Siirry mietintöön
MmVM 17/2021 vp -
HE 193/2021 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luonnonmukaisesta tuotannosta sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luonnonmukaisesta tuotannosta sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta ( HE 193/2021 vp ): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan mietinnön antamista varten.
Valiokunta on kuullut:
- lainsäädäntöneuvos Timo Rämänen - maa- ja metsätalousministeriö
- neuvotteleva virkamies Tero Tolonen - maa- ja metsätalousministeriö
- lainsäädäntöneuvos Heini Färkkilä - oikeusministeriö
- tuoteturvallisuuspäällikkö Jonna Neffling - Tulli
- johtaja Sari Iivonen - Luomuinstituutti
- yksikönjohtaja Tiina Lapveteläinen - Ruokavirasto
- vavontapäällikkö Osmo Minkkinen - Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
- ryhmäpäällikkö Eeva Saari - Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)
- toimialapäällikkö Marika Säynevirta - Elintarviketeollisuusliitto ry
- toiminnanjohtaja Susann Rännäri - Luomuliitto ry
- asiantuntija Johanna Andersson - Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
- vanhempi neuvonantaja Marja-Riitta Kottila - Pro Luomu ry
- toiminnanjohtaja Aura Lamminparras - Pro Luomu ry
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon:
- ympäristöministeriö
- Oikeusrekisterikeskus
- Luonnonvarakeskus
- Suomen metsäkeskus
- Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
- Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
- Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
- Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
- Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
- Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
- Ab Arctic Birch Oy
- KÄÄPÄ Biotech Oy
- Suomen Pakuri Oy
- asiantuntija Merja Söderström - Päivittäistavarakauppa ry
- Arktiset Aromit ry
- Kuluttajaliitto - Konsumentförbundet ry
- Pro Pakuri Finland ry
- Puutarhaliitto ry
- Siemenkauppiaitten yhdistys ry
- Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC ry
Valiokunta on saanut ilmoituksen, ei lausuttavaa:
- työ- ja elinkeinoministeriö
- Suomen Luontopaneeli
- Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
- Suomen ilmastopaneeli
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki luonnonmukaisesta tuotannosta. Uudella lailla luonnonmukaista tuotantoa koskevaan lainsäädäntöön tehtäisiin EU:n uuden luonnonmukaista tuotantoa koskevan asetuksen edellyttämät muutokset. Nykyinen luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annettu laki kumottaisiin.Voimassa olevaan valvontaviranomaisia ja valvontaa koskevaan sääntelyyn ei tulisi merkittäviä toiminnallisia muutoksia. Hallinnollisiin pakkokeinoihin ehdotetaan uutta hallinnollista seuraamusmaksua, jolla voitaisiin nopeammin reagoida mahdollisiin laiminlyönteihin. Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi sakon täytäntöönpanosta annettua lakia ehdotetun uuden hallinnollisen seuraamusmaksun johdosta. EU:n luonnonmukaista tuotantoa koskeva lainsäädäntö on sellaisenaan Suomessa sovellettavaa oikeutta. Asetuksia täydentävänä laki ei muodostaisi itsenäistä ja kattavaa sääntelykokonaisuutta, vaan sitä sovellettaisiin rinnakkain asetusten kanssa. Esitykseen sisältyvät lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1.1.2022, jolloin EU:n uutta luomuasetusta ryhdytään soveltamaan.
Luonnonmukainen tuotantotapa on kokonaisvaltainen tuotantojärjestelmä, jossa yhdistyvät ympäristön kannalta parhaat käytännöt ja eläinten hyvinvointia koskevien tiukkojen standardien soveltaminen. Kaiken kaikkiaan kysymys on erityislaatua edustavasta maa- ja elintarviketalouden tuotannosta, joka pyrkii vastaamaan kansainvälisesti ja kansallisesti kuluttajien tarpeisiin. Koko järjestelmän ytimessä on kuluttajien luottamuksen varmistava tehokas luomuvalvonta. EU:n tasolla on käynnissä luomutuotantoa koskevia aloitteita muun muassa Pellolta pöytään -strategian ja biodiversiteettistrategian sekä komission luonnonmukaisen tuotannon kehittämistä koskevan toimintasuunnitelman muodossa. Kokonaisuuden taustalla ovat EU:n vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet, kuten elintarviketurvan varmistaminen ilmastonmuutoksessa sekä elintarviketuotannon ilmasto- ja ympäristöjalanjäljen vähentäminen. EU:n kunnianhimoisena tavoitteena on kasvattaa luomutuotannossa olevan maatalousmaan osuus 8,5 prosentista (2019) 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Valiokunta on suhtautunut positiivisesti tähän tavoitteeseen muun muassa Pellolta pöytään -strategiasta antamassaan lausunnossa ( MmVL 18/2020 vp — E 83/2020 vp ) ja todennut, että suomalainen korkeatasoinen maataloustuotanto ja puhdas ympäristö tarjoavat hyvät lähtökohdat luomutuotannon kasvulle ja suomalaisen luomutuotannon kysyntää ja vientimahdollisuuksia voidaan kasvattaa muun muassa edistämällä luomutuottajien ja luomutuotannosta kiinnostuneiden kuluttajien kohtaamista. Edellä mainitussa komission toimintasuunnitelmassa pidetään tärkeänä muun muassa elintarvikepetosten ja tuoteväärennösten ehkäisemistä. Valiokunta onkin todennut toimintasuunnitelmasta antamassaan lausunnossa, että luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden jäljitettävyyden ja puhtauden tehokas valvonta on kuluttajien luottamuksen vahvistamisen kannalta välttämätöntä ja että kuluttajansuojan varmistamiseksi on tärkeää, että luomutuotteiden valvonta kattaa koko luomutuotannon ketjun ( MmVL 13/2021 vp — E 55/2021 vp ). EU:n uudella luonnonmukaista tuotantoa koskevalla asetuksella (EU) N:o 2018/848 sekä siihen kytkeytyvällä kansallisella lainsäädännöllä pyritään varmistamaan luonnonmukaisten tuotteiden turvallisuus ja laatu sekä niistä annettavien tietojen oikeellisuus. Nyt käsiteltävänä olevan esityksen arvioidaan palvelevan luomutuotteiden aitouden varmistamista ja siten turvaavan myös kuluttajien tärkeitä etuja. Edellä esitetyn ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä ehdotettavin vähäisin muutoksin.
EU:n uusi luomuasetus edellyttää kansallisten valvontaviranomaisten nimeämistä ja valvonnan toimeenpanoa koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Luonnonmukaisen tuotannon ja tuotteiden valvontaan sovelletaan lisäksi EU:n uutta valvonta-asetusta (EU) N:o 2017/625. EU:n uusi luomuasetus vastaa pitkälti nykyistä EU:n luomutuotantoa ja -valvontaa koskevaa sääntelyä. Edellä mainitut asetukset yhdessä muodostavat kattavan kokonaisuuden, eivätkä ne jätä juurikaan kansallista liikkumavaraa. Uutta luomuasetusta sovelletaan vuoden 2022 alusta alkaen, jolloin myös kansallinen lainsäädäntö tulee saattaa vastaamaan uutta EU-lainsäädäntöä. Lisäksi esityksen taustalla ovat pääministeri Marinin hallitusohjelman kirjaukset. Hallitusohjelman elinvoimaista ja kannattavaa elintarviketaloutta koskeva osuus (tavoite 2) edellyttää sääntelyn ja valvonnan sujuvoittamisen jatkamista. Hallitusohjelman liite 4 koskee harmaata taloutta, jonka torjunta katsotaan tarpeelliseksi myös luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden osalta. Ehdotettu laki vastaa pitkälti voimassa olevaa lainsäädäntöä. Se ei muodosta itsenäistä sääntelykokonaisuutta, vaan ainoastaan täydentää EU:n lainsäädäntöä. Keskeisenä uudistuksena on hallinnollisen seuraamusmaksun käyttöönotto ja pakkaamattomien luomutuotteiden merkittävän vähittäismyynnin siirtyminen valvonnan piiriin.
