Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

PeVM 1/1998 - K 4/1997
Perustuslakivaliokunnan mietintö 1 Kertomus hallituksen toimenpiteistä vuonna 1996

K 4/1997

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 2 päivänä syyskuuta 1997 lähettänyt perustuslakivaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen toimenpiteistään vuonna 1996 antaman kertomuksen.

Lausunnot

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muut pysyvät erikoisvaliokunnat kuin ulkoasiainvaliokunta ovat antaneet asiasta lausunnon, jotka ovat tämän mietinnön liitteinä (LaVL 1/1998 vp, VaVL 15/1998 vp, HaVL 3/1998 vp, LiVL 4/1998 vp, MmVL 4/1998 vp, PuVL 3/1997 vp, SiVL 1/1998 vp, StVL 7/1997 vp, TaVL 3/1998 vp, TyVL 8/1997 vp ja YmVL 18/1997 vp). Ulkoasianvaliokunta on antanut asiasta mietinnön (UaVM 3/1998 vp).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat valtion kiinteistöhallinnon uudelleen järjestämisestä olleet kuultavina

- hallitusneuvos Antero Kivi ja neuvotteleva virkamies Antero Laavakari, valtiovarainministeriö

- pääjohtaja Pertti Tuominen, Valtion kiinteistölaitos

- osastonjohtaja Pekka Kärki, Museovirasto

- professori Paavo Uronen, Rehtorien neuvosto

- tarkastusneuvos Asko Valkosalo, valtiontilintarkastajain kanslia.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Eduskunnan kannanottojen käsittely

Kertomuksen valiokuntakäsittelyn tarkoitus

Hallituksen kertomuksen jaksossa "I. Hallituksen toimenpiteet vuonna 1996 valtiopäiväpäätösten johdosta, 2. Muut toimenpiteet valtiopäiväpäätösten johdosta" selostetaan ministeriöittäin eduskunnan lausumia ja muitakin kannanottoja ja niistä aiheutuneita hallituksen toimenpiteitä. Kunkin kannanoton kohdalla mainitaan myös se valtiopäiväasia, jonka yhteydessä näkemys on esitetty, ja asiaa käsitellyt erikoisvaliokunta.

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään 10/1981 vp edellyttänyt, että hallitus saattaa viipymättä ja viimeistään kymmenen vuoden kuluessa päätökseen eduskunnan lausumien käsittelyn tai perustellen ilmoittaa, ettei lausuma anna aihetta toimenpiteisiin (ks. myös PeVM 41/1977 vp). Valiokunta on sittemmin mietinnössään 5/1989 vp todennut kyseisen kymmenen vuoden ajan olevan nykyoloissa yleisesti ottaen liian pitkä. Valiokunta katsoi lisäksi, että pyrittäessä eduskunnan päätösten toteuttamisen tehostamiseksi lyhentämään tätä aikaa esimerkiksi viiteen vuoteen hallituksen tulee kertomuksessaan nimenomaisesti osoittaa ne asiat, joiden selostamista myöhemmissä kertomuksissa ei enää pidetä ajankohtaisena. Eduskunnan roolista valiokunta lausui: "Hallituksen perustellessa asianmukaisesti tällaisen käsityksensä eduskunta voi kertomuksen käsittelyssä kiinnittää huomiota poistettavaksi ehdotettuihin asioihin ja tarvittaessa hyväksyä asiasta uuden lausuman."

Hallituksen vuotuinen kertomus eduskunnalle on käsiteltävien asioiden joukossa sikäli erityisasemassa, että kertomus käsitellään valtiopäiväjärjestyksen 46 ja 48 §:n mukaan valmistelevasti kahdessa valiokunnassa. Ulkoasiainvaliokunta käsittelee kertomuksen Suomen suhteita ulkovaltoihin koskevin ja perustuslakivaliokunta muilta osin.

