Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

PeVM 3/1996 - K 8/1995
Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 1994

K 8/1995

Eduskunta on 6 päivänä syyskuuta 1995 lähettänyt perustuslakivaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksen oikeuskanslerin virkatoimista ja lain noudattamista koskevista havainnoista vuodelta 1994

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina valtioneuvoston oikeuskansleri Jorma S. Aalto, apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen, apulaisoikeuskanslerin varamies, kansliapäällikkö Klaus Helminen, vanhempi hallitussihteeri Heikki Liljeroos oikeusminsteriöstä, laamanni Kauko Huttunen Helsingin käräjäoikeudesta, laamanni Ilkka Tuomola Lahden käräjäoikeudesta, käräjätuomari Ulf Skogster Porvoon käräjäoikeudesta, puheenjohtaja Osmo Ranta-Aho Lautamiehet r.y:stä, professori Juha Lappalainen ja apulaisprofessori Martin Scheinin.

Lautamiesjärjestelmä

Joulukuun alussa 1993 toteutettiin alioikeusuudistus, joka muodostui alioikeuksien yhtenäistämisestä, tuomareiden nimitysjärjetelmän uudistamisesta ja riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamisesta. Alioikeusuudistukseen asti maassamme toimi kahdenlaisia yleisiä alioikeuksia, raastuvanoikeudet niin sanotuissa vanhoissa kaupungeissa ja kihlakunnanoikeudet muualla maassa. Raastuvanoikeuksien ratkaisukokoonpanossa oli pääsääntöisesti kolme tuomaria ja kihlakunnanoikeuksissa lainoppinut puheenjohtaja ja lautakunta, johon kuului 5―7 lautamiestä. Lautamiehillä oli kollektiivinen äänioikeus eli lautakunnan yksimielinen mielipide voitti puheenjohtajan mielipiteen.

Alioikeusuudistuksen yhteydessä oli sovitettava yhteen kaksi tuomioistuinjärjestelmää ja oli myös ratkaistava, minkälaisessa kokoonpanossa asiat uudessa käräjäoikeudessa ratkaistaan. Uudistuksessa omaksuttiin käräjäoikeuksiin lautamiesjärjestelmä. Asianomaisessa hallituksen esityksessä (HE 28/1986 vp) mainittiin luottamusmiesten lainkäyttöön osallistumisen keskeisenä yhteiskunnallisena perusteena olevan, että näin kansalaiset voivat osallistua tuomiovallan käyttämiseen. Luottamusmiesten osallistumisen katsottiin edistävän oikeudenkäytön julkisuutta, lisäävän luottamusta tuomioistuinlaitosta kohtaan sekä monipuolistavan asian käsittelyä ja tuomioistuimen näkemystä asiassa. Valiokunta pitää tällaista maallikoiden osallistumista lainkäyttöön perusteltuna kansanvaltaisessa järjestelmässä.

Lautamiehiä kuuluu käräjäoikeuden kokoonpanoon pääsääntöisesti kolme. Lautamiehet saivat uudistuksessa yksilöllisen äänioikeuden. Lautamiehet ovat mukana käräjäoikeuden kokoonpanossa rikosasioissa sekä riita-asioissa eräissä perheoikeudellisissa asioissa ja huoneenvuokra-asioissa. Nämä valitut linjaukset vaikuttavat tarkoituksenmukaisilta.

Toisaalta on syytä panna merkille ja arvioida sitä kehitystä, että käräjäoikeuksissa yhden lakimiestuomarin päätösvalta on saanut paitsi kokoonpanosäännöksissä myös menettelysäännösten kautta keskeisen aseman. Riita-asioissa käräjäoikeus toimii käytännössä yhden tuomarin kokoonpanossa. Riita-asiat ja siviilioikeudelliset hakemusasiat menevät harvoin ns. normaaliin pääkäsittelyyn, jossa vaiheessa kokoonpanoon kuuluisi useampi kuin yksi tuomari ja lautamiehet vasta tulisivat käsittelyyn mukaan. Rikosasioissakin yhden lakimiestuomarin päätösvalta on viime vuosina laajentunut. Rangaistusasteikot ovat lieventyneet ja uusia rikostyyppejä on tullut yhden tuomarin ratkaisuvallan piiriin.

