Vireilletulo

Eduskunta on 10 päivänä marraskuuta 2010 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laeiksi rikoslain 48 a luvun, pakkokeinolain ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta ( HE 221/2010 vp ).

Lakialoite

Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä

• lakialoitteen LA 69/2008 vp laiksi rikoslain 48 a luvun muuttamisesta (Pentti Tiusanen /vas ym.), joka on lähetty valiokuntaan 25 päivänä syyskuuta 2008.

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut asiasta lausunnon (MmVL 27/2010 vp), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• lainsäädäntöneuvos Lena Andersson , oikeusministeriö
• ylitarkastaja Jussi Laanikari , maa- ja metsä­talousministeriö
• hallitusneuvos Satu Sundberg , ympäristö­ministeriö
• laamanni Juha Tervo , Kainuun käräjäoikeus
• ympäristörikosten avainsyyttäjä, kihlakunnansyyttäjä Marjo Ikäheimonen , Valtakunnansyyttäjänvirasto
• poliisitarkastaja Timo Ajaste , Poliisihallitus
• tutkimusjohtaja Vesa Ruusila , Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL
• erätarkastaja Markus Aho , Metsähallitus
• luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola , Suomen luonnonsuojeluliitto ry
• toiminnanjohtaja Panu Hiidenmies , Suomen Metsästäjäliitto ry
• oikeustieteen lisensiaatti Juha Joona , Paliskuntain yhdistys
• professori Kimmo Nuotio

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

• saamelaiskäräjät
• Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
• Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan rikoslakiin lisättäväksi uusi säännös törkeästä metsästysrikoksesta. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittaisiin, jos metsästysrikos on tehty erityisen raa"alla tai julmalla tavalla, rikoksen kohteena olisi suuri määrä riistaeläimiä, rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos on erityisen suunnitelmallinen tai rikoksella tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä. Rikoksen tulisi olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä metsästysrikoksesta ehdotetaan säädettäväksi seuraamukseksi vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.

Rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi myös uusi säännös törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä. Törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä tuomittaisiin, jos metsästysrikoksella saadun lait­toman saaliin kätkemisessä rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä, tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai rikoksen kohteena on ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi ja rikos olisi myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rikoksesta ehdotetaan säädettäväksi seuraamukseksi sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta.

Laittoman saaliin kätkemisen enimmäisrangaistusta ehdotetaan nostettavaksi kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen vankeutta.

Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittu olisi aina määrättävä metsästyskieltoon, jos ei ole erityisen painavia syitä jättää kieltoa määräämättä. Törkeän metsästysrikoksen johdosta määrättävä metsästyskielto olisi esityksen mukaan kestoltaan vähintään kolme ja enintään kymmenen vuotta. Metsästyskielto määrättäisiin syyttäjän vaatimuksesta.

Ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY velvoitteiden täyt­tämiseksi rikoslakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan törkeään metsästysrikokseen sovellettaisiin oikeushenkilön rangaistusvastuuta kos­kevia säännöksiä.

Pakkokeinolakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että televalvonta ja matkaviestimen sijaintitietojen hankkiminen olisi mahdollista myös törkeää laittoman saaliin kätkemistä koskevassa esitutkinnassa. Mainitut pakkokeinot olisivat käytettävissä myös törkeän metsästysrikoksen esitutkinnassa rikoksesta ehdotettavan rangaistusasteikon nojalla.

Metsästyslakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että metsästysrikkomuksena rangaistaisiin muun kuin hirvieläimen pyyntilupaan tai metsästystä koskevaan poikkeuslupaan otetun määräyksen rikkominen. Lisäksi muun kuin hirvieläimen pyyntiluvan tai alueellisesta kiintiöstä annetun määräyksen nojalla tapahtuvaa metsästystä koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti olisi metsästysrikkomuksena rangaistavaa. Rikkomussäännöstä täsmennettäisiin myös siten, että metsäkaurissaalista koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti olisi rangaistavaa.

