Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

LaVM 8/2004 vp - HE 81/2004 vp
Hallituksen esitys laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyksenvalvojista an­netun lain 8 §:n muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 11 päivänä toukokuuta 2004 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsi­teltäväksi hallituksen esityksen laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyksenval­vojista annetun lain 8 §:n muuttamisesta ( HE 81/2004 vp ).

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta ovat antaneet asiasta lausunnot, jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi (PeVL 26/2004 vp ja HaVL 27/2004 vp).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula , oikeus­ministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Kimmo Hakonen , sisä­asiainministeriö
  • käräjätuomari Riitta Savolainen , Helsingin käräjäoikeus
  • valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto , Valtakunnansyyttäjänvirasto
  • lakimies Heli Malmi , suojelupoliisi
  • ylikomisario Pentti Pöyry , Helsingin kihlakunnan poliisilaitos
  • asianajaja Ari Halonen , Suomen Asianajajaliitto
  • politiikan ylioppilas Paavo Arhinmäki
  • professori Pekka Koskinen
  • professori Raimo Lahti

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • Käräjäoikeustuomarit ry
  • professori Ari-Matti Nuutila
  • varatuomari, asianajaja Kirsi Tarvainen.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan rikoslakiin otettavaksi laitonta naamioitumista koskeva rangaistussäännös. Kiellettyä olisi tunnistamista vaikeuttava kasvojen peittäminen yleisellä paikalla järjes­tetyn yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla. Rangaistavaa olisi esiintyminen kasvot osittain tai kokonaan hupun, naamion tai maalauksen tai vastaavan peittä­mänä tavalla, joka vaikeuttaa tunnistamista. Laittomana naamioitumisena ei kuitenkaan pidettäisi naamioituneena esiintymistä, jos sen tarkoituksena on suojautua säältä tai osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan yleisötilaisuuteen tai siihen on uskonnollinen tai jokin muu hyväksyttävä syy.

Kokoontumislakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä ei saisi pitää hallussa esinettä, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää kasvojen peittämiseen tunnistamista vaikeuttavalla tavalla. Tästä kiellosta olisivat voimassa samat poikkeukset kuin lait­toman naamioitumisen kohdalla. Järjestyksenvalvojista annettuun lakiin ehdotetaan eräitä teknisiä muutoksia.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Järjestyslain (612/2003) käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman, jossa edelly­tettiin hallituksen huolehtivan siitä, että erikseen valmistellaan lakiehdotus, jolla rangais­tuksen uhalla kielletään yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen esiintymällä naamioituneena mielenosoituksessa taikka muulla tavalla naamioituneena (EV 295/2002 vp ). Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys pohjautuu tähän lausumaan.

Lakivaliokunta on aiemmin tarkastellut niitä yleisiä edellytyksiä, joita rangaistussäännösten hyväksyttävälle käyttämiselle yhteiskunnalli­sina sääntelyvälineinä voidaan asettaa (ks. LaVL 9/2004 vp). Näiden edellytysten mukaan kaikelle rikoslainsäädännölle tulee ensinnäkin olla hyväksyttävä peruste. Toiseksi on kyettävä osoittamaan, että on painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää juuri uuden rikostunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi. Tällöin huomioon tulevat otettaviksi ennestään voimassa oleva muu sääntely samoin kuin mahdolliset tavoitellun päämäärän saavuttamiseen johtavat vaihtoehtoiset menettelyt. Kolmanneksi säädettävän kriminalisoinnin tulee olla ennaltaehkäisevä eli uuden rangaistussäännöksen on voitava perustellusti olettaa edes jossain määrin vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Neljänneksi jo perustuslain 8 §:ssä säädetystä rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuu, että tunnusmerkistön on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 8/II) naamioitumiskiellon tarkoituksena on ehkäistä väkivaltaisuutta ja mellakointia mielenosoituksissa ja muissa yleisön kokoontumisissa yleisellä paikalla sekä parantaa mahdollisuuksia saattaa rikoksista epäillyt syytteeseen. Tällaiset tavoitteet muodostavat lakivaliokunnan mielestä hyväksyttävän perusteen naamioitumiskiellon säätämiselle.

