Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

MmVM 5/2022 vp - HE 32/2022 vp 
Maa- ja metsätalousvaliokunta 
Hallituksen esitys eduskunnalle lannoitelaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi

JOHDANTO

Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle lannoitelaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi ( HE 32/2022 vp ): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan mietinnön antamista varten. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • lainsäädäntöneuvos  Timo  Rämänen  - maa- ja metsätalousministeriö
  • neuvotteleva virkamies  Titta  Berlin  - maa- ja metsätalousministeriö
  • maatalousekonomisti  Antti  Unnaslahti  - maa- ja metsätalousministeriö
  • tutkimuspäällikkö  Kimmo  Rasa  - Luonnonvarakeskus
  • puheenjohtaja  Asko  Miettinen  - Maitovaltuuskunta
  • jaostopäällikkö  Olli  Venelampi  - Ruokavirasto
  • maksatusasiantuntija  Jussi  Hannonen  - Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
  • kasvinviljelyasiamies  Mika  Virtanen  - Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
  • palvelupäällikkö  Juha  Sohlo  - ProAgria Keskusten Liitto ry
  • toiminnanjohtaja  Anna  Virolainen-Hynnä  - Suomen Biokierto ja Biokaasu ry
  • maatalousjohtaja  Fanni  Heinonen  - Sucros Oy
  • johtaja  Susanna  Muurinen  - Sokerijuurikkaan tutkimuskeskus
  • alkutuotantojohtaja  Ilkka  Pohjamo  - Valio Oy
  • varatoimitusjohtaja  Veli-Matti  Jäppilä  - HKScan Oyj

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • oikeusministeriö
  • työ- ja elinkeinoministeriö
  • ympäristöministeriö
  • Verohallinto, Harmaan talouden selvitysyksikkö
  • Kekkilä-BVB
  • Yara Suomi Oy
  • Bioenergia ry
  • Metsäteollisuus ry
  • Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry
  • Suomen Vesilaitosyhdistys ry
  • Envor Group Oy

Valiokunta on saanut ilmoituksen, ei lausuttavaa: 

  • Atria Oyj
  • Raisio Oyj
  • Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR ry
  • Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi lannoitelaki. Samalla kumottaisiin nykyinen lannoitevalmistelaki. Esityksessä ehdotetaan myös muutettaviksi eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annettua lakia, Harmaan talouden selvitysyksiköstä annettua lakia ja sakon täytäntöönpanosta annettua lakia.  

EU:n uusi lannoitevalmisteasetus koskee CE-merkittyjä EU-lannoitevalmisteita. Ehdotettuun lakiin sisältyisivät EU:n uudessa lannoitevalmisteasetuksessa edellytetyt vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten hyväksymistä ja nimeämistä koskevat vaatimukset sekä asetuksen rikkomiseen sovellettavat seuraamukset. Lakiin sisältyisivät lisäksi kansallisia lannoitevalmisteita koskevat säännökset. Säännöksiä yhdenmukaistetaan tuotelainsäädännön sekä elintarvikeketjun lainsäädännön kanssa. 

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 16.7.2022 samaan aikaan, kun lannoitevalmisteasetuksen soveltaminen alkaa. 

VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT

Yleistä uudesta lannoitelaista

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitettävin muutoksin. 

Hallituksen esityksessä ehdotetun uuden kansallisen lannoitelainsäädännön taustalla on EU:n lannoitevalmisteasetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1009), jonka soveltaminen alkaa pääosin 16.7.2022. Lannoitevalmisteasetus on osa komission kiertotalouden toimintasuunnitelmaa. Orgaanisten ja jätepohjaisten lannoitevalmisteiden tuominen EU:n lannoitelainsäädännön piiriin mahdollistaa niille tasapuoliset markkinaolosuhteet suhteessa epäorgaanisiin neitseellisistä raaka-aineista valmistettuihin lannoitteisiin ja kalkitusaineisiin. Kyse on EU:n lannoitevalmistemarkkinoiden osittaisesta harmonisoinnista, jonka puitteissa lannoitevalmisteiden valmistajat voivat päättää, onko niiden valmistama tuote tarkoitettu paikallisille markkinoille vai EU:n sisämarkkinoille CE-merkittynä lannoitevalmisteena. Valiokunta pitää tätä lannoitevalmistelainsäädännön lähtökohtaa hyvänä ja katsoo, että lannoitteita koskevan lainsäädännön ja valvonnan kehittämisessä tulee pyrkiä varmistamaan mahdollisimman tasapuolinen kilpailuasetelma EU-tasolla.  

Hallituksen esityksen mukaan Suomessa valmistettiin vuonna 2019 epäorgaanisia lannoitteita yhteensä 1 948 miljoonaa kilogrammaa, orgaanisia lannoitteita 82 miljoonaa kilogrammaa ja tuhkalannoitteita 165 miljoonaa kilogrammaa. Viennin osuus tästä lannoitteiden kokonaisvalmistusmäärästä oli noin kolmannes. Lannoitteita tuotiin Suomeen vuonna 2019 EU:sta ja EU:n ulkopuolelta yhteensä noin 191 miljoonaa kilogrammaa, josta vajaa kaksi prosenttia oli orgaanisia lannoitteita. Näiden lukujen valossa kotimainen lannoiteteollisuus on merkittävässä asemassa arvioitaessa ruoantuotannon huoltovarmuutta ja riippuvuutta tuontipanoksista. Lisäksi tuhkien metsälannoitekäyttö mahdollistaa merkittävällä tavalla metsien kasvun ja hiilensidonnan lisäämisen. Valiokunta toteaa, että Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on merkittäviä vaikutuksia sekä lyhyellä että mahdollisesti pitkällä aikajänteellä lannoitteiden ja niiden valmistamisessa tarvittavien raaka-aineiden saatavuuteen globaalilla tasolla. Suomessa sijaitsevan lannoiteteollisuuden keskeiset raaka-aineet, kuten ammoniakki ja kalium, sekä suurin osa kilpailevista valmiista lannoitetuotteista on tuotu nimenomaan Venäjältä. Tämä korostaa entisestään lannoiteomavaraisuuden merkitystä Suomessa, ja valiokunta on turvallisuusympäristön muutosta koskeneesta ajankohtaisselonteosta antamassaan lausunnossa katsonut, että pidemmällä aikavälillä tavoitteena tulee olla lannoitteiden raaka-aineiden omavaraisuus ( MmVL 11/2022 vpVNS 1/2022 vp ). Valiokunta pitää tärkeänä, että lannoitelainsäädännön uudistus osaltaan tukee tätä tavoitetta. 

Lannoitelain merkittävimmät muutokset ovat kansallisen laitoshyväksynnän poistaminen ja tyyppinimistä luopuminen. Näillä muutoksilla voidaan helpottaa uudenlaisten lannoitevalmisteiden ja valmistusmenetelmien syntymistä ja niiden markkinoille saattamista sekä keventää toimijoiden hallinnollista taakkaa tinkimättä kuitenkaan käytettyjen ainesosien turvallisuudesta. Tyyppinimirakennetta on pidetty tuotekehityksen ja uudenlaisten tuotteiden markkinoille saamisen kannalta kankeana järjestelmänä. Kansallisten lannoitevalmisteiden tuotevaatimusten osalta ehdotetaan lannoitevalmisteasetuksen kaltaista rakennetta, jossa lannoitevalmisteen on täytettävä tuoteluokalle asetetut vaatimukset esimerkiksi haitallisten aineiden ja merkintöjen osalta. Toisaalta lannoitevalmisteiden ainesosien eli tuotantopanosten tulee täyttää ainesosaluokalle asetetut vaatimukset. Lannoitevalmisteiden raaka-aineiden puhtaus on tärkeää maaperän suojelemiseksi ja siten myös elintarvikkeiden laadun ja laajemmin ympäristön tilan turvaamiseksi. Ainesosaluokkien vaatimusten on tarkoitus varmistaa, että ainesosat eivät sisällä sellaisia ympäristölle, kasveille, eläimille tai ihmisille haitallisia aineita, joista ei lain sisältämissä tuoteluokissa säädetä. Valiokunta toteaa, että lannoitelainsäädännön uudistuksen tavoitteena on helpottaa uudenlaisten lannoitevalmisteiden ja valmistusmenetelmien syntymistä, mutta samalla varmistaa käytettyjen ainesosien turvallisuus. Valiokunta korostaa, että lainsäädännön lisäksi tarvitaan panostuksia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan huoltovarmuutta parantavien uusien tuotantotapojen ja kotimaisten lannoitevalmisteiden kehittämiseksi. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että lannoitelainsäädännön uudistuksessa huomioidaan kiertotalous ja sen myötä mahdollistetaan erilaisten uusien kierrätyslannoitteiden kehittäminen ja erilaisten sivuvirtojen hyödyntäminen lannoitevalmisteissa. Hallituksen esityksen mukaan niin sanottujen kiertotaloustuotteiden eli tuotteiden, jotka ovat sellaisinaan käytettäviä teollisuuden sivutuotteita tai jätteitä taikka sisältävät näitä raaka-aineina, osuus kaikista lannoitevalmisteista on Suomessa ollut kasvussa viime vuosien aikana. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa on laskennallisesti mahdollista korvata kierrätykseen perustuvilla lannoitteilla kaikki ruuantuotannossa tarvittava fosfori ja osa typestä ja kaliumista. Lannoitelainsäädäntö kytkeytyy kiertotaloustuotteiden osalta vahvasti jätelainsäädäntöön. EU:n tasoiset jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat säännökset sisältyvät EU:n lannoitevalmisteasetukseen, ja kansalliset säännökset jätteeksi luokittelun päättymisestä (End of Waste tai ei enää jätettä eli EEJ) luodaan jätelain nojalla ympäristöministeriön johdolla. EU:n ja kansallisen EEJ-sääntelyn ulkopuolelle voi mahdollisesti jäädä joitain nykyisin lannoitevalmisteena käytettäviä jätemateriaaleja. Valiokunta pitää tärkeänä, että uuden lannoitelain mukaiseen ainesosaluetteloon hyväksyttävien ainesosien suhdetta ympäristölainsäädännön mukaisiin jäte-, sivutuote- tai EEJ-luokituksiin seurataan ja varmistetaan lainsäädännön ja viranomaispäätösten johdonmukaisuus ja kattavuus. 