Pakkaamattomia luonnonmukaisia tuotteita myyvät vähittäiskaupat kuuluvat pääsääntöisesti uuden luomuasetuksen mukaiseen valvontaan. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapauttaa pienet vähittäiskaupat sertifikaattivelvoitteesta, jolloin niitä koskee ainoastaan valvontaan ilmoittautumisvelvoite. Luomuasetuksen 38 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan, vaikka toimijat on vapautettu sertifikaattivelvoitteesta, on viranomaisten todennettava vapautuksen edellytykset ja suoritettava kyseisten toimijoiden myymien tuotteiden valvontaa. Sertifikaattivelvoitteesta vapautetuilta ei kuitenkaan edellytetä luomuasetuksen 38 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua säännösten noudattamisen todentamista vähintään kerran vuodessa. Esityksessä on ehdotettu pakkaamattomia luomutuotteita myyvien vähittäiskauppojen vapauttamista EU-lainsäädännön mahdollistamaan enimmäismäärään, alle 20 000 euron vuotuiseen liikevaihtoon saakka. Sertifikaattivelvoitteesta vapautettujen toimijoiden on lakiesityksen 24 §:n 2 momentin mukaisesti tehtävä ilmoitus Ruokavirastolle. Valiokunta kannattaa ehdotusta, jonka mukaan vähittäiskaupat vapautetaan sertifikaattivelvoitteesta lakiehdotuksessa mainituilla perusteilla. Vähittäiskaupan valvonta kuitenkin laajenee ja tulee jossain määrin aiheuttamaan lisäkustannuksia pakkaamattomia tuotteita myyville vähittäiskaupoille. Saadun selvityksen mukaan sertifikaattivelvoitteesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kuluja voidaan vähentää valvonnan suunnittelulla ja riittävällä resursoinnilla sekä sähköisten järjestelmien avulla. Valiokunta pitää tärkeänä, että näitä keinoja hyödynnetään tehokkaasti luomuvalvonnan toimeenpanossa. Kaiken kaikkiaan luomuvalvonnan kansallisten menettelyiden toimivuutta tulee seurata ja kehittää edelleen hyödyntäen lainsäädännön toimeenpanossa kertyviä kokemuksia.
Voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden keskeiseksi muutokseksi nousee hallinnollisen seuraamusmaksun käyttöönotto. Valvonta-asetuksen 139 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvonta-asetuksen ja sen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen rikkomuksiin sovellettavissa taloudellisissa seuraamuksissa otetaan huomioon kansallisen lainsäädännön mukaisesti vähintään joko toimijalle koituva taloudellinen hyöty tai tapauksen mukaan prosenttiosuus toimijan liikevaihdosta. Valvonta-asetuksen johdanto-osassa todetaan, että ennalta ehkäisevän vaikutuksen saavuttamiseksi seuraamukset on asetettava tasolle, jolla pyritään ylittämään perusteeton etu, joka rikkomukseen syyllistyneelle kyseisistä käytännöistä aiheutuu. Vaikka seuraamusmaksua ei edellytetä EU:n luonnonmukaista tuotantoa koskevassa lainsäädännössä, hallinnollisen ohjauksen keinoja ja luomulainsäädännön hallinnollisia pakkokeinoja ei aina voida pitää riittävän tehokkaina ja tarkoituksenmukaisina. Asetukset edellyttävät kuitenkin 38 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusvelvollisuuksien täyttämistä ja niitä tukevia tehokkaita, ennalta ehkäiseviä sanktioita. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan edellä mainitut tekijät ohjaavat ottamaan käyttöön lakiehdotuksen 38 §:n mukaisen hallinnollinen seuraamusmaksun, ja tätä on pidettävä perusteltuna tehokkaan valvontajärjestelmän luomiseksi.Viranomaisten toiminta perustuu luomualan toimijoiden ilmoituksiin, ja 38 §:n mukainen seuraamusmaksu tehostaa ilmoitusvelvollisuuden noudattamista. Lisäksi seuraamusmaksu voi kohdistua tilanteeseen, jossa toimija tai toimijaryhmä käyttää luomuasetuksen IV luvun merkintäsääntöjen vastaisia ilmaisuja. Tarkoituksena on, että hallinnollisen seuraamusmaksun piiriin kuuluu vain sellaisia laiminlyöntejä, joiden toteen näyttäminen on yksinkertaista eikä vaadi erityistä tutkintaa. Kaiken kaikkiaan kyse on vähäisinä pidettävistä rikkomuksista tai laiminlyönneistä. Mahdollisuus nopean ja tehokkaan hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen on omiaan edistämään kuluttajien luottamusta luomuvalvontaan. Saamansa selvityksen valossa valiokunta pitää sääntelyä perusteiltaan hyväksyttävänä, tarkkarajaisena ja oikeasuhtaisena. Sääntelyssä on huomioitu kaksoisrangaistavuuden kielto, teon vanheneminen sekä muutoksenhakumahdollisuus.
Valiokunnalle on tuotu esiin kaksi lähempää tarkastelua vaativaa seikkaa. Ensinnäkin tulee varmistaa, ettei toimijaryhmän teosta määrätä seuraamusta yksittäiselle toimijalle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valvonta kohdistuu aina toimijaryhmään eikä toimijaryhmän jäseniin. Toimijaryhmän on luomuasetuksen 36 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti perustettava sisäisen valvonnan järjestelmä, joka käsittää dokumentoidun valvontatoimien ja -menetelmien kokonaisuuden, jossa yksilöity henkilö tai elin on vastuussa sen tarkistamisesta, että kaikki toimijaryhmän jäsenet noudattavat luomuasetusta. Toimijaryhmälle myönnetään luomuasetuksen 35 artiklan mukaisesti vain yksi sertifikaatti. Kaiken kaikkiaan viranomaisen toimet kohdistuvat itse toimijaryhmään, ja näin ollen luomuvalvonnan seuraamusmaksusta vastaa aina toimijaryhmä, ei sen yksittäinen jäsen. Toinen arviointia vaativa seikka on se, että kaikilla lakiehdotuksessa tarkoitetuilla valvontaviranomaisilla on 38 §:n mukaan toimivalta määrätä seuraamusmaksu. Valiokunta toteaa, että ehdotetun lain 6, 7 ja 8 §:ssä säädetään yksityiskohtaisesti eri viranomaisten toimivallanjaosta. Tällä pyritään estämään se, ettei samaan tekoon kohdistu useampaa seuraamusmaksua. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan luonnonmukaisen tuotannon valvonnassa on tavanomaista, että toimija kuuluu useamman valvontaviranomaisen valvontaan. Esimerkiksi oluen valmistaja, joka valmistaa myös alkoholitonta olutta, kuuluu sekä Valviran että Ruokaviraston valvontajärjestelmään. Tästä syystä on lakiehdotuksen 10 §:ssä katsottu tarpeelliseksi säätää viranomaisten mahdollisuudesta sopia keskenään tarkastusten yhteensovittamisesta silloin, kun se tarkastusten luonteesta johtuen on mahdollista. Tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät toimijoita ja tuotteita koskevat hallinnolliset päätökset on jokaisen valvontaviranomaisen erikseen tehtävä sille kuuluvan valvonnan osalta. Tällöin viranomaisten on varmistettava, ettei samaan tekoon kohdistu useampaa seuraamusmaksua. Valiokunta pitää tärkeänä, että tästä tietojenvaihdosta varmistutaan käytännössä ja viranomaisyhteistyö luomuvalvonnassa toimii paitsi harmaan talouden ja rikkomusten torjunnan myös hyvän hallinnon ja toimijoiden asianmukaisen kohtelun takaajana. On tärkeää, ettei päällekkäistä valvontaa tehdä, vaan valvontaviranomaiset sovittavat yhteen toimintaansa.