Ehdotetun uuden kriminalisoinnin yhteis­kunnallista tarvetta arvioidessaan lakivaliokunta on erityisesti ottanut huomioon siinä tarkoi­tetun toiminnan perusoikeuskytkennät. Perustuslain 13 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on todettu, että naamioituminen saattaa rohkaista ihmisiä osallistumaan mielenosoituksiin anonyymisti ja ilmaisemaan siellä mielipiteensä. Oikeus osallistua anonyymisti mielenosoituksiin sisältyy perustuslakivaliokunnan mukaan lähtökohtaisesti kokoontumisvapauteen. Pukeutuminen ja naamioituminen liittyvät myös perustuslain 12 §:ssä turvattuun sananvapauteen, minkä lisäksi niitä voidaan arvioida perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvatun henkilökohtaisen vapauden kannalta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että vaikka ehdotettu naamiointikielto rajoittaa jonkin verran sananvapautta ja kokoontumisvapautta, sen ei voida katsoa puuttuvan näiden vapauksien ydinalueeseen. Kielto ei estä vapaata kokoontumista ja mielipiteenilmaisua.

Lakivaliokunta on ehdotetun säännöksen tarpeellisuutta arvioidessaan kiinnittänyt huomiota myös poliisilain (493/1995) säännöksiin. Poliisilain 20 §:n 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus poistaa paikalta henkilö, jos tämän uhkauksista tai muusta käyttäytymisestä voidaan päätellä, että hän todennäköisesti syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan henkilö saadaan poistaa paikalta myös, jos hän käyttäytymisellään aiheuttaa huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turval­lisuudelle. Pykälän 3 momentissa mahdollis­tetaan tietyin edellytyksin tällaisten henkilöiden kiinniottaminen ja säilössä pitäminen.

Valiokunnan mielestä poliisilain säännösten avulla voidaan varsin pitkälle hallita niitä ongelmatilanteita, joita naamioitumiskielto kattaisi. Toisaalta ehdotetun kaltaisella säännöksellä voidaan saavuttaa myös sellaisia etuja, joita ei liity poliisilain sisältämään sääntelyyn, koska uuden kriminalisoinnin soveltamisalaan ehdotetaan kuuluvaksi vain naamioituneena esiintyminen yleisissä kokouksissa, yleisötilaisuuksissa ja muissa yleisön kokoontumisissa. Jos rangaistavan käyttäytymisen alaa rajataan ehdotetusta, uutta säännöstä voidaan pitää poliisilain säännöksiä tarkempana ja sääntelyn kohteen erityispiirteet huomioon ottavana. Näillä näkökohdilla on erityistä painoarvoa ehdotuksen perusoikeuskytkentöjen vuoksi.

Hallituksen esityksen mukaan (s. 8/II) naa­mioitumisen kriminalisoinnin voidaan olettaa lisäävän laittomuuksiin syyllistyneiden kiinnijäämisriskiä. Tällä puolestaan arvioidaan ehkäistävän mellakointia. Edelleen hallituksen esityksessä katsotaan, että naamioitumiskiellon voidaan odottaa turvaavan sanan- ja kokoontumisvapautta lisäämällä ihmisten uskallusta osallistua mielenosoituksiin. Lakivaliokunta pitää esitettyjä arvioita ehdotetun sääntelyn vaikutuksista jossain määrin optimistisina. Toisaalta tällaisten vaikutusten toteutumista ei voida myöskään kokonaan sulkea pois. Valiokunta on sääntelyn hyväksyttävyyttä arvioidessaan antanut merkitystä myös sille, että naamioitumiskiellon sisällyttäminen rikoslakiin osoittaa lainsäätäjän pitävän selvästi hylättävänä sellaista toimintaa, jossa naamioituminen liittyy esimerkiksi tarkoitukseen vahingoittaa omaisuutta yleisötilaisuudessa. Valiokunnan mielestä tällaisissa tilanteissa naamioituminen on osaltaan myös omiaan osoittamaan rikollisen toiminnan suunnitelmallisuutta, millä puolestaan on merkitystä rangaistuksen mittaamisen kannalta.