Hallituksen kertomuksen valmisteluun perustuslakivaliokunnassa on monen vuoden ajan liittynyt sellainen käytäntö, että perustuslakivaliokunta varasi muille pysyville erikoisvaliokunnille tilaisuuden antaa kertomuksesta lausunto toimialansa osalta. Silloin kun erikoisvaliokunnat tätä mahdollisuutta käyttivät, ne yleensä ottivat lausunnoissaan tarkasteltaviksi aiheita, jotka olivat kulloinkin syystä tai toisesta kiinnostavia. Lausuntojen yhteys itse käsiteltävään kertomukseen oli parhaimmillaankin vähäinen.

Kertomuksen ja siitä annettavien lausuntojen vastaavuuden parantamiseksi perustuslakivaliokunta on viime vuosina todennut erikoisvaliokunnille osoitetussa kirjeessä lausuntomenettelyn tarkoituksena olevan, että valiokunnat erityisesti arvioivat toimialansa osalta kertomuksessa selostettuja eduskunnan toivomuksista ja lausumista johtuvia hallituksen toimenpiteitä ja myös sitä, ovatko aiemmat toivomukset ja lausumat edelleen tarpeellisia. Näin on pyritty siihen, että eduskunnan puolelta palataan vuosittain tarkastelemaan hallitukselle esitettyjä toivomuksia ja seurataan hallituksen niihin perustuvien toimien asianmukaisuutta ja riittävyyttä.

Nyt käsiteltävänä olevasta hallituksen kertomuksesta, kuten edellisestäkin kertomuksesta, erikoisvaliokunnat ulkoasiainvaliokuntaa lukuun ottamatta määrättiin antamaan lausunto perustuslakivaliokunnalle eduskunnan päätöksellä. Lausuntomenettelyn tarkoitus on myös tällä kertaa ollut samanlainen kuin aikaisempina vuosina.

Perustuslakivaliokunnan mietintöihin pohjautuvat eduskunnan kannanotot

Valiokunta toteaa, että lakialoitteen 22/1992 vp johdosta hyväksyttyyn lausumaan (s. 72 s.) liittyvä toimenpideselostus on asianmukainen, ja viittaa muutoin hallituksen edellisestä toimenpidekertomuksesta antamaansa mietintöön (PeVM 2/1997 vp).

Hallituksen vuotta 1988 koskevan kertomuksen (K 8/1989 vp) johdosta antamassaan mietinnössä 5/1990 vp perustuslakivaliokunta tarkasteli nyt käsiteltävänä olevassa kertomuksessa (s. 102 ss.) selostetuin tavoin ministerivastuujärjestelmää ja eduskunnan tutkimismenetelmiä valtioneuvoston ja ministereiden poliittisen vastuunalaisuuden piiriin kuuluvissa kysymyksissä. Valiokunnan tuolloin tarkoittama selvitystyö liittyy, niin kuin kertomuksessa mainitaan, valtiosäännön kokonaisuudistukseen. Uudesta Suomen Hallitusmuodosta on kertomusvuoden jälkeen annettu eduskunnalle esitys, johon liittyen saatetaan tarvita uusia lainsäännöksiä ministerivastuuasioista (HE 1/1998 vp, s. 69/I). Tähän nähden valiokunnan aiempi kannanotto ei anna aihetta erillisiin toimenpiteisiin (vrt. PeVM 2/1997 vp).

Hallituksen esitykseen 309/1993 vp liitetyssä lausumassa (s. 108) vaadittiin hallituksen selvittävän mahdollisimman nopeasti, miten viittomakieltä käyttävät saavat turvatun, tasavertaisen aseman muiden kieli- ja kulttuurivähemmistöjen kanssa. Hallituksen edellisvuoden toimenpidekertomuksesta antamaansa mietintöön (PeVM 2/1997 vp) viitaten valiokunta toistaa, että kertomuksessa tarkoitetun työryhmän mietinnön käytännön vaikutuksia tulee vielä arvioida eduskunnan lausumasta näkyvän tavoitteen kannalta.

