Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta ( HE 187/2021 vp ): Asia on saapunut hallintovaliokuntaan mietinnön antamista varten. 

Valiokunta on kuullut: 

• lainsäädäntöneuvos  Miska  Lautiainen  - valtiovarainministeriö
• henkilöstöyksikön päällikkö, neuvotteleva virkamies  Ritva  Järvinen  - valtioneuvoston kanslia
• hallitusneuvos  Sinikka  Vahvaselkä  - puolustusministeriö
• henkilöstö-ja hallintojohtaja  Heidi  Nummela  - työ- ja elinkeinoministeriö
• julkisen sektorin johtaja  Niko  Simola  - Ammattiliitto Pro ry
• neuvottelupäällikkö  Markku  Kojo  - Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry
• lakimies  Jani  Pursiainen  - Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry
• puheenjohtaja  Ville  Viita  - Upseeriliitto ry
• professori  Olli  Mäenpää 

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• oikeusministeriö
• Helsingin hallinto-oikeus
• Tuomioistuinvirasto
• Puolustusvoimat
• Suomen Akatemia
• Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion virkamieslakia. Muutokset liittyvät ilman julkista hakumenettelyä tehtävään määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn virkamiehen vakinaistamiseen ja irtisanotun virkamiehen nimittämiseen valtion toiseen virastoon irtisanomisaikana. Myös valtionhallinnon ylimmän johdon virkaan nimitetyn sidonnaisuuksien ilmoittamiseen ehdotetaan täsmennyksiä ja osaan karenssisopimuksista ehdotetaan rajoitusajan pidennystä. Lisäksi esitetään joitakin teknisluonteisia muutoksia voimassa olevaan lakiin. 

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022. 

Määräaikaisen viran tilalle perustetun viran täyttö

Voimassa olevan valtion virkamieslain ( 750/1994 ) 6 b §:n 1 momentin mukaan yli vuoden kestäneen määräaikaisen virkasuhteen tilalle perustettu virka voidaan ensi kertaa täytettäessä täyttää virkaa haettavaksi julistamatta, jos virkaan nimitetään kyseisessä määräaikaisessa virkasuhteessa työskentelevä virkamies. Säännös ehdotetaan muutettavaksi siten, että yli vuoden kestäneen määräaikaisen virkasuhteen sijaan edellytetään, että määräaikainen virkasuhde on kestänyt yli kaksi vuotta. Hallituksen esityksestä ilmenevien perustelujen mukaan määräajan pidentämisellä varmistetaan, että lainsäädäntö ja asiaa koskevan muu ohjeistus muodostavat myös jatkossa kokonaisuuden, jonka mukaan vain sellainen määräaikainen virkasuhde, johon nimitys on tehty julkista hakumenettelyä käyttäen, voidaan myöhemmin vakinaistaa ilman julkista hakumenettelyä. 

Ehdotetun 6 b §:n 1 momentin muutosten tavoitteena on valtionhallinnon rekrytoinnin kehittäminen vastaamaan paremmin virastojen käytännön tarpeita, pidemmän ajanjakson suunnitelmallisuutta, tarvittaessa hanke- ja projektimuotoisuutta sekä myös ulkopuolisella rahoituksella toteutettavia hankkeita. Tavoitteena on, että aidosti määräaikaisia nimityksiä voidaan tarvittaessa tehdä entistä pidemmälle määräajalle myös ilman julkista hakumenettelyä. 

Edellä olevan perusteella hallintovaliokunta katsoo, että voimassa olevan lain yhden vuoden määräajan pidentämistä yli kahteen vuoteen voidaan pitää perusteltuna. 

Tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla irtisanotun virkamiehen lakisääteisen muutosturvan täydentäminen

Virkamieslain 6 b §:ään ehdotetun uuden 5 momentin tavoitteena on lakisääteisen muutosturvan täydentäminen siten, että nimitys virkaan voidaan tehdä ilman julkista hakumenettelyä, jos virkaan nimitetään valtion toisen viraston virasta irtisanomisajan kuluessa henkilö, joka on irtisanottu tuotannollisilla tai taloudellisilla perusteilla. 