Edellä mainituista syistä lakivaliokunta on päätynyt puoltamaan laittoman naamioitumisen kriminalisoimisen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta
13 a §. Laiton naamioituminen
1 momentti.

Lakiehdotuksen mukaan laittomasta naamioitumisesta rangaistaisiin henkilöä, joka yleisellä paikalla järjestetyn yleisen ko­kouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy kasvot kokonaan tai osittain hupun, naamion, maalauksen tai vastaavan peit­tämänä tavalla, joka vaikeuttaa hänen tunnistamistaan.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ehdotettua naamioitumisen krimina­lisointia tulee täsmentää. Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että erityisesti kasvojen maalaaminen muun muassa urheilukilpailuissa ja mielenosoituksissa on nykyisin yleistä ja että kaikki kasvomaalaukset eivät estä tunnistamista vaan kuuluvat tilaisuuden luonteeseen. Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän täsmällisyysvaatimuksen vuoksi perustuslakivaliokunta on pitänyt valtiosääntöoikeudellisesti välttämättömänä, että sääntely kytketään henkilön tarkoitukseen loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon. Tällainen täsmentäminen on perustuslakivaliokunnan mukaan edellytys sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Myös hallintovaliokunta on lausunnossaan katsonut, ettei ole tarkoituksenmukaista kieltää naamioitumista yleisellä paikalla, koska on olemassa oikeutettuja syitä kasvojen peittämiseen. Hallintovaliokunta on toisaalta todennut, että naamioitumiskiellon tulee olla siinä määrin laaja-alainen, että se mahdollistaa sääntelyn riit­tävän tehokkaan soveltamisen ja vähentää mahdollisuutta kiertää kieltoa. Hallintovaliokunnalla on lausuntoaan laatiessaan ollut käytettävissään oikeusministeriön muistio, jossa on otettu kantaa perustuslakivaliokunnan lausunnon vuoksi tarvittaviin muutoksiin. Hallintovaliokunnan mielestä muistiossa esitetty uusi muotoilu täyttää perustuslakivaliokunnan lausunnossaan asettamat edellytykset. Se on pitänyt kuitenkin tavoiteltavana, että rangaistusäännös kirjoitettaisiin selkeämpään muotoon.

Perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausuntoihin viitaten lakivaliokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi kahdessa suhteessa. Ensimmäinen täsmennyksistä koskee naamioitumistapaa ja toinen puolestaan henkilön toiminnan tarkoitusta.

Lakiehdotuksen sisältämä luettelo erilaisista naamioitumistavoista on avoimuudessaan varsin tulkinnanvarainen. Säännöksen soveltamisvaikeuksia on omiaan lisäämään se, että naa­mioitumisen seurauksena henkilön tunnistamisen edellytetään ainoastaan vaikeutuvan. Viimeksi mainitun kriteerin ongelmallisuutta kuvastaa hyvin perustelujen (s. 13/I) lausuma, jossa todetaan, että mitä vähäisempi osa kasvoista on peitetty, sitä todennäköisemmin kysymys ei ole rangaistavasta, tunnistamista vaikeuttavasta naamioitumisesta. Lakivaliokunnan mielestä säännöksen tarkoituksen saavuttamiseksi ei ole tarpeen ulottaa naamioitumisen rangaistavuutta koskemaan sellaisia tapauksia, joissa tunnistaminen pelkästään vaikeutuu. Koska ehdotetun säännöksen yhtenä tavoitteena on mahdollistaa rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen myös silloin, kun tekijä pyrkii naamioitumalla salaamaan henkilöllisyytensä, säännöksen soveltaminen on syytä rajoittaa niihin tapauksiin, joissa naamioituminen kokonaan estää henkilön tunnistamisen. Tällä tavoin rajattua säännöstä on myös käytännön tilanteissa helpompi soveltaa, koska tällöin vältytään arvioimasta sitä, missä määrin tunnistamisen tulee vaikeutua, jotta naamioituminen olisi rangaistava teko.

