Eduskunta on 9 päivänä lokakuuta 1997 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen 128 /1997 vp lapsen elatusavun perintää koskevan lainsäädännön uudistamisesta.

Valiokunta on käsitellyt hallituksen esityksen yhteydessä lakialoitteen 15/1997 vp (Leena Luhtanen /sd ym) laiksi korkolain 1 §:n 3 kohdan kumoamisesta, jonka eduskunta on 29 päivänä huhtikuuta 1998 siirtänyt sosiaali- ja terveysvaliokunnasta lakivaliokunnan käsiteltäväksi.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat antaneet asiasta lausuntonsa (PeVL 9/1998 vp ja StVL 5/1998 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- lainsäädäntöneuvos Tuula Linna ja erityisasiantuntija Kari Vesanen, oikeusministeriö

- vanhempi hallitussihteeri Riitta Kuusisto, sosiaali- ja terveysministeriö

- käräjätuomari Anna-Kaisa Aaltonen, Helsingin käräjäoikeus

- johtava kihlakunnanvouti Heikki Merenheimo, Helsingin kihlakunnan ulosottovirasto

- kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus

- johtava lastenvalvoja Esa Huotari, Turun kaupungin sosiaalikeskus

- kanslisti-virkaholhooja Anne Lähteenmäki, Uuraisten kunta

- lakimies Antero Jaakkola, Suomen Kuntaliitto

- järjestösihteeri Arto Marjomäki ja asianajaja Janne Kangas, Elatusvelvollisten Liitto ry

- kihlakunnanvouti Pauli Eino, Suomen Nimismiesyhdistys ry

- puheenjohtaja Mauno Laaninen, Suomen Ulosottoapulaisten yhdistys

- puheenjohtaja, kihlakunnanvouti Pekka Louekoski, Suomen Kihlakunnanvoudit ry -

- erikoissuunnittelija Auli Paavola, Lastensuojelun keskusliitto ry

- puheenjohtaja, avustava ulosottomies Heikki Pesonen, Avustavat ulosottomiehet ja haastemiehet ry

- toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo ja aluesihteeri Piia Rantala, Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto ry

- asianajaja Marja-Liisa Starckjohann, Suomen Asianajajaliitto

- johtava yleinen oikeusavustaja Liisa Vehmas-Turunen, Yleiset Oikeusavustajat ry.

Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys 128/1997 vp liittyy hallituksen esitykseen laiksi lapsen elatusturvaa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 73/1996 vp), josta sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut mietintönsä (StVM 8/1998 vp). Mietintö on ollut lakivaliokunnan käytettävissä.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lapsen elatuksesta annettua lakia ja neljää muuta lakia elatusapua koskevan ulosottoperinnän tehostamiseksi ja perintäjärjestelmän yksinkertaistamiseksi.

Elatusapusaatavan vanhentumisaika lyhenisi viiteen vuoteen eikä vanhentumista voitaisi katkaista. Kaikki saman kalenterivuoden aikana erääntyneet elatusapuerät vanhentuisivat yhdessä erässä ja vanhentumisaika alkaisi erääntymistä seuraavan kalenterivuoden alusta. Kertamaksuna suoritettava elatusapu vanhentuisi eräpäivästä ja viimeistään viidessä vuodessa siitä, kun lapsi on tullut täysi-ikäiseksi.

Määräajoin suoritettavan elatusavun perimistä palkan ulosmittauksella ja elatusavun etuoikeutta ulosmittauksessa koskevat aikarajat yhdenmukaistettaisiin vanhentumisajan kanssa. Elatusapusaatava voitaisiin siten periä myös palkan ulosmittauksella koko viiden vuoden vanhentumisajan ja saatavalla olisi tältä ajalta etuoikeus. Vapaaehtoisen suorituksen perusteella tai ulosottotoimin kertyneet varat olisi aina kohdennettava vanhimmalta perittävissä olevalta kalenterivuodelta olevan elatusapusaatavan suoritukseksi. Kertamaksuna suoritettavalla elatusavulla ei olisi etuoikeutta.

