Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

LaVM 12/2013 vp - HE 63/2013 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 11 päivänä kesäkuuta 2013 lä­hettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eduskunnalle ­oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta ( HE 63/2013 vp ).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • lainsäädäntöneuvos Kirsi Pulkkinen , oikeusministeriö
  • poliisitarkastaja Antti Simanainen , sisäasiainministeriö
  • hallitusneuvos Virpi Korhonen , opetus- ja kulttuuriministeriö
  • käräjätuomari Mitja Korjakoff , Helsingin ­käräjäoikeus
  • ylitarkastaja Jenni Juslén , Poliisihallitus
  • rikostarkastaja Petri Rainiala , Helsingin ­poliisilaitos
  • tulliylitarkastaja Juha Vilkko , Tulli
  • asianajaja Markku Fredman , Suomen Asianajajaliitto
  • hallituksen puheenjohtaja Kristiina Antinjuntti , toiminnanjohtaja Karola Baran , ­Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • sisäasiainministeriön rajavartio-osasto
  • Valtakunnansyyttäjänvirasto.

Viitetiedot

Lakivaliokunta on aiemmin direktiiviehdotuksesta ja sitä edeltäneestä puitepäätösehdotuk­sesta neuvoteltaessa antanut lausunnot LaVL 15/2009 vp ja LaVL 5/2010 vp.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia, voimassa olevaa ja vuoden 2014 alussa voimaan tulevaa esitutkintalakia, voimassa olevaa ja vuoden 2014 alussa voimaan tulevaa pakkokeinolakia, sakon ja rikesakon määräämisestä annettua ­lakia, rangaistusmääräysmenettelystä annettua lakia pysyvästi ja väliaikaisesti, rikesakkomenettelystä annettua lakia pysyvästi ja väliaikaisesti sekä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annettua lakia pysyvästi ja väliaikaisesti. Ehdotetuilla muutoksilla pantaisiin täytäntöön oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston ­direktiivi.

Esityksessä ehdotetaan, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin lisättäisiin direktiivin edellyttämät asiakirjan kääntämistä koskevat säännökset. Ehdotuksen mukaan ri­kosasian vastaajalle olisi annettava kohtuulli­sessa ajassa maksuton käännös haastehakemuksesta ja tuomiosta. Vastaajalle olisi annettava käännös myös rikosasiassa tehtävästä päätök­sestä ja muusta olennaisesta asiakirjasta, jos käännös olisi tarpeen vastaajan oikeuden valvomiseksi. Edellä mainitut asiakirjat voitaisiin kääntää myös suullisesti, jollei vastaajan oikeusturva edellyttäisi asiakirjan kääntämistä kirjal­lisesti. Käännöstä koskevasta oikeudesta luopuminen edellyttäisi, että vastaaja olisi tietoinen kääntämistä koskevista oikeuksistaan. Tuomioistuimen olisi huolehdittava siitä, että vastaaja saisi riittävät tiedot oikeudestaan käännökseen.

Pakkokeinolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset epäillyn oikeudesta pidättämistä koskevan päätöksen ja vangitsemispäätöksen käännöksiin. Uuden esitutkintalain säännöstä olennaisen esitutkinta-aineistoon kuuluvan asiakirjan kääntämisestä ehdotetaan täydennettä­väksi siten, että siihen lisättäisiin direktiivin edellyttämät säännökset asiakirjan suullisesta kääntämisestä ja käännöstä koskevasta oikeudesta luopumisesta.

Tulkkauksen ja käännösten laadun turvaa­miseksi esityksessä ehdotetaan, että tulkkina tai kääntäjänä saisi toimia rehellinen ja muuten tehtävään sopiva henkilö, jolla on tehtävän edellyttämät taidot. Esitutkintaviranomaisen tai tuomioistuimen olisi määrättävä tehtävään uusi tulkki tai kääntäjä, jos asianosaisen oikeusturva sitä edellyttäisi.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 27 päivänä lokakuuta 2013, jolloin direktiivi on pan­tava jäsenvaltioissa täytäntöön.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Esityksessä ehdotettujen lainmuutosten tar­koituksena on panna täytäntöön direktiivi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (ns. tulkkausdirektiivi).

Hallituksen esityksen perusteluista ilme­nevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tar­koituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja vähäisin muutosehdotuksin.