Luonnosta kerättävien tuotteiden luomusertifiointi ja erityisesti maanomistajan luvalla kerättävien tuotteiden erityisasema verrattuna kasvinviljelyyn on noussut valmistelussa esille. Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on kritisoitu selvittäjämalliin perustuvan sertifioinnin rajaamista jokamiehenoikeudella kerättäviin tuotteisiin ja niiden valvonnan keskittämistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista Ruokavirastolle silloin, kun alueen ilmoittaa valvontaan jokin muu taho kuin alueen omistaja. Ruokavirasto on kuitenkin jo nykyisessä järjestelmässä se viranomainen, joka antaa ensimmäisen sertifikaatin tuotteiden ostopisteelle ja edelleen koko tuotantoketjulle. Tavoitteena on yhdenmukaistaa luomuvalvontaa ja vähentää säädösten erilaisia tulkintoja. Valiokunta pitää näitä tavoitteita sinänsä perusteltuina ja kehottaa maa- ja metsätalousministeriötä yhdessä Ruokaviraston kanssa huolehtimaan tehtävien riittävästä resursoinnista sekä kehittämään valvontamenettelyitä ja niihin liittyvää asiointia edelleen. Valiokunta katsoo, että virastolle tulee osoittaa riittävät henkilöstö- ja laitteistoresurssit, jotta se kykenee valvomaan luonnonalueita, jotka on valvontajärjestelmään ilmoitettu muun kuin alueen omistajan toimesta ja joilta kerätään luonnontuotteita jokamiehenoikeudella. (Valiokunnan lausumaehdotus 1). Toinen kysymys on periaatteellinen ja hyvin tärkeä. Luonnonvaraisten kerättyjen kasvituotteiden markkinoille saattaminen luonnonmukaisesti tuotettuina (luomutuotteina) on toteutettu nimenomaan kaupallista poimintaa ja keräilyä varten. Kerättyjä tuotteita myydään joko sellaisenaan tai raaka-aineiksi luomuelintarvikkeisiin. Luomuelintarvikkeiden koostumusta koskevat säädökset edellyttävät pääsääntöisesti, että kaikki ainesosat, myös luonnosta kerätyt, ovat luomuasetuksen mukaisesti tuotettuja tuotteita. Alan toimijoiden mukaan luonnontuotteiden osalta ongelmalliseksi muodostuu keruualueen todentaminen, sertifiointivaatimukset ja rekisteröinnin nykyiset monimutkaisiksi arvioidut ehdot. Erityisesti on toivottu joustoa maanomistajan luvalla kerättävien luonnontuotteiden sertifointiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan alan toimijoiden huoli on ollut esityksen valmistelussa tiedossa ja siihen on suhtauduttu vakavasti. Maa- ja metsätalousministeriö asetti asiantuntijaryhmän, joka arvioi sertifioinnin toimintamalleja, viestinnän keinoja ja muita kehittämistoimenpiteitä, viranomaisten ja toimijoiden tiedonvaihdon kehittämistä ja ryhmäsertifiointia. Tässä yhteydessä asiantuntijaryhmään osallistuneet viranomaiset ovat todenneet, ettei sertifiointikäytännöissä ole nykyistä enempää joustonvaraa.
Menettelyä, jossa luonnonalueita on valvontajärjestelmään ilmoittanut muu kuin luonnonalueen omistaja tai haltija, voidaan soveltaa ainoastaan jokamiehenoikeudella kerättäviin luonnonvaraisiin kasvituotteisiin (marjat ja sienet). Kun kysymys on maanomistajan luvalla kerättävistä tuotteista, ne on rinnastettava EU:n luomuasetuksen mukaan kasvinviljelytuotantoon (3 artikla 22 määritelmäkohta). Lähtökohta on, että toimijan, joka on tässä yhteydessä metsänomistaja, on ilmoittauduttava valvontaan (34 artikla) ja saatava sertifikaatti (35 artikla) ennen tuotteiden markkinoille saattamista. Tämä koskee myös valtion omistamia metsiä, sillä luvanvaraisten keruutuotteiden osalta valtion katsotaan toimivan markkinoilla siinä missä yksityinen metsänomistaja. Sertifikaatti annetaan toimijalle (metsänomistajalle), joka myy tai luovuttaa vastikkeellisesti tai vastikkeetta tuotteita markkinoille. Jokamiehenoikeudella kerättävien luonnonvaraisten kasvituotteiden osalta tilanne on erilainen, sillä maanomistaja ei jokamiehenoikeuden näkökulmasta omista marjoja ja sieniä, vaan ne ovat kaupallisten ja muiden toimijoiden vapaasti kerättävissä ja hyödynnettävissä. Maanomistajan luvalla kerättävien tuotteiden osalta on tärkeää, että järjestelmää kehitetään siten, että metsänomistajalle tulee entistä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi hakeutua luomuvalvonnan piiriin. Metsänomistajien ja alueiden valvontaan liittämisen helpottamiseksi on käytössä muun muassa metsään.fi-palvelu. Myös yksityisten kaupallisten toimijoiden käsissä on hakea ratkaisuja, joissa metsänomistajalle syntyy kannusteita ilmoittautua luomuvalvontaan. Toisaalta esimerkiksi markkinointia keskittämällä toimijat voivat hakea skaalahyötyjä myös luomuvalvonnan kustannusten alentamiseen. Markkinoiden ja hallinnon tuleekin edelleen aktiivisesti hakea ratkaisuja, jotka turvaavat muun muassa kotimaisen mahlan ja pakurikäävän saatavuutta teollisuuden ja viennin tarpeisiin. Nämä ratkaisut eivät kuitenkaan voi olla EU:n luomulainsäädännön vastaisia tai sellaisia ratkaisuja, joihin ei ole säädetty kansallista liikkumavaraa. Kuluttajien Suomessa ja ulkomailla tulee voida jatkossakin luottaa siihen, että suomalaiset luonnontuotteet ovat yhteisten pelisääntöjen mukaisesti tuotettuja.
Valiokunta pitää äärimmäisen tärkeänä, että maanomistajan luvalla kerättävien tuotteiden luomutuotannon kehittämistyötä jatketaan edelleen laajapohjaisessa kokoonpanossa. Valiokunta korostaa, että jatkovalmistelussa tulee huomioida luonnontuotteiden merkitys kansantaloudelle ja hyvinvoinnille. Kysymys on biotalouden alasta, jonka kasvumahdollisuudet ulottuvat elintarviketuotannon ohella esimerkiksi lääke- ja rohdosteollisuuteen. Luomulaatuisille luonnontuotteille on maailmanlaajuiset markkinat ja Suomella puhtaan tuotantoympäristön ja runsaan sadon puolesta erinomaiset mahdollisuudet menestyä. Viranomaisten ja luomualan toimijoiden tulisi suosituksin ja ohjein edistää metsänomistajien tai maanvuokralaisten liittymistä luomuvalvontajärjestelmään. Sellaisille luomutuotantoa harjoittaville maatiloille, jotka ovat jo jonkin tuotantosuunnan osalta valmiiksi maksullisen luomuvalvonnan piirissä, metsätalouden liittäminen luomuvalvontaan tulee tehdä mahdollisimman joustavaksi ja kannattavaksi. Lisäksi tulisi edistää joustavia käytäntöjä, kuten sopimusjärjestelyjä, joissa metsänomistaja luovuttaa esimerkiksi vuokra- tai käyttöoikeussopimuksella käyttöoikeuden metsiinsä luonnontuotteiden keruuta varten. Tällöin luomusertifioinnin piiriin liittyisi käyttöoikeuden haltija, joka harjoittaa luomuluonnontuotteiden keruutoimintaa. Myös ryhmäsertifioinnin hyödyntämismahdollisuuksia tulee tarkemmin selvittää ja ohjeistaa toimijoita tähän liittyvistä mahdollisuuksista. (Valiokunnan lausumaehdotus 2). Lisäksi luomutuotannosta annettavan lain vaikutuksia luomukeruutuotteiden kaupalliseen hyödyntämiseen tulee seurata, ja asiasta tulee esittää selvitys eduskunnalle vuoden 2022 loppuun mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus 3).
2. luku. Valvontaviranomaiset ja valvonta
15 §. Viranomaisen tarkastusoikeus ja tunnistautumaton näytteenotto.
Valiokunta ehdottaa 15 §:n 1 momenttia täsmennettäväksi siten, että valvontaviranomaisen ja tarkastajan oikeus saada tarkastuksen yhteydessä tietoja salassapitosäännösten estämättä koskee vakiintuneen käytännön mukaisesti välttämättömiä tietoja, kun tietoja ei määritellä tarkemmin. Tällaiset salassa pidettävät tiedot voivat liittyä esimerkiksi yrityksen liikesalaisuuden piiriin kuuluviin tietoihin. Viranomaisten muusta kuin tarkastuksen yhteydessä konkretisoituvasta tiedonsaantioikeudesta säädetään 16 §:ssä. Valvontaviranomaisella on esimerkiksi 16 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksun määräämisen yhteydessä oikeus saada sakkorekisteristä tarvittavat tiedot sen valmistamiseksi, ettei henkilöä ole samasta rikoksesta jo tuomittu sakkorangaistukseen tuomioistuimessa.
16 §. Viranomaisen tiedonsaantioikeus.
Lakiehdotuksen 16 § koskee viranomaisen tiedonsaantioikeutta. Sen 2 momentissa olevaa viittausta on täsmennettävä siten, että tiedonsaantioikeus sakkorekisteristä kytketään 38 §:ssä säädetyn seuraamusmaksun määräämiseen.
5. Luku. Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset
36 §. Määräys ja kielto.
