• PDF

Veronkierrosta ja oikeudellisen muodon sivuuttamisesta tuoreen oikeuskäytännön valossa

Liikejuridiikka 1/2017 s. 83–109
1.3.2017
Asiantuntija-artikkeli

Korkeimman hallinto-oikeuden ja alempien oikeusasteiden taholta on viime vuosina tullut runsaasti päätöksiä, joilla on puututtu verovelvollisten oikeudellisten järjestelyjen verotukseen veronkiertopykäliä soveltaen. Veronkiertopykälän soveltamistilanteet nostavat esiin kysymyksen verojärjestelmän oikeusvarmuudesta ja ennustettavuudesta. Oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden ohella hyvältä verojärjestelmältä edellytetään muun muassa oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja tehokkuutta. Punnintatilanteissa tulee verojärjestelmän oikeusvarmuus- ja ennustettavuusvaatimuksilla olla erittäin vahva painoarvo, sillä ne tukeutuvat perustuslaissa säädettyyn omaisuuden suojaan.

Viimeaikaisen oikeuskäytännön perusteella ei tule tehdä laajentavia johtopäätöksiä niin, että tietyt järjestelyrakenteet olisivat jatkossa verotuksessa kiellettyjä tai että verotuksellisesti edullisemmat ratkaisut olisivat automaattisesti veronkiertoa. Viimeaikainen oikeuskäytäntö pikemminkin osoittaa, että veronkiertopykälän soveltaminen on siirtynyt uusille soveltamisalueille. Verovelvollisten tulee jatkossa valmistautua yhä kattavampaan argumentaatioon ja korkeaan näyttötaakkaan valitun järjestelyn liiketaloudellisista perusteista.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön rooliin kuuluu haastaa erilaisia verohyötyjä sisältäviä järjestelyjä. Viranomaisten ja viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden taholta olisi kuitenkin toivottavaa, että myös niiden antamat päätökset sisältäisivät kattavampia perusteluita veronkiertopykälän soveltamiselle. Ilman kattavia perusteluita päätösten ennakkopäätösarvo muiden verovelvollisten kannalta on heikko ja niiden vaikutus rajoittunee vain yksittäiseen tarkastelun kohteena olleeseen tapaukseen.

Asiasanat
• Korkein hallinto-oikeus - Veronkierto - Verovelvollisuus