Oikeusministeriö vahvistaa kunkin käräjäoikeuden lautamiesten lukumäärän. Tällä hetkellä heitä on hieman yli 4 000, esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa 582. Lautamiesten kokonaismäärä on osoittautunut käytännössä liian suureksi. Oikeusministeriö on arvioinut, että tänä vuonna vahvistettava lautamiesten kokonaismäärä olisi noin 3 500. Vahvistettaessa lukumäärää keväällä 1993 ei kyetty täysin arvioimaan lautamieskokoonpanossa ratkaistavien asioiden määrää. Lisäksi rikosasioiden määrä on alentunut huomattavasti. 1990-luvun alkuvuosina alioikeuksiin saapui vuosittain 65 000―70 000 rikosasiaa, kun vastaava määrä oli 50 000 vuonna 1994 ja 52 000 vuonna 1995.

Lautamiehet valitsee kunnanvaltuusto omaa toimikauttaan vastaavaksi ajaksi. Valinnassa tulee korostaa lautamiehen tuomarintehtävää. Lautamies ei ole poliittisella valtakirjalla toimiva kunnallinen luottamushenkilö, vaan hänen tulee olla riippumaton. Valtuustoryhmillä on tämän suhteen erityinen vastuu. Sama koskee sitä, että lautamiehiksi valittavat ovat valmiita toimimaan tehtävässään koko kauden. Puolueiden ei pidä vaatia lautamiehiksi valittavilta sitoumuksia ns. puolueveron maksamisesta istuntopalkkioistaan, mikä onkin ollut vakiintunut käytäntö oikeuskanslerin kannanoton jälkeen. Asianmukaista ei myöskään ole, että oikeudenkäyntiuutisoinnissa liitetään lautamiehen nimen perään jokin puoluetunnus.

Käräjäoikeuden päällikkönä toimivan laamannin tulee vahvistaa lautamiesten istuntojärjestys siten, että kukin lautamies on pääsäännön mukaan istunnossa 12 päivänä kalenterivuodessa. Istuntotiheyden rajoittamista pidettiin tarpeellisena, jotta lautamieskunta aiempaa paremmin edustaisi väestön ikä-, elinkeino-, sukupuoli- ja kielijakautumia. Oikeusministeriö selvitti kesällä 1995 lautamiesjärjestelmän toimivuutta kysely- ja haastattelututkimuksen avulla. Selvitykseen valittiin 18 käräjäoikeutta maan eri puolilta, ja kysely suunnattiin noin 400 lautamiehelle. Kyselyn perusteella noin puolet lautamiehistä osallistui istuntoihin noin 12 kertaa vuodessa. Kolmannes lautamiehistä istui alle 8 kertaa ja loput yli 13 kertaa vuodessa. Eniten istuntoja lautamiehille kertyi entisissä raastuvanoikeuksissa. Kun yhdelle lautamiehelle tulee istuntovuoro verraten harvoin, voidaan kysyä, millaisia lisävaatimuksia tämä lautamiesten yksilöllisen äänioikeudenkin huomioon ottaen ehkä asettaa tuomarintehtävään perehdyttävälle ja harjaannuttavalle lautamieskoulutukselle.

