Eduskunta on 19 päivänä lokakuuta 1993 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi otsikossa mainitun hallituksen esityksen n:o 216.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina lainsäädäntöneuvos Mikko Könkkölä ja lainsäädäntöneuvos Juhani Hirvonen oikeusministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Raili Hartikka työministeriöstä, oikeusneuvosmies Heikki Nousiainen Helsingin raastuvanoikeudesta, kihlakunnantuomari Markku Arponen Rovaniemen kihlakunnanoikeudesta, rikosylitarkastaja Markku Salminen keskusrikospoliisista, apulaisjohtaja Esko Valkonen ja ylitarkastaja Helena Laurinkari verohallituksesta, varatuomari Timo Lappi Suomen Pankkiyhdistyksestä ja asianajaja Risto Ovaska Suomen Asianajajaliitosta sekä professori Erkki Havansi.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi konkurssimenettelyä tuomioistuimessa koskevia säännöksiä muun muassa oikeuspaikkaa, tuomioistuimen kokoonpanoa ja saatavien selvittämistä koskevilta osin.

Yhteisön tai säätiön konkurssia koskeva asia olisi käsiteltävä siinä tuomioistuimessa, jossa yhteisön tai säätiön hallintoa pääasiallisesti hoidetaan. Konsernitilanteita varten lakiin otettaisiin erityiset oikeuspaikkasäännökset. Konkurssiasiassa noudatettaisiin soveltuvin osin hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetun lain säännöksiä. Saatavien valvonta ja riitauttaminen tulisi yksinomaan kirjalliseksi menettelyksi. Tuomioistuimen määräyksestä pesänhoitajakin voisi ottaa vastaan saatavien valvonnat. Pesänhoitajan olisi lisäksi tarkastettava valvonnat ja riitautettava perusteeton valvonta. Riitautusten käsittely jatkuisi samassa tuomioistuimessa riita-asioista säädetyssä järjestyksessä.

Ehdotetut lait liittyvät 1 päivänä joulukuuta 1993 voimaan tulevaan alioikeusuudistukseen. Lait ehdotetaan sen vuoksi tulemaan voimaan sanottuna päivänä.

Yli sadan vuoden ikäisen konkurssisäännön uudistaminen on viime aikoina edennyt osauudistuksin ripeässä tahdissa. Hallituksen esitys jatkaa osaltaan tätä myönteistä kehitystä eräiden keskeisten säännösten osalta. Valiokunta pitää esitystä sen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Näin ollen valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Konkurssin oikeuspaikka. Lakiehdotuksen kiistellyin säännös on oikeushenkilön konkurssiasian oikeuspaikkaa koskeva säännös. Voimassa olevan lain mukaan oikeushenkilöä koskeva konkurssiasia käsitellään siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä velallisella on rekisteriin merkitty kotipaikka. Hallituksen esityksen pääsäännön mukaan oikeushenkilöä koskeva konkurssiasia käsitellään siinä tuomioistuimessa, jossa velallisen hallintoa pääasiallisesti hoidetaan.

Osa valiokunnassa kuulluista asiantuntijoista on puoltanut hallituksen esitystä, osa on vastustanut sitä. Viimeksi mainitut ovat painottaneet, että selkein perustein osoitettavissa oleva oikeuspaikka on velkojan kannalta välttämätön. Velkojan on voitava jättää konkurssihakemus ilman turhaa viivytystä siihen tuomioistuimeen, jonka se voi yksiselitteisesti todeta toimivaltaiseksi. Tämän vuoksi on voitava luottaa kaupparekisterinotteeseen, josta kotipaikka ilmenee. Vain erityisestä syystä konkurssiasia voitaisiin heidän mielestään käsitellä muussakin kuin velallisen yleisessä oikeuspaikassa.

