Eduskunta on 5 päivänä lokakuuta 1995 lähettänyt hallintovaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi edellä tarkoitetun hallituksen esityksen 110/1995 vp.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä sivistysvaliokunta ovat eduskunnan päätöksen mukaisesti antaneet valiokunnalle lausuntonsa. Lausunnot (StVL 4/1995 vp ja SiVL 4/1995 vp) on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Valiokunta on tässä yhteydessä ottanut käsiteltäväksi myös eduskunnan 14 päivänä marraskuuta 1995 valiokuntaan lähettämän ed. Mannisen ym. lakialoitteen 56/1995 vp laiksi eräistä kuntien valtionosuusjärjestelyistä vuonna 1996, laiksi kuntien kantokykyluokituksesta annetun lain kumoamisesta sekä laiksi kansaneläkelain 62 §:n muuttamisesta.

Lisäksi valiokunta on tässä yhteydessä ottanut käsiteltäväkseen myös eduskunnan 30 päivänä toukokuuta 1995 valiokuntaan lähettämän ed. Aulan toivomusaloitteen 68/1995 vp kunnallisten peruspalvelujen turvaamisesta.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina ylijohtaja Juhani Nummela, hallitusneuvos Arto Luhtala ja selvitysmies Heikki Koski sisäasiainministeriöstä, budjettineuvos Raija Koskinen valtiovarainministeriöstä, apulaisosastopäällikkö Simo Juva ja ylitarkastaja Matti Väisänen opetusministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Jouko Narikka sosiaali- ja terveysministeriöstä, opetusneuvos Reijo Laukkanen ja lakimies Vuokko Piekkala opetushallituksesta, kehittämispäällikkö Juhani Lehto Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta, erityisasiantuntija Jouko Heikkilä, sivistystoimen päällikkö Matti Rasila sekä sosiaali- ja terveystoimen päällikkö Olli Kerola Suomen Kuntaliitosta, johtaja Liisa Souri Akava-JS:stä, tutkimusvastaava Mika Väisänen Kunnallisvirkamiesliitosta, tutkija Liisa Kähkönen Kunta-alan ammattiliitosta, asiamies Leena Sieviläinen Kuntien tekniikan ja peruspalvelujen neuvottelujärjestöstä, lakimies Leila Kostiainen Toimihenkilöiden neuvottelujärjestöstä, erikoissuunnittelija Tuula Halttunen Varsinais-Suomen liitosta, maakuntajohtaja Antti Mykkänen Savon liitosta, johtajaylilääkäri Pekka Karma Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta, projektisuunnittelija Jouko Sillanpää Vantaan kaupungista, kunnanjohtaja Mauri Gardin Rovaniemen maalaiskunnasta sekä talouspäällikkö Antti Niemi-Aro Suupohjan ammatti-instituutista. Lisäksi Oulun kaupunki on antanut asiassa kirjallisen asiantuntijalausunnon.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuntien valtionosuuslakia sekä siihen liittyen kumottavaksi kuntien kantokykyluokituksesta annettu laki ja muutettavaksi kahdeksaatoista muuta lakia.

Kuntien valtionosuuslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuntien kantokykyluokituksen ja verotulojen täydennyksen sijasta kuntien taloudellisia eroja tasattaisiin verotuloihin perustuvalla valtionosuuksien tasauksella. Kunnat, joiden laskennallinen verotulo asukasta kohden alittaa tasausrajana käytettävän 90 prosenttia maan keskimäärästä, saisivat oman laskennallisen verotulonsa ja tasausrajan välisen erotuksen valtionosuuksien tasauslisänä. Niiltä kunnilta, joiden laskennalliset verotulot ylittävät tasausrajan, vähennettäisiin eri hallinnonalojen määräytymisperusteiden mukaisia valtionosuuksia määrä, joka on 40 prosenttia ylityksestä.

