Vireilletulo

Eduskunta on 16 päivänä maaliskuuta 2010 lähettänyt liikenne- ja viestintävaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laeiksi viestintämarkkinalain 134 §:n muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta, viestintämarkkinalain 134 §:n ja televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain muuttamiseksi ( HE 13/2010 vp).

Lausunnot

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta ja sivistysvaliokunta ovat antaneet asiasta lausunnot (PeVL 27/2010 vp ja SiVL 9/2010 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• neuvotteleva virkamies Jussi Mäkinen , liikenne- ja viestintäministeriö
• lainsäädäntöneuvos Sten Palmgren , oikeusministeriö
• hallitusneuvos Jorma Waldén , opetusministeriö
• lakimies Riikka Rosendahl , Kuluttajavirasto
• ylitarkastaja Sari Loijas , valtakunnallinen vammaisneuvosto VANE
• erikoissuunnittelija Jouko Kokko , Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
• lakiasiain päällikkö Katri Olmo , Yleisradio
• lakimies Sanna Tuominen , Digita Oy
• lakimies Minna Miettinen , Elisa Oyj
• apulaisjohtaja Petra Wikström Van Eemeren , MTV Media
• Project Director Janne Holopainen , PlusTV
• kehitysjohtaja Tapio Haapanen , kehitysjohtaja Pekka Pesari , TeliaSonera Oyj
• asiantuntija Veijo Turunen , Elinkeinoelämän keskusliitto EK
• lakiasiainjohtaja Mika Enäjärvi , FiCom
• lakiasiainjohtaja Teemu Summanen , Finnet-liitto ry
• puheenjohtaja Antero Penttinen , lakimies Pamela Sarasmo , Kuuloliitto
• yksikönpäällikkö Kaisa Alanne , erityisasiantuntija Jari Heiskanen , Kuurojen Liitto ry
• tiedonsaantijohtaja Teuvo Heikkonen , Näkövammaisten Keskusliitto
• johtaja Marcus Wikström , Suomen Televisioiden Liitto
• toiminnanjohtaja Nina Laurio , Suomen elokuvatuottajien keskusliitto
• johtaja Satu Kangas , Viestinnän Keskusliitto
• lakiasiain päällikkö Tommi Nilsson , Kopiosto ry
• projektinjohtaja Lauri Kaira , Luovan työn tekijät ja yrittäjät (Lyhty)
• toiminnanjohtaja Lauri Rechardt , Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry
• toiminnanjohtaja Stiina Laakso , Suomen audiovisuaalisen alan tuottaja SATU ry
• edunvalvontajohtaja Martti Kivistö , Teosto ry
• toiminnanjohtaja Kirsi Niittyinperä , Tuotos ry

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi viestintämarkkinalain säännöksiä ohjelmistojen siirtovelvoitteesta sekä lisättäväksi televisio- ja radiotoiminnasta annettuun lakiin säännökset ohjelmistoihin liitettävistä tekstityksestä ja äänitekstityksestä. Nykyisen siirtovelvoitesäännöksen soveltamista ehdotetaan jatkettavaksi vuoden 2011 kesäkuun loppuun, jolloin ehdotetut muutokset tulisivat voimaan.

Ohjelmistojen siirtovelvoitetta ehdotetaan rajoitettavaksi nykyisestä siten, että sen piiriin jäisivät julkisen palvelun ohjelmistojen lisäksi vain ne vapaasti vastaanotettavat yleisen edun mukaiset valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla lähetettävät televisio-ohjelmistot, joihin tulee liittää ääni- ja tekstityspalvelu.

Televisio- ja radiotoiminnasta annettuun lakiin ehdotettavilla muutoksilla pyritään edistämään näkö- ja kuulorajoitteisten mahdollisuutta päästä osallisiksi televisiolähetyksistä. Ehdotettu velvoite hyödyttää myös muita ryhmiä, kuten ikääntyviä sekä maahanmuuttajia.