Hallituksen esityksen lähtökohtana on periaate, että konkurssiasiat käsitellään siinä tuomioistuimessa, jossa ne voidaan parhaiten selvittää. Tämä tapahtuu tarkoituksenmukaisimmin siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä velallisen hallintopaikka sijaitsee. Tällöin voidaan parhaiten taata tuomioistuimen paikallistuntemus, velallisyritystä koskevan kirjanpidon ja muun asiakirja-aineiston saatavillaolo, velallisyrityksen johdon myötävaikutus asian selvittämiseen, velkojien edunvalvonta konkurssiasiain käsittelyssä, tehtävään mahdollisimman hyvin sopivien pesänhoitajien valinta sekä tuomioistuimen ja pesänhallinnon yhteistyö.

Valiokunta katsoo, ettei asiaa voida tarkastella yksinomaan konkurssin velkojahakijan näkökulmasta, koska suuri osa hakemuksista on velallisen itsensä tekemiä. Velallisen tekemästä hakemuksesta ei kuulla ketään muuta. Tällöin vaarana on, että velallisen yleisen kotipaikan tuomioistuin ei hakemusta käsitellessään kiinnitä huomiota siihen, missä asia on tarkoituksenmukaisinta käsitellä, jos asia voidaan vain erityisestä syystä käsitellä muussa tuomioistuimessa. Käytännön kokemuksen perusteella voidaan olettaa, että nimenomaan velallisaloitteisissa konkursseissa kotipaikan muutosta käytetään hyväksi foorumin siirtämiseksi velkojille epäedulliseen paikkaan.

Käytännössä muutosehdotus tuskin aiheuttaa merkittäviä muutoksia velkojien toimintatapoihin. Useimmiten velallisen hallintoa hoidetaan sillä paikkakunnalla, jossa velallisen rekisteriin merkitty kotipaikka on. Jos velallisen ilmoittamat ja yritystoiminnassa yleisesti käyttämät yhteystiedot vastaavat rekisteriin merkittyä kotipaikkaa, ei hakijan tarvitse erikseen selvittää yrityksen hallinnon sijaintipaikkaa. Näin ollen velkoja voi yleensä lähteä siitä, että velallisen hallintoa hoidetaan rekisteriin merkityssä velallisen kotipaikassa. Jos olettamus osoittautuu vääräksi, on sen tuomioistuimen, jolle hakemus on tehty, viran puolesta siirrettävä asia asianomaiseen tuomioistuimeen. Tällöin konkurssiasia on kuitenkin tullut vireille eikä hakijalle aiheudu oikeudenmenetyksiä tai lisätyötä sen vuoksi, että hakemus on jätetty väärään tuomioistuimeen.

Tuomioistuimen kokoonpano. Lakiehdotuksen mukaan tuomioistuin on toimivaltainen konkurssiasiassa, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Konkurssiin asettamista ja velkojain kokouksen moitetta koskeva riitainen asia on kuitenkin käsiteltävä täysilukuisessa kokoonpanossa paitsi, jos asia on selvä tai asianosaiset pyytävät asian käsittelyä yhden tuomarin kokoonpanossa.

Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on arvellut, että ehdotettu sääntely voi viivyttää konkurssiasiain ratkaisemista, koska etenkin pienissä käräjäoikeuksissa kolmen tuomarin kokoonpanon koolle kutsuminen voi vaatia erityisjärjestelyjä ja viivästyttää asiaa. Muutenkin yhden tuomarin kokoonpano olisi joustavampi ja asioiden laatuun nähden riittävä oikeusturvan kannalta.

Valiokunta toteaa, että asiantuntijoiden ehdottamaa yhden tuomarin kokoonpanoa perustellaan ennen kaikkea käytännön syillä. Hallituksen esityksessä ehdotettu kokoonpanosääntely perustuu sitä vastoin oikeusturvasyihin, koska kysymys konkurssiin asettamisesta on varsin merkittävä velallisen oikeudellista asemaa koskeva ratkaisu. Oikeushenkilön osalta kysymys voi olla jopa velallisen olemassaolosta.