Kansallisten lannoitevalmisteiden tuotevaatimusten osalta Ruokavirasto valmistelee ja pitää yllä edellä mainittua ainesosaluetteloa, johon sisällytetään turvallisiksi katsotut, sallitut lannoitevalmisteiden ainesosaluokkien ainesosat laatuvaatimuksineen. Tämä Ruokaviraston ylläpitämä ainesosaluettelo tulee olemaan oleellinen lannoitelain toimivuuden kannalta. Luovuttaessa tyyppinimirakenteesta ja siirryttäessä ainesosaluetteloon tulee varmistaa, että uusi sääntely mahdollistaa myös kierrätyslannoitevalmisteiden edelleen hyödyntämisen. Erityisesti tulee huolehtia siitä, että nykyisen lainsäädännön mukaisten jakeiden siirtäminen uuden lain mukaiseen ainesosaluetteloon tapahtuu joustavasti. Myös riittävät siirtymäajat lannoitteiden valmistuksen ja markkinoille saattamisen osalta ovat tärkeitä, jotta voidaan ottaa huomioon toimijoiden investointi- ja muutostarpeet ja turvata lain vaatimukset täyttävien lannoitevalmisteiden riittävä saanti. Joustavan siirtymän mahdollistamiseksi lakiin ehdotetaan nykyiselle tyyppinimirakenteelle vuoden 2023 loppuun asti siirtymäaikaa, jonka aikana yritykset voivat valmistaa nykyisen lain mukaisia lannoitevalmisteita. Nykyisen lainsäädännön mukaisia lannoitevalmisteita saa siirtymäsäännösten mukaan saattaa markkinoille vuoden 2024 loppuun asti. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että nykyisen lainsäädännön mukaiset markkinoille saatetut lannoitevalmisteet saavat olla markkinoilla niin kauan kuin niitä varastossa riittää. Valiokunta korostaa, että toiminnanharjoittajien lain muutokseen liittyvän hallinnollisen taakan tulee olla mahdollisimman vähäinen. Lain nojalla annettavaa alemmanasteista sääntelyä valmisteltaessa tulee tähän liittyen huolehtia muun muassa siitä, että omavalvontajärjestelmän korvaaminen laatujärjestelmällä ei edellytä suhteettoman suurta muutosta yritysten toiminnoissa. 

Fosforin käyttö

Uuden lannoitelain 6 §:ssä esitetään säädettäväksi lannoitevalmisteiden sisältämän fosforin käytöstä. Pykälä koskee myös lantaa ja sen sisältämää fosforia. Lannoitevalmisteiden ja lannan mukana käytetyn fosforin määrien seuranta ja tilastointi koskevat esityksen mukaan myös viher- ja ympäristörakentamisessa käytettäviä lannoitevalmisteita. Valiokunta pitää fosforin käyttöä koskevan sääntelyn laajaa soveltamisalaa kannatettavana. Fosforin käytön laaja sääntely on tarpeen Itämeren ja Suomen pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Valiokunta korostaa, että Suomessa rehevöityminen on edelleen pintavesien hyvän tilan kannalta ongelma, mistä johtuen ravinnekuormitukseen on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota. Sääntely tukee myös hallitusohjelman kirjausta vesienhoidon tehostamisohjelmasta, jossa pyritään vähentämään maatalouden ravinteiden päätymistä vesistöön vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Valiokunta toteaa, että Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan kotieläintilojen lannan sisältämä fosfori riittäisi koko Suomen viljellylle peltopinta-alalle. Noin 20 prosenttia Suomen lantafosforista muodostuu alueilla, joilla sen määrä on suurempi kuin kasvien tarve. Keskittyneen kotieläintuotannon alueilla lannan peltolevitys ylläpitää korkeita peltomaan fosforilukuja ja lisää ravinnehuuhtouman riskiä. Osa lantafosforista tulisi siten kuljettaa muille alueille korvaamaan perinteisiä epäorgaanisia fosforilannoitteita. Kuljettaminen edellyttää yleensä lannan prosessointia, kuten muun muassa veden poistoa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kehitetään kannusteita lannan prosessoinnille siten, että lantaa ja lannan sisältämiä ravinteita voidaan nykyistä laajemmin hyödyntää biokaasulaitoksissa ja kasvinviljelyalueilla. Myös yhdyskuntajätevesien käsittelyä tulee kehittää siten, että jätevesilietteen sisältämät ravinteet saadaan turvallisesti ja tehokkaasti hyötykäyttöön. Nykyisin noin 70 prosenttia jäteveden sisältämästä fosforista ja vain alle kymmenesosa typestä päätyy lietteen kautta pääosin viherrakentamisen ja lisäksi myös maatalouden käyttöön. Kehitteillä on kuitenkin jo ravinteiden talteenotto- ja lietteenkäsittelymenetelmiä, joiden avulla fosforista voidaan saada talteen jopa 90 prosenttia. Vuosittain syntyvät jätevesilietteet sisältävät noin 2 880 tonnia fosforia, mikä voisi arvioiden mukaan kattaa noin 12 prosenttia maatalouden fosforitarpeesta. 

Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on laajasti kannatettu lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin mukaista fosforin sääntelyn periaatetta, jonka mukaan fosforin käytön tulee perustua kasvin tarpeenmukaiseen lannoitukseen maan fosforiluokka huomioon ottaen. Fosforin käytöstä ja fosforilannoituksen enimmäismääristä on tarkoitus säätää tarkemmin 6 §:n 3 momentin nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta korostaa, että asetusvalmistelussa tulee hyödyntää viimeisintä tutkimustietoa peltomaan fosforipitoisuuksista ja viljavuusluokista sekä fosforin liukenemisesta valumavesiin ja sitoutumisesta kasveihin ja maaperään. Viimeisten 20 vuoden aikana peltojen viljavuusluokat ovat viljavuustilastojen mukaan tasaisesti keskimäärin heikentyneet Suomessa fosforin osalta. Korkeimpien fosforiluokkien osuus on vähentynyt, mikä on ympäristön kannalta perusteltua ja edesauttaa vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämistä. Samalla kuitenkin myös alhaisimpia fosforipitoisuuksia edustavien luokkien osuus on lisääntynyt, mitä voidaan pitää huolestuttavana. Lannoitelainsäädännön tulee mahdollistaa nykyisten viljelykasvilajikkeiden satopotentiaalin hyödyntäminen ja korkean laadun tuottaminen fosforiluvultaan erilaisilla peltolohkoilla. Fosforin käytön rajoittaminen ei saa vaarantaa hyvien satotasojen tavoittelua tai edistää viljelysmaan viljavuuden heikkenemistä. Valiokunta toteaa lisäksi, että kireät lannanlevitystä koskevat rajoitukset voivat yhdistettynä peltomaan korkeaan hintaan johtaa pellonraivaukseen lannanlevitysalaksi, mikä on ristiriidassa vesiensuojelun tavoitteiden kanssa. Tarvetta tällaiseen pellonraivaukseen tulee pyrkiä vähentämään tukemalla siihen soveltuvilla alueillla tilusjärjestelyjä ja investointeja lannan hyödyntämiseen biokaasutuotannossa energiana ja prosessointiin helpommin kuljetettavaan muotoon. 

Valiokunta kiinnittää huomiota tulevan asetuksen suhteeseen EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja maatalouden ympäristökorvausjärjestelmään, joka mainitaan myös lakiehdotuksen 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa. Käytännössä ympäristökorvausjärjestelmä on rajoittanut fosforilannoitusta Suomessa jo vuodesta 1995 lähtien. Vaikka järjestelmä on ollut vapaaehtoinen, 90 prosenttia viljelypinta-alasta on ollut sen piirissä. Myös kuluvalla kaudella 2014—2022 ympäristökorvausjärjestelmään on sisältynyt vaatimus erillisten ravinteiden käytön rajoitusten noudattamisesta. Valtioneuvoston asetuksessa ympäristökorvauksesta (235/2015) säädetään fosforin enimmäismäärästä, jonka ympäristösitoumuksen antanut viljelijä voi vuodessa lannoituksessa käyttää. Tämä fosforin enimmäismäärä on vaihdellut kasvilajista ja viljavuusluokasta riippuen yleisesti välillä 0—63 kilogrammaa hehtaarilla ja puutarhakasveilla välillä 10—110 kilogrammaa hehtaarilla. Kyseisen vaatimuksen noudattamisesta ei ole maksettu korvausta, vaan ympäristökorvausjärjestelmässä maksettu korvaus on perustunut muihin toimenpiteessä oleviin ehtoihin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan uuden lannoitelain 6 §:n nojalla annettava fosforin käyttöä koskeva asetus on tarkoitus sovittaa yhteen maatalouden tukijärjestelmien kanssa. Fosforin perussääntelyn tullessa lakisääteiseksi ympäristökorvauksesta jää pois rajoittavia vähimmäisvaatimuksia, mutta olennaiset kannustavat elementit säilytetään. Tällainen keskeinen tilakohtainen toimi on maanäytteiden ottamisen tukeminen ja tarkempi lannoitteiden käyttöä koskeva sääntely. Valiokunta korostaa, että fosforin käyttöä koskevan asetuksen yhteensovittaminen maatalouden tukijärjestelmien kanssa on välttämätöntä eikä asetuksen säätäminen saa johtaa tukitason laskuun.  

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan näkökulmasta on perusteltua tarkastella fosforilannoituksen säätelyä EU:n eri jäsenmaissa. Tarkastelussa on otettava huomioon eräitä vertailua vaikeuttavia tekijöitä. Vain harvoin lainsäädännössä tai ohjeistuksessa tarkoitettu luku tarkoittaa samaa asiaa kuin toisessa maassa. Fosforilannoituksen liukoisuudet, pitoisuudet maassa sekä eläinten tuottaman lannan fosforipitoisuudet poikkeavat usein toisistaan muun muassa erilaisten analyysimenetelmien johdosta. Lisäksi fosforisäätelyyn vaikuttavat usein erilaiset kotieläintilojen ympäristöluvat ja tiheysrajoitukset, jotka käytännössä toimivat lannan mukana levitettävän fosforin rajoittimina. Muissa EU-maissa koko maa harvoin on luokiteltu nitraattiherkäksi kuten Suomessa, jolloin koko maata ei rajoiteta lainsäädännössä samalla tavalla. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan lähimmistä naapurimaista Ruotsilla on käytössä lannan fosforin rajoitus 22 kilogrammaa hehtaarilla. Tähän voi soveltaa viiden vuoden fosforintasausta. Mineraalilannoitteiden osalta Ruotsissa on vain suosituksia, ei rajoittavaa lainsäädäntöä. Virossa on samankaltainen rajoite eli 25 kilogrammaa fosforia hehtaarille vuodessa, mutta se kattaa myös mineraalilannoitteet. Myös Virossa sovelletaan viiden vuoden fosforintasausta. Tanskassa on vuodesta 2018 alkaen ollut käytössä tilakohtaiset fosforikiintiöt. Belgian pohjoisosissa fosforin enimmäiskäyttömäärät vaihtelevat välillä 28—42 kilogrammaa hehtaarilla, ja Irlannissa suurin sallittu käyttömäärä on viljoilla maan fosforitasosta riippuen 0-45 kilogrammaa hehtaarilla. Myös Alankomaissa on korkean kotieläintiheyden johdosta ollut jo pitkään voimassa fosforin käyttöä rajoittavaa lainsäädäntöä. Valiokunta toteaa, että useissa muissa EU:n jäsenmaissa ei sen saamien tietojen mukaan rajoiteta fosforin käyttöä lainsäädännössä asetetuilla rajoilla, vaan rajoitukset perustuvat välillisesti typen ja siten myös lannan käyttöä rajoittaviin lainsäädännön vaatimuksiin tai suosituksiin. Tällaisia maita ovat muun ohella Englanti, Espanja, Itävalta, Kreikka, Latvia, Puola, Unkari ja Italia. Valiokunta korostaa, että EU:n vesiensuojelua sääntelevien vesipolitiikan puitedirektiivin ja nitraattidirektiivin tavoitteiden tulee sitoa samalla tavalla kaikkia EU-maita. 

