Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry mietintöön

Puutteelliset hakuehdot

HaVM 3/1995 - HE 57/1995
Hallituksen esitys laiksi poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa

HE 57/1995

Eduskunta on 6 päivänä syyskuuta 1995 lähettänyt hallintovaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi edellä tarkoitetun hallituksen esityksen n:o 57/1995 vp.

Perustuslakivaliokunta ja puolustusvaliokunta ovat eduskunnan päätöksen mukaisesti antaneet valiokunnalle lausuntonsa. Lausunnot (PeVL 8/1995 vp ja PuVL 1/1995 vp) on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina lainsäädäntöjohtaja Pekka Pitkänen ja vanhempi hallitussihteeri Timo Turkki puolustusministeriöstä, poliisijohtaja Reijo Naulapää ja ylikomisario Hannu Hannula sisäasiainministeriöstä, lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist ja lainsäädäntöneuvos Leena Vettenranta oikeusministeriöstä, tietosuojavaltuutettu Jorma Kuopus, osastopäällikkö Erkki Laukkanen ja apulaisosastopäällikkö Kalevi Klefström pääesikunnasta, osastopäällikkö Matti Simola suojelupoliisista, ylitarkastaja Kaarina Koskinen ulkomaalaisvirastosta, varapuheenjohtaja Kyösti Kerälä Suomen Poliisijärjestöjen Liitosta, toinen varapuheenjohtaja Heikki Poukka Suomen Nimismiesyhdistyksestä, majuri Risto Rautava Upseeriliitosta, pääluottamusmies Harri Sirén Päällystöliitosta, johtaja Risto Ikäheimo Puhelinlaitosten Liitosta, päälakimies Pekka Leskinen Suomen PT Oy:stä, johtaja Jorma Koivunmaa Telecom Finland Oy:stä sekä professori Pekka Koskinen, apulaisprofessori Matti Pellonpää ja apulaisprofessori Martin Scheinin Helsingin yliopistosta. Lisäksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen, ulkoasiainministeriö, Rajavartiolaitoksen esikunta, Poliisin lääninjohto ry ja Puolustusvoimien henkilökuntaliitto ry ovat antaneet kirjallisen asiantuntijalausunnon.

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa. Lakiehdotuksen mukaan puolustusvoimat huolehtisi tiettyjen, puolustusvoimien palveluksessa olevan henkilön sanottuun palvelussuhteeseen liittyvien rikosten tutkinnasta sekä turvallisuus- ja valvontatehtävistä sotilaallisen maanpuolustuksen alalla. Laissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi puolustusvoimissa poliisin tehtäviä suorittavan virkamiehen toimivaltuuksista, poliisitoimintaa varten ylläpidettävistä henkilörekistereistä ja rekisterinpidosta.

Perustuslakivaliokunnan ja puolustusvaliokunnan lausunnot

Hallintovaliokunta on ottanut huomioon perustuslakivaliokunnan ja puolustusvaliokunnan lausunnoissa esitetyt näkökohdat. Muiden kuin varsinaisten valtiosääntöoikeudellisten huomautusten osalta valiokunta on myös saanut lisäselvityksiä, minkä jälkeen valiokunta on koko käytettävissä olevan aineiston perusteella tehnyt tarpeelliset muutosehdotukset ja täsmennykset. Tämä on osittain tapahtunut lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Jäljempänä ei enää välttämättä erikseen viitata valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä lukuun ottamatta tämän mietinnön liitteinä olevissa lausunnoissa esitettyihin huomautuksiin.

Valiokunnan kannanotot

1. Yleisiä näkökohtia

Puolustusvoimien poliisitoiminnasta on aiemmin säädetty pelkästään asetuksella (18/67) ja tällöinkin varsin suppeasti viittaamalla pääasiassa poliisia koskeviin säädöksiin. Asetuksesta voidaan todeta, ettei siinä ole esimerkiksi mainintaa puolustusvoimien ja poliisin yhteistoiminnasta rikostutkinnassa. Uuden poliisilain (493/95) perusteella on välttämätöntä säätää lailla poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa. Hallituksen esitys on poliisitehtävien ja niihin liittyvien toimivaltakysymysten osalta laadittu osittain viittaamalla poliisilain, esitutkintalain (449/87) ja pakkokeinolain (450/87) säännöksiin ja osaksi kirjoittamalla tarpeellisia säännöksiä tähän lakiehdotukseen. Puolustusvoimien viranomaisten pitämien henkilörekisterien osalta on esityksen valmistelussa noudatettu soveltuvin osin henkilörekisterilakia (471/87) ja poliisin henkilörekisterilain (509/95) säännöksiä.

Puolustusvoimissa on tutkittu vuosittain noin 6 000 sotilasoikeudenkäyntilaissa (326/83) tarkoitettua rikosta tai rikkomusta. Pääosa tutkinnasta on tapahtunut joukko-osastoissa, jolloin tutkinnan toimittamisesta on vastannut asianomainen kurinpitoesimies sotilaskurinpitolain (331/83) perusteella. Huomattava osa sanotuista teoista, jotka ovat useimmiten olleet myös rikostutkinnallisesti yksinkertaisia, on ollut niin vähäisiä, että niistä on määrätty seuraamus ainoastaan kurinpitomenettelyssä.

Puolustusvoimien varsinaisesta rikostutkinnasta ovat aiemminkin huolehtineet pääesikunnan tutkintaosaston pääosaston ja aluetoimistojen rikostutkijat. Pääesikunnan tutkintaosaston tutkittavaksi on tullut vuosittain noin 200 asiaa. Vakavampien rikosten osalta ja yleensäkin kuolemaan tai vakavaan ruumiinvammaan taikka huomattaviin vahinkoihin johtaneissa rikos- tai onnettomuustapauksissa puolustusvoimat ovat valiokunnalle esitetyn tiedon mukaan pyytäneet poliisin virka-apua.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan puolustusvoimien poliisitoiminnan tehtäväalueiksi tiettyjen rikosten esitutkintaa sekä lakiehdotuksessa määriteltyjä turvallisuus- ja valvontatehtäviä. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää perusteltuna puolustusvoimien tehtävästä ja toiminnan luonteesta johtuvista erityisistä syistä sallia puolustusvoimien oma poliisitoiminta ainakin tässä vaiheessa, joskaan kysymys ei ole täysin ongelmaton.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi puolustusvoimien oikeutta toimittaa esitutkinta myös sellaisen henkilön osalta, joka on jo ehtinyt kotiutua varusmiespalveluksesta. Valiokunta katsoo, että kyseinen tutkinta soveltuu luonteeltaan hyvin puolustusvoimien suoritettavaksi silloin, kun tutkinta suoritetaan välittömästi tai lyhyehkön ajan kuluttua varusmiespalvelun päättymisen jälkeen.

Esityksen mukaan puolustusvoimat saisi lisäksi oikeuden tutkia puolustusvoimien palveluksessa olevien siviilihenkilöiden tekemiksi epäillyt sellaiset rikokset, joilla olisi lakiehdotuksesta ilmenevät yhtymäkohdat puolustusvoimiin. Valiokunta on päätynyt puoltamaan tätäkin laajennusta hallituksen esityksessä ilmenevistä syistä. Puolustusvoimien esikunnissa, tuotantolaitoksissa ja varikoissa palvelee suuri määrä siviilihenkilöstöä, ja siten samaan rikokseen voi olla osallisina sekä siviilejä että sotilaita. Vaikka rikokset sinänsä olisivat vähäisiä, niiden tutkiminen saattaa vaatia paljon aikaa ja työtä. Tyypillisiä tässä yhteydessä mainittavia tapauksia ovat varastovajaukset, joiden syyksi epäillään väärinkäytöksiä ja jotka puolustusvoimien hallussa olevan materiaalin luonteen vuoksi on tutkittava lähtökohtaisesti aina perusteellisesti.

Tärkeä kysymys käsiteltävän asian kannalta on, voidaanko säädettävällä lailla puolustusvoimien sisäisessä esitutkinnassa taata tutkinnan luotettavuus ja asianosaisten oikeusturva ottaen arvioinnissa huomioon tehtävien laajeneminen edellä todetulla tavalla. Asiantuntijoiden kuulemisessa on laillisuusvalvontaa suorittavan viranomaistahon puolelta todettu tutkinnan puolueettomuuteen suhtaudutun kriittisesti varsinkin, kun kysymys on ollut ylempiarvoisten upseerien epäillyistä rikoksista.

Myös poliisihallinnon osalta tutkinnan puolueettomuuteen voidaan ainakin muodollisten seikkojen perusteella esittää kritiikkiä tutkittaessa poliisin toimesta poliisin tekemiksi epäiltyjä rikoksia. Tältä osin järjestelmään kaavaillaan muutoksia, vaikka ongelmatonta uudistuksessa ei ole riittävän ammattitaidon turvaaminen. Poliisin tekemien rikosten esitutkinnassa tulisi valmistuneen työryhmän mietinnön mukaan toimimaan tutkinnan johtajana ulkopuolinen virallinen syyttäjä ja tutkinnan suorittaisivat päällystötason poliisimiehet.