Määräajoin suoritettavaan elatusapuun perustuva saatava ehdotetaan säädettäväksi korkolaissa tarkoitetulla tavalla korolliseksi. Viivästyskorko laskettaisiin kunkin kalenterivuoden osalta erikseen. Viivästyskorko laskettaisiin määrälle, jonka elatusvelvollinen kyseisenä vuonna on kuukausittain keskimäärin ollut velkaa elatusavun saajalle.

Myös viivästyskorkosaatava vanhentuisi viidessä vuodessa eikä vanhentumista voitaisi katkaista. Elatusvelvolliselta kertyvä suoritus olisi kohdennettava ensin erääntyneen elatusavun suoritukseksi ja vasta sen tultua maksetuksi viivästyskoron suoritukseksi. Kertyvä viivästyskorko ei olisi saajalleen verotettavaa tuloa. Kunnan suorittamaan elatustukeen perustuvalle takautumissaatavalle ei kertyisi viivästyskorkoa.

Lapsen elatuksesta annettua lakia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi niin, että tuomiota, jolla on määrätty elatusvelvollisuus päättymään tai jolla on alennettu elatusavun määrää, olisi heti noudatettava, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei tuomioistuin toisin määrää.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan samanaikaisesti vuoden 1999 alusta kuin eduskunnan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen lapsen elatusturvaa koskevaksi lainsäädännöksi sisältyvä elatusturvalakiehdotus.

Lakialoitteessa ehdotetaan kumottavaksi korkolain 1 §:n 3 kohta, joka estää korkolain soveltamisen määräajoin maksettavien elatusapujen laiminlyönnistä syntyneisiin velkoihin.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.

Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Esityksen lähtökohdista

Korkolain voimaan tullessa 1.1.1983 lasten elatusavut tulivat viivästyskorollisiksi. Jo vuoden kuluttua, 1.1.1984, viivästyskorosta oli luovuttava, koska korkolain säännösten toteuttaminen määräajoin maksettavien elatusapujen osalta oli käytännössä osoittautunut lähes mahdottomaksi. Lakivaliokunnan asiaa koskevassa mietinnössä (LaVM 3/1983 vp) todettiin, että tämä johtui useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, mm. seuraavista:

-elatusavun maksutavasta: elatausapua ei läheskään aina makseta velvoitteen mukaisesti oikeana eräpäivänä oikean suuruisena,

-etuoikeusasetuksen 20 §:n 3 momentin säännöksestä: ulosotossa on etuoikeus sellaisella elatusapumaksulla, jonka erääntymisestä ulosmittausta haettaessa on kulunut enintään vuosi,

- palkan ulosmittausta koskevista säännöksistä: palkkaa ei saa ulosmitata sellaisen elatusavun perimiseksi, jonka erääntymisestä on kulunut enemmän kuin kolme vuotta,

- kauppakaaren 9 luvun 5 §:stä: maksu lasketaan ensisijassa koron maksuksi, sekä

- elatustukea koskevista säännöksistä: mikäli elatusvelvollinen laiminlyö elatusavun maksamisen, voidaan yhteiskunnan varoista maksaa elatustukea. Elatustuen määrä ja maksuaika eivät ole samat kuin elatusavun. Lisäksi elatustuen saaminen vaikeuttaa pääoman ja koron laskemista.

- Mainituista säännöksistä johtuu, että elatusapujen korollisuus vaarantaa pääomavelan perimisen.

Lakivaliokunnan kannan mukaisesti eduskunta edellytti, että hallitus viivyttelemättä ja viimeistään vuoden 1984 loppuun mennessä antaa eduskunnalle esityksen lasten elatusapumaksujen perinnän uudistamiseksi ja tehostamiseksi niin, että elatusapujen saattaminen jälleen korollisiksi voidaan ottaa uudelleen harkittavaksi.