Uuden säännöksen tavoitteena on tukea ja turvata valtion henkilöstöä ja palvelussuhteen jatkuvuutta muualla valtionhallinnossa niissä tilanteissa, joissa virasto joutuisi irtisanomaan henkilöstöä tuotannollisilla tai taloudellisilla perusteilla. Tavoitteena on antaa virkamiehelle voimassa olevaa lainsäädäntöä laajemmat mahdollisuudet työllistyä suoraan irtisanomisen vaihtoehtona uusiin tehtäviin toisaalle valtionhallinnossa. Samalla tarkoituksena on tehostaa toisesta työstä toiseen siirtymistä nopeuttamalla ja yksinkertaistamalla prosessia siten, että se edellyttää vain nimittävän viraston päätöstä. 

Valiokunta toteaa, että tuotannollisilla tai taloudellisilla perusteilla irtisanotun virkamiehen työllistymismahdollisuuksien tukeminen ja palvelussuhteen jatkuvuus ovat hyviä tavoitteita. Valiokunta pitää kuitenkin ehdotettua säännöstä varsin laajana soveltamisalaltaan. Säännöksen mukaan virkamies voitaisiin ilman julkista hakumenettelyä nimittää mihin tahansa ja perustelujen mukaan myös olennaisesti toisenlaiseen valtion virkaan aivan ylimpiä virkoja lukuun ottamatta. Hallintovaliokunta katsoo, että ehdotettua säännöstä on syytä tarkentaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyin tavoin. 

Sidonnaisuusilmoitukset

Virkamieslain 8 a §:ään ehdotettujen muutosten tavoitteena on toteuttaa Euroopan neuvoston korruption vastaisen toimielimen GRECO:n Suomelle antamat toimenpidesuositukset. Sidonnaisuusilmoituksen sisältöä ehdotetaan laajennettavaksi siten, että ilmoitettavia tietoja säännöksen mukaan olisivat myös nimitettäväksi esitetyn henkilön velkojen ja muiden taloudellisten vastuiden määrä ja peruste sekä hänen luottamus- ja hallintotehtävänsä. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella vastaavia tietoja on kysytty jo nykyään sidonnaisuusilmoituslomakkeessa, mutta nyt ilmoitettavista tiedoista säädettäisiin tyhjentävästi lain tasolla, eikä asiaan liittyisi enää ilmoittajan omaa harkintaa.  

Sidonnaisuuksia koskeva selvitysvelvollisuus laajennettaisiin ehdotuksen mukaan koskemaan myös ministerin erityisavustajia. Erityisavustajilla on pääsy lähes kaikkiin samoihin tietoihin kuin heidän esimiehenään toimivalla ministerillä, ja heidän on avustettava ministeriä lähes yhtä laajassa asioiden kirjossa. Valiokunta pitää hallituksen esityksen mukaisia muutoksia lain 8 a §:ään perusteltuina. 

Karenssisopimuksen rajoitusajan pidennys

Voimassa olevan virkamieslain 44 a §:ssä säädetään valtion virkamiesten kanssa tehtävistä karenssisopimuksista, palvelussuhteen jälkeiseen aikaan kohdistuvasta erityisestä rajoitusajasta sekä sen ajalta maksettavasta korvauksesta. Virkamieslain 44 a §:n 3 momentin mukaan rajoitusajaksi voidaan sopia enintään kuusi kuukautta palvelussuhteen päättymisestä. Säännöksen mukaan rajoitusajalta maksetaan palkkaa vastaava korvaus ja sopimukseen voidaan ottaa määräys sopimussakosta, jonka enimmäismäärä saa olla rajoitusajalta maksettava korvaus kaksinkertaisena. Karenssisopimussääntelyn piirissä ovat voimassa olevan lain mukaan kaikki valtion virkamiehet. Karenssisopimuksen tekeminen kuitenkin edellyttää, että henkilöllä on virassaan, tehtävässään tai asemassaan pääsy sellaiseen salassa pidettävään tai julkisuutta muuten rajoittavien säännösten suojaamaan tietoon, jota voidaan olennaisella tavalla käyttää uudessa palvelussuhteessa tai toiminnassa omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi. Tämä edellytys luonnollisesti rajoittaa niiden henkilöiden piiriä, joille karenssisopimus nykyisin voidaan tehdä. 