Valiokunta pitää hallituksen esityksessä omaksuttua kantaa perusteltuna, vaikka esiin tuodut pienten käräjäoikeuksien käytännön ongelmat ovat todellisia. Valiokunta muistuttaa kuitenkin siitä, että uudessa alioikeusmenettelyssä puheenjohtajan rooli on aktiivinen. Tuomioistuimen puheenjohtaja voi käytännössä tiedustella asianosaisilta sitä, suostuvatko (pyytävätkö) he, että asia käsitellään yhden tuomarin kokoonpanossa. Välttämätöntä ei ole, että aloite tulee asianosaisilta. Näin ollen myös tuomioistuin voi prosessinjohdollisin toimenpitein vaikuttaa kokoonpanoon.

Konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteri. Tiedon saanti vireillä olevista konkurssiasioista on puutteellisesti järjestetty. Ongelmana on erityisesti se, että velkojat ja muut sidosryhmät eivät saa tarpeeksi ajoissa tietoa alkaneesta konkurssista. Elinkeinonharjoittajan konkurssin alkamisesta tehdään tosin ilmoitus kaupparekisteriin, mutta tämä ilmoitus ei tavoita kaikkia tiedon tarvitsijoita. Tämän epäkohdan korjaamiseksi konkurssisäännön 9 §:ään ehdotetaan uutta 4 momenttia, jonka mukaan konkurssin alkamisesta tehtävistä ilmoituksista säädetään asetuksella.

Nyttemmin on asetusta valmisteltaessa päädytty siihen, että konkurssikäsittelyä koskevien tietojen antamista varten olisi ilmoitusmenettelyä tarkoituksenmukaisempaa luoda erityinen rekisteri, joka liittyisi tuomioistuinten uuteen asiankäsittelyjärjestelmään. Vastaavanlainen rekisteri olisi tarpeen myös yrityssaneerausasioita varten. Rekisteripalvelujen myynnistä saaduilla tuloilla katettaisiin rekisterin perustamis- ja ylläpitokustannukset.

Valiokunta pitää suunnitelmaa rekisterin perustamisesta myönteisenä uudistuksena ja ehdottaakin jäljempänä, että lakiin otetaan rekisterin perusteita koskevat säännökset uuteen 115 §:ään.

Konkurssisäännön uudistamisen jatkaminen. Tutkimukset konkursseihin liittyvistä rikoksista ovat tuoneet esiin muitakin konkurssisäännön epäkohtia ja puutteita kuin mitä hallituksen esityksessä on käsitelty. Tämän vuoksi valiokunnalle on esitetty nyt ehdotettua laajempien asiallisten muutosten tekemistä konkurssisääntöön, muun muassa kirjanpitosäännösten nykyistä parempaa heijastamista konkurssimenettelyyn velallisen todellisen varallisuustilanteen selvittämiseksi sekä painostusvankeuden käyttöalan laajentamista. Kun näitä esityksiä ei vielä ole selvitetty riittävästi, niitä ei voida tässä yhteydessä toteuttaa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että näiden asioiden selvittämistä jatketaan niin, että ne voidaan asianmukaisessa muodossa sisällyttää konkurssisäännön seuraavaan osauudistukseen.

1 a §. Pykälässä on konkurssiasian oikeuspaikkaa koskevat säännökset. Pykälän 1 momentin mukaan pääsääntönä on velallisen yleinen oikeuspaikka. Yhteisöjen ja säätiöiden osalta tästä kuitenkin poiketaan kuten edellä on jo todettu siten, että oikeuspaikka määräytyy velallisen hallintopaikan mukaan.

Valiokunta ehdottaa, että näiden kahden säännöksen keskinäistä suhdetta selkeytetään lisäämällä jälkimmäiseen säännökseen poikkeukseen viittaava sana "kuitenkin".

Pykälän 2 momentissa on konsernitilanteita koskeva oikeuspaikkasäännös. Valiokunta ehdottaa säännöksen täydentämistä siten, että ilmaisun "konkurssia koskeva asia" sijasta käytetään tarkkaa ilmaisua "konkurssiin asettamista koskeva asia".

9 §. Pykälän 4 momentin mukaan konkurssin alkamisesta tehtävistä ilmoituksista säädetään asetuksella.