Lapsen elatusavun perintää koskevat muutosehdotukset

Useiden turhiksi osoittautuneiden säädöshankkeiden jälkeen eduskunnan edellyttämä elatusapumaksujen perinnän uudistamisesitys on vihdoin saatu eduskunnan käsiteltäväksi.

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden arviot esityksestä ovat jakaantuneet kahtaalle: osa asiantuntijoista on pitänyt esitystä hyvänä, osa taas on katsonut, että esityksellä heikennetään lapsen oikeuksia ja suositaan elatusvelvollisia. Lisäksi esitettyä viivästyskorkomallia on pidetty liian monimutkaisena.

Valiokunta pitää käsiteltävänä olevaa esitystä yhdessä siihen kiinteästi liittyvän hallituksen esityksen 73/1996 vp kanssa tasapainoisena kokonaisuutena, jonka osat eivät ole toisistaan erotettavissa. Perinnän tehostaminen on viety esityksessä niin pitkälle kuin sitä voidaan elatusvelvollisen muiden velkojien ja elatusvelvollisen itsensä kannalta pitää kohtuullisena. Tähän valiokunnan käsitykseen ovat vaikuttaneet mm. seuraavat seikat:

Vanhentumisaika. Elatusapujen vanhentumisaika lyhennetään 10 vuodesta runsaaseen viiteen vuoteen. Tästä huolimatta elatusvelvollisen palkka ja muu ulosmittauskelpoinen omaisuus on silloin, kun kysymyksessä on yksi lapsi ja elatusmaksut laiminlyödään lapsen syntymästä asti, yhtäjaksoisesti 23 vuoden ajan ulosoton kohteena.Vanhentumisajalla yli sen, mitä voidaan tehokkaasti periä, ei ole lapsen edun kannalta käytännön merkitystä.

Vanhentumisajan lyhentämisen vastapainoksi elatusapu, joka nykyisin on etuoikeutettu saatava yhden vuoden ajan, muuttuu etuoikeutetuksi saatavaksi koko viiden vuoden vanhentumisajaksi. Elatusapuun voidaan kohdistaa ns. ankara palkan ulosmittaus, jossa ulosmitataan normaalia suurempi määrä eikä vapaakuukausia myönnetä (laki ulosottolain muuttamisesta 171/1997). Elatusvelvollisen oikeus määrätä, minkä saatavan suoritukseksi velan lyhennys kohdennetaan, poistetaan.

Viivästyskorko. Samalla elatusapu muuttuu viivästyskorolliseksi. Viivästyskorko edesauttaa sitä, että elatusapu maksetaan eikä se syrjäydy korkoa kasvavan laskun maksamisen takia.

Viivästyskorkosäännökset on kirjoitettu niin, että viivästysseuraamus määräytyy viivästymän keston mukaisesti, viivästyskoron laskeminen ei edellytä eräkohtaista tarkastelua ja korko juoksee siitä riippumatta, onko saatava ulosotossa. Korkoprosentti on sama kuin muissakin viivästyskoroissa eli korkolain mukainen, vuosittain tarkistettava normaali korko. Korkoprosentti, joka on tällä hetkellä 10, kompensoituu sillä, että korkoa kasvava pääoma on käytettävissä olevien tilastotietojen mukaan valtaosassa tapauksista olematon tai erittäin pieni.

Viivästyskorkomalli perustuu monimutkaisilta näyttävistä säännöksistä huolimatta yksinkertaiseen korkolaskuun, joka on asianmukaisen ohjauksen perusteella vaikeuksitta opittavissa. Malli toimii sekä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla että manuaalisesti. Keskimääräinen kuukausikorko tuottaa lähes saman lopputuloksen kuin ns. päiväkorkomalli.