Hallituksen vuotta 1992 koskevan kertomuksen (K 6/1993 vp) johdosta antamassaan mietinnössä 1/1994 vp valiokunta käsitteli lainvalmistelun tasoa. Valiokunnan mietintöön pohjautuvaan lausumaan liittyvä toimenpideselostus (s. 108 s.) kertomuksessa osoittaa, että asiaan on kiinnitetty asianmukaista huomiota valtioneuvoston piirissä. Eduskunnan lausuma ei tässä vaiheessa anna valiokunnan mielestä aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Hallituksen esityksen 248/1994 vp johdosta hyväksytty lausuma (s. 110) koskee selvitystä siitä, millä tavoin ja millaisin käytännön vaikutuksin esteet ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioimiselle ovat poistettavissa. Tästä asiasta valiokunta on kertomusvuoden aikana saanut kertomuksessa mainitun selvityksen, joka on laadittu oikeusministeriössä ja työministeriössä. Tämän vuoksi lausuma ei enää anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Hallituksen esitykseen 297/1994 vp liitetyn lausuman (s. 110 s.) mukaan ensimmäisiin Suomessa toimitettaviin Euroopan parlamentin edustajien vaaleihin mennessä tulee käytännön ratkaisuin tai tarvittaessa lainsäädäntötoimin pystyä estämään edustajien kaksoismandaatit. Samasta aiheesta hyväksyttiin eduskunnassa lausuma (s. 112 s.) hallituksen esityksen 351/1994 vp käsittelyn yhteydessä. Tämän kysymyksen johdosta on kertomusvuoden aikana kertomuksessa todetuin tavoin saatu aikaan lainsäädäntö. Se on kuitenkin luonteeltaan väliaikainen, sillä lait ovat voimassa siihen saakka, kunnes vuonna 1999 Suomessa toimitetuissa Euroopan parlamentin edustajien vaaleissa valittujen edustajien valtakirjat on hyväksytty Euroopan parlamentissa.

Aihe on siten säilyttänyt ajankohtaisuutensa. Kertomuksessa mainitaan, että Suomi on ottanut kaksoismandaatin kiellon esille EU:n hallitusten välisessä konferenssissa käsiteltäessä Euroopan parlamentin vaalimenettelyn yhdenmukaistamista. Kertomusvuoden jälkeen on käynyt selville, että vuodelta 1976 oleva EU:n vaalisäädös, johon kaksoismandaatin kiellon estäminen muodollisesti perustuu, on ns. Amsterdamin sopimuksessa jäänyt tältä osin muuttamatta. Kuten oikeusministeriö hallituksen edellisvuoden toimenpidekertomuksen käsittelyn yhteydessä ilmoitti valiokunnalle (PeVM 2/1997 vp), vaalisäädöksen säilyessä ennallaan ei näytä kuitenkaan olevan estettä muodostaa nykyinen kansallinen väliaikaisjärjestely pysyväksi. Ehdotus uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) rakentuu tältä osin tällaiselle käsitykselle. Valiokunta kiinnittää huomiota sääntelytarpeeseen sen ajan osalta, joka jää nykyisen väliaikaisen lainsäädännön voimassaolon päättymisen ja perustuslakiuudistuksen kaavaillun voimaantulon väliin.

Hallituksen esitykseen 318/1994 vp liitetty lausuma (s. 111 s.) koskee eduskunnan asianomaisten valiokuntien ja valtioneuvoston yhteistoimintaa Euroopan unionin asioissa. Asiaan kytketty toimenpideselostus on asianmukainen. Valiokunta yhtyy kertomuksesta ilmenevään käsitykseen, että asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Valiokunta kuitenkin uudistaa aiemman käsityksensä (PeVM 2/1997 vp), että tällaiset yhteistoimintakysymykset tulevat arvioitaviksi eduskunnan eri valiokunnissa jatkuvasti ja että tarpeen mukaan kanssakäymisen mahdollisiin ongelmakohtiin tulee puuttua yhteistoiminnassa.