Edellä yleisperusteluissa on todettu, että konkurssin alkaessa pelkät ilmoitukset eivät velkojien tiedonsaannin kannalta ole tarkoituksenmukaisia. Tämän vuoksi on tarpeen perustaa konkurssiasioiden rekisteri ja lisätä sitä koskeva uusi 115 § lakiehdotukseen. Po. 4 momentti ei siten enää ole tarpeen ehdotetussa muodossa, vaan laissa tarvitaan yleisluonteisempi konkurssiasioista tehtäviä ilmoituksia koskeva säännös. Sen luonteva paikka on uuden rekisteripykälän jälkeen. Näin ollen valiokunta ehdottaa 4 momentin poistamista.

24 §. Pykälän 1 momentissa on säännökset valvontakirjelmän sisällöstä. Saatavasta on ilmoitettava sen määrä ja peruste, korosta sen määrä sekä se aika, jolta korkoa vaaditaan.

Vaatimus koron määrän ilmoittamisesta voi johtaa epätarkoituksenmukaiseen lopputulokseen. Säännöksen tarkoituksena on täsmentää valvontakirjelmiä. Ylimalkainen viittaus liiteasiakirjoihin tai maininta korosta ei enää riitä, vaan korkovaatimuksen tulee olla selkeä. Kun myös koron perusteen ilmoittamisella päästään tavoiteltuun lopputulokseen, valiokunta ehdottaa momentin muuttamista niin, että korosta on ilmoitettava sen määrä tai peruste sekä se aika, jolta korkoa vaaditaan.

31 §. Pykälän mukaan työsuhteesta johtuva saatava, jonka pesänhoitaja on merkinnyt palkkaturvalaissa tarkoitettuun luetteloon, on katsottava valvotuksi.

Ehdotuksesta puuttuu säännökset siitä, miten työntekijä saa todisteellisen tiedon valvonnasta ja valvotun saatavan määrästä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asia voidaan hoitaa asetusteitse esimerkiksi säätämällä pesänhoitajalle velvollisuus antaa jäljennös luettelosta tiedoksi joko kaikille työntekijöille tai luottamusmiehelle. Valiokunta pitää tätä menettelytapaa asianmukaisena, joten pykälä voidaan hyväksyä sellaisenaan.

83 §. Pykälässä on säännökset siitä, milloin velkojainkokouksen päätöstä voidaan moittia.

Valiokunta ehdottaa pykälän johdantokappaleen vanhahtavan kieliasun nykyaikaistamista.

115 § (uusi). Yleisperusteluihin viitaten valiokunta ehdottaa, että perustetaan uusi konkurssirekisteri ja sitä koskeva perussäännös lisätään lakiin uudeksi 115 §:ksi. Pykälässä nyt oleva säännös konkurssipäiväkirjan pitämisestä ei enää ole tarpeen.

115 a § (uusi). Laissa on tarpeen yleisluonteinen säännös, jonka mukaan konkurssiasioista tehtävistä erinäisistä ilmoituksista säädetään asetuksella. Valiokunta ehdottaa, että tätä koskeva uusi säännös otetaan lakiin 115 a §:ksi.

Voimaantulosäännös. Perustettavaa konkurssiasioiden rekisteriä koskevat käytännön järjestelyt eivät ehtine valmiiksi lain voimaantuloajankohtaan 1.12.1993 mennessä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen 1 momentin täydentämistä niin, että 115 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Johtolause. Valiokunta on edellä ehdottanut 83 §:n johdantokappaleen muuttamista sekä 115 ja 115 a §:n lisäämistä lakiin. Näiden muutosten johdosta on myös johtolausetta tarkistettava.

70 § Välitoimenpiteet hakemuksen johdosta (uusi). Pykälän 4 momentin mukaan tuomioistuimen on ilmoitettava saneeraushakemuksesta velallisen yleisen oikeuspaikan alioikeudelle.

Kun konkurssiasioiden oikeuspaikkasäännökset muuttuvat, on lainkohtaa tarkistettava. Valiokunta ehdottaa, että hakemuksen johdosta tehtävistä ilmoituksista säädetään asetuksella.