Siirtymäsäännökset ja lainsäädännön voimaantulo

Siirtymäjärjestely. Hallituksen esitykseen sisältyy siirtymäjärjestely, jonka mukaan nykyiset rästissä olevat saamiset, joita ei ole tähänkään mennessä saatu perityiksi, vanhentuvat kerralla vuoden 2004 lopussa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan siirtymäjärjestely on asianmukainen eikä siihen liity perusoikeus- tai perustuslakiongelmia. Lakivaliokunta toteaa, että uudistuksen voimaantulon jälkeen on kuusi vuotta aikaa periä vanhoja rästejä ulosoton uusia tehostamiskeinoja hyväksi käyttäen. Ellei vanhoja rästejä siinä ajassa saada perityiksi, ei niitä todennäköisesti saada perityiksi senkään jälkeen.

Kuntien elatustukisaatavat. Kuntien elatusturvalain mukaiset elatustukisaatavat ovat määrältään yli kaksi miljardia markkaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kunnat uuden lainsäädännön voimaan tullessa ryhtyvät tehokkaisiin perintätoimiin näiden saatavien perimiseksi.

Koulutus ja seuranta. Valiokunta on edellä todennut, että viivästyskorkomallia koskevat säännökset eivät pelkästään lukemalla aukea helposti. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että ao. ministeriöt tiedottavat uudistuksesta riittävästi ja huolehtivat siitä, että kuntien henkilöstö saa asianmukaisen koulutuksen uusien säännösten käyttöön. Lisäksi on tarpeen, että ministeriöt seuraavat viivästyskorkosäännösten toimivuutta käytännössä ja epäkohtia havaitessaan ryhtyvät toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Seuranta on tarpeen myös sen sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa ilmituodun huolen varalta, että korkotaso nousee oleellisesti ja viivästyskorko muodostuu kohtuuttomaksi.

1.Laki lapsen elatuksesta annetun lain muuttamisesta

13 §. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on esittänyt lausunnossaan, että lakivaliokunta sisällyttäisi nyt käsiteltävänä olevaan lakiehdotukseen hallituksen esitykseen 73/1996 vp sisältyvän 2. lakiehdotuksen (laki lapsen elatuksesta) 13 §:n 3 momentin sellaisenaan.

Esitys on lakivaliokunnan mielestä asianmukainen, koska tällöin samaa lakia koskevat muutosehdotukset saadaan yhdistetyiksi yhteen lakiin. Siten valiokunta ehdottaa 13 §:n 3 momentin liittämistä nyt käsiteltävänä olevaan lakiehdotukseen.

16 a ja 16 b §. Pykälissä on säännökset elatusvelvolliselta kertyvien varojen kohdentamises

ta rästiin jääneen elatusavun suorittamiseksi sekä korkolain säännöksiä täydentävät korollisuutta tarkentavat säännökset.

Pykäläehdotukset on muotoiltu sitä taustaa vasten, että kun kunnan toimielin hakee elatusavun ulosottoa elatusturvalain nojalla, ulosottomiehellä on oikeus luottaa kunnan viranomaisen ilmoittamiin tietoihin saatavan esille kertyneen viivästyskoron määrästä.

Valiokuntakäsittelyssä on käynyt ilmi, että pykälän säännöksissä on tarkistamisen varaa niitä tapauksia varten, jolloin hakijana on yksityinen henkilö ja ulosottomies joutuu tarvittaessa laskemaan viivästyskoron. Valiokunta ehdottaakin säännösten täydentämistä niin, että esityksen perusteluissa esitetyt lähtökohdat kirjoitetaan lakitekstiin. Täydennettyjen säännösten mukaan ulosottomies toimii hakemuksen ja sen liitteiden pohjalta, hakijan esittämien käytettävissä olevien tietojen perusteella ja suoritukset kohdennetaan kultakin kalenterivuodelta olevalle elatusavulle ja sille kertyneelle viivästyskorolle aikajärjestyksessä siten, että myös viivästyskorko tulee katetuksi ennen kuin suorituksia aletaan kohdentaa seuraavalta kalenterivuodelta oleville saataville. Epäselväksi jäävässä tilanteessa viivästyskorkoa laskettaessa otetaan huomioon vain vanhentumattomien vuosien saatavat eli koronlaskun alkusaldoksi merkitään tällöin nolla markkaa.

