi tehdä sekä oikaisuvaatimuksen että valittaa, voi valituksen tehdä vasta oikaisumenettelyn jälkeen. Tämä koskee lähinnä opiskelijaksi ottamista. Opintosuorituksen arvostelua koskevaan oikaisumenettelyssä tehtyyn päätökseen ei kuitenkaan saisi hakea muutosta valittamalla.

38 § (39 §). Valiokunta on muuttanut pykälän 1 momenttia siten, että yliopistoon kuuluisi tarpeellinen määrä harjoittelukouluja. Valiokunta korostaa sitä, että tarpeellisuuden määrittelyn tulee perustua opetus- ja tutkimustarpeeseen. Tarkoituksena ei ole muuttaa sitä nykytilannetta, että jokaiseen opettajankoulutuslaitokseen kuuluu vähintään yksi harjoittelukoulu.

Harjoittelukoulujen johtokunnissa on nykyisin myös ulkopuolisia jäseniä. Valiokunta katsoo, että tämän tulee olla mahdollista jatkossakin. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa täydennystä pykälän 3 momenttiin.

40 § (41 §). Perustuslakivaliokunta katsoo, että hallituksen esityksessä omaksuttu perusratkaisu ylioppilaskunnan pakkojäsenyydestä on sinänsä hyväksyttävissä perustuslain kannalta, etenkin kun ylioppilaskuntaa on vanhastaan pidettävä osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa, ja koska sillä on merkittävä osuus yliopiston hallinnossa. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin asettanut tavallisen lainsäätämisjärjestyksen edellytykseksi, että lakiehdotusta täydennetään ylioppilaskunnan julkiset tehtävät osoittavin maininnoin eli määrittelyin siitä, missä tarkoituksessa ylioppilaskunta voi toimia ja ylläpitää pakkojäsenyyttä siihen kuuluvine jäsenmaksuineen. Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa ylioppilaskuntia koskevaan pykälään lisättäväksi uuden 2 momentin.

Ylioppilaskunnat osallistuvat opiskelijoiden kannalta tärkeiden toimintojen ylläpitämiseen. Opiskelijat kuuluvat yliopistoyhteisöön ja ylioppilaskunta on opiskelijoiden yhteenliittymänä osa yliopistoinstituutiota. Suurimmassa osassa korkeakouluja ylioppilaskunnat nimeävät opiskelijoita edustavat jäsenet korkeakoulujen hallintoelimiin. Ylioppilaskunnan tehtävinä on edistää jäsentensä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä pyrkimyksiä, osallistua opiskelijoiden terveys- ja asuntopalveluiden järjestämiseen ja valita opiskelijoita edustavat jäsenet hallintoelimiin. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ylioppilaskuntien vakiintuneet muodot saanut toiminta voi jatkua.

Voimassa olevan Helsingin yliopistoa koskevan lain mukaan sen osakunnilla on itsehallinto. Uudistuksessa hallituksen tarkoituksena on mainita osakunnista asetuksessa. Näin ollen osakuntien juridista asemaa ei ole lakiehdotuksessa määritelty. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan osakunnat siten lakkaisivat olemasta julkisoikeudellisina yhteisöinä. Niiden tulisi muuttaa organisaationsa rekisteröidyiksi yhdistyksiksi. Valiokunta katsoo, että osakunnat ovat kiinteä osa Helsingin yliopiston toimintaa. Osakunnat kokoavat eri puolilta maata olevat opiskelijat yhteiseen toimintaan ja vahvistavat siten yliopiston sisällä omien maakuntiensa henkeä. Osakunnalla on inspehtorina yliopiston professori tai apulaisprofessori, joka tukee ja valvoo osakunnan toimintaa ja toimii yhdyssiteenä yliopistoon. Yliopiston rehtori vahvistaa osakunnan säännöt ja osakunnan päätöksistä valitetaan yliopiston konsistoriin. Valiokunta katsoo, että osakuntien itsehallintoa koskeva säännös tulee säilyttää myös uudessa lainsäädännössä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa tätä koskevaa säännöstä otettavaksi 40 §:n 3 momenttiin. Samalla valiokunta toteaa, että muissa yliopistoissa, joihin on perustettu lähinnä yhdistyspohjaisia osakuntia, nämä voivat edelleenkin toimia valitsemallaan organisaatiomuodolla.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nykyisen Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskuntaa koskevan asetuksen mukaan ylioppilaskunnassa on ruotsinkielinen osakunta, jonka tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä pyrkimyksiään. Liittyminen osakuntaan on vapaaehtoista. Valiokunta katsoo, että tämänsisältöinen säännös tulisi ottaa myöskin ylioppilaskuntia koskevaan asetukseen.

