Eduskunta on 16 päivänä huhtikuuta 1991 lähettänyt perustuslakivaliokuntaan vuoden 1990 valtiopäivillä lepäämään jätettäväksi hyväksytyn ehdotuksen laiksi valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta (HE 219/1990 vp).

Asian johdosta ovat olleet kuultavina lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuo oikeusministeriöstä ja eduskunnan apulaispääsihteeri Seppo Tiitinen.

Lakiehdotuksen mukaan valtiopäiväjärjestykseen lisätään säännökset saamelaisten kuulemisesta eduskunnassa. Vuoden 1990 valtiopäivillä antamassaan mietinnössä n:o 12 perustuslakivaliokunta on esittänyt ne syyt, joiden nojalla valiokunta puolsi ehdotuksen hyväksymistä. Samoilla perusteilla valiokunta on edelleenkin sen hyväksymisen kannalla.

Uudistuksen mukaan valtiopäiväjärjestyksen tasolla säädetään pääsääntö saamelaisten kuulemisesta. Tarkemmat säännökset sisällytetään eduskunnan työjärjestykseen.

Työjärjestyksen säännöksiä valmisteltaessa on lähtökohtana, että työjärjestyksessä on mahdollista ainostaan täsmentää valtiopäiväjärjestyksen mukaista pääsääntöä, jonka mukaan saamelaisia on yleensä kuultava heitä erityisesti koskevassa asiassa. Valiokunnan mielestä on lisäksi otettava huomioon, että perussäännökset saamelaisten kuulemisesta sisältyvät valtiopäiväjärjestyksen siihen lukuun, joka koskee asiain valmistelua. On siten luontevaa, että saamelaisia kuullaan eduskunnassa valiokuntavalmistelun aikana ennen asian ensimmäistä käsittelyä täys-istunnossa.

Kun valtiopäiväjärjestyksen mukaan saamelaisia kuullaan heitä erityisesti koskevassa asiassa, niin edellytyksenä näin ollen on, että asia koskee saamelaisia jollain tavoin tavallisesta poiketen. Kysymyksessä voi esimerkiksi olla saamelaisten asemaa alkuperäiskansana yleisesti sääntelevä taikka heidän metsästys-, kalastus- tai poronhoitomahdollisuuksiinsa oleellisesti vaikuttava lakiehdotus.

Käytännön kuulemisen osalta on perustus-lakivaliokunnan mielestä asianmukaista, ettei työjärjestyksen säännöksin vakiinnuteta mitään tiettyä kuulemismuotoa. Asianomaisen valiokunnan harkinnassa olisi siten päättää, keitä kuullaan, samoin kuin milloin ja miten heitä kuullaan. Sääntelyssä on sen sijaan aiheellista ottaa huomioon yleinen periaate, jonka mukaan kuuleminen tarkoittaa tilaisuuden varaamista esittää mielipide asiasta. Varatun tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei niin muodoin estäisi saattamasta valiokuntakäsittelyä päätökseen.

Lopuksi valiokunta pitää tärkeänä, että eduskunnan työjärjestyksestä tulee tältä osin joustava. On esimerkiksi säilytettävä mahdollisuus kuulemismenettelyn syrjäyttävään erityisen kiireelliseen valiokuntakäsittelyyn pakottavasta syystä.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta kunnioittaen ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksyttäisiin.

Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 1991

-----

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Zyskowicz, jäsenet Alaranta, Kaarilahti, Kekkonen, Koskinen, Laine, J. Leppänen, Moilanen, Nikula, Vähänäkki ja Väistö sekä varajäsenet Näsi ja Toivonen.

-----