Hallintovaliokunta on aiemmin kyseisestä virkamieslain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä ( HaVM 17/2016 vp — HE 90/2016 vp ) pitänyt tuolloin ehdotettua 12 kuukauden rajoitusaikaa liian pitkänä. Perustuslakivaliokunta on tuolloin antamassaan lausunnossa ( PeVL 35/2016 vp — HE 90/2016 vp ) todennut, että rajoitusten on siten oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia, ja on viitannut aiempiin lausuntoihinsa (esim. PeVL 10/2016 vp , s. 2 ja siinä viitatut lausunnot). 

Perustuslakivaliokunta katsoi tuolloin lausunnossaan, että rajoituksen ajallinen ulottuvuus oli lakiehdotuksessa määritelty suhteellisuusvaatimuksen kannalta asianmukaisesti ja että rajoitusajalta maksettaisiin palkkaa vastaava korvaus. Karenssisopimus ei myöskään sido virkamiestä, jos virkasuhde on päättynyt viranomaisesta johtuvasta syystä. Perustuslakivaliokunnan mielestä olennaista oli, että karenssirajoitus olisi mahdollinen vain ehdotetun 44 a §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jotka sinänsä kiinnittyvät rajoituksen hyväksyttäviksi arvioituihin tarkoituksiin. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännös sovellettuna yhdessä sen hallintolain 6 §:n hyvän hallinnon perusteita määrittävän säännöksen kanssa, joka yleisesti edellyttää viranomaisen käyttävän toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin, estää säännöksen kaavamaisen soveltamisen esimerkiksi kaikkiin tietojenkäsittelyä suorittaviin virkamiehiin. Lakiehdotus ei näin ymmärrettynä ollut perustuslakivaliokunnan mukaan valtiosääntöisesti ongelmallinen. Hallintovaliokunnan näkemyksen mukaan tuolloin kuitenkin esityksen tavoitteet voitiin toteuttaa lyhyemmälläkin enimmäisrajoitusajalla, ja rajoitusajan enimmäisajaksi säädettiin hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta kuusi kuukautta. 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan nyt lain 44 a §:n 3 momenttiin karenssisopimuksen rajoitusajan pidennystä kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen. Käsiteltävänä olevassa esityksessä on vuoden 2016 esitykseen verrattuna huomattavasti täsmällisemmin rajattu 12 kuukauden karenssiaika mahdolliseksi ainoastaan tiettyihin virkoihin. Kyseistä 12 kuukauden enimmäisrajoitusaikaa voitaisiin soveltaa karenssisopimusta tehtäessä valtiohallinnon ylimmän johdon viroissa oleviin tai Puolustusvoimien niin sanottuihin erittelyviroissa oleviin taikka vastaaviin määräaikaisiin virkasuhteisiin nimitettyihin tai nimitettäviksi esitettäviin henkilöihin. Näitä henkilöitä arvioidaan olevan noin 140. Muihin valtion virkamiehiin sovellettaisiin edelleen kuuden kuukauden enimmäisrajoitusaikaa.  

Hallituksen esityksestä ilmenee, että karenssiajan pidentämisellä enintään 12 kuukauteen pystytään kyseisen virkamiesryhmän osalta paremmin varmistamaan, että näissä palvelussuhteissa saadut merkittävät, salassa pidettävät tai julkisuutta muuten rajoittavien säännösten suojaamat tiedot menettävät karenssiajan kuluessa merkityksensä siten, ettei niitä voida enää uudessa palvelussuhteessa hyödyntää. Karenssisopimuksen tarkoitus on samalla toimia ennalta ehkäisevästi siten, että karenssia edellyttävistä valtionhallinnon tehtävistä ei suoraan siirryttäisi tehtäviin, joissa karenssin suojaamaa tietoa voitaisiin hyödyntää. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tietyissä hankkeissa, kuten monivuotisissa ja taloudelliselta arvoltaan huomattavissa hankintaprosesseissa, kuuden kuukauden pituinen palvelussuhteen jälkeiseen aikaan ulottuva rajoitusaika ei ole riittävän pitkä. Kuuden kuukauden enimmäisaika ei myöskään vastaa niitä käytännön tarpeita, jotka liittyvät erityisesti ylimmän virkamiesjohdon puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen kohdistuvan luottamuksen ylläpitoon ja turvaamiseen, kun otetaan huomioon näiden virkamiesten mahdollisuus saada kansallisen turvallisuuden ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta keskeisiä tietoja.  