Edellä mainituista syistä lakivaliokunta ehdottaa, että tekoa kuvataan säännöksessä sanoilla "esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena". "Naamioituneena"-sana sisältää jo itsessään tekijän tarkoituksen tehdä itsensä tuntemattomaksi naamion taikka muunlaisen kasvojen tai pään peitteen avulla. Vaatimus siitä, että henkilö on "tunnistamattomaksi naamioitunut" viittaa toisaalta myös toiminnan tehokkuuteen. Toisin sanoen naamioitumisen tulee olla sillä tavoin kokonaisvaltaista, että sen avulla onnistutaan salaamaan henkilöllisyys. Naamioituminen voi tapahtua monin eri tavoin, kuten esimerkiksi kasvot kätkevällä päähineellä tai naamarilla. Rangaistavuuden kannalta olennaista on se, että henkilöä ei juuri hänen naamioitumisensa vuoksi voida tunnistaa.

Kuten perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, pelkkää naamioitumista sinänsä ei voida kriminalisoida. Ollakseen rangaistavaa tällaisen toiminnan tulee liittyä henkilön tarkoitukseen ryhtyä oikeudenvastaiseen tekoon. Naamioitumisen yhdistäminen henkilön tarkoitukseen loukata yleistä järjestystä ja turvallisuutta jättäisi lakivaliokunnan mielestä rangaistavuuden alan kuitenkin varsin yleiseksi. Ottaen huomioon, että laittomasta naamioitumisesta voitaisiin tuomita myös vankeutta, valiokunnan mielestä on perusteltua rajata rangaistavuus niihin tilanteisiin, joissa naamioituminen liittyy välittömästi uhkaavaan, henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan tai omaisuuden vahingoittamiseen.

Säännöksessä tarkoitettuihin yleisiin kokouksiin, yleisötilaisuuksiin ja yleisön kokoontumisiin osallistuvien oikeusturva edellyttää, että päätelmiä naamioitumisen tarkoituksesta ei tehdä kevein perustein. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöksen soveltamisen edellytykseksi, että naamioituneella henkilöllä tai joukolla tulee olla ilmeinen tarkoitus ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Tilanteen tulee tällöin olla kokonaisuutena sellainen, että sen voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa sisältävän välit­tömän vaaran henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumisesta tai omaisuuden vahingoittamisesta. Tällöin säännöksessä edellytetty tarkoitus ilmenee ennen kaikkea naamioituneen henkilön tai joukon uhkaavasta käytöksestä. Väkivallan välitön uhka saattaa ilmetä esimerkiksi siten, että naamioitunut joukko ryhmittyy yhden tai useamman henkilön ympärille ja että esitetyt sanalliset uhkaukset tai uhkaavat eleet osoit­tavat joukon ilmeisenä tarkoituksena olevan ryhtyä käyttämään väkivaltaa tällä tavoin piiritettyinä olevia henkilöitä kohtaan. Omaisuuteen kohdistuvan uhan välittömyys voi puolestaan ilmetä esimerkiksi siten, että naamioitunut joukko varustautuu vahingontekoon erityisesti soveltuvilla välineillä pyrkien samalla saamaan muussa väkijoukossa aikaan yleistä epäjärjestystä.

Edellä tarkoitetuissa uhkaavissa tilanteissa poliisi saattaa olla etukäteen valmistautunut kohtaamaan eri asteisia levottomuuksia. Tällöin tilanne voi nopeasti kärjistyä jopa väkivaltaisen mellakan luonteiseksi. Tapahtumien jälkikäteisen oikeudellisen arvioinnin kannalta on tär­keää, että niin väkivaltaa käyttäneiden mielenosoittajien kuin myös voimakeinoihin turvautuneiden poliisimiesten henkilöllisyydet ovat selvitettävissä. Lakivaliokunnan saaman tiedon mukaan poliisimiesten henkilöllisyys onkin aina todettavissa heidän varusteissaan olevien tunnusten perusteella.