Järjestelmän muutoksen vaikutusta rajoitettaisiin siirtymätasauksella vuonna 1996 niin, että sen johdosta minkään kunnan valtionosuuksien muutos ei olisi suurempi kuin 200 markkaa asukasta kohden.

Kantokykyluokituksen kumoamisen myötä poistuvat valtionosuuksien määräytymiseen vaikuttavat kantokykyluokkiin sidotut kertoimet ja valtionosuusprosentit. Opetus- ja kulttuuritoimessa ehdotetaan siirryttäväksi kiinteisiin valtionosuusprosentteihin siten, että valtionosuus olisi opetustoimessa ja kirjastossa 57 prosenttia sekä kulttuuritoimessa ja taiteen perusopetuksessa 37 prosenttia valtionosuuden laskennallisesta perusteesta.

Esityksessä ehdotetaan kantokykyluokituksen poistamisen vuoksi uudistettavaksi myös perustamishankkeiden valtionosuusjärjestelmä niin, että kunnan saama valtionosuus määräytyisi kantokykyluokan sijasta kunnan tasatuista laskennallisista verotuloista asukasta kohden. Perustamishankkeiden valtionosuuden enimmäismäärä alenisi 70 prosentista 50 prosenttiin, alaraja säilyisi 25 prosenttina. Aluehälytyskeskusten sekä kuntien palo- ja pelastustoimen hankintojen määräytymisperusteet yhtenäistettäisiin samoiksi kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä opetus- ja kulttuuritoimessa.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eräistä kuntien valtionosuuksien järjestelyistä vuonna 1996. Siinä on säännökset valtionosuuksien vähennyksistä vuodelle 1996. Säännökset koskevat yleistä valtionosuutta, sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä opetus- ja kulttuuritointa.

Valtionosuuksien määräytymisessä ei vuonna 1996 otettaisi huomioon arvioitua kustannustason muutosta eikä keskimääräisiä markkamääriä tai yksikköhintoja tarkistettaisi varainhoitovuoden aikana tai sen jälkeen kustannustason muutosten tai toiminnan laadun ja laajuuden muutosten perusteella. Vuonna 1996 ei myöskään tehtäisi selvitystä valtion ja kuntien välisestä kustannustenjaosta eikä selvitykseen perustuvia keskimääräisten markkamäärien tai yksikköhintojen tarkistuksia.

Valtionosuuksia ehdotetaan vähennettäväksi vuonna 1996 aikaisempien vähennysten lisäksi yhteensä 3 800 miljoonalla markalla. Hallinnonaloittain vähennyksistä 418 miljoonaa markkaa tehtäisiin yleisestä valtionosuudesta, 2 052 miljoonaa markkaa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista ja 1 330 miljoonaa markkaa opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksista. Vähennys olisi kaikkien kuntien valtionosuuksista samansuuruinen, 749 markkaa asukasta kohden.

Uudistuksen yhteydessä luovuttaisiin myös kunnilta perittävistä osuuksista kansaneläkkeiden lisäosien kustannuksiin. Kuntien valtionosuuksia vähennettäisiin vastaavalla määrällä. Tämä valtionosuuksien vähennys ei näin ollen vaikuttaisi valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon. Sen sijaan kuntien keskinäiseen asemaan sillä on vaikutuksia.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut käsiteltäväksi valtion vuoden 1996 talousarvion yhteydessä ja tulemaan voimaan vuoden 1996 alusta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä sivistysvaliokunnan lausunnoissa puolletaan hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina lausunnoista tarkemmin ilmenevin kannanotoin.