Nykyistä siirtovelvoitesääntelyä jatkavan viestintämarkkinalain 134 §:n voimaantulosäännöksen muutoksen on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010 ja sitä on tarkoitus soveltaa kesäkuun 2011 loppuun. Viestintämarkkinalain ja televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011. Siirtovelvoitesääntely ehdotetaan säädettäväksi kaupallisten kanavien osalta määräajaksi siten, että se on voimassa vuoden 2016 joulukuun loppuun.

Yleisperustelut

Yleistä

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, että yleispalveludirektiivin uudistaminen vuonna 2009 niin sanotun telepaketin yhteydessä annetulla neuvoston ja parlamentin direktiivillä 2009/136/EY on kaventanut entisestään kaapelitelevisiokanaville määrättävän hyväksyttävän siirtovelvoitteen alaa. Sen piirissä voivat olla direktiivin täytäntöönpanoajan kuluttua enää vain yleistä etua edistävät ohjelmistot, joihin on liitetty palveluita, joiden avulla näkö- ja kuulovammaiset voivat seurata ohjelmia. Direktiivin uudistus tulee panna täytäntöön 25.5.2011 mennessä.

Direktiivi edellyttää myös, että siirtovelvoitetta on tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen. Hallituksen esityksessä ehdotettu uudistettu siirtovelvoite olisi määräaikainen päättyen vuoden 2016 lopussa, jolloin merkittävä osa televisiotoimiluvista päättyy. Tämän jälkeen kaupallisten televisio-ohjelmistojen siirtovelvoitteelle ei esityksen mukaan todennäköisesti enää ole tarvetta televisiolähetysten vaihtoehtoisten jakeluteiden kehittymisen vuoksi. Valiokunta painottaa nimenomaan esityksen määräaikaisuutta ja viestintä- ja verkkoteknologian nopeaa kehittymistä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa edelleen, että viestintämarkkinalain 134 §:n mukaisella siirtovelvoitteella on suora yhteys tekijänoikeuslain soveltamiseen, sillä siirtovelvoitteen piiriin kuuluvasta edelleenlähettämisestä ei tekijällä ole oikeutta korvaukseen tekijänoikeuslain 25 i §:n mukaan. Valiokunta viittaa sivistysvaliokunnan asiasta antamaan lausuntoon (SiVL 9/2010 vp).

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin muutoksin ja huomautuksin.

Voimassa olevan sääntelyn jatkaminen

Nykyisen siirtovelvoitesääntelyn voimassaoloaikaa ehdotetaan jatkettavaksi kesäkuun 2011 loppuun, kun se muutoin päättyisi osittain elokuun lopussa 2010. Valiokunta kannattaa nykyisen sääntelyn voimassa olon pidentämistä, jotta varmistetaan edellytykset siirtovelvoitteen piiristä vuonna 2011 poistuvien televisio- ja radio-ohjelmistojen sopimusperusteiselle edelleen lähettämiselle.

Siirtovelvoitteen alaiset ohjelmistot

Viestintämarkkinalain 134 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan siirtovelvollisuuteen kuuluvat Yleisradio Oy:n ohjelmistot niihin liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen. Tähän asiantilaan ei hallituksen esityksessä esitetä muutosta. Voimassa olevan 134 §:n 1 momentin 3 kohdassa sisällytetään siirtovelvollisuuden piiriin kaikki valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla tarjottavat vapaasti vastaanotettavat televisio- ja radio-ohjelmistot.

Yleispalveludirektiivin uudistusta noudattaen hallituksen esityksessä ehdotetaan nyt 134 §:n 1 momentin 3 kohdan muuttamista ja ohjelmistojen rajaamista vapaasti vastaanotettaviin yleisen edun mukaisiin valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla lähetettäviin televisio-ohjelmistoihin. Saman momentin 4 kohdassa liitetään siirtovelvoitteen piiriin muun muassa ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja lisäpalvelut. Esitykseen liittyvän 3. lakiehdotuksen 19 a §:n mukaan tulee näihin ohjelmistoihin liittää ääni- ja tekstityspalvelu.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että erityisesti kaupallisten ohjelmistojen yleisen edun mukaisuuden sisältö jää esityksessä määrittelemättä ja perustelematta, mikä voi johtaa epäselvyyteen siirtovelvoitteeseen kuuluvista ohjelmista ja velvollisuudesta liittää ohjelmistoihin ääni- ja tekstityspalveluja. Perustuslakivaliokunta ja sivistysvaliokunta ovat lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota samaan asiaan. Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa tämän johdosta, että ohjelmistojen yleisen edun mukaisuutta koskevaa säännöstä täsmennetään laissa.