41 § (42 §). Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että yliopistolakiehdotuksen 12 §:n 3 momentin asianmukaisuutta voidaan arvostella. Valiokunnan mukaan säännös merkitsisi sitä, että yliopistoissa, joissa ei ole kansleria, hallitus voi johtosäännöllä merkittävästi muuttaa seuraavalle toimikaudelle omaa kokoonpanoaan eri ryhmiä edustavien jäsentensä määrän osalta ja 42 §:n nojalla myös muuttaa hallituksen toimikautta. Perustuslakivaliokunnan mukaan tällaiset järjestelyt ovat hyvin erikoisia. Sivistysvaliokunta ei ehdota säännökseen muutosta. Valiokunta kuitenkin korostaa sitä, että koska eri ryhmät on lueteltu säännöksissä, tarkoitus ei ole, että keinotekoisesti rajoitetaan jonkun ryhmän edustusta.

2. lakiehdotus

1 §. Valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen 18 §:n kohdalla todettuun viitaten 1 §:ään lisättäväksi uuden 3 momentin.

5 §. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että yliopistolain voimaantulo 1.8.1998 aiheuttaa ongelmia kaikissa niissä yliopistoissa, joiden hallituksen ja muiden monijäsenisten hallintoelinten kaudet päättyvät ennen yliopistolain voimaantuloa. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa pykälään uutta 3 momenttia, jonka mukaan tällaiset toimielimet voivat jatkaa tehtävissään yliopistolain voimaantuloon asti.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella sivistysvaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että lakiehdotukset hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

1.

Yliopistolaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

(Kuten HE)

4 §

(1 mom. kuten HE)

Yliopistojen tulee pyrkiä keskenään yhteistyöhön siten, että niiden kesken vallitsee tarkoituksenmukainen työnjako. ( Poist.)

Åbo Akademi, Svenska handelshögskolan, Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Sibelius-Akatemia, Taideteollinen korkeakoulu ja Teatterikorkeakoulu vastaavat siitä, että ruotsinkieltä taitavia henkilöitä voidaan kouluttaa riittävä määrä maan tarpeisiin. ( Uusi mom.)

Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, koulutuksessa ja opetuksessa saavutetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen.

(Kuten HE)

2 luku

Tutkimus ja opetus

(Kuten HE)

3 luku

Organisaatio

(Kuten HE)

12 §
Hallituksen kokoonpano

(1―3 mom. kuten HE)

(4 mom. poist.)

(Kuten HE)

14 §
Opetuksen, tutkimuksen ja palvelutoimintojen organisaatio

(1 mom. kuten HE)

Yliopistossa voi olla opetuksen ja tutkimuksen kehittämistä ja opintosuoritusten arvostelua sekä professorin ja apulaisprofessorin virkojen ehdollepanoa varten ( poist.) monijäseni siä hallintoeli miä ( poist.), jolleivät nämä tehtävät kuulu tiedekunnan tai muun yksikön monijäseniselle hallintoelimelle. Hallintoelimen kokoonpanon osalta on voimassa, mitä 12 §:n 1 ( poist.) momentissa säädetään hallituksesta.

(3 ja 4 mom. kuten HE)

15 §

Tiedekunnan tai muun 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun yksikön toimintaa johtaa dekaani tai muu johtaja. Lisäksi yksikössä on monijäseninen hallintoelin. Hallintoelimen kokoonpanon osalta on voimassa, mitä 12 §:n 1―3 momentissa on säädetty hallituksesta. Professorin ja apulaisprofessorin virkojen täyttämistä varten voidaan kuitenkin määrätä lisäjäseniä siten kuin johtosäännöllä tarkemmin määrätään.