Kuten edellä on todettu, karenssisopimuksen tekeminen 12 kuukaudeksi voi tietyissä tilanteissa olla välttämätöntä, mutta hallintovaliokunta haluaa kiinnittää huomiota viranomaisessa suoritettavaan tapauskohtaiseen harkintaan karenssisopimusta ja siihen sisältyvää rajoitusajan pituutta määritettäessä. Viranomaisen tulee harkinnassa ottaa huomioon hallintolain 2 luvun hyvän hallinnon perusteet, kuten oikeasuhtaisuus, tarkoitussidonnaisuus, tasapuolisuus sekä yhdenvertaisuus. Valiokunta katsoo, että viranomaisen tulisi tapauskohtaisesti jokaisen henkilön kohdalla harkita hänen mahdollisesti saamansa käsiteltävän tiedon sisältöä ja toimintaympäristöä sekä arvioida näiden tietojen pohjalta karenssisopimuksen teon tarpeellisuutta ja sen sisältämän rajoitusajan pituutta. 

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että tapauskohtaisen harkintansa perusteella viranomainen voi myös päätyä olemaan asettamatta karenssisopimuksen mukaista rajoitusaikaa lainkaan tai se voi asettaa selvästi enimmäisrajoitusaikaa lyhyemmän karenssiajan. 

Hallintovaliokunta haluaa myös tähdentää, että vaikka jatkossa 12 kuukauden karenssisopimus voidaankin tehdä tämän kyseisen virkamiesryhmän kanssa, myös sopimusehdon soveltamisesta päätetään aina tapauskohtaisesti. Arvion sopimusehdon soveltamisesta tekee se viranomainen, jonka palveluksesta virkamies on siirtymässä toisiin tehtäviin. Jos virkamies aikoo siirtyä suoraan tai ilmoitusvelvollisuuden kestäessä sellaisiin tehtäviin, joissa hän ei voi hyödyntää saamiaan tietoja, tai viranomaisen toiminnan kannalta rajoitusaikaan ei muutoin ole tarvetta, viranomainen voi todeta, että karenssisopimuksen ehto karenssiajasta ei toteudu. 

Hallintovaliokunta pitää edellä esitetty huomioiden karenssisopimuksen enimmäisvoimassaoloajan pidennystä 12 kuukauteen perusteltuna. 

Seuranta

Hallintovaliokunta toteaa, että ehdotetun 44 a §:n 3 momentin sisältämä 12 kuukauden karenssi tarkoittaa varsin pitkää taukoa työelämästä, ja valiokunta pitääkin tärkeänä, ettei karenssisopimuksen tekeminen muodostu liialliseksi esteeksi työmarkkinoilla. Valiokunta nostaa esiin myös, ettei karenssiajan korvaus valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole palkkatuloa eikä se siten myöskään kartuta esimerkiksi eläkettä ja lomakorvauksia. 

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto säännöksen tultua voimaan seuraa tarkoin asetettujen karenssisopimusten määrää, kohderyhmää ja sopimuksen asettamisen perusteita. Valiokunta pitää aiheellisena, että valtioneuvosto seuraa lain toimeenpanoa esimerkiksi 2—3 vuoden välein virastoille tehtävällä kyselyllä karenssisopimusten rajoitusaikojen käytöstä ja sopimusten vaikutuksista esimerkiksi virkamiehen oikeudelliseen asemaan, korvauksiin ja urasuunnitteluun sekä ammatin ja elinkeinotoiminnan harjoittamiseen ja liikkuvuuteen työmarkkinoilla. 

Muut seikat

Määräaikaisen virkasuhteen hakumenettelystä (6 b §:n 1 momentti) ei ole laintasoisia säännöksiä. Määräaikaisen virkasuhteen haettavaksi julistaminen perustuu valtiovarainministeriön ohjeistukseen, ja siitä voidaan tarvittaessa säätää virkamieslain 6 a §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta katsoo, että ohjeistuksen nostamista säädöstasolle on aiheellista tarkastella lähemmin tulevissa virkamieslain muutoshankkeissa. 

