Vireilletulo

Eduskunta on 9 päivänä lokakuuta 2012 lähettänyt perustuslakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi vaalilain 5 ja 11 §:n muuttamisesta ( HE 123/2012 vp ).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• neuvotteleva virkamies Jussi Aaltonen , oikeus­ministeriö
• Etelä-Savon maakuntaliiton maakuntajohtaja Matti Viialainen , Itä-Suomen neuvottelukunta
• johtaja, dosentti Sami Borg
• professori Mikael Hidén
• ministeri Lauri Tarasti
• professori Veli-Pekka Viljanen

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

• Etelä-Karjalan liitto
• Etelä-Savon maakuntaliitto
• Itä-Suomen aluehallintovirasto
• Kymenlaakson liitto.

Esityksessä ehdotetaan vaalilakia muutettavaksi siten, että Manner-Suomessa on nykyisen 14 vaalipiirin sijasta 12 vaalipiiriä. Nykyiset Kymen vaalipiiri ja Etelä-Savon vaalipiiri yhdistettäisiin uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi sekä Pohjois-Savon vaalipiiri ja Pohjois-Karjalan vaalipiri uudeksi Savo-Karjalan vaalipiiriksi.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan siten, että uutta vaalipiirijakoa sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa noudatettaisiin siten vielä nykyistä vaalipiirijakoa.

Yleisperustelut

Perustuslain 25 §:ssä säädetään eduskuntavaa­lien toimittamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan eduskuntavaaleja varten maa jaetaan Suomen kansalaisten lukumäärän perusteella vähintään kahteentoista ja enintään kahdeksaantoista vaalipiiriin. Pykälän 4 momentin nojalla vaalipiireistä säädetään tarkemmin lailla. Perustuslain esitöiden mukaan lähtökohtana on sellainen vaalipiirijako, joka kokonaisuutena täyttää perustuslaissa asetetun vaalien suhteellisuuden vaatimukset ja takaa vaalijärjestelmän samankaltaisen toiminnan koko maassa. Lisäksi vaalipiirijaon tulee turvata poliittisen suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden toteutuminen ( HE 1/1998 vp , s. 81/II).

Suhteellisuuden toteutumista on arvioitu koko eduskuntavaalijärjestelmän olemassa olon ajan ja useita uudistusehdotuksia on esitetty. Perusperiaatteiltaan vaalijärjestelmä on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana. Eduskunta on edellyttänyt, että eduskuntavaaleissa olevat suhteellisuuden ongelmat selvitetään ja tarvittaessa valmistellaan vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi estäen samalla poliittisen kentän pirstoutuminen (EV 89/1998 vp , EV 262/1998 vp ).

Viime vaalikaudella eduskuntavaalijärjestelmää ehdotettiin muutettavaksi vaalialuemallin mukaisesti ( HE 7/2010 vp). Ehdottaessaan lepäämään jätettyjen lakiehdotusten hylkäämistä perustuslakivaliokunta totesi pitävänsä tärkeänä, että eduskuntavaalijärjestelmä uudistetaan kuluvan vaalikauden aikana eduskunnan lausumien mukaisesti vaalijärjestelmän perusperiaatteet säilyttäen ( PeVM 2/2011 vp).

Eduskuntavaalien vaalipiirijako perustui vuodesta 1906 vuoteen 1998 asti läänijakoon siten, että lääni muodosti vaalipiirin, jollei lääniä sen suuruuden vuoksi ollut jaettu kahteen tai useampaan osaan. Lääninhallinnon uudistamisen jälkeen vaalipiirijako on perustunut pääsääntöisesti maakuntajakoon. Saadun selvityksen mukaan uudistuksen kohteena olevilla alueilla on useita erilaisia hallinnon aluejaotuksia, joista uusi vaalipiirijako poikkeaa. Valiokunnan mielestä on aiheellista arvioida vaalipiirijaon yhteensopivuutta muun aluejaotuksen kanssa.

