Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta ( HE 217/2018 vp ): Asia on saapunut hallintovaliokuntaan mietinnön antamista varten. 

Valiokunta on kuullut: 

• lainsäädäntösihteeri Tommy Walkila - ulkoministeriö
• erityisasiantuntija Sanna Montin - sisäministeriö
• ylitarkastaja Janne Kinnunen - Maahanmuuttovirasto
• tutkimuspäällikkö Jukka Palo - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

• oikeusministeriö
• sosiaali- ja terveysministeriö
• tietosuojavaltuutetun toimisto
• Poliisihallitus

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalaislakia. Suomen edustuston Euroopan unionin viisumisäännöstön nojalla tekemään viisumin epäämis- ja mitätöintipäätökseen sekä sellaiseen viisumin kumoamispäätökseen, jota ei ole tehty viisuminhaltijan pyynnöstä, saisi vaatia oikaisua edustuston sijasta ulkoministeriöltä. Laissa säädettäisiin myös oikaisuvaatimuksen käsittelyn maksullisuudesta. 

Lakia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että perhesiteen selvittämiseksi tehtävää DNA-tutkimusta varten asianosainen ottaisi itse suun limakalvolta näytteen Maahanmuuttoviraston tai ulkoasiainhallinnon virkamiehen valvonnassa. Näytteenottoon näissä tilanteissa ei enää tarvittaisi terveydenhuollon ammattihenkilöä. Näytteenottopaikkaa ei enää säänneltäisi. Muutos koskisi sekä Suomessa että ulkomailla otettavia DNA-näytteitä. 

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä toukokuuta 2019. 

Yleistä

Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia viisumiasioiden oikaisuvaatimusmenettelyyn ja DNA-tutkimuksen suorittamiseen oleskelulupamenettelyn yhteydessä, joista säädetään ulkomaalaislaissa ( 301/2004 ). Muutosten tavoitteena on säädösten sujuvoittaminen ja normien purkaminen. 

Hallintovaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin muutosehdotuksin. 

Oikaisuvaatimusmenettely viisumiasioissa

Vuonna 2017 Suomen edustustoissa käsiteltiin yli 800 000 viisumihakemusta. Näihin annetuista päätöksistä 1,1 prosenttia oli kielteisiä. Samana vuonna edustustoille tehtiin yli 750 oikaisuvaatimusta, joiden johdosta noin 5 prosenttia kielteisistä päätöksistä kumottiin. Oikaisuvaatimusten määrä on viime vuosina kasvanut. 

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan oikaisuvaatimusmenettelyn taustalla oleva pyrkimys muutoksenhakukäsittelyn tehokkuuteen ei ole viisumiasioissa käytännössä toteutunut. Valiokunta pitää perusteltuna, että viisumiasioiden oikaisuvaatimusten käsittely ja ratkaiseminen keskitetään Suomen edustustoista ulkoministeriöön. Muutos edistää viisumivelvollisen oikeusturvaa, vahvistaa oikaisuvaatimusmenettelyn asemaa viisumivelvollisille tarkoitettuna oikeussuojakeinona ja voi vähentää tarvetta saattaa asia valitusviranomaisen käsiteltäväksi. 

Oikaisuvaatimuksesta peritään jatkossa asian vireillepanon yhteydessä maksu. Käsittelymaksun suorittaminen 30 päivän kuluessa on edellytyksenä vaatimuksen käsittelyn jatkamiselle. Muutoksella ei kuitenkaan ole vaikutusta oikaisuvaatimuksen vireilletuloon, joka määräytyy hallintolain ( 434/2003 ) 20 §:n mukaisesti.  

Oikaisuvaatimuksen käsittelymaksun avulla pyritään varmistamaan tehokas ja viivytyksetön oikeudenhoito sekä hillitsemään ilmeisen perusteettomien oikaisuvaatimusten määrää. Valiokunta korostaa, että käsittelymaksun periminen ei saa nostaa kohtuuttomasti kynnystä oikaisuvaatimuksen tekemiseen ja tätä kautta johtaa oikeusturvan tosiasialliseen heikentymiseen. Tässä suhteessa on merkitystä sillä, että maksu palautetaan viisumivelvolliselle, jos oikaisuvaatimus johtaa tälle myönteiseen lopputulokseen. Oikaisuvaatimus on hallintolain 49 e §:n mukaan käsiteltävä kiireellisenä. 