Hallituksen esityksen mukaan fosforin käytön sääntely perustuu Suomessa jatkossa vapaaehtoisen ympäristökorvausjärjestelmän sijaan suoraan lainsäädäntöön ja tulee siten koskemaan kaikkia viljelijöitä. Valiokunnalle toimitetun asetusluonnoksen mukaan fosforilannoituksen enimmäismäärät maa- ja puutarhataloudessa vaihtelisivat maan viljavuusluokan ja viljeltävien kasvilajikkeiden mukaan välillä 5—63 kilogrammaa hehtaarilla. Viher- ja ympäristörakentamisessa fosforin enimmäismäärä olisi asetusluonnoksen mukaan käyttökohteesta ja lannoitevalmisteesta riippuen 15, 20 tai 60 kilogrammaa hehtaarilla. Valiokunta katsoo, että fosforin käytön rajoituksia ei ole perusteltua siirtää suoraan sellaisinaan ympäristökorvausjärjestelmästä uuden lannoitelain 6 §:n nojalla annettavaan asetukseen, vaan rajoitusten tulee perustua edellä kuvatulla tavoin uusimpaan tietoon maaperän viljavuudesta ja fosforipitoisuuden muutoksista. Valiokunnan näkemyksen mukaan valtioneuvoston asetusta valmisteltaessa ja asetettaessa fosforilannoituksen enimmäismääriä lähtökohtana tulee pitää kasvilajikohtaisia enimmäismääriä huonoimmassa viljavuusluokassa. Tarkemmin kasvilajikohtaiset enimmäismäärät määritetään valtioneuvoston asetuksella pohjautuen maan fosforiluokkaan ja ottaen huomioon maan viljavuusfosforin muutosten kehityssuunnat mittauskausilla. Valiokunta katsoo lisäksi, että pintavesien suojelemiseksi asetettavia fosforin käytön rajoituksia viher- ja ympäristörakentamisessa tulee kehittää siten, että ne vastaavat tasoltaan maataloudelle asetettavia rajoituksia. Viherrakentamisessa erityisesti lietteiden levitysmäärät pinta-alaa kohden voivat tällä hetkellä olla monikymmenkertaiset maatalouskäyttöön verrattuna, jolloin ravinteita ja haitta-aineita päätyy kertalevityksessä ympäristöön pinta-alaa kohden huomattavasti suurempi määrä. 

Fosforilannoituksen enimmäismäärien lisäksi valtioneuvoston asetuksella säädetään myös kokonaisfosforin huomioon ottamisesta lannoituksessa. Asetusluonnoksen mukaan lannan ja lannoitevalmisteiden sisältämä kokonaisfosfori otettaisiin kokonaisuudessaan huomioon lannoituksessa. Lihaluujauhon kokonaisfosforista sekä käsitellyn saostus- ja umpisäiliölietteen ja puhdistamolietteen kokonaisfosforista otettaisiin kuitenkin huomioon 60 prosenttia ja tuhkan ja biohiilen kokonaisfosforista vain 40 prosenttia. Valiokunta katsoo, että kierrätysravinteiden edistämiseksi orgaanisten lannoitteiden kokonaisfosforista tulee tasapuolisesti ottaa huomioon 60 prosenttia. Valiokunta pitää tärkeänä, että fosforin käytön sääntely mahdollistaa myös tiettyjen kasvilajien osalta starttifosforin käytön korkean fosforiluvun pelloilla. Mahdollisimman aikaisin toteutettavassa kylvössä maa on usein vielä viileä, jolloin kasvuun lähtevän taimen fosforinsaanti maasta on heikko. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää voida käyttää korkeimmassakin viljavuusluokassa starttifosforia.  

VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lannoitelaki 

3 Luku. Toiminnan harjoittaminen

13 §. Toiminnan järjestäminen.

EU:n lannoitevalmisteasetuksessa on säädetty eri jäsenmaiden markkinavalvontaviranomaisten välisestä velvoittavasta yhteistyöstä asetuksen soveltamisalaan kuuluvien EU-lannoitevalmisteiden osalta. Kansallisen lainsäädännön mukaisten lannoitevalmisteiden osalta vastaavaa yhteistyövelvoitetta ei ole, jolloin muiden jäsenvaltioiden alueella sijaitsevien toimijoiden valvonta voi olla vaikeaa. EU:n ulkopuolelta tuotavien lannoitteiden valvontaan liittyvät kysymykset ovat nousseet korostuneesti esiin kevään 2022 aikana muuttuneen kansainvälisen tilanteen seurauksena. Valiokunta esittää pykälän 1 momenttiin lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan talouden toimijan, joka tuo lannoitevalmisteita tai on valmistajan valtuutettu edustaja, on sijoituttava Suomeen. Tuonti määritellään jo lakiehdotuksen 4 §:n 16 kohdassa siten, että se tarkoittaa tuontia muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista, mistä syystä pykälän 1 momentissa ei ole tarpeen erikseen viitata tuontiin EU:n ulkopuolelta.  

2. Laki eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 1 ja 4 §:n muuttamisesta 

1 §. Soveltamisala.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain soveltamisalaa koskevan 1 §:n 1 ja 2 momenttia on muutettu lailla 248/2022 ja 1 momenttia edelleen lailla 266/2022. Nämä lainmuutokset tulivat voimaan 11.4.2022. Valiokunta ehdottaa hallituksen esitykseen sisältyvää markkinavalvontalain johtolausetta ja 1 §:n 1 momenttia muutettavaksi siten, että niissä otetaan huomioon edellä mainitut 11.4.2022 voimaan tulleet muutokset. 

4 §. Valvontaviranomaiset.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain valvontaviranomaisia koskevaa 4 §:ää on muutettu ja siihen on lisätty kaksi uutta momenttia lailla 248/2022. Lain muutos tuli voimaan 11.4.2022. Markkinavalvontalain 4 §:n kokonaan muuttamisen sijasta on edellä mainittu muutos huomioon ottaen tarkoituksenmukaisempaa lisätä lannoitelain säätämisen yhteydessä pykälään uusi 8 momentti, jossa säädetään hallituksen esityksessä ehdotetun mukaisesti Ruokavirastosta. Momentin sisältöön ei ehdoteta muutosta hallituksen esityksessä esitettyyn nähden. Valiokunta ehdottaa lain johtolauseeseen ja 4 §:ään tehtäväksi edellä kuvatut vähäiset muutokset.  

4. Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta 

1 §. Lain soveltamisala.

Vastaavasti kuin edellä yksityiskohtaisissa perusteluissa markkinavalvontalain kohdalla on todettu, on myös sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:ää muutettu hallituksen esityksen antamisen jälkeen lailla 267/2022, mistä syystä johtolauseeseen ja pykälään ehdotetaan tehtäväksi tätä koskevat muutokset. 

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS

Maa- ja metsätalousvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 32/2022 vp sisältyvän 3. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 32/2022 vp sisältyvät 1., 2. ja 4. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Valiokunnan muutosehdotukset eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 1 ja 4 §:n muuttamisesta 

1. 

Lannoitelaki 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:  

1 luku 

Yleiset säännökset 

1 § 

Tavoite 

Tämän lain tavoitteena on korkealaatuisen kasvintuotannon, elintarvikkeiden laadun sekä ympäristön ja vesien tilan turvaamiseksi edistää hyvälaatuisten, turvallisten ja kasvintuotantoon sopivien lannoitevalmisteiden tarjontaa, lannoitevalmisteiden ja lannan asianmukaista käyttöä sekä tarvittavien tietojen antamista lannoitevalmisteiden ostajille ja käyttäjille. 

2 § 

Soveltamisala 

Tätä lakia sovelletaan lannoitevalmisteiden ja niiden ainesosien valmistukseen, markkinoille saattamiseen, käyttöön, varastointiin, kuljettamiseen, vientiin ja tuontiin. Tätä lakia sovelletaan lisäksi lannan käyttöön. 

Tässä laissa säädetään lisäksi EU-lannoitevalmisteiden asettamista saataville markkinoilla koskevien sääntöjen vahvistamisesta ja asetusten (EY) N:o 1069/2009 ja (EY) N:o 1107/2009 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 2003/2003 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1009, jäljempänä lannoitevalmisteasetus, soveltamisalaan kuuluvien EU-lannoitevalmisteiden käytöstä, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten hyväksymisestä ja nimeämisestä sekä asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista.  

Tätä lakia ei sovelleta: 

1) tutkimuslaitoksissa tehtäviin tieteellisiin ja tuotekehityksellisiin tarkoituksiin tehtäviin kokeisiin; 

2) lannoitevalmisteiden kauttakulkuliikenteeseen. 

3 § 

Suhde eräisiin säädöksiin 

Lannoitevalmisteiden markkinavalvonnasta säädetään eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetussa laissa (1137/2016), jäljempänä markkinavalvontalaki

Tuotteiden markkinoille saattamisesta säädetään lisäksi toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 764/2008 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/515, jäljempänä vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu asetus

Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista säädetään kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1907/2006, jäljempänä REACH-asetus. Kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta säädetään aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008. Kemikaalilaissa (599/2013) säädetään Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön täytäntöönpanosta sekä eräistä kemikaaleja koskevista kansallisista velvoitteista. 

Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden valmistuksesta, käsittelystä, käytöstä ja säilytyksestä säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005). Vaarallisten aineiden kuljetuksesta säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994). Räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä, asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 98/2013 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1148, jäljempänä lähtöaineasetus, täydentävistä säännöksistä säädetään räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä annetussa laissa (73/2021). Ammoniumnitraattilannoitteiden vaatimuksista säädetään REACH-asetuksen liitteessä XVII tiettyjen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista. REACH-asetuksessa säädetään, että markkinoille saatettavien yksi- tai moniravinteisten ammoniumnitraattia yli 28 painoprosenttia sisältävien lannoitteiden on täytettävä lannoitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2003/2003, jäljempänä lannoiteasetus, liitteen III tekniset määräykset. 

