Eduskunta on 14 päivänä lokakuuta 1997 lähettänyt hallintovaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen 158/1997 vp rahanpesun estämistä ja selvittämistä koskevaksi lainsäädännöksi.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta ja talousvaliokunta ovat antaneet asiasta lausunnot (PeVL 30/1997 vp ja TaVL 17/1997 vp), jotka ovat tämän mietinnön liitteinä.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- rikosylitarkastaja Keijo Suuripää, sisäasiainministeriö

- assistentti Sanna Heikinheimo, Helsingin yliopisto, sisäasiainministeriön edustajana

- lainsäädäntöneuvos Matti Savolainen, oikeusministeriö

- vanhempi hallitussihteeri Seppo Tanninen, valtiovarainministeriö

- ylitarkastaja Kari Mäkelä, kauppa- ja teollisuusministeriö

- ylitarkastaja Juhani Turunen, sosiaali- ja terveysministeriö

- ylitarkastaja Heikki Partanen, tietosuojavaltuutetun toimisto

- pankkitarkastaja Tuija Nevalainen, Rahoitustarkastus

- rikosylitarkastaja Kimmo Hakonen, keskusrikospoliisi

- ylitarkastaja Antti Kartila, Tullihallitus

- veroviskaali Olli Tervo, Verohallitus

- osastopäällikkö Juhani Uusitalo, rajavartiolaitos

- erikoistutkija Rainer Lindberg, Kilpailuvirasto

- osastopäällikkö Antti Neimala, Keskuskauppakamari

- varatuomari Timo Lappi, Suomen Pankkiyhdistys ry

- lakimies Tiina Mäntyranta, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto ry

- toimitusjohtaja Markku Savikko, Arvopaperivälittäjien Yhdistys ry

- lakimies Carl-Henrik Nyberg, Oy Veikkaus Ab

- totojohtaja Pertti Koskiniemi, Suomen Hippos ry

- varatoimitusjohtaja Esko Romppainen, Raha-Automaattiyhdistys

- lakimies Susanna Lehti, Suomen Kiinteistövälittäjäin Liitto ry

Länsi-Suomen lääninhallitus, Suomen Pankki, Suomen Panttilainauslaitosten Yhdistys ry, Vakuutusyhdistysten Keskusliitto ry ja Suomen Vakuutusmeklariliitto ry ovat antaneet asiassa kirjalliset lausunnot.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä. Lakiin ehdotetaan koottavaksi kaikki rahanpesun torjuntaan tähtäävät säännökset. Lainsäädännön rakennetta uudistettaisiin siten, että luotto- ja rahoituslaitoksia sekä muita lakisääteisesti ilmoitusvelvollisia yhteisöjä ja elinkeinonharjoittajia koskisi yksi sisällöltään yhtenäinen laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä. Koska laki korvaisi voimassa olevat rahanpesun torjuntaan tähtäävät säännökset, poistettaisiin vastaavat säännökset muista laeista.

