Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

LaVM 29/1998 vp - HE 275/1998 vp
Hallituksen esitys laiksi ulosottolain muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 13 päivänä tammikuuta 1999 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi ulosottolain muuttamisesta (HE 275/1998 vp).

Lakialoitteet

Valiokunta on käsitellyt tämän esityksen yhteydessä

  • lakialoitteen laiksi rikoslain 39 luvun 1 §:n muuttamisesta (LA 82/1998 vp — Annika Lapintie /vas ym.), jonka eduskunta on lähettänyt valiokuntaan 6 päivänä lokakuuta 1998,
  • lakialoitteen laiksi ulosottolain 4 luvun muuttamisesta (LA 106/1998 vp — Johannes Koskinen /sd ym.), jonka eduskunta on lähettänyt valiokuntaan 20 päivänä lokakuuta 1998, ja
  • lakialoitteen laiksi rikoslain 32 luvun 1 §:n muuttamisesta (LA 126/1998 vp — Kari Myllyniemi /kesk), jonka eduskunta on lähettänyt valiokuntaan 19 päivänä marraskuuta 1998.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • lainsäädäntöneuvos Tuula Linna, oikeus­ministeriö
  • ylikomisario Risto Karhunen, sisäasiain­ministeriö
  • projektipäällikkö Markku Hirvonen, valtio­varainministeriö
  • presidentti Jussi Kivinen, Kouvolan hovi­oikeus
  • laamanni Teuri Brunila, Turun käräjäoikeus
  • ylitarkastaja Ilkka Stenius, Helsingin kihlakunnan ulosottovirasto
  • kihlakunnanvouti Jarmo Kivistö, Jyväskylän kihlakunnan ulosottovirasto
  • rikostarkastaja Kimmo Markkula, keskusrikospoliisi
  • oikeushallintopäällikkö Ari Ranta, Etelä-Suomen lääninhallitus
  • asianajaja Jyrki Pekkala, Suomen Asianajajaliitto
  • johtaja Erkki Kontkanen, Suomen Pankkiyhdistys
  • valtionsyyttäjä Matti Nissinen, Suomen Syyttäjäyhdistys
  • varatuomari Hannu Ijäs, Suomen Vakuutus­yhtiöiden Keskusliitto
  • lainopillinen asiamies Juha Ahvenniemi, Suomen Yrittäjät
  • osastopäällikkö Antti Maijala, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT
  • toiminnanjohtaja Marjatta Prosi-Berggren, Velkaneuvonta ry
  • professori Erkki Havansi
  • professori Juha Pöyhönen.

HALLITUKSEN ESITYS JA LAKIALOITTEET

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan, että ulosottolakiin lisättäisiin säännökset, joiden avulla voitaisiin estää keinotekoisiin järjestelyihin perustuva ulosoton välttäminen. Esityksen tavoitteena on edistää velallisten tasapuolista kohtelua ulosottomenettelyssä ja ulosoton tuloksellisuutta silloin, kun velallinen epäasianmukaisin keinoin välttelee velvoitteidensa täyttämistä.

Ulosottolakiin ehdotetaan otettavaksi sään­nös, jonka mukaan sellainen järjestely, jossa käytetään asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta vastaamatonta oikeudellista muotoa ilmeisesti ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa, ei muodostaisi ulosmittauksen estettä. Ulosmittaukseen ei kuitenkaan saisi ryhtyä, jos sivullinen saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan.

Ulosoton välttely perusteettoman suurten luontoisetujen avulla ehdotetaan estettäväksi. Kohtuullisen palkan määräämistä koskevan säännöksen soveltamisala ehdotetaan laajennettavaksi selvissä ulosoton välttelytapauksissa koskemaan myös velalliselle kuuluvaa yritystä. Lisäksi esitykseen sisältyy säännös, jonka avulla voitaisiin estää luotollisen tilin muodossa tapahtuva ulosoton välttely.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa.

Lakialoitteet

Lakialoite 82/1998 vp

Lakialoitteessa ehdotetaan rikoslain 39 luvun 1 §:n muuttamista niin, että pankissa tai muussa luottolaitoksessa velallisen nimissä olevien luotollisten tilien käyttäminen rinnastettaisiin muihin velallisen epärehellisyysrikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettuihin velvoitteiden lisäämistilanteisiin, mikäli velallinen tällä toiminnallaan on pyrkinyt aiheuttamaan oman maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentanut maksukyvyttömyyttään tai vaarantaa tietoisesti velkojien maksun saamisen mahdollisesti joutuessaan suoritustilaan.