DNA-tutkimuksen suorittaminen

Maahanmuuttovirasto voi ulkomaalaislain 65 §:n 1 momentin mukaan varata hakijalle ja perheenkokoajalle tilaisuuden osoittaa biologinen sukulaisuus toteen valtion varoista kustannettavan DNA-tutkimuksen avulla, jos biologiseen sukulaisuuteen perustuvasta perhesiteestä ei muutoin voida saada riittävää selvitystä ja jos DNA-tutkimuksen avulla on mahdollista saada olennaista näyttöä perhesiteestä. Eniten DNA-näytteitä perhesiteen selvittämiseksi on otettu Ankaran, Addis Abeban, Hanoin ja New Delhin edustustoissa.  

Lain 66 §:ssä säädetään DNA-tutkimuksen suorittamisesta. Viimeksi mainittua säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä ei enää säädetä DNA-tutkimusta varten suun limakalvolta otettavan näytteen ottajasta. Näin ollen asianosainen voi jatkossa myös itse ottaa tällaisen näytteen Maahanmuuttoviraston tai ulkoasiainhallinnon virkamiehen valvonnassa. Tämä virkamies myös varmistaa näytteen antajan henkilöllisyyden. Valiokunta pitää tärkeänä, että virkamiehen on oltava läsnä henkilökohtaisesti koko näytteen ottamisen ajan.  

Nykyisin näytteen ottaa näissäkin tapauksissa terveydenhuollon ammattihenkilö, joka ottaa edelleen mahdollisen verinäytteen DNA-tutkimusta varten. Näyte lähetetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, joka tekee DNA-tutkimuksen ja lähettää tutkimuksesta lausunnon Maahanmuuttovirastolle. Kun Maahanmuuttovirasto on ratkaissut oleskelulupa-asian, se ilmoittaa tutkimuksen tekijälle, että näytteet ja DNA-tunnistetiedot hävitetään.  

Saadun selvityksen mukaan henkilöiden itsensä ottamat näytteet ovat olleet käytössä oikeusgeneettisessä isyystutkimuksessa vuoden 2016 alusta. Näiden näytteiden ottaminen lastenvalvojien ja Suomen edustustojen virkamiesten valvonnassa on valiokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella sujunut erittäin hyvin ja näytteiden laatu on ollut erinomainen. Ehdotetulla muutoksella saavutetaan kustannussäästöjä sekä sujuvoitetaan Maahanmuuttoviraston ja edustustojen toimintaa. Muutoksella voi olla myönteinen vaikutus myös perhesiteen perusteella haettavien oleskelulupien käsittelyn kestoon. 

Henkilötietojen suoja

Valiokunta toteaa, että henkilötietojen käsittelyä koskeva yleisesti sovellettava lainsäädäntö on hiljattain muuttunut. EU:n yleistä tietosuoja-asetusta on alettu soveltaa 25.5.2018. Sitä täydentävä tietosuojalaki ( 1050/2018 ) on tullut voimaan 1.1.2019. Yleisesti sovellettavia säännöksiä voidaan täydentää erityislainsäädännöllä tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran rajoissa. 

Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ei ole käsitelty ehdotettujen muutosten suhdetta EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen. Valiokunta on kuitenkin saanut asiantuntijakuulemisen yhteydessä asiasta selvityksen.  

DNA-tutkimuksen suorittamista koskevat muutokset liittyvät oleellisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettujen erityisten henkilötietoryhmien käsittelyyn. DNA-tutkimuksiin liittyvä henkilötietojen käsittely on geneettisten henkilötietojen käsittelyä ja kuuluu edellä mainittujen yleissäädösten soveltamisalaan. Tällaisten henkilötietojen käsittely edellyttää, että tietosuoja-asetuksessa asetetut käsittelyn yleiset edellytykset ja suojatoimivaatimukset täyttyvät. 

Perustuslakivaliokunta on tietosuojalakiehdotusta koskevassa lausunnossaan (PeVL 14/2018 vp) todennut, että henkilötietojen suoja tulee jatkossa turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Lähtökohtaisesti riittävää on, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Perustuslakivaliokunnan mielestä arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on edelleen syytä arvioida myös aiemman sääntelyn lakitasoisuutta koskevan käytännön pohjalta. Hallintovaliokunta pitää yleissäädöksiä täydentävää sääntelyä ulkomaalaislaissa tarkoitetun DNA-tutkimuksen osalta perusteltuna. 

Tietosuoja-asetuksen 51 johdantokappaleen mukaan asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Perustuslakivaliokunta on tämän johdosta lausuntokäytännössään kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluontoisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään ( PeVL 15/2018 vp ). 