Aloitteessa 56/1995 vp ehdotetaan säädettäväksi laki eräistä kuntien valtionosuuksien järjestelyistä vuonna 1996 sekä siihen liittyen kumottavaksi kuntien kantokykyluokituksesta annettu laki ja muutettavaksi kansaneläkelakia. Aloitteessa on säännökset valtionosuuksien 2 283 miljoonan markan vähennyksistä vuodelle 1996. Säännökset koskevat yleistä valtionosuutta, sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä opetus- ja kulttuuritointa, kotikuntakorvauksissa ja perustamishankkeissa käytettävää valtionosuusprosenttia sekä kansaneläkkeiden lisäosaosuutta vastaavan summan vähentämistä kunnan valtionosuudesta.

Valtionosuuksien määräytymisessä ei vuonna 1996 otettaisi huomioon arvioitua kustannustason muutosta eikä markkamääriä tai yksikköhintoja tarkistettaisi varainhoitovuoden aikana tai sen jälkeen kustannustason muutosten tai toiminnan laadun ja laajuuden muutosten perusteella. Vuonna 1996 ei myöskään tehtäisi selvitystä valtion ja kuntien välisestä kustannusten jaosta eikä selvitykseen perustuvia keskimääräisten markkamäärien tai yksikköhintojen tarkistuksia.

Valtionosuuksia ehdotetaan vähennettäväksi vuonna 1996 vuoden 1995 tasosta 450 markkaa asukasta kohden eli yhteensä 2 283 miljoonalla markalla. Hallinnonaloittain vähennyksestä 50 markkaa asukasta kohden tehtäisiin yleisestä valtionosuudesta, 243 markkaa asukasta kohden sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista ja 157 markkaa asukasta kohden opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksista. Vähennys olisi siten kaikkien kuntien valtionosuuksista saman suuruinen, 450 markkaa asukasta kohden.

Kantokykyluokituksen kumoamisen myötä poistuvat valtionosuuksien määräytymiseen vaikuttavat kantokykyluokkiin sidotut kertoimet ja valtionosuusprosentit. Lukuisissa eri laeissa on kuitenkin viittauksia kantokykyluokkiin, minkä vuoksi lakialoitteessa ehdotetaan, että vuonna 1996 kotikuntakorvauksia laskettaessa noudatettaisiin vuonna 1995 voimassa olleita säännöksiä ja perustamiskustannusten valtionosuuksien osalta kymmenellä prosenttiyksiköllä alennettuja prosentteja vuoden 1995 tasoon verrattuna.

Lakialoitteen mukaisesti luovuttaisiin kunnilta perittävistä osuuksista kansaneläkkeiden lisäosien kustannuksiin. Kuntien valtionosuuksia vähennettäisiin kuntakohtaisesti vastaavalla määrällä. Tämä valtionosuuksien vähennys ei näin ollen vaikuttaisi valtion ja kuntien väliseen eikä kuntien keskinäiseen kustannusten jakoon.

Aloitteeseen sisältyvät ehdotukset on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1996 alusta.

Toivomusaloitteessa 68/1995 vp ehdotetaan eduskunnan hyväksyvän toivomuksen, että hallitus turvaa kunnalliset peruspalvelut kohdentamalla valtionosuuksien leikkaukset siten, että 80 prosenttia leikkauksista tehdään äyrimäärän kasvun suhteessa ja 20 prosenttia esimerkiksi asukasmäärän mukaan, ja siten, että valtionosuusjärjestelmässä jatkossakin otetaan huomioon kuntien verotulopohjassa olevat huomattavan suuret erot.

Kuntien valtionosuusjärjestelmä uudistettiin vuoden 1993 alusta. Uudistetussa järjestelmässä valtionosuudet määräytyvät laskennallisesti, mikä on aikaisempaan järjestelmään verrattuna merkittävä myönteinen muutos. Laskennallisuus koskee kuntien käyttötalouden valtionosuuksia, jotka myönnetään suoraan kunnille. Opetus- ja kulttuuritoimessa valtionosuuksia suoritetaan myös yksityisten laitosten ylläpitäjille, joita myös koskee valtionosuuksien laskennallisuus. Kunnan yleinen valtionosuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet eivät enää nykyjärjestelmässä määräydy todellisten menojen mukaan. Valtionosuudet eivät myöskään ole käyttötarkoitussidonnaisia.