Näiden keskeisten voimassa olevan lainsäädännön rakenteeseen liittyvien uudistusten lisäksi lakiin otettaisiin säännökset keskusrikospoliisiin perustettavasta rahanpesun selvittelykeskuksesta. Rahanpesun selvittelykeskuksen perustamisen myötä luovuttaisiin epäilyttäviä liiketoimia koskevasta kaksiportaisesta ilmoitusjärjestelmästä. Sanotut ilmoitukset tehtäisiin jatkossa keskitetysti rahanpesun selvittelykeskukselle. Laissa olisivat säännökset rahanpesun selvittelykeskuksen oikeudesta saada ilmoitusten selvittämisessä tarvittavia tietoja sekä säännökset tietojen tallettamisesta, käytöstä ja luovuttamisesta. Lisäksi laissa säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksen oikeudesta määrätä epäilyttävä liiketoimi keskeytettäväksi. Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettavaksi ehdotetun lain nojalla saadut tiedot tallennettaisiin poliisin henkilörekistereistä annetussa laissa tarkoitettuun epäiltyjen rekisteriin. Edelleen rahanpesun torjuntaan tähtäävän säännöstön soveltamisalaa laajennettaisiin kattamaan rahoituslaitosten, ulkomaisen rahoituslaitoksen sivukonttorin ja edustuston, sijoituspalvelujen oheispalveluja tarjoavien yhteisöjen, rahapelitoimintaa järjestävien yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien sekä kiinteistönvälittäjien toiminnan. Lisäksi lakiin sisältyisi säännös ilmoitusvelvolliselle säädetyn tunnistamisvelvollisuuden ja tunnistamistietojen säilyttämistä koskevan velvollisuuden rikkomisen seuraamuksista.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi luottolaitostoiminnasta annettua lakia, ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa annettua lakia, sijoituspalveluyrityksistä annettua lakia, ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annettua lakia, osuuskuntalakia, vakuutusyhtiölakia, ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettua lakia, vakuutuksenvälittäjistä annettua lakia, panttilainauslaitoksista annettua lakia, poliisin henkilörekistereistä annettua lakia, rikoslakia sekä rahoitustarkastuslakia.

Lainsäädäntö liittyy rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annettuun Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin eli niin sanottuun rahanpesudirektiiviin sekä valtioneuvoston 1 päivänä helmikuuta 1996 hyväksymään periaatepäätökseen hallituksen toimintaohjelmaksi talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1998 alusta.

Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä, talousvaliokunnan lausuntoon viitaten ja muutoinkin saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien 3.―10. sekä 12. ja 13. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana sekä 1., 2. ja 11. lakiehdotuksen hyväksymistä valiokunnan ehdottamin muutoksin.

Yksityiskohtaiset perustelut

Ilmoitusvelvolliset elinkeino- ja toimialat

Eräissä valiokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa on ehdotettu ensimmäisen lakiehdotuksen 3 §:ssä mainittujen ilmoitusvelvollisten piirin laajentamista. Myös talousvaliokunta on lausunnossaan ottanut kantaa ehdotettuun pykälään ja katsonut ilmoitusvelvollisten piirin laajentamisen olevan perusteltua erillisen selvitystyön jälkeen annettavan hallituksen esityksen pohjalta. Talousvaliokunnan lausunnon mukaan ilmoitusvelvollisten laajuutta harkittaessa tulisi ottaa huomioon, että 3 §:n 3 ja 4 kohdassa mainittujen sijoituspalveluyritysten lisäksi myös sijoitusrahastot (laki 480/1987) ja hallituksen esityksessä 77/1997 vp mainitut kiinteistörahastot voivat periaatteessa harjoittaa sellaista toimintaa, joka on rahanpesulain tavoitteiden kannalta merkityksellistä. Edelleen talousvaliokunta huomauttaa, että nimenomaan huutokaupoissa käytetään käteisrahaa myös varsin suurten ostojen maksamiseen ja katsoo, että julkiset huutokaupat ovat lakiehdotuksen tavoitteiden kannalta tärkeässä asemassa.

Hallintovaliokunta on lähtenyt siitä, että ilmoitusvelvollisten piirin laajentamista tulee tarkkaan harkita. Ennen kuin tietylle elinkeino- tai toimialalle säädetään rahanpesun estämiseen liittyviä velvollisuuksia, on perusteellisesti pyrittävä selvittämään toimenpiteestä aiheutuvat hyödyt ja haitat. Valiokunta katsookin talousvaliokunnan tavoin, että ilmoitusvelvollisten piiriä ei ole syytä tässä yhteydessä laajentaa, vaan kysymykseen on palattava lain soveltamisesta saatavien kokemusten kartuttua. Valiokunnan saaman tiedon mukaan sisäasiainministeriössä on jo käynnistetty selvitystyö koskien ilmoitusvelvollisten piirin laajentamista koskemaan muun muassa huutokaupan järjestäjiä.

