Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

LaVM 1/2020 vp - HE 100/2019 vp
Lakivaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen liittyvän vuoden 2005 pöytäkirjan ja mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan pöytäkirjaan liittyvän vuoden 2005 pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi

JOHDANTO

Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen liittyvän vuoden 2005 pöytäkirjan ja mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan pöytäkirjaan liittyvän vuoden 2005 pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ( HE 100/2019 vp ): Asia on saapunut lakivaliokuntaan mietinnön antamista varten. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • lainsäädäntöneuvos Virpi Laukkanen - ulkoministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva - oikeusministeriö
  • erityisasiantuntija Heidi Aliranta - sisäministeriö
  • rajavartioylitarkastaja Pertti Normia - sisäministeriö
  • poliisitarkastaja Seppo Sivula - sisäministeriö
  • valtionsyyttäjä Tom Laitinen - Syyttäjälaitos
  • poliisitarkastaja Anssi Kangas - Poliisihallitus
  • professori Minna Kimpimäki
  • professori Sakari Melander

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • puolustusministeriö
  • liikenne- ja viestintäministeriö
  • Tulli
  • Liikenne- ja viestintävirasto

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Lontoossa 14 päivänä lokakuuta 2005 tehdyt pöytäkirjat merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen sekä siihen liittyvän mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan pöytäkirjan muuttamiseksi sekä lait pöytäkirjojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamiseksi. Pöytäkirjojen hyväksyminen ei edellytä lainsäädäntömuutoksia. 

Vuoden 2005 pöytäkirjoilla yleissopimukseen ja alkuperäiseen pöytäkirjaan tehtyjen muutosten on tarkoitus vahvistaa merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien terrorististen tekojen ennaltaehkäisyä. Merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus ja siihen liittyvä mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1988. Vuonna 2002 aloitettujen yleissopimuksen ja pöytäkirjan uudistamista koskevien neuvottelujen lopputuloksena hyväksytyillä muutoksilla yleissopimukseen lisättiin uusia rikosmääritelmiä, joiden johdosta yleissopimus koskee itse aluksen turvallisuuteen kohdistuvien tekojen lisäksi myös alukselta muualle suuntautuvia tekoja. Tällaisia yleissopimukseen lisättyjä terrorismirikoksia ovat räjähteen, radioaktiivisen aineen tai joukkotuhoaseen käyttäminen alusta vastaan, öljyn, nestekaasun tai muun vaarallisen tai haitallisen aineen päästäminen alukselta, aluksen käyttäminen aseena sekä uhkaus toteuttaa jokin näistä teoista. Keskeisiä muutoksia ovat edelleen biologisten, kemiallisten ja ydinaseiden kuljetuksen samoin kuin ydinsulkusopimuksen vastaisen ydinaineen kuljetuksen ja joukkotuhoaseiden valmistukseen tarvittavien kaksikäyttötuotteiden kuljetuksen kriminalisoiminen. Myös terroristisessa tarkoituksessa tapahtuva räjähteiden ja radioaktiivisen aineen kuljetus aluksessa tulee rangaistavaksi. Samalla mahdollistetaan yleissopimuksen tarkoittamista rikoksista epäillyn aluksen pysäyttäminen ja tarkastaminen aavalla merellä lippuvaltion suostumuksella. Kiinteitä lauttoja koskevaan pöytäkirjaan tehdyt muutokset noudattavat yleissopimukseen tehtyjä muutoksia soveltuvin osin. 

Muutospöytäkirjat ovat tulleet kansainvälisesti voimaan 28 päivänä heinäkuuta 2010. Suomi allekirjoitti pöytäkirjat 27 päivänä kesäkuuta 2006. Pöytäkirjat tulevat Suomen osalta voimaan 90 päivän kuluttua hyväksymiskirjan tallettamisesta. Esitykseen sisältyy lakiehdotukset vuoden 2005 muutospöytäkirjojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lakien on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti kuin muutospöytäkirjat tulevat voimaan Suomen osalta. 

VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT

Yleistä

Esityksessä on kyse kahden Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa vuonna 2005 tehdyn pöytäkirjan hyväksymisestä. Pöytäkirjoilla muutetaan merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaa yleissopimusta (jäljempänä myös SUA-yleissopimus; SopS 11/1999) sekä siihen liittyvää mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaa pöytäkirjaa (jäljempänä myös SUA-pöytäkirja, SopS 44/2000). Esitys sisältää lisäksi lakiehdotukset pöytäkirjojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamiseksi (1. ja 2. lakiehdotus). 

Alkuperäiset vuonna 1988 hyväksytyt SUA-yleissopimus ja SUA-pöytäkirja ovat osa laajempaa terrorismin torjuntaa koskevien sopimusten verkostoa. Nyt hyväksyttäväksi esitettävät muutospöytäkirjat lisäävät SUA-yleissopimukseen ja SUA-pöytäkirjaan useita rikosmääritelmiä muuttaen samalla niiden painopistettä itse aluksen tai kiinteän lautan turvallisuuteen kohdistuvista teoista myös alukselta tai lautalta muualle suuntautuviin tekoihin ja toisaalta myös terrorismitekojen ennaltaehkäisyyn. Samalla mahdollistetaan yleissopimuksen tarkoittamista rikoksista epäillyn aluksen pysäyttäminen ja tarkastaminen aavalla merellä lippuvaltion suostumuksella. 

Vuoden 2005 pöytäkirjalla lisätään SUA-yleissopimukseen yhdeksän uutta rikosta (ks. HE, s. 5). Terroristista tarkoitusta edellyttäviä uusia kriminalisointeja ovat räjähteiden, radioaktiivisen aineen tai joukkotuhoaseiden käyttäminen alusta vastaan tai aluksessa tai laukaiseminen aluksesta, öljyn, nestekaasun tai muun vaarallisen tai haitallisen aineen päästäminen aluksesta, aluksen käyttäminen aseena sekä uhkaus toteuttaa jokin tällainen teko. Uusia kuljetusrikoksia puolestaan ovat räjähteiden ja radioaktiivisen aineen kuljetus terroristisessa tarkoituksessa, biologisten, kemiallisten tai ydinaseiden kuljetus, ydinsulkusopimuksen vastainen ydinaineiden kuljetus sekä joukkotuhoaseiden valmistukseen käytettävien kaksikäyttötuotteiden kuljetus. Vuoden 2005 pöytäkirja kriminalisoi lisäksi terrorismirikokseen syyllistyneen henkilön pakomatkan avustamisen. Myös edellä mainittuihin rikoksiin sekä SUA-yleissopimuksen alun perin kattamiin rikoksiin liittyvä avunanto eri muodoissaan kriminalisoidaan. Lisäksi muutospöytäkirja sisältää määräykset oikeushenkilön vastuusta. Se myös alkuperäistä yleissopimusta vastaavalla tavalla velvoittaa osapuolet ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin lainkäyttövallan ulottamiseksi kaikkiin pöytäkirjan kattamiin rikoksiin. 

Kiinteitä lauttoja koskevaan pöytäkirjaan lisätään vastaavasti kolme edellä mainituista yleissopimukseen lisättävistä rangaistavista teoista. Näitä ovat terroristisessa tarkoituksessa tehty räjähteen, radioaktiivisen aineen tai joukkotuhoaseiden käyttäminen kiinteitä lauttoja vastaan tai niiden laukaiseminen kiinteältä lautalta, öljyn, nestekaasun tai muun haitallisen tai myrkyllisen aineen päästäminen kiinteältä lautalta sekä uhkaus toteuttaa jokin tällainen teko. 

Esityksessä on arvioitu, että pöytäkirjojen hyväksyminen ja niiden sisältämät kriminalisointivelvoitteet eivät edellytä lainsäädäntömuutoksia. Esityksessä on toisin sanoen katsottu, että rikoslain sisältämät voimassaolevat säännökset kattavat muutospöytäkirjojen sisältämän kriminalisointivelvoitteiden kattaman käyttäytymisen. Asiassa saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esityksen sisältämää arviota kriminalisointivelvoitteiden suhteesta kansalliseen rikoslainsäädäntöön lähtökohtaisesti asianmukaisena ja yhtyy esityksessä esitettyyn arvioon. 