Lakialoite 106/1998 vp

Lakialoitteessa ehdotetaan, että ulosottolain 4 lukuun lisätään uusi 34 §, jonka tavoitteena on estää luotollisten pankkitilien järjestelmällinen käyttö perintätoimien karttamiseen.

Lakialoite 126/1998 vp

Lakialoitteessa ehdotetaan rikoslain 39 luvun 1 §:n muuttamista siten, että velallisen epärehellisyysrikoksen soveltamisala laajenisi huomattavasti.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleisiä näkökohtia

Hallituksen esitys on periaatteellisesti merkittävä uudistus, joka on suhteellisen ripeästi valmisteltu, ajankohtaisten ongelmien torjumiseen tähtäävä lainsäädäntöhanke.

Rikoshyödyn menettämistä pidetään tehokkaana keinona ammattimaisen taloudellisen rikollisuuden torjunnassa. Rikoshyödyn jäljittämisen yhtenä suurena esteenä on ollut ulosotossa noudatettu tiukka nimiperiaate, jolla tarkoitetaan sitä, että oikeustoimelle annettua muotoa pidetään lähtökohtaisesti oikeana. Tämän vuoksi ei ole voitu ulosmitata sellaista omaisuutta, jonka omistukselle on valeoikeustoimin tai muutoin annettu sellainen muoto, joka ei vastaa asian tosiasiallista luonnetta.

Esitys on otettu myönteisesti vastaan. Erityisen tärkeänä pidetään sitä, että velallisten yhdenmukaista kohtelua voidaan parantaa ja saada käyttöön säännöstö, jolla voidaan puuttua ns. vahvojen velallisten toimiin.

Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Keinotekoisia järjestelyjä koskeva yleissäännös (UL 4:9.4—5)

Common law -maissa, joissa on vanhastaan tunnettu nimellinen ja todellinen osakkeenomistus, on jo pitkän aikaa sitten varauduttu väärinkäytöksiin. Esimerkiksi Englannin oikeuskäytännössä osakkaan ja yhtiön erillisyys voidaan sivuuttaa ns. "hunnun nostamisella" (lifting veil). Nyt Suomen oikeutta kehitetään vastaavalla tavalla.

Ehdotettu yleissäännös kohdistuu sivulliseen, joka on — vaikkakin keinotekoisesti — ulosmitattavan esineen omistaja, ja se oikeuttaa ulosotossa noudatetun nimiperiaatteen ja osakeyhtiön erillisen oikeushenkilöllisyyden syrjäyttämiseen. Tämän tasapainottamiseksi esityksessä on korostettu sivullisen oikeussuojaa.

Säännös toimii siten, että ulosottomiehen on ensin esitettävä näyttöä järjestelyn keinotekoisuudesta. Tämän jälkeen sivullinen voi estää ulosmittauksen esittämällä todennäköisiä syitä oikeutensa loukkaamisesta. Jos sivullinen onnistuu estämään ulosmittauksen, velkojien käyttöön jää takaisinsaantisäännöstö ja takavarikko vaateensa turvaamiseksi.

Yleissäännöstä on pidetty pitkänä ja raskaana. Valiokunta ehdottaa, että rakenteen keventämiseksi säännös jaetaan kahdeksi erilliseksi momentiksi. Ensimmäisestä virkkeestä muodostetaan 4 momentti, joka sisältää varsinaisen pääsäännön, ja loppuosa eräin viitekorjauksin siirretään 5 momentiksi, johon sisältyvät mm. säännökset sivullisen oikeussuojasta.

Luotoisetuja koskeva säännös (UL 4:6 b)

Säännöksessä on pyritty korostamaan sitä, että luontoisetuja saavalle velalliselle ei saa asettaa liian ankaraa todistustaakkaa luontoisetujen hyväksyttävyydestä. Säännös on tarkoitettu sovellettavaksi vain räikeästi ylimitoitettuihin luontoisetuihin, kuten esimerkiksi luksusasunto-, loistovene-, etelänmatka- tms. ylimääräistä elämänlaatua ja mukavuutta tarjoaviin etuihin.