Rahanpesun selvittelykeskuksen henkilöstö

Valiokunta katsoo, että rahanpesun selvittelykeskukselle on turvattava sen toiminnan aloittamisesta alkaen riittävät henkilöstöresurssit. Epäilyttävien liiketoimien selvittämisen voidaan arvioida olevan huomattavan vaativaa selvitys- ja tutkintatyötä. Usein tutkinta on tehtävä kiireellisesti, jotta tarvittaessa voidaan pysäyttää rahanpesun kohteena olevan omaisuuden edelleen siirrot viranomaisten ulottumattomiin.

Henkilöstötarve ei ole myöskään riippuvainen yksinomaan selvittelykeskukselle tulevaisuudessa toimitettavien epäilyttäviin liiketoimiin liittyvien ilmoitusten määrästä. Osa selvittelykeskuksen henkilöstöresursseista joudutaan koulutuksen lisäksi käyttämään palautteen antamiseen ja yhteydenpitoon ilmoitusvelvollisiin. Lisäksi osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön tulee viemään osan keskuksen voimavaroista. Edelleen ilmoituksia koskeva analyysityö muun muassa säädettävän lain kehittämiseksi on tärkeä tehtävä. Valiokunta katsoo vielä, että selvittelykeskuksessa tulee olla eri liiketoiminnan aloja tuntevaa henkilökuntaa.

Tunnistamiseen liittyvät velvollisuudet

Rahanpesulakiehdotuksen 6 §:ssä säädetään muun muassa luotto- ja rahoituslaitosten, sijoituspalveluyritysten sekä vakuutusalan yritysten velvollisuudesta todeta vakituisen asiakkaansa henkilöllisyys. Kaikkien ilmoitusvelvollisten on lisäksi todettava asiakkaan henkilöllisyys, jos toimeksiannon tai liiketoimen arvo ylittää laissa tarkemmin määritellyn ecu- tai markkamääräisen arvon. Asiakkaan henkilöllisyys on lisäksi todettava pelikasinotoiminnassa sekä aina silloin, jos on syytä epäillä liiketoimeen sisältyvien varojen laillista alkuperää. Talousvaliokunta on pitänyt lausunnossaan säännöstä tarkoituksenmukaisena.

Vakuutusyhtiöiden osalta tunnistamisvelvollisuuden synnyttävän vakuutusmaksun raja-arvot (1 000 ecua/maksukausi tai 2 500 ecua kertavakuutusmaksuna) ovat kyseisen lausunnon mukaan varsin alhaiset. Lisäksi tunnistamisvelvollisuuden ulottaminen puhtaisiin riskivakuutuksiin voi rahanpesulain tavoitteiden kannalta olla tarpeetonta. Talousvaliokunta huomauttaa kuitenkin, että vakuutussopimuksen tehdessään vakuutusyhtiö joutuu arvioimaan siihen liittyvää riskiä; vakuutuksen omistajan ja vakuutetun edun identifiointi sisältyy tähän riskiarviointiin. Koska lakiehdotus ei merkitse mitään lisävelvollisuuksia sen lisäksi, mitä on katsottava kuuluvan hyvään liikemiestapaan, talousvaliokunta kannattaa lausunnossaan hallituksen esityksen mukaista järjestelyä.

Talousvaliokunnan kantaan yhtyen hallintovaliokunta pitää muutoinkin hallituksen esitykseen sisältyviä asiakkaan tunnistamisvelvollisuuteen liittyviä säännöksiä asianmukaisina.

Tietojen saanti, käyttö ja luovutus

Talousvaliokunnan lausunnossa esitetään harkittavaksi, voitaisiinko poikkeustapauksissa mahdollistaa selvittelykeskuksen hallussa olevien tietojen käyttäminen ja luovuttaminen myös muun rikoksen kuin rahanpesun estämiseksi ja selvittämiseksi. Myös rahanpesudirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kansallisesti säätää, että direktiivissä tarkoitettuja tietoja voi käyttää myös toisiin tarkoituksiin.