Ehdotettujen törkeää metsästysrikosta ja törkeää laittoman saaliin kätkemistä koskevien säännösten säätämisen johdosta ehdotetaan eräiden erityislakeihin sisältyvien viittaussäännösten muuttamista.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdol­lisimman pian niiden hyväksymisen ja vahvis­tamisen jälkeen vuoden 2011 aikana.

Lakialoite

Lakialoitteessa LA 69/2008 vp ehdotetaan rikoslain 48 a lukuun lisättäväksi uusi 1 a § tör­keästä metsästysrikoksesta. Aloitteen mukaan, jos metsästysrikoksessa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä metsästysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Yleisperustelut

Metsästysrikossäännökset uudistettiin osana rikoslain kokonaisuudistusta vuonna 2002. Metsästysrikos säädetään rangaistavaksi rikoslain 48 a luvussa luonnonvararikoksista ja rikkomustasoiset teot metsästyslaissa (615/1993). Sel­vityksen mukaan poliisin tietoon tulleiden metsästysrikosten ja -rikkomusten määrät eivät ole viime vuosina merkittävästi lisääntyneet. Toisaalta metsästysrikoksista tulee viranomaisar­vion mukaan vain osa poliisin tietoon. Valvon­nassa on havaittu metsästysrikosten raaistumista ja suunnitelmallisuuden lisääntymistä sekä rikosten kohdistumista Euroopan unionin tär­keinä pitämiin riistaeläimiin. Metsästysrikosten tutkinta laajoilla asumattomilla alueilla on myös vaativaa.

Lakiin nyt ehdotetuilla muutoksilla pyritään korjaamaan edellä mainittuja epäkohtia. Aikaisempaa törkeämpien metsästysrikoksen teko­tapojen ennalta estäminen ja huomioon otta­minen lainsäädännöllisin keinoin on tärkeää sekä riistanhoidollisesti, luonnonsuojelullisesti että metsästyslaissa mainittujen laillisen metsästyksen periaatteiden korostamiseksi. Saaliin kätkemiseen ja hyödyntämiseen liittyvä toiminta on puolestaan osa harmaata taloutta, joka ylläpitää laitonta metsästystä. Laittoman saaliin kaupal­lisen hyödyntämisen ennalta estäminen on osa taloudellisen rikollisuuden torjuntaa.

Lakivaliokunta korostaa, että esitetyillä lainmuutoksilla ei pyritä vaikuttamaan lailliseen metsästykseen, luontaiselinkeinojen harjoittamiseen, maatalouteen taikka petokantojen sääntelyyn yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta. Esityksellä ei myöskään ole tarkoitus muuttaa pyyntilupalainsäädäntöä, lupakäytäntöä eikä harjoitettua suurpetopolitiikkaa, eikä sillä muuteta poronhoitoaluetta koskevia erityissäännöksiä metsästyslaissa.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta ilmenee, että viime vuosina on toteutettu erityistoimia, joilla on pyritty lisäämään paikallisväestön sietokykyä suurpetoja kohtaan. Suurpetoja koskevien poikkeuslupien myöntäminen on siirretty riistanhoitopiireille lähemmäs kansalaisia. Päätöksenteon siirtyminen aluetasolle on läh­tökohtana myös eduskunnan marraskuussa 2010 hyväksymässä riistahallintouudistuksessa. Joulukuun 2009 alussa tuli voimaan uusi riista­vahinkolaki, jolla on parannettu korvausjär­jestelmän kattavuutta. Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että toimia riistaeläinten suojelutavoitteiden, kansalaisten turvaamisen ja laillisen elinkeinonharjoittamisen edellytysten yhteensovittamiseksi jatketaan ja tehostetaan.

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Lakivaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksy­mistä seuraavin huomautuksin ja vähäisin muutosehdotuksin.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rikoslain 48 a luvun muuttamisesta

1 §. Metsästysrikos. (Uusi).