Lannoitevalmisteiden ainesosina käytettävien jätteiden ja teollisuuden sivutuotteiden käsittelyä, käyttöä ja hävittämistä koskevista vaatimuksista säädetään lisäksi terveydensuojelulaissa (763/1994), ympäristönsuojelulaissa (527/2014), jätelaissa (646/2011) ja jätteiden siirrosta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1013/2006. Maa-ainesten ottamisesta kuljetettavaksi, varastoitavaksi tai jalostettavaksi säädetään lisäksi maa-aineslaissa (555/1981). 

Toimenpiteistä kasvinterveysriskien vähentämiseksi sekä kasvintuhoojien leviämisen estämisestä säädetään kasvinterveyslaissa (1110/2019). Haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta sekä toimenpiteistä säädetään vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetussa laissa (1709/2015).  

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden käytöstä ja käsittelystä säädetään muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009, jäljempänä sivutuoteasetus, ja eläimistä saatavista sivutuotteista annetussa laissa (517/2015). Eläintautien leviämisen ehkäisystä säädetään lisäksi eläintautilaissa (76/2021). Eläimistä saataville sivutuotteille ja niistä johdetuille tuotteille asetettavista tuontiehdoista ja tuonnin valvonnasta säädetään lisäksi eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetussa laissa (1277/2019). 

Muuntogeenisten organismien käytöstä suljetussa tilassa ja tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön, sekä muuntogeenisten organismien käsittelyyn tarkoitetun laitoksen tai toimitilan käyttöönotosta ja toiminnasta säädetään geenitekniikkalaissa (377/1995). 

4 § 

Määritelmät 

Tässä laissa tarkoitetaan: 

1) lannoitevalmisteella lannoitteita, kalkitusaineita, maanparannusaineita, kasvualustoja, 

biostimulantteja sekä niiden seoksia; 

2) EU-lannoitevalmisteella lannoitevalmisteasetuksen 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua EU-lannoitevalmistetta; 

3) lannoitteella  ainetta tai valmistetta, joka on tarkoitettu edistämään kasvien kasvua tai parantamaan sadon laatua ja jonka vaikutus perustuu ensisijaisesti kasvinravinteisiin; 

4) kalkitusaineella ainetta tai valmistetta, joka sisältää kalsiumin tai magnesiumin oksideja, hydroksideja, karbonaatteja tai silikaatteja ja on tarkoitettu korjaamaan maaperän happamuutta; 

5) maanparannusaineella  ainetta tai valmistetta, jonka tarkoituksena on ylläpitää tai parantaa maaperän fysikaalisia tai kemiallisia ominaisuuksia, rakennetta tai biologista aktiivisuutta;  

6) kasvualustalla  kasvien ja sienten kasvatukseen tarkoitettua ainetta tai valmistetta, johon on tai voi olla lisätty muita lannoitevalmisteita ja joka on muu kuin paikan päällä oleva maa-aines;  

7) biostimulantilla valmistetta, joka kiihdyttää kasvin ravinteidenottoa riippumatta tuotteen ravinnesisällöstä ja jonka ainoana tarkoituksena on parantaa yhtä tai useampaa seuraavista kasvin tai kasvin ritsosfäärin ominaisuuksista: ravinteiden hyväksikäytön tehokkuus, abioottisen stressin kestävyys, laatuominaisuudet tai maaperään tai ritsosfääriin sitoutuneiden ravinteiden saatavuus;  

8) lannoitevalmisteiden seoksella valmistetta, joka koostuu kahdesta tai useammasta lannoitevalmisteesta ja jonka jokainen seoksen osana oleva lannoitevalmiste täyttää kyseiselle tuoteluokalle asetetut vaatimukset; 

9) lannalla sivutuoteasetuksen 3 artiklan 20 alakohdassa tarkoitettua lantaa; 

10) jätteellä jätelain 5 §:ssä tarkoitettua jätettä;  

11) sivutuotteella  jätelain 5 a §:ssä tarkoitettua sivutuotetta;  

12) eläimistä saatavalla sivutuotteella sivutuoteasetuksen 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita;  

13) haitallisella aineella, yhdisteellä ja eliöllä  sellaisia lannoitevalmisteissa tai niiden ainesosissa esiintyviä aineita, yhdisteitä tai eliöitä, jotka voivat aiheuttaa terveydellistä tai muuta haittaa tai vaaraa ihmisille, eläimille, kasveille, maaperälle taikka muulle ympäristölle; 

14) asettamisella saataville markkinoilla lannoitevalmisteen toimittamista Euroopan unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten maksua vastaan tai maksutta;  

15) markkinoille saattamisella lannoitevalmisteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin markkinoilla; 

16) tuonnilla  tuontia muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista; 

17) viennillä vientiä muihin kuin Euroopan unionin jäsenvaltioihin; 

18) valmistajalla luonnollista tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa lannoitevalmistetta ja pitää kyseistä lannoitevalmistetta kaupan omalla nimellään tai tavaramerkillään; 

19) talouden toimijalla valmistajaa, valtuutettua edustajaa, tuojaa ja jakelijaa;  

20) jakelijalla muuta sellaista toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai tuojaa, joka asettaa lannoitevalmisteen saataville markkinoilla; 

21) maa- ja puutarhataloudella maatalous-, puutarha- ja peltoenergiakasvien viljelyä sekä pellon muuta maatalouskäyttöä; 

22) viher- ja ympäristörakentamisella julkisten ja yksityisten ulkoalueiden rakentamista; 

23) viheralueiden kunnossapidolla julkisten ja yksityisten ulkoalueiden korjaus-, hoito- ja käyttötehtäviä.  

Mitä tässä laissa säädetään Euroopan yhteisöstä tai Euroopan unionin jäsenvaltioista, koskee myös Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen edellyttämässä laajuudessa Euroopan talousaluetta ja sen jäsenvaltioita.  

2 luku 

Lannoitevalmisteita koskevat säännökset 

5 § 

Lannoitevalmisteiden yleiset vaatimukset 

Lannoitevalmisteiden tulee olla tämän lain tai lannoitevalmisteita koskevan Euroopan unionin lainsäädännön vaatimusten mukaisia. Lannoitevalmisteita voidaan lisäksi asettaa saataville markkinoilla vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen perusteella, kun ne ovat laillisesti kaupan toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Lannoitevalmisteelle, joka asetetaan saataville markkinoilla Suomessa vastavuoroisen tunnustamisen perusteella, on haettava ennakkoon lupa Ruokavirastolta 15 §:n mukaisesti. 

Lannoitevalmisteiden on oltava turvallisia ja käyttötarkoitukseensa sopivia. Lannoitevalmiste ei saa sisältää sellaisia määriä haitallisia aineita, yhdisteitä tai eliöitä, että sen käyttöohjeiden mukaisesta käytöstä voi aiheutua vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle.  

6 § 

Fosforin käyttö 

Lannoitevalmisteiden ja lannan sisältämän fosforin käytön on perustuttava maa- ja puutarhataloudessa kasvin tarpeeseen maan fosforiluokka huomioiden. 

Toimijan, joka elinkeinotoimintaansa liittyen käyttää maa- ja puutarhataloudessa tai viher- ja ympäristörakentamisessa lannoitevalmisteita tai lantaa on pidettävä lannoituksesta tiedostoa ja pyydettäessä toimitettava tiedot valvontaviranomaiselle. Tiedoston tulee sisältää paikat, joihin lannoitevalmisteita tai lantaa on levitetty, lannoitevalmisteiden ja lannan sisältämän fosforin määrät sekä ajankohta, jolloin lannoitevalmisteita tai lantaa on levitetty. Tiedosto on säilytettävä viiden vuoden ajan sen vuoden lopusta, jolloin lannoitevalmistetta tai lantaa on levitetty.  

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä lannoitevalmisteiden ja lannan sisältämän fosforin käytöstä sekä tiedostojen sisällöstä ja järjestämisestä.  

7 § 

Lannoitevalmisteiden tuotevaatimukset 

Lannoitevalmisteen on koostuttava yksinomaan sellaisista ainesosista, jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön tai lannoitevalmisteasetuksen liitteen II mukaisen ainesosaluokan aineosien yleisiä laatu- ja käsittelykriteereitä koskevat vaatimukset.  

Lannoitevalmisteen on lisäksi täytettävä kyseisen lannoitevalmisteen tuoteluokan tai, jos kyseessä on lannoitevalmisteiden seos, tuoteluokkien vaatimukset. Lannoitevalmisteiden kansallisia tuoteluokkia ovat epäorgaaniset lannoitteet, orgaaniset lannoitteet, orgaaniset kivennäislannoitteet, kalkitusaineet, orgaaniset maanparannusaineet, epäorgaaniset maanparannusaineet, kasvualustat, biostimulantit ja lannoitevalmisteiden seokset.  

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä kansallisten lannoitevalmisteiden tuoteluokkien laatuvaatimuksista, ainesosaluokista sekä niiden laatu- ja käsittelyvaatimuksista ja lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä.  

8 § 

Ainesosaluettelo 

Ruokavirasto päättää ainesosien sisällyttämisestä ainesosaluetteloon. Ainesosalla tarkoitetaan kaikkia aineita, joita käytetään lannoitevalmisteen valmistukseen, lisätään lannoitevalmisteeseen tai muodostuu lannoitevalmisteen valmistuksen yhteydessä. Epäpuhtauksia ei pidetä ainesosana. Luettelo sisältää tiedot ainesosasta sekä sen alkuperästä, ominaisuuksista ja tuotantoprosessista tai käsittelymenetelmästä. 

Uuden ainesosan sisällyttämistä luetteloon haetaan Ruokavirastolta. Hakemuksessa on oltava:  

1) ehdotus uudesta ainesosasta; 

2) selvitys 3 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä;  

3) ehdotus soveltuvasta ainesosaluokasta; 

4) kuvaus alkuperästä; 

5) kuvaus tuotantoprosessista tai käsittelymenetelmästä; 

6) selvitys keskeisestä kemiallisesta ja biologisesta koostumuksesta sekä fysikaalisista ominaisuuksista; 

7) näytteenotto- ja analyysimenetelmät keskeisten ominaisuuksien mittaamiseksi; 

8) hakijan yhteystiedot. 

Kansalliseen lannoitevalmisteiden ainesosaluokkaan voidaan lisätä uusia ainesosia jos: 

1) niistä valmistettu lannoitevalmiste ei aiheuta riskejä ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle, turvallisuudelle taikka ympäristölle; 

2) ne parantavat kasvien kasvua tai kasvuolosuhteita taikka lannoitevalmisteen käytettävyyttä. 