Saadun selvityksen mukaan mainittu kysymys oli esillä hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa. Ensimmäisessä lakiehdotuksessa on selvittelykeskukselle ehdotettu laajaa tiedonsaantioikeutta epäilyttävien liiketoimien selvittämiseksi jo ennen jutun esitutkintavaihetta. Laajan tiedonsaantioikeuden vastapainoksi oikeus luovuttaa tietoja on rajoitettu vain rahanpesun estämiseksi ja selvittämiseksi. Rajoitus on ehdoton. Valiokunta katsoo, että säädettävän uuden lain toimivuuden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että ilmoitusvelvolliset voivat luottaa siihen, ettei tietoja käytetä muihin tarkoituksiin kuin mihin ne on alunperin luovutettu. Valiokunta pitääkin esityksen mukaisia tietojen luovuttamista koskevia rajoituksia perusteltuna. Mikäli selvittelykeskuksen toiminnan aloittamisen jälkeen tarvetta ilmenee, on syytä arvioida kysymystä erikseen.

Tietojen tallettaminen selvittelykeskuksessa pidettävään rekisteriin

Ensimmäisen lakiehdotuksen 13 §:n 2 momentin mukaan on epäilyttävää liiketoimintaa koskevien tietojen tallettamisesta, käytöstä ja luovuttamisesta voimassa, mitä poliisin henkilörekistereistä annetussa laissa (509/1995) säädetään epäiltyjen rekistereistä. Valiokunta katsoo hallituksen esityksestä poiketen, ettei rahanpesun estämistä ja selvittämistä varten pidettävää rekisteriä tule luonteensa perusteella ottaa osaksi epäiltyjen rekisteriä, vaan kysymyksessä on erillinen poliisiyksikön käyttöön tarkoitettu rekisteri.

Poliisin henkilörekisterilain 4 §:n mukaan poliisin henkilörekisteri voidaan käyttötarkoituksesta riippuen perustaa muun muassa poliisiyksikön käyttöön. Kyseisen lain 7 §:n mukaan poliisiyksikön käyttöön tarkoitetun henkilörekisterin perustamisesta päättää asianomainen poliisiyksikkö, joka toimii myös rekisterin pitäjänä. Valiokunta ehdottaakin, että ensimmäisen lakiehdotuksen 13 §:n 2 momenttia muutetaan siten, että epäilyttävää liiketoimintaa koskevien tietojen tallettamisesta, käytöstä ja luovuttamisesta on voimassa, mitä poliisin henkilörekisterilaissa säädetään poliisiyksikön käyttöön tarkoitetuista rekistereistä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tavallisen lainsäädäntöjärjestyksen edellytyksenä on, että rekisteriin talletettavien tietojen säilytysajoista säädetään lain tasolla. Tällä hetkellä poliisin henkilörekisterissä olevien tietojen säilytysajoista säädetään asetuksella.

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn johdosta, että edellä lausutun lisäksi ensimmäisen lakiehdotuksen 13 §:n 2 momenttia muutetaan siten, että momentissa suljetaan pois mahdollisuus säätää kyseessä olevaan henkilörekisteriin talletettujen tietojen säilytysajoista asetuksella.

Lisäksi valiokunta ehdottaa selvyyden vuoksi, että pykälään otetaan uudessa 3 momentissa säännös, jonka mukaan tietojen säilytysajoista on voimassa, mitä yleisessä henkilörekisterilaissa on säädetty. Valiokunta katsoo samalla, että ratkaisua on pidettävä tilapäisenä ja että eri yhteydessä on mahdollisimman pian syytä ottaa poliisin henkilörekisterilakiin muun ohella säännökset tietojen säilytysajoista.

Samalla valiokunta ehdottaa 11. lakiehdotukseen 2 §:n poistamista tarpeettomana, jolloin sanotussa laissa jää vain kumottavaksi poliisin henkilörekisteristä annetun lain 13 §:n 2 momentin 5 kohta.