Eduskunta on 25.1.2011 hyväksynyt lain riistahallintolaiksi, jonka yhteydessä on muutettu metsästyslain ­lupajärjestelmää niin, että metsästyslain 10 §:n varaan rakentuvista pyyntiluvista eriytetään eri lupatyypit ( HE 237/2010 vp — MmVM 23/2010 vp ). Hirvieläimen pyyntiluvasta säädetään erikseen, ja se myönnetään nykyisen 10 §:n sijasta metsästyslain 26 §:n nojalla. Nykyinen 10 § koskee jatkossa muiden kuin hirvieläinten pyynti­lupaa ja alueellisia kiintiöitä. Rauhoituksesta poikkeamisesta eli poikkeusluvista säädetään metsästyslain 41 §:ssä. Lupien myöntämisedellytykset säilyvät ennallaan.

Edellä mainitusta lupajärjestelmän uudistamisesta seuraa, että hallituksen esitykseen sisältymättömään rikoslain 48 a luvun 1 §:ään metsästysrikoksesta on tarpeen tehdä terminologinen täsmennys. Pykälän 2 kohdassa olisi pyyntiluvan rikkomisen sijasta säädettävä kaikkien metsästyslaissa säädettävien lupatyyppien rikkomisesta. Mainittu tarkistus on tarkoituksenmukaista tehdä tämän esityksen yhteydessä.

1 a §. Törkeä metsästysrikos.

Rikoslain 48 a lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 a §, jossa säädetään metsästysrikoksen törkeästä tekomuodosta. Pykälän mukaan, jos metsästysrikoksessa 1) rikos tehdään erityisen raa"alla tai julmalla tavalla, 2) rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä, 3) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, 4) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai 5) tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoi­tetaan sitä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä metsästysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Rikoslaissa on useissa rikoslajeissa porras­tettu teot niiden törkeyden mukaan kolmeen asteeseen: lievään, perusmuotoiseen ja törkeään tekomuotoon. Lakivaliokunta pitää perustel­tuna, että rikoslaissa eriytetään myös metsästysrikoksissa erityisen törkeät tekotavat nykyistä selkeämmin omaksi tekomuodokseen. Törkeään metsästysrikokseen esitetty rangaistusasteikko — vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta — vastaa rikoslaissa vakiintunutta rangaistusasteikkoa teosta, jonka perus­tekomuodosta on enimmäisrangaistuksena säädetty kaksi vuotta vankeutta. Törkeän tekomuodon säätämisellä korostetaan laittoman metsästyksen vakavimpien tekojen moitittavuutta ja haitallisuutta sekä ohjataan oikeuskäytäntöä mittaamaan tekojen moitittavuuteen nähden ­oikeasuhteisia rangaistuksia.

Se, milloin rikoksen kohteena on pykälän 2 kohdassa tarkoitettu suuri määrä riistaeläimiä, arvioidaan tapauskohtaisesti, ja se riippuu myös kysymyksessä olevasta eläinlajista. Kuten py­kälän perusteluistakin (s. 22/II) ilmenee, suuri määrä arvioidaan eri tavoin eri eläinlajien osalta siitä riippuen, metsästetäänkö sitä tyypillisesti suuria määriä vai yksittäisiä yksilöitä. Pykälän 2 kohdassa ei siten tule arvioitavaksi kyseisen eläinlajin kannan uhanalaisuus. Kohta on tarkoitettu arvioitavaksi samoin kuin rikoslain 17 luvun 14 a §:ssä säädetyn törkeän eläinsuojelu­rikoksen (LaVM 18/2010 vp — HE 97/2010 vp ) vastaava kvalifiointiperuste. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, että kannan elinvoimaisuus voisi tulla tämän perusteen soveltamisen ohella ar­vioitavaksi törkeän teon kokonaisarvion kautta yhtenä seikkana muiden joukossa, joka tekisi teon kokonaisuutena törkeäksi.