Ruokavirasto päättää ainesosan poistamisesta ainesosaluettelosta, jos ainesosa ei täytä Euroopan unionin lainsäädännön, kansallisen lainsäädännön tai tämän pykälän 3 momentin mukaisia vaatimuksia taikka ilmenee, että hakemuksessa annetut tiedot ovat olleet virheellisiä tai puutteellisia. Jos hakemuksessa annetut tiedot ovat olleet virheellisiä tai puutteellisia, ainesosan poistamisen sijasta Ruokavirasto voi muuttaa ainesosaluetteloa, jos puute tai virhe on mahdollista korjata. 

Hakemusmenettelystä ja ainesosaluettelon sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. 

9 § 

Merkintävaatimukset 

Lannoitevalmisteesta on annettava kirjallisesti tiedot sen tuoteluokasta tai -luokista, määrästä, ominaisuuksista, käyttöohjeesta, varastointiohjeesta, ainesosista, erätunnisteesta sekä valmistajasta tai tuojasta. Pakatuissa lannoitevalmisteissa tietojen on oltava pakkaukseen kiinnitetyssä tuoteselosteessa tai jos lannoitevalmiste toimitetaan ilman pakkausta, vaaditut tiedot on annettava lannoitevalmisteen mukana seuraavassa asiakirjassa. Tiedot on annettava erillään muista lannoitevalmisteesta annettavista tiedoista. Ominaisuuksia, jotka alittavat tämän lain minimivaatimukset, ei saa ilmoittaa.  

Lannoitevalmisteiden merkintöjen on oltava ainakin suomen ja ruotsin kielellä. Yksikielisissä kunnissa markkinoilla saataville asetettavien lannoitevalmisteiden osalta voidaan kuitenkin käyttää tämän kunnan kielellä olevia yksikielisiä merkintöjä. Irtotavarana toimitettavan lannoitevalmisteen, jonka talouden toimija toimittaa suoraan ammattikäyttäjälle, merkinnät voidaan tehdä kyseisen käyttäjän omalla kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi.  

Markkinoille saatettavien lannoitevalmisteiden fosfori-, kalium-, kalsium-, natrium-, magnesium- ja rikkipitoisuus on ilmoitettava tuoteselosteessa alkuaineina, mutta ne voidaan lisäksi ilmoittaa oksideina lannoitevalmisteasetuksen liitteen III mukaisesti. 

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset tuoteluokkakohtaisista merkintävaatimuksista, ilmoitustavasta ja lannoitevalmisteen ominaisuuksien sallituista poikkeamista.  

10 § 

Lannoitevalmisteista annettavia tietoja koskevat yleiset vaatimukset  

Muiden kuin 9 §:ssä tarkoitettujen tietojen on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:  

1) niillä ei saa johtaa käyttäjää harhaan;  

2) niiden on oltava tarkistettavissa;  

3) niissä ei saa esittää väitteitä, jollei niissä viitata lainsäädäntöön tai selkeästi yksilöityihin standardeihin tai järjestelmiin, joiden mukainen lannoitevalmiste on;  

4) niissä ei saa esittää väitteitä siitä, että lannoitevalmiste ehkäisee tai hoitaa kasvitauteja tai suojelee kasveja haitallisilta organismeilta. 

11 § 

Pakkausvaatimukset 

Lannoitevalmiste voidaan saattaa markkinoille irtotavarana tai pakattuna. Lannoitevalmisteen pakkaus on suljettava tiiviisti ja sellaisella tavalla tai välineellä, että pakkausta avattaessa kiinnitys, kiinnityssulkija tai itse pakkaus vaurioituu korjauskelvottomaksi. Pakkauksessa saa käyttää myös venttiilisäkkiä.  

Lannoitevalmisteiden pakkauksessa on lisäksi noudatettava lannoitevalmisteasetusta ja sivutuoteasetusta.  

3 luku 

Toiminnan harjoittaminen 

12 § 

Talouden toimijan luotettavuus 

Talouden toimijan on oltava luotettava. Toimijaa ei pidetä luotettavana, jos:  

1) toimija on kuluvan tai kolmen arviota edeltäneen kalenterivuoden aikana toiminnassaan toistuvasti osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta lannoitevalmisteiden turvallisuuden varmistamista tai lannoitevalmistesäännösten noudattamista kohtaan;  

2) toimija on kuluvan tai kolmen arviota edeltäneen kalenterivuoden aikana olennaisesti laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- tai maksuvelvollisuuksien hoitamisen; tai  

3) toimijalla on maksukykyyn nähden vähäistä suurempia velkoja perittävänä ulosotossa tai velkoja, jotka on palautettu ulosotosta varattomuusestetodistuksin.  

Jos talouden toimija on oikeushenkilö, vaatimus luotettavuudesta koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa. Vaatimus luotettavuudesta koskee myös henkilöä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta, jos kyseessä on muu yhteisö kuin osakeyhtiö.  

Luotettavuuden arvioimiseksi voidaan 1 momentissa tarkoitetut seikat selvittää sellaisista yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:ssä tarkoitetuista rekisteröidyistä yrityksistä ja yhteisöistä, jotka välittömästi tai välillisesti kytkeytyvät talouden toimijaan tai tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin.  

13 § 

Toiminnan järjestäminen 

Talouden toimijan on järjestettävä toimintansa siten, että toiminnalle ja lannoitevalmisteille säädetyt vaatimukset täyttyvät eikä toiminnasta aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle. Tuotaessa lannoitevalmisteita talouden toimijalla tulee olla vähintään Suomeen sijoittunut valtuutettu edustaja. 

Talouden toimijalla on oltava asianmukaiset tilat, laitteet ja kalusto lannoitevalmisteiden ja niiden ainesosien valmistukseen, säilytykseen ja kuljetukseen. Talouden toimijan on noudatettava riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta lannoitevalmisteiden ja niiden ainesosien käsittelyssä, käytössä, kuljetuksessa ja varastoinnissa terveys-, turvallisuus- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.  

14 § 

Ilmoitusvelvollisuus 

Talouden toimijan, joka valmistaa, tuo tai saattaa markkinoille toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta tuomiaan lannoitevalmisteita, on tehtävä Ruokavirastolle ilmoitus toiminnastaan, toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista ja toimintansa lopettamisesta. Ilmoitus on tehtävä kirjallisesti ennen ilmoitettavan toiminnan aloittamista tai lopettamista.  

Ilmoituksessa on oltava:  

1) talouden toimijan nimi ja osoite sekä muut yhteystiedot;  

2) talouden toimijan yritys- ja yhteisötunnus tai, jos sitä ei ole, henkilötunnus tai tilatunnus;  

3) tieto toiminnan luonteesta tai sen olennaisesta muuttamisesta;  

4) tieto valmistettavista, tuotavista tai markkinoille asetettavista lannoitevalmisteiden tuoteluokista.  

Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske talouden toimijoita niiltä osin, kun ne harjoittavat tukku- tai vähittäiskauppatoimintaa.  

Talouden toimijan, joka valmistaa tämä lain mukaisia lannoitevalmisteita, on varattava valvontaviranomaiselle tilaisuus tarkastuksen suorittamiseen ennen toiminnan aloittamista.  

Edellä 1 momentissa tarkoitetun talouden toimijan on ilmoitettava kerran vuodessa Ruokavirastolle sen antamien ohjeiden mukaisesti tiedot lannoitevalmisteiden valmistusmääristä, lannoitevalmisteiden valmistukseen käytetyistä ainesosista sekä markkinoille saatetuista, tuotavista ja vietävistä lannoitevalmisteista ja niiden määristä, ravinnesisällöstä, haitallisten aineiden pitoisuuksista sekä niiden käyttökohteista.  

Tarkemmat säännökset 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista toiminnan luonnetta koskevista ilmoitettavista tiedoista ja ilmoitusmenettelystä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. 

15 § 

Ennakkolupaa koskeva hakemus 

Lannoitevalmisteille, jotka asetetaan saataville markkinoille vastavuoroisen tunnustamisen perusteella, on haettava ennakkoon lupa Ruokavirastolta. Lannoitevalmistetta ei saa asettaa saataville markkinoilla Suomessa ennen Ruokaviraston päätöstä.  

Hakemuksessa on oltava:  

1) talouden toimijan nimi ja osoite sekä muut yhteystiedot;  

2) tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa tuotteen olevan laillisesti markkinoilla vastavuoroisesta tunnustamisesta annetussa asetuksessa tarkoitetulla tavalla;  

3) tiedot valmistuksessa käytetyistä ainesosista ja niiden alkuperästä;  

4) akkreditoidun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen myöntämä testausseloste tai sertifikaatti, joka sisältää tiedot tuotteen koostumuksesta sekä mahdollisista haitallisista aineista ja eliöistä;  

5) kuvaus valmistusmenetelmästä;  

6) tuoteseloste;  

7) eläimistä saatavia sivutuotteita sisältävien lannoitevalmisteiden osalta sivutuoteasetuksen mukainen laitoksen hyväksyntänumero.  

Lupa on myönnettävä, jos hakemuksen perusteella todetaan, että lannoitevalmiste on laillisesti markkinoilla eikä kyseessä ole jätettä sisältävä lannoitevalmiste eikä se sisällä sellaisia määriä haitallisia aineita, yhdisteitä tai eliöitä, että sen käyttöohjeiden mukaisesta käytöstä voi aiheutua vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle.  

16 § 

Tiedoston pitämistä ja jäljitettävyyttä koskevat vaatimukset 

Talouden toimijan, joka valmistaa, saattaa markkinoille tai tuo lannoitevalmisteita on pidettävä toiminnastaan ajan tasalla olevaa eräkohtaista tiedostoa, josta voidaan tarvittaessa selvittää valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Tiedot on säilytettävä viiden vuoden ajan sen vuoden lopusta, kun lannoitevalmiste on saatettu markkinoille. Tiedostoon on merkittävä lannoitevalmisteiden ja niiden ainesosien ostot ja alkuperä, kuinka paljon lannoitevalmisteita ja niiden ainesosia on käsitelty ja valmistettu, lannoitevalmisteiden myynnit ja muut luovutukset sekä varastointipaikat. Tiedostoon on lisäksi merkittävä tuotujen ja vietyjen lannoitevalmisteiden määrät.  

Edellä 1 momentissa tarkoitettu tiedostonpitovelvollisuus ei koske talouden toimijaa, joka harjoittaa yksinomaan tukku- tai vähittäiskauppatoimintaa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tiedoston sisällöstä ja järjestämisestä.  