Tiedekunnan tai muun 1 momentissa tarkoitetun yksikön monijäseninen hallintoelin valitsee dekaanin tai muun johtajansa yksikön professorien ja apulaisprofessorien joukosta, jollei asetuksella jonkun yliopiston osalta toisin säädetä.

(3 mom. kuten HE)

4 luku

Henkilöstö ja virkakieli

16 §
Henkilöstön rakenne

(1 mom. kuten HE)

Yliopistossa on dosentteja.(Uusi)

(3 mom. kuten HE:n 2 mom.)

(Kuten HE)

5 luku

Opiskelijat

(Kuten HE)

6 luku

Erityissäännökset Helsingin yliopistosta

(Kuten HE)

24 §
Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolan

Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanista säädetään asetuksella ja määrätään asetuksen nojalla johtosäännössä.

(2 mom. kuten HE)

(Kuten HE)

(Poist.)

7 luku

Erityissäännökset Åbo Akademista

(Kuten HE)

8 luku

Muutoksenhaku

(Kuten HE)

35 § (36 §)
Valituskiellot

Yliopiston päätökseen, joka koskee kanslerin, rehtorin, vararehtorin, yksikön johtajan ja monijäsenisen hallintoelimen puheenjohtajan tai jäsenen valintaa taikka johtosääntöä tai muuta yleistä määräystä, ei saa hakea muutosta valittamalla. Valittaa ei saa myöskään apurahaa tai avustusta koskevasta päätöksestä ( poist.).

Päätökseen, johon saa 34 §:n mukaan hakea oikaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeudelta. Opintosuoritusten arvostelua koskevaan oikaisumenettelyssä tehtyyn päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla. ( Uusi)

Lääninoikeuden päätökseen, joka koskee 18 §:ssä tarkoitettua opiskelijaksi ottamista tai 19 §:ssä tarkoitettua opiskelijan kurinpitoa, ei saa hakea muutosta valittamalla.

(Kuten HE)

9 luku

Erinäiset säännökset

(Kuten HE)

38 § (39 §)
Harjoittelukoulu

Yliopistoon , jossa järjestetään opettajankoulutusta, kuuluu opetusharjoittelua ja opettajankoulutuksen kehittämistä varten tarpeellinen määrä harjoittelukouluja, joissa voidaan järjestää perusopetusta ja esiopetusta sekä lukiokoulutusta. Harjoittelukoulun oppilaat eivät ole yliopistoon kuuluvia opiskelijoita.

(2 mom. kuten HE)

Harjoittelukoulussa on yliopiston asettama johtokunta, jonka jäseninä voi olla myös yliopistoon kuulumattomia jäseniä.

(4 mom. kuten HE)

(Kuten HE)

40 § (41 §)
Ylioppilaskunta ja osakunta

(1 mom. kuten HE)

Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. ( Uusi)

(3 mom. kuten HE:n 2 mom.)

Opiskelijoiden keskuudessa voi toimia osakuntia, joilla on itsehallinto. Osakunnista säädetään tarvittaessa ( poist.) asetuksella.

(Kuten HE)

---

2.

Laki

yliopistolain voimaanpanosta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Yliopistolaki ( / ) tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1998.

Yliopistolain 18 §:n 1 momentin säännöstä yhdestä korkeakoulututkintoon johtavasta opiskelupaikasta sovelletaan ensimmäisen kerran lukuvuotta 1999―2000 koskevissa opiskelijavalinnoissa. ( Uusi)

(3 mom. kuten HE:n 2 mom.)

(Kuten HE)

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Jos yliopiston 2 §:ssä mainittujen säännösten mukaan asetettujen monijäsenisten hallintoelinten toimikausi päättyy ennen yliopistolain voimaantuloa, ne jatkavat tehtävissään sanotun lain voimaantuloon asti. ( Uusi)

(Kuten HE)

---

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1997

---

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Kirsti Ala-Harja /kok, varapuheenjohtaja Jukka Gustafsson /sd, jäsenet Tapio Karjalainen /sd, Ossi Korteniemi /kesk, Jaakko Laakso /vas, Reino Laine /vas, Markku Markkula /kok, Arja Ojala /sd (osittain), Kalevi Olin /sd, Aino Suhola /kesk, Säde Tahvanainen /sd, Hannu Takkula /kesk, Irja Tulonen /kok, Anu Vehviläinen /kesk ja Ulla-Maj Wideroos /r sekä varajäsen Liisa Hyssälä /kesk.

