Vireilletulo

Eduskunta on 28 päivänä helmikuuta 2001 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsitel­täväksi hallituksen esityksen laiksi rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ( HE 13/2001 vp ).

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 9/2001 vp), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• hallitusneuvos Leena Kuusama , erityis­asiantuntija Jussi Pajuoja , oikeusministeriö
• eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkka
• käräjätuomari Sirpa Ahola , Helsingin käräjäoikeus
• valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta , Valtakunnansyyttäjänvirasto
• johtaja Anna-Katrina Grönholm , Helsingin vankila
• asianajaja Markku Fredman , Suomen Asianajajaliitto
• toiminnanjohtaja (ma.) Maija-Liisa Kukkonen , Kriminaalihuoltoyhdistys
• varapuheenjohtaja, professori Pekka Koskinen , vankeinhoitoasiain neuvottelukunta

Esityksessä ehdotetaan rangaistusten täytäntöönpanosta annettua lakia muutettavaksi siten, että rangaistuksen tosiasialliseen pituuteen vaikuttavista harkinnanvaraisista päätöksistä voidaan valittaa yleiseen tuomioistuimeen, ensi asteena käräjäoikeuteen. Muutosta voitaisiin hakea suoritetun ajan menettämistä ja ehdonalaisen vapautumisen lykkäämistä koskeviin päätöksiin.

Samalla ehdotetaan rangaistusten täytäntöönpanosta annettua lakia muutettavaksi niin, että vankiloiden kurinpitojärjestelmä yhdenmukaistetaan ja avolaitoksissa siirrytään suljettujen laitosten kurinpitojärjestelmään. Tällöin avolaitosajan menettämisseuraamuksesta luovuttaisiin ja sen sijasta määrättäisiin kurinpitorangaistuk­sena suoritetun ajan menetys. Lisäksi ehdotetaan muutettaviksi oikeudenkäymiskaarta, maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettua lakia sekä tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annettua lakia. Nämä muutosehdotukset ovat rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain muutoksista johtuvia, lähinnä teknisiä muutoksia. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan samanaikaisesti kuin laki rangaistusten täytäntöönpanon hallinnosta eli 1 päivänä elokuuta 2001.

Yleisperustelut

Vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta säädetään lain- ja asetuksentasoisin säädöksin. Van­kien muutoksenhakuoikeutta koskevat säädökset ovat asetuksentasoisia ja pääosin niissä kiel­letään muutoksenhaku. Sääntelyn tasoon ja muutoksenhakukiellon laajuuteen on eduskunnassa kiinnittänyt huomiota perustuslakivaliokunnan ohella lakivaliokunta. Mietinnössään (LaVM 17/1994 vp — HE 66/1994 vp) lakivaliokunta on pitänyt oikeusturvan ja yhtenäisen rangaistuskäytännön kannalta välttämättömänä, että vangeilla on oikeus hakea muutosta järjestysrikkomuksista määrättäviin kurinpitorangaistuksiin.

Valiokunta on myös kiirehtinyt vuodelta 1889 olevan ja useissa osittaisuudistuksissa muutetun rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain kokonaisuudistusta ( LaVM 17/1998 vp — HE 10/1998 vp ). Kokonaisuudistus on parhaillaan valmisteltavana ja sen vuoksi nyt säädettävät säädökset jäävät väliaikaisiksi.

Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena sekä tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Muutoksenhakuoikeus ja muutoksenhakutie

Esityksessä ehdotetaan, että vankilaviranomaisen, eli hallintoviranomaisen päätöksestä valitetaan käräjäoikeuteen. Muutoksenhakutietä perustellaan useilla seikoilla, jotka vahvasti puoltavat ratkaisua. Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa pitänyt järjestelyä poikkeuksellisena, kun otetaan huomioon perustuslain 98 ja 99 §:n säännökset tuomioistuinlaitoksen perusrakenteesta ja tuomioistuinten tehtävistä. Perustuslakivaliokunnan mielestä järjestely on tässä tapauksessa perusteltu, koska rangaistusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin lisättäväksi ehdotetun 7 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetut päätökset vaikuttavat rangaistuksen tosiasialliseen pituuteen. Perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin määrää rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen. Tämän kanssa on johdonmukaista, että muutoksenhaku täytäntöönpanovaiheessa tehtäviin, rangaistuksen pituuteen vaikuttaviin hallintopäätöksiin suunnataan siihen tuomioistuinlinjaan, jossa varsinaiset vankeusrangaistuksetkin määrätään.