Ehdotettujen muutosten jälkeen hallituksen esitys voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 §:n mukaisessa järjestyksessä.

Ilmoitusvelvollisen vahingonkorvausvastuu

Ehdotettuun lakiin rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä on hallituksen esityksessä otettu erityissäännös ilmoitusvelvollisen vahingonkorvausvastuusta (15 §). Ehdotetun säännöksen mukaan ilmoitusvelvollinen taikka ilmoitusvelvollisen palveluksessa oleva tai sen puolesta toimiva henkilö ei ole velvollinen korvaamaan vahinkoa, joka on mahdollisesti aiheutunut liiketoimen selvittämisestä, epäilyttävästä liiketoimesta ilmoittamisesta taikka liiketoimen keskeyttämisestä tai liiketoimesta kieltäytymisestä, jos näitä toimenpiteitä suoritettaessa on oltu vilpittömässä mielessä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan säännöstä on pidetty tarpeellisena sen johdosta, että ankaran vahingonkorvausvastuun ei tulisi vaikeuttaa ilmoitusvelvollisia suorittamasta aiheellisia lain edellyttämiä toimenpiteitä (liiketoimen selvittäminen, ilmoittaminen, keskeyttäminen, kieltäytyminen).

Valiokunta pitää ehdotettua järjestelyä perusteltuna ja asianmukaisena. Ilmoitusvelvolliselle asetetut velvoitteet tulisi säännellä siten, että jos ilmoitusvelvollinen näitä velvoitteita täyttäessään on menetellyt noudattaen sellaista huolellisuutta, jota häneltä kussakin tilanteessa voidaan kohtuudella vaatia, hän ei olisi velvollinen korvaamaan liiketoimen osapuolelle aiheutunutta vahinkoa, vaikka jälkeenpäin kävisikin selville, että kysymyksessä ei ole ollut rahanpesuna (kätkemisrikoksena) rangaistava liiketoimi. Tämä periaate on myös ilmaistu rahanpesudirektiivin (91/308/ETY) 9 artiklassa.

Lakiehdotuksen 15 §:n säännöstä ei voida kuitenkaan pitää lakiteknisesti onnistuneena silmälläpitäen Suomen vahingonkorvausoikeudellisessa lainsäädännössä vakiintuneesti noudatettuja käsitteitä ja käytettyjä nimityksiä. Erityisesti käsitteen 'vilpitön mieli' käyttö näyttää Suomessa vakiintuneen kielenkäytön kannalta tässä yhteydessä vieraalta. Ilmaisu onkin ilmeisesti sellaisenaan suoraan lainattu rahanpesudirektiivin edellä mainitusta artiklasta. Vahingonkorvauslainsäädännössä ei myöskään ole tarpeen erityisesti mainita ilmoitusvelvollisen palveluksessa olevia tai sen puolesta toimineita henkilöitä.

Valiokunta ehdottaakin, että vahingonkorvauslaissa noudatetun kirjoitustavan mukaan ensimmäisen lakiehdotuksen 15 §:ssä ilmaistaan positiivisesti millaisin edellytyksin ilmoitusvelvollisen tulee korvata aiheuttamansa vahinko. Samanaikaisesti on syytä nimenomaisesti lausua julki, että kysymys on ainoastaan taloudellisen vahingon korvaamisesta.

Lisäksi valiokunta ehdottaa 15 §:n pykälän uudessa 2 momentissa, että korvausvastuuseen olisi muutoin sovellettava vahingonkorvauslain säännöksiä.