---

Vastalauseita

I

Opiskelijaksi ottaminen . Valiokunnan mietintöön sisältyy säännös siitä, että opiskelija voi ottaa samana lukuvuonna vastaan vain yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan.

Yhden yliopistopaikan periaatetta ei olisi pitänyt sisällyttää yliopistolakiin ehdottomassa muodossa, koska opiskelijavalinnat kuuluvat yliopistolle. Olisi loogista, että yliopisto, joka opiskelijat ottaa myös tarvittaessa rajoittaa opiskelijavalintaa.

Edellä mainittu lain 18 §:ään sisältyvä säännös on yksityiskohtaisuudessaan ristiriidassa puitelainsäädännön yleisen hengen kanssa. Puitelakiahan on perusteltu nimenomaan säädösohjauksen vähentämisellä. Tarkoituksena on ollut antaa yliopistoille nykyistä laajempi toimintavapaus sisäisistä asioista päättäessään.

Valiokunnassa asiantuntijoina kuulluista yliopistojen edustajien lausunnoista on syntynyt se käsitys, ettei ”tyhjiä” opiskelupaikkoja tällä hetkellä juurikaan ole. Siksikään opiskelupaikkojen rajoittaminen ei siis olisi tarpeellista. Opiskelijoiden sivuaineoikeuksien lisäys ei riittävästi takaa opiskelijalle mahdollisuutta saada haluamaansa opetusta. Lisäksi on epäselvää, missä määrin määrärahoja sivuaineoikeuksien lisäämiseksi löytyy.

Kaiken kaikkiaan pystyvien ja kyvykkäiden opiskelijoiden mahdollisuuksia laaja-alaisten opintojen hankinnassa ei tule rajoittaa. Nykyinen työelämä tarvitsee erityisesti monipuolisesti ja laaja-alaisesti kouluttautuneita työntekijöitä. Edellä olevilla perusteilla ehdotamme muutosta 18 §:n 1 momenttiin.

Vararehtorin pätevyysvaatimukset. Hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön mukaan yliopistossa voi olla yksi tai useampia vararehtoreita sen mukaan kuin yliopiston hallitus päättää. Vararehtorille ei asetettaisi laissa mitään kelpoisuusvaatimuksia. Vararehtoriksi voitaisiin näin ollen periaatteessa valita kuka tahansa. Tämä ei voi olla tarkoituksenmukaista. Tarvittaessahan vararehtori astuu rehtorin sijaan. Vararehtorilta tulisi edellyttää samanlaisia kelpoisuusvaatimuksia kuin rehtorilta. Sen vuoksi ehdotamme muutosta 13 §:n 3 momenttiin.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että valiokunnan mietintöön sisältyvät lakiehdotukset hyväksyttäisiin muutoin valiokunnan mietinnön mukaisina paitsi 1. lakiehdotuksen 13 § ja 18 § hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

13 §
Rehtori ja vararehtori

(1 ja 2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

Yliopistossa voi olla yksi tai useampia vararehtoreita sen mukaan kuin yliopiston hallitus päättää. Rehtorin 2 momentissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset koskevat myös vararehtoria.

18 §
Opiskelijaksi ottaminen

Opiskelijat ottaa yliopisto. Yliopisto voi rajoittaa opiskelijoiden oikeutta ottaa samana lukuvuonna vastaan useamman kuin yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan. ( Poist.)

(2―5 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

---

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1997

Hannu Takkula /kesk

Liisa Hyssälä /kesk

II

Yhdyn edellä olevaan vastalauseeseen opiskelupaikan rajoittamista (18 §) koskevilta osin.

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1997

Anu Vehviläinen /kesk