Luvun otsikko. Voimassa olevan lain mukaan 6 luvun otsikko on `Oikeudenkäyntimenettely ja tuomion täytäntöönpano'. Nyt tehtävien muutosten johdosta täytäntöönpano voi perustua muuhunkin kuin tuomioon. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa luvun otsikon muuttamista muotoon `Oikeudenkäyntimenettely ja (poist.) täytäntöönpano'.

Johtolause. Valiokunnan lisäämän 13 §:n johdosta myös johtolausetta on tarkistettava.

Koska valiokunta ehdottaa korkolain muuttamista hallituksen esityksen mukaisena, on aloite hylättävä.

Päätösehdotus

Edellä olevan perusteella lakivaliokunta kunnioittavasti esittää,

että 2. - 5. lakiehdotus hyväksytään sellaisenaan,

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Valiokunnan muutosehdotus) ja

että lakialoite 15/1997 vp hylätään.

Laki

lapsen elatuksesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan lapsen elatuksesta 5 päivänä syyskuuta 1975 annetun lain (704/19975) 16 §:n 1 momentti sekä

lisätään lain 13 §:ään uusi 3 momentti ja lakiin uusi 16 a - 16 c § seuraavasti:

6 luku

Oikeudenkäyntimenettely ja (poist.) täytäntöönpano

13 § (Uusi)

__ __ __ __ __ __ __ __ __ __ __ __ __

Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen oikeudesta ajaa elatusavun vahvistamista tai muuttamista koskevaa kannetta säädetään erikseen.

16 §

(Kuten HE)

16 a §

Jos elatusapua on erääntynyt yhdeltä tai useammalta kuluvaa vuotta edeltävältä kalenterivuodelta, kunkin kalenterivuoden aikana erääntyneen elatusavun kokonaismäärää käsitellään yhtenä eränä elatusvelvollisen suorituksia kohdennettaessa. Elatusvelvollisen myöhemmin suorittamat tai häneltä ulosottotoimin perityt varat kohdennetaan vanhimmalta perittävissä olevalta kalenterivuodelta olevan elatusavun ja sille kertyneen viivästyskoron suoritukseksi. Vastaavasti menetellään, jos jää epäselväksi, miten elatusavun saaja on kohdentanut jo saamansa suoritukset. Jos aikaisempien kalenterivuosien aikana erääntynyt elatusapu ja sille kertynyt viivästyskorko on tullut kokonaisuudessaan suoritetuksi, kertyvät varat kohdennetaan kuluvan vuoden aikana erääntyneiden maksamatta olevien erien suoritukseksi aikajärjestyksessä ja tämän jälkeen kuluvan vuoden viivästyskorolle.

(2 mom. kuten HE)

16 b §

Viivästyskorko määräajoin suoritettavalle elatusavulle lasketaan kalenterivuosittain määrälle, joka saadaan laskemalla yhteen kunkin kuukauden viimeisenä päivänä suorittamatta olevat elatusavun määrät ja jakamalla summa niiden kalenterikuukausien lukumäärällä, joiden viimeisenä päivänä elatusapua on ollut suorittamatta. Viivästyskorko lasketaan näille kalenterikuukausille. Viivästyskorkoa laskettaessa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Jos elatusapu suoritetaan sen kalenterikuukauden loppuun mennessä, jonka aikana se on erääntynyt maksettavaksi, kyseiseltä kuukaudelta ei lasketa viivästyskorkoa. Perittäessä elatusapua ulosottoteitse viivästyskoron laskee elatusturvalain 15 §:ssä tarkoitettu kunnan toimielin, jolle oikeus elatusavun perimiseen on siirtynyt, ja muussa tapauksessa ulosottomies. Viivästyskoron periminen edellyttää, että asiassa esitetään selvitys, jonka perusteella viivästyskorko voidaan laskea. Elatusapu, joka oli suorittamatta viimeksi vanhentuneen vuoden lopussa, otetaan huomioon viivästyskorkoa laskettaessa, jos sen määrästä voidaan esittää luotettava selvitys. Muutoin määräajoin suoritettavan elatusavun viivästyskorosta samoin kuin kertamaksuna suoritettavan elatusavun viivästyskorosta on voimassa, mitä korkolaissa (633/1982) säädetään.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

