Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Vertaisarvioitu

Takauslaki, takaajan regressioikeus ja takaajan oikeus korvaukseen pantinhaltijan laiminlyödessä panttia koskevan huolenpitovelvollisuutensa

Pitkänen, Ilkka

Liikejuridiikka 2/2022 s. 43–101
19.8.2022
Asiantuntija-artikkeli

Tiivistelmä

Ennen vuonna 1999 voimaan tullutta uutta takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annettua lakia 361/1999 (jäljempänä takauslaki) olivat takausta ja panttausta koskevat säädökset Suomen lainsäädännössä tunnetusti hajallaan useassa eri laissa. Takauksen oikeusvaikutuksia ja takaajan asemaa koskevat ratkaisut olivat paljolti myös sekä oikeuskäytännön että oikeustieteellisen kirjallisuuden varassa. Kaikki toimi kuitenkin varsin vakiintuneesti, sillä takausta koskevat säännöt olivat muotoutuneet Euroopassa jopa tuhatvuotisen kehityksen seurauksena eikä varsinaisia säännösten soveltamisongelmia juurikaan esiintynyt.

1990-luvun pankkikriisin jälkeisen laman aikana tilanne alkoi muuttua. Takaajat ja muutkin lainojen vakuuksia asettaneet henkilöt joutuivat odottamattoman laajalti vastuuseen yhtiöiden ja yrittäjien erääntyneistä lainoista, kun laman vuoksi tuhansittain yrityksiä ajautui vararikkoon. Asiaan kytkeytyi sosiaalisesti ymmärrettävä huoli vakuuksien asettajia kohtaan, joiden ei aina katsottu ymmärtäneen niiden sitoumusten vahingollista merkitystä, joihin he vaikeuksiin joutuneiden velallisten puolesta olivat sitoutuneet. Tämä johti sarjaan lainmuutoksia, joilla ensin ryhdyttiin parantamaan luonnollisten henkilöiden oikeusturvaa tilanteissa, joissa osapuolena oli ammattimainen luotonantaja. Sitten kehitys kulki erilaisten vakuuden asettajien keskinäisen aseman erottamiseen toisistaan, kun sosiaalisin ja kuluttajasuojan tapaisin perustein vakuuden asettajien oikeusturvaa ryhdyttiin parantamaan sillä perusteella, miten vakuuden asettajan asema kytkeytyi päävelallisena olevan yrityksen hallintoon tai omistamiseen. Lainmuutosten seurauksena eivät juurikaan olleet takausten tai panttausten suhteen siihen saakka noudatettujen säännösten ja oikeuskäytännön ongelmat, vaikka selkeyden vuoksi varmaankin olikin syytä saattaa säännöksiä keskitetympään muotoon. Pelkästään keskittämisen vuoksi ei käytäntö kuitenkaan olennaisesti muuttunut. Varsinaiset muutokset syntyivät sosiaalisesti oikeaksi koettujen, oikeusturvan parantamistarpeiden vuoksi niiden tahojen suuntaan, jotka eivät olleet läheisesti kytkeytyneitä vaikeuksiin joutuneisiin päävelallisiin. Tästä aiheutuneen vastuun kohdentuminen ulkopuolisiin tahoihin näytti tulleen pääasialliseksi huolen aiheeksi lainvalmistelussa ja varsin odottamatta nämä sosiaalisin perustein tehdyt parannukset tehtiin velvoiteoikeuteen kuuluvaksi lukeutuvassa lainsäädännössä. Hyvä tarkoitus ja säätämisen nopeus jättivät alleen seikkoja, jotka eivät ihan heti olleet edes nähtävissä ja joita ei kovin nopeasti otettu kenenkään toimesta esille.

Linkit

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.