Hallituksen esityksen mukaan siirtovelvoitteen piirissä olevien kanavien määrä vähenisi olennaisesti nykyisestä tilanteesta. Siirtovelvoitteen piiriin kuuluisivat Yleisradion televisio- ja radiokanavien lisäksi MTV3, Nelonen sekä mahdollisesti SuomiTV ja Sub. Siirrettävien kaupallisten kanavien määrä alentuisi esityksen perustelujen mukaan kahdeksasta kolmeen tai neljään ja kaupallisen radion lakiperusteinen välittäminen loppuisi kokonaan. Valiokunta edellyttää, että radio- ja televisiotoiminnasta annetun lain 19 a §:ssä tarkoitettuja yleisen edun mukaisia ohjelmistoja ei tulkita liian laajasti siten, että siirtovelvoitteen piiriin kuuluvien ohjelmistojen määrä lisääntyisi asiallisesti hallituksen esityksessä esille tuodusta laajuudesta. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1). Valiokunta viittaa sivistysvaliokunnan arvioon, jonka mukaan uudistus merkitsee siirtovelvollisten ohjelmistojen vähentymisen vuoksi tulonlisäystä tekijänoikeuden haltijoille ja tältä osin tekijänoikeuslain 25 i §:n soveltamisalan tosiasiallista kaventumista, mitä sivistysvaliokunta pitää säännöksen poikkeusluonne huomioiden kannatettavana.

Valiokunta pitää tärkeänä, että määriteltäessä lopullisesti yleisen edun mukaiset siirtovelvollisuuden alaan kuuluvat ohjelmistot otetaan huomioon myös kansalaisten alueellisesti tasavertainen mahdollisuus nauttia moniarvoisesta viestinnän sananvapaudesta, mikä on ollut siirtovelvollisuuden eräs keskeinen perustelu ja tavoite. Saadun tiedon mukaan Suomessa on myös alueita, joissa antennilähetysten vastaanotto ei onnistu riittävän hyvin tai joilla esimerkiksi kunnan rakennusjärjestyksen nojalla on ohjattu kotitalouksia kaapeliverkkoon.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu myös esiin näkemys, että eräiden nyt siirtovelvoitteen alaan kuuluvien vakiintuneiden ohjelmistojen edelleen lähetys kaapelitelevisioverkossa tulee uusien tekijänoikeuskorvausten korkean tason takia päättymään. Liikenne- ja viestintävaliokunnalle ja sivistysvaliokunnalle on toimitettu Kopiosto ry:n ilmoitus vapaasti vastaanotettavien kotimaisten televisiokanavien edelleen lähettämisen tariffista kaapeliverkoissa. Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan arvioon, jonka mukaan ilmoituksessa mainittu tariffi 0,03 euroa/kotitalous/kanava/kuukausi ei ole niin merkittävä, että vakiintuneiden ohjelmistojen näkyvyys sen johdosta vaarantuisi.

Jakeluverkko

Suomessa on televisiotalouksia noin 2,26 miljoonaa eli 91 % kaikista talouksista. Nykymallissa noin puolet suomalaisista katsoo televisiota antenniverkon kautta ja noin puolet kaapeliverkon kautta. Osalla kaapeliverkko on käytännössä mm. näkyvyyden kannalta ainoa vaihtoehto. Nykyinen rakenne onkin nähtävä pääosin toisiaan täydentävänä eikä rinnakkaisjakeluna.