Ehdotetun lain 36 §:n 2 momentin mukaan valvonta-asetuksen tai luomuasetuksen mukaista määräystä, kieltoa tai tilapäistä kieltoa on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä valvontaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi. Määräystä tai kieltoa koskevaan päätökseen haetaan kuitenkin 43 §:n 1 momentin mukaan ensi vaiheessa muutosta vaatimalla oikaisua päätöksen tehneeltä viranomaiselta. Lisäksi pykälässä tarkoitettujen muutoksenhakuviranomaisten toimivallasta antaa täytäntöönpanomääräyksiä säädetään hallintolain 49 f §:ssä ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 123 §:ssä. Näin ollen ehdotetussa laissa ei ole tarpeen säätää täytäntöönpanomääräyksistä. Sen sijaan pykälässä mainitun EU-lainsäädännön tehokkaan toimeenpanon kannalta on edelleen tarpeen säätää siitä, että määräystä, kieltoa tai tilapäistä kieltoa on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.
37 §. Valvontajärjestelmään liitetyn toiminnan keskeyttäminen tai lopettaminen.
Lakiehdotuksen 37 §:n 2 momentissa säädetään 2 §:ssä mainitun lainsäädännön vastaisen toiminnan keskeyttämisestä, jos toiminta on jatkuvaa tai toistuvaa tai se aiheutetaan tahallisesti. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetussa säännöksessä ongelmalliseksi muodostuu tahallisuuden arviointi. Lähtökohtaisesti toiminnan keskeyttämiseen tai lopettamiseen johtavan puutteen tai laiminlyönnin on oltava olennainen ja vakava. Tällaiseen toimintaan voidaan puuttua ilman tahallisuutta koskevaa arviointiperustetta. Tavoitteena on ollut, että kynnys toiminnan keskeyttämiselle tai lopettamiselle on korkea. Keskeytykseen tai lopettamiseen päädytään, kun sääntöjen vastaista toimintaa on jatkettu, vaikka siitä on jo annettu huomautuksia. Näin ollen 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että toiminnan keskeyttämisen tai lopettamisen edellytyksenä on jatkuvuus tai toistuvuus. Lisäksi seuraamuksen sanktioluonteesta johtuen toiminta on määrättävä keskeytettäväksi, vaikka epäkohta on mahdollista poistaa.
2. Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta
1 §. Soveltamisala.
Pykälän 2 momenttiin lisätään viittaukset eräisiin hallituksen esityksen antamisen jälkeen hyväksyttyihin säädöksiin, joihin liittyvien maksujen toimeenpanossa sovelletaan sakon täytäntöönpanosta annettua lakia.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 193/2021 vp sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset)
Eduskunta hyväksyy kolme lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotukset)
1.
Laki
luonnonmukaisesta tuotannosta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan luonnonmukaiseen tuotantoon kaikissa luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheissa alkutuotannosta markkinoille saattamiseen.
2 §
Euroopan unionin lainsäädäntö
Tätä lakia sovelletaan myös seuraavien luonnonmukaista tuotantoa ja luonnonmukaisten tuotteiden merkintöjä koskevien EU:n säädösten täytäntöönpanoon ja niiden nojalla annettujen säädösten valvontaan, siltä osin kuin niistä ei säädetä muun lain nojalla:
1) luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) 834/2007 kumoamisesta annettu Europan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848, jäljempänä luomuasetus ;
2) virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, jäljempänä valvonta-asetus .
Mitä tässä laissa säädetään EU:sta tai EU:n jäsenvaltioista, koskee myös Euroopan talousaluetta ja siihen kuuluvia valtioita.
3 §
Suhde muuhun lainsäädäntöön
Luonnonmukaisesti tuotetun:
1) elintarvikkeen markkinavalvontaan sovelletaan elintarvikelakia (297/2021);
2) rehun markkinavalvontaan sovelletaan rehulakia (1263/2020);
3) alkoholijuoman ja väkiviinan markkinavalvontaan sovelletaan alkoholilakia (1102/2017);
4) siemenen markkinavalvontaan sovelletaan siemenlakia (600/2019); ja
5) taimiaineiston markkinavalvontaan sovelletaan taimiaineistolakia (1205/1994).
4 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) luonnonmukaisilla tuotteilla maataloustuotteita, rehuja, elintarvikkeita, alkoholijuomia ja väkiviinaa, jotka saadaan niitä markkinoitaessa merkitä luomuasetuksen mukaisesti luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavin merkinnöin, sekä luomuasetuksen liitteessä 1 tarkoitettuja läheisesti maatalouteen liittyviä tuotteita;
2) maataloustuotteilla maataloudesta peräisin olevia tuotteita sekä vesiviljelytuotteita ja merileviä;
3) toimijalla luomuasetuksen 3 artiklan 13 kohdassa tarkoitettua toimijaa;
4) toimijaryhmällä luomuasetuksen 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimijaryhmää;
5) elintarvikkeella elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa tarkoitettua määritelmää;
6) rehulla 5 kohdassa mainitun asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua määritelmää;
7) vesiviljelyllä luomuasetuksen 3 artiklan 32 kohdassa tarkoitettua vesiviljelyä;
8) alkoholijuomalla alkoholilain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua alkoholijuomaa;
9) väkiviinalla alkoholilain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua väkiviinaa;
10) sertifikaatilla luomuasetuksen 35 artiklassa tarkoitettua sertifikaattia;
11) tuonnilla tuontia Suomeen EU:n ulkopuolelta;
12) viennillä vientiä Suomesta EU:n ulkopuolelle.
2 luku
Valvontaviranomaiset ja valvonta
5 §
Maa- ja metsätalousministeriö
Maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on tämän lain ja luonnonmukaisia tuotteita ja tuotantoa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon yleinen ohjaus ja seuranta.
Maa- ja metsätalousministeriö vastaa valvonta-asetuksen 59-63 artiklassa jäsenvaltiolle osoitetuista tehtävistä valvonta-asetuksen 47 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen eläinten ja tavaroiden osalta. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää rajatarkastusasemat, muut valvontapisteet ja lopulliset määräpaikat sekä keskeyttää tai peruuttaa nimeämisen.
6 §
Ruokavirasto
Ruokavirasto suunnittelee, ohjaa ja kehittää valtakunnallisesti luonnonmukaisen tuotannon sekä luonnonmukaisten tuotteiden ja niiden tuonnin ja viennin valvontaa.
Ruokavirasto valvoo:
1) luonnonmukaisten maataloustuotteiden pakkaamista, varastointia ja tukkukauppaa;
2) luonnonmukaisten elintarvikkeiden, rehujen ja enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien luonnonmukaisten alkoholijuomien valmistusta, valmistuttamista, varastointia ja tukkukauppaa;
3) luonnonmukaisen kylvösiemenen ja taimiaineiston pakkaamista, varastointia, tukkukauppaa ja markkinoille saattamista;
4) luomuasetuksen liitteessä 1 mainittujen läheisesti maatalouteen liittyvien muiden tuotteiden valmistusta, valmistuttamista, varastointia ja tukkukauppaa;
5) toimijaa, joka tuo tai vie maasta luonnonmukaisia tuotteita;
6) toimijoita, jotka myyvät suoraan loppukuluttajalle muita pakkaamattomia luonnonmukaisia tuotteita kuin rehua ja joita ei ole luomuasetuksen 35 artiklan 8 kohdan mukaisesti vapautettu sertifikaattivelvoitteesta;
7) toimijaryhmää;
8) luonnonalueita, jotka on 3 luvussa tarkoitettuun valvontajärjestelmään ilmoittanut muu kuin luonnonalueen omistaja tai haltija ja joilta jokamiehen oikeudella kerätään luonnonvaraisia kasvituotteita.
Ruokavirasto on 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa lainsäädännössä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, jollei jäljempänä toisin säädetä. Ruokavirasto vastaa myös luomuasetuksen mukaisesta tietojenvaihdosta, tiedoksiannoista, kertomuksista sekä ilmoituksista muille Euroopan unionin jäsenvaltioille ja komissiolle.
Ruokavirasto tekee maa- ja metsätalousministeriölle esityksen rajatarkastusasemien ja muiden valvontapisteiden sekä lopullisten määräpaikkojen nimeämisestä ja nimeämisen keskeyttämisestä tai peruuttamisesta silloin, kun kyse on kasvien lisäysaineiston, eläinperäisten rehujen, elävien eläinten ja eläinperäisten elintarvikkeiden tuonnista.