Perustuslakivaliokunta on todennut, että rangaistusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin ehdotettu 7 luvun 1 §:n 2 momentti, jossa kiel­letään muutoksenhaku muista kuin vankeusrangaistuksen tosiasialliseen pituuteen vaikuttavista päätöksistä, on ristiriidassa perustuslain 21 §:n 1 momentin kanssa. Pelkkä 7 luvun 1 §:n 2 momentin poistaminen lakiehdotuksesta johtaisi siihen, että vangin oikeus saada "oikeuk­siaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi" perustuisi suoraan perustus­lakiin. Erityisten säännösten puuttuessa valitustie olisi hallintolainkäyttölinjan mukainen. Perustuslakivaliokunnan mukaan momentin poistamisesta aiheutuvaa perustuslain suoran soveltamisen tarvetta voidaan vähentää ja tilannetta selkeyttää ulottamalla laissa muutoksen­haku nimenomaisesti myös kurinpitorangaistuksen määrääviin päätöksiin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta vankien muutoksenhakuoikeus on laajennettava vankeusajan tosiasialliseen pituuteen vaikutta­vien päätösten lisäksi koskemaan muitakin kurinpitorangaistuksia. Tämän johdosta on harkittava, voidaanko kaikki muutoksenhakuasiat ohjata käräjäoikeuksiin.

Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan on ongelmallista, jos kurinpitopäätösten muutoksenhaku ohjautuisi kurinpitorangaistuksen laadun mukaisesti yleiseen tuomioistuimeen tai hallintotuomioistuimeen. Kaksitahoinen muutoksenhakutie olisi vankiloiden kannalta monimutkainen ja saattaisi vaikeuttaa yhtenäisen kurinpitokäytännön luomista. Samat seikat, joilla on perusteltu vankeusrangaistuksen tosiasialliseen pituuteen vaikuttavien päätösten muutoksenhaun ohjaamista käräjäoikeuteen, puoltavat käräjäoikeutta myös muiden kurinpitopäätösten muutoksenhakuelimenä.

Hallituksen esityksessä arvioidaan uudistuksen taloudellisia ja organisatorisia vaikutuksia sekä tuomioistuinten ja vankiloiden työmäärän kasvua. Rangaistuksen pituuteen vaikuttavia päätöksiä, joihin muutoksenhakuoikeus esityksessä ehdotetaan rajattavaksi, tehtiin vuonna 1999 noin 300. Arvion mukaan näihin päätöksiin haettaisiin muutosta alle 100 tapauksessa vuodessa. Yksittäisen käräjäoikeuden käsiteltäväksi tulevien asioiden määrä jäisi todennäköisesti alle 10 valitukseen vuodessa. Hovioikeuksiin muutoksenhakuja tulisi ilmeisesti vain satunnaisesti.

Oikeusministeriö on selvittänyt, kuinka paljon muutoksenhakujen määrä lisääntyy esityksessä arvioituun verrattuna, kun muutoksenhakuoikeuden piiriin tulevat kaikki kurinpitopäätökset. Muita kuin vankeusrangaistuksen pituuteen vaikuttavia kuripitopäätöksiä tehtiin vuonna 1999 noin 1 000. Niistä yksinäisyysrangaistuksia oli yli 700, varoituksia 300 ja oikeuksien menetyksiä alle 10. Ministeriön käsityksen mukaan noin 10—20 prosentissa päätöksistä tultaneen hakemaan muutosta. Kaikkiaan vuosittain haettaneen muutosta noin 200—300 kurinpitopäätökseen. Muutoksenhakuoikeuden laajennus lisää siten merkittävästi tuomioistuinten sekä vankilaviranomaisten työtä ja maksuttoman oikeudenkäynnin kustannuksia. Tämän johdosta ministeriö on valiokunnassa ilmoittanut pitävänsä tarkoituksenmukaisena, että muutoksenhakuoikeus rajoitetaan käräjäoikeuteen, jonka päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Valituksen käsittely käräjäoikeudessa

Muutoksenhakuasian käsittelystä käräjäoikeudessa ehdotetaan säädettäväksi ­rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 7 luvun 7 §:ssä. Käräjäoikeuden on huolehdittava siitä, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi. Säännöksen perusteluissa ­todetaan, että tuomioistuimen rooli asian selvittämisessä on rikosasiassa noudatettavaan menettelyyn verrattuna korostunut, koska muutoksenhakuasiat koskevat yleensä ­rikokseen perustuvia kurinpitorangaistuksia, joiden käsittelyyn syyttäjä ei tuomioistuimessa osallistu. Käräjäoikeuden velvollisuutena on tarpeellisessa määrin aktiivisen prosessinjohdon keinoin ja tarvittaessa myös omasta aloitteestaan ­selvittää asiaan liittyvää tosiseikastoa ja hankkia asiaan liittyvää selvitystä. Muutoin ­valitusten käsittelyssä käräjäoikeudessa on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetään.