Liikenne- ja viestintävaliokunta tiedostaa, että kaapelitelevisio-ohjelmistojen lähetystekniikka ja laajemmin yleinen viestintätekniikka kehittyvät jatkuvasti. Hallituksen esityksessä omaksuttu teknologianeutraali lähtökohta on tästä syystä kannatettava. Hallituksen esityksen perusteluista esille tuleva jakeluverkkoa koskeva uusi teknologianeutraali tulkinta ei kuitenkaan käy ilmi ehdotetuista pykälämuutoksista, mikä jättää osin epäselväksi siirtovelvoitteen soveltamisalan suhteessa käytettävään viestintätekniikkaan. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi 2. lakiehdotuksen 134 §:n sanamuodon täsmentämistä.

Asiantuntijalausuntojen mukaan suuri osa perinteisistä kaapeliverkoista on tällä hetkellä niin sanottuja hybridiverkkoja, joissa ainoastaan viimeinen yhteys taloyhtiön antennijakamosta asuntoon on toteutettu perinteisellä DVB-C-tekniikalla. Meneillään on 1950—1970-luvuilla rakennettujen talojen suurimittainen peruskorjausvaihe, jonka yhteydessä uusitaan monien talojen tietoliikennekaapelointi. Valiokunta korostaa, että valtion ei tule toimenpiteillään hidastaa viestintäteknologian kehittymistä tai suosia vanhaa ja epätarkoituksenmukaista teknologiaa. Esityksen teknologianeutraalilla lähestymistavalla varmistetaan, että työt voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisinta tekniikkaa käyttäen.

Ääni- ja tekstityspalvelu

Valiokunta pitää erittäin kannatettavana hallituksen 3. lakiehdotuksen 19 a §:ään sisältyvää ehdotusta saattaa ohjelmistot nykyistä paremmin näkö- ja kuulorajoitteisten saataville. Velvoite edistää näkö- ja kuulovammaisten oikeutta vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä ja turvaa viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet lailla. Sääntelyllä toteutetaan Suomen allekirjoittaman YK:n vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon suojaamista koskevan yleissopimuksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan määräystä, jonka mukaan sopimusvaltioiden on taattava vammaisille mahdollisuus päästä osallisiksi muun muassa televisio-ohjelmista ja elokuvista yhdenvertaisesti muiden väestöryhmien kanssa. Ehdotus on omiaan turvaamaan perustuslain 22 §:n mukaisesti perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Hallituksen esityksen mukaan ääni- ja tekstityspalvelua ei tarvitse liittää musiikkiesityksiin eikä urheilu- tai lastenohjelmiin. Lastenohjelmien osalta säännöstä perustellaan kohderyhmän vähäisellä lukutaidolla. Asiantuntijakuulemisessa on toisaalta lastenohjelmien tekstitystarvetta perusteltu juuri lasten lukemaan oppimisella. Valiokunta edellyttää, että lastenohjelmien tekstityksen merkitystä lasten kehitykselle selvitetään tarkemmin ja että selvityksen pohjalta harkitaan uudelleen velvoitetta lastenohjelmien tekstittämisestä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 3).

Valiokunta pitää asianmukaisena ääni- ja tekstityspalveluita koskevan, televisiotoiminnan harjoittajalle asetetun, lakisääteisen velvoitteen kustannusten rajaamista yhteen prosenttiin televisiotoiminnan harjoittajan edellisen tilikauden liikevaihdosta. Näin varmistetaan se, että ääni- ja tekstityspalveluista aiheutuvat lakisääteiset kustannukset eivät nouse kohtuuttomiksi. Halutessaan televisiotoiminnan harjoittajat voivat myös ylittää tarjonnassaan lain vaatiman tason. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että prosentin kulukatto tulisi laskea kanavakohtaisesta liikevaihdosta. Hallituksen esityksessä valittu vaihtoehto on valiokunnan käsityksen mukaan kuitenkin selkeä ja sitä on mahdollista valvoa tehokkaasti.

Seuranta

Käsiteltäessä vuonna 2005 tekijänoikeuslain muutosesitystä ( HE 28/2004 vp ) eduskunta hyväksyi lausuman, jossa se edellytti, että tekijänoikeuslain 25 i §:ään hyväksytyn korvaussäännöksen poistamisen vaikutuksia seurataan ja että tekijänoikeuslain mukaiset oikeudet jatkossa turvataan Suomen kansainvälisten sitoumusten edellyttämällä tasolla tilanteissa, joissa jakeluvelvoitteen alaa mahdollisesti muutetaan tai uusia tai uudentyyppisiä televisio- tai radiolähetysten välittämistapoja otetaan käyttöön tai vastaanottotavat merkittävästi muuttuvat.