Koska nykyisin laskennalliset perusteet eivät sido kuntia valtionosuuksien käytössä, valtionosuusjärjestelmä antaa kunnille liikkumavaraa tehtävien hoitamisessa ja palvelujen järjestämisessä korostaen kuntien taloudellista omavastuisuutta sekä toiminnan tehokkuutta.

Valtionosuusjärjestelmään on jouduttu julkisen talouden tilasta johtuen puuttumaan leikkauksin myös vuosina 1993―1995.

Osana valtiontalouden tasapainottamistoimenpiteitä käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä kuntien valtionosuuksia ehdotetaan nykyiseen verrattuna vähennettäväksi yhteensä 3,8 miljardia markkaa. Vähennyksen mitoituksessa on otettu huomioon veroperustemuutosten aiheuttamat lisäykset kuntien verotuloihin vuonna 1996. Vähennykset kohdistetaan samansuuruisina kuntiin asukasta kohden laskettuina ja kohdennettuina hallinnonaloittain vuoden 1995 valtionosuuksien suhteessa.

Tiivistetysti voidaan todeta, että hallituksen esitykseen sisältyvillä lakiehdotuksilla kuntien valtionosuusjärjestelmä uudistetaan vuoden 1996 alusta lukien siten, että luovutaan kantokykyluokituksen käyttämisestä valtionosuuksien määräytymisperusteena. Kuntien verotuloissa olevat erot otetaan huomioon verotuloihin perustuvalla tasauksella. Valtionosuuksien vähennykset vuonna 1996 toteutettaisiin kaikissa kunnissa 749 markan suuruisina asukasta kohden. Tämän lisäksi kunnan saaman valtionosuuden määrään vaikuttaa siirtymätasaus, jonka mukaan järjestelmänmuutoksen vaikutus voi olla enintään ñ 200 markkaa asukasta kohden. Uudistuksen yhteydessä luovutaan kuntien rahoitusosuuksista kansaneläkkeiden lisäosiin. Kuntien valtionosuuksia vähennetään vastaavasti. Valtionosuuksiin ei tehdä kustannustason tarkistuksia eikä valtion ja kuntien välisiä kustannustenjaon tarkistuksia. Varsinainen nykyjärjestelmän epäkohtien korjaamiseen liittyvä laajempi valtionosuusjärjestelmän uudistaminen toteutetaan vuoden 1997 alusta. Käsiteltävänä olevat muutokset onkin tarkoitettu yksivuotisiksi.

Tarkasteltaessa ehdotettuja säästötoimenpiteitä on syytä todeta, että kunnallistalous on vähitellen tervehtynyt rahoituskriisistä, jonka aiheuttivat vuosikymmenen alkupuolella ensin verotulojen kasvun pysähtyminen ja sen jälkeen valtion säästötoimet. Vuonna 1994 kuntien verotulot ovat alkaneet jälleen kasvaa ja kuntasektori on muuttunut rahoitusylijäämäiseksi. Kunnallistalouden alkanut tervehtyminen on johtunut suurelta osin kuntien säästötoimista. Kunnat ovat supistaneet kulutustaan voimakkaasti vuosina 1992―1994. Säästöjen kohteena ovat olleet suurelta osin myös investoinnit, jotka ovat kuluvana vuonna nimellisesti noin puolet vuosikymmenen alun tasosta.