Kurinpitoasian käsittelyn perusratkaisua on arvosteltu. Käsittely on luonteeltaan inkvisi­torista, jolloin tavanomaisesta menettelystä poiketen tuomioistuimella on oikeudenkäynnissä aktiivinen rooli. Roolin ongelmallisuus korostuu, koska kurinpitorikkomusten tutkinta on kehittymätöntä eikä tutkinta ole samalla tasolla kuin esimerkiksi rikosasioiden esitutkinta. ­Asiantuntijat ovat esittäneet tuomioistuinmenettelyn kehitettämistä kaksiasianosaissuhteeseen ja akkusatoriseen menettelyyn perustuvaksi. Valiokunta pitää esitettyä kritiikkiä perusteltuna, mutta katsoo, ettei tuomioistuinmenettelyn perusteita ole tässä yhteydessä mahdollista muuttaa. On selvää, että esitetyt näkemykset on otettava huomioon parhaillaan vireillä olevassa lainsäädännön kokonaisuudistuksen valmistelussa.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta

2 luku. Yleisiä säännöksiä vankeusrangaistuksesta ja sakon muuntorangaistuksesta

3 b §.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, ettei poistumislupaehdoissa määrätyn päivän ja todellisen paluupäivän välistä aikaa lueta rangaistukseen, kun vanki on jäänyt palaamatta oikeaan aikaan rangaistuslaitokseen. Valiokunta ehdottaa säännöksen täsmentämistä siten, että siitä ilmenee, ettei rangaistusaikaan lueta myöskään lupaehdoissa määrättyä päivää, todellista paluupäivää taikka kiinniottopäivää.

10 a §.

Pykälän 1 momentilla siirretään rangaistuslaitoksen johtajan päätettäväksi kaikki kurinpitorangaistukset. Aikaisemmin vankilan johtokunta päätti mm. pitemmistä yksinäisyysrangaistuksista. Valiokunta pitää tärkeänä, että rangaistuslaitoksen johtaja kuulee lääkäriä tai muuta terveydenhuoltohenkilöstöä ennen pitemmistä yksinäisyysrangaistuksista päättämistä.

13 § (Uusi).

Perustuslakivaliokunta on todennut, että 1. lakiehdotus voidaan säätää tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä vain, jos ehdotetun 7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisalaa laajennetaan niin, että valitusoikeus koskee yleisesti 2 luvun 13 §:n nojalla tehtyjä lykkäyspäätöksiä.

Pykälän 1 momentin mukaan määräajaksi vankeusrangaistukseen tuomittu ­voidaan päästää erityisistä syistä ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut ­rangaistuksestaan puolet. Säännöstä on vakiintuneesti tulkittu oikeusministeriön määräyksen (9/011/95) mukaisella tavalla. Säännöksessä tarkoitettuna erityisenä syynä pidetään sitä, ettei vanki rikoksen tekopäivää edeltäneiden kolmen vuoden aikana ole suorit­tanut Suomessa tai muussa Pohjoismaassa rangaistuslaitoksessa vankeusrangaistusta eikä ollut eristettynä pakkolaitoksessa.

Muutoksenhakuoikeuden ulottaminen koskemaan kaikkia 2 luvun 13 §:n perusteella ­tehtyjä päätöksiä edellyttää pykälän 1 momentin täsmentämistä, jotta yhdenmukainen tulkintakäytäntö jatkuu. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa, että momenttiin lisätään säännös, jonka mukaan erityisenä syynä pidetään sitä, ettei vanki rikoksen tekopäivää edeltäneiden kolmen vuoden aikana ole suorittanut rangaistuslaitoksessa vankeusrangaistusta eikä ollut pakkolaitoksessa. Koska eri maissa suoritettuja vankeusrangaistuksia ei ole syytä asettaa keskenään eri asemaan, ei säännöksessä mainita erikseen Pohjoismaita. Muilta osin säännös vastaa edellä mainittua oikeusministeriön määräystä. Ehdotuksen johdosta lain johtolausetta on tarkistettava.

3 luku. Täytäntöönpanosta vankilassa

6 ja 8 §.