7 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo:
1) luonnonmukaisten maataloustuotteiden tuotantoa, luomuasetuksen liitteessä 1 tarkoitettujen läheisesti maatalouteen liittyvien muiden tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista vähittäismyynnissä;
2) luonnonalueita, jotka 3 luvussa tarkoitettuun valvontajärjestelmään on ilmoittanut luonnonalueen omistaja tai haltija; sekä
3) toimijan maataloustuotteiden tuotannon yhteydessä harjoittamaa luonnonmukaisten jalostamattomien maataloustuotteiden käsittelyä.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimii luomuasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena, jos kyse on liitteen II:
1) osan I kohdassa 1.7.2. tai kohdan 1.7.5 b alakohdassa tarkoitetun siirtymävaiheen pidentämisestä tai lyhentämisestä;
2) osan I kohdassa 1.8.5.1. tarkoitetusta yksittäisestä luvasta käyttää tavanomaista lisäysaineistoa;
3) osan II kohdissa 1.3.4.3 ja 1.3.4.4. tarkoitetusta luvasta hankkia tiettyjä eläimiä;
4) osan II kohdassa 1.7.5 tarkoitetusta luvasta pitää nautakarjaa kytkettynä tilalla; ja
5) osan II kohdassa 1.7.8. tarkoitetusta luvasta tehdä tiettyjä toimenpiteitä eläimille.
8 §
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto valvoo yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien luonnonmukaisten alkoholijuomien ja väkiviinan valmistusta, valmistuttamista, varastointia, markkinoille saattamista ja tukkukauppaa. Virasto valvoo 6 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädetystä poiketen yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien luonnonmukaisten alkoholijuomien ja väkiviinan tuontia ja vientiä harjoittavia toimijoita.
9 §
Tulli
Tulli valvoo luonnonmukaisten tuotteiden tuontia. Tuonnista säädetään 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa lainsäädännössä.
Tulli päättää valvonta-asetuksen 138 artiklan mukaisesta luonnonmukaista tuotantoa koskevien viittausten poistamisesta tuotavien luonnonmukaisten tuotteiden pakkausmerkinnöistä ja saateasiakirjoista, jos tuotteet eivät täytä tässä laissa tai 2 §:ssä tarkoitetussa EU:n lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia.
Ruokavirasto avustaa Tullia suorittamalla tuonnin yhteydessä kasvien lisäysaineiston, eläinperäisten rehujen, elävien eläinten ja eläinperäisten elintarvikkeiden näytteenotot ja tutkimukset.
Tulli tekee maa- ja metsätalousministeriölle esityksen muiden kuin 6 §:n 4 momentissa tarkoitettujen luonnonmukaisten tuotteiden osalta rajatarkastusasemien ja muiden valvontapisteiden sekä lopullisten määräpaikkojen nimeämisestä ja nimeämisen keskeyttämisestä tai peruuttamisesta.
10 §
Tarkastuksista sopiminen
Jos toimija kuuluu 6, 7 ja 8 §:ssä mainitun valvontaviranomaisen valvontaan voivat valvontaviranomainen ja Tulli keskenään sopia, että yhden viranomaisen tarkastaja voi tarkastaa toiminnan tai tuotteen myös toisen tai useamman viranomaisen puolesta.
Tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät toimijoita ja tuotteita koskevat hallinnolliset päätökset tekee kukin valvontaviranomainen valvontajärjestelmänsä osalta. Päätöksen tarkastussertifikaatin todentamisesta luomuasetuksen 45 artiklassa tarkoitetussa tuotteiden tuonnissa tekee Tulli.
11 §
Valvontasuunnitelmat
Ruokaviraston on laadittava valvonta-asetuksen 109 artiklassa tarkoitettu monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma. Ruokavirasto on myös valvonta-asetuksen 109 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kansallisesta valvontasuunnitelmasta vastaava elin.
Monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman lisäksi Ruokaviraston on laadittava vuosittainen valvontasuunnitelma elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja suorittamansa valvonnan järjestämiseksi. Vuosittaisessa valvontasuunnitelmassa on määritettävä tarkastusten sisältö sekä valvontakohteiden riskinarvioinnin ja suunnitelman toteutumisen arvioinnin perusteet.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston on laadittava 8 §:ssä tarkoitetusta valvonnasta vuosittainen valvontasuunnitelma, jossa on määritettävä tarkastusten sisältö sekä valvontakohteiden riskinarvioinnin ja suunnitelman toteutumisen arvioinnin perusteet.
12 §
Valvonnan arviointi
Ruokaviraston on suunnitelmallisesti tehtävä tai teetettävä arvio vuosittaisten valvontasuunnitelmien mukaisen valvonnan yleisestä toteutuksesta sekä seurattava valvontasuunnitelmien noudattamista.
13 §
Valvonnan tulosten julkaiseminen
Ruokavirasto julkaisee internetsivuillaan vuosittain raportin valvonnan tuloksista. Salassa pidettäviä tietoja ei kuitenkaan saa julkaista. Ruokaviraston on julkaistava internetsivuillaan myös raportti valvonnan arvioinnin tuloksista.
14 §
Valtuutettu tarkastaja
Ruokavirasto voi kirjallisesti nimetä ulkopuolisen luonnollisen henkilön suorittamaan erikseen määriteltyjä viralliseen valvontaan liittyviä tehtäviä (valtuutettu tarkastaja). Valtuutettu tarkastaja voi tehdä Ruokaviraston tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimeksiannolla viralliseen valvontaan liittyviä tarkastuksia, tutkimuksia tai selvityksiä. Tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekee toimeksiannon antanut valvontaviranomainen.
Valtuutettuun tarkastajaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tämän lain, luomuasetuksen tai valvonta-asetuksen mukaisia tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).
Ruokavirasto vastaa virallista valvontaa ja muita virallisia toimia suorittavien valtuutettujen tarkastajien koulutuksesta. Lisäksi Ruokaviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on valvottava valtuutettujen tarkastajien toimintaa.
Valtuutetun tarkastajan tulee toimijan niin vaatiessa esittää kirjallinen selvitys valtuutuksestaan.
15 §
Viranomaisen tarkastusoikeus ja tunnistautumaton näytteenotto
Tässä laissa tarkoitetuilla valvontaviranomaisilla ja valtuutetuilla tarkastajilla on oikeus tämän lain ja luomuasetuksen sekä niiden nojalla annettujen säännösten täytäntöön panemista ja noudattamisen virallista valvontaa tehtäviä tarkastuksia varten päästä viljellyille ja muille alueille, tuotanto-, varasto- ja muihin rakennuksiin ja kuljetusvälineisiin sekä tarkastaa toimijan kirjanpitoa, suorittaa muita tarkastuksia ja ottaa korvauksetta näytteitä tutkimuksia varten. Toimijalle on annettava todistus näytteenotosta. Valvontaviranomaisilla ja valtuutetuilla tarkastajilla on oikeus, sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, saada tässä laissa tarkoitettua tarkastusta ja valvontaa varten välttämättömät tiedot ja asiakirjat toimijalta.
Valvontakohteeseen, joka sijaitsee pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa, tarkastus voidaan tehdä luomuasetuksen 38 artiklassa ja valvonta-asetuksen 9, 10 ja 14 artiklassa viralliselle valvonnalle asetettujen vaatimusten toteuttamiseksi, jos tarkastuksen tekeminen on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Tällaisen tarkastuksen saa tehdä ainoastaan asianomainen valvontaviranomainen.
Valvontaviranomainen saa tunnistautumatta tilata näytteitä etäviestintävälineiden välityksellä myytäviksi tarjottavista luonnonmukaisista tuotteista. Näytteitä voidaan käyttää virallisessa valvonnassa. Saatuaan näytteen valvontaviranomaisen on ilmoitettava toimijalle, että näyte on tilattu virallista valvontaa varten. Toimijalla on oikeus omalla kustannuksellaan saada toinen asiantuntijalausunto näytteestä.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään Suomen valvontaviranomaisten tarkastusoikeudesta, koskee myös Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitettuja tarkastajia, jos mainitussa lainsäädännössä tai sopimuksessa oleva Suomea sitova velvoite tätä edellyttää. Valvontaviranomaisen on näissä tarkastuksissa toimittava yhteistyössä kyseisten tarkastajien kanssa.