100 a § Yrityssaneerausrekisteri (uusi). Valiokunta ehdottaa, että edellä yleisperusteluissa lausutun perusteella lakiin lisätään uusi 100 a §, jossa on perustettavaa yrityssaneerausrekisteriä koskevat perussäännökset.

Voimaantulosäännös. Yrityssaneerausrekisteriä koskevat käytännön järjestelyt vaativat pidemmän täytäntöönpanoajan kuin muut lain säännökset. Valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen täydentämistä siten, että uusi 100 a § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Johtolause ja lain nimike. Valiokunnan ehdottamista muutoksista seuraa, että myös johtolausetta ja lain nimikettä on tarkistettava.

---

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että lakiehdotus n:o 2 hyväksyttäisiin muuttamattomana ja

että lakiehdotukset n:ot 1 ja 3 hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

1.

Laki

konkurssisäännön muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 9 päivänä marraskuuta 1868 annetun konkurssisäännön 8, 11, 40, 44, 63 ja 65 §,

sellaisina kuin niistä ovat 11 ja 40 § 3 päivänä joulukuuta 1895 annetussa laissa,

muutetaan 1 §, 13 §:n 1 momentti, 19, 20 ja 23 §, 24 §:n 1 ja 2 momentti, 25 §, 28 §:n 1 momentti, 30 ja 35 §, 60 §:n 1 momentti, 62 §, 83 §:n johdantokappale ja c kohta sekä 84 §:n 1 momentti, 85, 94, 96, 111 ja 115 §,

sellaisina kuin niistä ovat 13 §:n 1 momentti 5 päivänä helmikuuta 1965 annetussa laissa (47/65), 19 § 19 päivänä maaliskuuta 1954 annetussa laissa (128/54), 20 § 5 päivänä helmikuuta 1926 annetussa laissa (27/26), 24 §:n 1 ja 2 momentti mainitussa 3 päivänä joulukuuta 1895 annetussa laissa, 25 § ja 28 §:n 1 momentti 7 päivänä toukokuuta 1965 annetussa laissa (246/65), 62 § 31 päivänä tammikuuta 1935 annetussa laissa (62/35), 85 § muutettuna 13 päivänä kesäkuuta 1929 ja 26 päivänä huhtikuuta 1991 annetuilla laeilla (242/29 ja 759/91), (poist.) 111 § 7 päivänä heinäkuuta 1970 annetussa laissa (460/70) ja 115 § 30 päivänä maaliskuuta 1922 annetussa laissa (75/22); sekä

lisätään lakiin uusi 1 a―1 e §, mainitulla 26 päivänä huhtikuuta 1991 annetulla lailla kumotun 9 §:n tilalle uusi 9 §, 18 §:ään, sellaisena kuin se on 24 päivänä elokuuta 1990 annetussa laissa (820/90), uusi 2 momentti sekä lakiin uusi 24 a §, mainitulla 3 päivänä joulukuuta 1895 annetulla lailla kumotun 31 §:n tilalle uusi 31 § sekä lakiin uusi 35 a, 35 b, (poist.) 67 a ja 115 a § seuraavasti:

(Kuten hallituksen esityksessä)

Konkurssiin asettamista koskevan asian käsittelee se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä on velallisen yleinen oikeuspaikka. Yhteisöä tai säätiötä koskevan asian käsittelee kuitenkin se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä yhteisön tai säätiön hallintoa Suomessa pääasiallisesti hoidetaan. Jos tämän nojalla ei ole toimivaltaista tuomioistuinta, asian käsittelee se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä velallisen toimintaa on pääasiassa harjoitettu taikka velallisella on omaisuutta taikka jossa asian käsittely olosuhteet huomioon ottaen muuten on tarkoituksenmukaista.

