Hallituksen esitys eduskunnalle Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten välisestä huoltovarmuudesta Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten väliseen puolustusmateriaalialaa koskevaan yhteistyösopimukseen liitetyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä laiksi Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain 1 ja 3 §:n muuttamisesta ( HE 92/2019 vp ): Asia on saapunut puolustusvaliokuntaan mietinnön antamista varten. 

Valiokunta on kuullut: 

• hallitusneuvos  Jouko  Tuloisela  - puolustusministeriö
• erityisasiantuntija  Pirta  Salo  - puolustusministeriö
• valtioneuvoston turvallisuusjohtaja  Ahti  Kurvinen  - valtioneuvoston kanslia
• neuvotteleva virkamies  Henri  Backman  - työ- ja elinkeinoministeriö
• logistiikkaosaston yli-insinööri, insinöörieversti  Markku  Köpsi  - Pääesikunta
• johtaja  Jyrki  Hakola  - Huoltovarmuuskeskus
• pääsihteeri  Tuija  Karanko  - Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry
• toimitusjohtaja  Raimo  Helasmäki  - Nammo Lapua Oy

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi huhtikuussa 2019 allekirjoitetun Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten väliseen puolustusmateriaalialaa koskevaan yhteistyösopimukseen liitetyn sopimuksen Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten välisestä huoltovarmuudesta sekä lain sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annettua lakia. 

Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin puolustusministerit asettivat marraskuussa 2011 työryhmän uudistamaan vuodelta 2001 olevan puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan puolustusministerit allekirjoittivat uudistetun pohjoismaisen sopimuksen Ruotsissa 10 päivänä maaliskuuta 2015. Siinä todetaan, että valtiot voivat oman harkintansa mukaan sitoutua pääsopimuksen eri substanssialoja koskeviin liitteisiin, jolloin kukin liite tulee voimaan vain niiden valtioiden välillä, jotka ovat sen hyväksyneet.  

Liitesopimus huoltovarmuudesta on luonteeltaan valtiosopimus, jossa sovitaan huoltovarmuuden järjestelyistä, kehittämisestä ja käytännön toimenpiteistä, muun muassa siitä, miten ja millä edellytyksillä osapuolet voivat pyytää ja saada huoltovarmuudellista tukea toisiltaan. Tuotekate on varsin yleinen, ulottuen maanpuolustuskäyttöön tarpeellisiin tavaroihin ja palveluihin. Sopimus edistää puolustusalan huoltovarmuutta Suomen Ruotsin ja Norjan välillä ja sopii hyvin pohjoismaisen puolustusyhteistyön edistämiseen. Tarkoituksena on hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti puolustusmateriaalialan yhteistyömahdollisuuksia ja välttää toimintojen tarpeetonta päällekkäisyyttä. Sopimusjärjestely on kehys yhteistyölle. Vuonna 2015 allekirjoitetulla pääsopimuksella jätettiin voimaan vanhasta, vuoden 2001 sopimuksesta eräät säännökset, jotka tällä liitesopimuksella kumotaan. Koska Tanska ei ole liitesopimuksen osapuoli, esityksessä on ehdotus Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain muuttamisesta siten, että pääsopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset muutetaan jäämään voimaan ainoastaan suhteessa Tanskaan. 

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun tallettajavaltio Norja on vastaanottanut viimeisen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan. Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan. Laki Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain 1 ja 3 §:n muuttamisesta on myös tarkoitettu tulemaan voimaan samaan aikaan sopimuksen kanssa.  

Huoltovarmuudella tarkoitetaan sopimuksessa (s. 9) puolustustarvikkeiden, materiaalien ja palveluiden turvaamista ja toimituksia liiteosapuolen puolustustarkoituksia varten rauhan aikana, kriisiaikoina ja sodan aikana, mukaan lukien riskejä vähentävät toimenpiteet ja toimitukset niukkuuksien välttämiseksi. Sopimuksessa käytettävä huoltovarmuuden käsite poikkeaa huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain (1390/1992) huoltovarmuus-käsitteestä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käsite esiintyy muun muassa EU-yhteistyössä ja esimerkiksi Naton puitteissa jonkin verran sisällöltään vaihdellen. 

Sotilaallinen huoltovarmuus tarkoittaa alakäsitteenä huoltovarmuustoimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan erityisesti maanpuolustuksen kannalta välttämätöntä tuotantoa, tuotantokykyä, palveluita ja infrastruktuuria. 