Lautamiesten poisjäänti istuntovuoroiltaan on ollut lautamiesjärjestelmän toiminnassa merkittävä epäkohta, jonka vaikutukset voivat ulottua aina oikeusturvan toteutumistapaan saakka. Käytännössä tämä on pakottanut kaikki oikeudenkäynnin osapuolet odottamaan käräjäoikeuden tuloa päätösvaltaiseksi. Esimerkiksi Helsingissä peruutuksia on ollut keskimäärin lähes sata kuukaudessa. Valiokunnan käsityksen mukaan tällaisien tilanteiden varalta tulisi pyrkiä luomaan toimivat varamiesjärjestelyt ja selvittää sen mahdollisuuden käyttöä, että lautamieskokoonpanossa olisi alusta alkaen mukana eräänlainen lisäjäsen, joka voisi sitten korvata syystä tai toisesta poissa olevan lautamiehen. Tärkeää on tietenkin korostaa lautamiehille heidän tehtävänsä tärkeyttä ja sitä, että esteetön poissaolo istunnosta ei ole sopusoinnussa tuomarin tehtävään liittyvän virkavastuun kanssa. Toiselta puolen lautamieskoulutuksessa on tähdennettävä myös estellisyyssäännösten sisältöä ja niiden huomioon ottamista oikeudellisen virkavastuun osana.

Perus- ja ihmisoikeuksien kannalta merkityksellinen tilanne muodostuu lautamieskokoonpanossa ratkaistavassa sekakielisessä oikeudenkäynnissä, jossa on sekä suomen että ruotsin kieltä käyttäviä asianosaisia, jos kaikki kyseiseen kokoonpanoon kuuluvat lautamiehet eivät osaa molempia kieliä. Hallitusmuodon 14 §:n 2 momentin lisäksi on huomattava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 artikla, joiden mukaan oikeudenkäyntikieli on merkittävä osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä (ks. myös hallitusmuodon 16,2 §).

Yleisistä ihmisoikeussopimuksista ei seuraa oikeudenkäynnin osapuolen yleistä oikeutta oikeudenkäyntikielen tai oikeuden sisäisesti käyttämän kielen valitsemiseen. Osapuolen kielelliset oikeudet rajoittuvat siihen kommunikaatioon, jota hän käy tuomioistuimen kanssa tai joka muutoin on hänen oikeudenkäyntinsä kannalta merkityksellinen. Riittävää on, että kommunikaatio tapahtuu kielellä tai tulkataan kielelle, jota asianomainen ymmärtää. Hallitusmuodon 14 § ja pohjoismainen kielisopimus (SopS 11/87) menevät sikäli pidemmälle, että ne antavat oikeudenkäynnin osapuolelle oikeuden määrätä, millä kielellä tuomioistuin kommunikoi hänen kanssaan.

Vastaavat säännöt koskevat myös lautamiesten lausumia heidän esimerkiksi esittäessään kysymyksiä asianosaiselle. Jos lautamies ei osaa osapuolen ymmärtämää tai valitsemaa kieltä, tuomioistuimen on huolehdittava hänen kysymyksensä tulkkaamisesta osapuolelle. Muilta osin lautamiesten kielitaito tulee arvioitavaksi osana oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kokonaisarviota. On edellytettävä, että asian ratkaisemiseen käräjäoikeudessa ei osallistu henkilöitä, jotka puuttuvan kielitaidon vuoksi eivät ole ymmärtäneet jotakin oikeudenkäynnissä esillä ollutta oikeudellisesti merkityksellistä seikkaa. Istunnon puheenjohtajan on tarvittaessa järjestettävä tulkkaus ja kääntäminen siten, että kaikki lautamiehet voivat osallistua tehokkaasti oikeudenkäyntiin ja päätöksentekoon.


Valiokunta ehdottaa kunnioittaen,

että tämä mietintö lähetettäisiin hallitukselle saatettavaksi myös oi keuskanslerin tietoon.

Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 1996


Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Ville Itälä /kok, varapuheenjohtaja Johannes Koskinen /sd sekä jäsenet Gunnar Jansson /r, Ulla Juurola /sd, Marjut Kaarilahti /kok,Heikki Koskinen /kok, Risto Kuisma /sd, Osmo Kurola /kok, Johannes Leppänen /kesk, Paavo Nikula /vihr, Riitta Prusti /sd, Veijo Puhjo /va-r, Jorma Rantanen /sd ja Maija-Liisa Veteläinen /kesk.


Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.