Jotta tavanomaisia tai lähes tavanomaisia luontoisetuja saaville velallisille ei asetettaisi liian raskasta näyttötaakkaa, on näyttötaakkaa koskevan säännöksen sanamuotoa syytä väljentää siten, että tulkinnallisessa tapauksessa velallisen katsottaisiin kyenneen täyttämään näyttövelvollisuutensa ja ulosmittauksesta luovuttaisiin. Valiokunta ehdottaa, että säännökseen lisätään sana "ilmeisesti" seuraavasti:

"- - - jollei velallinen voi näyttää, että luontoisedut ovat tarpeen hänen ja hänen perheensä toimeentulon turvaamiseksi tai että ne muutoin ovat ilmeisesti perusteltuja.- - -"

Luotollisen tilin hyväksikäyttö ulosoton kiertämiseksi (UL 3:36 a)

Luotollisen tilin käyttö ulosmittauksen kiertotarkoituksessa ei ainakaan toistaiseksi ole ollut käytännössä suuri ongelma. Sitä koskeva säännös on kuitenkin tarpeen ennen kaikkea sen ennakkoehkäisevän merkityksen takia. Sillä voi myös olla myönteinen vaikutus yleiseen maksumoraaliin.

Säännösehdotuksessa ei ole pyritty erityisen tiukkaan sääntelyyn, jottei normaalia luotonantoa häirittäisi. Säännös ei estä velallista kiellon jälkeen ohjaamasta tulojansa muualle. Tällöin, jos velallinen ohjaa varat toiseen rahalaitokseen tavalliselle tilille, ne ovat ulosmitattavissa normaaliin tapaan. Jos velallinen onnistuu aukaisemaan toisessa rahalaitoksessa uuden luotollisen tilin, pykälän nojalla annettava kielto voidaan antaa välittömästi. Silloin on jo velallisen aikaisemman menettelyn perusteella voitu pykälässä edellytetyin tavoin havaita, että velallinen käyttää hyväkseen luotollisia tilejä ulosoton välttämiseksi.

Valiokunnassa on selvitelty säännökseen liittyvää terminologiaa. Säännöksessä käytetyllä termillä "nostaa luottoa" tarkoitetaan varojen nostamista tililtä sovittujen luottorajojen puitteissa. Pykälän loppuosassa on, tarkasteltaessa samaa asiaa pankin näkökulmasta, muun käyttökelpoisen termin puuttuessa käytetty ilmaisuja "luoton tai lisäluoton myöntäminen". Termillä "lisäluotto" on tarkoitettu selkeyttää säännöksen soveltamisalaa. Valiokunnan mielestä säännöksen sanamuoto vastaa pykälälle asetettuja tavoitteita. Valiokunta ehdottaa kuitenkin kielellistä korjausta: pykälään sisältyvä sana "hyväksikäyttäen" jaetaan kahdeksi.

Uuden lainsäädännön toteuttaminen, koulutus ja seuranta

Uusi lainsäädäntö merkitsee ulosottotoimen tehtävien painopisteen siirtymistä erikoisperinnän suuntaan. Erikoisperinnän tehostaminen vaatii riittäviä resursseja ja edellyttää henkilökunnalta uusia valmiuksia. Yleislausekkeisiin perustuva toimivalta puolestaan edellyttää korkeatasoista ammattitaitoa ja -osaamista. Hallituksen esityksessä onkin todettu koulutuksen tärkeys. Myös valiokunta korostaa koulutuksen merkitystä ja edellyttää, että niin ulosottomiehille kuin avustaville ulosottomiehille järjestetään tehokasta ja motivoivaa, omaan tehtäväalueeseen kohdistuvaa ja todellista tarvetta vastaavaa koulutusta.

Uudistus saattaa lisätä ulosottovalitusten määrää. Sen vuoksi myös tuomareita on sopivalla tavalla perehdytettävä uuteen lainsäädäntöön tavoitteena saada nopeasti luoduksi yhdenmukainen oikeuskäytäntö.

Hallituksen esityksessä on luvattu, että uu­sien säännösten vaikutuksia seurataan tarkasti mahdollisten oikeusturvaongelmien ja muiden epäkohtien havaitsemiseksi. Tarvittaessa säännöksiä tarkistetaan ulosottolain kokonaisuudistuksen seuraavassa vaiheessa. Tällöin tulee myös harkittavaksi avustavien ulosottomiesten toimivallan lisääminen siten, että heille annetaan mahdollisuus suorittaa ns. turvaava väliaikainen ulosmittaus silloinkin, kun asia muutoin kuuluu kihlakunnanvoudin yksinomaiseen toimivaltaan. Myös luottolaitoksen oikeus suorittaa ulosmittaustilanteessa kuittaus on silloin syytä selvittää kokonaisuudessaan.

Valiokunta pitää seurantaa tärkeänä myös sen suhteen, miten nyt ehdotettua säännöstöä kehitetään edelleen. Ensisijaiseksi toimenpiteeksi on jo nyt määritelty ulosottoselvitystä koskevien säännösten tarkistaminen. Sen jälkeen eräs koventamismahdollisuus on kriminalisoinnilla tehostettu säännös, joka velvoittaisi velallisen ilmoittamaan saamisistaan kolmansilta.