6 b §.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota siihen, että julkisesta hakumenettelystä poikkeamista koskevan 5 momentin sisältämä säännösehdotus on varsin laaja soveltamisalaltaan. Sen nojalla tuotannollisilla tai taloudellisilla perusteilla irtisanottu virkamies voitaisiin ilman julkista hakumenettelyä nimittää mihin tahansa ja perustelujen mukaan myös olennaisesti toisenlaiseen valtion virkaan aivan ylimpiä virkoja lukuun ottamatta. Tämä merkitsisi hyvin laaja-alaista mahdollisuutta poiketa julkisesta hakumenettelystä. Toisaalta valtion virkamiehen lakisääteisen muutosturvan näkökulmasta poikkeusta julkisesta hakumenettelystä voidaan pitää vastaavalla tavalla perusteltuna kuin nimitettäessä virkamieslain 27 §:n mukaisen uudelleensijoittamisvelvoitteen perusteella irtisanottu virkamies viraston toiseen virkaan ilman julkista hakumenettelyä.  

Hallintovaliokunta ehdottaa pykälän 5 momentin täsmentämistä siten, että tuotannollisilla tai taloudellisilla perusteilla irtisanottu virkamies voitaisiin nimittää ilman julkista hakumenettelyä toiseen valtion virastoon samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, joita virkamies on aiemmassa virassaan tehnyt. Samoilla tai samanlaisilla tehtävillä ei tarkoitettaisi täysin samaa tehtävää, vaan kyse voi olla eri virastoissa hyvin samankaltaisista tehtävistä ja tehtäväkokonaisuuksista, kuten esimerkiksi viraston kirjaamon tehtävät, yleishallinnon tehtävät tai erilaiset asiantuntijatehtävät (esimerkiksi tietynlaista ammattipätevyyttä edellyttävät tehtävät).  

Hallintovaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 187/2021 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Laki 

valtion virkamieslain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan valtion virkamieslain (750/1994) 6 b §:n 1 momentti, 8 a §:n 1 momentti, 36 §:n 3 momentti, 44 a §:n 3 momentti, 62 §:n 1 momentti ja 69 a §:n 1 momentti,  

sellaisina kuin niistä ovat 6 b §:n 1 momentti ja 8 a §:n 1 momentti laissa 283/2015, 36 §:n 3 momentti laissa 343/2007, 44 a §:n 3 momentti laissa 1059/2016 ja 69 a §:n 1 momentti laissa 692/1995, sekä 

lisätään 6 b §:ään, sellaisena kuin se on laissa 283/2015, uusi 5 ja 6 momentti seuraavasti: 

Helsingissä 6.4.2022 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Riikka  Purra  /ps   

varapuheenjohtaja  Mari-Leena  Talvitie  /kok   

jäsen  Tiina  Elo  /vihr   

jäsen  Eveliina  Heinäluoma  /sd   

jäsen  Hanna  Huttunen  /kesk   

jäsen  Mikko  Kärnä  /kesk   

jäsen  Mats  Löfström  /r   

jäsen  Mauri  Peltokangas  /ps   

jäsen  Juha  Pylväs  /kesk   

jäsen  Mari  Rantanen  /ps   

jäsen  Piritta  Rantanen  /sd   

jäsen  Matti  Semi  /vas   

jäsen  Kari  Tolvanen  /kok   

jäsen  Heikki  Vestman  /kok   

varajäsen  Ben  Zyskowicz  /kok   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

istuntoasiainneuvos  Sanna  Helopuro   

Hallituksen esityksen tavoitteena on muun muassa pidentää valtion ylimmän johdon virkaan sekä Puolustusvoimien niin sanottuun erittelyvirkaan nimitetyn henkilön karenssisopimuksen mukaista rajoitusaikaa maksimissaan 12 kuukauteen. 