Valiokunta ehdottaa pykäliä täydennettäväksi, vastaavalla tavoin kuin edellä mainittua 2 luvun 3 b §:ää, säännöksillä luvattoman poissaolon lukemisesta rangaistusaikaan. ­

4 luku. Täytäntöönpanosta avolaitoksissa

7 §.

Pykälässä säädetään avolaitosmääräyksen peruuttamisesta, avolaitosten kurinpidosta ja avolaitosajan menettämisestä. Ehdotettuun pykälään ei sisälly säännöstä, ettei luvatonta poissaoloa lasketa rangaistusaikaan. Valiokunta ehdottaa, että pykälään ­lisätään uudeksi 3 momentiksi viittaussäännös 2 luvun 3 c §:ään, jossa säädetään karkuruusajan laskemisesta rangaistusaikaan.

7 luku. Muutoksenhaku

1 §.  Valitusoikeus.

 Ehdotetun 1 momentin 3  kohdan mukaan vangilla on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla ehdonalaista vapautumista lykätään hänen suoritettuaan kaksi kolmasosaa tuomitusta vankeusrangaistuksesta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, ettei muutoksenhakuoikeutta sen sijaan ole päätökseen, jolla ehdonalaista vapautumista lykätään vangin suoritettua puolet tuomitusta vankeusrangaistuksesta. Tämä seuraa pykälän 2 momentista ja ehdonalaiseen vapauteen päästämistä sääntelevän 2 luvun 13 §:n sisällöstä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut tavallisen lainsäädäntöjärjestyksen edel­lytyksenä olevan, että 7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisalaa laajennetaan niin, että se koskee yleisesti 2 luvun 13 §:n nojalla tehtyjä lykkäyspäätöksiä, ja 2 momentti poistetaan lakiehdotuksesta.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella lakivaliokunta ehdottaa 1 momentin muuttamista ja 2 momentin poistamista. Pykälän uuden 1 kohdan mukaan vangilla on oikeus hakea muutosta kurinpitorangaistusta koskevaan päätökseen ja uuden 2 kohdan mukaan päätökseen, jolla lykätään ehdonalaista vapautumista. Jälkimmäisessä kohdassa mainitaan kolme eri perusteista lykkäyspäätöstä. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa mainitaan 2 luvun 13 §:n perusteella tehtävät lykkäyspäätökset. Pykälän 1 momentin mukaan vanki voidaan vapauttaa ehdonalaisesti, kun hän on suorittanut vankeusrangaistuksestaan kaksi kolmannesta tai puolet, jos ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen on erityisiä syitä. Lisäksi lykkäyspäätös voi perustua 5 luvun 9 §:ään, jossa säädetään nuorisovankilasta ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä. Nuorisovankilasta voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun rangaistuksesta on suoritettu kolmannes. Lakivaliokunnan käsityksen mukaan myös tähän pykälään perustuvasta lykkäyspäätöksestä on oltava valitusoikeus.

8 §. Valitus hovioikeuteen ja muutoksenhaku hovioikeuden ratkaisuun.

Yleisperusteluissa esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että pykälää muutetaan siten, ettei käräjäoikeuden päätöksestä saa hakea muutosta valittamalla. Valiokunta toteaa, että muutoksenhakuoikeuden rajoittaminen käräjäoikeuteen on tässä vaiheessa väliaikaisluonteinen, voimavaroista johtuva ratkaisu. Lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä asia on arvioitava uudelleen pitäen lähtökohtana useampiportaista muutoksenhakumenettelyä. Muutoksenhakuoikeuden rajoituksen johdosta on pykälän otsikko muutettava vastaamaan pykälän sisältöä.

2. Laki oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 6 §:n muuttamisesta

25 luku. Muutoksenhaku käräjäoikeudesta hovioikeuteen

6 §.

Pykälän mukaan vanki saa rikosasiasta valittaessaan ilmoittaa tyytymättömyyttä vankilan johtajalle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös tyytymättömyyden ilmoittamisesta rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 7 luvun mukaisessa valitusasiassa. Koska valiokunta on edellä ehdottanut 1. lakiehdotusta muutettavaksi siten, ettei käräjäoikeuden päätöksestä saa hakea muutosta valittamalla, on 2. lakiehdotus hylättävä tarpeettomana.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta kun­nioittavasti ehdottaa,

että lakiehdotukset 3. ja 4. hyväksytään muuttamattomina,

että 2. lakiehdotus hylätään ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna seuraavasti:

1.