Valiokunta toteaa, että ulkomaalaislain 65 §:ssä säädetään perhesiteen selvittämisestä DNA-tutkimuksen avulla. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaiselle on annettava asianmukaiset tiedot DNA-tutkimuksen tarkoituksesta ja luonteesta sekä siihen liittyvistä seurauksista ja vaaroista. DNA-tutkimuksen suorittaminen edellyttää, että tutkittava on antanut tietoon ja vapaaseen tahtoon perustuvan kirjallisen suostumuksensa. Tutkimustietoja ei voida käyttää muuhun tarkoitukseen kuin oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä olevan perhesiteen selvittämiseen tutkittavan henkilön antamassa suostumuksessa yksilöidyissä tapauksissa. 

Ulkomaalaislain 65 §:ää ei käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdoteta muutettavaksi. DNA-tietojen tietosuojalainsäädännön mukaisena käsittelyperusteena on edellä kuvatuin tavoin rekisteröidyn suostumus. Käsittelylle on myös tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan f tai g alakohdan mukainen peruste. Ulkomaalaislain 65 §:n 2 momentissa nimenomaisesti kielletään kyseessä olevien geneettisten tietojen käyttäminen muuhun kuin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen (perhesiteen selvittäminen), mitä voidaan pitää yhtenä yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamana erityisenä suojatoimena rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi.  

Ehdotetun ulkomaalaislain 66 §:n 3 momentin mukaan tutkimusnäytteen ottamista valvoo ja näytteenantajan henkilöllisyyden varmistaa Maahanmuuttoviraston tai ulkoasiainhallinnon virkamies. Mainitun virkamiehen on oltava läsnä henkilökohtaisesti koko näytteen ottamisen ajan. DNA-näyte otetaan esityksen perustelujen mukaan Maahanmuuttoviraston toimittamilla välineillä. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että DNA-näytettä otettaessa tilanteessa läsnä olevan valvojan vastuu korostuu. Hän vastaa näytteenottotilanteen asianmukaisesta toteuttamisesta. Tähän tehtävään kuuluu myös näytteenottovälineistöstä huolehtiminen, otettujen näytteiden koskemattomuuden valvonta sekä kuljetuksesta ja säilyttämisestä vastaaminen. Virkamies myös lähettää näytteen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.  

Valiokunta arvioi muun muassa edellä mainittujen edellytysten toimivan osaltaan suojatoimina rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseksi, vaikka DNA-tutkimuksen suorittamisen paikasta ei enää lailla säädetäkään. Näytteenottopaikasta ei ole valiokunnan näkemyksen mukaan tarpeen säätää laissa myöskään sen vuoksi, että oleskelulupahakemuksia vastaanotetaan nykyisin Suomen edustustojen lisäksi ulkoisten palveluntarjoajien tiloissa. 

Saadun selvityksen mukaan ulkomailla otetut DNA-näytteet lähetetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen ulkoasiainhallinnon diplomaattikuriirilla. Näytteet säilytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa, joka myös hävittää näytteet ja DNA-tunnistetiedot, kun se on saanut Maahanmuuttovirastolta tiedon oleskelulupa-asian ratkaisemisesta. Tietoja DNA-tunnisteesta ei voimassa olevan lain mukaan tallenneta ulkomaalaisrekisteriin. Sen sijaan tieto tutkimuksen tekijän lausunnosta voidaan rekisteriin merkitä. Tältä osin on syytä huomata, että valiokunnan käsittelyssä on parhaillaan hallituksen esitys laiksi henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ( HE 224/2018 vp ). Valiokunta tähdentää, että henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten tulee muodostaa selkeä, tarkkarajainen ja johdonmukainen kokonaisuus.  

Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että ehdotettu sääntely täyttää yleisen tietosuoja-asetuksen erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelyn edellytykset ja asettaa riittävät suojatoimet rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseksi. Valiokunta ehdottaa kuitenkin yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin täsmennystä ehdotettuun 66 §:n 2 momenttiin, jotta sääntely muodostuu tältäkin osin riittävän täsmälliseksi ja tarkkarajaiseksi.  

66 §. DNA-tutkimuksen suorittaminen.