Tulkkausta tai käännöksiä koskevan esitutkintaviranomaisen päätöksen riitauttaminen

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan esitutkintaviranomaisen tulkkausta tai käännöstä koskevaan päätökseen tyytymätön voisi saattaa asian päätöksentekijän esimiehen tai syyttäjän käsiteltäväksi. Lisäksi tulkkauksen tai käännöksen puuttumiseen tai puutteelliseen laatuun voitaisiin vedota myöhemmin asiaa tuomio­istuimessa käsiteltäessä, koska tuomioistuin on viime kädessä vastuussa oikeudenkäynnin ­oikeudenmukaisuudesta.

Eräät lausunnonantajat ovat suhtautuneet kriittisesti tähän hallituksen esityksen kirjaukseen ja katsovat, että direktiivin 2 artiklan 5 kohdan ja 3 artiklan 5 kohdan edellyttämäksi riitauttamismahdollisuudeksi riittää hallintokantelu päätöksen tehneen esimiehelle eli poliisipäällikölle, eikä ole tarkoituksenmukaista luoda syyttäjälle tässä esityksessä tarkoitettujen päätösten osalta toimivaltaa esitutkintaviranomaisen toiminnasta tehtyihin kanteluihin.

Lakivaliokunta toteaa, että hallituksen esi­tyksen perustelut vastaavat sitä, mitä esitut­kinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudista­misesta annetussa hallituksen esityksessä ( HE 222/2010 vp , s. 67) ja lakivaliokunnan siitä antamassa mietinnössä (LaVM 44/2010 vp , s. 12) on lausuttu esitutkintapäätöksiin liitty­vistä oikeussuojakeinoista. Lakivaliokunta on tuolloin todennut, ettei se näe esitutkintapäätösten luonne huomioon ottaen yleisen muutoksenhakuoikeuden säätämistä tässä yhteydessä tarpeellisena. Valiokunta on perustellut kantaa seuraavasti: "Esitutkinnassa on kysymys syyteharkinnan ja oikeudenkäynnin valmistelusta, minkä vuoksi asianosainen voi vedota esitutkintapäätöksiin liittyviin seikkoihin myöhemmin ­asian käsittelyn kuluessa. Asianosainen voi myös saattaa päätöksen tekemistä koskevan ­asian kanteluteitse päätöksentekijän esimiehen tai laillisuusvalvojan käsiteltäväksi. Asia voidaan saattaa myös syyttäjän käsiteltäväksi."

Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa, että nyt kysymyksessä olevassa hallituksen esityksessä ei ole tarkoitettu luoda tulkkausta ja käännöstä koskeville esitutkintaviranomaisten päätöksille muista esitutkintapäätöksistä poik­keavia menettelytapoja, vaan uuteen esitutkin­talakiin sisältyviä riitauttamismahdollisuuksia on pidettävä myös direktiivin vaatimusten kannalta riittävinä.

Tulkin tai kääntäjän kelpoisuus ja esteellisyys

Hallituksen esityksen mukaan tulkkina tai kääntäjänä saa toimia rehellinen ja muuten tehtävään sopiva henkilö, jolla on tehtävän edellyttämät taidot (1. lakiehdotuksen 6 a luvun 6 §:n 1 momentti ja 2. lakiehdotuksen 4 luvun 12 §:n 4 momentti ja 13 §:n 4 momentti). Perustelujen mukaan esitutkintaviranomaisen ja tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että tulkki tai kääntäjä hallitsee tehtävänsä riittävän hyvin, ja tarvit­taessa ryhdyttävä toimenpiteisiin tulkin tai kääntäjän vaihtamiseksi. Lisäksi perustelujen mukaan tulkiksi tulee ensisijaisesti määrätä pätevä ammattitulkki ja kääntäjäksi ensisijaisesti auktorisoitu kääntäjä. Tulkiksi tai kääntäjäksi tulee yleensä määrätä henkilö, jonka puolueettomuutta ei ole syytä epäillä. Lakiin ei kuitenkaan ­ehdoteta säännöksiä tulkin tai kääntäjän esteel­lisyydestä.

Eräät lausunnonantajat ovat pitäneet ehdotettuja tulkin ja kääntäjän kelpoisuusvaatimuksia liian epämääräisinä ja painottaneet, että tulkin tai kääntäjän esteellisyyteen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi on erityisen tärkeää, että esitutkinnassa ja tuomioistuimessa käytettävät tulkit ja kään­täjät ovat riittävän päteviä. Lakivaliokunta pitää oikeustulkkauksen laadun kehittämisen kan­nalta tarpeellisena uutta oikeustulkin erikoisammattitutkintoa, jonka suorittamalla tulkki voi osoittaa pätevyytensä oikeustulkkina toimi­miseen. Tärkeää on myös oikeustulkkien rekisteröintiin liittyvien kysymysten selvittäminen, joka on saadun selvityksen mukaan tarkoitus ­selvittää opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä vielä tämän vuoden aikana.