Pykälän 4 kohdan mukaan teko voidaan ar­vioida törkeäksi metsästysrikokseksi, jos rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Esityksen perusteluissa (s. 23) on mainittu yhtenä esimerkkinä rikoksen erityisestä suunnitelmallisuudesta tutkintaa varten seurantalaitteella pannoitetun eläimen laiton järjestelmällinen seuranta metsästystarkoituksessa. Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että erävalvonnassa on havaittu laillisten ja laittomien teknisten apuneuvojen (esim. riistakamera, valonvahvistinlaite aseen kiikarissa, lämpöhakulaitteet) käytön lisään­tyneen metsästysrikoksia tehtäessä.

Esityksen perustelujen mukaan erityistä suunnitelmallisuutta voi osoittaa myös esimerkiksi usean rikoksentekijän yhteistoiminta, esimerkiksi järjestäytyminen tappopartioksi. Käytännössä suunnitelmallisiin tekoihin osallistuvat henkilöt usein toimivat metsästysrikosten tekemistä varten ryhmittyneenä joukkona tai muuten kiinteässä yhteistyössä keskenään. Metsästykseen osallistuvat henkilöt saattavat olla erityisesti valittuja tai palkattuja tähän tehtävään esimerkiksi paikallistuntemuksensa tai muiden taitojensa vuoksi, kun taas saaliin jakelun suorittavat toiset henkilöt. Pelkkä usean henkilön toimiminen yhteistuumin ei kuitenkaan osoittaisi erityistä suunnitelmallisuutta, jollei toimintaan liity etukäteissuunnitelmaa.

Hallituksen esityksen käsittelyyn yhdiste­tyssä lakialoitteessa LA 69/2008 vp ehdotetaan säädettäväksi törkeän metsästysrikoksen itsenäiseksi soveltamisperusteeksi rikoksentekijän toimiminen metsästysrikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Vastaavaa perustetta käytetään rikoslain 50 luvun 2 §:ssä törkeän huumausaineri­koksen soveltamisperusteena. Selvityksen mukaan metsästysrikollisuudessa ei lisääntyneestä ­ammattimaisuudesta ja suunnitelmallisuudesta huolimatta esiinny huumausainerikollisjärjes­töihin verrattavissa olevia organisoituneita kansainvälisiä rikollisryhmiä. Lakivaliokunta to­teaa, että järjestäytyneenä ryhmänä toimiminen voidaan ottaa huomioon esityksen perustelujen mukaisesti osoituksena erityisestä suunnitelmallisuudesta, ja katsoo, että hallituksen esityk­sessä omaksuttu sääntelyratkaisu on metsästysrikollisuuden erityispiirteet huomioon ottaen perustellumpi kuin lakialoitteessa ehdotettu.

Suomi on EU:n jäsenvaltiona sitoutunut eräiden riistaeläinlajien suojelutavoitteisiin ja -velvoitteisiin, jotka on asetettu neuvoston direktiivissä 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta, jäljempänä luontodirektiivi. Tämän vuoksi ehdo­tetaan pykälän 5 kohdassa, että metsästysrikos voidaan arvioida törkeäksi, jos rikoksessa ta­petaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä. Lisäksi edellytyksenä on, kuten muissakin pykälän soveltamisperusteissa, että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Susi poronhoitoalueen ulkopuolella, ilves, karhu sekä saukko kuuluvat luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin tiukkaa suojelua edellyttäviin lajeihin. Poronhoitoalueella susi kuuluu direktiivin liitteeseen V, joka mahdollistaa lähtökohtaisesti kansal­lisen päätöksenteon lajin metsästämisestä. Lainkohtaan on lisäksi sisällytetty luontodirektiivin liitteestä II (lajit, joille on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita) sellaiset eläinlajit, jotka kansallisesti on arvioitu erityisen uhanalaisiksi. Tällä perusteella luettelossa on mainittu ahma ja metsäpeura. Ahma on Suomen uhanalaisin suurpetolaji ja hidas lisääntymään. Metsäpeura puolestaan esiintyy EU:n alueella ainoastaan Suomessa. Eläinlajien luettelemista lakitekstissä voidaan pitää laillisuusperiaatteen vuoksi perusteltuna.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausun­nossaan (MmVL 27/2010 vp) ehdottanut pykälän 5 kohdan muuttamista siten, että siinä mainittujen eläinten tappaminen tai vahingoittaminen muodostaisi törkeän metsästysrikoksen ainoastaan silloin, kun se on tehty käyttäen metsästyslaissa kiellettyä pyyntivälinettä tai -menetelmää taikka rikkoen metsästyslaissa säädettyä moottorikäyttöisen kulkuneuvon käytön rajoitusta tai toimien muutoin häikäilemättömällä tavalla.