Rikostutkinnan riippumattomuutta koskevien näkökohtien osalta voidaan tämän lakiehdotuksen osalta todeta, että pääesikunnan tutkintaorganisaatio on suoraan pääesikunnan alaisena erillään puolustusvoimien muista johtosuhteista ja niistä joukko-osastoista, joissa tapahtuneita rikoksia ja rikkomuksia se tutkii. Lisäksi lakiehdotus mahdollistaa aina asian siirtämisen poliisin tutkittavaksi, jos tutkinnan puolueettomuuteen saattaisi kohdistua epäilyjä. Saadun selvityksen perusteella voidaan todeta, että tutkintatehtävissä on aiemminkin tukeuduttu poliisin apuun, eikä valiokunnan tietoon ole tullut järjestelmän asianmukaiseen toimivuuteen liittyviä erityisiä ongelmia. Joka tapauksessa valiokunta katsoo aiheelliseksi ehdottaa jäljempänä lakiehdotukseen ja sen perusteluihin täsmennyksiä, jotka osaltaan lisäävät yleistä luottamusta puolustusvoimissa tapahtuvan esitutkinnan asiallisuuteen.

Puolustusministeriön selvityksen perusteella hallinnonalan dualistisuus merkitsee sitä, että suoraan ylipäällikön alaiset sotilaskäskyasiat ovat suoranaisen parlamentaarisen vastuun ulkopuolella. Puolustusvoimien poliisitoiminta ei kuitenkaan kuulu sotilaskäskyasioiden piiriin, minkä vuoksi toiminnan ylin valvonta kuuluu puolustusministeriölle ja siten puolustusministerin parlamentaarisen vastuun piiriin.

Puolustusvoimien poliisitoimintaa varten pidettäviä henkilörekistereitä ja tietojen saantia muilta viranomaisilta koskevat säännökset ovat olleet varsin niukat ja puutteelliset. Tietojen luovuttamista muiden viranomaisten rekistereistä koskevat säännökset on otettu tähän lakiin poiketen siitä periaatteellisesti oikeana pidettävästä tavoitteesta, että nämä säännökset tulisi kirjoittaa tietoja luovuttavaa viranomaista koskevaan säädökseen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että sanotun epäkohdan johdosta ryhdytään toimenpiteisiin tietoja luovuttavien viranomaisten oman lainsäädännön tarkistamiseksi. Valiokunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että mahdollisimman pian voidaan ottaa puolustusvoimien poliisitoimintaan liittyvät muiden viranomaisten hallussa olevien tietojen luovuttamisen sallivat säännökset puolustusvoimia koskevan varsinaisen oman lainsäädännön sijaan tietoja luovuttavaa viranomaista koskevaan lainsäädäntöön.

Valiokunta pitää periaatteellisena lähtökohtana sitä, että poliisitehtäviä voivat hoitaa varsinaisen poliisiorganisaation ulkopuoliset viranomaiset vain rajoitetusti ja tällöinkin erityisistä syistä, mihin seikkoihin valiokunta on edellä viitannut. Tämän vuoksi ja lakiehdotuksen käsittelyn aikana esiin nousseet seikat huomioon ottaen on välttämätöntä järjestää tehokkaasti lain soveltamisen seuranta. Valiokunta edellyttääkin hallituksen huolehtivan lain soveltamisen ja sen toimivuuden seurannasta kiinnittäen erityistä huomiota asianosaisten oikeusturvaan ja tietosuojaan rikostutkinnassa liittyviin kysymyksiin, tutkittavien rikosten laatuun, toimivaltuuksien käyttöön ja mahdollisiin päällekkäisyyksiin poliisin tehtäviin nähden sekä että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin havaittujen epäkohtien korjaamiseksi arvioiden samalla puolustusvoimien poliisitoimintaa koskevan erillislainsäädännön tarpeellisuutta tulevaisuuden näkökulmasta.

2. Pykäläkohtaiset kannanotot

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Puolustusvoimien poliisitehtävät. Perustuslakivaliokunnan ja puolustusvaliokunnan lausunnoissa arvioidaan lakiehdotuksen 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainituissa tehtävissä saattavan syntyä käytännössä päällekkäisyyttä suojelupoliisin toiminnan kanssa.

Hallintovaliokunta toteaa saadun selvityksen perusteella, että ehdotettu säännös on tarkoitettu vastaamaan noudatettua käytäntöä. Tarkoitus on myös, että suojelupoliisi toimii edelleen luvattoman tiedustelutoiminnan torjunnasta vastaavana yleisviranomaisena niin siviili- kuin sotilastiedustelunkin osalta. Mahdollisten epäselvyyksien välttämiseksi valiokunta on päätynyt ehdottamaan 1 §:n 1 momentin 4 kohdan täsmentämistä siten, ettei säännöksen voida tulkita rajoittavan suojelupoliisin nykyistä toimivaltaa.

Suojelupoliisilla tulee olla valtuudet toimia myös esillä olevan säännöksen tarkoittamalla sotilaallisen maanpuolustuksen alalla senkin johdosta, että pääesikunnan toimivaltuudet eivät ulotu laittomaan tiedustelutoimintaan liittyvään rikostutkintaan, joka kuuluu yksinomaan suojelupoliisille.

Valiokunta ehdottaa edellä lausutun lisäksi 1 §:n 1 momentin 4 kohdan täsmentämistä siten, että pääesikunnan turvallisuus- ja valvontatehtävien toimivaltuudet liittyvät kaikissa tilanteissa laittoman toiminnan estämiseen. Näin pääesikunnan tehtäviin kuuluisivat poliisin hallinnosta annetun lain (110/92) 10 §:n 1 momentissa tarkoitetut turvallisuus- ja valvontatehtävät, jos ensinnäkin on kysymys sotilaallisen maanpuolustuksen alalla Suomeen kohdistuvan laittoman tiedustelutoiminnan estämisestä taikka sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavan laittoman toiminnan estämisestä. Hallintovaliokunta katsoo, että lakiehdotuksen 1 §:n 1 momentin 4 kohta on valiokunnan ehdottamin täsmennyksin riittävän selkeä suojelupoliisin ja puolustusvoimien rikosten ennalta estävää toimintaa koskevan toimivallan suhteen. Täsmennys rajaa myös hallituksen esitystä selkeämmin laittomaan toimintaan liittyvän esitutkinnan yksinomaan suojelupoliisin tehtäväksi.

Säännöksessä käytetty käsite sotilaallinen maanpuolustus on tarkoitettu rajaamaan siinä tarkoitetut tehtävät koskemaan sellaisia hankkeita, joiden vaikutukset ulottuvat puolustusvoimien piiriin. Tehtävänä olisi siten seurata Suomen sotilaalliseen maanpuolustukseen kohdistuvaa tiedustelua ja pyrkiä estämään laiton tiedustelutoiminta sekä sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantava laiton toiminta. Kysymys on, kuten edellä on todettu, ennalta estävästä toiminnasta, laiton toimintahan saa aina sisältönsä ja rajauksensa rikosoikeudellisesta lainsäädännöstä. Ennalta estävän toiminnan toimivaltuudet ulottuvat luonnollisesti sinänsä lailliseen toimintaan aina niin pitkälle kuin toimivallan käyttöä voidaan hyväksyttävästi perustella 1 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittaman laittoman toiminnan estämisellä. Säännös antaa siten puolustusvoimille asianmukaisen ja riittävän toimivallan. Ennalta estävän toiminnan toimivaltuudet eivät voi kuitenkaan ulottua sellaisiin tapahtumiin, joilla ei voida edes välillisesti ajatella olevan mitään yhtymäkohtia laittomaan toimintaan. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös jäljempänä 11 §:n perusteluissa lausuttuun.

Lakiehdotuksen 1 §:n 1 momentin 4 kohdan soveltamisalan osalta on syytä edelleen todeta, että säännöksen soveltamisalaan kuuluvat sekä varsinaiset ulkoiset uhkat, jotka kohdistuvat Suomen sotilaalliseen maanpuolustukseen, että laiton sotilaallinen tiedustelutoiminta, jota harjoittavat Suomen kansalaiset ja muut henkilöt lähinnä vieraan valtion lukuun. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että toiminta säännöksessä tarkoitettujen uhkien torjumiseksi on voitava kohdistaa myös henkilöihin, jotka eivät kuulu puolustusvoimien henkilökuntaan.

Nykyisillä teknisillä välineillä laitonta tiedustelutoimintaa voidaan harjoittaa muuallakin kuin puolustusvoimien hallinnassa olevalla alueella, minkä vuoksi puolustusvoimien toimivalta laittoman toiminnan estämiseksi ei voi rajoittua vain tälle alueelle. Puolustusvoimien alueet ovat suljettuja alueita, joille tuloon vaaditaan pääsääntöisesti erityinen lupa. Pelkästään puolustusvoimien omien alueiden valvonta ei edellyttäisi ehdotetussa laissa tarkoitettuja toimivaltuuksia.