Valiokunta katsoo kuitenkin, kuten pääosa lausunnonantajistakin, että tulkin ja kääntäjän kelpoisuusvaatimuksia ei voida tiukentaa esityksessä ehdotetusta. Vaikka tulkiksi tai kääntä­jäksi tulee ensisijaisesti määrätä pätevä ammattitulkki tai auktorisoitu kääntäjä, on otettava huomioon myös tilanteet, jolloin tällaista tulkkia tai kääntäjää ei ole saatavilla asian kiireel­lisyydestä tai kielen harvinaisuudesta johtuen. Kokonaisuutena arvioiden valiokunta pitää ­tulkin kelpoisuutta koskevan sääntelyn tasoa siten perusteltuna ottaen huomioon tulkattavien kielien määrä sekä tehtäviin mahdollisesti liit­tyvä kiireellisyys. Tietyissä tilanteissa on käytännön syistä tarpeen jättää harkinnanvaraa tulkkien ja kääntäjien valinnassa.

Esteellisyyskysymyksen osalta lakivaliokunta katsoo, että mahdollisuuksien mukaan on ­pyrittävä siihen, että tulkkina tai kääntäjänä käytetään henkilöä, joka ei ole asiaan tai asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu asian selvittämistä tai ­asianosaisen oikeuksia vaarantavalla tavalla.

Keskeiset asiakirjat direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan

Täytäntöönpantavan direktiivin 3 artiklan 1 kohta sisältää pääsäännön, jonka mukaan epäillyllä on oikeus saada käännös asiakirjoista, jotka ovat keskeisiä sen varmistamisen kannalta, että epäilty kykenee käyttämään oikeuttaan puolus­tukseen ja että menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan. Artiklan 2 kohdassa on luettelo asiakirjoista, joita pidetään aina 1 kohdassa tarkoi­tetulla tavalla keskeisinä ja jotka sen vuoksi on aina käännettävä (johdanto-osan kappale 30). Näiden asiakirjojen osalta olettama on, että epäillyn puolustusmahdollisuuksien turvaa­minen edellyttää, että asiakirjasta annetaan joko kirjallinen tai suullinen käännös. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan keskeisiin asiakirjoihin kuuluvat vapaudenmenetystä koskeva päätös (decision depriving a person of his liberty), syyte ja tuomio.

Lakivaliokunnalle on kuulemisissa esitetty, että direktiivin 3 artiklan 2 kohdan tarkoittamana käännettävänä keskeisenä asiakirjana tulisi pidättämistä koskevan päätöksen lisäksi pitää myös vangitsemisvaatimusta. Lisäksi on esitetty, että vangitsemispäätöksen kääntämistä koskevaa pakkokeinolain 3 luvun 21 §:n säännöstä tulisi muuttaa siten, että se kattaisi kaikki vangitsemista koskevat päätökset mukaan lukien vangitsemisasian uudelleen käsittelyä koskevat päätökset ja hovioikeuden kantelun johdosta antamat päätökset ja että pakkokeinolain 5 lukuun tulisi lisätä säännökset matkustuskieltopäätöksen kääntämisestä.

Valiokunnan näkemyksen mukaan Suomen järjestelmässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä, joilla henkilöltä riistetään hänen vapautensa, ovat pidättämistä koskevat päätökset ja vangitsemispäätökset. Sen sijaan vangitsemisvaa­timus ei ole lakivaliokunnan mukaan vapaudenmenetystä koskeva päätös. Direktiivin kyseisen kohdan sanamuodon perusteella vangitsemisvaatimus ei ole siinä tarkoitettu keskeinen asiakirja, eikä kyseisen kohdan sanamuoto kata myöskään liikkumisvapauden rajoittamista koskevia päätöksiä, kuten matkustuskieltopäätöksiä.

Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksessä ehdotetut pakkokeinolain muutokset täyttävät direktiivin vaatimukset vapaudenmenetystä koskevien päätösten osalta. Muiden kuin 3 artiklan 2 kohdassa lueteltujen asiakirjojen osalta ­direktiivi ei edellytä, että asiakirja käännettäisiin aina, vaan ainoastaan silloin, kun epäillyn oikeusturva sitä edellyttää. Muiden asiakirjojen osalta kääntämisvelvollisuutta tulee arvioida ­artiklan 1 kohdan nojalla sen pohjalta, onko kääntäminen tarpeellista epäillyn puolustusmahdollisuuksien turvaamisen kannalta.