Lakivaliokunta toteaa, että maa- ja metsä­talousvaliokunnan ehdottama muotoilu tarkoittaisi sitä, että törkeän tekomuodon soveltaminen edellyttäisi 5 kohdassa mainitun eläinlajin tappamista tai vahingoittamista sekä ilman lupaa että lisäksi laitonta pyyntimenetelmää käyttäen. Tappaminen tai vahingoittaminen laillisella pyyntitavalla, esimerkiksi ampumalla, ei sen sijaan lähtökohtaisesti tulisi rangaistavaksi tör­keänä metsästysrikoksena. Ampumalla tapah­tuva teko tulisi arvioitavaksi törkeäksi vain, jos se tapahtuisi moottorikäyttöisestä ajoneuvosta käsin vastoin metsästyslain säännöksiä taikka jos ampumisessa käytettäisiin vääränlaista asetta tai laittomia hauleja taikka jos ampuminen tapahtuisi muutoin häikäilemättömällä tavalla. Törkeänä ei voitaisi myöskään pitää ilveksen tai saukon metsästämistä metsästysasetuksen (666/1993) 11 §:n sallimalla elävänä pyytävällä loukulla.

Kvalifiointiperusteena ei maa- ja metsä­talousvaliokunnan ehdottamassa säännöksessä olisi siten enää yksinomaan laissa mainittujen eläinlajien suojeluarvo ja -tarve, vaan myös niiden tappamisen tekotapa. Lakivaliokunta to­teaa, että hallituksen esityksen lähtökohtana on kuitenkin suojella kyseisiä eläinlajeja niiden suojeluarvon ja -tarpeen vuoksi. Eläinlajin suojelun kannalta ei ole merkitystä sillä, millä tavalla tai menetelmällä eläin laittomasti tapetaan. Myös ampumalla toteutettu ilman lupaa tapah­tuva tappaminen vähentää kantaa tavalla, joka voi vaarantaa lajin olemassaolon Suomessa. Näistä syistä ei ole perusteltua sulkea laillisella pyyntimenetelmällä tapahtuvaa laitonta tap­pamista säännöksen soveltamisen ulkopuolelle. Lakivaliokunnan käsityksen mukaan säännöksen soveltamisala muodostuisi hyvin suppeaksi ja mahdollisesti riittämättömäksi mainittujen eläinlajien luontodirektiivin mukaisen ns. tiukan suojelujärjestelmän voimaan saattamisen kannalta.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan ehdotetuilla lisäedellytyksillä pyritään estämään se, ettei törkeää tekomuotoa sovellettaisi tulkinnanvaraisissa pakkotilatapauksissa tai pakko­tilaa lähentelevissä tapauksissa. Lakivaliokunta katsoo, että laittomassa metsästyksessä eniten käytetyn tekotavan eli ampumisen sulkeminen tästä syystä törkeän metsästysrikoksen sovel­tamisalan ulkopuolelle ei kuitenkaan ole onnistunut ratkaisu. Tällaisten tilanteiden sääntely rikoksen tunnusmerkistön kautta on vastoin rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttuja periaatteita. Pakkotilan ja sitä lähellä olevien tilanteiden sääntely tapahtuu vakiintuneesti rikoslain yleisen osan säännöksin pakkotilasta ja tekijän erehdyksestä. Mainitut säännökset soveltuvat metsästysrikoksin, kuten kaikkiin muihinkin rikoksiin.