Lakivaliokunta pitää sinänsä tarkoituksenmukaisena sitä, että ehdotettua rikoslain 17 luvun 13 a §:ää sovelletaan paitsi yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin myös muihin yleisön kokoontumisiin. Tätä säännöksen tapahtumakohtaista soveltamisalaa on kuitenkin ehdotuksen perusteluissa (s. 12/I) tulkittu siten, että naa­mioitumiskielto ei koskisi esimerkiksi mielenosoitusmarssia sivusta seuraavia. Lakivaliokunta huomauttaa tässä yhteydessä käsityksenään, että tällaiset itse mielenosoituksen kannalta sivullisetkin henkilöt kuuluvat säännöksen soveltamisalaan, jos he esiintyvät naamioituneina esimerkiksi ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Tällainen tilanne voi olla käsillä muun muassa silloin, kun mielenosoitusta naamioituneina seuraavat henkilöt pyrkivät provosoimaan mielenosoittajia väkivaltaisuuksiin.

Lakivaliokunta on tehnyt säännöksen alkuosaan lisäksi kielellisen tarkistuksen.

2 momentti.

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi säännös niistä tapauksista, jolloin naamioituneena esiintyminen ei kuitenkaan olisi rangaistavaa.

Edellä esitetyn mukaan laittomana naamioitumisena pidetään vain sellaista tunnistamat­tomaksi naamioitumista, joka liittyy naamioi­tuneen henkilön ilmeiseen tarkoitukseen ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Rajattaessa rangaistavan käyttäytymisen ala tällä tavoin käy samalla tarpeettomaksi erikseen luetella niitä tilanteita, joissa naamioituminen ei olisi rangaistavaa. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että säännöksen 2 momentti poistetaan.

2. Laki kokoontumislain muuttamisesta

Kokoontumislain muuttamista koskevan ehdotuksen pääsisältönä on naamioitumiseen mahdollisesti käytettävien esineiden hallussapidon kieltäminen samoin kuin tällaisten esineiden hallussapidon säätäminen rangaistavaksi. Lisäksi kokoontumislaissa säädettäisiin järjestyksenvalvojan oikeudesta tietyissä tapauksissa tarkastaa tilaisuuden osanottajat ja näiden tavarat naamioitumisvälineiden hallussapitokiellon valvomiseksi.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, ettei ole esitetty riittäviä perusteita rikoslaissa säädettävän naamioitumisen kriminalisoinnin lisäksi kieltää ja kriminalisoida myös naamioitumiseen mahdollisesti käytettävien esineiden hallussapito. Perustuslakivaliokunta on niin ikään huomauttanut, että tällainen hallussapidon säätäminen rangaistavaksi ei ole oikeassa suhteessa kriminalisoinnin taustalla olevan intressin suojaamiseen nähden. Näillä perusteilla perustuslakivaliokunta on todennut, ettei 2. lakiehdotusta voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lisäksi se on katsonut, ettei naamiointivälineiden hallussapidon kriminalisoinnin toteuttamiselle perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä ole poikkeuslaki­menettelyn edellyttämiä pakottavia syitä.

Perustuslakivaliokunnan    lausunnon      mu- kaan naamioitumisvälineiden  hallussapitokieltoon liittyväksi ehdotettu tarkastusoikeus ei täytä oikeasuhtaisuuden vaatimuksia ja siltä puuttuu painava yhteiskunnallinen tarve. Tämän vuoksi 2. lakiehdotus voidaan näiltäkin osin käsitellä vain perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Myöskään tältä osin perustuslaki­valiokunta ei ole katsonut, että poikkeuslaki­menettelyn käyttämiseen olisi pakottavia syitä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 2. lakiehdotuksen 23 § ja 26 §:n 2 momentti poistetaan, jolloin 23 § jää voimaan nykyisessä muodossaan. Tästä seuraa, että lakiehdotuksen johtolausetta on muutettava ja 26 §:n 5 kohtaan on tehtävä lakitekninen tarkistus.