Valtionhallinnon ylimmän johdolla sekä ehdotuksen piiriin kuuluvilla Puolustusvoimien virkamiehillä on virassaan ja asemassaan pääsy muuan muassa merkittäviin virka- tai liikesalaisuuksiin ulkovaltasuhteisiin liittyviin taikka kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisiin sekä tietoihin. 

Sopimusehto rajoitusajasta tulee voimaan vain, jos viranomainen arvioi, että virkamiehen siirtymisessä on kysymys 44 a §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta. Virastot päättävät karenssisopimuksen tekemisestä ja pituudesta tapauskohtaisesti lain puitteissa samoin kuin itse rajoitusajan konkreettisesta soveltamisesta sopimuksen puitteissa. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoo asiantuntijalausunnosta ilmenevällä tavalla, että virastokohtainen rajoitusajasta sopiminen vaarantaa virkamiesten yhdenvertaisuuden. Lisäksi katsomme, että rajoitusajalta maksettava korvaus ei ole riittävän täsmällisesti määritelty. Ongelmallista on, että rajoitusajalta maksettavaa korvausta ei katsota palkkatuloksi, jolloin korvausta saaville ei makseta lomakorvauksia ja eläkkeitä rajoitusajalta. Virkamiesten työmarkkina-asema heikkenee sitä enemmän, mitä pidemmästä rajoitusajasta on sovittu. Toisaalta virkamiehelle asetettavan pitkän karenssin mahdollisuus heikentää valtion ja etenkin Puolustusvoimien houkuttelevuutta työnantajana. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä kiinnittää huomiota myös siihen, että hallituksen esityksessä karenssisopimuksen soveltamisalasta on valtionhallinnon ylimmän johdon osalta rajattu pois ministereiden erityisavustajat. Hallituksen esityksen tavoitteet huomioiden tätä ei voi pitää perusteltuna. 

Hallintovaliokunta on nykyisen virkamieslain 44 a §:n käsittelyn yhteydessä päätynyt mietinnössään ( HaVM 17/2016 vp ) kuuden kuukauden karenssiajan kannalle esitetyn 12 kuukauden sijaan. Hallintovaliokunnan näkemyksen mukaan esityksen tavoitteet voitiin toteuttaa esitettyä lyhyemmälläkin enimmäisrajoitusajalla. Perussuomalaisten valiokuntaryhmän näkemyksen mukaan karenssisopimusten rajoitusajan pidentäminen ei ole oikeasuhtainen esitys virkamiesten kannalta. 

Edellä oleva huomioon ottaen Perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoo, että karenssisopimusten rajoitusajan pidentämiselle ei ole perusteita. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 44 a §:n 3 momentti poistetaan ja 

että valiokunnan mietinnön perusteluja muutetaan. (Vastalauseen muutosehdotus).  

Vastalauseen muutosehdotus: 

Muutetaan valiokunnan mietinnön kappale 14 kuulumaan seuraavasti: 

(14) Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuuden kuukauden enimmäisaika vastaa niitä käytännön tarpeita, jotka liittyvät erityisesti ylimmän virkamiesjohdon puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen kohdistuvan luottamuksen ylläpitoon ja turvaamiseen. Karenssisopimusten rajoitusajan pidentäminen ei ole oikeasuhtainen esitys soveltamisalaan kuuluvien virkamiesten kannalta. Enimmäiskarenssin keston pidentäminen heikentäisi virkamiesten työmarkkina-arvoa sekä valtion ja etenkin Puolustusvoimien houkuttelevuutta työnantajana. Lisäksi valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, etteivät ministereiden erityisavustajat kuuluneet esitetyn karenssin piiriin lainkaan. Tätä ei voi pitää hallituksen esityksen perusteet huomioon ottaen perusteltuna. 

Helsingissä 6.4.2022

Riikka  Purra  /ps   

Mauri  Peltokangas  /ps   

Mari  Rantanen  /ps   

Hallituksen esityksessä ( HE 187/2021 vp ) ehdotetaan muutettavaksi valtion virkamieslakia. Muutokset liittyvät ilman julkista hakumenettelyä tehtävään määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn virkamiehen vakinaistamiseen ja irtisanotun virkamiehen nimittämiseen valtion toiseen virastoon irtisanomisaikana. Myös valtionhallinnon ylimmän johdon virkaan nimitetyn sidonnaisuuksien ilmoittamiseen ehdotetaan täsmennyksiä ja osaan karenssisopimuksista ehdotetaan rajoitusajan pidennystä. Lisäksi lakiin esitetään joitakin teknisluonteisia muutoksia. 