Edellä esitetyn perusteella valiokunnan käsityksen mukaan on käytännössä mahdollista, että suojelupoliisin ja puolustusvoimien tehtävissä saattaa olla päällekkäisyyttä. Edellä esitetyt näkökohdat huomioiden tätä on valiokunnan mielestä kuitenkin pidettävä hyväksyttävänä. Saadun selvityksen perusteella pääesikunnan ja suojelupoliisin yhteistyö on sujunut hyvin eikä kummallakaan taholla ole nähty tässä suhteessa ongelmia myöskään tulevaisuutta ajatellen.

Lisäksi valiokunta huomauttaa, että jäljempänä 1 §:n 2 momenttiin ehdotettavat täsmennykset yhteistoiminnasta poliisin kanssa soveltuvat myös 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittuihin tehtäviin.

Lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tehtävän suorittamisesta puolustusvoimien ja poliisin yhteistoiminnassa sekä tehtävän siirtämisestä kokonaan poliisin suoritettavaksi. Hallituksen esityksen sanamuoto näyttää jättävän päätöksenteon sekä yhteistoiminnan että tehtävien siirtämisen osalta lähes täysin puolustusvoimien vapaaseen harkintaan, mitä ei voida pitää hyväksyttävänä. Hallintovaliokunta ehdottaakin viitaten samalla perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyyn 1 §:n 2 momentin muuttamista siten, että momentti kuuluisi seuraavasti: "Asian laadun vaatiessa 1 momentissa tarkoitettu tehtävä suoritetaan yhteistoiminnassa poliisin kanssa. Jos tutkinnan puolueettomuus tai rikoksen vakavuus sitä edellyttää, tehtävä on siirrettävä kokonaan poliisin suoritettavaksi."

Myöskään valiokunnan ehdottamassa muodossa 1 §:n 2 momentissa ei ole pykälän sanamuodossa tarkkaan yksilöity, milloin tutkintatehtävä on siirrettävä poliisin suoritettavaksi taikka tehtävä on suoritettava yhteistoiminnassa. Valittua ilmaisua valiokunta perustelee sillä, että ennakolta on vaikea kattavasti ja yksiselitteisesti luetella ne rikokset, jotka olisi aina siirrettävä poliisin tutkittavaksi, sekä myös ne tilanteet, joissa aina olisi toimittava yhteistoiminnassa. Periaatteellisena lähtökohtana on tietysti pidettävä myös sitä, että yhteistoiminnassa tutkittavia rikoksia vakavamman asteiset teot tulisi siirtää poliisin tutkittavaksi. Valiokunta korostaa, että ehdotettu muutos velvoittaa joka tapauksessa puolustusvoimia suorittamaan omalla vastuullaan perusteellisen harkinnan siitä, tulisiko tutkinnan julkiseen puolueettomuuteen kohdistumaan arvostelua, jos puolustusvoimat suorittaisi kyseessä olevan rikoksen esitutkinnan sekä muutoinkin arvioimaan tehtävän suorittamisen siirtämistä poliisille samoin kuin yhteistoiminnan tarvetta. Sanotun ohella valiokunta huomauttaa, että ehdotettu sanamuoto on kuitenkin niin täsmällinen, että jäljempänä esitetyt perustelut ovat momenttia selittävinä tarkoitetut noudatettaviksi.

Hallintovaliokunta katsoo, että tutkinnan puolueettomuuden vaatimus edellyttää asian siirtämistä poliisin johdolla tutkittavaksi ainakin silloin, kun

- puolustusvoimien poliisitehtävää suorittavan virkamiehen epäillään poliisitehtävässä taikka muutoin syyllistyneen rikokseen,

- puolustusvoimien poliisitehtävää suorittavan virkamiehen suoranaisessa esimiesasemassa olevan henkilön epäillään syyllistyneen sellaiseen tekoon, jonka muutoin tutkisi puolustusvoimien poliisiorganisaatio,

- kyseessä on muuten laadultaan tai yhteiskunnalliselta merkitykseltään sellainen puolustusvoimia koskeva asia, joka tutkinnan riippumattomuuden varmistamiseksi tai korostamiseksi on suoritettava puolustusvoimien ulkopuolisen viranomaisen toimesta.

Esitutkinta on lähtökohtaisesti aina siirrettävä poliisille, kun tutkittavana on rikoslain 21 luvussa mainittu tappo, murha, surma, törkeä pahoinpitely, kuolemantuottamus tai törkeä kuolemantuottamus, 28 luvussa mainittu törkeä kavallus, 31 luvussa mainittu törkeä ryöstö tai törkeä kiristys. Samoin on asianlaita muunkin lakiehdotuksen 1 §:ssä tarkoitetun rikoksen johdosta suoritettavan tutkinnan osalta, jos teosta on ollut seurauksena vakava henkilö- tai huomattava omaisuusvahinko.

Poliisin tutkittavaksi tulee saattaa myös poliisin erityisosaamista ja -tekniikkaa vaativien rikosten tutkinta.

Käytännössä edellä mainittujen rikosten tutkinta saattaa, tapauksesta riippuen, joltakin osin tapahtua myös yhteistoimintaluonteisesti, vaikka tutkinnan päävastuu ja johto kuuluisikin poliisille. Valiokunnan ehdottamassa muodossa 1 §:n 2 momentti turvaa myös poliisin ja puolustusvoimien tiedonkulun siten, että poliisilla on oikeus saada haluamansa tiedot puolustusvoimien tutkittavana olevasta rikoksesta, jotta poliisi omalta osaltaan voi arvioida yhteistoiminnan tai tutkinnan siirtämistä koskevaa tarvetta.

Valiokunta huomauttaa lisäksi, ettei voida lähteä pelkästään siitä, että rikoslaissa törkeäksi rikokseksi luokiteltu teko olisi aina siirrettävä rikoksen vakavuuden perusteella poliisin tutkittavaksi. Puolustusvoimilla on esimerkiksi sen hallussa olevan materiaalin luonne huomioon ottaen erityinen intressi tutkia ja selvittää puolustusvoimiin kohdistuvat omaisuusrikokset, jolloin on perusteltua suorittaa tutkinta riittävin voimavaroin ja mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi törkeän varkauden tunnusmerkistön täyttyminen ei tältä näkökannalta edellytä kovinkaan arvokkaan omaisuuden anastamista.

2 §. Organisaatio ja kelpoisuusvaatimukset. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että lakiehdotuksen 4 ja 5 § viittauksineen 2 §:ään sääntelevät toimivaltuuksia käyttävät virkamiehet. Lausunnon mukaan ehdotettu 2 § on sisällöltään hyvin avonainen ja sitä on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan täsmennettävä, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Samalla tulisi ottaa huomioon kyseisessä lausunnossa esiin tuotu koulutusnäkökohta.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyjen seikkojen huomioon ottamiseksi hallintovaliokunta ehdottaa 2 §:n kirjoittamista seuraavasti: "Poliisin tehtäviä puolustusvoimissa hoitavat pääesikunnan tutkintaosaston virkamiehet, jotka ovat saaneet tehtävän edellyttämän koulutuksen, ja puolustusvoimien sotilaslakimiehet. Organisaatiosta ja virkamiesten kelpoisuusvaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella."

Valiokunnan ehdottaman sanamuodon perusteella suoraan laista ilmenee riittävällä tarkkuudella, ketkä virkamiehet hoitavat puolustusvoimissa varsinaisia poliisitehtäviä. Poliisitehtäviä suorittavien henkilöiden koulutus jäisi edelleen asetuksen varaan, kuten on asianlaita poliisinkin osalta. Pykälän sanamuodon ohjaava vaikutus on tässä suhteessa kuitenkin riittävä.

3 §. Poliisitoiminnan yleiset periaatteet. Valiokunta katsoo, että puolustusvoimien poliisitehtäviä hoidettaessa on noudatettava poliisilaissa säädettyjä periaatteita. Riittävää ei tässä suhteessa ole viitata ainoastaan poliisilain 2 §:ään, jossa ilmaistaan vain osa poliisitoiminnassa noudatettavista periaatteista. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa 3 §:n täsmentämistä poistamalla sanan "yleisiä" varsinaisesta lakitekstistä ja pykälän otsikosta. Muutosta on pidettävä asiallisesti merkittävänä.

2 luku. Toimivaltuussäännökset

4 §. Toimivaltuudet. Lakiehdotuksen 4 §:n mukaan poliisitehtäviä puolustusvoimissa hoitavilla virkamiehillä on tehtävissään esitutkintalaissa, pakkokeinolaissa ja poliisilaissa poliisimiehelle säädetyt toimivaltuudet pykälästä ilmenevin rajoituksin. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa katsotaan, että lakiehdotuksen 4 §:n perusteella on selvää, mitkä toimivaltuudet voivat tulla käytettäviksi. Tältä kannalta ei ole niin ollen esteitä käyttää tavallista lainsäädäntöjärjestystä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että telekuuntelun ja televalvonnan rajaaminen keinovalikoimasta olisi syytä tehdä hallituksen esityksessä ehdotettua selkeämmin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan edelleen, että toimivaltuuksien käyttötapaa koskevia säännöksiä lakiehdotuksessa on vain satunnaisesti. Valtiopäiväjärjestyksen 66 §:n mukaisen käsittelyjärjestyksen noudattamisen edellytyksenä on lausunnon mukaan tältä osin sisällyttää lakiin säännökset, joilla varmistetaan, että käytettäessä esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain mukaisia toimivaltuuksia myös näiden lakien sisältämät menettelysäännökset tulevat sovellettaviksi.

Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyt seikat huomioon ottaen 4 §:n jakamista kahdeksi momentiksi. Ensimmäisestä momentista ilmenisivät tehtävien suorittamiseen liittyvät virkamiesten toimivaltuudet. Lakitekniset parannukset on tehty ilmaisemalla selkeästi 1 momentin lopussa, että tarkoitus on rajata telekuuntelu ja televalvonta kokonaan keinovalikoimasta pois.

Uudessa 4 §:n 2 momentissa valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen huomioon ottamista sekä edellä 2 §:n muuttamisesta johtuvaa, tässä kohdin teknisenä pidettävää täsmennystä.

5 §. Tarkkailu ja tekninen tarkkailu turvallisuus- ja valvontatehtävissä. Lakiehdotuksen 5 § koskee poliisilaissa tarkoitettua tarkkailua ja teknistä tarkkailua puolustusvoimien turvallisuus- ja valvontatehtävissä. Valiokunta pitää tärkeänä, että puolustusministeriö antaa vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle kertomuksen teknisen kuuntelun käytöstä, jolloin eduskunta osaltaan saa mahdollisuuden arvioida soveltamiskäytäntöä. Poliisilain 30 ja 31 §:ssä tarkkailu ja tekninen tarkkailu on sallittu kohdistaa yhtä tapausta lukuun ottamatta vain kotirauhan piirin ulkopuolella oleviin henkilöihin. Kyseinen, tiettyihin edellytyksiin sidottu poikkeus liittyy välittömästi jotakin poliisitoimenpidettä edeltävään vaiheeseen.

Perusoikeusuudistuksen yhteydessä perustuslakivaliokunta (PeVM 25/1994 vp) tähdensi kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden välttämättömyyttä sen edellytyksenä, että niistä voidaan säätää tavallisella lailla. Nyt käsiteltävänä olevan asian kohdalla perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan puolustusvoimien turvallisuus- ja valvontatehtävien osalta ei ole löydettävissä sellaista hallitusmuodon 8 §:n 3 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädettyä perustetta, joka välttämättömyydellä oikeuttaisi toimenpiteiden ulottamisen kotirauhan piiriin. Hallintovaliokunta ehdottaakin sanotun valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen johdosta 5 §:n 1 momentin muuttamista siten, että oikeus käyttää tarkkailua ja teknistä tarkkailua ei ulotu kotirauhan piiriin.

Edelleen hallintovaliokunta ehdottaa 5 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen kirjoittamista vastaavalla tavalla kuin 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa on turvallisuus- ja valvontatehtävät määritelty.

Lisäksi valiokunta ehdottaa 5 §:n 1 momenttiin 2 §:stä johtuvaa teknisenä pidettävää muutosta.

3 luku. Tietojensaantia koskevat säännökset

6 §. Tietojen saanti eräiden viranomaisten rekistereistä. Valiokunta pitää välttämättömänä tietojen saantia eräiden viranomaisten rekistereistä koskevan 6 §:n täsmentämistä siten, että jokaisesta 1 momentin kohdasta käy ilmi, mihin tarkoitukseen pääesikunta voi saada kyseisiä tietoja. Samalla valiokunta ehdottaa hallituksen esityksen 6 §:n 2 momentin ottamista muutettuna lakiehdotuksen 1 momentin uudeksi 6 kohdaksi.

6 §:n 1 momentin 1 kohdan väestötietojärjestelmän henkilötietoja pidetään henkilön yksilöintiä sekä henkilö- ja perheoikeudellisen aseman ja toimivaltaisuuden selvittämistä varten. Sanottuja tietoja sekä lisäksi tietoja kotikunnasta ja asuinpaikasta pääesikunta tarvitsee sekä rikostutkinnassa että turvallisuus- ja valvontatehtävissä.

6 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitut oikeushallinnon tietojärjestelmästä saatavat tiedot ovat tarpeen esitutkintaviranomaisille, joiden tulee seurata syyttäjälle toimitettujen asioiden käsittelyä. Tuomioistuimilta ja syyttäjiltä saatavilla tiedoilla, jotka myös antavat kuvan oikeuskäytännöstä, on tutkintatoimintaa yleisesti ohjaava, myös koulutuksellinen merkitys.

Oikeushallinnon tietojärjestelmistä pääesikunta saisi tietoja myös turvallisuus- ja valvontatehtäviä varten. Tiedot ovat tarpeen henkilöstöön liittyvien turvallisuusriskien määrittelemiseksi ja henkilöiden sopivuuden arvioimiseksi. Nykyisinkin tuomioistuinten tulee antaa tietoja viranomaisille, jos tuomioistuin on tuominnut viranhaltijan rangaistukseen rikoksesta. Asiasta säädetään tietojen antamisesta viran- tai toimenhaltijan syyttämistä koskevissa jutuissa annetun asetuksen (272/26) 4 §:ssä. Tiedonsaanti asetuksen nojalla ei ole aina käytännössä toiminut. Lakiin ehdotettavan säännöksen nojalla pääesikunta saisi tietoja muistakin ratkaisuista kuin niistä, joilla syyte on hylätty.

Ulkoasiainministeriön ja ulkomaalaisviraston tietojärjestelmästä saatavat tiedot palvelevat ainoastaan turvallisuus- ja valvontatehtäviä. Sen lisäksi pääesikunta saisi turvallisuus- ja valvontatehtäviä varten tietoja poliisin passirekisteristä, jossa tiedot ovat ulkoasiainministeriön tietojärjestelmää laajemmin.

Valiokunta ehdottaa lisäksi 6 §:n 1 momentin 4 kohdan täydentämistä siten, että ulkomaalaisviraston tietojärjestelmästä pääesikunta voisi saada tietoja hallituksen esityksessä lausutun lisäksi turvallisuus- ja valvontatehtäviä varten oleskelu- ja työlupaa koskevista hakemuksista ja hakemuksiin annetuista päätöksistä.

Lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa mainitut tiedot ovat tarpeen selvitettävänä olevan rikoksen tutkinnassa. Valiokunnan ehdottamassa uudessa momentin 6 kohdassa mainitut tiedot poliisin rekistereistä ovat puolestaan tarpeen henkilön sopivuuden arvioimisessa puolustushallinnon alalla palvelemista varten. Tietoja käyttäisi esitutkintaa tai henkilön sopivuuden arviointia suorittava henkilö tehtävän edellyttämän ajan ilman, että tietoja olisi tarpeen tallettaa mihinkään rekisteriin. Tässä yhteydessä on syytä todeta, ettei puolustusvoimien poliisitoiminnassa saada käyttää poliisin rekistereistä saatuja tietoja laajemmin kuin poliisilla on oikeus niitä itse käyttää.

Edellä sanotun lisäksi valiokunta ehdottaa pykälän selkiyttämistä siten, että tietojen luovuttamista koskeva sopiminen rekisterinpitäjän kanssa kirjoitetaan 1 momentin sijasta hallituksen esityksen 3 momenttiin. Valiokunta ehdottaa 3 momenttiin selvyyden vuoksi vielä lisäystä, jonka mukaan tietojen luovuttaminen myös teknisen käyttöyhteyden avulla taikka konekielisessä muodossa olisi mahdollista sopimalla siitä luovuttavan rekisterinpitäjän kanssa. Samalla momentissa ollut viittaus 1 momentin 1-5 kohtaan ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi. Näin muutettuna hallituksen esityksen 3 momentti ehdotetaan siirrettäväksi lakiehdotuksen 2 momentiksi.

7 §. Tietojen saanti muulta viranomaiselta. Ehdotettu säännös vastaa tietojensaantia viranomaiselta koskevan poliisilain 35 §:n 1 momentin säännöstä. Valiokunta viittaa tältä osin poliisilakia koskevan hallituksen esityksen perustelujen lisäksi sanottuun lakiehdotukseen liittyvän hallintovaliokunnan mietinnön perusteluihin (HE 57/1994 vp ja HaVM 20/1994 vp).

Valiokunta pitää hyväksyttävänä lähtökohtana sitä, että annettaessa puolustusvoimille tehtäväksi huolehtia lakiehdotuksen 1 §:ssä tarkoitettujen rikosten tutkinnasta tulee puolustusvoimilla olla sama oikeus tietojen saantiin muulta viranomaiselta kuin poliisilla tämän tutkiessa vastaavia rikoksia. Sanottu periaate koskee myös turvallisuus- ja valvontatehtäviä.

Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 7 §:n tietojensaantia koskevat rajoitukset saattavat johtua oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetyistä todistelukielloista, joiden mukaiset salassapitovelvollisuudet ja vaitiolo-oikeudet ovat pääosin voimassa myös rikoksen esitutkinnassa. Valtion virkamieslain 17 §:n (750/94) mukaan virkamies ei saa luvatta muille ilmaista virkamiesasemassaan tietoon saamaansa seikkaa, joka on erikseen säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka koskee toisen terveydentilaa taikka jota asian laadun vuoksi ei muutoin ilmeisesti saa ilmaista. Virkamiehen salassapitovelvollisuus saa virkamieslain 17 §:n mukaisesti sisältönsä voimassa olevan lainsäädännön lisäksi jatkuvasti muuttuvista määräyksistä ja toimintaohjeista.

Voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyy useita satoja säännöksiä viranomaisten salassapitovelvollisuudesta. Lainsäädäntöön sisältyy myös joukko säännöksiä, joissa oikeutetaan jokin viranomainen yleisesti saamaan muilta viranomaisilta tehtäviensä hoitamiseksi tarpeellisia tietoja. Suurimpana ongelmana tällaisten säännösten soveltamisessa on tällä hetkellä pidettävä niiden suurta lukumäärää, hajanaisuutta ja osittaista päällekkäisyyttä.

Tähän lakiehdotukseen sisältyvillä säännöksillä ei ole mahdollista ratkaista viranomaisten välisen tietojenvaihdon oikeudellisen sääntelyn yleisiä ongelmia, vaan tämä edellyttää salassapitovelvollisuutta ja tietojensaantioikeutta koskevien säännösten järjestelmällistä tarkistamista erillisenä lainsäädäntöhankkeena. Toisaalta tiedonsaannin turvaaminen säätämällä siitä kunkin erityislain yhteydessä edellyttää laajaa säädösten täydentämistä sekä jatkuvaa uuden lainsäädännön seurantaa.

Valiokunta viittaa poliisilakiehdotukseen liittyvään mietintöön kirjaamaansa lausumaan, jossa valiokunta edellyttää hallituksen ryhtyvän pikaisesti toimenpiteisiin julkisuus- ja salassapitosäännösten uudistamiseksi, jolloin määritellään kokonaistarkastelun perusteella kriteerit viranomaisten oikeudelle saada tietoja toisilta viranomaisilta ja muilta tahoilta ottaen samalla huomioon yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset sekä keinot tiedon luovuttamiseen ja salassapitoon liittyvien kollisiotilanteiden ratkaisemiseksi.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta on päätynyt hyväksymään ehdotetun 7 §:n hallituksen esityksen pohjalta. Valiokunta katsoo kuitenkin, että rajaamalla lakitekstissä tiedonsaantioikeus puolustusvoimien poliisitoiminnan osalta ainoastaan yksittäistapauksiin voitaisiin ilmaista hallituksen esityksessä lausuttua paremmin se käyttötarve, joka puolustusvoimilla tulisi tämän säännöksen osalta olemaan.

8 §. Tietojen saanti yksityiseltä yhteisöltä. Pykälä vastaa tietojensaantia yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä koskevan poliisilain 36 §:n 2 momentin säännöstä. Valiokunta pitää perusteltuna, että puolustusvoimilla on lakiehdotuksen 1 §:ssä tarkoitettujen rikosten tutkinnassa sekä turvallisuus- ja valvontatehtävissä käytettävissä samat toimivaltuudet kuin poliisilla on vastaavien rikosten tutkinnassa sekä turvallisuus- ja valvontatehtävissä poliisilain 36 §:n 2 momentin nojalla.

4 luku. Henkilörekistereitä koskevat säännökset

9 §. Henkilörekisterit. Valiokunta toteaa, että tutkintapöytäkirjoja säilytettäessä noudatetaan yleistä arkistolainsäädäntöä. Pöytäkirjoja säilytetään 50 vuotta. Jotta tarvittavat tiedot voitaisiin löytää arkistosta, tarvitaan aktiivisessa käytössä olevan rekisterin lisäksi erillinen arkistohakemisto, johon talletetaan asian tunnistamiseksi tarpeellinen tieto. Näin menetellen esimerkiksi asianomistajaa koskevia tietoja ei tarvitse säilyttää rikostietorekisterissä muita tietoja pidempää aikaa. Hakemisto palvelisi myös tutkintapöytäkirjoja tarvitsevia asianomistajia esimerkiksi korvausasioissa, jotka saattavat tulla ajankohtaisiksi vasta useiden vuosikymmenien kuluttua itse tapahtumasta, johon kyseiset tutkintapöytäkirjat liittyvät.

Koska on perusteltua säätää kaikista puolustusvoimien poliisitoimintaan liittyvistä henkilörekistereistä ehdotetussa laissa, valiokunta ehdottaa 9 §:n 2 momenttiin lisäystä rikostietorekisterin arkistohakemistosta.

10 §. Rikostietorekisteri. Tämän pykälän 1 momenttiin valiokunta ehdottaa lisäystä, jonka mukaan rikostietorekisterin arkistohakemistoon saisi tallettaa asian yksilöimiseksi tarvittavat tiedot. Sanottuja tietoja olisivat nimitietojen lisäksi lähinnä rikosilmoituksen numero, rikosnimike ja rikoksen tekopäivä.

Lisäksi valiokunta ehdottaa 10 §:n 1 momenttiin 2 §:n muuttamisesta johtuvaa teknisenä pidettävää täsmennystä.

11 §. Turvallisuustietorekisteri. Valiokunta ehdottaa 11 §:n 1 momentin kirjoittamista vastaavalla tavalla kuin 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa on turvallisuus- ja valvontatehtävät määritelty. Lisäksi valiokunta ehdottaa 2 §:ään tehdyn muutoksen johdosta 11 §:n 1 momenttiin teknisenä pidettävää täsmennystä.

Hallituksen esityksen 11 §:n yksityiskohtaisia perusteluita on syytä täydentää selostamalla rekisteröinnin keskeisiä perusteita esitystä jonkin verran tarkemmin. Turvallisuustietorekisteriin on tarkoitus kerätä tietoa muun muassa ulkomaisista tiedustelupalveluista, niiden henkilöstöstä ja toimintamenetelmistä. Luonnollisesti on perusteltua keskittyä niihin sotilaallisiin tiedustelupalveluihin, jotka todennäköisesti ja kokemusperäisesti kohdistavat toimintansa Suomen sotilaalliseen maanpuolustukseen. Saadun selvityksen perusteella tarkoitus on, että rekisteröidään potentiaaliset tiedustelutahot, heidän toimintatapansa ja menetelmänsä samoin kuin henkilöt, joista on annettu luotettavuuslausunto, sekä eräät turvallisuus- ja valvontatehtävien kannalta riskihenkilöt.

Turvallisuustietorekisteri on puolustusvoimien turvallisuus- ja valvontatehtävien ennalta estävän toiminnan rekisteri. Valiokunta pitää tärkeänä ottaen huomioon tietojen säilytysajan, että riittävän tarkkaan harkitaan, mitä tietoja kyseiseen rekisteriin rekisteröidään. Tässä suhteessa apuna voidaan käyttää tarpeettoman rekisteröinnin välttämiseksi tilanteesta riippuen 12 §:n mukaisia käyttöiältään lyhyehköjä tilapäisiä henkilörekistereitä ja tallettaa tiedot turvallisuustietorekisteriin vasta, kun siihen voidaan katsoa olevan riittävät perusteet.

12 §. Henkilön tai työryhmän käyttöön tarkoitetut tilapäiset henkilörekisterit. Valiokunta ehdottaa 2 §:ään tehdyn muutoksen johdosta 12 §:ään teknisenä pidettävää täsmennystä.

13 §. Yksittäiseen tehtävään liittymättömät tiedot. Pykälä mahdollistaisi sen, että myös yksittäisen tehtävän yhteydessä saatu tieto, joka ei liity siihen tehtävään, mutta joka on todellisen vaaran estämiseksi tai rikoksen torjumiseksi oleellinen, voitaisiin rekisteröidä, vaikka sanottu uusi tehtävä ei olisikaan tiedon tallettamishetkellä vielä tarkasti rajautunut. Tiedon saisi rekisteröidä vain turvallisuustietorekisteriin tai henkilön tai työryhmän käyttöön tarkoitettuun tilapäiseen rekisteriin.

Tietojen vihjeluonteisuuden vuoksi niiden käyttäminen olisi tavallista rajoitetumpaa. Hallituksen esityksessä ehdotetulla vihjetietojen erityissääntelyllä toteutettaisiin osaltaan Euroopan neuvoston ministerikomitean tietosuojasuosituksen vaatimusta eri tietoluokkien erottamisesta mahdollisuuksien mukaan niiden tarkkuuden ja luotettavuuden perusteella.

14 §. Arkaluonteiset tiedot. Pykälän mukaan arkaluonteisia tietoja saisi rekisteröidä samojen periaatteiden mukaan kuin poliisitoiminnassa muutoinkin. Käytännössä tietojen rekisteröinti ei olisi laajaa, koska se voisi tapahtua vain lain 1 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä. Rikollista tekoa ja rangaistusta kuvaavien tietojen kerääminen ja tallettaminen johtuu välittömästi 1 §:ssä säädetyistä tehtävistä. Näitä rikostutkinnan sekä turvallisuus- ja valvontatehtävien ydintietoja saisi 14 §:n 1 momentin mukaisesti kerätä ja tallettaa silloin, kun se on 1 §:ssä tarkoitetun tehtävän kannalta tarpeellista. Muiden arkaluonteisten tietojen rekisteröinnin olisi aina oltava 14 §:n 2 momentin mukaan kulloisenkin tehtävän kannalta välttämätöntä.