Laki

rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun lain (39/1889) 2 luvun 3 b §:n 2 momentti, 10 a §, 10 b §:n 2 momentti, 11 §:n 3 momentti ja 13 §:n 1 momentti sekä 4 luvun 7 §,

sellaisina kuin ne ovat, 2 luvun 3 b §:n 2 momentti laissa 137/2001, 10 a § laeissa 612/1974 ja 349/1990, 10 b §:n 2 momentti ja 11 §:n 3 momentti mainitussa laissa 612/1974 ja 13 §:n 1 momentti laissa 506/1988 sekä 4 luvun 7 § (poist.) mainitussa laissa 612/1974, laissa 128/1995 ja mainitussa laissa 137/2001, sekä

lisätään 3 luvun 6 §:ään, sellaisena kuin se on mainituissa laeissa 612/1974 ja 137/2001, uusi 3 momentti, ja 8 §:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 3 momentti sekä lakiin uusi 7 luku seuraavasti:

2 luku

Yleisiä säännöksiä vankeusrangaistuksesta ja sakon muuntorangaistuksesta

3 b §

---

Jos vanki ei palaa rangaistuslaitokseen lupaehdoissa määrättynä päivänä, määrätyn päivän ja todellisen paluupäivän tai kiinniottopäivän välistä aikaa ei lueta rangaistusajaksi mainitut päivät mukaan lukien. Jos vanki on rikkonut poistumisluvan ehtoja, se voidaan ottaa huo­mioon uuden poistumisluvan myöntämistä harkittaessa tai sen ehtoja määrättäessä.

10 a, 10 b ja 11 §

(Kuten HE)

13 § (Uusi)

Määräajaksi vankeusrangaistukseen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan, tuomioistuimen rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tekemä vähennys mukaan luettuna, kaksi kolmannesta tai, milloin ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen on erityisiä syitä, puolet siitä, kummassakin tapauksessa kuitenkin vähintään 14 päivää. Erityisenä syynä pidetään sitä, ettei vanki rikoksen tekopäivää edeltäneiden kolmen vuoden aikana ole suorittanut rangaistuslaitoksessa vankeusrangaistusta eikä ollut eristettynä pakkolaitoksessa.

---

3 luku

Täytäntöönpanosta vankilassa

6 §

---

Jos vanki ei palaa rangaistuslaitokseen lupaehdoissa määrättynä päivänä, määrätyn päivän ja todellisen paluupäivän tai kiinniottopäivän välistä aikaa ei lueta rangaistusajaksi mainitut päivät mukaan lukien.

8 §

---

Jos vanki ei palaa rangaistuslaitokseen lupaehdoissa määrättynä päivänä, määrätyn päivän ja todellisen paluupäivän tai kiinniottopäivän välistä aikaa ei lueta rangaistusajaksi mainitut päivät mukaan lukien.

4 luku

Täytäntöönpanosta avolaitoksissa

7 §

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Aika, jonka vanki on ollut luvatta poissa avolaitoksesta, luetaan rangaistusajaksi noudat­taen mitä 2 luvun 3 c §:ssä säädetään. (Uusi 3 mom.)

7 luku

Muutoksenhaku

1 §

Valitusoikeus

Vangilla on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla:

1) vangille on määrätty kurinpitorangaistus tai

2) (poist.)

2) (3) ehdonalaista vapautumista lykätään 2 luvun 13 §:n 1 momentissa säädetystä kahdesta kolmanneksesta tai puolesta suoritettua vankeusrangaistusta, taikka, jos vanki on määrätty suorittamaan rangaistustaan nuorisovankilassa, 5 luvun 9 §:ssä säädetystä yhdestä kolmanneksesta suoritettua vankeusrangaistusta.

(2 mom. poist.)

2—7 §

(Kuten HE)

8 §

Muutoksenhakukielto

(Poist.) Käräjäoikeuden päätökseen (poist.) ei saa hakea muutosta valittamalla (poist.).

(2 mom. poist.)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 2001

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Henrik Lax /r
vpj. Matti Vähänäkki /sd
jäs. Sulo Aittoniemi /alk
Jyri Häkämies /kok
Erkki Kanerva /sd
Toimi Kankaanniemi /skl
Annika Lapintie /vas
Paula Lehtomäki /kesk
Kari Myllyniemi /kesk
Kirsi Ojansuu /vihr
Veijo Puhjo /vas (osittain)
Susanna Rahkonen /sd
Tero Rönni /sd
Mauri Salo /kesk
Timo Seppälä /kok
Marja Tiura /kok (osittain)
Lasse Virén /kok
vjäs. Seppo Lahtela /kesk (osittain)

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Timo Tuovinen