17 § 

Laatujärjestelmä 

Valmistajan on otettava käyttöön laatujärjestelmä, jonka avulla varmistetaan, että lannoitevalmisteet ovat lainsäädännön vaatimusten mukaisia. Laatujärjestelmästä on laadittava kirjallinen kuvaus. Valmistajan on huolehdittava siitä, että valmistukseen ja käsittelyyn osallistuvat työntekijät ovat tietoisia laatujärjestelmästä. 

Laatujärjestelmän on katettava valmistusta, laadunvalvontaa ja laadunvarmistusta koskevat tekniikat, prosessit ja toimenpiteet. Laatujärjestelmän on lisäksi katettava ennen valmistusta, valmistuksen aikana ja valmistuksen jälkeen tehtävät tarkastukset ja testit sekä niiden suoritustiheys. Laatujärjestelmä on pyydettäessä toimitettava Ruokavirastolle. 

Ruokavirasto on velvollinen antamaan neuvoja laatujärjestelmän laatimisessa ja toteuttamisessa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset laatujärjestelmän sisällöstä. 

18 § 

Koe- ja tutkimustoiminta 

Ruokavirasto voi myöntää luvan muualla kuin tutkimuslaitoksissa suoritettaviin tutkimus- ja kehitystarkoituksiin suoritettaviin kokeisiin, jotka edellyttävät sellaisen lannoitevalmisteen, joka ei ole lannoitevalmisteasetuksen tai tämän lain mukainen tai asetettu saataville markkinoilla vastavuoroisen tunnustamisen perusteella, levittämistä ympäristöön.  

Lupaa haettaessa on ilmoitettava Ruokavirastolle tiedot kokeessa käytettävästä valmisteesta, sen käyttötarkoituksesta ja käyttömäärästä, kokeen laajuudesta ja kestosta sekä arvioiduista ympäristövaikutuksista. Luvan hakijan on nimettävä kokeelle vastuuhenkilö.  

Lupa myönnetään, jos arvioidaan, ettei kokeesta ole todennäköisiä haitallisia vaikutuksia ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle tai ympäristölle, hakijalla on käytettävissään kokeen suorittamiseksi asianmukaiset testauspaikat ja koe suoritetaan valvotuissa oloissa käyttäen rajoitettuja määriä valmistetta rajoitetulla alueella.  

Koe on keskeytettävä, jos kokeen aikana ilmenee, että valmisteella on sellaisia merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle tai ympäristölle, joita ei ole voitu arvioida lupaa myönnettäessä tai 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta tehtäessä. Kokeen keskeyttämisestä on ilmoitettava viipymättä Ruokavirastolle.  

Ruokavirasto voi peruuttaa myönnetyn koeluvan, jos ilmenee, että valmisteella on merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle tai ympäristölle taikka koeluvan haltija rikkoo olennaisella tavalla lupaehtoja. 

4 luku 

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset 

19 § 

Ilmoittamisesta vastaava viranomainen 

Lannoitevalmisteasetuksen 21 artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoittamisesta sekä hyväksymisestä ja nimeämisestä vastaava viranomainen on Ruokavirasto.  

20 § 

Ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen hyväksymistä koskeva hakemus 

Suomeen sijoittautuneen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on haettava ilmoitetuksi laitokseksi hyväksymistä ja nimeämistä Ruokavirastolta. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia koskevista vaatimuksista säädetään lannoitevalmisteasetuksen 24 artiklassa. 

Hakemukseen on liitettävä tiedot ja todistukset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselta edellytettävien arviointimenettelyjä koskevien vaatimusten täyttymisestä niiden EU-lannoitevalmistetyyppien tai tuoteluokkien osalta, joiden osalta laitos katsoo olevansa pätevä. Lisäksi hakemukseen on liitettävä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston akkreditointiyksikön FINAS-akkreditointipalvelun antama akkreditointitodistus, siitä että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää lannoitevalmisteasetuksen vaatimukset. 

Ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tai sen käyttämän tytäryhtiön tai alihankkijan henkilöstöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä lannoitevalmisteasetuksessa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). 

21 § 

Ilmoitetuksi laitokseksi hyväksyminen ja hyväksymisen rajaaminen tai peruuttaminen 

Ruokavirasto hyväksyy ja nimeää vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoitetuksi laitokseksi, jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää lannoitevalmisteasetuksessa säädetyt vaatimukset eikä mainitun asetuksen 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja vastalauseita ole esitetty. 

Hyväksymispäätöksessä määritellään ilmoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pätevyysalue, vahvistetaan laitoksen valvontaan liittyvät järjestelyt sekä asetetaan tarvittaessa sellaisia laitoksen toimintaa koskevia vaatimuksia, rajoituksia ja ehtoja, joilla varmistetaan tehtävien asianmukainen suorittaminen. 

Hyväksymisen rajaamisesta ja peruuttamisesta säädetään lannoitevalmisteasetuksen 30 artiklassa. 

5 luku 

Viranomaiset ja niiden tehtävät 

22 § 

Ruokavirasto 

Lannoitevalmisteasetuksen ja tämän lain täytäntöönpanosta sekä lannoitevalmisteasetuksen ja tämän lain noudattamisen valvonnasta ja valvonnan järjestämisestä vastaa Ruokavirasto. 

23 § 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset valvovat Ruokaviraston ohella lannoitevalmisteita toimialueellaan. 

24 § 

Tulli 

Lannoitevalmisteiden tuontia valvoo Ruokaviraston ohella Tulli.  

25 § 

Valtuutetut tarkastajat 

Ruokavirasto voi käyttää tarkastus- ja valvontatehtävissä apunaan tehtävään kirjallisesti valtuuttamiaan tarkastajia, jotka toimivat viraston valvonnassa. Tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekee Ruokavirasto. Tarkastajalla tulee olla tehtävän hoitamiseksi riittävä lannoitevalmisteita koskeva tai muu lain noudattamisen valvonnan kannalta tarvittava ammattitaito. Valtuutetun tarkastajan tulee vaadittaessa esittää kirjallinen selvitys valtuutuksestaan toimijalle. 

Ruokavirasto voi peruuttaa myöntämänsä valtuuden, jos valtuutettu tarkastaja tai näytteenottaja laiminlyö viraston määräämien ehtojen noudattamisen tai muutoin olennaisella tavalla rikkoo tehtäviin liittyviä velvoitteitaan. 

Valtuutettuun tarkastajaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tämän lain mukaisia tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa. 

26 § 

Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö 

Ruokavirastolla on oikeus käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita lannoitevalmisteiden vaatimustenmukaisuuden tutkinnassa, testaamisessa ja arvioimisessa. Ulkopuolisella asiantuntijalla tulee olla tehtävien edellyttämä asiantuntemus ja pätevyys. 

Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä silloin, kun hän hoitaa tässä pykälässä tarkoitettuja tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa. 

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske ulkopuolisen asiantuntijan käyttöä markkinavalvonnassa, josta säädetään markkinavalvontalain 14 §:ssä. 

6 luku 

Valvonta 

27 § 

Valvonnan järjestämisen yleiset periaatteet 

Lannoitevalmisteita on valvottava tasapuolisesti ja säännöllisesti. Valvontaa on tehostettava, jos on epäiltävissä, että lannoitevalmiste tai sen ainesosa taikka talouden toimijan toiminta ei täytä tässä laissa säädettyjä vaatimuksia. Valvontatoimenpiteiden on oltava tarkoituksenmukaisia ja ne on kohdistettava kaikkiin lannoitevalmisteen tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheisiin sekä käyttöön. 

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valvonnan järjestämisestä.  

28 § 

Ennakkoilmoitus 

Talouden toimijan on ilmoitettava lannoitevalmisteen tuonnista ennen erän vastaanottamista Ruokavirastolle mahdollista näytteenottoa varten. 

Ennakkoilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:  

1) tuojan nimi ja osoite;  

2) tuojan yritys- tai yhteisötunnus tai, jos sitä ei ole, henkilötunnus tai tilatunnus;  

3) lannoitevalmisteen nimi ja tuoteluokka;  

4) erän määrä;  

5) lähtömaa;  

6) Suomen alueelle saapumisen ajankohta ja paikka;  

7) tuontitapa.  

Suomeen tuotava lannoitevalmistetta sisältävä erä voidaan Ruokaviraston määräyksestä säilyttää Tullin valvonnassa Ruokaviraston hyväksymässä paikassa siihen saakka, kunnes Ruokavirasto on saanut riittävän selvityksen siitä, että tässä laissa säädetyt vaatimukset täyttyvät.  

Ennakkoilmoitusvaatimus ei koske EU-lannoitevalmisteita.  

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä tietoja lannoitevalmisteita sisältävästä erästä on ilmoitettava sekä siitä, milloin ja miten ennakkoilmoitus on tehtävä. 

29 § 

Valvontasuunnitelma ja raportointi 

Ruokavirasto laatii vuosittain suunnitelman valvonnan järjestämiseksi sekä raportin valvonnan toteutumisesta.  

Valvontasuunnitelmassa on määritettävä suoritettavat tarkastukset, valvontakohdetyypit ja tarkastusten määrät. Vuosiraportoinnin tulee sisältää lannoitevalmisteiden valvonnan kannalta olennaiset tulokset. 

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske markkinavalvonnasta laadittavaa valvontasuunnitelmaa, josta säädetään markkinavalvontalain 7 §:ssä. 

30 § 

Tarkastusoikeus 

Valvontaviranomaisella ja valtuutetuilla tarkastajilla on oikeus päästä paikkoihin, joissa lannoitevalmisteita tai niiden ainesosia sekä niitä koskevia asiakirjoja käsitellään, käytetään tai säilytetään, tarkastaa kuljetusvälineitä, talouden toimijan kirjanpitoa ja 6 ja 16 §:ssä tarkoitettua tiedostoa sekä ottaa maksutta tarpeellisia näytteitä maaperästä, lannoitevalmisteista ja niiden ainesosista.  

Pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa tarkastuksen ja näytteenoton saa tehdä vain viranomainen. Tällaisessa tilassa tarkastus ja näytteenotto saadaan tehdä vain, jos tarkastuksen tekeminen on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on perusteltua syytä epäillä jonkun syyllistyneen tässä laissa rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn ja tarkastus on välttämätön rikoksen selvittämiseksi.  

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, tarkastuksessa on noudatettava hallintolain (434/2003) 39 §:ää. 

Näytteenotto ja testaaminen on tehtävä käyttäen yhdenmukaistettuja standardeja tai jos niitä ei ole, kansainvälisesti hyväksytyllä standardimenetelmällä taikka jos niitä ei ole, yhtä pätevällä lannoitevalmisteiden analysointiin ja näytteenottoon validoidulla menetelmällä. 

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkastus- ja valvontamenettelyistä sekä näytteiden ottamisesta ja tutkimisesta. 