Valiokunta pitää tärkeänä, että käsittelyssä oleva uudistus ei johda tekijänoikeuden haltijoiden eikä kansalaisten kannalta nykyistä huonompaan tilanteeseen. Kehittyvä teknologia mahdollistaa toisaalta tulevaisuudessa yhä laajenevat uusimuotoiset palvelut, kuten tilausohjelmapalvelut, joiden tekijänoikeuksista tulee sopia normaalisti palveluntarjoajien ja tekijöiden kesken.

Liikenne- ja viestintävaliokunta muistuttaa, että yleispalveludirektiivi ja sääntelyn määräaikaisuus velvoittavat viranomaisia seuraamaan tämän uudistuksen vaikutuksia. Valiokunta pitää sivistysvaliokunnan tavoin välttämättömänä, että jos verkko- ja palvelutarjonta vuosien 2011—2016 välisenä aikana kehittyisi tavalla, jota ei voida nyt ennakoida, ja kehitys johtaisi tekijöiden tai kansalaisten kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtyy toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 i §:n muutostarpeiden arvioimiseksi esimerkiksi siten, että siirtovelvoitteessa tarkoitetut edelleenlähetykset palautettaisiin kokonaan tai osittain tekijänoikeuskorvausten piiriin. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Yksityiskohtaiset perustelut

2. lakiehdotus

134 §. Velvollisuus ohjelmistojen ja palvelujen siirtämiseen.

Hallituksen esityksellä pyritään perustelujen mukaan nykyistä teknologianeutraalimpaan lähestymistapaan. Siirtovelvollisuutta koskevaa säännöstä sovelletaan esityksen mukaan käytännössä johtimella toteutettuihin verkkoihin, joiden kautta tarjotaan katsojille televisio- ja radiolähetyksiä, jotka he voivat ottaa vastaan kuluttajamarkkinoilla tavanomaisella vastaanotinlaitteella, kuten televisiolla, televisioon liitettävällä lisälaitteella (set-top-box) tai radiovastaanottimella. Tämä rajaa saadun selvityksen mukaan esityksessä tarkoitetun toiminnan siten, että avoimen internetin välityksellä ennalta määrittelemättömälle yleisölle tarjottavat televisiopalvelut (internet-televisio) eivät voi olla siirtovelvoitteen piirissä, vaikka niissä tarjottaisiinkin siirtovelvoitteen piirissä olevia ohjelmistoja. Merkitystä ei sitä vastoin ole sillä, miten kaapelitelevisioverkko on teknisesti toteutettu ja millä tekniikalla ohjelmistot siinä siirretään. Muutos entiseen ei näy lakiehdotuksissa eikä erityisen selkeästi myöskään esityksen perusteluissa.

Valiokunta pitää välttämättömänä korostaa sitä, että viestintämarkkinalain 134 §:n mukainen siirtovelvoite koskee edelleen ainoastaan verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoavia verkkoyrityksiä. Siirtovelvoite ei edelleenkään laajene sellaisiin viestintäverkkoihin, joita ei käytetä pääasiassa televisio- ja radio-ohjelmistojen tai muun kaikille vastaanottajille samanlaisena välitettävän aineiston lähettämiseen tai tarjolla pitoon. Ohjelmat on edelleen tarjottava käyttäjälle muuttamattomina ja samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa.

Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 2 momentin, jolloin nykyinen 2—5 momentti siirtyy 3—6 momentiksi. Momentissa täsmennettäisiin hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti, että 1 momentin siirtovelvoite koskee myös verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoavaa teleyritystä, joka käyttää ohjelmistojen välittämiseen muuta kuin perinteistä kaapelitelevisiotekniikkaa edellyttäen, että ohjelmistojen vastaanotto on mahdollista tavanomaisilla televisio-ohjelmistojen vastaanottolaitteilla.