16 §. Tarkastusoikeuden rajoitukset. Pykälän 1 momentin mukaan rekisteröidyllä ei olisi tarkastusoikeutta turvallisuustietorekisteriin, koska tiedot ovat säännönmukaisesti sellaisia, että niiden antaminen voisi vahingoittaa valtion turvallisuutta. Peruste käy ilmi myös henkilörekisterilain 12 §:stä.

Valiokunta ehdottaa 1 momenttiin informatiivista lisäystä, joka osoittaa suorasanaisesti kysymyksen olevan rekisteröidyn tarkastusoikeudesta.

Lakiehdotuksen 16 §:n 2 momentista puolestaan ilmenee selkeästi, että tietosuojavaltuutettu voi rekisteröidyn pyynnöstä tarkastaa turvallisuustietorekisterissä olevien rekisteröityä koskevien tietojen lainmukaisuuden.

Valiokunta ehdottaa teknisluonteisena täsmennyksenä 16 §:n 2 momenttiin sanan "turvallisuustietorekisteriin" jälkeen lisättäväksi sanan "talletettujen".

Valiokunta toteaa tässä yhteydessä lisäksi, että henkilörekisterilain 32 § antaa tietosuojavaltuutetulle yleisen toimivallan tarkastaa henkilörekistereitä.

18 §. Henkilörekisterin tietojen poistaminen. Hallituksen esityksessä ehdotettu 18 § valtuuttaisi asetuksella säätämään henkilörekistereihin talletettujen tietojen säilytysajoista. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että myös tämä asia kuuluu hallitusmuodon 8 §:n 1 momentissa ilmaistun lailla säätämisen vaatimuksen piiriin. Lausunnon mukaan ehdotetussa muodossaan säännös on perustuslain vastainen, koska asia jäisi kokonaan säädettäväksi lakia alemmalla tasolla.

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta 18 §:n muuttamista. Tiedot poistettaisiin rikostietorekisteristä pääsääntöisesti viimeistään 10 vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä. Jos rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaika olisi tätä pidempi, tieto tulisi poistaa viimeistään vuoden kuluttua rikoksen syyteoikeuden vanhentumisesta. Esimerkkinä voidaan mainita, että virkarikoksen lyhin vanhentumisaika on viisi vuotta. Rikosrekisterin arkistohakemiston tiedot saisi säilyttää yhtä kauan kuin aineiston, jota se koskee, eli 50 vuotta. Sama säilytysaika on säädetty poliisin tutkinta- ja virka-apujärjestelmän arkistohakemistolle.

On huomattava, että myös tietojen poistamiseen on sovellettava henkilörekisterilakia, jollei tässä laissa toisin säädetä. Henkilörekisterilain 15 §:n mukaan henkilörekisterin pitäjän on huolehdittava siitä, että henkilörekisterissä oleva, rekisterin käyttötarkoituksen kannalta virheellinen, tarpeeton, puutteellinen tai vanhentunut henkilötieto ilman aiheetonta viivästystä oikaistaan, poistetaan tai täydennetään, jos on ilmeistä, että tällainen tieto vaarantaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa taikka hänen etujaan tai oikeuksiaan. Henkilörekisterilain 27 §:n mukaan rekisteri on hävitettävä, jos se ei ole enää rekisterinpitäjän toiminnan kannalta tarpeellinen. Sanotusta huolimatta valiokunta ehdottaa 18 §:n muuttamista myös siten, että tiedot on poistettava rikostietorekisteristä viimeistään yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon syyttäjän tekemästä päätöksestä, jonka mukaan asiassa ei ole kyseessä rikos, taikka viimeistään yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon siitä, että syyte on hylätty. Syytteen hylkäämisellä tarkoitetaan tässä lainvoimaista oikeuden päätöstä.

Pääesikunnan tutkintaosaston esitutkintatehtävät ovat poliisin rikostutkintatehtävää rajatummat. Sanottuja tehtäviä varten pääesikunnalla olisi vain yksi henkilörekisteri, ehdotetun lain 10 §:ssä tarkoitettu rikostietorekisteri. Vaikka lakiehdotuksen 1 § jo sinänsä rajaa niiden tietojen alaa, joita esitutkintaa toimitettaessa on tarpeen kerätä ja tallettaa, rikostietorekisterin tietoaines olisi kuitenkin vaihtelevampi kuin poliisin yksittäisessä rekisterissä keskimäärin. Rekisterinpidon kannalta on perusteltua, että kaikkien rikostietorekisterin tietojen säilytysaika on sama, vaikka säilytysaika saattaa muodostua keskimäärin pidemmäksi kuin poliisin rekistereissä.

Turvallisuustietorekisteristä henkilöä koskevat tiedot poistettaisiin 25 vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä. Erityisesti sotilaallista maanpuolustusta ja valtion turvallisuutta vaarantavien hankkeiden torjumiseen liittyvien tietojen kirjaaminen edellyttää toiminnan luonteen pitkäjänteisyyden vuoksi pitkää säilytysaikaa. Ehdotettu säilytysaika on sama kuin suojelupoliisin toiminnallisen tietojärjestelmän tietojen säilytysaika.

Vaikka tilapäisten henkilörekisterien tietojen säilytysaika voitaisiin kokonaankin jättää henkilörekisterilain edellä mainittujen säännösten varaan, valiokunta ehdottaa pykälässä selvyyden vuoksi säädettäväksi, että tilapäisen henkilörekisterin tiedot poistetaan, kun tieto on todettu rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeettomaksi, taikka viimeistään yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon syyttäjän tekemästä päätöksestä, jonka mukaan asiassa ei ole kyseessä rikos, tai viimeistään yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon, että syyte on hylätty, sekä muutoin viimeistään yhden vuoden kuluttua rikoksen syyteoikeuden vanhentumisesta. Tilapäisen henkilörekisterin luonteen huomioon ottaen valiokunnan ehdottama sääntely on varsin seikkaperäinen.

Kaikki henkilöä koskevat tiedot poistettaisiin rekisteristä kuitenkin viimeistään yhden vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta lukuun ottamatta turvallisuustietorekisteriä, koska laittoman tiedustelun alueella työskentely on pitkäjänteistä ja kohdistuu usein ilmiöihin eikä pelkästään yksilöihin vaikuttaen täten myös myöhempiin tapahtumiin.

Valiokunta ehdottaa lisäksi pykälän otsikon muuttamista muotoon "Tietojen säilytysajat".

5 luku. Erinäiset säännökset

19 §. Vaitiolovelvollisuus. Hallintovaliokunta ehdottaa, ottaen samalla huomioon perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn säätämisjärjestykseen liittymättömän huomautuksen, 19 §:n kirjoittamista uudella tavalla hallituksen esitystä selkeämpään muotoon pykälää samalla täsmentäen, jolloin hallituksen esityksen 3 ja 4 momentti voidaan poistaa.

Pykälässä säädettäisiin puolustusvoimien palveluksessa olevan, ehdotetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavan vaitiolovelvollisuudesta. Vaitiolovelvollisuus ei hallituksen esityksen mukaisessa muodossa pykälän 3 momentin mukaan estäisi asian ilmaisemista viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jolla säädetyn tehtävänsä vuoksi on tarve saada tieto muutoin salassa pidettävästä seikasta. Esityksen säännös on niin väljästi muotoiltu, ettei sen perusteella ole esimerkiksi mahdollista arvioida salassa pidettävien tietojen saantia puoltavien intressien suhdetta niihin intresseihin, joita tietojen salassapitovelvollisuudella erilaisissa tilanteissa suojataan. Valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi niin, että siitä ilmenisivät ne perusteet, joilla salassa pidettävän tiedon tai asiakirjan voisi luovuttaa. Pykälän 1 momentin vahinkoedellytyslauseke on hiukan tiukempi kuin hallituksen esityksen 19 §:n 2 momentissa. Lähtökohtaisena olettamana valiokunnan ehdotuksessa on mainittujen tietojen salassapito. Yksityisyyteen liittyvien tietojen kyseessä ollen valiokunta katsoo kuitenkin tiukennuksen olevan paikallaan. Pykälässä säädetty vaitiolovelvollisuus ehdotetaan ulotettavaksi myös niihin henkilöihin, jotka puolustusvoimien toimeksiannosta tehtävää suorittaessaan saavat tietoonsa salassa pidettäviä tietoja tai asiakirjoja. Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi lakiehdotuksessa tarkoitettujen henkilörekistereiden huoltoon liittyvät tehtävät.

Valiokunta toteaa, että sen ehdottamassa muodossa pykälän 2 momentin 1 kohdassa ilmaistaan periaate, jonka tarkoituksena on turvata mahdollisen muutoksenhaun tai kantelun asianmukainen käsittely ja tarkastuksen asianmukainen toimittaminen. Momentin 2 kohta viittaa lakiehdotuksen 20-22 §:ään. Momentin 3 kohdassa puolestaan on otettu huomioon perustuslakivaliokunnan huomautus.