Hallituksen esityksellä parannetaan eduskuntavaalien poliittista suhteellisuutta neljässä nykyisessä Itä- ja Kaakkois-Suomen paikkaluvultaan pienessä vaalipiirissä yhdistämällä ne kahdeksi vaalipiiriksi, jolloin piilevä äänikynnys laskee niissä suunnilleen samalle tasolle kuin useimmissa muissa vaalipiireissä. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin muutosehdotuksin.

Yksityiskohtaiset perustelut

5 §. Vaalipiirit eduskuntavaaleissa.

Vaalilain 5 §:ssä luetellaan kuhunkin vaalipiiriin kuuluvat kunnat. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen toteutuneiden kuntien yhdistymisten vuoksi on luettelosta poistettava 16 kunnan nimet. Lisäksi luetteloa on tarkistettava sen johdosta, että Länsi-Turunmaan nimi on nykyään Parainen.

Voimaantulosäännös.

Lain voimaantulo on tavanomaiseen tapaan jätetty avoimeksi. Esityksen perusteluiden mukaan laki on tarkoitettu tulemaan voimaan siten, että sitä sovelletaan seuraavissa säännönmukaisissa eduskuntavaaleissa vuonna 2015. Koska kysymys ei ole vaalilainsäädännön teknisluonteisesta muuttamisesta, valiokunta pitää asianmukaisena, että eduskunta päättää lain voimaantulon ajankohdasta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että laki tulee voimaan 1.9.2013.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella perustuslakivaliokunta ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi 5 § ja voimaantulosäännös muutettuina seuraavasti:

5 §

Vaalipiirit eduskuntavaaleissa

Eduskuntavaaleja varten maa on jaettu maakuntajaon pohjalta seuraaviin vaalipiireihin:

(1 kohta kuten HE)

2) Uudenmaan vaalipiiri, johon kuuluvat Askolan, Espoon, Hangon, Hyvinkään, Inkoon, Järvenpään, (poist.) Karkkilan, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen, Lapinjärven, Lohjan, Loviisan, Myrskylän, Mäntsälän, (poist.) Nurmijärven, Pornaisten, Porvoon, Pukkilan, Raaseporin, Sipoon, Siuntion, Tuusulan, Vantaan sekä Vihdin kunnat;

3) Varsinais-Suomen vaalipiiri, johon kuuluvat Auran, Kaarinan, Kemiönsaaren, Koski Tl:n, Kustavin, Laitilan, Liedon, Loimaan, (poist.) Marttilan, Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisten, Oripään, Paimion, Paraisten, Pyhärannan, Pöytyän, Raision, Ruskon, Salon, Sauvon, Someron, Taivassalon, Tarvasjoen, Turun, Uuden­kaupungin sekä Vehmaan kunnat;

4) Satakunnan vaalipiiri, johon kuuluvat Euran, Eurajoen, Harjavallan, Honkajoen, Huittisten, Jämijärven, Kankaanpään, Karvian, (poist.) Kokemäen, Köyliön, Lavian, Luvian, Merikarvian, Nakkilan, Pomarkun, Porin, Rauman, Siikaisten, Säkylän sekä Ulvilan kunnat;

(5—7 kohta kuten HE)

8) Kaakkois-Suomen vaalipiiri, johon kuuluvat Enonkosken, Haminan, Heinäveden, Hirvensalmen, Iitin, Imatran, Joroisten, Juvan, Kangasniemen, (poist.) Kotkan, Kouvolan, Lappeenrannan, Lemin, Luumäen, Miehikkälän, Mikkelin, Mäntyharjun, Parikkalan, Pertunmaan, Pieksämäen, (poist.) Puumalan, Pyhtään, Rantasalmen, Rautjärven, (poist.) Ruokolahden, Savitaipaleen, Savonlinnan, Sulkavan, (poist.) Taipalsaaren sekä Virolahden kunnat;