Lakivaliokunta ei myöskään pidä tarkoituksenmukaisena sitä, että viranomaisten velvol­lisuutta käännösten antamiseen laajennettaisiin direktiivin edellyttämästä lisäämällä pakko­keinolakiin säännöksiä, jotka velvoittaisivat kääntämään epäillylle asiakirjoja riippumatta siitä, onko kääntäminen epäillyn oikeusturvan kannalta tarpeellista. Kääntäminen ei ole itseisarvo, vaan kääntäminen ja sen vaatimat resurssit tulee kohdentaa tilanteisiin, joissa asianosaisen ­oikeusturva sitä edellyttää.

Muiden kuin 3 artiklan 2 kohdassa mainit­tujen asiakirjojen osalta esitutkinnassa sovel­letaan esitutkintalain 4 luvun 13 §:n säännöstä esitutkinta-aineistoon kuuluvien asiakirjojen kääntämisestä. Säännös edellyttää, että esitutkintaviranomainen tapauskohtaisesti arvioi, onko kääntäminen tarpeen asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, kääntäminen ei välttämättä ole tarpeen asianosaisen oikeuden valvomiseksi silloin, kun asianosaisella on mahdollisuus saada selville asiakirjan sisältö avustajansa avulla eikä asiakirja ole sisällöltään monimutkainen tai vaikeasti ymmärrettävä.

Tulkin salassapitovelvollisuus

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslaki) 23 §:ssä on yleinen vaitiolovelvollisuutta koskeva säännös, joka koskee henkilöitä, jotka viranomaisen palve­luksessa ollessaan tai viranomaisen toimeksiannosta tehtävää hoitaessaan saavat salassa pidettävää tietoa. Hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että tulkkien ja kääntäjien salassapito­velvollisuus perustuu tähän säännökseen. Julkisuuslain 23 §:n täydentämiseksi on ehdotettu ­oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 6 a lukuun 7 §:ää tulkin salassapito­velvollisuudesta. Ehdotettu säännös tulisi sovellettavaksi tilanteissa, joissa tulkki ei hoida tulkkaustehtävää viranomaisen toimeksiannosta. Ehdotetun säännöksen nojalla tulkki olisi siten salassapitovelvollinen esimerkiksi asianajo­toimistossa käytävän neuvottelun tulkkauksessa saamistaan salassa pidettävistä tiedoista.

Ehdotetun säännöksen mukaan (ROL 6 a luvun 7 §) tulkkiin sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään oikeudenkäyntiavustajan salassapitovelvollisuudesta ja velvollisuudesta kieltäytyä todistamasta. Viittaus oikeudenkäymiskaaren säännöksiin oikeudenkäyntiavus­tajan salassapitovelvollisuudesta ja velvolli­suudesta kieltäytyä todistamasta tarkoittaa viittausta oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 17 §:n ja 17 luvun 23 §:n säännöksiin. Avustajan salassapitovelvollisuutta koskevan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 17 §:n 2 momentissa on viit­taussäännös rikoslakiin. Salassapitovelvollisuuden rikkomista merkitsevän teon rangaistavuus ilmenee siten viittausketjun kautta mainituista säännöksistä, mutta vain välillisesti. Laillisuusperiaatteen vahvistamiseksi ehdotettuun säännökseen on lakivaliokunnan käsityksen mukaan asianmukaista lisätä informatiivinen viittaussäännös rikoslakiin, minkä toteuttamiseksi ­valiokunta ehdottaa, että ROL:n 6 a luvun 7 §:ään lisätään uusi 2 momentti.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,

että 2.—12. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi 6 a luvun 7 § muutettuna seuraavasti:

Valiokunnan muutosehdotus

1. lakiehdotus

6 a luku

Oikeudenkäynnin kieli ja tulkkaus

7 §

(1 mom. kuten HE)

Rangaistus 1 momentissa tarkoitetun salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. (Uusi 2 mom.)


Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2013

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Anne Holmlund /kok
vpj. Stefan Wallin /r
jäs. James Hirvisaari /m11
Arja Juvonen /ps
Suna Kymäläinen /sd
Antti Lindtman /sd
Johanna Ojala-Niemelä /sd
Jaana Pelkonen /kok
Arto Pirttilahti /kesk
Kristiina Salonen /sd
Jani Toivola /vihr
Kari Tolvanen /kok
Ari Torniainen /kesk
Kaj Turunen /ps
Peter Östman /kd
vjäs. Anne Louhelainen /ps
Raimo Piirainen /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Matti Marttunen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.