DNA-tutkimusta varten tarvittava näyte otetaan ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan suun limakalvolta tai verinäytteenä. Lakiehdotuksessa ei määritellä, kuka näytteen suun limakalvolta ottaa. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan näytteen ottaja olisi kussakin tapauksessa tarkoituksenmukaisin henkilö. Lähtökohtana perusteluissa pidetään sitä, että itsenäiseen toimintaan pystyvä aikuinen asianosainen ottaa näytteen itse. Valiokunta ehdottaa, että säännöstä täsmennetään siten, että näytteen suun limakalvolta ottaa asianosainen itse, Maahanmuuttoviraston tai ulkoasiainhallinnon virkamies taikka muu tarkoitukseen soveltuva henkilö. Verinäytteen ottaa terveydenhuollon ammattihenkilö, kuten nykyisinkin. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella käytännössä kaikki DNA-tutkimusta varten tarvittavat näyteet ovat viime vuosina olleet suun limakalvonäytteitä.  

Valiokunta pitää perusteltuna täsmentää pykälän 2 momenttia myös siten, että siinä säädetään ehdotettua tarkemmin näytteen lähettämisestä DNA-tutkimuksen tekevälle Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Valiokunnan ehdotuksen mukaan näytteen lähettää Maahanmuuttoviraston tai ulkoasiainhallinnon virkamies. Näin menetellään riippumatta siitä, onko kyseessä suun limakalvolta otettu näyte vai verinäyte. Valiokunnan ehdottamilla muutoksilla säännöksen sisältö muodostuu ehdotettua tarkkarajaisemmaksi. 

190 a §. Muutoksenhaku viisumiasioissa.

Valiokunta toteaa, että unionin kansalainen ja häneen rinnastettava on määritelty ulkomaalaislain 3 §:n 2 kohdassa. Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tästä johtuvaa täsmennystä. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan säännöstä sähköisen oikaisuvaatimuksen toimittamisesta ulkoministeriölle. Valiokunta ehdottaa säännöstä selkeytettäväksi siten, että siitä poistetaan erillinen maininta sähköisen oikaisuvaatimuksen toimittamisesta Suomessa ja ulkomailla. Sähköinen oikaisuvaatimus on kaikissa tilanteissa toimitettava ulkoministeriölle. 

190 b §. Oikaisuvaatimuksen käsittely.

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan viittaussäännöstä valtion maksuperustelakiin ( 150/1992 ). Valiokunta toteaa, että ulkomaalaislaissa ei ole muiden lain mukaan maksullisten suoritteiden osalta viitattu mainittuun lakiin. Valiokunta ehdottaa pykälän 5 momentin poistamista lakiehdotuksesta tarpeettomana. 

Voimaantulosäännös.

Valiokunta on tehnyt teknisen korjauksen voimaantulosäännökseen. 

Hallintovaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 217/2018 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 

Laki 

ulkomaalaislain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan ulkomaalaislain (301/2004) 66, 190 a, 190 b ja 204 a §, sellaisina kuin ne ovat, 66 § osaksi laeissa 973/2007 ja 501/2016, 190 a ja 190 b § laissa 132/2016 sekä 204 a § laeissa 266/2011 ja 132/2016, seuraavasti: 

66 § 

DNA-tutkimuksen suorittaminen 

DNA-tutkimus tehdään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. DNA-tutkimuksen tekijän on viipymättä lähetettävä DNA-tutkimuksen perusteella annettu lausunto Maahanmuuttovirastolle. Kun Maahanmuuttovirasto on ratkaissut asian, se ilmoittaa tutkimuksen tekijälle, että näytteet ja DNA-tunnistetiedot hävitetään. 

DNA-tutkimusta varten tarvittava näyte otetaan suun limakalvolta tai verinäytteenä. Suun limakalvolta näytteen ottaa asianosainen itse, Maahanmuuttoviraston tai ulkoasiainhallinnon virkamies taikka muu tarkoitukseen soveltuva henkilö. Verinäytteen ottaa terveydenhuollon ammattihenkilö. Maahanmuuttoviraston tai ulkoasiainhallinnon virkamies lähettää näytteen 1 momentissa mainitulle tutkimuksen tekijälle. 

Tutkimusnäytteen ottamista valvoo ja näytteenantajan henkilöllisyyden varmistaa Maahanmuuttoviraston tai ulkoasiainhallinnon virkamies. Virkamiehen on oltava läsnä henkilökohtaisesti koko näytteen ottamisen ajan. 

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä DNA-tutkimuksen suorittamisesta. 

190 a § 

Muutoksenhaku viisumiasioissa 

Suomen edustuston viisumisäännöstön nojalla tekemään viisumin epäämis- ja mitätöintipäätökseen sekä sellaiseen viisumin kumoamispäätökseen, jota ei ole tehty viisuminhaltijan pyynnöstä, saa vaatia oikaisua ulkoministeriöltä siten kuin hallintolain 7 a luvussa säädetään. Jos kyse on Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisen tai häneen rinnastettavan perheenjäsentä koskevasta viisumin epäämis-, mitätöinti- tai kumoamispäätöksestä, johon sovelletaan 10 lukua, haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. 