Hallintovaliokunta on lausunnossaan pitänyt perusteltuna, että kokoontumislakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan järjestettävästä yleisestä kokouksesta poliisille tehtävä ilmoitus sisältäisi tiedon myös naamioituneena esiintymisestä. Sen sijaan yleisötilaisuuden järjestäjän ei tarvitsisi säännönmukaisesti ilmoittaa naamioitumisesta, mutta poliisi voisi tarvittaessa vaatia siitä selvitystä.

Lakivaliokunta ei useastakaan syystä tässä yhteydessä puolla hallintovaliokunnan lausunnossaan esittämien ehdotusten toteuttamista. Ensinnäkin yleisen kokouksen järjestäjän voi olla hyvin vaikea tietää, aikooko joku esimerkiksi mielenosoitukseen osallistuva henkilö esiintyä naamioituneena. Vielä vaikeampaa tällaisen ­asian ennakoiminen on yleisötilaisuuden, esimerkiksi urheilukilpailujen, järjestäjälle. Toiseksi lakivaliokunnan edellä rikoslain 17 luvun 13 a §:ään ehdottamat rajaukset huomioon ot­taen voidaan pitää todennäköisenä, että lait­toman naamioitumisen tunnusmerkistön täyt­tävää toimintaa esiintyy tavallisimmin sellaisissa väkijoukon kokoontumisissa, joilla ei ole järjestäjää. Kolmanneksi velvollisuus ilmoittaa naamioitumisesta liittyy valiokunnan mielestä luontevimmin järjestelmään, jossa poliisilla on mahdollisuus yksittäistapauksessa kieltää naamioituneena esiintyminen. Tällaisen järjestelmän käyttöön ottaminen edellyttäisi muun muassa järjestäjien oikeusturvanäkökohtien huo­mioon ottamiseksi sellaista perusteellista valmistelua, joka ei tässä yhteydessä ole mahdollista.

3. Laki järjestyksenvalvojista annetun lain muuttamisesta

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että sen 2. lakiehdotuksesta esittämien kannanottojen vuoksi myöskään 3. lakiehdotusta ei voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan myös katsonut, että edellytyksiä poikkeuslakimenettelyn käyttämiselle ei ole.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 3. lakiehdotus hylätään.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,

että 3. lakiehdotus hylätään ja

että 1. ja 2. lakiehdotus hyväksytään muutettuina seuraavasti:

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Laki

rikoslain 17 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 17 lukuun uusi 13 a § seuraavasti:

17 luku

Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

13 a §

Laiton naamioituminen

Joka yleisellä paikalla järjestettävän yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy tunnistamattomaksi naamioi­tuneena ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta, on tuomittava lait­tomasta naamioitumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

(2 mom. poist.)

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)


2.

Laki

kokoontumislain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 22 päivänä huhtikuuta 1999 annetun kokoontumislain (530/1999) (poist.) 26 § sekä

lisätään 25 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

23 §

(Poist.)

25 §

(Kuten HE)

26 §

Kokoontumisrikkomus

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

(1—4 kohta kuten HE)

5) rikkoo 23 §:n 1 momentissa säädetyn tai 3 momentin nojalla annetun kiellon,

on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kokoontumisrikkomuksesta sakkoon.

(2 mom. poist.)

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)


Helsingissä 28 päivänä lokakuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Tuija Brax /vihr
vpj. Susanna Rahkonen /sd
jäs. Esko Ahonen /kesk
Lasse Hautala /kesk
Tatja Karvonen /kesk
Petri Neittaanmäki /kesk
Heli Paasio /sd
Lyly Rajala /kok
Jukka Roos /sd
Tero Rönni /sd
Petri Salo /kok
Pertti Salovaara /kesk
Minna Sirnö /vas
Timo Soini /ps
Marja Tiura /kok
Jan Vapaavuori /kok

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Risto Eerola

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.