Valtionosuuksien leikkaaminen on nähtävä osana julkisen talouden kokonaisuutta ja osana valtion velkakierteen pysäyttämistoimenpiteitä. Valtion velkakierteen jatkuminen johtaisi ennen pitkää umpikujaan, josta ulos pääsemiseksi jouduttaisiin supistamaan julkisia menoja huomattavasti suuremmassa määrin kuin nyt tehdään. Velkaantuminen ja korkomenojen kasvu muodostavatkin suurimman uhan muun muassa sosiaaliturvan rahoitukselle.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus seuraa tarkkaan säästöjen vaikutuksia kuntien talouksiin ja kuntalaisten palveluihin. Mikäli ilmenee, että yksittäisessä kunnassa joudutaan tehtävien hoitamisessa ja palveluiden järjestämisessä kohtuuttomiin vaikeuksiin, tulee hallituksen ryhtyä toimenpiteisiin palvelujen turvaamiseksi harkinnanvaraisin avustuksin.

Hallintovaliokunta pitää tärkeinä sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä sivistysvaliokunnan lausunnoissa esitettyjä näkökohtia. Hallintovaliokunta on kuitenkin päätynyt siihen, ettei se ehdota yksivuotiseen lainsäädäntöön seurantavelvoitetta lausuman muodossa muun muassa sen vuoksi, että lausuman johdosta tehdyt toimenpiteet eivät tulisi vielä ensi vuonna arvioitaviksi hallituksen kertomuksen käsittelyn yhteydessä. Hallintovaliokunta katsoo, että edellä esitetty lakiehdotuksen perusteluihin liittyvä seuraamisvelvoite on tässä suhteessa riittävä.

Valiokunta kiinnittää huomiota tässä yhteydessä siihen eduskuntatyöskentelyn kannalta myönteiseen seikkaan, että esitykseen sisältyvät säästölait on annettu yhden esityksen muodossa. Aiemmin valtionosuuksia koskevat säästöesitykset on keinotekoisesti jaettu kolmen eri hallinnonalan erillisiksi hallituksen esityksiksi, vaikka kysymys on ollut asiallisesti yhdestä kokonaisuudesta.

Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja sivistysvaliokunnan lausunnoissa esitettyyn viitaten hallintovaliokunta pitää lakiehdotuksia tarpeellisina sekä puoltaa niiden hyväksymistä sellaisinaan.

Koska valiokunta on päätynyt ehdottamaan hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina, valiokunta ehdottaa lakialoitteen 56/1995 vp ja toivomusaloitteen 68/1995 vp hylkäämistä.

Valiokunta ehdottaa kunnioittaen,

että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hyväksyttäisiin muuttamattomina.

Lisäksi valiokunta ehdottaa kunnioittaen,

että lakialoitteeseen 56/1995 vp sisältyvät lakiehdotukset hylättäisiin.

Lopuksi valiokunta ehdottaa kunnioittaen,

että toivomusaloite 68/1995 vp hylättäisiin.

Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 1995

---

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Väistö, varapuheenjohtaja Dromberg sekä jäsenet Alaranta, Juurola, Karpio, V. Koski, Kurola, Löv, Manninen, Mikkola, T. Pohjola, Puhjo, Pulliainen ja Ranta-Muotio.

---

Vastalause

Hallitus lupaa ohjelmassaan muun muassa selkeyttää valtion ja kuntien välistä työn- ja kustannustenjakoa ja turvata lakisääteisten tehtävien ja niihin käytettävissä olevien voimavarojen tasapainon sekä alueellisen oikeudenmukaisuuden. Lisäksi luvataan ottaa huomioon poikkeuksellisen suuren työttömyyden aiheuttamat kunnallistaloudelliset ongelmat, muun muassa toimeentulomenojen kasvu.

Hallituksen esitys laiksi eräistä kuntien valtionosuuksien järjestelyistä vuonna 1996 ja eräistä muutoksista valtionosuuslainsäädäntöön on kuitenkin merkittäviltä osiltaan ristiriidassa hallitusohjelman lupausten kanssa. Esitys on kuntien ja valtion välistä työn- ja kustannustenjakoa entisestäänkin sekoittava, kuntien ja kuntayhtymien välisiä suhteita vaikeuttava sekä sektorikohtaisia valtionosuusleikkauksia peittelevä. Vuoden 1996 väliaikaisratkaisuksi tarkoitettuun esitykseen on sisällytetty myös periaatteellisia ja pysyviä lakimuutoksia, jotka ovat hallitusohjelman vastaisia.