Valiokunta viittaa myös hallituksen esityksen perusteluihin, joiden mukaan kaapelitelevisioverkon verkkopalvelun tarjoajaan, joka siirtää ohjelmistot katsojille jollakin muulla kuin yleisesti kaapelitelevisioverkossa käytetyllä tekniikalla, sovelletaan pykälässä tarkoitettua velvoitetta, jos hän myös tarjoaa katsojille laitteita, joiden avulla ohjelmistojen vastaanottaminen tavanomaisilla kuluttajalaitteilla on mahdollista. Valiokunnan ehdottaman uuden 2 momentin tarkoittaman televisio-ohjelmien vastaanoton tulee siis olla mahdollista tavanomaisilla vastaanottolaitteilla (TV/set-top-box).

3. lakiehdotus

19 a §. Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että velvoite liittää televisio-ohjelmistoihin ääni- ja tekstityspalvelu ja välillisesti myös 2. lakiehdotuksen 134 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen siirtovelvoitteen laajuus jäävät ehdotetussa säännöksessä viime kädessä pitkälti asetuksenantajan ja toimiluvan myöntäjän harkintaan. Valiokunnan mielestä sääntelyä on välttämätöntä täydentää siten, että lain tasolla säädetään riittävän täsmällisesti niistä edellytyksistä, joiden perusteella ohjelmistojen voidaan katsoa olevan yleisen edun mukaisia. Tällaiset edellytykset voivat perustuslakivaliokunnan mielestä koskea muun muassa esityksen perusteluissa (s. 14) mainittuihin ohjelmistojen monipuolisuuteen ja suomen- tai ruotsinkielisten ohjelmien määrään liittyviä seikkoja samoin kuin säännöksessäkin mainittua uutis- ja ajankohtaisohjelmien sisällyttämistä ohjelmistoihin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa pykälän 2 momentin täydentämistä yleisen edun mukaisen ohjelmiston määrittelyllä perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan myös edellyttänyt, että pykälän 3 momentin sisältämää asetuksenantovaltuutta täsmennetään siten, että laista käy ilmi se prosentuaalinen osuus tai ainakin näin määritelty enimmäisosuus ja vaihteluväli niistä ohjelmistoon sisältyvistä ohjelmista, joihin ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä. Jos tarkoituksena on asetusluonnoksen ilmentävällä tavalla korottaa velvoitetta vuosittain, on tämäkin ilmaistava laissa. Valiokunta on asettanut edellä luetellut muutokset ääni- ja tekstityspalveluvelvoitteen laajuuden määrittelemisessä edellytykseksi sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa pykälän 3 momentin täydentämistä perustuslakivaliokunnan edellyttämillä täsmennyksillä. Ohjelmille, joihin ääni- ja tekstityspalvelu tulee liittää, voidaan valtioneuvoston asetuksella asettaa asteittain nousevat kiintiöt osuuksina ohjelmatunneista. Kiintiö vuosina 2011—2016 voi olla 10—50 prosenttia ohjelmista ja julkisen palvelun ohjelmien osalta 50—100 prosenttia.

Säätämisjärjestys

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan tehnyt 3. lakiehdotuksen 19 a §:ään valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen, minkä johdosta liikenne- ja viestintävaliokunta on muuttanut tätä säännöstä.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa,

että 1. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana,

että 2. ja 3. lakiehdotus hyväksytään muutettuina (Valiokunnan muutosehdotukset) ja

että hyväksytään kolme lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotukset).

Valiokunnan muutosehdotukset

2.

Laki

viestintämarkkinalain 134 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 23 päivänä toukokuuta 2003 annetun viestintämarkkinalain (393/2003) 134 §, sellaisena kuin se on laissa 1329/2007, seuraavasti:

14 luku

Erinäiset säädökset

134 §

Velvollisuus ohjelmistojen ja palvelujen siirtämiseen

(1 mom. kuten HE)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu siirtovelvoite koskee myös verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoavaa teleyritystä, joka käyttää ohjelmistojen välittämiseen muuta kuin perinteistä kaapelitelevisiotekniikkaa edellyttäen, että ohjelmistojen vastaanotto on mahdollista tavanomaisilla vastaanottolaitteilla. (Uusi)

(3—6 mom. kuten HE:n 2—5 mom.)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

3.