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan ehdottamat tappamisen tapaa koskevat lisäedellytykset voivat lisäksi olla päällekkäisiä pykälän 1 kohdan ja mahdollisesti myös 2 ja 4 kohdan perusteen kanssa. Ehdotuksella on mahdollisesti tarkoi­tettu kattaa oikeuskäytännössä esiintyneet ta­paukset suurpedon yliajamisesta ja hallituksen esityksen perusteluissa mainituista muista lait­tomista pyyntimenetelmistä. Näissä tilanteissa kuitenkin myös 5 kohdassa mainittujen eläin­lajien osalta voi tulla sovellettavaksi ehdotettu 1 kohta raa"asta ja julmasta tekotavasta tai häikäilemättömyyden osalta myös 4 kohta. On­gelmana on myös se, että toiminnan häikäi­lemättömyyttä voi olla metsästysrikosten osalta vaikeaa täsmentää. Lisäksi ainakin esimerk­keinä mainittuihin tilanteisiin voisi yhtä hyvin tulla sovellettavaksi pykälän 1 kohdan edellytys toiminnan raakuudesta tai julmuudesta. Laitonta tekotapaa tai teon häikäilemättömyyttä ei siten ole tässäkään valossa tarpeen säätää lisäedellytykseksi 5 kohtaan.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan sen ehdottamat rajaukset eivät sanottavasti haittaisi pykälässä mainittujen eläinten luvattoman metsästyksen tutkintaa. Lakivaliokunta kuitenkin toteaa, että jos kohdassa mainittu suojeltu eläinyksilö löydetään luonnosta tapettuna, hal­lituksen esityksessä törkeän metsästysrikoksen yhteyteen ehdotetut uudet tutkintamenetelmät — televalvonta ja matkaviestimien sijainti­tiedon hankinta — olisivat rikoksen esitutkinnassa mahdollisia vain, jos myös törkeään tekomuotoon ehdotetut lisäedellytykset olisivat käsillä. Jos eläin on tapettu ampumalla, mikä on yleisin tekotapa, pakkokeinot tulisivat käytet­täviksi hyvin harvoin. Käytännössä maa- ja metsätalousvaliokunnan ehdottamat lisäedellytykset rajoittaisivat siten merkittävästi uusien tutkintamenetelmien käyttöä mainittuihin eläimiin kohdistuvien metsästysrikosten tutkinnassa. Tämä olisi ristiriidassa rikostutkinnan tehostamista koskevien esityksen tavoitteiden kanssa.

Edellä todetuista syistä lakivaliokunta ei pidä perusteltuna pykäläehdotuksen muuttamista maa- ja metsätalousvaliokunnan ehdottamalla tavalla. Lakivaliokunta toteaa, että yksittäista­pauksessa vallinneet olosuhteet voidaan ottaa huomioon soveltamalla rikoslain 4 luvun vastuu­vapausperusteita, kuten pakkotilaa ja tekijän erehdystä, koskevia säännöksiä taikka törkeän metsästysrikoksen soveltamisen edellyttämän teon kokonaisarvion kautta.

Pakkotilaa koskevat säännökset voivat tulla sovellettaviksi, jos kyse on välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellisesta teosta tilanteessa, jossa vastakkain on kaksi oikeudel­lisesti suojattua etua, joista toinen uhrataan toisen suojelemiseksi. Teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko kokonaisuutena arvioiden on puolustettava, kun otetaan huomioon pelastet­tavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet.

Pakkotilateon tulee aina olla viimekätinen keino pakottavan vaaran torjumiseksi. Jos tekoa ei voida pitää sallittuna, tekijä on kuitenkin rikoslain mukaan rangaistusvastuusta vapaa, jos tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon pelastettavan edun tärkeys, tilanteen yllätyksel­lisyys ja pakottavuus ja muut seikat.