Lakialoitteen 86/1994 vp johdosta eduskunta hyväksyi toivomuksen kuntien itsehallintoa koskevien hallitusmuodon säännösten ja tähän liittyvän valtion ja kuntien taloudellisten suhteiden perusteita koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Toivomuksen osalta valiokunta viittaa hallituksen edellisvuoden toimenpidekertomuksesta antamaansa mietintöön (PeVM 2/1997 vp) ja uudistaa kannanottonsa, että asia ei tässä vaiheessa anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Valtion kiinteistöhallinnon uudelleen järjestäminen

Uudelleen järjestämisen eduskuntakäsittely

Hallituksen esityksessä laiksi valtion kiinteistölaitoksesta (HE 214/1994 vp) ehdotettiin, että valtion kiinteistöhallintotehtävien tehostamiseksi valtion rakennusvarallisuutta keskitetään valtiovarainministeriön hallinnonalalle muodostettavalle valtion kiinteistölaitokselle. Rakennushallinnon tarjoamat kiinteistöjen ylläpidon ja rakentamisen palvelutehtävät yhtiöitettiin. Kiinteistölaitoksen hallussa olevien tilojen osalta otettiin käyttöön vuokrajärjestelmä. Uudistuksen tavoitteena oli valtion rakennusvarallisuuden tuoton lisääminen ja käytön tehostaminen.

Valtiovarainvaliokunta puolsi lakiehdotuksen hyväksymistä (VaVM 78/1994 vp). Valiokunta totesi, että käsitellessään vuoden 1992 valtiopäivillä esityksiä eräiden valtion laitosten yhtiöittämisestä se edellytti, että kunkin laitoksen yhtiöittämisessä tulisi työntekijöiden eläke- ja muut työsuhdekysymykset järjestää sopimusteitse jo ennen yhtiöittämistä (VaVM 69_72/1992 vp). Rakennushallituksen omistuksessa olevat kiinteistöt siirtyivät vuoden 1994 uudistuksessa perustettavalle Valtion kiinteistölaitokselle ja rakennushallituksen palvelutehtävät jo perustetulle Engel Kiinteistöpalveluyhtymä Oy:lle. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että tätä lopputulosta _ toimintojen siirtämistä ja työnantajan vaihtumista _ oli epäilemättä pidettävä rakennushallintoon silloin työsuhteessa olleiden kannalta sekä eräissä työoikeudellisissa laeissa että ilmeisesti myös EU:n liikkeenluovutusdirektiivissä tarkoitettuna liikkeen luovutuksena. Valiokunta totesi, etteivät toisaalta valtion ja Engel Kiinteistöpalveluyhtymä Oy:n ja toisaalta virkamies- ja työntekijäjärjestöjen väliset neuvottelut olleet toistaiseksi johtaneet neuvotteluratkaisuihin. Valiokunta kiirehti näitä neuvotteluja, että Engel Kiinteistöpalveluyhtymä Oy voisi aloittaa häiriöttömästi toimintansa.

Eduskunta hyväksyi Valtion kiinteistölaitosta koskevan lakiehdotuksen kolmannen käsittelyn yhteydessä 13.12.1994 lausuman, jossa eduskunta edellytti, että "valtion kiinteistölaitoksen muodostamisessa noudatetaan liikkeen luovutustilannetta koskevaa säännöstöä ja että henkilöstön eläke-etuudet turvataan organisaatiouudistuksen yhteydessä".