9) Savo-Karjalan vaalipiiri, johon kuuluvat Iisalmen, Ilomantsin, Joensuun, Juankosken, Juuan, Kaavin, Keiteleen, (poist.) Kiteen, Kiuruveden, Kontiolahden, Kuopion, Lapinlahden, Leppävirran, Lieksan, Liperin, Maaningan, (poist.) Nurmeksen, Outokummun, Pielaveden, Polvijärven, Rautalammin, Rautavaaran, Rääkkylän, Siilinjärven, Sonkajärven, Suonenjoen, Tervon, Tohmajärven, Tuusniemen, Valtimon, Varkauden, Vesannon sekä Vieremän kunnat;

10) Vaasan vaalipiiri, johon kuuluvat Alajärven, Alavuden, Evijärven, Halsuan, Ilmajoen, Isojoen, Isokyrön, Jalasjärven, Kannuksen, Karijoen, Kaskisten, Kauhajoen, Kauhavan, Kaustisen, Kokkolan, Korsnäsin, Kristiinankaupungin, Kruunupyyn, Kuortaneen, Kurikan, Lai­hian, Lappajärven, Lapuan, Lestijärven, Luodon, Maalahden, Mustasaaren, Närpiön, Pedersören kunnan, Perhon, Pietarsaaren, Seinäjoen, Soinin, Teuvan, Toholammin, (poist.) Uusikaarlepyyn, Vaasan, Vetelin, Vimpelin, (poist.) Vöyrin sekä Ähtärin kunnat;

(11 kohta kuten HE)

12) Oulun vaalipiiri, johon kuuluvat Alavieskan, Haapajärven, Haapaveden, Hailuodon, (poist.) Hyrynsalmen, Iin, Kajaanin, Kalajoen, Kempeleen, (poist.) Kuhmon, Kuusamon, Kärsämäen, Limingan, Lumijoen, Merijärven, Muhoksen, Nivalan, Oulaisten, Oulun, (poist.) Paltamon, Pudasjärven, Puolangan, Pyhäjoen, Pyhäjärven, Pyhännän, Raahen, Reisjärven, Ristijärven, Sievin, Siikajoen, Siikalatvan, Sotkamon, Suomussalmen, Taivalkosken, Tyrnävän, Utajärven, Vaalan, (poist.) sekä Ylivieskan kunnat;

(13 kohta kuten HE) 

---

Voimaantulosäännös

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013. Jos presidentinvaali, europarlamenttivaalit tai neuvoa-antava kansanäänestys toimitetaan ennen tämän lain voimaan tulon jälkeen toimitettavia ensimmäisiä eduskuntavaaleja, noudatetaan niitä toimeenpantaessa tämän lain voimaan tullessa olevaa vaalipiirijakoa.

---

Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2013

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Johannes Koskinen /sd
vpj. Outi Mäkelä /kok
jäs. Tuija Brax /vihr
Eeva-Johanna Eloranta /sd
Ilkka Kantola /sd
Pia Kauma /kok
Kimmo Kivelä /ps
Jukka Kopra /kok
Markus Lohi /kesk
Elisabeth Nauclér /r
Tom Packalén /ps
Raimo Piirainen /sd
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Tapani Tölli /kesk
Anu Urpalainen /kok
vjäs. Kimmo Sasi /kok

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Timo Tuovinen

Perustelut

Hallituksen esitys HE 123/2012 vp vaalilain muuttamiseksi vahvistaisi eduskuntavaalien suhteellisuutta Itä-Suomessa nykyisten Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirien alueella, kun tarkoituksena on muodostaa kaksi isompaa vaalipiiriä. Perustettaviksi esitettävissä Savo-Karjalan ja Kaakkois-Suomen vaalipiireissä ns. piilevä äänikynnys laskisi nykyisestä selvästi.

Esityksessä ei ole kuitenkaan riittävästi huomioitu vaalipiirijaon uudistamisen kielteisiä sivuvaikutuksia alueelliseen edunvalvontaan vaalipiirien suurentuessa ja jakautuessa osittain epätarkoituksenmukaisesti mm. erilaisten virastojen, organisaatioiden ja yhteistyömuotojen nykyisten toiminta-alueiden kannalta. Maakuntien nykyisille asiointisuunnille ja suuntautumispäätöksille ei ole annettu painoarvoa ainakaan Kymenlaakson liiton ja Etelä-Savon maakuntaliiton lausuntojen mukaan.