Esityksen mukaisesti (1. lakiehdotus) Rajavartiolaitos on Suomessa yleissopimuksen 8 a artiklan 15 kappaleessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ottamaan vastaan ja vastaamaan pöytäkirjan mukaisiin sopimuspuolten yhteistyöpyyntöihin. Esityksen sisältämä voimaansaattamislakiehdotus (1. lakiehdotus) sisältää myös aineellisoikeudellisen viittauksen poliisilain ( 872/2011 ) 9 luvun päätöksentekomenettelyä ja toimivaltuuksia koskevien säännösten soveltumisesta uuden 8 a artiklan määräysten mukaisesti tehtävään yhteistyöhön alukselle nousua ja sen tarkastamista koskien. Asiassa saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää edellä mainittuja viranomaisyhteistyötä koskevia ratkaisuja lähtökohtaisesti perusteltuina ja tarkoituksenmukaisina. 

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esityksessä tarkoitettujen pöytäkirjojen sekä annettavan selityksen hyväksymistä sekä esityksessä ehdotettuja lakiehdotuksia seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin. 

Kaksikäyttötuotteiden kuljettamista koskeva kriminalisointivelvoite

Yleissopimuksen uuden 3 a artiklan 1 kappaleen b kohdassa luetellaan rangaistavaksi määriteltävät kuljetusrikokset. Kohdassa luetellut neljä kuljetusrikosten tekomuotoa ovat räjähteen tai radioaktiivisen aineen kuljetus, biologisten, kemiallisten tai ydinaseiden kuljetus, ydinsulkusopimuksen vastainen ydinaineiden kuljetus sekä biologisen, kemiallisen tai ydinaseen suunnitteluun, valmistamiseen tai toimittamiseen tarvittavan välineistön, materiaalin, ohjelmiston tai näihin liittyvän teknologian (ns. kaksikäyttötuotteet) kuljetus. 

Artiklan 1 kappaleen b kohdan viimeisenä, neljäntenä (iv) tekotapana on kuljettaa aluksella välineistöä, materiaalia tai ohjelmistoa tai näihin liittyvää teknologiaa, joka myötävaikuttaa merkittävästi biologisen, kemiallisen tai ydinaseen suunnitteluun, valmistukseen tai toimittamiseen, tarkoituksena saattaa ne käytettäviksi tällaiseen tarkoitukseen. Kyseessä on niin sanottu kaksikäyttötuotteiden kuljettamista koskeva kriminalisointi. 

Esityksen mukaan (HE, s. 13) kaksikäyttötuotteiden kuljettaminen voi Suomen lainsäädännön nojalla tulla rangaistavaksi esimerkiksi avunantona kemiallisen aseen kiellon rikkomiseen, biologisen aseen kiellon rikkomiseen, ydinräjähderikokseen tai rikoslain 34 a luvun 1 §:n mukaiseen terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen tai terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun (rikoslain 34 a luvun 2 §). 

Edellä todetuin tavoin esityksessä katsotaan, että voimassa olevat rikoslain säännökset kattavat kuljetusrikosten kriminalisoinnille asetetut edellytykset. Saamaansa, erityisesti kaksikäyttötuotteiden kuljetusta koskevaa kriminalisointivelvoitetta koskevaa selvitystä arvioituaan lakivaliokunta yhtyy hallituksen esityksen arvioon tältä osin. Lakivaliokunta toteaa, että sääntelyn täsmällisyyden kannalta optimaalisin ratkaisu ei sinänsä ole, että kaksikäyttötuotteiden kuljettamista koskeva kriminalisointivelvoite ajatellaan täytettäväksi nimenomaan avunantovastuun kautta. Toisaalta valiokunta pitää perusteltuna sitä, että rikoslakiin ei perusteettomasti sisällytetä varsin kapea-alaisia ja oletettavasti hyvin harvoin sovellettavia rangaistussäännöksiä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa on kansainvälisten velvoitteiden toteuttamisessa vakiintuneesti katsottu, että kriminalisointivelvoitteen voivat täyttää myös osallisuutta eli lähinnä rikoskumppanuutta, yllytystä ja avunantoa koskevat rangaistussäännökset. 