Asia ajankohtaistui pian uudelleen valtion vuoden 1995 talousarvioesityksen käsittelyyn liittyen. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli asiaa 16.12.1994 ja päätti neuvotella asiasta hallituspuolueiden eduskuntaryhmien kanssa. Tavoitteena oli saada talousarvion perusteluihin kohta, joka vastaa hallituksen alunperin omaksumaa toimintalinjaa. Valtiovarainministeriö lähetti valtiovarainvaliokunnalle kirjeen, jossa ehdotettiin talousarvion luvun 28.60 (Rakennushallinto) perusteluihin lisättäväksi seuraava kappale: "Yhtiön kilpailukyvyn ja kannattavuuden turvaamiseksi henkilöstön palkkauksen ehdot asetetaan toiminnan alkaessa mahdollisimman tasavertaiseen asemaan kilpailijayritysten kanssa. Henkilöstö palkataan yhtiöön uusina työntekijöinä." Ehdotusta perusteltiin siten, että eduskunnan lain käsittelyn yhteydessä hyväksymän lausuman mukaisesti meneteltäessä yhtiön toiminnasta tulisi selvästi tappiollista ja yhtiö ajautuisi konkurssiin keväällä 1995. Ministeriön ehdottama teksti otettiinvaltiovarainvaliokunnan talousarvioesityksestä antamaan mietintöön eikä eduskunta tältä osin päättänyt merkityksellisistä muutoksista.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut lakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä hyväksytyn lausuman ja valtion talousarvion perusteluja koskevan tekstin välistä suhdetta sekä valiokuntamietinnön perustelumaininnan merkitystä. Valiokunta toteaa, että lausumalla on poliittista merkitystä eduskunnan ja hallituksen välillä, kun taas budjetin perustelut ovat oikeudellisesti merkityksellisiä talousarvion täytäntöönpanossa (laki valtion talousarviosta 8 §). Valtiovarainvaliokunnan mietinnön perustelujen maininnalla siitä, että kysymyksessä on liikkeen luovutus, on valtion kiinteistölaitosta koskevan lain tulkintaa koskevaa oikeuslähdeopillista merkitystä. Perustuslakivaliokunnan jo ennenkin ilmaiseman käsityksen mukaan (PeVM 1/1994 vp, s. 4/II) valiokunnan esittämät perustelut tulevat oikeuslähteinä hallituksen perustelujen tilalle, jos valiokunnan mietinnössä on muutettu tai täydennetty hallituksen esityksessä lakiehdotukselle esitettyjä perusteluja.{y}1{/y}

Uudistuksen vaikutukset

Valtion kiinteistölaitos

Valtion kiinteistölaitoksen piirissä uudistuksen tavoitteina on pidetty kiinteistöjen tuottavuuden parantamista ja käytön tehostamista. Tähän pyrittiin muun muassa organisoimalla kiinteistöjen hallinta uudelleen. Puolet rakennuksista jäi ilmaistalouteen, kuitenkin siten, että pääomakustannukset otetaan huomioon, ja toinen puoli tuli Valtion kiinteistölaitoksen hallintaan ja nämä tilat ovat maksullisia. Vastuu tiloista siirrettiin virastoille itselleen osana tulosvastuuta. Kun tilakustannukset ovat noin 10_20 prosenttia viraston toimintakustannuksista, sen on pakko arvioida kriittisesti tilojen tarvetta. Lisäksi siivous- ja kiinteistönhoitohenkilöstön palkka- ja muita kustannuksia alennettiin heti noin 25 prosenttia. Tästä aiheutui 100 miljoonan markan suuruinen säästö vuodessa, joskin laatuvaatimusten noustessa säästöt hieman pienenevät ajan oloon.

Kiinteistöjen vuokrajärjestelmä on kiinteistölaitoksen käsityksen mukaan tarkoituksenmukainen keino toimia markkinasidonnaisesti ja maksullisesti. Järjestelmä perustuu vuokraustoiminnan yleisiin periaatteisiin ja sopimuksiin. Kysymys siitä, onko vuokralaisilla, esimerkiksi yliopistoilla, tosiasiallinen vapaus valita toimitilansa, ei ole kiinteistölaitoksen mielestä oleellinen, koska pääsääntöisesti on yhteisessä intressissä säilyttää vuokrasuhde.