Hallituksen esityksessä enempää kuin valiokunnan mietinnössäkään ei tuoda esille valtionosuusleikkausten koko kuvaa. Perusteluissa mainitaan valtionosuusleikkauksen olevan 3,8 mrd markkaa. Voimassa olevan valtionosuuslainsäädännön mukaan vuodelle 1996 tulisi tehdä indeksitarkistus 1,35 mrd markkaa ja valtion ja kuntien välinen kustannustenjakotarkastelu, joka toisi kunnille arviolta jopa 3―3,5 mrd markkaa. Todelliset leikkaukset voimassa olevaan lainsäädäntöön ovat siten yli kaksinkertaiset julkisuudessa esitettyyn 3,8 mrd:iin markkaan.

Valtionosuusleikkausten ohella valtion tulonsiirtoihin kohdistamien säästöjen ja muiden kuntia koskettavien velvoitteiden vaikutukset kunnan talouteen ovat edellä mainittujen leikkausten lisäksi 1,6 mrd markkaa. Lievennystä on tuonut talousarvioesityksen jälkeen hallituksen antama esitys, jonka mukaan kuntien työttömyysvakuutusmaksun alentaminen keventää kuntien ja kuntayhtymien menoja noin miljardilla markalla. Osan säästöstä kunnat joutuvat kuitenkin sijoittamaan lisääntyviin ammatillisen koulutuksen kustannuksiin.

Valiokunnan mietintöön sisältyvä hallituksen esitys kohtelee epäoikeudenmukaisesti erityyppisiä kuntia. Kuten lakiesityksen perusteluissa monta kertaa todetaan, menettäjinä ovat harvaan asutut ja laaja-alaiset alempiin kantokykyluokkiin kuuluvat kunnat ja voittajia 7.―10. kantokykyluokan kunnat. Alemmman kantokykyluokan kunnat menettävät lähes poikkeuksetta ilman indeksi- ja kustannustenjakotarkasteluakin 949 markkaa/asukas ja korkeimmissa kantokykyluokissa olevista kunnista monet vain 549 markkaa/asukas. Näin suuret erot vaikeuttavat oleellisesti kuntien sopeutumista voimakkaasti supistuviin tuloihin.

Ongelmallinen, periaatteellisesti merkittävä ja hallitusohjelman vastainen on hallituksen esittämä valtionosuuslain 5 §:n muutos, jonka mukaan muun muassa tulonsiirtojen leikkausten aiheuttamiin toimeentulotukimenoihin valtio ei tule jatkossa osallistumaan, vaan ne jäävät yksin kuntien kustannettaviksi. Toinen taloudellisesti vielä merkittävämpi on kansaneläkemaksujen "kliiraaminen" tässä yhteydessä epäneutraalilla tavalla. Käytännössä se sisäasiainministeriön laskelmien mukaan merkitsee menetystä pienen verotulopohjan omaaville kunnille enimmillään yli 1 000 markkaa/asukas. Tätä muutosta tietysti rajoittaa järjestelmänmuutokseen sisältyvä siirtymäsäännös, jonka mukaan järjestelmämuutoksen vaikutus voi olla enintään ñ 200 markkaa/asukas.

Mielestämme 3,8 miljardin markan leikkaus yhdistyneenä järjestelmänmuutokseen ja indeksitarkistusten sekä kustannustenjaon poistoon on ylimitoitettu ja aiheuttaa kohtuuttomia taloudellisia ongelmia monille kunnille. Se tulee aiheuttamaan myös irtisanomisia ja työttömyyttä vastoin hallituksen työttömyyden puolittamista koskevaa periaatetta.