Kokoomus pitää valtaosaa esitykseen sisältyvistä ehdotuksista perusteltuina. Tällaisia ovat muun muassa 6 b §:ään ehdotettavat muutokset, joilla varmistetaan se, että jatkossakin vakinaistettaessa määräaikaisia virkasuhteita ilman julkista hakumenettelyä palvelussuhde virastoon on alkanut julkisella hakumenettelyllä. Kannatettavia ovat myös 8 a §:ään ehdotettavat muutokset, joilla toteutetaan Euroopan neuvoston korruption vastaisen toimielimen GRECO:n viidennellä arviointikierroksella Suomelle antamat, virkamiesten sidonnaisuusilmoituksia koskevat toimenpidesuositukset. 

Ongelmallisena pidämme kuitenkin valtion virkamieslain 44 a §:n esitystä. Esityksen mukaan valtion ylimmän johdon virkaan sekä Puolustusvoimien niin sanottuun erittelyvirkaan nimitetyn henkilön karenssisopimuksen mukainen rajoitusajan maksimiaika pidennettäisiin nykyisestä kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen. 

Kokoomus katsoo, etteivät esityksessä mainitut perustelut edellytä voimassa olevan lainsäädännön mukaisen rajoitusajan enimmäisajan nostamista. Voimassa olevan lainsäädännön mukainen kuuden kuukauden rajoitusajan mahdollistava sääntely ja rikoslain mukainen virkamiehen vaiti-olovelvollisuutta ja salassa pidettävien tietojen hyväksikäyttökieltoa koskeva sääntely muodostavat esityksen tavoitteiden kannalta riittävän kokonaisuuden. 

Kokoomus pitää tärkeänä, ettei virkamiehen oikeutta valita työnantajansa rajoiteta enempää kuin on välttämätöntä rajoittamisen tavoitteiden saavuttamiseksi. 12 kuukauden karenssiaika on virkamiehen näkökulmasta kohtuuttoman pitkä, sillä käytännössä vain harva työnantajataho on valmis odottamaan vuotta saadakseen täytettyä haussa olevan tehtävänsä. Tämän tiedostaminen voisi nostaa julkishallinnon virkoihin hakeutumisen kynnystä, mikä vaikeuttaisi parhaiden kykyjen saamista julkishallinnon palvelukseen. 

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella esitys on erityisen vahingollinen Puolustusvoimien henkilöstön osalta. Selvityksen mukaan se, että virastoilla ja ministeriöillä olisi mahdollisuus päättää esityksen mukaisella tavalla karenssin pituudesta, johtaisi siihen, että Puolustusvoimissa palvelevat sotilaat tulisivat käytännössä automaattisesti kahdentoista kuukauden karenssisäännön piiriin, mikä voisi käytännössä muodostua virkamiehelle esteeksi työllistyä valtionhallinnon ulkopuolelle. Muutos olisi haitallinen myös kotimaisen puolustusteollisuuden edun näkökulmasta. 

Kokoomus pitää esityksen puutteena myös sitä, ettei se sisällä arviota siitä, kuinka suuri kustannusvaikutus esitetyllä muutoksella on. Karenssiajan korvauksen ei ole tarkoitus kartuttaa eläkettä. Kyseessä on tosiasiallisesti huomattava heikennys virkamiehen toimeentuloon. Sääntely johtaisi myös kasvavaan eriarvoisuuteen eri puolilla julkishallintoa virassa olevien virkamiesten välillä. 

Sanotuista syistä ehdotamme, että hallituksen esitys hyväksytään muutoin hallintovaliokunnan mietinnön mukaisena paitsi 44 a §:n 3 momentti poistetaan. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme

että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 44 a §:n 3 momentti poistetaan. 

Helsingissä 6.4.2022

Mari-Leena  Talvitie  /kok   

Kari  Tolvanen  /kok   

Heikki  Vestman  /kok   

Ben  Zyskowicz  /kok