Valiokunta pitää käynnistettävää velallisen rikosten tunnusmerkistöjen tarkistamista tarpeellisena ja välttämättömänä toimenpiteenä, jolla voidaan parantaa kansalaisten lain kunnioitusta.

Suomalaisilla ulosottoviranomaisilla on toimivalta vain Suomen alueella. Nyt ehdotetulla lainsäädännöllä voidaan puuttua vain niihin tilanteisiin, joissa omaisuus on Suomessa. Suomalaisten tuomioiden täytäntöönpano maan rajojen ulkopuolella edellyttää kansainvälistä yleissopimusta. Tehokkaamman yhteistyön tarve pakkotäytäntöönpanoa toteuttavien viranomaisten välillä lisääntyy kansainvälisen rikollisuuden kasvun myötä, mutta eri maiden toisistaan suuresti eroavat ulosottojärjestelmät vaikeuttavat yhteistyön tehostamista. EU:n piirissä on kuitenkin käynnissä Brysselin ja Luganon yleissopimusten tarkistustyö, jolla pyritään nykyistä toimivampiin järjestelyihin. Valiokunnan saaman tiedon mukaan sopimusneuvottelut ovat edenneet melko tahmeasti. Sen vuoksi valiokunta edellyttää, että Suomen edustajat toimivat aktiivisesti neuvottelujen painopisteen muuttamiseksi käytännön vaatimusten suuntaan ja tuloksia aikaansaavaksi.

Lakialoitteet

Valiokunta on käsitellyt asian hallituksen esityksen pohjalta. Siitä seuraa, että lakialoitteet on hylättävä.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Valiokunnan muutosehdotus ) ja

että lakialoitteet 82/1998 vp, 106/1998 vp ja 126/1998 vp hylätään.

Valiokunnan muutosehdotus

Laki

ulosottolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 3 päivänä joulukuuta 1895 annetun ulosottolain (37/1895) 1 luvun 5 §:n 1 kohta ja 4 luvun 9 b §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 luvun 5 §:n 1 kohta laissa 792/1996 ja 4 luvun 9 b §:n 1 momentti laissa 197/1996, sekä

lisätään 3 lukuun uusi 36 a §, 4 luvun 6 b §:ään, sellaisena kuin se on laissa 394/1973, uusi 3 momentti ja 9 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainitussa laissa 394/1973, uusi 4 ja 5 momentti seuraavasti:

1 luku

Yleiset säännökset

5 §

(Kuten HE)

3 luku

Yleisiä säännöksiä tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanosta

36 a §

Jos havaitaan, että velallinen ilmeisesti ulosoton välttämiseksi luotollista tiliä tai muuta vastaavaa luotonottoa hyväksi käyttäen nostaa luottoa tai lisäluottoa ja ohjaa saataviaan tai tuloaan tällaiselle tilille, ulosottomies saa kieltää velallista ulosottovelkojan vahingoksi maksamasta takaisin tai muutoin suorittamasta kiellon antamisen jälkeen nostamaansa luottoa. Kielto on annettava välittömästi tiedoksi myös luotonantajalle. Velalliselle annettu suorituskielto koskee sellaista luottoa tai lisäluottoa, jonka luotonantaja on kiellon tiedoksi saatuaan luotollisen tilin tai vastaavan luoton puitteissa tai muodossa velalliselle myöntänyt. Kiellon vastainen suoritus on tehoton. Luotonantaja ei saa käyttää kiellossa tarkoitetun luoton takaisinmaksuksi tehtyjä suorituksia myöskään kuittaukseen siltä osin kuin suoritukset vastaavat kiellon tiedoksisaannin jälkeen myönnettyä luottoa tai lisäluottoa. Luotonantaja on velvollinen tilittämään ulosottomiehelle tehottomalla toimella suoritetut varat uhalla, että tilittämättä jätetty määrä voidaan välittömästi ulosmitata luotonantajalta.