Talousvaliokunnan mietinnöstä johtuvat muutokset (TaVM 34/1997 vp)

Talousvaliokunta on hallituksen esitykseen luottolaitostoiminnasta annetun lain ja sijoituspalveluyrityksistä annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta (HE 208/1997 vp) liittyvässä mietinnössään 34/1997 vp ehdottanut mainitussa esityksessä johtuvista tarpeista muutettavaksi hallintovaliokunnassa nyt käsiteltävänä olevan toisen lakiehdotuksen 100 §:ää. Kyseinen muutos ei aiheuta mitään ongelmia esillä olevan lakiehdotuksen kannalta. Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa teknisenä ratkaisuna, että käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen toisen lakiehdotuksen 100 § poistetaan, jotta ei synny ongelmia lakien vahvistamismenettelyssä.

Seuranta

Valiokunta viittaa talousvaliokunnan lausunnossa esitettyyn koskien lain toimivuuden seurantaa.

Valiokunta edellyttääkin hallituksen huolehtivan siitä, että rahanpesun estämistä ja selvittämistä koskevan lainsäädännön toimivuutta seurataan tarkkaan ja että lisäksi jatketaan rahanpesuun liittyvää selvitystyötä.

Muut kannanotot

Valiokunta on ottanut huomioon perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen, minkä vuoksi lakiehdotukset voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että 3.―10. sekä 12. ja 13. lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina ja

että 1., 2. ja 11. lakiehdotus hyväksytään muutettuina seuraavasti:

1.

Laki

rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

(Kuten HE)

13 §
Viittaus eräisiin lakeihin

(1 mom. kuten HE)

Tämän lain lisäksi on epäilyttävää liiketointa koskevien tietojen tallettamisesta, käytöstä ja luovuttamisesta voimassa, mitä poliisin henkilörekistereistä annetussa laissa (509/1995) säädetään poliisiyksikön käyttöön tarkoitetuista henkilörekistereistä lukuun ottamatta lain 24 §:n 2 momenttia.

Edellä 2 momentissa tarkoitettujen tietojen säilytysajoista henkilörekisterissä on voimassa, mitä henkilörekisterilaissa (471/1987) on säädetty. (Uusi 3 mom.)

(Kuten HE)

15 §
Vahingonkorvausvastuu

Ilmoitusvelvollinen on velvollinen korvaamaan taloudellisen vahingon, joka asiakkaalle on aiheutunut liiketoimen selvittämisestä, epäilyttävästä liiketoimesta ilmoittamisesta taikka liiketoimen keskeyttämisestä tai liiketoimesta kieltäytymisestä vain, jos ilmoitusvelvollinen ei ole noudattanut sellaista huolellisuutta, jota häneltä olosuhteet huomioon ottaen voidaan kohtuudella vaatia.

Ilmoitusvelvollisen korvausvelvollisuudesta on muutoin voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään. (Uusi 2 mom.)

(Kuten HE)

---

2.

Laki

luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan luottolaitostoiminnasta 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1607/1993) 96, 97, 97 a, 100 a ja 100 b §,

sellaisina kuin niistä ovat 97 a, 100 a, 100 b § laissa 570/1996 sekä

muutetaan 95 § (poist.) seuraavasti:

(Kuten HE)

(Poist.)

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

11.

Laki

poliisin henkilörekistereistä annetun lain 13 §:n 2 momentin 5 kohdan kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti (poist.) säädetään:

Tällä lailla kumotaan poliisin henkilörekistereistä 7 päivänä huhtikuuta 1995 annetun lain (509/1995) 13 §:n 2 momentin 5 kohta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

---

Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 1997

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Matti Väistö /kesk

vpj. Kaarina Dromberg /kok

jäs. Ulla Juurola /sd

Timo Järvilahti /kesk

Reijo Kallio /sd

Toimi Kankaanniemi /skl

Juha Karpio /kok

Osmo Kurola /kok

Pehr Löv /r

Hannes Manninen /kesk

Jukka Mikkola /sd

Tuija Pohjola /sd

Iivo Polvi /vas

Veijo Puhjo /va-r

Erkki Pulliainen /vihr

Aulis Ranta-Muotio /kesk

vjäs. Raimo Holopainen /sd.