Kiinteistölaitos arvioi kokemusten valtion kiinteistövarallisuuden uudelleen organisoinnista olevan pääosin myönteisiä: taloudellisuus- ja tehokkuustavoitteita on saavutettu.

Yliopistot

Yliopistojen piirissä pidetään niiden itsehallinnon kanssa ristiriitaisena, että niiden toimitiloista käyttää omistajan puhevaltaa ja tekee päätökset ulkopuolinen tulosvastuullinen yksikkö, Valtion kiinteistölaitos, vaikka tilat on rakennettu yliopistoille. Toimitilojen kaksinkertainen budjetointi rasittaa yliopistojen menokehystä: yliopistojen budjetissa osoitetaan rahat rakentamiseen ja toimitilojen hankintaan, mutta tilat tulevat silti kiinteistölaitoksen hallintaan, minkä lisäksi yliopistot maksavat vuokrissa myös pääomakustannuksia. Nämä pääomamenot ovat siis kahteen kertaan yliopistojen ja opetusministeriön budjetissa, kun taas kiinteistölaitoksen budjetissa näkyy näiden investointien pääomatuotto. Tilanteen taustalla vaikuttavana seikkana on se, että yliopistot ja opetusministeriö eivät halunneet antaa päätösvaltaa rakentamishankkeista kiinteistölaitokselle. Tästä syystä rakentamismomentit jätettiin opetusministeriön budjettiin. Toisaalta kiinteistölaitos ei suostunut sellaiseen vuokrasopimukseen, että näistä tiloista maksettaisiin vain käyttökustannuksia vastaava vuokra ilman pääomakustannuksia.

Uudistuksen tavoitteena olleen kiinteistöhallinnon tehostamisen kannalta yliopistojen piirissä on katsottu, että asioiden käsittelyvaiheet ovat käytännössä lisääntyneet ja asioiden hoito on tullut raskaammaksi. Kiinteistölaitos tilaa ulkopuolisilta kiinteistöjen huoltopalvelut ja rakennuttamispalvelut. Jos yliopistot hoitaisivat tilaukset suoraan toimittajilta, tiedonkulun ja asiakasläheisen palvelun katsotaan paranevan. Yliopistot katsovat olevansa osittain pakkovuokralaisen asemassa, koska yliopistojen tarvitsemat tilat eivät ole yleiskäyttöisiä. Tästä syystä ei synny kilpailevaa tarjontaa eikä edelleenvuokraamismahdollisuutta ole, joten kiinteistölaitos voi käytännössä määrätä hinnoittelun.

Kulttuuriperinnön vaaliminen

Suojeltujen rakennusten valvontavastuu on Museovirastolla ja kiinteistölaitoksella yhdessä. Museoviraston rooli korostuu tulevaisuudessa kiinteistölaitoksen toiminnan rajoittuessa omistamiseen ja mm. korjauspalvelujen ostoon.

Kiinteistölaitos ei enää samastu yleisen edun edustajaksi siten kuin rakennushallitus ja sen edeltäjät. Rakennustoiminnan yleisen kehittäjän rooli on poissa. Valtiolla ei mikään viranomainen kanna vastuuta rakentamisen yleisestä kehittämisestä, vaikka rakennukset muodostavat kansallisvarallisuuden suurimman osan.

Kiinteistölaitos toimii omistamansa rakennusperinnön osalta ristipaineessa, mikä aiheutuu laitoksen kahdesta roolista: toisaalta laitoksen asema valtion virastona ja toisaalta tulosvastuullisena kiinteistönomistajana. Toistaiseksi rakennushallituksen ansiokas perinne rakennusperinnön vaalijana vielä jatkuu mm. henkilökunnan henkisen ja ammatillisen sitoutumisen kautta. Mikäli kuitenkin valtion kiinteistökannan tuottavuuden lisääminen ja kiinteistöjalostus korostuvat, on pelättävissä, että arvorakennuksetkin nähdään ensisijaisesti vain käyttöarvonsa kannalta.