Kansainvälisten kriminalisointivelvoitteiden toteuttamisessa omaksutusta menettelystä saattaa seurata, että velvoitteiden ulottuvuuden selvittäminen on joissakin rangaistussäännösten soveltamistilanteissa työlästä. Toisaalta samankaltaisten rangaistussäännösten suuri määrä sekä osittainen päällekkäisyys ja siitä seuraava epäselvä suhde toisiinsa voivat yhtä lailla olla lainsoveltajan kannalta ongelmallisia. Asiassa saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta katsoo, että esityksessä omaksuttu lähestymistapa on perusteltu. 

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksen perusteluissa ei käsitellä muutospöytäkirjan kaksikäyttötuotteiden kuljettamista koskevan kriminalisointivelvoitteen suhdetta kaksikäyttötuotteita koskevaan unionilainsäädäntöön tai kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annettuun lakiin. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan, vaikka SUA-yleissopimus pöytäkirjoineen tai niiden vuoden 2005 muutospöytäkirjat eivät ole varsinaisia ns. asevalvontasopimuksia, ne voidaan nähdä myös osana joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemistä koskevaa kansainvälistä sopimusverkostoa, joka osaltaan vahvistaa tässä tavoitteessa tehtävää kansainvälistä yhteistyötä. 

Terrorismi ja uhka joukkotuhoaseiden leviämisestä on lisännyt asevalvonnan ohella myös tarvetta valvoa ns. kaksikäyttötuotteiden vientiä. Suomessa tämä perustuu lakiin kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta ( 562/1996 ). Euroopan unionin tasolla kaksikäyttötuotteiden viennistä säädetään neuvoston asetuksella (EY) No 428/2009. 

Vientivalvonta kattaa lainsäädännön nojalla valvottavan kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian viennin. Kaksikäyttötuotteella tarkoitetaan kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 2 §:n mukaan tuotetta, teknologiaa, palvelua ja muuta hyödykettä, jota normaalin siviililuontoisen käyttönsä tai sovellutuksensa ohella voidaan käyttää joukkotuhoaseiden tai niiden maaliin saattamiseen tarkoitettujen ohjusjärjestelmien kehittelyyn tai valmistukseen taikka jolla voidaan edistää yleistä sotilaallista toimintakykyä. 

Kaksikäyttötuotteet voivat olla hyvin erilaisia, yleisesti korkean teknologian tuotteita, kuten ydinaineita, erityismateriaaleja ja niihin liittyviä laitteita, elektroniikkaa, eräitä tietokonelaitteita, tietoliikenne- ja tiedon suojauslaitteita sekä esimerkiksi antureita ja lasereita. Vientivalvonta kohdistuu yrityksiin, jotka vievät, välittävät, kauttakuljettavat tai siirtävät kyseisiä tuotteita. 

Viennillä tarkoitetaan valvonnanalaisten kaksikäyttötuotteiden vientiä EU:n ulkopuolelle. Viennin, kauttakuljetuksen, välityksen ja siirron luvanvaraisuudesta säädetään kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 3—4 §:ssä. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain rikkomiset tulevat rangaistaviksi rikoslain 46 luvun 1—3 §:n mukaisina säännöstelyrikoksina tai 12 §:n mukaisena kaksikäyttötuotteiden vientivalvontailmoituksen laiminlyöntinä. Rikoslain 46 luvun 13 §:ssä tarkoitetuin tavoin säännöstelyrikoksiin sovelletaan myös, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. 

Yleissopimuksen uuden 3 a artiklan 1 kappaleen b kohdan neljäs (iv) tekotapa ja sen osalta edellytetty kaksikäyttötuotteiden kuljettamisen rangaistavuus täydentää vientivalvontalainsäädännön nojalla rikoslain mukaisena säännöstelyrikoksena rangaistavaa toimintaa. 