Mitä 1 momentissa säädetään ei koske markkinavalvonnassa tapahtuvia tarkastuksia, joista säädetään markkinavalvontalain 9 §:ssä. Poiketen siitä, mitä markkinavalvontalain 9 §:ssä säädetään, markkinavalvontaviranomaisella on oikeus ottaa maksutta tarpeellisia näytteitä myös markkinavalvontalain mukaisessa valvonnassa. 

31 § 

Viranomaisen tiedonsaantioikeus 

Valvontaviranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot valtion ja kunnan viranomaisilta, talouden toimijoilta ja muilta, joita tässä laissa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädetyt velvoitteet koskevat. Myös valtuutetuilla tarkastajilla on sama tiedonsaantioikeus valvonnan suorittamiseksi välttämättömien tietojen osalta.  

Valvontaviranomaisella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada muulta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta tietoja talouden toimijan veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin tai Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä, jotka ovat välttämättömiä 12 §:ssä tarkoitetun luotettavuuden selvittämiseksi tai 40 §:ssä tarkoitettua rekisteröinnin keskeyttämistä tai peruuttamista varten.  

Ruokavirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä valvonnan suorittamiseksi lannoitevalmisteasetuksen 34 artiklassa tarkoitetut välttämättömät tiedot sellaiselta ilmoitetulta vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitokselta, jota mainitussa asetuksessa säädetyt velvoitteet koskevat.  

32 § 

Koneellinen allekirjoitus 

Tämän lain ja lannoitevalmisteasetuksen nojalla tehty päätös sekä asiaan liittyvät asiakirjat voidaan allekirjoittaa koneellisesti.  

33 § 

Valvontarekisteri 

Valvontaa varten pidetään valtakunnallista rekisteriä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetuista ilmoitusvelvollisista talouden toimijoista. Rekisteriin sovelletaan ruokahallinnon tietovarannosta annettua lakia (560/2021) ellei tässä pykälässä muuta mainita. Ruokavirasto on valvontarekisterin rekisterinpitäjä. 

Rekisteriin merkitään:  

1) talouden toimijan nimi ja osoite sekä muut yhteystiedot toimipaikkakohtaisesti;  

2) talouden toimijan yritys- ja yhteisötunnus tai, jos sitä ei ole, henkilötunnus tai tilatunnus;  

3) tieto toiminnan luonteesta tai sen olennaisesta muuttamisesta;  

4) tieto valmistettavien tai markkinoitavien lannoitevalmisteiden tuoteluokista ja EU-lannoitevalmisteiden toimintaperusteisista tuoteluokista;  

5) tiedot valvontaviranomaisen suorittamista tarkastuksista ja niiden tuloksista sekä muut valvonnassa tarvittavat tiedot;  

6) tiedot tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten ja kieltojen rikkomisesta ja valvontaviranomaisen määräämistä seuraamuksista.  

Tiedot poistetaan rekisteristä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun talouden toimija on ilmoittanut Ruokavirastolle toimintansa lopettamisesta tai talouden toimijan toiminta on loppunut. Tietoa ei kuitenkaan poisteta, jos tiedon säilyttäminen on välttämätöntä lakiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi, vireillä olevan asian takia tai Euroopan unionin tai muun lainsäädännön mukaisen tarkastuksen suorittamiseksi taikka jos Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetään tiedon säilyttämistä. Tieto on poistettava rekisteristä välittömästi sen jälkeen, kun käsittelylle ei ole laissa säädettyä perustetta. 

34 § 

Viranomaisen oikeus oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja 

Sen lisäksi, mitä ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain 8 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta, valvontaviranomainen saa lisäksi omasta aloitteestaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä valvontaa suorittaessa saatuja tietoja ympäristönsuojelulaissa tarkoitetulle viranomaiselle, jos tiedot ovat välttämättömiä ympäristönsuojelua koskevia lakisääteisiä valvontatehtäviä varten. 

35 § 

Valvonnan tulosten julkaiseminen 

Ruokavirasto julkaisee internetsivuillaan vuosittain 29 §:ssä tarkoitetun raportin valvonnan toteutumisesta. Salassa pidettäviä tietoja ei kuitenkaan saa julkaista.  

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valvonnan tulosten julkaisemisesta. 

7 luku 

Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset 

36 § 

Määräys 

Jos talouden toimija ei noudata tätä lakia tai lannoitevalmiste ei täytä tässä laissa säädettyjä vaatimuksia, valvontaviranomainen voi määrätä talouden toimijan asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa tai korjaamaan kyseinen vaatimustenvastaisuus. Mitä tässä pykälässä säädetään, ei koske markkinavalvontaan liittyvää toimenpidemääräystä, josta säädetään markkinavalvontalain 17 §:ssä. 

37 § 

Lannoitevalvonnan seuraamusmaksu 

Ruokavirasto voi määrätä talouden toimijan maksamaan vähintään 300 euron ja enintään 5 000 euron seuraamusmaksun, jos:  

1) talouden toimija laiminlyö 9 tai 11 §:ssä säädetyn velvollisuuden lannoitevalmisteiden merkitsemisestä tai pakkaamisesta;  

2) talouden toimija laiminlyö 14 §:ssä säädetyn toimintaa koskevan ilmoitusvelvollisuuden;  

3) lannoitevalmisteen tai lannan käyttäjä laiminlyö 6 tai 16 §:ssä säädetyn tiedoston pitämistä koskevan velvollisuuden;  

4) talouden toimija laiminlyö 28 §:ssä säädetyn lannoitevalmisteen tuontia koskevan ilmoitusvelvollisuuden.  

Seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi valtiolle. Maksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, vahingollisuus ja toistuvuus. Seuraamusmaksu jätetään määräämättä tai määrätään maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista laiminlyönnin laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen.  

Seuraamusmaksua ei saa määrätä luonnolliselle henkilölle, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Jos seuraamusmaksu on määrätty luonnolliselle henkilölle, samasta teosta ei saa tuomita tuomioistuimessa rangaistusta.  

Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos teosta on kulunut yli vuosi. Seuraamusmaksu vanhenee viiden vuoden kuluttua maksua koskevan lainvoimaisen ratkaisun antamispäivästä. Seuraamusmaksu raukeaa maksuvelvollisen kuollessa. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002).  

38 § 

Kielto 

Ruokavirasto voi kieltää lannoitevalmisteen tai sen ainesosan:  

1) valmistuksen, jos sen valmistuksessa käytetty valmistus- tai säilytystila, valmistusmenetelmä tai -laite, valmistajan laatujärjestelmä taikka tuote ei täytä sille tässä laissa säädettyjä vaatimuksia;  

2) käsittelyn, jos käytetty käsittely- tai säilytystila, käsittelymenetelmä tai -laite, valmistajan laatujärjestelmä taikka tuote ei täytä sille tässä laissa säädettyjä vaatimuksia;  

3) markkinoille saattamisen tai käytön, jos lannoitevalmiste tai sen ainesosa, sen pakkaaminen taikka siitä annettavat tiedot eivät täytä tässä laissa säädettyjä vaatimuksia tai sitä käytetään sen käyttöohjeiden vastaisesti; 

4) tuonnin, jos sen tarkastuksessa havaitaan, ettei se täytä tässä laissa säädettyjä vaatimuksia.  

Kielto on määrättävä määräaikaisena, jos sen perusteena oleva epäkohta on mahdollista poistaa. Kielto on viipymättä peruutettava, jos sen perusteena oleva epäkohta on poistettu tai jos epäkohdalla ei enää kiellon määräämisen kannalta ole merkitystä.  

Kieltoa on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä valvontaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi.  

Jos asia ei siedä viivytystä, Ruokaviraston lisäksi myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä lannoitevalmiste-erää koskevan kiellon väliaikaisesti. Väliaikainen kielto on saatettava viivytyksettä Ruokaviraston ratkaistavaksi. Kielto raukeaa, jos Ruokavirasto ei ole tehnyt 1 momentissa tarkoitettua päätöstä kahden viikon kuluessa kiellon antamisesta. 

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske markkinavalvontaan liittyvää kieltoa, josta säädetään markkinavalvontalain 18 §:ssä.  

39 § 

Tilapäiset rajoitukset 

Ruokavirastolla on oikeus antaa tilapäinen määräys, jolla kielletään lannoitevalmisteen valmistus, markkinoille saattaminen, käyttö, tuonti tai vienti taikka rajoittaa niitä, sekä määrätä kielletyt lannoitevalmisteet poistettaviksi markkinoilta tai lannoitevalmisteiden hallussapitäjien varastoista, jos on perusteltua syytä olettaa, että lannoitevalmiste voi aiheuttaa merkittävää vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle. Ruokaviraston tulee huolehtia siitä, että asiassa tarvittavat selvitykset tehdään viivytyksettä.  

Ruokavirasto voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta ja rajoituksesta, jos voidaan varmistua siitä, että luvan kohteena oleva lannoitevalmiste ei aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, kasvien terveydelle taikka ympäristölle.  

40 § 

Toiminnan keskeyttäminen ja peruuttaminen 

Ruokavirasto voi keskeyttää tai peruuttaa rekisteriin merkityn toiminnan, jos toiminta on olennaisesti lannoitesäännösten vastaista eikä talouden toimija ole noudattanut Ruokaviraston 36 §:n nojalla antamaa määräystä tai 38 §:n nojalla antamaa kieltoa. 

Ruokavirasto voi keskeyttää tai peruuttaa talouden toimijan rekisteröinnin, jos toimija ei enää ole 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla luotettava ja peruste, jonka takia talouden toimijaa ei pidetä luotettavana, on luonteeltaan olennainen ja vakava, eikä talouden toimija ole Ruokaviraston määräyksestä huolimatta korjannut laiminlyöntiä. 

Toiminnan keskeyttämistä tai rekisteröinnin keskeyttämistä koskeva päätös on voimassa, kunnes Ruokavirasto toteaa, että keskeyttämisen perusteena olleet epäkohdat on korjattu. 

41 § 

Lannoitevalmisteen uudelleenkäsittely, hävittäminen ja palauttaminen 

Jos lannoitevalmisteen tai sen ainesosan valmistus, käsittely, markkinoille saattaminen, käyttö tai tuonti on 38 §:n nojalla kielletty, Ruokavirasto voi määrätä sen hyväksymällään tavalla käsiteltäväksi uudelleen, hävitettäväksi tai palautettavaksi lähettäjämaahan talouden toimijan kustannuksella. Päätökseen voidaan liittää määräyksiä sen täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä.  