Henkilöstön asema

Koska henkilöstökustannukset rakennushallinnossa ylittivät keskimäärin noin 30 prosentilla yksityisen sektorin tason, jouduttiin yleisillä markkinoilla kilpailevassa Engel-yhtiöissä tarjoamaan siivoojille yksityisen siivousalan työehtoja. Työntekijät eivät tätä hyväksyneet ja valtaosa henkilöstöstä kieltäytyi siirtymästä yhtiöön. Siivoojista noin 660 siirtyi Engelin palvelukseen. Työtä vaille jäi 997 siivoojaa, joista valtaosalle oli tarjottu työtä Engelin palveluksessa. Rakennushallinnon palveluksessa olleista noin 600 kiinteistönhoitohenkilöstä valtaosa siirtyi Engelin palvelukseen.

Työtä vaille jääneistä siivoojista ja kiinteistönhoitajista noin 680 nosti irtisanomisten johdosta käräjäoikeuksissa yksityishenkilöinä korvauskanteen. Korkein oikeus antoi 27.6.1997 tuomionsa yhden siivoojan nostamassa jutussa (KKO 1997:105). Korkeimman oikeuden mukaan kysymyksessä oli liikkeenluovutus. Valtio velvoitettiin työsopimuslain 51 §:n nojalla maksamaan vahingonkorvauksia. Tämän ennakkoratkaisun jälkeen sovittiin muiden kanteita nostaneiden kanssa korvauksista. Tämän jälkeen koulutus- ja erorahasto ryhtyi perimään takaisin niitä koulutus- ja erorahoja, joita se oli vuodesta 1995 lähtien myöntänyt rakennushallituksen irtisanotuille. Takaisinperintään ryhtyminen johtui siitä, että irtisanotuille maksetaan vahingonkorvausta laittomasta irtisanomisesta. Takaisinperintää koskevia muutoksenhakuja on vireillä työttömyysturvalautakunnassa.

Valiokunnan mielestä on tarpeen selvittää erikseen, miten yhtiöittämisprosessissa on alkuvuodesta 1995 päädytty menettelytapoihin, jotka eduskunnan ilmaiseman tarkoituksen vastaisesti ovat johtaneet työsopimuslain rikkomiseen irtisanomisissa ja edelleen valtion tuntuviin vahingonkorvausvelvoitteisiin.

Valtiontilintarkastajat ovat kertomuksessaan vuodelta 1995 käsitelleet valtion kiinteistöhallinnon uudelleenjärjestelyjä. Uudistuksen tavoitteita pidettiin perusteltuina ja tarkoituksenmukaisina, mutta toteuttamisessa nähtiin syntyneen merkittäviä epäkohtia. Rakennushallituksen henkilöstön kohtelu johti työttömyyden lisääntymiseen. Rakennushallituksen palveluksessa olleista 3 242 henkilöstä jäi uudistuksen yhteydessä työttömiksi 1 135 eli 35 prosenttia. Uutta henkilöstöä otettiin lähes 400. Harkitsevammin toteutettu maltillinen henkilöstöpolitiikka olisi valtiontilintarkastajain mukaan saattanut lieventää työttömyyden lisäystä miltei samalla määrällä, eikä palvelujen laatua olisi tarvinnut heikentää tottumattoman uuden henkilöstön vuoksi.

Erikoisvaliokuntien lausunnot

Erikoisvaliokunnat ovat perustuslakivaliokunnalle antamissaan lausunnoissa arvioineet toimialansa osalta eduskunnan aikaisempia toivomuksia ja lausumia, minkä lisäksi joissakin lausunnoissa on käsitelty erityisteemoja. Perustuslakivaliokunta ei ole käsitellyt yksityiskohtaisesti erikoisvaliokuntien eduskunnan kannanotoista esittämiä näkökohtia eikä muutoinkaan erikoisvaliokuntien lausuntoja. Perustuslakivaliokunta kuitenkinehdottaa hyväksyttäväksi lausuman, jossa edellytetään hallituksen ottavan asianmukaisesti huomioon sekä tähän mietintöön että liitteenä oleviin lausuntoihin sisältyvät sellaiset eduskunnan aikaisempia kannanottoja koskevat huomautukset, jotka ovat tarkoitetut hallituksen huomioon otettaviksi, ja muitakin seikkoja koskevat lausumat, jotka vaativat hallituksen toimenpiteitä.