Ylimitoitetut leikkaukset vaikeuttavatkin kohtuuttomasti eniten menettävien kuntien mahdollisuuksia vastata peruspalveluista. Laman vaikutuksesta muun muassa erikoissairaanhoidon palvelusten kysyntä on kääntynyt kasvuun ja kuntien menot lisääntyvät voimakkaasti. Leikkaukset ja muut kuntiin kohdistuvat säästötoimenpiteet aiheuttavat sen, että kunnat eivät pysty eri puolilla maata yhdenvertaisesti vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Tämä on erityisen valitettavaa, koska muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö toimii jo nykyisellään kapasiteettinsa äärirajoilla.

Vastaavat ongelmat ovat myös opetustoimen puolella. Sivistysvaliokunta onkin antamassaan lausunnossa huolestunut siitä, säilyykö kansalaisten koulutuspalveluiden taso ja laatu sekä kansalaisten yhdenvertainen oikeus koulutukseen.

Edellä olevasta syystä ja huomioiden leikkausten työllisyysvaikutukset katsomme, että tarkoituksenmukaisinta olisi toteuttaa valtionosuuksien leikkaus siten, että se toteutettaisiin tasaleikkauksena 450 markkaa/asukas. Samanaikaisesti voitaisiin poistaa kantokykyluokitus ja "kliirata" kansaneläkkeiden lisäosaosuudet siten, ettei se aiheuta muutosta valtion ja kuntien välisiin suhteisiin eikä kuntien keskinäisiin suhteisiin. Koska kysymyksessä on väliaikainen, vain vuotta 1996 koskeva lakiesitys ja hallitus on sitoutunut antamaan uuden laaja-alaisen uudistusesityksen vuodelle 1997, katsomme, ettei erillistä järjestelmänmuutosta ole tarkoituksenmukaista tehdä tässä yhteydessä. Arvioimmekin, että esityksellämme voitaisiin turvata noin 7 000 työpaikan säilyminen kunnissa. Leikkausten yhteisvaikutus olisi 2 283 miljoonaa markkaa ja se toteutettaisiin siten, että yleisestä valtionosuudesta vähennettäisiin 50 markkaa/asukas, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta 243 markkaa/asukas ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudesta 157 markkaa/asukas. Esityksemme on yksinkertainen, selkeä ja kaikkien kuntien toimintamahdollisuudet turvaava ottaen huomioon sen, että edelleen talousarvioon jätettäisiin 50 miljoonaa markkaa harkinnanvaraista valtionosuutta vaikeimpaan asemaan joutuneille kunnille.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että valiokunnan mietintöön sisältyvät 3. ja 5. lakiehdotus hyväksyttäisiin valiokunnan mietinnön mukaisessa muodossa,

että valiokunnan mietintöön sisältyvät 2., 4. ja 6.―20. lakiehdotus hylättäisiin ja

että valiokunnan mietintöön sisältyvä 1. lakiehdotus hyväksyttäisiin valiokunnan mietinnön ja lakialoitteen 56/1995 vp pohjalta näin kuuluvana:

1.

Laki

eräistä kuntien valtionosuusjärjestelyistä vuonna 1996

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Lain soveltamisala

Sen estämättä, mitä kuntien valtionosuuslaissa (688/92), sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetussa laissa (733/92) sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (705/92) sekä kunnille palo- ja pelastustoimen kustannuksiin suoritettavista valtionosuuksista ja -avustuksista annetussa laissa (560/75) säädetään, kunnille varainhoitovuodelle 1996 myönnettävän valtionosuuden määräytymiseen sovelletaan tätä lakia.

(2 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

3 §
Yleinen valtionosuus

Kunnan yleinen valtionosuus vuonna 1996 on kunnalle vuodelle 1995 myönnetty yleinen valtionosuus jaettuna kunnan vuodenvaihteen 1993―1994 asukasmäärällä ja kerrottuna kunnan vuodenvaihteen 1994―1995 asukasmäärällä.