Käytännössä saattaa esiintyä myös tilanteita, jotka eivät täytä pakkotilan edellytyksiä mutta ovat sitä lähellä. Nämä tilanteet on mahdollista ottaa huomioon teon kokonaisarvion kautta seikkana, joka voi johtaa perustekomuotoisen metsästysrikoksen soveltamiseen törkeän tekomuodon sijasta. Lisäksi rikoslain 6 luvun 8 § mahdollistaa laissa säädetyn rangaistusasteikon alittamisen tilanteissa, jotka läheisesti muistuttavat vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita. Lain esitöiden mukaan mit­taamisarviossa kiinnitetään tällöin huomiota muun muassa pelastettavan edun subjektiiviseen merkitykseen tekijälle. Myös tekotilanteeseen liittyvillä ulkoisilla seikoilla, kuten järkevään punnintaan käytettävissä olevan ajan puutteella, on merkitystä ( HE 44/2002 vp , s. 197).

Lakivaliokunta pitää nykyisiä säännöksiä pakkotilasta ja sitä lähellä olevien tilanteiden rangaistuksen lieventämisestä kattavina ja riit­tävinä sääntelemään myös metsästysrikosten yhteydessä tapahtuvia tilanteita. Valiokunta tähdentää, ettei törkeän tekomuodon säätäminen myöskään muuta pakkotilasta koskevia säännöksiä tai niiden tulkintaa oikeuskäytännössä.

Laillisen metsästyksen yhteydessä saatetaan syyllistyä inhimillisiin virheisiin. Törkeään metsästysrikokseen, kuten kaikkiin rikoksiin, sovelletaan rikoslain 4 luvun säännöksiä rikoksen tekijän erehdyksestä, joka laissa mainituin edellytyksin voi johtaa vapauttavaan tuomioon tahal­lisesta rikoksesta. Erehdys voi myös lieventää vastuuta, jos kyse on erehtymisestä törkeän teon soveltamisedellytyksestä. Jos tapaukseen eivät soveltuisi rikoslain erehdystä koskevat säännökset, erehdystä lähellä olevat tilanteet on mahdollista ottaa huomioon teon kokonaisarvion kautta niin, että törkeän tekomuodon sijasta sovel­letaan perustekomuotoa. Lakivaliokunta katsoo, että erehdystä koskevat tilanteet on säännelty rikoslaissa kattavasti ja ne on otettu huomioon esityksessä. Valiokunta pitää säännöksiä riittävinä estämään kohtuuttoman seuraamuksen määrääminen erehdystilanteissa.

Esityksessä ei ehdoteta muutoksia metsästyslain ja rikoslain menettämisseuraamuksia kos­keviin säännöksiin. Jos rikosten seuraamusten kokonaisuus yksittäistapauksessa muodostuisi kohtuuttomaksi tai johtaisi poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen, tuomioistuimen on otettava tämä rangaistusta mitatessaan huo­mioon rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan nojalla.

6 §. Metsästyskielto.

Pykälään esitetään lisät­täväksi säännös metsästyskiellon määräämisestä silloin, kun tekijä tuomitaan törkeästä metsästysrikoksesta. Kiellon määrääminen on törkeän metsästysrikoksen seuraamuksena selkeä pääsääntö. Tuomioistuimille on kuitenkin syytä varata mahdollisuus jättää kielto määräämättä erityisten painavien syiden perusteella elävän elämän erilaisten tilanteiden ennakoimattomuuden vuoksi. Lakivaliokunta katsoo, että tuomioistuimille ehdotettu harkintamahdollisuus jättää kielto poikkeuksellisesti määräämättä on riittävä ottamaan huomioon mahdolliset kohtuuttomat yksittäiset tilanteet. Vastaavanlainen säännös sisältyy myös eduskunnan vastikään hyväksymään rikoslain 17 luvun 23 §:ään eläintenpitokiellosta (EV 170/2010 vp — HE 97/2010 vp ).

3. Laki metsästyslain muuttamisesta

74 §. Metsästysrikkomus.

Metsästyslain 74 §:n 1 momenttia on muutettu 25.1.2011 hyväksytyn riistahallintolain säätämisen yhteydessä ( HE 237/2010 vp — MmVM 23/2010 vp ). Nyt käsillä oleva pykäläehdotus on sovitettava yhteen mainitun lainmuutoksen kanssa. Lisäksi lain johtolausetta on tästä syystä tarkistettava.