21 §. Tietojen luovuttaminen muulle kuin sotilasviranomaiselle. Valiokunta ehdottaa 21 §:n 1 momentin 1 kohdan täsmentämistä siten, että rekisterinpitäjä saa luovuttaa tässä laissa tarkoitetusta henkilörekisteristä tietoja, jotka ovat poliisille tarpeen poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua tehtävää varten. Tällä tavalla tietojen luovuttamista rajoitettaisiin niin sanottuihin varsinaisiin poliisitehtäviin.

Lisäksi valiokunta ehdottaa 21 §:n 1 momentin 2 kohdan täsmentämistä siten, että tietoja saa luovuttaa rajavartiolaitoksen viranomaiselle valtakunnan rajojen ja raja- ja merialueen valvontaa varten. Täsmennys on tarpeen sen johdosta, että myös merialueen valvonta kuuluu rajavartiolaitoksen tehtäviin ja että pykälässä käytettäisiin samaa "rajavartiolaitoksen viranomainen" -käsitettä kuin 22 §:n 1 momentissakin.

Valiokunta ehdottaa, että 21 §:n 3 momentissa säädettäisiin poliisille ja rajavartiolaitoksen viranomaiselle samanlainen oikeus saada puolustusvoimien rekistereistä tiedot kuin puolustusvoimilla olisi ehdotuksen mukaan poliisin rekistereistä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 21 §:ssä tarkoitetut tiedot saa luovuttaa maksutta ja myös teknisen käyttöyhteyden avulla taikka konekielisessä muodossa, siten kuin siitä rekisterinpitäjän kanssa sovitaan.

22 §. Luotettavuuslausunnot. Valiokunta on arvioinut perustuslakivaliokunnan lausunnossa 22 §:n 3 momenttia koskevaa säätämisjärjestykseen liittymätöntä huomautusta siten, että perustuslakivaliokunta on pitänyt aiheellisena kyseisen momentin muuttamista niin, että kaikissa tapauksissa henkilöllä on oltava oikeus pyynnöstään saada tieto, onko hänestä annettu 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu luotettavuuslausunto. Tässä yhteydessä on huomattava, että puolustushallinnon tehtävää hakenut saa puolustusvoimien ilmoituksen mukaan jo hakemuslomakkeesta tietää, että hänestä tullaan hankkimaan luotettavuuslausunto.

Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyyn ja katsoo lisäksi, että henkilöllä on pyynnöstään oltava oikeus saada tieto siitä, onko hänestä hankittu 6 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja tietoja sopivuuden arvioimiseksi puolustushallinnon alalla palvelemista varten.

Valiokunta ehdottaa lisäksi perustuslakivaliokunnan säätämisjärjestystä koskevaan kannanottoon viitaten uutta 4 momenttia, jonka mukaan tietosuojavaltuutetulla olisi oikeus tarkastaa henkilöstä 3 momentissa tarkoitetun luotettavuuslausunnon sekä 6 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettujen tietojen nojalla annettujen sopivuutta koskevien tietojen lainmukaisuus.

Myös tässä yhteydessä on syytä todeta, että henkilörekisterilain 32 § antaa tietosuojavaltuutetulle oikeuden tarkastaa niitä henkilörekistereitä, joihin luotettavuus- ja soveltuvuuslausunnot pohjautuvat.

26 §. Yhteistoiminta poliisin kanssa. Lakiehdotuksen 26 §:n perusteluissa on mainittu, että asetuksella säädettäisiin muun muassa tiedon toimittamisesta poliisille siviilihenkilöihin kohdistuneista rikostutkintatoimista ja sanotuista henkilöistä otetuista, pakkokeinolaissa tarkoitetuista henkilötuntomerkeistä. Tältä osin voitaneen edellyttää, että vastaavat tiedot toimitetaan myös rikokseen syyllisiksi epäillyistä sotilaista. Ehdotuksen tarkoituksena ei voine olla, että puolustusvoimien palveluksessa rikokseen syyllistyneet sotilaat ja siviilit saatettaisiin eri asemaan. Asialla on merkitystä myös sen vuoksi, että henkilöt tulevat eräissä poliisin lupahallintoasioissa muutoin kohdelluiksi eri tavoin.

Valiokunta pitää asian luonteesta johtuen asianmukaisena, että asetuksen valmistelu tapahtuu yhteistyössä sisäasiainministeriön kanssa sekä samalla mahdollisuuksien mukaan molempien hallinnonalojen henkilöstöjärjestöjä kuullen.

3. Muut kannanotot

Valiokunta on ottanut asianmukaisesti huomioon perustuslakivaliokunnan esittämät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset, minkä vuoksi lakiehdotus voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Valiokunta tähdentää kuitenkin perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten perusoikeuksien turvaamista käytännön toiminnassa.

Samalla hallintovaliokunta viitaten perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyyn katsoo, että lakiehdotuksen säätämiselle ei hallintovaliokunnan käsityksen mukaan ole Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvaa estettä. Hallintovaliokunta on tehnyt lakiehdotukseen täsmennyksiä myös ottaen huomioon Euroopan neuvoston piirissä solmitun yksilöiden suojelua henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevan yleissopimuksen määräykset (SopS 36/92). Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa yhteenvetona, ettei lakiehdotuksen hyväksymiselle valiokunnan ehdottamassa muodossa ole muutakaan kansainväliseen sopimukseen tai velvoitteeseen perustuvaa estettä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää lakiehdotusta tarpeellisena sekä puoltaa sen hyväksymistä valiokunnan ehdottamin muutoksin ja kannanotoin.


Valiokunta ehdottaa kunnioittaen,

että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

Laki

poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Puolustusvoimien poliisitehtävät

Puolustusvoimat huolehtii:

(1 mom. 1-3 kohta kuten hallituksen esityksessä)

4) suojelupoliisille laissa säädettyä toimivaltaa kuitenkaan rajoittamatta, sotilaallisen maanpuolustuksen alalla Suomeen kohdistuvan laittoman tiedustelutoiminnan ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavan laittoman toiminnan estämiseksi poliisin hallinnosta annetun lain (110/92) 10 §:n 1 momentissa tarkoitetuista turvallisuus- ja valvontatehtävistä, ei kuitenkaan rikostutkinnasta.

Asian laadun vaatiessa 1 momentissa tarkoitettu tehtävä (poist.) suoritetaan yhteistoiminnassa poliisin kanssa (poist.). Jos tutkinnan puolueettomuus tai rikoksen vakavuus sitä edellyttää, tehtävä on siirrettävä kokonaan poliisin suoritettavaksi (poist.).

(3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

2 §
Organisaatio ja kelpoisuusvaatimukset

Poliisin tehtäviä puolustusvoimissa hoitavat pääesikunnan tutkintaosaston virkamiehet, jotka ovat saaneet tehtävän edellyttämän koulutuksen, ja puolustusvoimien sotilaslakimiehet. Organisaatiosta ja virkamiesten kelpoisuusvaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.

3 §
Poliisitoiminnan (poist.) periaatteet

Tässä laissa tarkoitettuja poliisin tehtäviä suoritettaessa noudatetaan poliisilaissa (493/95) säädettyjä (poist.) periaatteita.

2 luku

Toimivaltuussäännökset

4 §
Toimivaltuudet

Edellä 2 §:ssä tarkoitetulla (poist.) virkamiehellä on 1 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä esitutkintalaissa (449/87), pakkokeinolaissa (450/87) ja poliisilaissa poliisimiehelle säädetyt toimivaltuudet. Pääesikunnan (poist.) tutkintaosaston päällikkönä toimiva virkamies tai puolustusvoimien sotilaslakimies toimii tutkinnanjohtajana 1 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetuissa asioissa ja hänellä on sanotuissa tehtävissä lisäksi pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa sekä päällystöön kuuluvalle poliisimiehelle poliisilaissa säädetyt toimivaltuudet (poist.). Puolustusvoimien toimesta suoritettavassa esitutkinnassa ei saa käyttää telekuuntelua eikä televalvontaa.

Toimivaltuuksia käytettäessä on soveltuvin osin meneteltävä siten kuin esitutkintalaissa, pakkokeinolaissa ja poliisilaissa säädetään. Pakkokeinolain 5 a luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu teknistä kuuntelua koskeva päätös alistetaan pääesikunnan tutkintaosaston päällikkönä toimivalle virkamiehelle. Sanotun virkamiehen tekemä teknistä kuuntelua koskeva päätös alistetaan pääesikunnan operaatiopäällikölle. (uusi 2 mom.)