Päätösehdotus

Tarkastettuaan kertomuksen perustuslakivaliokunta, jolla ei ole huomautettavaa sen johdosta, kunnioittavasti ehdottaa,

että eduskunta saattaa tämän mietinnön hallituksen tietoon

ja

että hyväksytään yksi lausuma ( Valiokunnan lausumaehdotus ) .

Valiokunnan lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa asianmukaisesti huomioon sekä tähän mietintöön että liitteenä oleviin lausuntoihin sisältyvät sellaiset eduskunnan aikaisempia kannanottoja koskevat huomautukset ja muitakin seikkoja koskevat lausumat, jotka vaativat hallituksen toimenpiteitä.

Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 1998

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Ville Itälä /kok vpj. Johannes Koskinen /sd jäs. Esko Helle /vas

Gunnar Jansson /r Anneli Jäätteenmäki /kesk Marjut Kaarilahti /kok

Valto Koski /sd Heikki Koskinen /kok Jorma Kukkonen /sd

Osmo Kurola /kok Johannes Leppänen /kesk Riitta Prusti /sd

Veijo Puhjo /va-r Maija-Liisa Veteläinen /kesk (osittain) vjäs. Juhani Alaranta /kesk

Jouko Jääskeläinen /skl (osittain) Reino Ojala /sd (osittain).

VASTALAUSE

Mietinnössä olisi mielestäni tullut vielä painokkaammin lausua Rakennushallituksen irtisanomisista ja Engel Oy:n perustamisesta aiheutuvista ongelmista. Valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi lausua juuri mitään tapahtumaketjun aiheuttamasta yksilön oikeusturvaan syntyneestä uudesta ja tulevaisuudessa kaikille vastaavassa asemassa oleville irtisanotuille suurimerkityksellisestä heikennyksestä.

Yksilön oikeusturvan heikennys syntyi, kun koulutus- ja erorahasto alkoi periä takaisin irtisanotuilta heille myöntämiään koulutus- ja erorahoja sen uuden tulkinnan mukaan, että irtisanotuille maksettiin vahingonkorvauksia laittomasta irtisanomisesta, vaikka rahaston sääntöjen 14 §:n mukaan erorahan edellytyksissä ei mitenkään eritellä laillisia ja laittomia irtisanomisia.

Vahingonkorvauksia ei muutoinkaan mielestäni voi käyttää perusteena takaisinperinnälle, koska vahingonkorvaukset eivät ole tavanomaista sosiaaliturvaa, vaan pikemminkin ne ovat verrattavissa esimerkiksi liikkeenharjoittajan saamaan korvaukseen tulevaisuudessa menettämästään ammattinsa harjoittamisesta, mikäli hän joutuu lopettamaan liikkeensä esimerkiksi kaavoituksen takia.

Oikeusturvan heikennyksen ydin on siinä, että uuden tulkinnan seurauksena näin irtisanotut eivät enää uskalla riitauttaa irtisanomista pelätessään menettävänsä heille muutoin kuuluvat työttömyysturva- ja koulutusedut.

Edellä olevaan viitaten perustuslakivaliokunnan olisi tullut tehtäväkuvansa luonteen vuoksi kantaa huolta uudesta oikeusturvaongelmasta. Valiokunnan olisi tullut lausua mielipiteenään, että ongelmavyyhteen liittyvien lakien, asetusten tai sääntöjen asianmukaisuus olisi tarkistettava.

Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 1998

Veijo Puhjo /va-r

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.