Ydinsulkusopimuksen vastainen ydinaineiden kuljetus

Yleissopimuksen uuden 3 a artiklan 1 kappaleen b kohdan kolmantena (iii) tekomuotona on kuljettaa aluksella raaka-ainetta, erityistä halkeamiskelpoista ainetta tai välineitä tai materiaalia, joka on nimenomaisesti suunniteltu tai valmistettu erityisen halkeamiskelpoisen aineen käsittelyyn, käyttämiseen tai tuottamiseen, tietoisena siitä, että sitä aiotaan käyttää ydinräjähdetoiminnassa tai muussa ydintoiminnassa, johon ei sovelleta jonkin IAEA:n kattavia turvajärjestelyjä koskevan sopimuksen mukaisia järjestelyjä. 

Esityksen mukaan (HE, s. 12) mainittu kolmas tekomuoto on katsottu katettavan rikoslain yleisvaarallisia rikoksia koskevan 34 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla ydinräjähderikoksella. Pykälän 1 momentin mukaan ydinräjähderikokseen syyllistyy se, joka tuo Suomeen taikka hankkii, valmistaa, kuljettaa, toimittaa, pitää hallussaan, kehittää tai räjäyttää ydinräjähteen tai harjoittaa tutkimustoimintaa sen valmistamista varten.  

Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa 3 a artiklan 1 kappaleen b kohdan kolmannen (iii) tekotavan osalta, että myös sen osalta on merkityksellistä neljännen (iv) tekomuodon yhteydessä hallituksen esityksessä (HE, s. 13) todettu. Kysymykseen voi myös siltä osin tulla rikoslain 5 luvun 6 §:n mukainen avunanto ydinräjähderikokseen, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu (rikoslain 34 a luvun 2 §), törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu (rikoslain 21 luvun 6 a §) taikka kuljetuksesta huolehtivan osuuden ollessa olennainen osa rikoskokonaisuutta jopa rikoskumppanuus (rikoslain 5 luvun 3 §). 

Poliisilain 9 luvun säännösten soveltaminen

Hallituksen esityksessä tarkoitetulla pöytäkirjalla lisätään merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen uusi 8 a artikla. Kyseinen artikla sisältää muun muassa määräykset lippuvaltion avunpyynnöstä muille sopimusvaltioille aluksella tapahtuvan rikoksen estämiseksi tai torjumiseksi (4 kohta). Artikla sisältää myös alukselle nousua ja sen tarkastamista koskevat määräykset (5 kohta). Sen mukaan sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat aluksen lippuvaltion luvalla nousta alukseen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joihin kuuluvat muun muassa aluksen pysäyttäminen, alukseen nouseminen sekä aluksen, sen lastin ja aluksessa olevien henkilöiden tutkiminen sekä aluksessa olevien henkilöiden kuulusteleminen sen selvittämiseksi, onko yleissopimuksessa tarkoitettu rikos tehty, meneillään tai suunnitteilla. 

Esityksessä katsotaan, että 8 a artiklan velvoitteet tulevat katetuiksi ennen muuta poliisilain 9 luvun sisältämällä kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista koskevalla sääntelyllä, minkä lisäksi myös muilla esityksessä (HE, s. 24—26) selostetuilla säännöksillä on asian suhteen merkitystä. Velvoitteen täyttämisen kannalta keskeinen on erityisesti poliisilain ( 872/2011 ) 9 luvun 9 b §:n sääntely. Esityksessä kuitenkin katsotaan (HE, s. 26), että poliisilain 9 luvun 9 b §:n sanamuoto avun antamisesta vieraan valtion pyynnöstä ei aivan yksiselitteisesti vastaa yleissopimuksen uudessa 8 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettua tilannetta ja menettelyä, jossa sopimusvaltio (pyytäjävaltio) voi oman harkintansa perusteella tehdä aluksen lippuvaltiolle pyynnön saada luvan alukseen nousemiseksi ja toimenpiteiden toteuttamiseksi aluksella. Esityksessä kuitenkin katsotaan (HE, s. 26), että lippuvaltion antama lupa tosiasiallisesti merkitsee Suomelle osoitettua avunpyyntöä esimerkiksi maansa lipun alla purjehtivalla aluksella meneillään olevan vakavan rikoksen keskeyttämiseksi ja että vastaavasti Suomen lippuvaltiona antama lupa toisen sopimuspuolen viranomaisille suomalaiselle alukselle nousemiseksi kyseisen sopimuspuolen oma-aloitteisesta pyynnöstä voidaan tulkita poliisilain 9 luvun 9 b §:ssä tarkoitetuksi Suomen pyynnöksi kansainvälisen avun vastaanottamisesta. Jotta poliisilain 9 luvun sääntelyn soveltuvuudesta ei synny epäselvyyttä, esityksessä ehdotetaan voimaansaattamislakiin nimenomaista aineellisoikeudellista viittaussäännöstä. 