Laki

televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 9 päivänä lokakuuta 1998 annetun televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) 36 §:n 2 momentti, 36 a §:n 4 momentti ja 40 §, sellaisina kuin ne ovat, 36 §:n 2 momentti ja 36 a §:n 4 momentti laissa 394/2003 sekä 40 § sellaisena kuin se on mainitussa laissa 394/2003 ja laissa 1068/2007, ja

lisätään 19 a § seuraavasti:

19 a §

Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoitteisten saataville

(1 mom. kuten HE)

Ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä Yleisradio Oy:stä annetussa laissa (1380/1993) tarkoitettuihin julkisen palvelun ohjelmistoihin. Ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä myös valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla lähetettäviin yleisen edun mukaisiin ohjelmistoihin siten kuin siitä tarkemmin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Yleisen edun mukaisia ovat monipuoliset, suomen- ja ruotsinkielisiä ohjelmia sisältävät ohjelmistot, joiden toimiluvan mukaan tulee sisältää uutis- ja ajankohtaisohjelmia. Ääni- ja tekstityspalvelua ei tarvitse liittää musiikkiesityksiin eikä urheilu- tai lastenohjelmiin. Ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset muun kuin julkisen palvelun televisiotoiminnan harjoittajille eivät saa ylittää yhtä prosenttia televisiotoiminnan harjoittajan edellisen tilikauden liikevaihdosta.

Ohjelmille, joihin ääni- ja tekstityspalvelu tulee liittää, voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää asteittain nousevat kiintiöt osuuksina ohjelmatunneista. Edellä 2 momentissa tarkoitettujen valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla lähetettävien ohjelmistojen osalta kiintiö voi olla vuosina 2011—2016 ohjelmista 10—50 prosenttia ja julkisen palvelun ohjelmista 50—100 prosenttia. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää ääni- ja tekstityspalvelun teknisestä toteuttamisesta ja lähettämisestä. Valtioneuvoston asetuksella tulee vahvistaa kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan ääni- ja tekstityspalvelun toteuttamisesta aiheutuva ohjelmatuntikohtainen kustannus.

36, 36 a ja 40 §

(Kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

Valiokunnan lausumaehdotukset

1.

Eduskunta edellyttää, että radio- ja televisiotoiminnasta annetun lain 19 a §:ssä tarkoitettuja yleisen edun mukaisia ohjelmistoja ei tulkita liian laajasti siten, että siirtovelvoitteen piiriin kuuluvien ohjelmistojen määrä lisääntyisi asiallisesti hallituksen esityksessä esille tuodusta laajuudesta.

2.

Eduskunta edellyttää, että jos verkko- ja palvelutarjonta vuosien 2011—2016 välisenä aikana kehittyy tavalla, jota ei voida nyt ennakoida, ja kehitys johtaa tekijöiden tai kansalaisten kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 i §:n muutostarpeiden arvioimiseksi.

3.

Eduskunta edellyttää, että lastenohjelmien tekstityksen merkitystä lasten kehitykselle selvitetään tarkemmin ja että selvityksen pohjalta harkitaan uudelleen velvoitetta lastenohjelmien tekstittämisestä.

Helsingissä 9 päivänä kesäkuuta 2010

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Martti Korhonen /vas
vpj. Saara Karhu /sd
jäs. Mikko Alatalo /kesk
Marko Asell /sd (osittain)
Leena Harkimo /kok
Kalle Jokinen /kok
Jyrki Kasvi /vihr
Lauri Kähkönen /sd
Mats Nylund /r (osittain)
Markku Pakkanen /kesk
Lyly Rajala /kok
Pertti Salovaara /kesk
Janne Seurujärvi /kesk
Ilkka Viljanen /kok
Anne-Mari Virolainen /kok
vjäs. Sari Palm /kd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Kaj Laine