Konserniin kuuluvan tytäryhtiön konkurssiin asettamista koskevan asian käsittelee 1 momentissa säädetystä poiketen se tuomioistuin, jossa emoyhtiön konkurssiasia on vireillä, jollei emo- ja tytäryhtiön velkojapiiri ja hallinnon erillisyys sekä muut seikat huomioon ottaen ole tarkoituksenmukaista, että asia käsitellään 1 momentissa tarkoitetussa tuomioistuimessa. Jos emoyhtiön konkurssiasia tulee vireille myöhemmin, voi tytäryhtiön konkurssiasiaa käsittelevä tuomioistuin pesänhoitajaa kuultuaan siirtää asian siihen tuomioistuimeen, jossa emoyhtiötä koskeva asia on vireillä. Päätökseen, jolla asia on siirretty, ei saa hakea muutosta valittamalla.

(3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(Kuten hallituksen esityksessä)

(1―3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

(4 mom. poist.)

(Kuten hallituksen esityksessä)

Valvontakirjelmässä on ilmoitettava saatavan määrä ja peruste. Valvontakirjelmässä tulee ilmoittaa erikseen vaaditun koron määrä tai peruste sekä se aika, jolta korkoa vaaditaan. Kestovelkasuhteeseen perustuvan saatavan osalta valvontakirjelmästä tulee käydä ilmi, miltä osin saatava kohdistuu konkurssin alkamista edeltäneeseen aikaan. Jos velkoja vaatii etuoikeutta, kirjelmässä on ilmoitettava, mihin vaatimus perustuu. Valvontakirjelmään on liitettävä jäljennös asiakirjasta, johon velkoja vetoaa. Valvontakirjelmässä on mainittava velkojan nimi sekä postiosoite ja muut yhteystiedot.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

---

(Kuten hallituksen esityksessä)

Tuomioistuin voi muuttaa tai kumota konkurssipesää koskevan velkojien päätöksen vain,

---

c) jos päätös on 59, 71, 71 a, 71 b, 72 tai 73 §:n vastainen.

(Kuten hallituksen esityksessä)

Oikeusministeriö pitää rekisteriä konkurssiasioista, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, velallista koskevien rekisteritietojen päivitystä, tuomioistuimia, täytäntöönpanoa, luotonvalvontaa sekä tilasto- ja tutkimustoimintaa varten. Jokaisella on oikeus saada otteita rekisteriin merkityistä seikoista. Tietojen luovuttamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla säädetään asetuksella.

Konkurssiasioista tehtävistä erinäisistä ilmoituksista säädetään asetuksella.

---

Voimaantulosäännös

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993. Tämän lain 115 § tulee kuitenkin voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

(2―5 mom. kuten hallituksen esityksessä)

---

3.

Laki

yrityksen saneerauksesta annetun lain (poist.) muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan yrityksen saneerauksesta 25 päivänä tammikuuta 1993 annetun lain (47/93) 67 §:n 1 ja 2 momentti sekä 70 §:n 4 momentti,

sellaisena kuin niistä on 67 §:n 2 momentti 28 päivänä kesäkuuta 1993 (609/93) annetussa laissa, sekä

lisätään lukuun 15 uusi 100 a § seuraavasti:

(Kuten hallituksen esityksessä)

---

Hakemuksesta tehtävistä ilmoituksista säädetään tarvittaessa asetuksella.

100 a § (Uusi)
Yrityssaneerausrekisteri

Oikeusministeriö pitää rekisteriä saneerausmenettelyä koskevista asioista, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, velallista koskevien rekisteritietojen päivitystä, tuomioistuimia, täytäntöönpanoa, luotonvalvontaa sekä tilasto- ja tutkimustoimintaa varten. Jokaisella on oikeus saada otteita rekisteriin merkityistä seikoista. Tietojen luovuttamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla säädetään asetuksella.

---

Voimaantulosäännös

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993. Tämän lain 100 a § tulee kuitenkin voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

---

Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 1993

---

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Lax, varapuheenjohtaja Halonen ja jäsenet Hassi, Häkämies, Komi, Lehtinen, Luhtanen, Mäkelä, Mölsä, Polvi, Rossi, Tykkyläinen ja Vuoristo.

---