Edellä mainittu viittaussäännös sisältyy esityksessä tarkoitetun pöytäkirjan voimaansaattamislakiehdotuksen (1. lakiehdotus) 2 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimuksen 8 a artiklassa tarkoitettuun avunpyyntöjä koskevaan menettelyyn sovelletaan poliisilain ( 872/2011 ) 9 luvun 2 a, 9, 9 b ja 9 d—9 h §:n säännöksiä kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä. 

Ehdotettu lähestymistapa ei lakivaliokunnan mielestä ole selkein mahdollinen lainsäädäntöratkaisu lain soveltajan kannalta. Saamaansa selvitystä arvioituaan valiokunta kuitenkin katsoo, että kansainvälisten sopimusten voimaansaattamistekniikasta johtuen ei ole lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaista, että kussakin kansainvälisessä sopimuksessa olevan mekanismin osalta tulisi kansallisessa lainsäädännössä välttämättä säätää asiasta nimenomaisesti erikseen. Edellä todetun valossa valiokunta katsoo, että esityksessä omaksuttu lähestymistapa on hyväksyttävissä. Ehdotetun sääntelyn selkeyttämiseksi valiokunta kuitenkin ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selostetuin tavoin, että ehdotettua 2 §:n 2 momenttia täydennetään siten, että säännöksestä käy ilmi, että yleissopimuksen 8 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettu lippuvaltion antama lupa nousta alukseen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet rinnastetaan poliisilain 9 luvun 9 b §:ssä tarkoitettuun avun pyytämiseen. Valiokunta painottaa myös, että säännösten ja mekanismin soveltamiseen on syytä kiinnittää huomiota toimivaltaisten viranomaisten ohjeistuksessa ja koulutuksessa. 

Perhevastuuvapauksia koskeva selitys

Esityksessä esitetään eduskunnan hyväksyttäväksi selitys, jonka mukaan yleissopimukseen liittyvän vuoden 2005 pöytäkirjan 3 b artiklan määräyksiä sovelletaan perhevastuuvapauksia koskevia rikosoikeuden periaatteita noudattaen. Kyseisen uuden 3 b artiklan mukaan rangaistavaa on laittomasti ja tahallaan toteutettu toisen henkilön kuljettaminen aluksella tietoisena siitä, että kyseinen henkilö on syyllistynyt yleissopimuksessa tarkoitettuun rikokseen. Lisäedellytyksenä on aikomus auttaa henkilöä välttelemään syytettä. Selityksen antaminen liittyy rikoslain 15 luvun 11 §:n 2 momenttiin ja sen ilmentämään periaatteeseen, jonka perusteella rikoksentekijän suojelemisesta ei rangaista tiettyjä rikoksentekijän lähipiiriin kuuluvia henkilöitä. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää annettavaa selitystä tarpeellisena. 

Lakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että hallituksen esitykseen sisältyvä hyväksymisponsi (HE, s. 37) koskien annettavan selityksen sisältöä on teknisesti virheellinen. Selityksessä tarkoitettu 3 b artikla ei sisälly vuoden 2005 pöytäkirjaan vaan yleissopimukseen sellaisena kuin sitä on muutettu vuoden 2005 pöytäkirjalla. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä esitetyn sijasta annettavaksi selityksen, jonka mukaan merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen, siten kuin se on muutettu vuoden 2005 pöytäkirjalla, 3 b artiklan määräyksiä sovelletaan perhevastuuvapauksia koskevia rikosoikeuden periaatteita noudattaen. 

VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

Hyväksymisponsi

Edellä yleisperusteluissa selostetuista teknisistä syistä lakivaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä esitetyn selityksen sijasta annettavaksi selityksen, jonka mukaan merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen, siten kuin se on muutettu vuoden 2005 pöytäkirjalla, 3 b artiklan määräyksiä sovelletaan perhevastuuvapauksia koskevia rikosoikeuden periaatteita noudattaen. 

1. Laki merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen liittyvästä vuoden 2005 pöytäkirjasta

2 §.

Pykälä sisältää säännökset viranomaisyhteistyöstä. Pykälän 2 momentin mukaan merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimuksen 8 a artiklassa tarkoitettuun avunpyyntöjä koskevaan menettelyyn sovelletaan poliisilain (872/2011) 9 luvun 2 a, 9, 9 b ja 9 d—9 h §:n säännöksiä kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä. 

Edellä yleisperusteluissa selostetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa sääntelyn selkeyttämiseksi, että ehdotettua 2 §:n 2 momenttia täydennetään siten, että säännöksestä käy ilmi, että yleissopimuksen 8 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettu lippuvaltion antama lupa nousta alukseen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet rinnastetaan poliisilain 9 luvun 9 b §:ssä tarkoitettuun avun pyytämiseen. Edellä todetun vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin lisätään toinen virke, jonka mukaan mitä poliisilain 9 luvun 9 b §:ssä säädetään avun pyytämisestä, koskee myös yleissopimuksen 8 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettua lippuvaltion antamaa lupaa nousta alukseen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. 

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS

Lakivaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä HE 100/2019 vp tarkoitetut pöytäkirjat ja annettavaksi selityksen, jonka mukaan merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen, siten kuin se on muutettu vuoden 2005 pöytäkirjalla, 3 b artiklan määräyksiä sovelletaan perhevastuuvapauksia koskevia rikosoikeuden periaatteita noudattaen. 

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 100/2019 vp sisältyvän 2. lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 100/2019 vp sisältyvän 1. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Valiokunnan muutosehdotukset merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen liittyvästä vuoden 2005 pöytäkirjasta 

1. 

Laki 

merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen liittyvästä vuoden 2005 pöytäkirjasta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 

1 § 

Merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen liittyvän Lontoossa 14 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. 

2 § 

Merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen 8 a artiklan 15 kappaleessa tarkoitettu viranomainen Suomessa on Rajavartiolaitos, joka ottaa vastaan pyyntöjä koskien avunantoa, kansallisuuden vahvistamista, lupaa muihin asianmukaisiin toimenpiteisiin sekä vastaa näihin pyyntöihin. 

Merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimuksen 8 a artiklassa tarkoitettuun avunpyyntöjä koskevaan menettelyyn sovelletaan poliisilain (872/2011) 9 luvun 2 a, 9, 9 b ja 9 d—9 h §:n säännöksiä kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä. Mitä poliisilain 9 luvun 9 b §:ssä säädetään avun pyytämisestä, koskee myös yleissopimuksen 8 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettua lippuvaltion antamaa lupaa nousta alukseen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. 

3 § 

Pöytäkirjan muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. 

4 § 

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. 


2. 

Laki 

mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan pöytäkirjaan liittyvästä vuoden 2005 pöytäkirjasta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 

1 § 

Mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan pöytäkirjaan liittyvän Lontoossa 14 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. 

2 § 

Pöytäkirjan muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. 

3 § 

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. 


Helsingissä 17.3.2020 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja Leena Meri /ps

jäsen Hanna Huttunen /kesk

jäsen Tuomas Kettunen /kesk

jäsen Marko Kilpi /kok

jäsen Antero Laukkanen /kd

jäsen Jouni Ovaska /kesk

jäsen Mari Rantanen /ps

jäsen Mirka Soinikoski /vihr

jäsen Iiris Suomela /vihr

jäsen Sebastian Tynkkynen /ps

jäsen Paula Werning /sd

jäsen Johannes Yrttiaho /vas

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Mikko Monto

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.