Edellä mainitussa lakiuudistuksessa on muutettu metsästyslain lupajärjestelmää edellä 1. lakiehdotuksen yhteydessä kuvatulla tavalla. ­Lupajärjestelmän uudistamisesta seuraa, että käsillä olevan 74 §:n 2 momenttiin on tarpeen tehdä terminologian ja pykäläjärjestyksen muutoksien aiheuttamat korjaukset lakiehdotukseen sisältyvää säännöstä asiallisesti muuttamatta.

Lakialoite

Koska lakivaliokunta ehdottaa, että rikoslain 48 a luvun 1 a § törkeästä metsästysrikoksesta hyväksytään hallituksen esityksen mukaisessa muodossa, valiokunta ehdottaa, että lakialoite hylätään.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,

että 2., 4. ja 5. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina,

että 1. ja 3. lakiehdotus hyväksytään muutettuina (Valiokunnan muutosehdotukset) ja

että lakialoite LA 69/2008 vp hylätään.

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Laki

rikoslain 48 a luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain (39/1889) 48 a luvun 1 §:n 2 kohta, 4 §:n 1 momentti ja 6 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 2 kohta, 4 §:n 1 momentti ja 6 §:n 1 momentti laissa 515/2002 ja 6 §:n 2 momentti laissa 515/2003, sekä

lisätään 48 a lukuun uusi 1 a, 4 a ja 6 a § seuraavasti:

48 a luku

Luonnonvararikoksista

1 § (Uusi)

Metsästysrikos

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti

---

2 ) metsästää vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai -rajoitusta tai kiintiötä kos­kevaa säännöstä tai määräystä taikka ilman pyyntilupaa, hirvieläimen pyyntilupaa tai poikkeuslupaa tai

---

on tuomittava metsästysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

1 a, 4, 4 a, 6 ja 6 a §

(Kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

3.

Laki

metsästyslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan metsästyslain (615/1993) 72 §, 74 § sekä 76 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 72 ja 76 §:n 2 momentti laissa 516/2002 ja 74 § laeissa 516/2002 ja / , seuraavasti:

72 §

(Kuten HE)

74 §

Metsästysrikkomus

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta metsästää

(1 kohta kuten HE)

2) 37 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuna rauhoitusaikana tai ilman 10, 26, 41 tai 49 a §:ssä tai 52 §:n 3 momentissa tarkoitettua lupaa taikka rikkoen 10 §:n tai 41 a §:n 4 momentin nojalla säädettyä alueellista kiintiötä,

on tuomittava, jollei teko ole rikoslain 48 a ­luvun 1 tai 1 a §:n nojalla rangaistava tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, metsästysrikkomuksesta sakkoon.

Metsästysrikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta

(1—6 kohta kuten HE)

7) menettelee vastoin 10 §:n 1 momentin tai 41 §:n 3 momentin taikka 41 a §:n 4 momentin nojalla annetun asetuksen (poist.) pyyntilupaa tai poikkeuslupaa taikka alueellista kiintiötä koskevassa säännöksessä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta tai asetuksen nojalla pyynti- tai poikkeuslupaan otettua määräystä (poist.),

(8—13 kohta kuten HE)

76 §

(Kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

Helsingissä 28 päivänä tammikuuta 2011

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Janina Andersson /vihr
vpj. Anna-Maja Henriksson /r
jäs. Esko Ahonen /kesk
Oiva Kaltiokumpu /kesk
Ilkka Kantola /sd
Sampsa Kataja /kok
Krista Kiuru /sd
Jari Larikka /kok
Outi Mäkelä /kok
Raimo Piirainen /sd
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
Tero Rönni /sd
Mauri Salo /kesk
Kari Uotila /vas
Mirja Vehkaperä /kesk
Lasse Virén /kok

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Minna-Liisa Rinne