16 §
Viranomaisen tiedonsaantioikeus
Valvontaviranomaisella ja Euroopan unionin tarkastajalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tarkastuksen ja valvonnan suorittamiseksi tämän lain ja 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön kannalta välttämättömät tiedot valtion ja kunnan viranomaisilta, julkista tehtävää hoitavilta sekä toimijoilta ja muilta, joita tämän lain velvoitteet koskevat. Myös valtuutetuilla tarkastajilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat toimijalta.
Valvontaviranomaisella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada 38 §:ssä säädetyn seuraamusmaksun määräämiseksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä välttämättömät tiedot sen varmistamiseksi, ettei toimijaa ole samasta rikoksesta tuomittu sakkorangaistukseen tuomioistuimessa.
Valvontaviranomaisella on oikeus saada tässä pykälässä tarkoitetut tiedot maksutta ja myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti.
17 §
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
Valvontaviranomaisen oikeudesta luovuttaa tietoja muille viranomaisille ja kansainvälisille toimielimille salassapitosäännösten estämättä säädetään ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain (560/2021) 8 §:ssä.
Ruokavirasto ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus saavat lisäksi omasta aloitteestaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä valvontaa suorittaessa saatuja tietoja, jotka ovat välttämättömiä ympäristönsuojelulaissa (527/2014) tarkoitetulle viranomaiselle ympäristönsuojelua koskevia lakisääteisiä valvontatehtäviä varten.
18 §
Viranomaisen oikeus oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja
Valvontaviranomainen saa salassapitovelvoitteen estämättä luovuttaa oma-aloitteisesti tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta ja liikesalaisuudesta toiselle viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle, jos tiedot ovat välttämättömiä viranomaiselle 22 §:ssä tarkoitettua valvontajärjestelmään liittämistä varten taikka 37 §:ssä tarkoitettua toiminnan keskeyttämistä tai lopettamista varten.
19 §
Virka-apu
Poliisin ja Tullin on annettava valvontaviranomaisille näiden pyynnöstä virka-apua valvontatehtävän suorittamiseksi.
Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä.
Tullin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään tullilain (304/2016) 100 §:ssä.
20 §
Valvontaviranomaisen tunnusnumero
Luomuasetuksen 52 artiklassa tarkoitettu luettelo valvontaviranomaisten nimistä, yhteystiedoista ja tunnusnumeroista julkaistaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
21 §
Koneellinen allekirjoitus
Tämän lain ja 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön mukainen päätös sekä asiaan liittyvät asiakirjat voidaan allekirjoittaa koneellisesti.
3 Luku
Luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmä
22 §
Ilmoittautuminen valvontajärjestelmään
Toimijan on tehtävä ennen luonnonmukaisten tuotteiden saattamista markkinoille ilmoitus valvontajärjestelmään liittymisestä asianomaiselle valvontaviranomaiselle. Toimijan ilmoituksessa antamien tietojen tulee olla luomuasetuksen 34 artiklan mukaiset.
Toimijaryhmän on tehtävä valvontajärjestelmään liittymistä varten ilmoitus Ruokavirastolle. Toimijaryhmän antamassa ilmoituksessa on oltava luomuasetuksen 34 ja 36 artiklassa edellytetyt tiedot.
23 §
Sertifikaatti
Toimijalle tai toimijaryhmälle, joka on tarkastettu ensimmäisen kerran ja joka täyttää 2 §:ssä tarkoitetussa EU:n lainsäädännössä asetetut edellytykset, on asianomaisen valvontaviranomaisen annettava sertifikaatti. Sertifikaatin antamisen jälkeen valvontaviranomaisen on liitettävä toimija tai toimijaryhmä luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään merkitsemällä toimija tai toimijaryhmä rekisteriin.
Jos toimija tai toimijaryhmä ei täytä 1 momentissa tarkoitettuja edellytyksiä eikä sitä liitetä valvontajärjestelmään, on valvontaviranomaisen tehtävä asiasta erillinen päätös.
24 §
Sertifikaattivelvoitteesta vapautettu toimija
Luomuasetuksen 35 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu toimija on vapautettu mainitun artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta sertifikaattivelvoitteesta edellyttäen, että toimijan vuotuisesta liikevaihdosta pakkaamattomien luonnonmukaisten tuotteiden myynti on enintään 20 000 euroa.
Sertifikaattivelvollisuudesta vapautetun toimijan on kuitenkin tehtävä ilmoitus Ruokavirastolle luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin merkitsemistä varten luomuasetuksen 34 artiklan mukaisesti.
25 §
Ilmoitusvelvollisuus
Toimijan, toimijaryhmän tai sertifikaattivelvoitteesta vapautetun on ilmoitettava asianomaiselle valvontaviranomaiselle toiminnassa tapahtuneista olennaisista muutoksista sen varmistamiseksi, että valvontaviranomaisella on kaikki tämän lain tai 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön edellyttämät virallisen valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Asianomaisen valvontaviranomaisen on arvioitava, edellyttääkö toiminnan muutos uutta tarkastusta.
Sertifikaattivelvoitteesta vapautetun toimijan, jonka pakkaamattomien luonnonmukaisten tuotteiden myynti liikevaihdoltaan ylittää 24 §:n 1 momentissa asetetun vuosittaisen euromäärän, on tehtävä 22 §:n tarkoitettu ilmoitus valvontaviranomaiselle valvontajärjestelmään liittämiseksi.
Tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä ja sen sisällöstä voidaan antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
26 §
Toimijan ja toimijaryhmän valvonta
Asianomaisen valvontaviranomaisen on tehtävä valvontajärjestelmään liitetylle toimijalle ja toimijaryhmälle valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset.
Tarkastuksen jälkeen toimijalle tai toimijaryhmälle on annettava sertifikaatti, jos toiminta täyttää tässä laissa ja 2 §:ssä tarkoitetussa EU:n lainsäädännössä säädetyt vaatimukset. Jos toiminta tai tuote ei täytä säädettyjä vaatimuksia, on valvontaviranomaisen tehtävä asiasta erillinen päätös.
27 §
Valvontajärjestelmästä eroaminen
Toimijan tai toimijaryhmän, joka haluaa erota luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmästä, on ilmoitettava kirjallisesti eroamisesta asianomaiselle valvontaviranomaiselle. Ilmoituksen saamisen jälkeen asianomainen valvontaviranomainen poistaa toimijan tai toimijaryhmän valvontajärjestelmästä.
28 §
Rekisteriin liittyvät vastuut
Luonnonmukaisesta tuotannosta pidetään rekisteriä. Luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin sovelletaan ruokahallinnon tietovarannosta annettua lakia, jollei jäljempänä toisin säädetä. Mainitun lain 5 §:ssä säädetään rekisteriin liittyvistä vastuista ja rekisterinpitäjistä.
Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen lain 8 §:ssä tarkoitettujen tehtävien osalta rekisteriä pidetään alkoholilain 66 §:n nojalla. Rekisterinpitäjä on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.
29 §
Luonnonmukaisen tuotannon rekisteri
Luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin merkitään toimijasta seuraavat tiedot:
1) toimijan nimi sekä henkilö-, yritys- ja yhteisötunnus sekä muut yhteystiedot;
2) kiinteistötunnus ja tilatunnus;
3) tuotantopaikat ja yksiköt, joissa toiminta tapahtuu;
4) toiminnan osalta tieto siitä, millaisista toiminnoista ja tuotteista on kysymys;
5) maataloustuotannon osalta alueet, perus- ja kasvulohkot ja niiden pinta-ala sekä siirtymävaihe ja sen kesto;
6) luonnonmukaisesti sekä tavanomaisesti kasvatettavien eläinten lukumäärä tarkastusajankohtana ja toiminnan mahdollinen kausiluonteisuus;
7) päivämäärä, jolloin toiminta on liitetty valvontajärjestelmään;
8) päivämäärä, jolloin tarkastus on tehty sekä tarkastajan tunnus;
9) toimijalle annettu sertifikaatti, sen päivämäärä ja kesto;
10) toimijalle tämän lain tai 2 §:ssä mainitun EU:n lainsäädännön nojalla myönnetyt luvat ja niiden kesto;
11) toimijalle tämän lain tai 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön nojalla annettujen säännösten noudattamatta jättämisestä aiheutuneet seuraamukset ja niiden seuranta sekä muut valvontaviranomaisen antamat toimijaan kohdentuvat huomautukset ja kehotukset sekä niiden seuranta; ja
12) muut valvonnan kannalta välttämättömät tiedot.
Luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin merkitään toimijaryhmästä seuraavat tiedot:
1) toimijaryhmän nimi, yritys- ja yhteisötunnus sekä muut yhteystiedot;
2) toiminnan osalta tieto siitä, millaisista toiminnoista ja tuotteista on kysymys;
3) päivämäärä, jolloin toimijaryhmä on liitetty valvontajärjestelmään;
4) päivämäärä, jolloin toimijaryhmän viralliseen valvontaan kuuluva tarkastus on tehty sekä tarkastajan tunnus;
5) toimijaryhmälle annettu sertifikaatti, sen päivämäärä ja kesto;
6) toimijaryhmälle tämän lain tai 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön nojalla myönnetyt luvat ja niiden kesto;
7) toimijaryhmälle tämän lain tai 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön nojalla annettujen säännösten noudattamatta jättämisestä aiheutuneet seuraamukset ja niiden seuranta sekä muut valvontaviranomaisen antamat toimijaan kohdentuvat huomautukset ja kehotukset sekä niiden seuranta;
8) muut valvonnan kannalta välttämättömät tiedot.
Luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin merkitään 24 §:ssä tarkoitetusta sertifikaattivelvoitteesta vapautetusta toimijasta seuraavat tiedot:
1) toimijan nimi, henkilö-, yritys- ja yhteisötunnus sekä muut yhteystiedot;
2) toiminnan osalta tieto siitä, millaisista toiminnoista ja tuotteista on kysymys;
3) päivämäärä, jolloin toiminta on ilmoitettu;
4) toimijalle tämän lain tai 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön nojalla annettujen säännösten noudattamatta jättämisestä aiheutuneet seuraamukset ja niiden seuranta sekä muut valvontaviranomaisen antamat toimijaan kohdentuvat huomautukset ja kehotukset sekä niiden seuranta.
Toimijaan tai toimijaryhmään liittyvät henkilötiedot poistetaan rekisteristä viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun toimija tai toimijaryhmä on poistettu valvontajärjestelmästä, ellei ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain 12 §:n mukaista perustetta tietojen säilyttämiselle ole.
Henkilötietojen käsittelystä säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679, tietosuojalaissa (1050/2018) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa.
30 §
Rekisterit lisäysaineiston ja eläinten saatavuudesta
Ruokavirasto pitää rekisteriä saatavilla olevasta luonnonmukaisen ja siirtymävaiheen lisäysaineistosta luomuasetuksen 26 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Ruokavirasto pitää lisäksi rekisteriä luonnonmukaisten eläinten ja luonnonmukaisesti vesiviljeltyjen poikasten saatavuudesta markkinoilla luomuasetuksen 26 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
31 §
Luettelon julkaiseminen toimijoista ja sertifikaateista
Ruokavirasto julkaisee luomuasetuksen 34 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun ajantasaisen luettelon toimijoista ja sertifikaateista. Edellä 8 §:ssä tarkoitetun toiminnan osalta ajantasaisen luettelon toimijoista ja sertifikaateista julkaisee kuitenkin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.
4 Luku
Luonnonmukainen tuotanto eräissä tapauksissa
32 §
Yksityiskohtainen kansallinen tuotantosääntö
Ruokavirasto voi hyväksyä luomuasetuksen 20 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttyessä yksityiskohtaisen kansallisen tuotantosäännön tietylle eläinlajille tai eläinlajiryhmälle. Hyväksyttyä yksityistä tuotantoehtoa valvotaan tämän lain mukaisesti.
33 §
Luonnonkatastrofin toteaminen ja poikkeukselliset tuotantosäännöt
Ruokavirasto voi myöntää luomuasetuksessa vahvistetuille tuotantosäännöille poikkeuksia rajoitetuksi ajaksi luomuasetuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jos Ruokavirasto on päätöksellään virallisesti todennut luomuasetuksen 22 artiklassa tarkoitetun luonnonkatastrofin.
Ruokaviraston on välittömästi ilmoitettava myöntämänsä poikkeukset käyttäen komission sähköistä tietojärjestelmää.
34 §
Tilapäinen ainesosalupa
Ruokavirasto voi luomuasetuksen 25 artiklan mukaisesti pyynnöstä myöntää toimijalle tilapäisesti luvan käyttää muita kuin luonnonmukaista alkuperää olevia ainesosia luonnonmukaisten jalostettujen elintarvikkeiden tuotannossa.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi luomuasetuksen 25 artiklan mukaisesti pyynnöstä myöntää toimijalle tilapäisesti luvan käyttää muita kuin luonnonmukaista alkuperää olevia ainesosia luonnonmukaisten alkoholijuomien valmistuksessa.
Ruokavirasto tekee luomuasetuksen 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen luonnonmukaisten jalostettujen elintarvikkeiden tuotannon osalta ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto luonnonmukaisten alkoholijuomien valmistuksen osalta.
35 §
Tarkemmat säännökset
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä 2 §:ssä tarkoitetussa EU:n lainsäädännössä jäsenvaltioiden päätettäväksi jätetyistä teknisistä yksityiskohdista ja seikoista.
5 Luku
Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset
36 §
Määräys ja kielto
Sille, joka ei noudata tämän lain tai 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön ja niiden nojalla annettuja säännöksiä, asianomaisen valvontaviranomaisen on annettava asian laatu huomioon ottaen valvonta-asetuksen 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu määräys tai kielto taikka luomuasetuksen 29 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai 41 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tilapäinen kielto velvollisuuksien täyttämiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua määräystä, kieltoa tai tilapäistä kieltoa on muutoksenhausta huolimatta noudatettava. jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä valvontaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi.
37 §
Valvontajärjestelmään liitetyn toiminnan keskeyttäminen tai lopettaminen
Asianomainen valvontaviranomainen voi keskeyttää tai lopettaa kokonaan tai osittain valvontajärjestelmään liitetyn toiminnan, jos toiminta on oleellisesti tämän lain tai 2 §:ssä tarkoitetun EU:n lainsäädännön vastaista eikä toimija tai toimijaryhmä ole noudattanut valvontaviranomaisen 36 §:n nojalla antamaa määräystä tai kieltoa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu toiminnan keskeyttäminen tai lopettaminen edellyttää lisäksi, että toiminta on jatkuvaa tai toistuvaa. Toiminta on määrättävä keskeytettäväksi, vaikka epäkohta on mahdollista poistaa.
Toiminnan keskeyttämistä tai lopettamista koskevaa määräystä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä valvontaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi. Toiminnan keskeyttämistä koskeva päätös on voimassa, kunnes valvontaviranomainen toteaa, että keskeyttämisen perusteena olevat epäkohdat on korjattu.
38 §
Luomuvalvonnan seuraamusmaksu
Asianomainen valvontaviranomainen voi määrätä toimijan, toimijaryhmän tai sertifikaattivelvoitteesta vapautetun maksamaan vähintään 300 euron ja enintään 5 000 euron seuraamusmaksun, jos:
1) toimija tai toimijaryhmä harjoittaa 22 §:ssä tarkoitettua valvontajärjestelmään liittämistä edellyttävää toimintaa ilmoittautumatta valvontajärjestelmään taikka harjoittaa toimintaa, jota ei ole merkitty toimijalle tai toimijaryhmälle 23 §:n mukaisesti annettuun sertifikaattiin;
2) sertifikaattivelvoitteesta vapautettu laiminlyö 24 §:n 2 momentin mukaisen ilmoituksen tekemisen;
3) toimija, toimijaryhmä tai sertifikaattivelvoitteesta vapautettu laiminlyö 25 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuuden ilmoittaa toiminnassa tapahtuneista olennaisista muutoksista;
4) sertifikaattivelvoitteesta vapautettu ei toistuvista kehotuksista huolimatta tee 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta valvontajärjestelmään liittämisestä;
5) toimija tai toimijaryhmä käyttää luomuasetuksen IV luvun merkintäsääntöjen vastaisia ilmaisuja.
Seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, vahingollisuus ja toistuvuus. Maksu voidaan jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista laiminlyönnin laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen. Seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi valtiolle.
Seuraamusmaksua ei saa määrätä luonnolliselle henkilölle, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai joka on samasta teosta tuomittu lainvoimaisesti rangaistukseen. Jos seuraamusmaksu on määrätty luonnolliselle henkilölle, samasta teosta ei saa tuomita tuomioistuimessa rangaistusta. Seuraamusmaksu raukeaa, kun maksuvelvollinen luonnollinen henkilö kuolee.
Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos teosta on kulunut yli vuosi. Seuraamusmaksu vanhenee viiden vuoden kuluttua maksua koskevan lainvoimaisen ratkaisun antamispäivästä. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.
39 §
Internetsivuston sulkeminen
Ruokavirasto voi määrätä toimijan tai toimijaryhmän hallinnoiman tai käyttämän internetsivuston suljettavaksi, jos on ilmeistä, että sen välityksellä myytäväksi tarjottava luonnonmukainen tuote tai siitä annetut tiedot taikka toimijasta tai toimijaryhmästä annetut tiedot ovat sellaiset, että ne johtavat luonnonmukaisen tuotteen ostajaa olennaisesti harhaan taikka ovat muulla tavalla olennaisesti luonnonmukaisia tuotteita koskevan säännöksen vastaisia. Internetsivustosta on määrättävä suljettavaksi se osa, joka johdattaa luonnonmukaisen tuotteen ostajaa edellä mainitulla tavalla olennaisesti harhaan tai jossa tarjotaan myytäväksi luonnonmukaisia tuotteita koskevan säännöksen vastaisia tuotteita. Jos sivuston osan sulkeminen ei poista edellä mainittua harhaanjohtamista tai säännöksen vastaisuuta on tarvittaessa määrättävä suljettavaksi koko sivusto.
Määräys internetsivuston tai sen osan sulkemisesta voidaan antaa väliaikaisena asian selvittämisen tai epäkohdan korjaamisen ajaksi. Sivusto tai sen osa on pidettävä suljettuna, kunnes Ruokavirasto antaa asiassa lopullisen ratkaisunsa.
40 §
Uhkasakko
Asianomainen valvontaviranomainen voi tehostaa 36 §:n nojalla annettua määräystä tai kieltoa sekä 37 §:n nojalla annettua määräystä toiminnan keskeyttämisestä tai lopettamisesta uhkasakolla. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).
41 §
Luonnonmukaista tuotantoa koskevien säännösten rikkominen
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta,
1) rikkoo 36 §:n nojalla annettua määräystä, kieltoa tai tilapäistä kieltoa,
2) rikkoo 37 §:n nojalla annettua määräystä toiminnan keskeyttämisestä tai lopettamisesta;
3) ei noudata valvontaviranomaisen valvonta-asetuksen 138 artiklan nojalla antamaa päätöstä poistaa viittaukset luonnonmukaiseen tuotantotapaan,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luonnonmukaista tuotantoa koskevien säännösten rikkomisesta sakkoon.
Se, joka rikkoo tämän lain tai EU:n lainsäädännön nojalla määrättyä uhkasakolla tehostettua määräystä tai kieltoa, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta, jos uhkasakko on tuomittu maksettavaksi.
Valvontaviranomainen voi jättää ilmoittamatta rikkomuksen, jos teko tai laiminlyönti on vähäinen.
42 §
Valtion viranomaisen suoritteista perittävät maksut
Valtion viranomaisen tämän lain tai EU:n lainsäädännön nojalla suorittamasta valvonnasta perittävistä maksuista säädetään valvonta-asetuksessa. Tämän lisäksi sovelletaan valtion maksuperustelakia (150/1992), jollei valvonta-asetuksessa toisin säädetä.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valvonta-asetuksen 79—82 artiklan mukaisista kansallisista järjestelyistä ja maksujen suuruuden määräämisestä.
43 §
Muutoksenhaku
Valvontaviranomaisen päätökseen, lukuun ottamatta 37 ja 38 §:ssä tarkoitettuja päätöksiä, saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (34/2003).
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).
Muutoksenhausta valtion viranomaisen määräämään maksuun säädetään valtion maksuperustelaissa.
Muutoksenhausta Tullin tämän lain nojalla tekemään päätökseen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.
Muutoksenhausta 40 §:ssä tarkoitettuun uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen säädetään uhkasakkolaissa.
44 §
Rikkomuksista ilmoittajan henkilöllisyyden suojaaminen
Jos valvonta-asetuksen 140 artiklassa tarkoitetun säännösten rikkomista koskevan ilmoituksen valvontaviranomaiselle on tehnyt luonnollinen henkilö, hänen henkilöllisyytensä on pidettävä salassa, jos henkilöllisyyden paljastamisesta voidaan olosuhteiden perusteella arvioida aiheutuvan hänelle haittaa.
45 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tällä lailla kumotaan luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annettu laki (294/2015).
46 §
Siirtymäsäännökset
Ruokaviraston ennen tämän lain voimaantuloa luonnonmukaisen tuotannon valvontaan valtuuttamat tarkastajat voivat toimia 14 §:ssä tarkoitettuina valtuutettuina tarkastajina ilman eri valtuutusta.
Toimija, joka on hyväksytty ennen tämän lain voimaantuloa luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään, siirretään valvontaviranomaisen toimesta tämän lain 3 luvussa tarkoitettuun valvontajärjestelmään.
Ennen tämän lain voimaantuloa toimijalle myönnetyt luvat ovat voimassa niissä annetun määräajan tai enintään vuoden 2022 loppuun. Luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään liittämistä koskeva ilmoitus, joka on jätetty viranomaiselle ennen tämän lain voimaantuloa, ja muut vireillä olevat asiat on tämän lain voimaan tullessa siirrettävä käsiteltäviksi tämän lain mukaisesti.
2.
Laki
sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 1 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 298/2021, seuraavasti:
1 §
Soveltamisala
Siten kuin tässä laissa säädetään, pannaan täytäntöön myös merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu öljypäästömaksu, tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006) 9 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, työsopimuslain (55/2001) 11 a luvun 3 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, työntekijöiden lähettämisestä annetun lain 35 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain (658/2013) 6 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain (1188/2014) 49 §:ssä tarkoitettu rikkomusmaksu ja 51 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, alkoholilain (1102/2017) 71 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, siemenlain (600/2019) 35 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, kasvinterveyslain (1110/2019) 26 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetun lain (1277/2019) 15 §:ssä tarkoitettu tuontivalvonnan seuraamusmaksu, tieliikennelain (729/2018) 161 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, ajokorttilain (386/2011) 93 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, vesiliikennelain (782/2019) 122 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 268 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, ajoneuvolain (82/2021) 195 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu ja 189–192 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, rehulain (1263/2020) 51 §:ssä tarkoitettu rehuvalvonnan seuraamusmaksu, elintarvikelain (297/2021) 67 §:ssä tarkoitettu elintarvikevalvonnan seuraamusmaksu, eläintautilain (76/2021) 94 a §:ssä tarkoitettu eläintautivalvonnan seuraamusmaksu, eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain ( / ) 36 §:ssä tarkoitettu eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivalvonnan seuraamusmaksu ja 37 §:ssä tarkoitettu eläimen tunnistusasiakirjan mukana pitämistä ja esittämistä koskevan velvollisuuden rikkomisesta määrättävä liikennevirhemaksu sekä luonnonmukaisesta tuotannosta annetun lain ( / ) 38 §:ssä tarkoitettu luomuvalvonnan seuraamusmaksu.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
1.
Eduskunta edellyttää, että Ruokavirastolle osoitetaan riittävät resurssit sille annettujen tehtävien hoitamiseksi.
2.
Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee metsänomistajille ja luomukeruualan toimijoille luomutuotantoa koskevia suosituksia ja ohjeita, joiden tavoitteena on edistää luomukeruutuotteiden taloudellisen ja terveyttä edistävän potentiaalin hyödyntämistä. Valtioneuvoston on annettava selvitys tehdyistä toimenpiteistä vuoden 2022 loppuun mennessä.
3.
Eduskunta edellyttää, että luonnonmukaisesta tuotannosta annettavan lain vaikutuksia luomukeruutuotteiden kaupalliseen hyödyntämiseen seurataan ja vaikutuksista esitetään selvitys vuoden 2022 loppuun mennessä.
Helsingissä 2.12.2021
puheenjohtaja Anne Kalmari /kesk
varapuheenjohtaja Ritva Elomaa /ps
jäsen Markku Eestilä /kok
jäsen Seppo Eskelinen /sd
jäsen Satu Hassi /vihr
jäsen Heli Järvinen /vihr
jäsen Mikko Lundén /ps
jäsen Jari Myllykoski /vas
jäsen Anders Norrback /r
jäsen Raimo Piirainen /sd
jäsen Piritta Rantanen /sd
jäsen Arto Satonen /kok
jäsen Mikko Savola /kesk
jäsen Jenna Simula /ps
jäsen Peter Östman /kd
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Susanna Paakkola