(2 mom. kuten HE)

4 luku

Ulosmittauksesta

6 b §


Jos 1 momentissa tarkoitettujen luontoisetujen arvo ilmeisesti ulosoton välttämiseksi on niin korkea, että rahana maksettavasta palkasta ei voitaisi ulosmitata lain edellyttämää määrää, ulosottomies saa velallista ja työnantajaa sekä tarvittaessa myös velkojaa kuultuaan antaa maksukiellon niin kuin riittävä määrä palkasta suoritettaisiin rahana, jollei velallinen voi näyttää, että luontoisedut ovat tarpeen hänen ja hänen perheensä toimeentulon turvaamiseksi tai että ne muutoin ovat ilmeisen perusteltuja. Luontoisetuna pidetään myös tosiasiallisesti vastikkeetonta käyttöoikeutta, jos työnantajan tai muun 1 momentissa tarkoitetun käyttöoikeuden luovuttajan toiminnan luonne huomioon ottaen omaisuus on tarkoitettu pääasiallisesti velallisen yksityiseen käyttöön. Työnantaja on hänelle tiedoksi annetun maksukiellon mukaisesti velvollinen vähintään kerran kuukaudessa suorittamaan ulosmitatun määrän ulosottomiehelle. Kysymys tässä momentissa tarkoitetusta maksukiellosta voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi niin kuin 9 luvun 6—13 §:ssä säädetään.

9 §


Väite siitä, että omaisuus kuuluu sivulliselle, ei estä omaisuuden ulosmittaamista, jos havaitaan, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta ottaen huomioon velallisen omistajan määräysvaltaan verrattava valta tai verrattavat toimet taikka hänen saamansa edut ja muut vastaavat seikat, ja sellaista oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. (Poist.)

Ulosmittausta ei kuitenkaan saa toimittaa, jos järjestelyssä mukana oleva sivullinen saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan. Ulosmittaus saadaan toimittaa 4 momentin nojalla vain, jollei uloshaettua saatavaa todennäköisesti muuten saada velalliselta kohtuullisessa ajassa täysimääräisenä perityksi. Ulosottomiehen on ennen ulosmittausta varattava velalliselle ja sivulliselle sekä tarvittaessa velkojalle tilaisuus tulla sopivalla tavalla kuulluiksi, jos se täytäntöönpanoa haittaamatta käy päinsä. Mitä 4 momentissa säädetään omaisuudesta, koskee myös velallisen edellä mainittuun järjestelyyn ohjaamaa tuloa. Kysymys siitä, loukkaako ulosmittaus sivullisen todellista oikeutta, voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi niin kuin 9 luvun 6—13 §:ssä säädetään. Mitä 3 luvun 34 e—34 g §:ssä säädetään velallista koskevista tiedoista, koskee myös 4 momentissa tarkoitettua sivullista koskevia tietoja. (Uusi 5 mom.)

9 b §

(Kuten HE)


Voimaantulosäännös

(Kuten HE)


Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 1999

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Henrik Lax/r
vpj. Matti Vähänäkki/sd
jäs. Sulo Aittoniemi/kesk
Juhani Alaranta/kesk
Janina Andersson/vihr
Toimi Kankaanniemi/skl
Juha Karpio/kok
Pekka Kuosmanen/kok
Annika Lapintie/vas
Markku Pohjola/sd
Pekka Saarnio/vas
Jukka Tarkka/nuors

VASTALAUSE

Perustelut

Lakiehdotuksen 3 luvun 36 a § ei lainkaan estä luotollisella tilillä "kikkailua". Sellainen luotollinen tili, joka on perustettu ennen kieltoa, jää edelleen tässä tarkoituksessa käytettäväksi.

Ehdotus

Ehdotamme,

että lakiehdotuksen 3 luvun 36 a § hyväksytään muutettuna seuraavasti:

36 a §

Jos havaitaan, että velallinen ilmeisesti ulosoton välttämiseksi luotollista tiliä tai muuta vastaavaa luotonottoa hyväksi käyttäen nostaa luottoa tai lisäluottoa ja ohjaa saataviaan tai tuloaan tällaiselle tilille, ulosottomies saa kieltää velallista ulosottovelkojan vahingoksi maksamasta takaisin tai muutoin suorittamasta (poist.) nostamaansa luottoa. Kielto on annettava välittömästi tiedoksi myös luotonantajalle. (Poist.) Kiellon vastainen suoritus on tehoton. Luotonantaja ei saa käyttää kiellossa tarkoitetun luoton takaisinmaksuksi tehtyjä suorituksia myöskään kuit­taukseen siltä osin kuin suoritukset vastaavat kiellon tiedoksisaannin jälkeen myönnettyä luottoa tai lisäluottoa. Luotonantaja on velvollinen tilittämään ulosottomiehelle tehottomalla toimella suoritetut varat uhalla, että tilittämättä jätetty määrä voidaan välittömästi ulosmitata luotonantajalta.

(2 mom. kuten LaVM)


Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 1999

Sulo Aittoniemi/kesk
Toimi Kankaanniemi/skl

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.