16 c §

(Kuten HE)

_______________

Voimaantulo

(Kuten HE)

_______________

Helsingissä 9 päivänä kesäkuuta 1998

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

vpj. Matti Vähänäkki /sd

jäs. Sulo Aittoniemi /kesk

Juhani Alaranta /kesk

Janina Andersson /vihr

Toimi Kankaanniemi /skl

Anne Knaapi /kok

Pekka Kuosmanen /kok

Annika Lapintie /vas

Reino Ojala /sd

Markku Pohjola /sd

Heikki Rinne /sd

Pekka Saarnio /vas

Säde Tahvanainen /sd

Jukka Tarkka /nuors.

VASTALAUSE

Perustelut

Elatusapurästien määrä on noin 2,5 mrd mk. Määrään ei sisälly korkoja, koska näille rästeille ei korkoa kerry. Summa on erittäin suuri ja on kasvanut jatkuvasti. Sillä on huomattava merkitys kuntien taloudessa. Perinnän tehostaminen on välttämätöntä. Lakivaliokunta yhtyykin hallituksen esitykseen lapsen elatusavun perintää koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Perintä tehostuu, kun mm. saatavan etuoikeutta parannetaan ja viivästyskorko otetaan käyttöön.

Elatusavun ja sille laskettavan viivästyskoron vanhenemisaika lyhenee uuden 16 c §:n mukaan hallituksen esityksen ja lakivaliokunnan enemmistön hyväksymän mallin mukaan 10 vuodesta viiteen vuoteen. Viisi vuotta on niin lyhyt aika, että sen kiertäminen maksuhalutto

muustapauksessa ei tuota suuria vaikeuksia. Näin ollen saatavia uhkaa jäädä erittäin paljon kokonaan perimättä.

Saatavien yleinen vanhentumisaika on 10 vuotta. Ottaen huomioon elatusapurästien erittäin suuren määrän ja perinnän välttämisen mahdollisuudet on perusteltua, että vanhenemisaika säilytetään edelleen kymmenenä vuotena. On huomattava, että maksukyvyttömyystapauksissa elatusvelvollisilla on aina mahdollisuus ja oikeus hakea ja saada maksun alennusta tai poistamista kokonaan. Näin ollen 10 vuoden vanhentumisaika ei ole kohtuuton.

Viivästyskoron laskentamalli on erittäin monimutkainen ja aiheuttaa kaikille osapuolille työtä ja ongelmia. Lisäksi se, että kunnan takaussaatavalle ei peritä viivästyskorkoa lainkaan, aiheuttaa kunnille huomattavia taloudellisia menetyksiä.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että 1. lakiehdotuksen 16 c § hyväksytään muutettuna seuraavasti:

16 c §

Määräajoin suoritettava elatusapu ja sille laskettava viivästyskorko on perittävä elatusvelvollisilta kymmenen vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona elatusapu on erääntynyt. Muutoin oikeus maksun saamiseen on menetetty. Kertamaksuna suoritettava elatusapu ja sille laskettava viivästyskorko on perittävä vastaavasti kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun elatusapu on erääntynyt maksettavaksi ja viimeistään kymmenessä vuodessa siitä, kun elatusavun saaja on tullut täysi-ikäiseksi. (2 ja 3 mom. kuten LaVM).

_______________

Helsingissä 9 päivänä kesäkuuta 1998

Toimi Kankaanniemi /skl.