Edellä 1 momentin mukaisesti kunnalle määräytyvästä yleisestä valtionosuudesta vähennetään 50 markkaa kunnan asukasta kohden.

4 §
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuus

Kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon vuoden 1996 käyttökustannusten valtionosuus on kunnalle vuodelle 1995 sosiaali- ja terveydenhuoltoon myönnetty käyttökustannusten valtionosuus jaettuna vuodenvaihteen 1993―1994 asukasmäärällä ja kerrottuna kunnan vuodenvaihteen 1994―1995 asukasmäärällä.

(2 mom. poist.)

Edellä 1 momentin mukaan kunnalle määräytyvästä sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuudesta vähennetään 243 markkaa kunnan asukasta kohden.

(3 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

5 §
Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus

Sen estämättä, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa, nuorisotyölaissa (235/95), valtionosuutta saavista kansanopistoista annetussa laissa, opintokeskuslaissa ja valtionosuutta saavista liikunnan koulutuskeskuksista annetussa laissa säädetään, peruskoulun, lukion, ammatillisten oppilaitosten, ammatillisten erityisoppilaitosten, ammatillisten erikoisoppilaitosten, liikunnan ja nuorisotyön, kansalaisopistojen, taiteen perusopetuksen, musiikkioppilaitosten ja kirjastojen vuoden 1996 yksikköhinnat vahvistetaan sekä kansanopistojen, opintokeskusten, liikunnan koulutuskeskusten, museoiden, teattereiden ja orkestereiden vuoden 1996 yksikköhinnat määrätään samaksi kuin vuonna 1995.

Laskettaessa valtionosuuksia ja kotikuntien maksuosuuksia edellä 1 momentin perusteella määritellyistä yksikköhinnoista kunkin kunnan valtionosuuskertoimena tai prosenttina käytetään samaa lukua kuin vuonna 1995.

Edellä mainitulla tavalla tämän sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisesti kunnalle lasketusta valtionosuudesta vähennetään 157 markkaa kunnan asukasta kohden.

6 § (uusi)
Kotikuntakorvausten valtionosuus

Laskettaessa yksikköhintojen mukaisia kotikuntakorvauksia kuulovammaisten ja näkövammaisten sekä liikuntavammaisten kouluista annetun lain (481/83), vieraskielisistä yksityisistä kouluista annetun lain (373/63), harjoittelukoululain (143/85), Suomalais-venäläisestä koulusta annetun lain (412/76), Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta annetun lain (33/77), Steiner-koulusta annetun lain (417/77), steinerpedagogisista erityiskouluista annetun lain (932/86), oppisopimuskoulutuksesta annetun lain (1605/92) ja Anna Tapion koulusta annetun lain (1197/88) mukaisia kotikuntakorvauksia käytetään valtionosuusprosenttina vuonna 1995 voimassa olleita valtionosuusprosentteja.

7 § (uusi)
Perustamishankkeen valtionosuus

Perustamishankkeen valtionosuusprosentti maksetaan kymmenellä prosenttiyksiköllä alennettuna vuoden 1995 tasoon verrattuna.

8 § (uusi)
Kansaneläkkeiden lisäosakustannusten vähentäminen valtionosuudesta

Edellä 3, 4 ja 5 §:n mukaisesti lasketusta kunnan valtionavun yhteissummasta vähennetään kunnan kansaneläkelain (347/56) 62 §:n nojalla vuonna 1995 maksama markkamäärä.

9 § (6 §)
Kunnan asukasmäärä

Edellä 3, 4 ja 5 §:ssä (poist.) tarkoitettuna kunnan asukasmääränä käytetään väestötietojärjestelmässä olevaa kunnan asukasmäärää vuodenvaihteessa 1994―1995.

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

---

Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 1995

Juhani Alaranta Hannes Manninen

Aulis Ranta-Muotio Matti Väistö