Kaiken kaikkiaan on varsin arveluttavaa lähteä puuttumaan vaalijärjestelmään siten, että vaalien suhteellisuutta lisättäisiin yhdessä osassa maata, mutta jätettäisiin mahdolliset samankaltaiset epäkohdat korkean piilevän äänikynnyksen muodossa muualla huomiotta. Hallituksen esitys ei ole tasapainoinen.

Koska perustuslain mukaan maassamme tulee olla vähintään 12 vaalipiiriä, johtaisi hallituksen esityksen hyväksyminen ja toimeenpaneminen väistämättä perustuslain avaamiseen, mikäli koko Suomea halutaan pyrkiä kohtelemaan tasavertaisesti. Maassamme kun olisi uuden vaalipiirijaon jälkeen jäljellä vain minimimäärä 12 vaalipiiriä. Siksi mahdollinen uudistus olisikin syytä harkita kerralla, eikä tehdä osittaisratkaisuja, kuten nyt esitetään. Jos puututaan kolmeen (Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo) nykyiseen korkean äänikynnyksen vaalipiiriin, on samalla kyettävä vastaamaan siihen, halutaanko vaalipiirejä muokata muuallakin ja jos halutaan, niin miten. Hallituksen esityksestä herää myös looginen kysymys, miksi hallitus ei esitä matalimman äänikynnyksen vaalipiiriä eli Uudenmaan vaalipiiriä jaettavaksi, jolloin toisaalla syntyisi mahdollisuus suurentaa vaalipiiriä muuttamatta nykyistä perustuslakia.

Vaalilain uudistaminen vaalipiirijaon osalta vain hallituspuolueiden tuen voimalla olisi omiaan nakertamaan koko vaalijärjestelmämme yleistä hyväksyttävyyttä ja uskottavuutta. Jos jokainen hallitus kulloinkin toimisi vastaavalla tavalla, heräisi silloin väkisinkin oikeutettu kysymys siitä, onko uudistusten takana muitakin motiiveja kuin vain vaalien suhteellisuuden lisääminen. Siksi vaalien suhteellisuutta lisättäessäkin olisi pyrittävä hallitus-oppositiorajan ylittäviin vaalilainuudistusesityksiin, kuten viime vaalikaudella, kun eduskunta hyväksyi lepäämään lain ns. vaalialuemallista. Vaalialuemallin hyväksymisellä myös vaalien jälkeisillä valtiopäivillä olisi saavutettu koko maan kattava oikeu­denmukainen, suhteellinen, tasavertainen ja kestävä vaalilainuudistus.

Nyt ehdotettu vaalipiirijaon uudistaminen siten, että uusi laki astuisi voimaan jo 1.9.2013, jolloin uusi vaalipiirijako olisi käytössä jo seuraavissa eduskuntavaaleissa, on ongelmallista myös tulevien kansanedustajaehdokkaiden kohdalla, sillä heidän poliittinen toimintansa on saattanut suuntautua vuosina 2011—2013 vain nykyisten omien vaalipiiriensä alueille. Nyt laskennallista vaalikautta on jäljellä enää noin puolet. Esitetty uusi asetelma antaisi vaalikamppailussa istuville kansanedustajille ja median kautta tunnetuille henkilöille kohtuuttoman edun verrattuna tuntemattomampiin poliitikkoihin. Tilannetta em. suuntaan kärjistäisi vielä se, että todennäköisesti vaalikampanjointi uusissa isommissa vaalipiireissä olisi entistä kalliimpaa. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, olisiko tällainen aikataulu käytännössä äänestäjänkään näkökulmasta parannus nykytilanteeseen.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hylätään.

Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2013

Vesa-Matti Saarakkala /ps
Kimmo Kivelä /ps
Tom Packalén /ps

Perustelut

Hallituksen esityksessä vaalilakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Manner-Suomessa on nykyisten 14 vaalipiirin sijasta 12 vaalipiiriä yhdistämällä Kymen vaalipiiri ja Etelä-Savon vaalipiiri uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiiri uudeksi Savo-Karjalan vaalipiiriksi.

Mietinnössä viitataan eduskunnan lausumiin, joilla se on edellyttänyt, että eduskuntavaaleissa suhteellisuuden ongelmat selvitetään ja tarvit­taessa valmistellaan vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi estäen samalla poliittisen kentän pirstoutuminen. (EV 89/1998 vp , EV 262/1998 vp ). Näillä lausumilla eduskunta ei kuitenkaan tarkoittanut hallitusryhmien omista etulähtökohdista lähtevää osittaisuudistusta vaan kansanvaltaa aidosti palvelevaa kokonaisuudistusta.

Vaalipiirijaon muutosesitys on kirjattu Jyrki Kataisen hallitusohjelman liitteeseen 4 johtoryhmän 17.6.2011 pöytäkirjamerkintöihin. Uudistusta ei ole valmisteltu parlamentaarisesti eikä asian valmisteluvaiheessa ole myöskään kuultu niitä tahoja, joita uudistus koskee. Maakunnille ei ole annettu tilaisuutta lausua asiasta ennen lopullista päätösesitystä. Tämä on vastoin vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin ja demokratiaan kuuluvat asiat valmistellaan parlamentaarisesti pyrkien mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen. Perustuslakivaliokunnan kuuleminen näyttääkin lähinnä muodolliselta, josta kertoo mietinnön poikkeuksellisen suppea sisältö.

Kansanvallan kannalta katsottuna on tärkeää, että äänestäjät tuntevat vaalipiirinsä vastaavan sitä viiteryhmää, johon he kuuluvat. Nyt ollaan rikkomassa pitkäaikaiset ja vakiintuneet toiminnalliset ja alueelliset kokonaisuudet sekä muussa aluehallinnossa käytössä olevat aluejaot. Tämä saattaa alentaa Itä-Suomen äänestysvilkkautta entisestäänkin. Asiantuntijat ovat aiheellisesti todenneet, että vaalipiirien koon suureneminen aiheuttaa ilmiöitä, jotka ovat tasa-arvoon ja osallistumisoikeuksiin liittyvien perusoikeuksien kannalta kielteisiä. Lisäksi on todennäköistä, että äänet keskittyvät suurimmilta paikkakunnilta oleville ehdokkaille.

Vaalijärjestelmämme rakentuu kahdelle keskeiselle periaatteelle: suhteelliselle vaalitavalle ja alueelliselle edustavuudelle, joka turvataan vaalipiirijaolla. Hallituksen esitys kiistämättä parantaa suhteellisuutta, mutta alueellista edustavuutta se heikentää. Kun alueellisen edustavuuden näkökulma on hallituksen esityksessä täysin sivuutettu, lopputulos ei ole kestävä.

Vaalipiiriuudistusta ei tulisi tehdä poliittisista tarkoitusperistä lähtevänä osittaisuudistuksena, vaan laajaan parlamentaariseen valmisteluun perustuvana kokonaisuudistuksena.

Perustuslain 122 §:n mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejakoihin. Tähän tässä uudistuksessa ei ole pyritty. Päinvastoin. Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluu Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala. Etelä-Karjala ja Kymenlaakso puolestaan kuuluvat Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueeseen. Myöskään ELY-keskusten toimialueet eivät vastaa uutta vaalipiirijakoa. Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmissa ja ns. NUTS 2 -aluejaossa Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala kuuluvat Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelmaosioon, jossa maksetaan pohjoisten, harvaan asuttujen alueiden tukea. Etelä-Karjala ja Kymenlaakso puolestaan Etelä- ja Länsi-Suomen ohjelmaosioon, jossa harvan asutuksen erityistukea ei makseta.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että mietintöön sisältyvä lakiesitys hylätään.

Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2013

Tapani Tölli /kesk
Markus Lohi /kesk