42 § 

Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka 

Ruokavirasto voi tehostaa 36 §:ssä tarkoitettua määräystä, 38 §:ssä tarkoitettua kieltoa ja 41 §:ssä tarkoitettua uudelleenkäsittelyä, hävittämistä ja palauttamista lähtömaahan koskevaa määräystä uhkasakolla tai teettämis- tai keskeytysuhalla. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei koske markkinavalvonnassa määrättävää uhkasakkoa tai teettämisuhkaa, joista säädetään markkinavalvontalain 28 §:ssä. 

Uhkasakosta, teettämis- ja keskeyttämisuhasta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). 

43 § 

Rangaistussäännös 

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta  

1) laiminlyö 6 §:ssä tai sen nojalla annetussa säännöksessä säädettyjä vaatimuksia fosforin käytöstä, 

2) valmistaa, saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla, käyttää tai tuo lannoitevalmistetta tai ainesosaa, joka ei täytä 7 §:ssä tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädettyjä vaatimuksia,  

3) rikkoo 36 §:n nojalla annettua määräystä tai 38 §:n nojalla annettua kieltoa, 

4) rikkoo 39 §:n nojalla annettua tilapäistä rajoitusta taikka  

5) rikkoo 41 §:n nojalla annettua uudelleenkäsittely-, hävittämis- tai palauttamismääräystä,  

on tuomittava, jollei laiminlyöntiä tai teosta aiheutunutta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai kasvien terveydelle taikka ympäristölle ole pidettävä vähäisenä taikka jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lannoitelakirikkomuksesta sakkoon. 

Ruokavirasto tekee 5 luvussa tarkoitettujen viranomaisten puolesta ilmoituksen 1 momentissa tarkoitetun rikkomuksen saattamiseksi syyteharkintaan. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäisenä.  

8 luku 

Erinäiset säännökset 

44 § 

Valtion viranomaisen suoritteista perittävät maksut 

Valtion viranomaisen tämän lain nojalla suorittamasta valvonnasta perittävistä maksuista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992). 

45 § 

Vahingonkorvausvelvollisuus 

Lannoitevalmisteiden valmistajan sekä lannoitevalmisteita Euroopan unionin jäsenvaltioista tai sen ulkopuolisista maista tuovan on korvattava vahinko, joka lannoitevalmisteiden ammattikäytössä aiheutuu käyttäjälle siitä, että lannoitevalmiste ei täytä lannoitevalmisteasetuksessa taikka tässä laissa säädettyjä vaatimuksia. Korvaus on suoritettava, vaikka vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettua korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos se, jolta vaaditaan korvausta, saattaa todennäköiseksi, ettei lannoitevalmisteessa ollut vahingon aiheuttanutta virhettä silloin, kun hän saattoi lannoitevalmisteen markkinoille.  

Velvollisuudesta korvata lannoitevalmisteesta henkilölle taikka yksityiseen käyttöön tai kulutukseen tarkoitetulle ja vahinkoa kärsineen pääasiassa sellaiseen tarkoitukseen käyttämälle omaisuudelle aiheutunut vahinko säädetään tuotevastuulaissa (694/1990). 

46 § 

Muutoksenhaku 

Ruokaviraston päätökseen, lukuun ottamatta 36–41 §:ssä tarkoitettuja päätöksiä, saa vaatia oikaisua. Ilmoitetuksi laitokseksi 21 §:n mukaisesti hyväksytyn vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitoksen antamaan päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa.  

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).  

Muutoksenhausta valtion viranomaisen määräämään maksuun säädetään valtion maksuperustelaissa.  

Muutoksenhaussa Tullin päätökseen sovelletaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia.  

Muutoksenhausta 42 §:ssä tarkoitettuun uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen säädetään uhkasakkolaissa.  

Edellä 38 §:n 4 momentissa tarkoitettua väliaikaista kieltoa koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.  

47 § 

Täytäntöönpano 

Tämän lain nojalla tehtävässä muussa kuin 37 §:ssä tarkoitetussa lannoitevalvonnan seuraamusmaksua koskevassa päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman, jollei valitusviranomainen toisin määrää.  

48 § 

Voimaantulo 

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Sen 12 §:ää sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2023. 

Tällä lailla kumotaan lannoitevalmistelaki (539/2006), jäljempänä kumottu laki. Kumotun lain nojalla annetut maa- ja metsätalousministeriön asetukset sekä määräykset jäävät kuitenkin, siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa tämän lain kanssa, edelleen voimaan.  

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. 

49 § 

Siirtymäsäännökset  

Ennen tämän lain voimaantuloa kumotun lain nojalla ilmoitetut toimijat saavat ilman erillistä ilmoitusta jatkaa toimintaansa.  

Lannoitevalmisteita saa tämän lain voimaantulon jälkeen valmistaa kumotun lain mukaisilla tyyppinimillä 31 päivään joulukuuta 2023 ja niitä saa saattaa markkinoille 31 päivään joulukuuta 2024. Lannoiteasetuksen liitteen I mukaisia lannoitetyyppejä saa valmistaa 31 päivään joulukuuta 2023. 

Ruokavirasto voi tämän lain tullessa voimaan lisätä ainesosaluetteloon lannoitevalmisteasetuksen ja kumotun lain tyyppinimiluokkien perusteella sellaisia ainesosia, jotka täyttävät tämän lain 8 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset. Uudet tämän lain 8 §:n 2 momentin mukaiset 15 päivään heinäkuuta 2023 mennessä tulleet hakemukset ovat maksuttomia. 

Laitokselle ennen tämän lain voimaantuloa kumotun lain 14 §:n nojalla myönnetty hyväksyntä on voimassa 31 päivään joulukuuta 2023. 

Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleet asiat käsitellään noudattaen lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 


2. 

Laki 

eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain 1 ja 4 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain (1137/2016) 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 266/2022, ja 

lisätään 4 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 248/2022, uusi 8 momentti seuraavasti: 

1 § 

Soveltamisala 

Tätä lakia sovelletaan hissiturvallisuuslain (1134/2016), mittauslaitelain (707/2011), pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (180/2015), räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden ja suojausjärjestelmien vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1139/2016), painelaitelain (1144/2016), sähköturvallisuuslain (1135/2016), räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1140/2016), kuluttajien käyttöön tarkoitetuista henkilönsuojaimista annetun lain (218/2018), kaasulaitelain (502/2018), säteilylain (859/2018), ilmailulain (864/2014), aerosolien vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (794/2020), ajoneuvolain (82/2021), jätelain (646/2011), ympäristönsuojelulain (527/2014), EU-ympäristömerkistä annetun lain (832/2014), huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista annetun lain (1712/2015), sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014), laivavarustelain (1503/2011), tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista annetun lain (1005/2008), vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun lain (387/2013), kemikaalilain (599/2013), kosmeettisista valmisteista annetun lain (492/2013), tupakkalain (549/2016) sekä jalkineiden ja tekstiilituotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (265/2022) ja lannoitelain ( / ) soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden markkinavalvontaan, jollei mainituissa laeissa toisin säädetä. 


4 § 

Valvontaviranomaiset 


Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, Ruokavirasto on tässä laissa tarkoitettu markkinavalvontaviranomainen lannoitelaissa tarkoitettujen lannoitevalmisteiden osalta. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


3. 

Laki 

Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain (1207/2010) 6 §:n 1 momentin 29 kohta, sellaisena kuin se on laissa 488/2021, ja 

lisätään 6 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 308/2016, 858/2016, 1159/2016, 1413/2016, 1419/2016, 324/2017, 454/2017, 1112/2017, 404/2018, 414/2018, 722/2019, 1399/2019, 624/2020, 1264/2020, 488/2021, 690/2021, 763/2021 ja 1134/2021, uusi 30 kohta seuraavasti: 

6 § 

Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus 

Velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan: 


29) luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta annetun lain (487/2021) 5 §:ssä tarkoitettua luonnontuotealan toimijan luotettavuuden selvittämistä; 

30) lannoitelain ( / ) 12 §:ssä tarkoitettua talouden toimijan luotettavuuden selvittämistä. 



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


4. 

Laki 

sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

muutetaan sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 1 §:n 2 momentti, sellaisena kuin sen on laissa 267/2022, seuraavasti: 

1 § 

Lain soveltamisala 


Siten kuin tässä laissa säädetään, pannaan täytäntöön myös merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu öljypäästömaksu, tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006) 9 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, työsopimuslain (55/2001) 11 a luvun 3 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, työntekijöiden lähettämisestä annetun lain 35 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain (658/2013) 6 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain (1188/2014) 49 §:ssä tarkoitettu rikkomusmaksu ja 51 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, alkoholilain (1102/2017) 71 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, siemenlain (600/2019) 35 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, kasvinterveyslain (1110/2019) 26 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetun lain (1277/2019) 15 §:ssä tarkoitettu tuontivalvonnan seuraamusmaksu, tieliikennelain (729/2018) 161 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, ajokorttilain (386/2011) 93 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, vesiliikennelain (782/2019) 122 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 268 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, ajoneuvolain (82/2021) 195 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu ja 189–192 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, rehulain (1263/2020) 51 §:ssä tarkoitettu rehuvalvonnan seuraamusmaksu, elintarvikelain (297/2021) 67 §:ssä tarkoitettu elintarvikevalvonnan seuraamusmaksu, eläintautilain (76/2021) 94 a §:ssä tarkoitettu eläintautivalvonnan seuraamusmaksu, eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) 36 §:ssä tarkoitettu eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivalvonnan seuraamusmaksu ja 37 §:ssä tarkoitettu eläimen tunnistusasiakirjan mukana pitämistä ja esittämistä koskevan velvollisuuden rikkomisesta määrättävä liikennevirhemaksu, luonnonmukaisesta tuotannosta annetun lain (1330/2021) 38 §:ssä tarkoitettu luomuvalvonnan seuraamusmaksu, jalkineiden ja tekstiilituotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (265/2022) 8 ja 9 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu ja lannoitelain ( / ) 37 §:ssä tarkoitettu lannoitevalvonnan seuraamusmaksu. 


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 


Helsingissä 9.6.2022 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Anne  Kalmari  /kesk   

jäsen  Markku  Eestilä  /kok   

jäsen  Seppo  Eskelinen  /sd   

jäsen  Satu  Hassi  /vihr   

jäsen  Janne  Heikkinen  /kok   

jäsen  Mikko  Kärnä  /kesk   

jäsen  Mikko  Lundén  /ps   

jäsen  Jari  Myllykoski  /vas   

jäsen  Anders  Norrback  /r   

jäsen  Raimo  Piirainen  /sd   

jäsen  Arto  Satonen  /kok   

jäsen  Mikko  Savola  /kesk   

jäsen  Jenna  Simula  /ps   

jäsen  Peter  Östman  /kd   

varajäsen  Ari  Koponen  /ps   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Tuire  Taina  /   

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.