5 §
Tarkkailu ja tekninen tarkkailu turvallisuus- ja valvontatehtävissä

Sotilaallisen maanpuolustuksen alalla Suomeen kohdistuvan laittoman tiedustelutoiminnan ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavan (poist.) laittoman toiminnan estämiseksi (poist.) on oikeus käyttää tarkkailua ja teknistä tarkkailua siten kuin poliisilain 30 §:ssä sekä 31 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään. Toimenpiteiden käyttämisestä päättää pääesikunnan (poist.) tutkintaosaston päällikkönä toimiva virkamies.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

3 luku

Tietojensaantia koskevat säännökset

6 §
Tietojen saanti eräiden viranomaisten rekistereistä

Pääesikunnalla on 1 §:ssä mainittujen tehtävien suorittamista varten salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada tarpeellisia tietoja (poist.):

1) väestötietojärjestelmästä rikostutkintaa sekä turvallisuus- ja valvontatehtäviä varten väestötietolain 4 §:n 1 ja 3 momentissa ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitetuista asioista;

2) oikeushallinnon tietojärjestelmistä rikostutkintaa sekä turvallisuus- ja valvontatehtäviä varten syyteharkinnassa olevista tai olleista rikosasioista ja syyttäjien päätöksistä, joiden mukaan asiassa ei ole kyseessä rikos tai näyttöä rikoksesta, annetuista rangaistusmääräyksistä, tuomioistuimessa vireillä olevista rikosasioista sekä tuomioistuinten lainvoimaisista ratkaisuista (poist.);

3) ulkoasiainministeriön ja poliisin tietojärjestelmistä myönnetyistä passeista, viisumeista ja oleskelu- ja työluvista turvallisuus- ja valvontatehtäviä varten;

4) ulkomaalaisviraston tietojärjestelmästä turvallisuus- ja valvontatehtäviä varten oleskelu- ja työlupaa sekä turvapaikkaa koskevista hakemuksista ja hakemuksiin annetuista päätöksistä; (poist.)

5) poliisin rekistereistä rikostutkintaa varten tekotapa-, tuntomerkki- ja vastaavia tietoja sekä tietoja kadonneesta omaisuudesta; sekä

6) poliisin henkilörekistereistä tietoja henkilön sopivuuden arvioimiseksi puolustushallinnon alalla palvelemista varten. (uusi 6 kohta)

(2 mom. poist.)

Tässä pykälässä tarkoitetut tiedot saa luovuttaa maksutta ja (poist.) myös teknisen käyttöyhteyden avulla taikka konekielisessä muodossa, siten kuin siitä rekisterinpitäjän kanssa sovitaan. (2 mom. hallituksen esityksen 3 mom.)

7 §
Tietojen saanti muulta viranomaiselta

Pääesikunnalla on oikeus yksittäistapauksessa saada muulta kuin 6 §:ssä tarkoitetulta viranomaiselta sekä julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä 1 §:ssä tarkoitetussa poliisitehtävässä tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tiedon käyttöä todisteena ole laissa kielletty tai rajoitettu.

(Kuten hallituksen esityksessä)

4 luku

Henkilörekistereitä koskevat säännökset

9 §
Henkilörekisterit

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja henkilörekistereitä ovat rikostietorekisteri ja sen arkistohakemisto, turvallisuustietorekisteri ja 12 §:n mukaan perustettavat tilapäiset rekisterit.

10 §
Rikostietorekisteri

Rikostietorekisteri on pääesikunnan (poist.) tutkintaosaston käyttöön tarkoitettu pysyvä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri, johon saa kerätä ja tallettaa 1 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettujen rikosten selvittämiseksi tarpeellisia tietoja. Rikostietorekisterin arkistohakemistoon saa tallettaa asian yksilöimiseksi tarvittavat tiedot.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

11 §
Turvallisuustietorekisteri

Turvallisuustietorekisteri on (poist.) pääesikunnan (poist.) tutkintaosaston käyttöön tarkoitettu pysyvä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri, johon saa kerätä ja tallettaa tietoja, jotka ovat tarpeen sotilaallisen maanpuolustuksen alalla Suomeen kohdistuvan laittoman tiedustelutoiminnan tai sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavan laittoman toiminnan estämiseksi.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

12 §
Henkilön tai työryhmän käyttöön tarkoitetut tilapäiset henkilörekisterit

Pääesikunnan tutkintaosastossa poliisitehtäviä hoitavan virkamiehen tai virkamiesten muodostaman työryhmän käyttöön tarkoitetun tilapäisen henkilörekisterin perustamisesta päättää tehtävästä vastaava, puolustusvoimissa poliisin tehtäviä suorittava virkamies, joka toimii myös rekisterinpitäjänä.

(Kuten hallituksen esityksessä)

16 §
Tarkastusoikeuden rajoitukset

Sen lisäksi, mitä henkilörekisterilain 12 §:ssä säädetään, lain 11 §:ssä tarkoitettua rekisteröidyn tarkastusoikeutta ei ole turvallisuustietorekisteriin.

Tietosuojavaltuutettu voi rekisteröidyn pyynnöstä tarkastaa turvallisuustietorekisteriin talletettujen rekisteröityä koskevien tietojen lainmukaisuuden.

(Kuten hallituksen esityksessä)

18 §
Tietojen säilytysajat

Henkilöä koskevat tiedot poistetaan rikostietorekisteristä viimeistään 10 vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä tai, jos rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaika on yli 10 vuotta, viimeistään yhden vuoden kuluttua rikoksen syyteoikeuden vanhentumisesta taikka viimeistään yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon syyttäjän päätöksestä, jonka mukaan asiassa ei ole kyseessä rikos, tai viimeistään yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon, että syyte on hylätty. Rikostietorekisterin arkistohakemistosta tiedot poistetaan 50 vuoden kuluttua tiedon merkitsemisestä.

Henkilöä koskevat tiedot poistetaan turvallisuustietorekisteristä 25 vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä. (uusi 2 mom.)

Tilapäisen henkilörekisterin tiedot poistetaan, kun tieto on todettu rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeettomaksi, taikka viimeistään yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon syyttäjän tekemästä päätöksestä, jonka mukaan asiassa ei ole kyseessä rikos, tai viimeistään yhden vuoden kuluttua siitä, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon siitä, että syyte on hylätty, sekä muutoin viimeistään yhden vuoden kuluttua rikoksen syyteoikeuden vanhentumisesta. (uusi 3 mom.)

Kaikki henkilöä koskevat tiedot poistetaan rekisteristä turvallisuustietorekisteriä lukuun ottamatta viimeistään yhden vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta. (uusi 4 mom.)

5 luku

Erinäiset säännökset

19 §
Vaitiolovelvollisuus

Edellä 2 §:ssä tarkoitettu virkamies ei saa luvatta muille ilmaista eikä käyttää hyödykseen tässä laissa tarkoitettua tehtävää hoitaessaan saamaansa tietoa tai asiakirjaa, jonka salassapitovelvollisuudesta on erikseen säädetty samoin kuin toisen yksityisyyttä koskevaa tietoa, jollei ole ilmeistä, että tällaisen tiedon antamisesta ei aiheudu haittaa asianomaiselle. Sama vaitiolovelvollisuus on muulla puolustusvoimien palveluksessa olevalla ja puolustusvoimien lukuun toimivalla tässä laissa tarkoitettua tehtävää suorittaessaan. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa ilmaista eikä käyttää hyödykseen senkään jälkeen, kun palvelussuhde puolustusvoimiin tai tehtävän hoitaminen puolustusvoimien lukuun on päättynyt.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei estä tiedon tai asiakirjan antamista:

1) jos tieto on tarpeen puolustusvoimiin kohdistuvan muutoksenhaun tai kantelun käsittelemiseksi tai puolustusvoimiin kohdistuvan tarkastuksen suorittamiseksi;

2) jos kysymys on puolustusvoimien poliisitehtävien hoitamiseen käytettävien henkilörekisterissä olevien tietojen luovuttamisesta siten kuin jäljempänä säädetään; tai

3) jos tiedon luovuttamisesta on lailla erikseen säädetty.

(3 ja 4 mom. poist.)

(Kuten hallituksen esityksessä)

21 §
Tietojen luovuttaminen muulle kuin sotilasviranomaiselle

Rekisterinpitäjä saa luovuttaa tässä laissa tarkoitetuista henkilörekistereistä tietoja, jotka ovat tarpeen:

1) poliisille poliisilain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua tehtävää varten; sekä

2) rajavartiolaitoksen viranomaiselle valtakunnan rajojen ja raja- ja merialueen valvontaa varten.

(2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Tässä pykälässä tarkoitetut tiedot saa luovuttaa maksutta ja myös teknisen käyttöyhteyden avulla taikka konekielisessä muodossa siten, kuin siitä rekisterinpitäjän kanssa sovitaan.

22 §
Luotettavuuslausunnot

(1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Edellä 1 momentissa tarkoitetulla henkilöllä on pyynnöstään oikeus saada tieto siitä, onko hänestä pyydetty tai annettu 1 momentissa tarkoitettu lausunto ja onko hänestä hankittu 6 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja tietoja.

Tietosuojavaltuutetulla on oikeus tutustua edellä 3 momentissa tarkoitettuun lausuntoon ja 3 momentissa tarkoitettuihin henkilön sopivuuden arvioimiseen liittyviin tietoihin niiden lainmukaisuuden tarkastamiseksi. (uusi 4 mom.)

(Kuten hallituksen esityksessä)


Helsingissä 19 päivänä lokakuuta 1995


Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Väistö, varapuheenjohtaja Dromberg sekä jäsenet Juurola, Kallio, Kankaanniemi, Karpio, Kurola, Löv, T. Pohjola, Polvi, Puhjo, Pulliainen ja Ranta-Muotio.


Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.