Suomen valtio ylläpitää ja tukee keskeisiin kansallisiin turvallisuusetuihin liittyvää kriittistä kotimaista puolustusteollisuutta, siinä tarvittavaa osaamista sekä palvelutuotantoa tarvittavin toimenpitein. Puolustushallinto yhteistyössä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa ylläpitää tärkeimpien sodan ajan kulutusmateriaalien, kuten tykistöruutien ja ampumatarvikkeiden, tuotantokapasiteettia sekä välttämättömiä maanpuolustusta tukevia varmuusvarastoja. Valiokunta pitää tärkeänä hallitusohjelman kirjausta siitä, että räjähteiden elinkaaren hallinta järjestetään lähtökohtaisesti Puolustusvoimien omana tuotantona huoltovarmuuden varmistamiseksi. 

Huolimatta korkean tason teknologiasta ja osaamisesta Suomen oma puolustusteollinen kapasiteetti on rajallinen ja monet keskeiset asejärjestelmät joudutaan ostamaan ulkomailta. Valiokunta korostaa, että Suomella itsellään täytyy olla tarvittava teollinen ja teknologinen osaaminen kriittisten asejärjestelmien ylläpitämiseksi, jotta niiden itsenäinen käyttö voidaan taata kaikissa olosuhteissa. Sotilaallisen huoltovarmuuden näkökulmasta on välttämätöntä, että Puolustusvoimilla on ilmavoimien monitoimihävittäjien ja merivoimien korvettien osalta vaurionkorjaus- ja kaluston ylläpitokyky kotimaassa järjestelmien koko elinkaaren ajan.  

Valiokunta toteaa, että Suomi on kehittänyt huoltovarmuuttaan pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti vuosikymmeniä tavalla, joka on EU-tason vertailussa ainutlaatuinen. Kansallisin voimavaroin ja resurssein tehtävät huoltovarmuusjärjestelyt eivät nykymaailmassa yksin riitä, vaan keskeisten kumppaneiden kanssa on luotava huoltovarmuusjärjestelyjä, joilla kansallisia varmuustoimenpiteitä voidaan tukea ja täydentää. Vuoden 2017 puolustusselonteossa todetaan, että kansainvälistä materiaaliyhteistyön syventämistä jatketaan Pohjoismaiden kesken, Euroopan unionin ja Naton kanssa sekä kahdenvälisesti. 

Valiokunta toteaa, että pohjoismaisella puolustusmateriaalialan yhteistyöllä ja huoltovarmuudella on pitkät ja toimivat perinteet. Ruotsi ja Norja Suomen naapurimaina ovat huoltovarmuuden näkökulmasta keskeisen tärkeitä toimijoita. Tätä taustaa vasten nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys syventää ja parantaa jo hyvin toimivaa huoltovarmuusyhteistyötä Suomen, Ruotsin ja Norjan kesken ja mahdollistaa myös tiiviimmän puolustusteollisen yhteistyön. Valiokunta pitää tärkeänä, että myöhemmässä vaiheessa myös Tanska tulisi mukaan sopimukseen. 

Valiokunta ehdottaa teknistä muutosta 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen. 

Puolustusvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä HE 92/2019 vp tarkoitetun sopimuksen. 

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 92/2019 vp sisältyvän 1. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 92/2019 vp sisältyvän 2. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

1. 

Laki 

Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten väliseen puolustusmateriaalialaa koskevaan yhteistyösopimukseen liitetystä sopimuksesta Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten välisestä huoltovarmuudesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 

2. 

Laki 

Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain 1 ja 3 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain (384/2002) 1 ja 3 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 141/2017, seuraavasti: 

Helsingissä 19.2.2020 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Ilkka  Kanerva  /kok   

varapuheenjohtaja  Jari  Ronkainen  /ps   

jäsen  Anders  Adlercreutz  /r   

jäsen  Atte  Harjanne  /vihr   

jäsen  Hanna  Holopainen  /vihr   

jäsen  Eeva  Kalli  /kesk   

jäsen  Mika  Kari  /sd   

jäsen  Tuomas  Kettunen  /kesk   

jäsen  Kimmo  Kiljunen  /sd   

jäsen  Jukka  Kopra  /kok   

jäsen  Joonas  Könttä  /kesk   

jäsen  Markus  Mustajärvi  /vas   

jäsen  Juha  Mäenpää  /ps   

jäsen  Veijo  Niemi  /ps   

jäsen  Erkki  Tuomioja  /sd   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Heikki  Savola  /