Oikaisuvaatimus on toimitettava ulkoministeriölle. Ulkomailla oikaisuvaatimuksen saa toimittaa päätöksen tehneelle Suomen edustustolle. Edustuston on toimitettava oikaisuvaatimus ja asian ratkaisemisen perusteena olleet asiakirjat viipymättä ulkoministeriölle. Suomessa ja ulkomailla Sähköinen oikaisuvaatimus voidaan toimittaa vain ulkoministeriölle. 

Ulkoministeriön oikaisuvaatimukseen tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. 

Rajatarkastusviranomaisen, poliisin tai Maahanmuuttoviraston viisumisäännöstön nojalla tekemään viisumin epäämis- ja mitätöintipäätökseen sekä sellaiseen viisumin kumoamispäätökseen, jota ei ole tehty viisuminhaltijan pyynnöstä, saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. 

190 b § 

Oikaisuvaatimuksen käsittely 

Oikaisuvaatimuksen käsittely on maksullinen. Oikaisuvaatimuksen käsittelyn jatkaminen sen vireille tulon jälkeen edellyttää, että oikaisuvaatimuksen käsittelystä perittävä maksu on suoritettu 30 päivän kuluessa vaatimuksen vireille tulosta. Oikaisuvaatimus voidaan jättää tutkimatta, jos oikaisuvaatimuksen käsittelystä perittävää maksua ei ole suoritettu mainitussa määräajassa. 

Oikaisuvaatimuksen käsittelyä koskeva maksu palautetaan asianosaiselle, jos ulkoministeriö tai hallinto-oikeus muuttaa muutoksenhaun alaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi siten, että viisumi on myönnettävä. 

Oikaisuvaatimusta koskevan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jollei kuuleminen ole erityisestä syystä tarpeen. 

Oikaisuvaatimukseen annettavan päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä siltä osin kuin kyse on viisumin epäämis-, mitätöinti- tai kumoamispäätöksen perusteena olevasta toisen Schengen-valtion tai kolmannen maan viranomaiselta saadusta viisuminhakijaa tai viisuminhaltijaa koskevasta tiedosta taikka tiedosta, jonka mukaan viisuminhakija tai viisuminhaltija saattaa vaarantaa Schengen-valtion yleistä järjestystä tai turvallisuutta, kansallista turvallisuutta tai suhteita vieraaseen valtioon. 

Ulkoministeriön suoritteiden maksullisuudesta säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992) ja sen nojalla. 

204 a § 

Tiedoksianto viisumiasiassa 

Viisumin epäämis-, mitätöinti- tai kumoamispäätös katsotaan annetuksi tiedoksi seitsemäntenä päivänä viisumisäännöstön VI liitteen mukaiseen vakiolomakkeeseen merkitystä päiväyksestä, jollei muuta näytetä. 

Edellä 190 a §:n 1 momentissa tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen annettua päätöstä koskeva tiedoksianto saadaan toimittaa lähettämällä päätös postitse ulkomaalaisen ilmoittamaan osoitteeseen taikka luovuttamalla päätös ulkomaalaiselle Suomen edustustossa tai ulkomaalaisen valtuuttamalle henkilölle ulkoministeriössä. Päätös katsotaan annetuksi tiedoksi seitsemäntenä päivänä päätökseen merkitystä päiväyksestä, jollei muuta näytetä. Tiedoksianto voidaan toimittaa myös siten kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa säädetään. Päätös katsotaan annetuksi tiedoksi kolmantena päivänä viestin lähettämisestä, jollei muuta näytetä. 

Tämä laki tulee voimaan xx päivänä xxkuuta 20 . 

Helsingissä 24.1.2019 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja Juho Eerola /ps

varapuheenjohtaja Timo V. Korhonen /kesk

jäsen Anders Adlercreutz /r

jäsen Pertti Hakanen /kesk

jäsen Kari Kulmala /sin

jäsen Antti Kurvinen /kesk

jäsen Sirpa Paatero /sd

jäsen Juha Pylväs /kesk

jäsen Veera Ruoho /kok

jäsen Matti Semi /vas

jäsen Mari-Leena Talvitie /kok

varajäsen Lasse Hautala /kesk

varajäsen Ulla Parviainen /kesk

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

istuntoasiainneuvos Henri Helo